maanantai 15. heinäkuuta 2019

töitä, messuja, Maijaa, Metallicaa ja muuta sellasta


Hei vaan hei! No nytpä on käynyt niin, että olenkin ollut töissä paljon enemmän, kuin aluksi ajattelin - eli lähes joka arkipäivä. Kuvittelin siis, että olen siellä 1-2 päivää viikossa tai jotain... Mutta työelämä onkin imaissut mukanaan ja tehtävää on niin paljon, että huomaan kökötteleväni tietokoneen äärellä aamusta pitkälle iltapäivään asti päivä toisensa jälkeen. 

Työ on kivaa, mutta myös työlästä. Olen joutunut niin paljon käyttämään ajatuskapasiteettia, että välillä tuntuu kuin pää kuumenisi siitä kaikesta tuumailusta... Joka päivä tulee jotain vaikeampaa pohdittavaa ja asiat etenee melko hitaasti, mutta onneksi kuitenkin varmasti. Työtä ja kiinni otettavaa on paljon ja toiveissa on saada hommat sujumaan aikataulussa vielä ennen opintojen alkamista, jotta sitten voin työskennellä siten kuin aluksi ajattelinkin; osa-aikaisesti ja opintojen ohella, eikä päätoimisesti. Tosin paljonhan riippuu opinnoistakin, millaiseksi arki sitten niiden alettua muodostuu ja mihin on aikaa ja energiaa. 


Lähes joka päivä hämmästelen edelleen sitä asiaa, että mulla todellakin on työpaikka. Vakituinen sellainen vieläpä, joka vähän niin kuin tarjottimella ojennettiin mulle. Mukava, haastava työ, jossa on kaiken huipuksi tosi joustavat työajat. Uskomatonta! Mahtavaa!

On kuitenkin myös varjopuolia. Olin esimerkiksi ajatellut, että olen kesän kotona. Nyt huomaan, että olenkin kesän töissä. No, menen kyllä joka aamu iloisena töihin ja aika sujahtaa siellä ihan tosi vauhdikkaasti ja viihdyn hyvin. Mutta toisaalta en ole oikein paljon muuta tehnyt kuin tuijotellut konetta tai sitten vapaa-ajalla puhelinta... Mua niin ärsyttää tämä ruuturiippuvuus!! Mä mietin koko ajan, että lähden pois facebookista, mutta sitten en kuitenkaan saa lähdettyä. Tai että lopetan instassa roikkumisen, mutta siellä sitten kuitenkin olen. Jotenkin on töiden jälkeen vaan pää niin tyhjä, ettei muutakaan jaksa... 


Jotenkaan en oikein varsinaisesti kuvitellut itseäni tekemään töitä tietokoneen äärellä silloin, kun tuolla opiskelemassa olin. Tai no ehkä sillein, että osana muuta työtä. Mutta nyt tuo koneella kököttely ja persiillään istuminen on siis se juttu, josta rahani tienaan... En oikein tiedä, oonko siitä kauhean iloinen. On melkein tunne, kuin en mitään luontojuttuja olis koskaan tehnytkään... Enkä edes saa töiden jälkeen mentyä ulos luontoon. Toivon, että saan vielä ajan kanssa jonkunlaisen balanssin tähän juttuun. Toivoisin, ettei ihan hukkaan menisi luontoalan opinnot kuitenkaan.

Olen ihan hiukan keräillyt luonnosta teeaineksia lisää; metsämansikan ja lillukan lehtiä. Mulla on siis pienenpieni varasto yrttiteeaineksia nyt koossa. Ees jotain sentään. 


Pientä (hahhahhah) remonttiakin pukkaa kotosalla. Mies on nyt lomalla ja on käytännössä koko loman pakertanut piipun kimpussa. Nyt se alkaa olla valmis ja johan se miehen lomakin alkaa olla lopuillaan. 

Naakan poikaset on hyödyntäneet rakennustelineitä: paskaa on joka suunnassa... Mutta on ne jotenkin niin hupaisen näköisiä pörröpäitä tolvanoita tuolla töröttelemässä. Koiraa kovasti kiinnostaa myös.


Me ei olla sen kummemmin reissaamassa tänä kesänä minnekään. Silti tuntuu, että sellasia päivän reissuja on ollut paljon ja tulee vielä olemaankin. Oltiin esimerkiksi päiväseltään häissä parin tunnin ajomatkan päässä. Oli ihanat ja tunnelmalliset häät, oikeasti tosi onnellinen ja loistavasti yhteen sopiva nuoripari. Juhlapaikka oli tosi kaunis ja ihanasti koristeltu - kuvassa on yksi esimerkki ihanasta, yksinkertaisesta ja edullisesta mutta silti tosi juhlavasta koristeesta, jotka nämäkin nuoripari oli yhdessä askarrellut. 


Häistä kotiuduttiin sunnuntaina aamuyöllä ja heti sitten sunnuntaina vietettiin täällä meillä tämän tättähäärän 2-vuotissynttäreitä. Väkeä kävi pitkin iltapäivää ja hulinaa riitti. Tämä kyseinen kuva on otettu sitten taas yhtenä aamuna kello 5! (tähän sellanen silmät ristissä oleva hymiö....) Neiti tuli meille vähän niin kuin yllättäen yökylään, kun vanhempansa tekevät muuttoa ja saivat ilman mitään varoitusta ihan kokonaista puoli vuorokautta aikaa tyhjentää vanhan asunnon remontin alta. Ressukat kantoivat viimeiset kamat tuonne meidän aittaan aamulla viideltä ja mehän täällä oltiin pikku-akan kanssa iloisesti heille vilkuttamassa. 

