Kotoisaa arkea

2012-02-18T22:29:00.000+02:00

Olen saanut tosi monta tunnustusta ja haastetta viime aikoina. Hetken kesti niitä kaivella esille.. tää on niin tätä, kun ei heti tartu niihin niin meinaavat unohtua. Jos joku vielä unohtui, niin vinkatkaa, jooko..

Nämä on nyt ihan sekalaisessa järjestyksessä.

Aloitetaanpas ihanasta Johannasta, jonka blogista löysin äsken uudenkin haasteen, kun menin sitä aiempaa hakemaan.. =D

Seitsemän faktaa -haaste

Tunnustuksen saajan on kerrottava linkin kera, keneltä tunnustuksen / haasteen sai, paljastettava seitsemän faktaa itsestään ja laitettava tunnustus eteenpäin jakoon 15 blogiin.

No minähän tykkään näistä paljasteluista kovasti, joten tässä tulee:

1. Mua kiinnostaa tavattoman paljon terveellinen ravinto, on kiinnostanut jo varmaan 20 vuotta.

2. En kuitenkaan osaa päättää, mikä olis mun kohdalla se paras vaihtoehto.

3. Joten syön kaikesta tiedosta huolimatta aika heikonlaisesti...

4. Olen nyt vuoden etsinyt itseäni ja sitä mikä musta tulis isona.

5. Yllätys yllätys - en oo löytäny.

6. Lähden nyt kuitenkin opiskelemaan pikkuhiljaa tuota suuren mielenkiinnon kohdettani - ja nimenomaan luontaispuolelle.

7. Toivon hartaasti, että vielä löytäisin elämästäni sen "mun jutun".

Nyt olen niin tylsä, etten jaa eteenpäin tässä kohtaa.

* * *

Ja sitten toinen haaste samaiselta ihanalta Johannalta, joka sivumennen sanoen on mun ehdottomia suosikkejani:

Löytöjä blogimaailmasta

Mainitse 5 suosikkiblogiasi, joissa on alle 200 kirjautunutta lukijaa.

Johanna itse on mun ehdottomia suosikkeja, mutta tässä lisäksi viisi muuta kivaa.. suuremmitta selityksittä, tässä mun lemppareitani:

Kaikki kotona

LODE

Pesukarhun sielu

Elämää 60-luvun kerrostalossa

Fredrika Johnsonin elämä

Eli kaikki te ihanat bloggaajat, jos eksytte blogiini ja löydätte tämän, niin jatkakaapas eteenpäin... Ja te muut lukijat, menkää ihmeessä tutustumaan noihin!

* * *

Ja tämän lisäksi Johanna on haastanut ihmisiä mukaan kuitteja vahtaamaan - eli siis kuukauden ostoksia tarkkailemaan. No minähän harrastan tätä taloushallintaa innokkaasti - olen reilun vuoden ajan kerännyt kaikki kuitit, jakanut ostokset ja maksamani laskut eri kategorioihin jne - joten kuun vaihteessa olisi tarkoitus pläjäyttää meidän perheen tulot ja menot julkisiksi. (muistuttakaa, jos tätä ei ala kuulumaan...)

* * *

Majan Mollalta sain tämän, kiitos!

Tässäkin laitetaan tunnustus eteenpäin samaan tyyliin kuin yllä, eli viiteen alle 200 lukijan blogiin. Laitetaanpa siis vielä teille linkkejä viiteen kivaan blogiin:

Family Living

Johannan maailma

Onnela O.N

Pikku-ketun puuhamaa

Pientä elämää etsimässä

* * *

Saariston kasvatti haastoi tällaiseen:

1. Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Google-kuvahaun avulla

2. Valitse kuvat kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta

Huh, tässä voikin tovi vierähtää...

1. Ikäsi seuraavana syntymäpäivänäsi?

sen täytyy olla vitsi...

2. Minne haluaisit matkustaa?

olishan toi Thaimaa kerran elämässä upea kokea...

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

tää mun ikioma

5. Lempiruokasi?

miten niin ei oo ruoka??

6. Lempieläimesi?

nää on mun ikiomat rakkaat noin 4 vuotta sitten <3 (ja löytyi siis sieltä hausta)

7. Lempivärisi?

hyvinkin pitkälle se on tämä..

8. Tämän hetken tunnetilasi?

kuvan nimi oli "väsynyt flunssaan"

9. Kulkuneuvosi?

kuulostaa loistokkaalta, mutta totuushan tuli julki tuolla pari postausta aiemmin

10. Mitä teit viime lauantaina?

kävin syömässä tuolla, en mee enää.. liian tulista mun makuun

11. Mitä teit viime sunnuntaina?

värjäytin hiukset, mun sävy on terra

12. Keneltä näytät?

itseltäni.. tukkamalli tosin nyt ihan erilainen

13. Mitä kuuntelet juuri nyt?

löytyi hakusanalla "lapsen pälpätys".. lapset kattoo telkkaria ja yks selostaa kaiken aikaa..

Tähänkään en nyt haastele ketään, mutta mukaan saa ilman muuta ottaa.

* * *

Ja näin se ilta sitten vierähtikin! Olo on flunssainen, nenä vuotaa, kurkku kipeä, ääni käheä, yskä repii keuhkot hajalle... Toivon todellakin, että tämä tästä alkais pikku hiljaa häipymään. Tosin lapset tais todellakin aloittaa uusintakierroksen, tänään on isoin neiti ollut "parhaimmillaan" 39,9 asteen kuumeessa..

Parempaa viikonlopun jatkoa teille muille!

Pysykäähän terveinä!

dead or alive

2012-02-17T18:04:00.000+02:00

Tänään olenkin tuottoisa. Jo toinen postaus.

Tuossa kuvassa on nimittäin tämän hetken ja oikeastaan parin viikon fiilikset. Meillä on siis nyt sairastettu kaksi viikkoa, vai onko jo peräti enemmänkin?? Nuhaa, yskää, kuumetta. Kaikki lapset on tauti käyny läpi ja nyt taitaa sitten alkaa jonkinlainen uusintakierros - taas on yksi penska sohvalla viltin alla ja toinen sanoo, että on "outo olo"...

