perjantai 23. lokakuuta 2015

työtä ja unelmia


Elämänrytmi on jotenkin ihan muuttunu nyt, kun mun määräaikainen aamuvuoropainotteinen työpesti palasi siihen "normaaliin", eli välivuoroon, iltavuoroon ja enenevissä määrin myös viikonloppuihin. Kun aiemmin heräsin töihin kello 5 tai 6, ja menin sitä myöten myös ajoissa nukkumaan, niin nyt valvon vaikka miten myöhään ja aamuisin on melko takkuista heräillä. 

On kyllä toisaalta ihan tosi tyhmää, kun vuorot on tällasia... ja toisaalta taas sitten huomaan, että nyt mulla on omaa aikaa ja mukavan rauhalliset aamupäivät yksin kotosalla. Jota siis olen melko paljon myöskin kaipaillut.


Tämä syksy on ollu... no, täynnä miettimistä ja pohtimista. Vatkaan niin montaa asiaa mielessäni, että olispas aika kiva jo saada ne asiat "valmiiksi". Mua on rasittanu niin maahanmuuttokeskustelut ja hallituksen kaavailemat leikkaukset kuin ihan ikiomat henkilökohtaisetkin asiat. Ja voi voi, niitähän sitten riittää...

Aika usein toivon, että olisinpa vähän vähemmän stressaajatyyppiä... ja osaisinpa relata ja antaa joidenkin asioiden vaan olla takertumatta niihin sen enempiä. No mutta kun en oo, on vaan elettävä näin ja koitettava välillä vähän hölläillä jollain konstilla.


Just nyt mulla on meneillään 8 päivän työputki, huomenna on sen viimeinen päivä. Ai että olen kyllä jo niin vapaitten tarpeessa! Ootan sitä, että viikonloppuna saan nukkua just niin pitkään kun huvittaa, siivota koko talon, pyykätä kaikki odottelevat pyykit, käydä kaupoilla hengaamassa... ja olla vaan. Vois katella vaikka elokuvan, syödä poppareita, maleksia pelloilla koirien kanssa, käydä halimassa mummon kullannuppusta, lukea kirjoja, järjestellä vähän lisää valokuvia paikoilleen... 


Harmillista on, että noi vapaapäivät menee ihan liian nopeesti ja sitten on taas se arki edessä. Onneksi mulla on ens viikolla vain neljä työpäivää ja sitten alkaakin viikon mittainen loma! Sinne on muutamia mukavia suunnitelmia - Maija Vilkkumaan keikka ja Tukholman risteily ainakin, ehkäpä myös ajelu Keski-Suomeen sukuloimaan - ja toivon, että saan lisäksi ihan vaan relata ja nauttia vapaistani, ilman sitä ärsyttävää mulle niin ominaista tapaa ajatella pessimistisesti, että kohta tääkin on jo ohi...


Mä aika usein mietin näitä työasioita, siis siltä kantilta, että millainen se mun työ kaikkineen pitäis olla, että se olis just passeli, eikä löytyis suuremmin mitään valitettavaa. Nythän mulla on työvuorot kaikkea mahdollista kello 6.00-21.15 väliltä, työpäivät voi olla mitä vaan maanantaista sunnuntaihin, myös monet pyhät on meille työpäiviä. Vapaita on miten sattuu eikä lähellekään aina esimerkiksi kahta vapaapäivää peräkkäin, välillä on pitkiä työputkia, välillä sitten taas ihan silppua vapaa-töitä-vapaa-töitä... Myös työtehtävät vaihtelee vuorojen mukaan, samoin työ"olosuhteet" (kylmä / lämmin, paikallaan istumista / hiki päässä tekemistä). 

Sinänsä kiva, että työ on vaihtelevaa, siitä iso plussa. Tykkään myös siitä, että työssä voi olla liikkeellä (olispas joskus kiva laittaa askelmittari tai joku muu kalorilaskuri pyörimään...). Eikä mulla muutenkaan tuosta työstäni ole valitettavaa, tykkään siitä. Mutta. Kuitenkin kaipaisin jotain... kun tietäis mitä.