Huhhuh. Olin kyllä lievästi sanottuna puolikuollut sen yön jälkeen, en varmasti nukkunut kuin vajaat kolme tuntia itse. Mutta minkäs teet, neiti oli ihan tietämätön siitä, että vielä oli yö, kun ulkona oli jo aivan valoisaa. Joten ei muuta kuin vaatteet päälle ja puuron keittoon... en ole tainnutkaan ennen keittää puuroa neljältä aamulla, mutta no, kerrankos sitä...


Ohjelmaa piisasi viime viikollakin. Tykkään Maija Vilkkumaasta ihan hirmuisesti ja hän esiintyi täällä kulmilla torstaina, joten sinne siis. Onneksi oli sellanen klo 19 alkava keikka, että pääsi sitten ajoissa kotiin. Kyllä oli taas niin hyvä, että ah ja voih!!


Ja sitten alkoi viimein ne asuntomessut! Minä sain kutsukortin avajaispäivälle ja käytiinkin nuoremman tyttären kanssa katsomassa isomman tyttären taloa nyt noin virallisestikin. Tykkään ihan hirmuisesti tuosta heidän talosta, jotenkin se mustan, valkoisen ja puun yhdistelmä on ihan hurjan kaunis ja väripilkuksi valittu keltainen on ihan täydellinen sinne!


Tyttären suuri rakkaus on korkkarit, ja hän saikin unelmiensa vaatehuoneen, jonne saa nyt kengät asetella esille. Ei ole tässä kohtaa äitiinsä kyllä tullut, minä kun taas en korkkareita tykkää pitää ollenkaan.


Tyttären talon naapuriin rakentuu Muusikon talo, jonka sattumoisin omistaa vävypojan sisko, joka meillä on myös siis ilo tuntea. Tosi kiva, kun ovat nyt siis tuollein vierekkäin, vaikkei se sisko nyt varmaan ihan heti tuohon asumaan asetukaan. Kuvassa olevan kiven maalaus on muuten meidän kuopuksen tekemä, joten hei, vähän niin kuin mukana ollaan oltu siis näissä talkoissa. =D Kuvassa näkyy taustalla vasemmalla Muusikon talo ja oikealla siis tyttären Villa Element.


Minä tykkäsin tosi paljon myös tuosta Muusikon talosta. Ne syvät ikkunalaudat on niin ihanat, voi että! ♥ Ja muutenkin tosi kaunis on tuosta asunnosta tulossa. Tässä pieni yksityiskohta talosta, voi jeeeee miten rakastuin tuohon mattoon ja miten kauniisti se sopi lattian ja sohvan kanssa!!

Näiden kahden kohteen lisäksi haluan erityisesti mainita messuilta vielä Talo Korean (kohde 13), jossa on upeaakin upeammat lasikattoelementit sekä ihan mielettömät terassit. Kun olen saanut sivusta seurata myös tämän talon rakentumista ja Tean sekä Veskun ponnisteluja unelmansa eteen, arvostan tosi suuresti sitä, miten upean lopputuloksen hekin talonsa kanssa ovat saaneet aikaiseksi. 

Ja on siellä messuilla paljon muutakin kaunista nähtävää, joten menkäähän katselemaan! Mä oon käynyt jo kaksi kertaa (ja vielä ainakin kaksi kertaa menen), koska nythän on niin, että messut on täällä meidän kylillä ja toki halusin sinne heti avajaispäivänä, sitten kävin siellä eilen (eli sunnuntaina) siskon kanssa, seuraavaksi menen yhden ystävän kanssa, jonka kanssa meillä on perinne käydä yhdessä messuilla ja vielä on ainakin yksi muukin ystävä (joka on myös tämän rakentaja-tyttären kummitäti) tulossa messuilemaan... Ehkä voisi loppuajasta toimia siellä jo oppaana?? =D


Jottei turhaan olis luppoaikaa elämässä, niin lauantaina käytiin sitten katsomassa meidän sotapoikaa, joka astui armeijan harmaisiin viikko sitten. Heti ekana viikonloppuna oli siis läheisten päivä, jolloin sai mennä katsomaan, missä se poika nyt sitten seuraavat kuukautensa (toivottavasti) viettää. Ihan hyvillä mielin poika inttiin lähti ja totta puhuakseni tämä poikasen armeijaan lähtö ei minua äitinä mitenkään hirmu syvällisesti hetkauttanut, johtuen varmastikin siitä, että poika on asunut omillaan jo vuoden ajan. Jos olisi täältä kotinurkista sinne mennyt, olisi tilanne varmaan vähän erilainen. No, muutama tunti siellä ihmeteltiin ja syötiin rokat sekä munkkikahvit/teet. Tarkemmin sanottuna kahdetkin munkit ja teet, alkuun ja loppuun. =D Hyvää oli!!

kuva ryöstetty  metallicafinlandin sivuilta, antakee anteeks

Jaahas, nyt varmaan pitäisi alkaa sitten suunnistamaan unten maille. Aamulla menen vielä muutamaksi tunniksi töihin ja sitten suunnataankin auton nokka kohti Hämeenlinnaa ja Metallican keikkaa! Tätä olen odottanut kuin kuuta nousevaa, liput on ostettu ja kuukausia sitten. Olen käynyt katsomassa Metallicaa joskus vuonna 1993 tai sinne päin ja kuunnellut sitä varmaan yli 30 vuotta. Mahtavaa siis nähdä livenä huomenna, toivottavasti keli on edes kohtuu hyvä (sadetta luvattu...) ja meininki kaikin puolin mahtava. Pari muutakin ihmistä sinne on tulossa, oletko sinä? Entä oletko messuille menossa tai kenties käynyt siellä jo?

Kuulemisiin ja kivaa viikkoa kaikille!

terkkusin Heli

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

paljon kaikkea kivaa


Hei vaan pitkästä aikaa! Kesä mennä huristelee eteenpäin. Taitaa olla kolme viikkoa siitä, kun viimeksi kirjoitin ja tosi paljon on sinä aikana tapahtunut!! 