Pitää muuten ihan mainita, että lasten koulussa oli tänään noin 2/3 porukasta sairaana. Tytön luokalla oli koulussa 3/14 oppilasta, ja niistäkin kolmesta sitten yksi lähti kesken pois, kun sairastui. Pojan luokalla oli vissiin 7/16 koulussa. (en nyt kyllä ihan tarkkaan muista noita kokonaismääriä mitä luokissa on..) Ison pojan luokasta oli 3/5 kipeitä ja ne kaksi tervettä sai jäädä tänään kotiin. Toinen niistä oli meidän poika, joka siis nyt vällyn alla sohvalla taas.. Opettajista puuttui osa, keittiön väestä 2/3, ja sekin yksi paikalla ollut oli antibioottikuurilla puolikuntoisena. Ilttiksen pitäjä lähti kesken kaiken ajelemaan fillarilla kotiinsa 7km päähän keuhkot jo valmiiksi aivan riekaleina... Pikkasen kurittaa tauti nyt tuota mestaa!!!

Olen itsekin ollu ennätyksellisen kipeä; nenä vuotaa, pää tukossa. Kipeä olo, ei kuumetta. Yskää vain vähän, mutta sitäkin keuhkoja raastavampaa. Ja tätä on kestänyt jo viisi päivää. Ja kaikesta päätellen vielä ei olla loppusuoralla. Siis huom, kyseessä Heli joka ei sairasta koskaan. Mä en ole sängyn pohjalla kuoleman kielissä, mutta olo on väsynyt, tukkoinen ja nyhjyinen. Ja mikä ärsyttävintä; mulle iski huuliherpes. Siinäpä taas iloa ja kaunistusta viikoksi...

Mies ei ole (vielä) ollu kipeä, mitä nyt yhden illan oli vaakasuorassa sohvalla nukkumassa (siis sen normaalin vaakailun lisäksi).

Eli meillä on siis vaan nyhjätty enemmän ja vähemmän tämä pari viikkoa. Sakki on puolikuntosta kaiken aikaa, nenäliinoja joka paikassa ja muutenkin kaikki niin ärsyttävän levällään. Saan ajoittaisia siivoilupuuskia, mutta ne laantuu aika pian.

Tässä on sellanen hassu juttu, että minähän olen siis vakaasti sitä mieltä, että sairaana pitää levätä. Ja kun siis tosiaan en ole kovinkaan usein sairaana... niin eikös sitten just tällä sairasteluviikolla ole mullekin pykässy kaksi työpäivää - kolmaskin oli tarjolla, mutta siihen sanoin ei kiitos, nyt on pakko jo koittaa tautia taltutella. Levätä. Muutenkin olen menny sinne tänne kaiken viikkoa. Ja vastaavasti kiskonut teetä, auringonhattua, inkivääriä, valkosipulia.. sekä myös Buranaa ennen töiden alkua. Ja ottanut vaihtokylpyjä jaloille.

Taitaa se kaikkein tärkein lääke edelleen sieltä silti puuttua:

lepo.

Mä niin kaipaan sitä tunnetta, että tarmoa riittää siivota huusholli, vaihtaa nuhjuiset lakanat, pestä joka ainoa viltti minkä alla porukka on pärskinyt. Tuulettaa pöpöt ulos talosta. Toivottavasti ensi viikolla.. tai miksei jo viikonloppuna. Epäilen kuitenkin, ettei vielä ihan sillon.

* * *

Sitten pari kysymystä hortonomeille.

1. Mikä ihmeen kasvi tämä on?

Tämä on kaikista mun surkeista taidoistani huolimatta sinnitellyt elossa jo puolisen vuotta. Vetoisen ikkunan alla keittiössä. Kastelen, kun huomaan, että lehdet roikuskelee jo maata myöten. Aina se siitä piristyy, lehdet kohoaa vähän ylemmäs. Näyttää minusta ihan joltain akvaariokasvilta! Lehdet on tollaset kolmihaaraiset.

2. Onko tämä elossa vai kuollut?

Se on siis joululta selvinnyt joulutähti. Minusta se ihan kuin olis hengissa, joskin hyvin vähälehtisenä.. Olen kuullu, että jotkut kasvattaa tästä komean huonekasvin. Onko mulle ehkä käymässä niin???

Nytkös mä lähtisin sinne sohvalla koomailemaan...?

Hörppään eka vähän Helmiä, mies tuossa tarjosi tilkan (ja kello vasta just ja just kuus illalla..).

Hyvää viikonloppua kaikille!

elegantti postaus

2012-02-17T14:59:00.000+02:00

Hei, kuten näette, meilläkin joku sentään kukkii!!!

Jos mietitään sitä sanontaa, että suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin minkä arvelisitte olevan mun miehen ammatin???

Auton sisätilat on sit enemmän mun jäljiltä - onneks ette näe niitä... *huokaus* Hitsi miten pahalle auto hais, kun se oli sisätiloissa yön yli (renkaat vaihdettiin uusiin).

Mä luulen, että tämä mersuparka on läntisen maailman eniten kaltoin kohdeltu yksilö.

matkalla jonnekin

2012-02-12T22:42:00.000+02:00

Mihin lie johtaa mun tie...???

(No tuo tie kuitenkin siis johtaa kotiin.)

Jaahas. Ei auta, työ kutsuu. Nyt jo kolmas työvuoro tuloillaan: huomenna iltavuoro. Pomo ehdotti, että tehtäisiin nyt määräaikainen sopimus... "tarvittaessa töihin kutsuttava". Ei tarttis sitten näiden yksien päivien takia aina tehdä omia sopimuksia. Kun näitä nyt kuitenkin näkyy tulevan... Lupauduin. Kuinkas muuten.

Mutta nyt kutsuu myös opinnot, jonkunlaiset. Ilmoittauduin haaveideni opintoihin. Siis juu, ilmoittauduin, en hakenut. Koska nämä opinnot maksan omasta pussista. Joten olen pakotettu suorittamaan ne sitten varmaan pitemmän kaavan mukaan... Mutta aloitan kuitenkin ainakin nyt. Tai siis maaliskuussa. Siitä viikosta (vko 10) tulee kyllä erityisen raskas, sillä olen sen viikon myös töissä ma-pe. Ja sitten viikonlopun siellä opiskelemassa. Opiskelupaikalle matkaa meiltä 100km. Ei aavistustakaan vielä, miten tuon järjestän...