Olen sitten koittanut listailla niitä asioita, mitä unelmatyössä olis. Ensinnäkin työaika vois olla ihan hyvin vain noin 30 tuntia viikossa. Mieluiten päivät olis kello 8-14, tai sit vois olla vaikka vähän pidemmät päivät mutta vain 4 työpäivää viikossa. Ei olis niin hirveen aikaisia aamuherätyksiä, mutta kuitenkin vois elää muun perheen kanssa suht samassa rytmissä, toisaalta pääsis kotiin jo ajoissa ja riittäis aikaa ja energiaa muuallekin kuin töihin (esim tänään työaikani oli 10.30-18.00, eli eipä siinä ole aikaa oikein kummassakaan päässä päivää millekään muulle...). Työ sisältäisi sekä paperihommia että jotain liikkuvaa tekemistä. Työ vois sisältää asiakaspalvelua, mutta vois olla myös yksin olemista - ja työn sais tehdä omalla tyylillä ja ehkä mieluiten yksin kokonaan. Palkka ei tarttis olla suuren suuri, se olis tietenkin suhteessa tehtyihin tunteihin (eli en havittele mitään hirveitä palkkoja, koska en haluis tehdä mitään hirveitä tuntimääriäkään).

No mikähän ihme tollanen työpaikka olis... jaa-a. Ehdotuksia? Onko tollasta olemassakaan? Jos on, niin missä?? Haluaisko joku palkata mut noilla ehdoilla? Saa vastineeksi ahkeran tekijän kyllä, kun vaan työ olis sellasta "mun näköistä"... esimerkiksi jotain järjestettävää...


Toisaalta tykkäisin kuitenkin myös olla yrittäjä, jolloin tietenkin työtuntien määrää ei tolla lailla vois laskeskella. Se oman ittensä herrana oleminen kiehtois todella paljon ja sillon olis ihan eri lailla valmis tekemään pitkää päivää. Vaikkakin parastahan tietenkin olis, jos työ olis sen laatuista, että sitä vois tehdä vaikka pätkän sillon, toisen tällöin, olematta sidottu mihinkään kellonaikoihin... 

Toisaalta olis ihanaa pitää jotain pientä puotia (myös palkollisena, ei välttämättä omana), jonka sais pitää nättinä ja siistinä. Siihen vois sisältyä myös niitä paperihommia ja vaikkapa nettikaupan hoitelua. Kaikkein mieluisin tuollanen juttu olis joku ekokauppa, toisteks mieluisin kaupan muoto olis pikkuinen kyläkauppa, jossa olis vain sellasta järkevää peruskamaa ilman kymmeniä vaihtoehtoisia vastaavia tuotteita... 

Mua kiehtois tosi kovasti myös työ eläinten parissa, erityisesti kaltoin kohdeltujen eläinten. Silloin - samoin kuin siinä ekokaupassa - tuntis tekevänsä jotain merkityksellistä, mitä tuo oma nykytyö ei ihan aina kyllä oikein mielestäni ole... Esimerkiksi sellanen löytöeläinten tai "pelastettujen" eläinten hoitola olis ihana työmaa.

Ja tietenkin yksi ihana työ olis valokuvata ja kirjoittaa, tehdä vaikka valokuvakirjoja taikka kalentereita taikka kortteja tai jotain muuta sillä saralla... mutta joo myönnän, että sellasiin hommiin on hitusen matkaa näillä taidoilla.


No, haaveita pitää (varmaankin?) ihmisellä olla. Joskus ne haaveet jopa toteutuu, tosin harvemmin varmaan kuitenkaan ihan ilman työn tekemistä niiden eteen. Vai mahtaisko näillä puheilla joku tulla mut kotoa hakemaan?? Työtarjouksia otetaan vastaan... Hehheh.