Aloitetaan siitä, minne viimeksi jäätiin, eli kävin tosiaan ammattikorkean pääsykokeissa Forssassa - tuossa kuvassa istuin just älyttömän jännittyneenä odottamassa auditorioon pääsyä, missä ne kokeet siis pidettiin. Sellainen tuntuma jäi kokeista, että ne meni ihan hyvin - ja tänään sainkin ilokseni sitten tiedon, että pääsin sinne!! Minusta siis tuli kuin tulikin korkeakouluopiskelija, wuhuu!!


Siellä Forssassa mulla oli suuri ilo tavata viimeinkin blogiystäväni Annukka, joka ehti työpäivänsä välissä käväisemään mun kanssa kahvilla/teellä. Annukka tarjosi myös tällaisen ihanan kippoon tehdyn juustokakun mulle siellä teen kera, kiitos vielä siitä! Toivottavasti näemme nyt sitten jatkossakin, kun mulla tulee olemaan siellä niitä lähipäiviä varmaan jonkun verran.


Siellä se minun opiskelupaikka nyt sitten siintelee!! Paikka oli tosi kaunis ja nuo rakennukset on aivan ihania myös. Ja miten hauska sattuma oli myös sellainen, että samoissa pääsykokeissa kanssani oli blogini lukija - terveisiä vaan kovasti sinne! Harmikseni en tajunnut edes nimeä vissiin kysyä... mutta kenties me näemme opintojen tiimoilta, toivottavasti??! (On kyllä aina niin hämmentävää, jos joku tunnistaa blogin takaa minut!!)


Pari päivää Forssassa käynnin jälkeen ajelin sitten Jyväskylään. Isäni kuolemasta tuli tässä kuussa 20v ja äiti toivoi, että mentäisiin koko lapsuuden perhe yhdessä sinne haudalle istuttamaan kukkaset. Sisko ja veli saapuivat siis myös paikalle tahoiltaan ja kukat tuli istutettua. Tuommoinen kevyt 400km ajelua tuli siitäkin sitten. Ja illalla menin sitten siitä vielä naapurimme 5-kymppisiä juhlimaan.


Taas muutama päivä siitä, ja ei kun autoon. Tällä kertaa ajelin hakemaan kuopuksen kotiin opinahjostaan. Neitihän asui siellä asuntolassa tämän ekan vuoden ja nyt piti sitten autoon pakata koko sinne kertynyt omaisuus. Sisälsi muun muassa tekojoulukuusen, jonka olivat kavereiden kanssa viritelleet kämpälle jouluksi... ja auton paksillisen kaikkea muutakin kamaa. Tyttö palailee koululle seuraavan kerran vasta marraskuussa, koska kesäloman jälkeen alkaa useamman kuukauden työssäoppimiset, jotka hän suorittaa täällä kotikulmilla.


Muutama päivä siitä, ja taas oli aika pakata reppu ja lähteä reissuun. Tällä kertaa auton nokka osoitti kohti Kangasalaa ja Jukolan viestiä. Ajettiin meidän joukkueen voimin sinne aamulla, vietettiin mahtava päivä ja sitten yöllä köröteltiin takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi niin autolle kuin meille siellä metsässäkin.


Siinä on koko joukkueen nastarit ojossa! Oltiin valtavan tyytyväisiä tulokseemme, vaikka mehän siis ei todellakaan mitään kärkipäätä hätyytellä. Itse asiassa minä tuli vaihtoon toiselta osuudelta noin kaksi minuuttia ennen sitä, kun kärkijoukkueen ankkuri (joka on siis neljäs osuus) tuli maaliin! Kuulin siinä loppumatkasta kuulutuksista, kuinka kärki lähestyi maalia. Itse olin henkilökohtaisestikin menooni tosi tyytyväinen, jaksoin oikein hienosti mennä koko matkan ja vielä ottaa mahtavan loppukirin siinä yleisön edessä. Se kun siis ei ole mitenkään itsestään selvää, jonain vuonna olen lähinnä raahautunut vaihtoon.


Nostettiin siis omaa sijoitustamme melkein 400 sijaa, joten taitaa olla ihan pakko lähteä ensi vuonnakin, ettei mene hieno lähtöpaikan nosto hukkaan. Matka ei sitten ensi vuonna olekaan ihan päivän juttu, koska Jukola 2020 on peräti Rovaniemellä saakka! Täytyy alkaa suunnitella reissua piakkoin, että saa sieltä jonkun muun asumuksen kuin teltan, vaikka kyllähän tuossa telttakylässä on ihan oma tunnelmansa. Olen pari kertaa ollut Jukolassa teltassa ja täytyy sanoa, että oli sairaan kylmä, eli jotenkaan nyt ei ihan eka vaihtoehto kesäkuisessa Rovaniemen yössä olis kuitenkaan se telttailu!


No, mitäs muuta olen kesän aikana nyt sitten puuhannut... en oikeastaan paljon mitään. Keräsin ja kuivatin kuitenkin melko ison satsin horsman lehtiä ensi talven teeaineksiksi (kuvassa ei ole kaikki). Kai mun jotenkin täytyy tätä luonnonvaratuottajan ammattiani koittaa myös harjoittaa, edes vaikka omaksi ilokseni. Tarkoitus olisi kerätä vielä jotain muitakin juttuja, kuten vadelman lehtiä ja mansikan myös, jos niitä löydän. Mun on toki myös ollut taas tarkoitus laitella jotain pihaan kasvamaankin, mutta miten se aina vaan jää ja jää, joka ikinen kesä! Jos edes jonkun mintun saisin nyt tällättyä johonkin nurkkaan, vaikka taitaa kyllä olla jo ihan liian myöhäistä sellasiin...