Flunssaakin pukkaa. Ja minä kun aina hehkutan, miten en koskaan sairastu. Tänään on ihan väkisin nyt vaan alkanut nenä vuotaa. Aamulla oli jo kurkussa sellanen tunne, että kaikki ei oo kohdallaan. Kuumetta ei ole, eikä nyt järin paljon mitään muutakaan, mutta saas nähdä miten tämä tästä kehittyy.

Ja tänään luovutin sitten tukan värjäämättömyyden kanssa. Mulla on ollut kaksi syytä, miksi en värjännyt: kemikaalit, joita haluan välttää ja juurikasvu, jota myös haluan välttää. Olin värjäämättä varmaan lähemmäs vuoden, ja ne viimeiset värit laitettiin Santen väreillä (siis mahdollisimman luonnomukaisia, käsittääkseni). Mulle kuitenkin alkoi jo ihan ihmiset mainitsemaan harmaasta päästäni.. (apua, enkä ole ehtinyt vielä ees täyttää sitä neljääkymmentä!!) joten tänään sitten ihana kampaajaystäväni mulle ruskeat soossit päähän levitteli. Olen tyytyväinen. Värikin on mahdollisimman lähellä omaa, joten koitan vältellä sitä kauheaa juurikasvua.. mutta eipä ole harmaa!!

Sellasia juttuja siis tänään.

Mä lähden nukkumaan, hiukan mietteliäin mielin.

Hyvää viikon alkua kaikille!

aurinkoa ja paukkupakkasta

2012-02-10T09:45:00.000+02:00

etupihalla klo 8.30

takapihalla klo 8.30

Huhhuijaa. Kattokaas lukemia. Ja lauhempaakos se piti olla..??? Noin paljon meidän mittarit muuten tosiaan heittää talon eri puolilla. Takapihan puolella paisteli jo aurinkokin, mutta silti siellä oli kylmempää, siellä on aina kylmempää.

Kävin kuvailemassa vähän sit muutenkin. Koiratkin oli mukana.

Eipä nuo vilukissat, eli siis koirat, kauaa siellä tarjenneet. Jos kohta en kyllä minäkään...

Hienoltahan siellä näyttää, sitä ei käy kieltäminen.

Mutta sit me tultiin kiireesti sisälle lämmittelemään.

Samalla tässä mun "dagens" vai miten se menee.. Ullmaxin merinovilla-alusasu ja pitkävartiset sukat, sekä lisänä ukkivainaan neuleliivi (ihan paras talvivaate!! vaikkakin kauheen näköinen...) ja ihanat villasukat. Näissä mä useimmiten kotosalla hiihtelen. Kun johkin lähden, vedän vaan toppahousut ja -takin päälle.

Sori sisko, tässä tää mun kauhee lookki nyt sit kuitenkin tuli, mut ei meitä siskoiks tosiaan tunnista, joten ollos huoleton. =D

Tuossa yläkuvassa muuten näkyy mun todella ärsyttävät pyörtyäiset eli siis noi miten hiukset vääntyy. Mulla on todella vahvat noi ja siis todella vaikea saada hiukset olemaan ilman, että vääntyvät tuolleesti typerästi. Mulla ei siis ole mitään takaraivoirokeesia, vaikka siltä näyttääkin...

No enivei, sit tulin koneelle ja samalla aamupalalle:

Melko järkyttävän näköistä mössöä. Siinä on turkkilaista luomujogurttia, pohjalla all bran -muroja ja lisänä vielä mustikkahilloa (ikeasta, tosi hyvää ja muuten luomua!) ja koska mustikkahillo loppui, laitoin lisänä vielä omenahilloa. Oli meinaan hyvää!!

Ja nyt hörpin vielä teetä ja mietin, että mistäs kulmasta aloittais päivän työt... Aika kivaa, että tulee viikonloppu. Huomenna on meidän kihlapäivä, 17 vuotta ollaan sit oltu kihloissa. Saas nähä juhlistetaanko jotenkin - yleensä ei..

Aurinkoista päivää kaikille teille ja kiitos kommenteista edelliseen postaukseen!!

sairastelua

2012-02-09T10:01:00.001+02:00

Ulkona on taas mitä kirkkain auringonpaiste. Ja mitä jäätävin pakkanen. Joten tyydymme jälleen kerran katselemaan luonnon kauneutta sisätiloista käsin.

Tänään on "päivä jolloin ei ole menoa mihinkään". Lasten viemistä ja hakemista ja kaupassa käyntiä ei tietenkään lasketa. Sen sijaan tänään on "päivä jolloin pitäisi viimeinkin tarttua toimeen kotitöiden suhteen". Pesukoneen laitoin pyörimään, kun ensin keräsin kaikki kylppärin lattialla lojuvat pyyhkeet koneeseen (mitä ne siellä teki, miksei ne olleet pyykkikaapissa???). Ajattelin, että kerään sitten seuraavaan koneeseen ne kaikki lattioilla lojuvat vaatteet...

Ruokapöytä on pitkän aikaa ollut täynnä erinäisiä tärkeitä papereita. Mun to-del-la-kin täytyis saada tänään postiin muutama juttu. Ensin täytyis tietenkin kaivaa ne tuolta kasasta. Kirjotella muutama sananen. Etsiä kirjekuori. Postimerkki. Viedä ne sinne postilaatikkoon. Ennen kello viittä.

Imuri on majaillut jo viikon verran eteisen lattialla. Joo, siinä puolessatoista neliössä. Siitä vaan yli harppaillaan ja välillä vähän potkastaan levähtävää putkea syrjempään. Täällä on joka paikassa niin sekasortoista.

Ja mä en vaan jaksa. En saa aikaan. Olen koko ajan väsynyt. Innoton. Lannistunut. Käsi on kaiken aikaa kipeä, niin kipeä että tekis välillä mieli vaan rääkyä aamusta iltaan.