Nyt kuitenkin kello käy jo huomista päivää eli taidan hiippailla ukkoni viereen makkoomaan. Se on siis kerrankin mennyt nukkumaan ennen mua, mikähän sitä nyt vaivaa...?? Ehkä väsymys, kun meni tänään jo aikaisemmin töihin kuin yleensä...

Mites teidän työelämä, ootteko alan valintaan ja työhönne tyytyväisiä?? Mistä te haaveilette työn saralla, vai onko hommanne just sitä mitä ootte toivoneetkin tekevänne sitten isona??

Heli

10 kommenttia :

  1. Kirjastotyö!
    Mun päiväni ovat 9 - 15 ja todella monipuolisia. Asiakaspalvelu on kivaa, mutta on myös sitä järjestelyä, jota kirjastossa riittää. Tykkään hyllyjen järjestelystä ja kirjojen paikoilleen laittamisesta. Lehti- ja kirjakierrätyspisteen ylläpitoa on myös sekä poistokirjojen myyntiä.

    Myös uusien kirjojen lainauskuntoon (luettelointi, muovitus ym.) saattaminen on mukavaa.
    Kaikenkaikkiaan ihana työpaikka lukemista rakastavalle, jonka onnistuin saamaan vielä näin myöhäisellä keski-iällä. Eikä työmatkakaan kestä kuin muutaman minuutin ;)

    Mukavaa loppusyksyä sinne ja kiitos kivasta blogista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi sentään, tuo kyllä kuulostaa aivan täydelliseltä työltä ihan kaikkinensa!!! Huolisin ihan heti tuollasen. Mä rakastan sitä kirjojen muovitustakin. Oijoi, sinä onnellinen, ihana työ ihan varmasti!!

      Ja kiitos sinulle, kun käyt lukemassa, mukavaa syksyn jatkoa sinnekin!

      Poista
  2. Kyllä mun mietinnät ovat kyllä ihan samankaltaisia kuin sinun, Heli! Kun haluis vähän kaikkee ja sit ei kuitenkaan oikein mitään!

    Kyllä tässä näiden meidän irtisanomisten jälkeen on ollut sekava fiilis. Olo on toisaalta huojentunut, muttei kuitenkaan täysin tyytyväinen. Meillä kanssa työajat muuttuvat niin, että työt tehdään 4:n viikon kierrossa. Työaika sijoittuu 8.30-20.00 välille. Aikoja on kolmea erilaista ja 9.00-17.30 vuoroa on eniten. Että elä siinä nyt sitten. Hanki "vapaa-ajallasi" henkistä ja fyysistä pääomaa työssäjaksamista varten! Varsinkin kun työ itsestään on tosi fyysisesti kuormittavaa.

    Mutta kun on myötäelänyt tässä pari päivää irtisanottujen rinnalla... osa on ottanut asia tosi raskaasti. Pitäisi varmaan olla ihan tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän kanssa sua, myös tuota, että "pitäis varmaan olla tyytyväinen" mutta sit joku kuitenkin kaihertaa... Mullakin on vakituinen työpaikka, just tein tuntien kanssakin sopimuksen vuodeksi eteenpäin (siis isommat tunnit kuin aiemmassa sopimuksessa) ja oon saanu vähän kokeilla vastuuhommiakin. Ja työpaikka on lähellä ja ihan jopa tykkään siitä. Mutta kun...... työajat ei oo ihan mieluiset kuitenkaan, en tykkää siitä epäsäännöllisyydesta ollenkaan, lisäksi työ on ajoittain todella raskasta ja välillä taas aivan sikatylsää, työkavereista en sano mitään.......

      No koitetaan jaksaa molemmat kuitenkin. Koska onhan tää (kai?) ihan suht hyvä tilanne tämäkin... ainakin jos vertaa että olis työtön, etenkin jos kovasti haluais olla töissä.

      Poista
  3. Haaveita pitää olla!