No mut hei, on mulla sentään jotain kasvamassa! Oon monesti miettinyt, että voisin ihan hyvin laittaa tomaattia tohon meidän ulkoeteiseen vähän niin kuin kasvihuoneen tavoin. No nyt siinä sitten on kaksi tompsua, jotka lähinnä tuntuu tosin vaan kasvavan korkeutta. Mut hyvissä voimissa ne ovat ja jokunen tomaatin pallerokin sieltä näyttäisi tulevan. Vähän viidakkotunnelma tuossa kyllä on, sen verran isot noi jo on.


Ja on mulla myös yksi amppelimansikka, jonka sain ystävältäni. Siitä on tähän mennessä omaan suuhun tullut vissiin kaksi mansikkaa... Se oli mulla tollein matalalla ja meidän pihassa kävi jonkun aikaa fasaani, liekkö se sitten napsi marjat parempiin suihin. Nyt olen nostanut tuon ylemmäksi ja toivon, että saadaan siitä vähän itsekin jotain tuottoa. Kovasti siinä on kyllä marjaa tulossa! Meillä on vähän vaikea noita amppeleita missään pitää, kun täällä tuulee jokaisesta mahdollisesta ilmansuunnasta. Amppelit siinä vaan heiluu hurjanaan ja hakkaantuu seiniin, siksi oli tuollainen maa-ratkaisu tämänkin kohdalla, kunnes keksin ripustaa sen tikkaiden alle.


Juhannus meillä sujui oikein rauhallisissa merkeissä. Käytiin aattona ajelemassa tässä lähiseudulla naapurin ihanalla Fiat 600:lla, jota nämä ukkelit täällä joitakin aikoja sitten kunnostivat ihan priimaksi museoautoksi asti. Huvitti, kun ängettiin siihen oikein neljän aikuisen voimin... minä, mies ja meidän kaksi nuorinta lasta siis (joista nuorempikin jo oikeastaan aikuinen, kohta 18v). Käytiin uimassa - minäkin!! -  ja jätskillä ja auto sai ansaitsemaansa ihailua vähän joka paikassa. Tykkään tuollaisesta leppoisasta oleilusta paljon enemmän kuin jostain rymyjuhannuksesta. Illalla ajettiin kyllä fillareilla miehen kanssa "yksille" tuonne kylille... no, minulla se jäikin kyllä siihen yhteen, mies jäi kavereiden kanssa vielä kylille ja minä poljin kotiin tekemään ihan onnellisena ja tyytyväisenä sudokuja. Huvinsa kullakin!


Niin, onhan mulla tää pata ja kukkaset, että jotain sentään pihassa kuitenkin laitettuna. Mä olen oikeesti tänäkin kesänä miettinyt, että onhan ne kukkapenkit ja upeat puutarhat oikeesti todella ihania... mutta voi vitsi, mikä työ! Tämä kuivuus ja kuumuuskin vielä siinä sitten rokottavat ja pitää kastella kaikkia (turhanpäiväisiä) kukkasia, meilläkin se vesi pitäisi ottaa kalliista vesijohtovedestä. Ja tarkoitan siis noilla turhanpäiväisillä sitä, että ne kukat ei ole kuitenkaan elintärkeitä olemassa, vaikka niin kauniita ovatkin. Vesi on kuitenkin elintärkeää ja sen tuhlaaminen kukkien kasteluun on jotenkin vaan niin kovasti vastoin mun järkeä. Mut tää on sit vain mun ajatus, älköön kukaan intohimoinen kukkapenkkien laittaja suuttuko!


Sen verran olen vaivautunut pihaa "laittelemaan", että siivosin tuon nurkan, missä kompostori on. Tuolla meidän talon reunoilla kasvaa muutamassa kohtaa tuota yhtä kukkaa, jonka nimeä en todellakaan muista, ja se oli pahasti hukkumassa vuohenputken sekaan. Nyhdin sitten nurkasta kaiken ihan käsipelillä pois ja jätin vain ne kukat - ne on minusta tosi nättejä, jotain sellasia perinteisiä pihakukkia, mitä lienee. Tollaset pienenpienet projektit just huvittaa tehdä, mitään isompaa ei. Mä hyvin mieluusti annan pihan vaan rehottaa, ajattelen sen oikeesti myös niin, että siellä on sitten kaiken maailman öttiäisille kivat oltavat. Onneksi olen saanut miehen jättämään rauhaan puolet pihasta, se ei enää raivopäänä aja tuota aluetta sellaseksi golfkentän kokoiseksi tyhjiöksi!


Tuo meidän juhannusruusu on kyllä aikamoinen ryteikkö. Sen verran lupaan syksymmällä kunnostautua, että sen leikkaan kuntoon!! Tai no ainakin edes koitan saada ne kuivat sieltä pois, en minä noiden leikkaamisesta sen kummemmin mitään ymmärrä! Omenapuu meillä ei tehnyt vissiin yhden yhtä kukkaa tänä kesänä, sillä taitaa olla lepovuosi viime vuoden mahtisadon jälkeen. Tai sitten se vain otti nokkiinsa, kun leikkasin sitä aika kovalla kädellä kahtena peräkkäisenä vuotena.


Siivonnut olen täällä kovasti. Mä niin rakastan sitä joka paikan nuohoamista! ♥ Olen käynyt läpi joka kaapin ja nurkan yläkerrasta ja olohuoneesta sekä isoimman osan tupakeittiötäkin jo. Olen siis todella tyhjentänyt ja siivonnut kaikki kaappien sisuksetkin ja käynyt läpi sitä mukaa kaiken mitä meillä täällä sisätiloissa on. Ja tavaraa on lähtenyt taas, mistä kummasta sitä aina tuleekin, vaikka mukamas mulla ei ole mitään ylimääräistä ollut enää vuosiin?? 