Eilen oli raskas päivä. Aamulla osa lapsista jäi kotiin sairastamaan (meillä on oltu nyt sairaina kaiken viikkoa, tänään on kaksi isointa vielä kotona, eilen molemmilla kuumetta). Yhden kanssa olin kuskina työpaikkaan tutustumisessa (joka oli mieheni työpaikka). Näin muuten miehestäni uudenlaisen puolen, kun hän kertoili 9-luokkalaisille työstään. Ihan outoa nähdä mies sellasessa roolissa.

No, tuon keikan jälkeen pikaisesti kotiin haukkaamaan pari palaa leipää, sitten hierojalle. Mulla alkoi migreeni jo siellä työpaikkajutussa.. joten hieroja ei voinutkaan ihan sillein hieroa mitä oli kai ajatellut. Mutta teki mulle hermoratahieronnan, mikä oli ihanaa ja kamalaa. Kamalan ihanaa. Sattui niin sairaasti. Mutta kuitenkin teki niin hyvää. Ensi viikolla uudestaan.

Hieronnan jälkeen menin käymään on-off-työpaikallani. Mut oli soitettu sinne eiliseksi illaksi. Hieroja ei tietenkään suositellut menemään. Mutta oli mun mentävä. Kävin kuitenkin sanomassa, että pakko tulla tuntia myöhemmin, oli niin valtaisan kauhea se päänsärky. Illan sitten olin töissä. En tiedä millä mielellä. Ehkä lannistuneella. Tosi moni ihmetteli että olen siellä taas, siis sillein "ai sä olet tehnyt kampäkin". Ilahtuneita ihmisiä. Ainoa ketä ei ilahduta olen minä itse.

Kaupan iltavuorohan sitten päättyy vasta 21.15. Siis niillä onnekkailla, keillä se ei jatku kymmeneen tai yhteentoista. Mä en tajua noita aukioloaikoja. Ei herranen aika. Miten ihmiset ei ehdi kauppaan vaikkapa klo 9.00-19.00??? Ihan takuulla siihen sattuu jokaisen aikataulu. Miksi kaupan pitää aueta jo klo 7.00 ja mennä kiinni vasta 21.00??? Sit sinne ryysitään vielä klo 20.55 että "mä vaan äkkiä...".

No, kotona olin puoli kymmenen maissa. Koneella kävin vielä kurkkimassa sähkikset ja blogit. Nukkumaan puolen yön maissa, kaalinlehdet käärittynä käsivarteen sukan sisälle. Hitsi miten kylmältä se tuntui.. ja yöllä heräsin kun kaali lemusi niin hirveelle.. oli pakko se ottaa pois. Nyt on käsivarsi taas ihan jäässä ja tulessa. Käsittämätön kipu. Koko matka olkapäästä kyynerpäähän on kylmä jotenkin. Kaiken aikaa pitää sitä jotenkin pyöritellä. Hartiassa sellanen jumi, että taas tekis mieli rääkyä vaan. Ja tiiän, ettei tee hyvää koneella olo. Mut en mä tässä kauaa olekaan, kunhan narisen nää juttuni ja sit koitan keksiä mitä yleensä vois tehdä ilman että käsi siitä enempiä kärsii. (ei mitään, se kärsii ihan kaikesta, olemisestakin)

Meillä on siis lapset sairastelleet kaiken viikkoa. Räkärättejä on joka paikka täynnä (yök). Minä en sairastele flunssia, ei meillä äiti ehdi sairastaa, ei ole koskaan ehtinyt. Äitiä ei kukaan hoidakaan sairaana. Mutta olen miettinyt, että taidan kasata ne kaikki sairastelut, mitä yleensä kai ihmiset kuitenkin sairastaa, sisälleni. Ne tekee musta kireän, kiukkuisen, kipeän vailla tauteja. Vedän kroppani täysin jumiin niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, siis pään sisäisesti.

Eilen hieroja sanoi, että olisi jo aika hoitaa itseäänkin. Niinpä. Ensimmäisenä tulee mieleen, että "millä rahalla". Kyllä mä haaveilen hemmotteluista: ihanasta pitkästä hemmottelevasta kampaajakäynnistä (en ole käyny vuosiin, koska tuttu kampaaja käy meillä leikkaamassa hiukset), kasvohoidosta (en oo koskaan käyny), kokovartalohoidoista (en ees tiiä millasia niitäkin olis). Mä olen suoraan sanottuna niin LOMAN TARPEESSA etten oo ikinä kokenu vastaavaa. Mä näen melkein päiväunia siitä, miten vois OLLA VAAN ilman yhtään ainutta ajatusta siitä mitämäteenisona. Mutta. Ei meillä ole varaa lomiin. Ei vaan ole. Ja jos jostain oliskin, ei meillä ole ketään kuka hoitais lapset ja elukat ja talon sillä välin. Ei ketään. Siispä mä vaan kasaan tätä lomaunelmaa päähäni, että "sitten kun lapset on isoja ja pärjää itekseen". Toivottavasti en ehdi kuolla ennen sitä.

Joo, tällainen valivaliaamu täällä taas. Meen nyt haahuilemaan ympäri kämppää, että mitä tekisin yhteisen kotimme hyväksi tänään. Jos vaikka katsoisin sohvalla telkkaria, viltti ympärillä, koirat kainaloissa ja teekuppi kourassa. Enkö vain olekin laiska ihminen??? Siinä sivussa vois vaikka hakata kirveellä tän käden irti. Tai jos vaikka nappailis vaihteeks särkylääkettä...

Anteeksi valitukseni.

Parempaa fiilistä teille muille!

edit: Lisäänpä tähän loppuun vielä näitä äitiyden kohokohtia: kun koulun läheisestä kaupasta soitetaan kesken koulupäivän, että onko sinulla poika nimeltä xxx.. kuten mulle äsken tuossa soitettiin. Mä oon NIIN YLPEE lapsistani, just just... Kuinkahan pitkän kotiarestin tästä tällä kertaa kehittelis.. vai mitä muuta "kivaa" keksis? Miks noi kakarat ei opi koskaan???

haaveita

2012-02-06T17:57:00.000+02:00

Ihan vaan tällein pikaseen laittelen tänne pari haavetta. Sellasta materialistista haavetta. Että jos joku ehkä joskus haluaa ostaa mulle lahjaa vaikka, niin tässä pari oikein mainiota vaihtoehtoa.. hehheh.. Pahoin kyllä pelkään, että saan ihan ite lahjoa itseäni.