    Mä olen tehnyt paljon erilaisia töitä, ja niistä puutarhurin työ on ollut mulle mieluisin. Tykkään tosi paljon siitä että työtehtävät vaihtelee vuodenajan mukaan. Keväällä on eri työt kuin syksyllä-tosin laatoituksia saisi tehdä aina.

    Välillä mulla on ihan utopistisiakin haaveita töiden suhteen. Vois vaikka perustaa yhteisen "hyväkuntoisten vanhusten kodin" jossa yhtenä osana hoidettais puutarhaa. Vai onko se utopistinen?!

    Tietyllä tavalla kaipaisin ihmislähtöisyyttä enemmän, mutta toisaalta nautin siitä ettei sitä kauheasti ole. Kasvit ei valita, mä en meinaa jaksaa ollenkaan sellaista nirisemistä ja narisemista mitä monilla työpaikoilla on. Mä haluan että kaikki hymyilee töissä! :)

    Tykkään vähän sellaisesta äijä-huumorista enkä oikein tiedä kuinka enää sopeutuisin esimerkiksi koululle töihin missä olen joskus ollut. Kait sitä ihminen kaikkeen sopeutuu, jos on pakko. Sitten kun en enää pysty näin fyysistä työtä tekemään on vissiin pakko alkaa katsella jotain "siistiä sisätyötä".

    Tavallaan mua myös kiehtoisi ainakin jonkinasteinen yrittäminen, mutta sitten toisaalta on niin helppoa kun työ on 7-15.30. Aina illat ja viikonloput vapaat. Jos rikastuisin odottamattomasti niin mieluiten tekisin osa-aikatöitä.

    Kriteereihisi sopivaa työtä en nyt tähän hätään keksi, ja kun juuri olet opsikellutkin niin ei vissiin sitäkään kannata ehdottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No opiskelemaan voisin kyllä myös ihan hyvin lähteä, jos löytyis jotain mielenkiintoista. Vaikkakaan en tiiä jaksaisinko enää sitä mahdotonta köyhäilyä, mitä toi viime vuosi oli opiskeluiden takia.

      Minusta tuo sun haave ei ole ollenkaan utopistinen!! Päin vastoin se kuulostaa tosi hyvältä. Olispa tollasta tarjolla - onkohan?? Sellanen perhekoti-tyyppinen vanhusten hoitokoti, jossa kodinomaista puuhaa, myös sitä puutarhailua. Varmaan todella moni tykkäis!! Sun täytyy alkaa pioneeriksi!!

      Mä oon sun blogista ymmärtänytkin, että sä oot aivan omalla alallasi siellä puutarhatyössä. Tunnut olevan positiivinen ja iloinen ja innostava ja tykkäät selvästikin työstäsi tosi kovasti. Se on hienoa!!

      Mä jos saisin ison potin rahaa (siis tosi ison), en ehkä enää tekis kyllä palkkatöitä. Mutta jotain kuitenkin, ehkä ihan kaikista mieluiten sitten perustaisin sellasen eläinpaikan, mihin ottaisin hyljättyjä eläimiä. Työtä siinä piisais, mutta voisinpahan vaikka palkata sinne apuakin sitten. (Olen myös aina ajatellu, että jos voittaisin jonkun hirveen summan vaikka lotossa, niin lahjoittaisin siitä aika ison siivun eläinsuojelutyöhön.)

      Poista
  4. Tollanen epäsäännöllinen vuorotyö on varmasti oikeasti rankkaa. Ei ehkä onnistuis multa (paitsi tietenkin, jos ei olis vaihtoehtoa). Tosin välillä kyllä tympii tällainen tasaisen säännöllinenkin rytmi. Ja se, että ikinä ei ole arkisin vapaata (paitsi nyt kun pidän jäljellä olevia kesälomapäiviä perjantaisin), vaan aina viikonloppuisin. Jotenkin ne arkivapaat on niin ylellisiä, kun silloin voi olla ihan yksin kotona ja kuitenkin kaikki kaupat sun muut on auki, joten voi myös halutessaan hyödyntää niitä.