Olen tehnyt noita hommia hitaasti, nautiskellen. Toisaalta olen käynyt läpi myös sellasia "kipeitäkin" asioita, kuten esimerkiksi (koira)rotulehdet, joihin aikanaan kirjoitin. Olen säästänyt niitä ihan vain niiden juttujeni takia ja nyt kävin kaikki lehdet läpi, revin talteen vain ne omat juttuni ja heitin loput veks. Uskomatonta, miten lehtiä selatessa tulikin mieleeni kaikki se valtava viha, mitä tunsin loppuaikana siinä pestissäni...  viha niitä ihmisiä kohtaan siis. Miten voikin ihmiset olla katalia??? No, jospa ne tunteet lensi lehtien mukana viimein pois mielestäni!


Olen siivonnut myös aitan. Se on rakennus, joka herättää mussa aika vahvoja tunteita myös. Muistan niin sen kesän, kun oli tosi lämmintä ja sitä maalasin sisältä. Juhannus oli siinä just tuloillaan ja kuuntelin radiosta Suomipopin juhannusjuttuja. Sittemmin aitassa on enemmän ja vähemmän asustelleet lapset vuoron perään, osin kesäisin ja osin myös läpi vuoden. Sitten se onkin ollut välillä oikea romupesäke, jonne on raijattu jemmaan kotoa jo muuttaneiden lasten kamoja, kun heidän elämäntilanteet on vaihdelleet. Nyt aitta oli taas ihan järkyttävässä kunnossa, siellä on/oli yhden lapsen puoli omaisuutta väliaikaisessa säilytyksessä. Ja mulla meni ihan totaalisesti hermo siihen! Niin sitten eräänä kauniina päivänä tyhjensin aitankin, siivosin ja järjestin - ja pakotin myös miehen ja jälkikasvun sinne siivoamaan omaa osuuttaan. Nyt on aitta taas ihan jees ja siellä tuo kotona asuva kuopus näkyy nyt majailevan yönsä.


Kuopuksesta (joka siis ei ole tämä kuvan napero) tuli mieleeni, että yksi osio on elämässä nyt hänenkin kanssaan sitten päättynyt, nimittäin autokoulu! Meillä on siis neljä lasta ja mä olen opettanut heidät kaikki ajamaan autoa. Eilen oli sitten "kohtalon hetket" ja kuopuksella inssi. Ja sieltä se ajokortti sitten tuli, vaikka inssissä olikin ollut jos vaikka minkälaisia jännityksestä johtuvia hassuuksia (esim. vähän väärähkö vaihde joissain tilanteissa...). Ei oo paljon tyttöä sen jälkeen kotona näkynyt, auto läks pihasta saman tien ja tänäänkin on jo aamulla häipynyt isosiskon luokse autolla, eikä ole vielä palaillut. Ja kun tuolla aiemmin mainitsin, että kuopuskin on "kohta 18v", niin tämä meidän neiti tosiaan sai ajokortin nyt sillä ennakkopäätöksellä jo 17-vuotiaana. Hän opiskelee eläintenhoitajaksi, jossa työharkkapaikat on esim. navetoita, joihin ei todellakaan pääse julkisilla klo 5.30 aamulla. Koulusta sai sitten sen puoltolausunnon siihen ennakkokorttiin.


Ja sitten vielä yksi tosi kiva juttu: mä sain töitä. Vähän erikoisempaa reittiä pitkin tuli tämä työ, eikä se nyt ole kyllä tämän uuden ammatin suuntaan päinkään, vaan toimistohommia. Toisaalta mähän olen yhdeltä ammatiltani liiketalouden merkonomi, vaikka en ole sitä työtä tätä ennen tehnytkään. On se vaan jännää, miten asiat järjestyy!! Oikeastaan mun toiveet on just toteutuneet tässä nykyhetkessä: sain opiskelupaikan ja  pystyn sen lisäksi tekemään osa-aikaisesti hitusen mielekästä ja kivaa työtä - sillä tuollanen homma on kyllä mielestäni kivaa, kun pääsen toteuttamaan järjestelmällistä itseäni. Katsotaan sitten tuonnempana, mihin elämä jatkossa vie!

Eiköhän tässä näitä kuulumisia taas hetkeksi ollutkin, nyt taidan suunnistaa petiin, koska huomenna on siis jälleen ohjelmassa työpäivä! Kivaa viikon jatkoa kaikille!

Heli

tiistai 4. kesäkuuta 2019

alkukesän kiireitä


No niin, nyt on sitten kesä alkanut. Kävin tosiaan päättäjäisissä pokkaamassa ruusun ja kansion, joka sisälsi lähinnä mun ulkomaan vaihdon papereita ja yrttipoimija-todistuksen. En siis saanut vielä todistusta, koska viimeisestä näytöstä pitää olla joku lakisääteinen kahden viikon valitusaika, ennen kuin sen voi kirjoittaa. Sitä odotellessa siis. 

Mutta joo, stipendin sain jo siellä kansiossa, se oli iloinen ylläri! Se taas oli vähemmän iloinen ylläri, että mun nimeä ei lukenut netissä eikä lehdessä... Olin siitä aika ihmeissäni ja selvittelin syytäkin vähän. En sitten ollu laittanut ruksia sellaseen kohtaan, että nimen saa julkaista!! Argh!! En muista, että tuollaisesta olis koskaan ollut mitään puhetta, eikä kukaan muukaan kyllä muistanut tuollaista ruksailleensa ja heidän nimet siis kuitenkin siellä luki. Mutta no, harmitti kuitenkin. Olishan se nyt ollu kiva, että nimi siellä lukee, kun alkoi jo ihmiset kyselläkin siitä!


Mä en pitänyt sen kummempia juhlia. En ole oikein juhlaihminen, enkä osaisi olla mikään kokkareiden keskipiste. Meillä kävi kuitenkin lapset kakkukahvilla ja sain perheeltä mahtavan lahjankin, nimittäin uuden kännykän! Se kieltämättä sotii vähän mun ajatusmaailmaa vastaan, koska entinenkin kyllä toimi. Mutta olen aika pitkään haaveillut uudesta puhelimesta, jossa olisi parempi kamera. Lapset ja mies nyt sen sitten mulle osti, koska kuulemma en muuten lopeta asiasta jahkaamista! Nyt olen sitten koittanut vähän opetella sen käyttöä. Vähän ehkä hermoa kiristää, kun lapset opetti mut laittamaan kuvat jonnekin pilveen, enkä nyt sitten ollenkaan osaa niitä sieltä siirtää koneelleni. Tää nykyaika ei oo aina ihan mun juttu!!