Ensinnäkin nää:

Mää niin tahtoisin nää oikeet UGGit. Just nää, napilliset ja tummanruskeat. Tai siis SUKLAANruskeat. Kyllä mulle kelpais ehkä myös mustat tai harmaat tai vaaleenruskeet. Melkeinpä kaikki muut paitsi ne sellaset kellahtavanruskeet. Mulla on mustat sellaset feikkiuggit, jotka ei oo kyllä mistään kotosin. Niissä vaan varpaat hikoo ja lopulta jäätyy. Mut nää olis niin ihanat. Tänä paukkupakkas-talvena olen monen monta kertaa miettinyt, että miksei mulla oo niitä uggeja... Jatkan kuitenkin haaveilua, koska esim tuolla mistä kuvan nappasin ne maksoi alennuksessa yli 200€ (oikee hinta hipoi kolmea sataa). Mut kyllä mää vielä nää hankin. Joskus. Varmasti.

Toinen haave:

Tää Marimekon klassikkolaukku. Mustana. Vihree ja punainenkin olis kivoja, mutta musta on varma, aina tyylikäs, kaikkeen sopiva. Mää niin tykkäisin. Tänkin mä vielä hankin joskus, vaikka maksaakin laukuksi minusta tosi paljon, tuolla mistä kuvan otin se maksoi 99€. Mulle siis kallis, etenkin kun se nyt ei oo mikään sellanen ihan välttishankinta. Mut joskus se vielä mun olalla keikkuu. Lupaan sen itelleni.

Että sit vaan oottelen, kuka nää mulle tahtois sponssata. Anyone? Mä lupaan ylistää maasta taivaaseen sen firman, joka mulle nää tarjoaa, kun eiks sellasta täällä blogimaailmassa kuitenkin tapahdu. =D Vai onks mun pakko laittaa mies lukemaan mun blogia? Ai niin mut siskohan lukee.. hehhehheeeee... tosin se lupas ostaa mulle 40-vuotislahjaks lampaan. =D

Nyt mää lähen lenkille. On se vaan mahtavaa, kun pakkanen on laskenut. Meillä oli eilen aamulla -32 / -34 (ne erilailla näyttävät mittarit..) ja tänä aamuna sitten uskomattoman ihanat -9 astetta vain!!! Älä tule enää, yli -20 asteen pakkanen, ethän..

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

taloja

2012-02-05T23:50:00.000+02:00

Tässä on meidän talo tällä hetkellä.
(plus tietty lumet..)

Mä tykkään katella erilaisia remonttiohjelmia. Uusi elämä maalla -sarja tykästyttää mua kovin, mutta joka ainoa kerta myös kummastuttaa. Mun kysymys melkein joka jakson lopussa on; miksi unelma sisältää aina niin valtavan SUUREN talon? Etenkin, kun sen saavuttaminen vaatii niin usein niin hirmuisia ponnistuksia. Eihän siinä siis mitään, että ihmiset haluaa isoja asuntoja. Itehän ne kulunsa maksaa. Mutta eikö se unelma ollut päästä sinne maalle missä on aikaa perheelle? Eikö siihen unelmaan olis riittänyt pikkasen pienempi talo???

No miten meidän talo tähän liittyy?

Ennen tätä vuonna 2008 alkanutta remppaa meillä oli tilaa niin, että alakerrassa oli yhteensä n. 80 neliössä kylppäri, pieni eteinen, keittiö-ruokailutila ja olohuone. Yläkerrassa noin puolen talon kokoinen yhtenäinen tila. Vaikka mä väitän olevani melkoinen mestari tilan hyötykäytössä, voin sanoa, että neljän lapsen kasvaessa tila alkoi todella käydä ahtaaksi.

Me alettiin siis haaveilla lisätilasta. Uudesta talosta. Ajateltiin rakentaa tälle samalle tontille uusi talo ja purkaa sitten vanha, vinksahtanut talo pois.

Ensisijainen vaihtoehto oli hirsitalo. Mammuttihirren kanssa jo piirrettiin taloa. Muistelisin, että siihen olis tullut noin 120 neliötä, johon mahtui 5 makkaria (á noin 10 neliötä) ja muut tarpeelliset tilat; keittiö, olohuone, pesutilat, vaatehuonekin. Ei mitään ylimääräistä. Talon piirtäjä sanoi, että olivat siellä oikein porukalla ihmetelleet, miten mä sainkin niihin neliöihin mahdutettua niin paljon (minä siis suunnittelin huonejaot yms). En oikein tajunnut silloin, enkä tajua vieläkään, että mitä ihmeellistä siinä sitten oli; että haluaa vain tarpeellisen, eikä mitään ylimääräistä.

Hirsitalo osoittautui kuitenkin mahdottomaksi sitten hinnaltaan. Siis meille mahdottomaksi. Sitten mietittiin toista vaihtoehtoa; Älvsbytaloa. Minusta älvärit on edelleen kauneimpia talomalleja. Itse asiassa se minun suunnittelema hirsitalo olis ollut aika lailla tämä älvärimallin näköinen:

Älvsbytalo Hongatar

Tai tämän ehkä vielä enemmän:

Älvsbytalo Päivätär

Minä olin pitkään mukana älväripalstoilla, tutkin talomalleja, ihmisten sisustamia taloja jne. Meillä kävi talomyyjä, mietittiin ja suunniteltiin. Me käytiin taloesittelyssä. Tehtiin alustava tilaus. Tämä malli tilattiin:

Älvsbytalo Lohiatar

Voi miten onnellisia me oltiin - kunnes pankki torppasi suunnitelmat. Ensin lupasivat lainan, sitten tulikin seinä vastaan. Masentavaa. Mutta ei siinä itkut auttaneet. Keväällä 2008 minä sitten sain töitä kaupalta. Suunnitelmatkin oli jalostuneet: me remontoidaan sittenkin tämä talo. Syy: päästään varmaan yli 100 000€ halvemmalla.