    No. Aika harva varmaan on ihan täydellisen tyytyväinen työoloihinsa. Paitsi ehkä ne, jotka on vielä tässä iässä uskaltaneet jättää kaiken taakseen ja hypätä kokonaan johonkin ihan uuteen. Sitä itsekin haluaisin, kun vaan tietäisin, mikä se mun haaveilema "kokonaan uusi" olis. Varmaan sellainen yrittäjä, jolla olis liike, jossa myytäis kaikkea kaunista (mutta samalla tarpeellista), eikä olis niin väliä, tuottaako se mitään vai ei :). Eli vissiin se sitten olis se loton tai Eurojackpotin päävoitto, joka pitäis ensin saada. Tai miehelle vähän tuottavampi työ :D

    Tällasia pähkäilijöitä me Heli ollaan, eikä taideta muuks muuttua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorotyössä on todellakin puolensa ja puolensa. Toisaalta epäsäännöllisyys on tosi ärsyttävää, tuntuu että koko elämä on jotenkin sekaisin, kun siinä ei ole säännöllistä rytmiä. Mutta sitten on tosiaan ne arkivapaat, jotka on ihania ja mahdollistaa erinäisten asioiden järjestelyä. Toisaalta musta kyllä tuntuu, että mulle ihan hyvin piisais ne viikonloppuvapaatkin asioiden hoiteluun. Oli se jotenkin niin kivaa opiskeluiden aikana, kun oli aina illat ja viikonloput vapaana - ja sitten taas vuorotyöhön tottuneena huomasin, että mullahan ei ole enää koskaan omaa aikaa, kun rytmi on sama kuin muulla perheellä. Että päätä tässä nyt sitten mikä on hyvä.....

      Mä voisin viihtyä ihan kivasti myös kotona, ainakin jonkun aikaa... jotain tekemistä pitäis kuitenkin olla, en mä osais "olla vaan". Osa-aikatyö, siis vieläkin pienemmillä tunneilla kuin nyt teen, olis todella kivaa, jos siihen olis kunnolla varaa. Vaikka joku 3 työpäivää viikossa vaan, ja sitten kunnolla aikaa olla kotonakin, sekä yksin että perheen kanssa ja vois kunnolla ja ajan kanssa hoidella kotihommia, se olis kyllä ihanaa!

      Ehkä tää on jotain tällasta pähkäilyä, kun ikää kertyy ja alkaa miettiä mitä sitä elämältä oikeesti tahtoisi... ♥

      Poista
  5. Voi mulla ei ole pienintäkään hajua mitä musta tulee isona! Enkä oikein tiedä olenko varsinaisesti "oikealla" alalla edes, mutta jotain on tässä elämässä kuitenkin tehtävä niin miksei tätä? Sosiaalisena ihmisenä sosiaaliala on tuntunut kuitenkin melko omalta.

    Kaikkein mieluiten kuitenkin pitäisin pientä kirpputoria/putiikkia, jossa voisin myydä itseommeltuja vaatteita ja juttuja samassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taisin joskus sun ikäisenä lähteä vasta kunnolla työelämään... melkeinpä ekaa kertaa elämässäni. Ala tuntui ihan kivalta valinnalta, vaikka koko ajan olen ollu vähän sellanen "oliskohan jotain muuta tarjolla"-miettijä... Toi mun työ on vaan viime vuosina tuonu esille myös terveyteen vaikuttavia asioita, kylmä ja raskas työ yms alkaa verottaa mun kroppaani, enkä oikein tykkää siitä. Ehkä olen myös vähän sellanen ikuinen etsijä, etsin jotain täydellistä - mahtaako sellasta tulla koskaan vastaan...?

      Kirppari/putiikki omien ompelusten kera kuulostaisi kyllä erittäin sinun jutulta!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