Kävi mulla sitten muutama muukin vieras täällä. Siskon perhe tuli käymään helatorstaina. Siinä sitten kakkua syötiin ja kuulumisia vaihdettiin. Samalla mun mies asensi heidän autoon opetuspolkimet, että sisko voi alkaa opettaa tytärtään ajamaan. Meilläkin olis ne polkimet ollu, mutta ne on vielä autossa kiinni, koska meneillään on oman kuopuksen ajo-opetuksen viimeiset hetket. 

Mä olen siis opettanut jo kolme lasta ja nyt on meneillään neljäs ja viimeinen. Kuopukselle on haettu ennakkopäätös ajokorttia varten, koska hän tarvitsee opintojensa työssäoppimiseen korttia jo ennen sitä 18 vuoden ikää. Lupa on nyt saapunut ja kunhan tyttö palautuu koulusta (on siellä parhaillaankin työssäoppimisjaksolla), meillä alkaa loppurutistus ajojen kanssa. Autokouluun on jo varattuna pakollinen riskienhallintakoulutus, sen jälkeen voikin jo kokeilla onneaan teoriakokeessa sekä sitten mennä inssiin. Ohhoh, sitten ei taidakaan autoa enää kotona näkyä!


Siskon perheen lisäksi meillä kävi myös ystäväpariskunta Helsingistä. He tuli meille perjantaina ja oli yötä lauantaihin asti. Oli kyllä niin mukavaa, vaikka yöunet jäi tosi heikoiksi ainakin minulla. Me käytiin ajelemassa tuolla kylillä (yksi toinenkin heidän ystävä asuu täällä suunnalla), otettiin lasilliset paikallisessa baarissa, grillattiin keskellä yötä, syötiin muutenkin vähän väliä jne. Ihan mahtavaa oli!

Kissa on kuvattu sitten eri aikaan, se EI saanut aterioida meidän kanssa samaan aikaan pöydässä, vaikka muuten aina siihen tunkeekin. Mitä lie tuoltakin kupista nyt kuvitteli löytävänsä??


No, mikään lököloma ei ole mulla vieläkään kyllä alkanut. Nyt olen pari päivää koittanut käydä läpi materiaalia ammattikorkean pääsykokeeseen. Huomenna aamulla lähden anivarhain ajelemaan kohti Forssaa, jossa ne kokeet on. Sanonpa vaan, että on kyllä ihmeiden ihme, jos tällä valmistautumisella sinne pääsisin!! Olen kyllä lukenut materiaalin läpi (ja se saa olla siellä mukana), mutta pääsykokeessa on myös matematiikan osio, ja onhan noista ajoista nyt ihan "tovi", kun oon matikkaa opiskellut (vain sellaset 30v). Olen koittanut katsella läpi aiempien vuosien matikat, ja osa laskuista on aivan helppoja, mutta osa ei todellakaan ole. Eli saa nyt sitten nähdä, tuleeko ihan turha reissu käydä kokeilemassa onneaan! 

Jotain hyvää on huomenna luvassa kuitenkin, sillä ollaan sovittu treffit pitkäaikaisen blogiystäväni Annukan kanssa sinne, juhuu!


Jahka noista pääsykokeista olen selvinnyt, pitääkin sitten alkaa valmistautua seuraavaan koitokseen. Olen nimittäin jo tammikuussa luvannut lähteä mukaan Jukolan viestiin taas. (Eli tietenkin Venloihin, en sinne Jusseihin.) Mun juoksukuntohan on aivan nolla jälleen kerran ja suunnistamaankin olen ehtinyt ihan kaikki kaksi kertaa tänä keväänä. Että hyvät on pohjat taas, voi hyvää päivää! Harmittaa muun joukkueen puolesta jo valmiiksi tämä mun surkea kuntoni!!

Jostain syystä siellä kisassa olen aina tuntenut ihan sellasta onnistumisen iloa ja olen ollut suorituksiini tyytyväinen, vaikkei ne mitään todellakaan huippuja olekaan - itselle kuitenkin ihan kelpo suorituksia. Toivon hartaasti, että tänäkin vuonna metsässä on paljon ihmisiä, joista muodostuu mukavia porukoita, jotka auttaa toinen toistaan. Sillein siellä meikäläinenkin on aina perille selvinnyt, osana isompaa jengiä! Tulostavoitteita meillä ei joukkueena ole edes, mutta toiveissa on kuitenkin, että jokainen pääsee ratansa läpi ja saadaan puhdas tulos. Sitä kohti siis. Toivottavasti mun polvi kestää, sekin on osoittanut huonoja merkkejä viime aikoina. Vanhuus ei tule yksin!

Ja hei, meni miten meni, niin tuollakin on mahdollisuus tavata yksi ihana blogiystävä, nimittäin Marketta. Toivon hartaasti, että nähdään!! 


Eipä tässä kummempia. Siivoillut olen ja lukenut kirjoja, mikäs sen mukavampaa. Kuitenkin sellasta kunnollista lepoa kyllä kaipaisin, jotenkin tuntuu, että en ole yhtään ehtinyt vielä hellittää, kun aina on jotain uutta ohjelmaa jo tiedossa. Vaikka olis kivaa ja mielenkiintoistakin tekemistä, ne silti vaatii omansa ja ihan sellasta silkkaa akkujen lataamista ei ole vielä tapahtunut yhtään. Aamuisin herään ihan kuin jostain tunnelista, ihan pää pökkyrällä ja tukkoisena, ja puoli päivää olen ihan töttöröö. Jospa huomisen jälkeen pystyisin vähän relaamaan ja pystyisin ottaa tämän ja ensi viikon suunnistukset (ennen Jukolaa) enemmän ilon kun treenin kannalta ja sitä kautta vähän saisin lepoa kroppaan myös. Helteitäkin on luvassa, joten makuupaikka pihakeinussa kirjan kera on suunnitelmissa myös.