Ja niin siinä on käynytkin. Vaikka ajoittain ajattelen, että olis niiiiiin ihanaa rakentaa ihan uusi talo, mistä vois tehdä just niin käytännöllisen kun ikinä tahtois, olen silti iloinen, että päädyttiin vanhan remppaamiseen. Sillä oikeastaan tämä meidän talo on aika kiva ja nätti, etenkin sit kun tämä tulee joskus valmiiksi... Lisäksi tämä on ihan hyvän kokoinen. Etenkin nyt, kun meillä on myös tuo aitta, koska siellä asuu kaksi isointa lasta. Näin ollen se yläkerran puolikas, mikä rempattiin kylmätilasta makkareiksi, on nyt kahden pienemmän lapset huoneina. Ja se loppu yläkerta on meidän makkarina ja mun ompelupaikkana ja pupujen tilana ja varastotilanakin. Vessakin on yläkertaan tehty. Meillä on itse asiassa nyt aika hitsin hyvin tilaa!

Olen siis iloinen, että nyt meidän velat on hyvin inhimilliset. Ollaan tehty edullisia ratkaisuja ja kaikki mahdollinen itse - itse asiassa vain puhallusvillat, ilmalämpöpumput, pihan kaivelut ja sähkötyöt on teetetty, kaikki muu on tehty itse tai talkoilla. Onhan tää ihan raivostuttavaa välillä, kun valmista ei oo vieläkään, vaikka remppaa on väännetty enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo liki 4 vuotta. Mutta tosiaan eipähän olla hirveissä veloissa. Ja kai tää on joskus valmiskin...

Että tällaisia asioita on mielessä pyörinyt, vallankin nyt, kun on tuo uusi Unelmien koti -ohjelma pyörinyt. Mä edelleen kattelen noita älväreitä hiukka haikein mielin.. äskenkin kävin noi kuvat hakemassa sieltä niiden sivuilta. Mä oikeesti tykkään kovasti noiden talojen yksinkertaisuudesta. Niissä on vain se mitä tarttee, ei turhia hukkaneliöitä ja -kuutioita. Ulkokuoreltaankin ne on tosi nättejä. Mä edelleen ottaisin joko sen mammuttihirsitalon taikka älvärin, jos uuden tekisin. Jos rahaa olis hillittömästi niin toki sit hirttä, mahdollisimman ekologisen, hengittävän ja muovittoman talon. Mutta nyt ollaan tässä ja ihan hyvä niin.

Ehkäpä mulla on ensi kesän lopulla kuvia kokonaan ulkovuoriuudistuksen kokeneesta talostamme.. kattoremppaa vielä ehkä pitää hetki ootella. Ja ehkä mä saan sen puulattian tonne keittiöön ja ruokatilaan vielä joskus.. ja ruokatilan seinätkin uusittua. Että hommaa vielä riittää kyllä. Ensi kesänäkin heiluu maalisuti varmaan ihan kyllästymiseen saakka.

Onko teillä talo/remppa-unelmia tai mietteitä?

Tai mielipiteitä noista ohjelmista?

väsyilyä

2012-02-04T20:06:00.000+02:00

Onkohan noin? No, mua ainakin kirjottaminen auttaa. Kiitos kaikille kommenteista edelliseen postaukseen. Kyllä mä varmaan melko samaan tyyliin jatkan.

Tänään oli lapsilla koulupäivä, tarkemmin sanottuna koululla oli avoimet ovet. Päivää varten on siivottu ja laitettu koulua nätiksi, ja kyllä se muuten olikin nätti! Vieraita oli minun mielestä paljon, tosin osa oli nykyisten lasten vanhempia, minä kun en tunne läheskään kaikkia vanhempia sieltä. Mutta oli myös uusia koulutulokkaita perheineen siellä paikkoja katselemassa. Päivä oli kyllä oikein onnistunut.

No joka tapauksessa, olin koululla puotia pitämässä. Ei sinänsä mitään hyperraskasta hommaa, mutta kotiin tultua olin aivan töttis. Olipa onni tajuta, että mies oli imuroinut alakerran - olin jo miettiny, että voi eeeiiii, siivotakin täytyis... No, ruoan laitoin ja vähän heittelin pyykkiä koneesta toiseen ja sitten olenkin vain maannut. Sohvalla ja sängyllä. Tuntitolkulla. Tosi outoa.

Että ei mulla sinänsä sen kummempaa. Huomenna oon toivon mukaan virkumpi ja ihan oikeesti saan jo jotain tehtyä kotonakin. Mun aika ja energia on menny osin noihin koulun juttuihin, osin kaikenlaisiin mietteisiin ja loppu kai sit tästä pakkasesta selviämiseen. Raskas viikko jotenkin.

Ny mää kaivan karssut esiin ja otan ehkä lasin punkkuakin. Jos sit vaikka menis jo yöunille. Ja huomenna sitten vaaliuurnille. Aika jännä on kyllä ootella vaalitulosta. Go Pekka!!

Terkkuja teille kaikille!

pakkaskuvia yms

2012-02-03T09:41:00.000+02:00

Perjantaissa mennään jo. Pakkaset jatkuu. Eilinen upea auringonnousu piti pysähtyä kuvaamaan matkalla kamusen luokse, vaikka meinas jo tuon räpsäyksen aikana jäätyä.. eikä meille ees oo niitä hirmupakkasia mitä jossain päin Suomea. No, kylmää, joo, mutta niin älyttömän kaunista. Aamulla lapsia viedessä ihailen aina ihan tosissani tien varsien lumisia puita ja upean väristä taivasta. Niin on kaunis tämä kotomaa, ei voi muuta sanoa.

Kissan kanssa eilen kokattiin. Aina, kun avaan jauhelihapaketin, jalkoihin ryysii sekä koirat että kissa. Ja aina ne saa palkkansa. Aijai, mikä emäntä. =D Aijai, miten ällöttävää jonkun mielestä - kissa pöydällä ruoka-astioiden vieressä. No, näin meillä. Aika usein kissa makaa ruokapöydälläkin, ei tosin silloin kun syödään. Ja jos tuolit unohtaa huonosti, koiratkin löytää pöydältä. Aina on sinne unohtuneet voiveitset nuoltu puhtaaksi... välillä voipaketistakin maistettu. No, sellasta se on eläinten kanssa, ainakin meillä. En jaksa kauheesti siitä hermojani menettää.