Aurinkoa kaikille! 🌻 

Heli

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

opinnot pakettiin - kaksi viimeistä viikkoa


Heippahei! Viimeinkin voi hengähtää!! Takana on kyllä melkoisen tiukka pariviikkoinen. Heti reissusta tultuani aloin tosiaan valmistelemaan kevään - ja koko opintojeni - viimeisiä näyttöjä. Niissä riitti paperihommia ihan kiitettävästi, koska näytössä nyt vaan ei pysty ihan kaikkea näyttämään paikan päällä ja osa asioista on laitettava paperille. Ja näiden nyt tehtyjen paperihommien lisäksi olin jo pari kuukautta pitänyt luontopäiväkirjaa ja kirjannut yhtä toista juttua ylös.


Kaiken sen näyttöhässäkän sekaan sattui sitten vielä kolmepäiväinen tavaranvaihtotori, jossa olin mukana kahvion pitäjän ominaisuudessa. Se on mukavaa hommaa, vaikka tässä kohtaa se meinasi nyt kyllä tuntua vähän jo liialliselta työmäärältä ja ajanhukalta, kun olis sitä muutakin puuhaa ollut... Leivoin kahvioon kuitenkin taas monta kakkua, kuvassa on mun liukuhihnamainen kakuntekopisteeni. =D Purkit järjestyksessä siis ja siitä aina joka purkista vuoron perään aineksia lisää...


Kahviomme yhteydessä oli tuollainen tosi tyylikäs lajittelupiste. Saatiin Kotkamillsiltä sponsoriapuna kertakäyttömukit ja -lautaset ja niille mukeille oikein tuollanen hieno keräyslaatikkokin. Ne on siis sellasia mukeja, joissa ei ole muovia, joten ne lajitellaan kartonkiin ja tarkoitus siis on, että lopuksi tuo koko tömsteri heitetään sinne keräykseen. Tämän pisteen tarkoitus oli tehdä lajittelusta ihmisille helppoa. Mutta kyllä on kumma, miten paljon sitten kuitenkin tavaraa oli väärissä paikoissa... *huokaus* No, sittenpähän siivosin. Tämä piste oli mulla mukana (kuvina ja kertomuksina siis) myös näytössäni, koska mun alaanhan siis kuuluu oleellisesti tuo jätteiden lajittelu myös.


No, aina kun vaan ehdin, väänsin lisää materiaalia näyttöihini. Ostin itselleni laminointikoneen ja sillä oli mukava tehdä sitten erilaisia juttuja. Tein tuollasia pikkukortteja, joilla jaettiin lapsia ryhmiin (linnut, puut, kukat jne) ja sitten tein isot kyltit erilaisiin toimintapisteisiin. Tein siis luonto- ja ympäristöneuvojan näyttöni päiväkotiin, jossa ekana päivänä oli toiminnallinen luontoretki ja toisena päivänä luonnon- ja kierrätysmateriaaleilla askartelua päiväkodin pihalla.

Ensimmäisen päivän luontoretki sujui hienosti. Olin suunnitellut kuusi erilaista toimintapistettä metsään ja käytiin ne laittamassa kuopukseni kanssa paikalleen edellisenä iltana. Lapset tuntuivat tykkäävän kovasti ja kelikin oli tosi kiva. Aikataulut piti lähes minuutilleen ja olin kyllä hyvin huojentunut siitä, miten mukavasti kaikki meni. (En voi laittaa tänne kuvia, koska niissä näkyy lapsia.)


Suunnitelmissa oli tehdä lasten kanssa hyönteishotelleja ja samalla jutella luonnon monimuotoisuudesta, hyönteisten tärkeydestä ja sen sellaisesta. Kierrätysmateriaalien käyttö oli myös oleellinen osa näyttöä, niinpä sitten hotellien rungot valmistui jos vaikka mistä kierrätetystä! (Ne siis tehtiin valmiiksi jo etukäteen.) Niihin tuli mm. tiililetkan pohjina olevia lavoja, vanhoja sängynpohjan säleitä, vanhaa levyä ja kaverilta saatua verkkoa. Se pitää myöntää, että itse en olisi noiden pohjien nikkaroinnista selvinnyt, mutta sain siihen hommaan kyllä runsaasti apua. Tarkoitus oli, että oma mies auttaa, mutta lopulta suunnilleen kaikki sen kaveritkin oli valjastettuna hommiin... (kannatti osua meille kylään just silloin...) Kiitos siis heille kaikille!! ♥


Hotelleista tuli kyllä niin hienoja!!! Retkipäivänä yksi tehtävärasti oli askartelumateriaalien kerääminen luonnosta ja niitä me sitten käytettiin noiden tekemiseen. Toin kyllä sitten myös kotoa lisää tarpeita, koska tehtiin noita kuitenkin neljä. Siellä ne nyt roikkuu päiväkodin aidoissa, toivottavasti niihin tulee paljon ötököitä lasten tutkittavaksi! 

Pikku vinkki muuten; jos olette tänä kesänä menossa asuntomessuille, niin tämä päiväkoti on yksi messukohde (nro 1)... Tarkoitus olisi myös, että nämä hotellitkin ovat silloin siellä esillä, tuossa päikkärissä kun on muutenkin kovasti panostettu puutarhaan.


Ihan pakko laittaa kuva myös tästä pöllistä. Lapset saivat silloin nikkarointipäivänä testata ihan oikeita (mieheni ystävällisesti lainaamia) työkaluja, ja se piste oli kyllä todellinen menestys. Koko ajan kuului poran surinaa ja vasaran pauketta. Huvitti niin, kun tuohon pölliin on kovasti treenattu sitä vasaran käyttöä!


Vinkki numero kaksi koskien kesän asuntomessuja... tyttären perhe rakentaa sinne myös. Heidän talonsa tulee olemaan aivan tuossa päiväkodin vieressä ja pikkuneiti aloittaakin siinä päiväkodin sitten syksyllä, kun pääsevät omaan uuteen kotiin asumaan! ♥ (Olen tietty nähnyt heidän talon jo ja se on mielestäni aivan älyttömän ihana!)


No joka tapauksessa, keskiviikkona oli sitten näyttökeskustelu maanantain ja keskiviikon jutuista. Olin aika kovasti hermoillut tuota näyttöä, koska se on mun ns. pääsuuntaus nyt ollut opinnoissa ja toivoin hartaasti, että saan siitä sitten myös hyvän arvosanan. Tuntui, että annoin todellakin kaikkeni näytön suhteen, koitin ottaa kaiken mahdollisen niissä tutkinnon vaatimuksissa huomioon, väkersin yöt ja päivät materiaalia jne. Ja kyllähän sieltä se kolmonen sitten onneksi tulikin! (Asteikko siis 1-3.) Oli niin helpottunut ja onnellinen olo kyllä sen jälkeen, oli helppo hymyillä!!


No, sitten muuttuikin helteet taas koleammiksi keleiksi. Se ei mua haitannut, sillä vielä oli puuhaa sen vihoviimeisen näytön kanssa... Olin torstaina jäteasemalla harkassa ja perjantaina tein sitten siellä vielä sen näytöni (jäte- ja kierrätysneuvonta). Sekin piti vielä siis koittaa puristaa niin hyvin kuin ikinä mahdollista ja pientä jännitystä oli ilmassa, kun opettaja tuli aamulla sinne seuraamaan työskentelyäni sekä jututtamaan mua... Ja hyvin meni sekin näyttö sitten, kolmonen tuli siitäkin.

Tämä kuva on kylläkin Saksan reissusta, mutta tuollasissa vetimissä suunnilleen olin perjantainakin!

Nyt on mulla nätti rivi kolmosia sitten tulossa tokariin, jonka käyn pokkaamassa ensi keskiviikkona! Tosin voi olla, että pokkaan sieltä lähinnä vaan ruusun ja tyhjän kirjekuoren, jos näistä viime hetkillä suoritetuista näytöistäni ei vielä ole ehditty papereita kirjoitella... Mutta valmistun siis nyt kuitenkin 250 osaamispisteellä luonto- ja ympäristöalan perustutkinnosta luonto- ja ympäristöneuvojaksi, luonto-ohjaajaksi sekä luonnonvaratuottajaksi. Ihan jees saavutus, kahdessa vuodessa kolme suuntausta valmiiksi (yhdelläkin jo valmistuu, 180 osp). Mun piti tehdä kyllä se neljäskin vielä (ympäristönhoitaja), mutta en jaksa enää taistella siitä. Ensin luvattiin, että voin tehdä, sitten suunnittelemani näyttö ei kelpaakaan, vaikka ihan samalla näytöllä on muutkin tehneet jne. Olkoot sitten, ompahan tuossakin jo saavutusta ihan kylliksi. Vaikka myönnän, että vähän mua se näivertää, kun olisi halunnut saada senkin näytön vielä joukon jatkoksi...


Sen verran on vielä kouluhommia jäljellä, että huomenna menen aamulla pitämään PowerPoint-esityksen meidän Saksan reissusta. Sen valmistelin perjantaina illalla, kun aiemmin ei vaan kerta kaikkiaan ollut aikaa! Sen jälkeen on enää jäljellä se kevätjuhla ja sitten olisi parin vuoden rupeama haikeassa päätöksessään. On ollut kyllä niin ihana koulu ja koen olevani just siellä missä pitääkin noin niin kuin alan suhteen. Kierrätys ja kestävä kehitys kiinnostaa mua suunnattomasti, samoin tuollanen neuvontatyö ja myös jätteet; jäteasemalla työskentely oli mielestäni todella kiinnostavaa ja kivaa! Eniten ehkä toivoisin, että voisin työkseni olla vaikka joku kiertävä neuvoja, ja mieluusti voisin tuollasia lasten juttuja järjestää muulloinkin.


Nyt mulla ei kuitenkaan ole yhtikäs mitään suunnitelmia tulevalle vielä. Aattelin katella, mitä eteen tulee. En ole hakenut siis mitään kesätöitäkään (tai muitakaan töitä), koska en oikein keväällä tiennyt, miten tää mun koulu nyt menee, jatkanko kesäkuulle jne. 

Ainakin nyt alkuun keskityn lepoon ja kotiin. Oikeesti aion lukea monta kirjaa, koska en ole antanut itselleni lupaa edes ajatella lukemista nyt pariin viikkoon (ja yleensä luen ihan koko ajan!). Sitten olen ajatellut tehdä oikein suursiivouksen - trust me, huusholli on todellakin sen tarpeessa... Saatan maalailla seiniä ja lattioitakin ja ihan sormet syyhyää ajatuksestakin kaivella kaikki kaapit läpi! Joten onhan tässä kaikenlaista tekemistä. Ja olen mä hakenut ammattikorkeaan, mutta vielä hiukan mietin, menenkö sinne pääsykokeisiin kesäkuun alussa (pitäis vissiin valmistautuakin jotenkin, jos aikoo mennä...). 

Eli melko auki on mun tulevaisuus! Tänään nyt sen verran tiedän, että käydään äänestämässä ja illalla jännätään Suomen jääkiekkopeliä. Eiköhän se siitä sitten etene, päivä kerrallaan!

Heli