Tämänaamuinen auringonnousu omalta pihalta kuvattuna. Kuva ei ole epäselvä, vaan tienoo on sumuinen. Meillä on usein upeat sumut täällä, kun ollaan suoperäisen pellon keskellä. Meillä on myös useimmiten enemmän pakkasta kuin vaikka tuossa parin kilometrin päässä asutusalueella. Hassua. Entä sitten tämä tuuli... voitte kuvitella vaan. Mistä vain tuulee, meille osuu aina. Eilen oli todella hyytävä keli, -22 ja todella navakka tuuli. Huhhuh.

* * *

Että sellasta liibalaabaa. Hienoja kelejä, kylmiä kelejä. Kissaa ja koiraa. Noin muutoin asiat etenee. En vaan oikein tiiä mitä täällä julkisesti kertoisin. Alkanut taas jotenkin mietityttää muutenkin tämä kirjottelu. Onko lie kauheen viisasta kertoilla niin henkilökohtaisia asioita, perheasioita jne. Mä mietin. Mutta joka tapauksessa uskoisin, että parempaan päin ollaan menossa. Asiat on niin sanotusti otettu vakavasti.

Mutta nyt mun on pakko mennä ompelemaan vielä yksi riepu koululle... se on jo osin valmis, mutta viimeistely on vähän vaativampi (siis huom, mä en ole mikään ompelun mestari..) ja aikaahan mulla on sen valmiiksi saattamiseen, silittämiseen jne vähän reilu tunti vaan... "miten niin viime tipassa...?"

Kuulemisiin, koitetaan kestää vielä jokin aika näitä tulipalopakkasia, ensi viikolla kai sitten jo vähän hellittää... ainakin toivottavasti. Ny mää meen!

maanantain mietteitä

2012-01-30T12:13:00.000+02:00

Yritinpä olla näppärä ja leikkiä Picasalla. Mutta jäikin sitten noi mustat kulmat näkyviin.. No, toisella kerralla sit leikin lisää, josko vaikka osaisin ne poistaa. Kuva siis kuitenkin otettu sisältä, koska ulkona on niin kauhee pakkanen, ettei sinne voi ihminen mennä. Ja kuvassa olis tarkotus noin niinku olla näkymää kauniista, lumisesta takapihastamme ja jonkun pellosta ja ladosta.. mut etualalla näkyykin sitten noi rakennustelineet, mitä ei sit koskaan syksyn aikana saatu purettua pois.

* * *

Mutta päivän asia oli se, että kylläpä kannatti olla töissä lauantaina. Siis tulipa meinaan melkein sellanen aikkas kauhistuttava rahatilanne eteen. Nimittäin palkat on menneet ajoon jo 25. päivä, joten koska olin töissä vasta 28. päivä niin tämä mun yksi vaivainen päiväni meneekin ajoon sitten vasta helmikuun 25. päivä, jolloin palkka tulee 10.3. Ja kaikki ketkä hakee / on joskus hakenut päivärahoja tietää, että se palkkatodistushan olis oltava niihin päivärahahakemuksiin liitteenä... Mun päivärahakausi on aina kalenterikuukausi, ihan tässä siis ylihuomenna voisin laittaa tammikuusta laput menemään...

Hetken jo meinas tulla epätoivo. Muutaman puhelun jälkeen sitten kuitenkin selvisi, että voivat nyt sitten palkoista kirjottaa mulle jonkunlaisen lappusen siitä, miten paljon (paino sanalla PALJON) mä ton päivän aikana saan bruttona. Ja sitten saan kuin saankin ne hakemukseni menemään. Olis meinaan ollu ihan "pikkuisia" vaikeuksia edessä tässä seuraavat pari kuukautta ilman mun rahoja.

Mutta sen sanon, että eipä kyllä helpoksi tehdä tällästä pätkien tekemistä.

* * *

Ja muuten sitten sieltä töistä kun haluatte kuulla.. niin ihanhan toi tuttua hommaa oli. Heti istutettiin kassalle ja heti se alkoi sujua kuin vettä vaan. No, muutama koodi hukassa, mutta noin yleensä ottaen ihan rivakka kassaneiti mä edelleen olen. Toki sattui sit illalla tilanne, että olin yksin, toinen työntekijä tauolla, ja eikös koko kylän hankalin asiakas ja sellanen juttu mitä en sit mitenkään päin muistanut.. tämä hankala tyyppi ei antanut mun sitten edes palvella muita siinä työkaveria ootellessa, vaan kärisi siinä että ootelkoot muut.. Voi että voi ihmiset olla typeriä ja vaikeita!! Siinä sitten jonoa kasvattelin, en antanut ukkelin mua hermostuttaa. Ja muita vaan nauratti (onneks) se tilanne (kuten oikeestaan muakin).

Noin henkisellä puolella sitten.. iski illalla kyllä niin kova ahdistus, että en mä mitenkään osaa kuvitella itteäni tuonne enää jatkossa, ainakaan pidemmäksi aikaa. En osaa edes selittää miksi mulla on niin paha olla, mulla vaan on. Olen myös ajatellut, että mun on kokeiltava jotain muita töitä ja ajateltava uudelleen kouluttautumistakin. Mä en tahdo työhön, missä olen illat ja viikonloput, ja se vaan on niin. On kai hitto vieköön maailmassa muunkinlaisia hommia kuin kaupan työt?!!

* * *

Kiittelen teitä kommenteista edelliseen ja edellisiin postauksiin. Mä aion nyt selvittää ton serotoniini-asian. Ja tilata sen lääkäriajan ja mennä selvimään näitä omia oloja, muuten ei tuu mistään mitään. Ei ole normaalia olla koko ajan joko täysin kyllästynyt elämäänsä tai sit ihan raivohullu. Mä en näytä sellasia juttuja ulospäin, eli esim voisin aivan hyvin tehdä töitä eikä kukaan huomais mitään.. mutta tää syö mua koko ajan sisältä päin. Mulla on erittäin toivottomat ajatukset tulevaisuuden suhteen, esimerkiksi. Koen epäonnistuneeni noin suunnilleen ihan kaikessa tähän astisessa, niin työn hankinnassa kuin vaikkapa lasten kasvatuksessa. Olen jatkuvasti hirveän pettynyt itseeni ja elämääni. Ja mun normaali iloisuus ja eloisuus on olleet kateissa jo hyvin, hyvin kauan. Päivä päivältä on raskaampaa kaikki. Joten on aika nostaa kissa pöydälle ja tehdä asioille jotain.

Mutta nyt on kai ommeltava vähän taas niitä koulun verhoja.

Palaillaan taas.

tänään

2012-01-27T11:05:00.000+02:00

Hirvee pakkanen. Ikkuna ihan jäässä. Koko talo ihan jäässä. Argh.

Mulla on merinovilla-kerrasto, villasukat, fleecetakki ja kaksi vilttiä. Silti palelen. Tää on vanhan talon huonoja puolia. Odotan niin, että loppukin ulkovuoresta on laitettu uusiksi, eristeitä myöten. Ja alakerran lattia myös.

Kaikki kirjaston kirjat ja filmit on myöhässä. Aina tässä käy näin. En ees tiiä missä kaikki kirjat on. Taas turhia sakkomaksuja tiedossa.

Mua mietityttää ruoka-asiat ja masennus-asiat. Luin eilen tosi hyvän kirjoituksen täältä. Menin sit itekin tekemään tämän testin. Tuloksena "saatat potea vaikeaa masennusta". No ei ollu sinällään yllättävä tulos. Vaikka ehkä sentään tuo "vaikea" oli vähän yllätys.

Jatkan aiheesta tuonnempana. Nyt on kai revittävä jotain fiksumpaa päälleen (kuin viltti) ja lähdettävä koululle puotipuksuksi. Huomenna sitten palkkatyöhön päiväksi. Sekin mietityttää - lähtiessäni sieltä aikanaan koin todella suuren helpotuksen tunteen, pitkällinen ahdistus päättyi. Alkaako kaikki alusta... No, toisaalta osaan ainakin nyt ottaa asioita huomioon jo valmiiksi.

Aurinkoista pakkaspäivää kaikille!

(tulis jo kesä, en haluais enää palella koko ajan...)

red

2012-01-26T11:00:00.000+02:00

Jatketaankos punajuurilinjalla?

Ja muutenkin punaisella, kun teepussikin on punainen..

Huomaatteko, raitajuuret yhä lautasella.. (ja roskiin menivät..)

Raitajuuri on siis vähän kuin punajuuri, maistuikin minusta aika samalta.

Mutta tuossa tosiaan yksi hyvä vinkki, miten keitettyä punajuurta voi myös käyttää. Nam!

Ei tartte kuin näkkäriä, oivariinia ja keitetyn punajuuren viipaleita. Mietin oiskohan tuohon sopinu vielä vaikka Herbamare päälle, mutta en tullu laittaneeksi.

Tein niistä muista keitetyistä sosetta ja sitten sosekeittoa. Lisäsin kermaa ja smetanaa. Olisin luullu, että hyvää tulee, mutta tuli jostain syystä kitkerää. Kuka osais keksiä mistä johtui? Minusta noi leivän päällä olevatkin maistui hiukan kitkerille, mutta en välittäny. Perhe sen sijaan kyllä välitti keitossa.. =D

* * *

Nyt mun täytyy tunnustaa, että mä ihan selkeesti välttelen tässä odottavien juttujen pariin siirtymistä. Mun täytyis ommella koululle parit verhot. Osa koneella, mutta isoin osa KÄSIN... voi apua. Hienonhienoa silkkikangasta, metritolkulla. "Ihan silleen harsimatyylillä, kaikki käänteet.. Ehdiksä? Jaksaksä?" Joo, joo.. Aina mä ja meen lupaamaan kaikenlaista. No, tehtävä on kun lupasin. Ihan kohta alotan...

* * *

Töihin paluu häämöttää lähempänä kuin uskoinkaan.

Menen lauantaina iltavuoroon.

Vanhaan työpaikkaani... Kivaa vai ei, en oikein tiiä. Nyt tuntuu, että kivaa. Piristävää. Mutta mietin, meneekö se sit taas siihen ahdistavaan olotilaan ajan myötä... No, nyt on kyseessä vain päivä, sit muutaman viikon kuluttua se koko viikko. Sit ehkä jatkoa, ehkä ei. Mitään ei ole ollu puhetta, mutta tartteehan sinne kesätekijän ja syksyllä sieltä jää yksi eläkkeellekin.

Että tähän on tultu.

Ja niin kun mä vannoin, että sinne en palaa.

Never say never.

voi. elämä. sentään.

2012-01-25T23:45:00.000+02:00

Päivän toinen postaus. Tää järkyttynyt mielipide on niin pakko tuoda julki.

Kuka katsoi tänään ylläolevaa potaskaa?

No minä ainakin. Oli pakko katsoa se koko jakso, vaikka leuka loksahtaneena mahdollisimman alas se olikin hiukka haastavaa.

Olen joskus aiemminkin tuota sarjaa vilkuillut. Jopa ihan viihdyttävänä pidin. Mikäs sen hauskempaa kuin katsoa ja kadehtia: pitkiä, timmejä mimmejä, joilla pitkät blondit hiukset. Ja paaaaaaaaljon rahaa. Tuo Maria oli jopa ihan sympaattinen.

Mutta tänään. En ällistykseltäni todella kyennyt ees sulkemaan telkkaria. Oli ihan pakko olla niin utelias, että katsoin sen kokonaisen tunnin sitä, miten akat haukkuu toisiaan selän takana. Miten yksi puuskuttaa rappuja ylös alas, että peppu olis mukavan tuntuinen ottaa kiinni. Miten yksi rätkyttää ikkunanpesijöille. Miten yksi kyykyttää avustajaksi palkkaamaansa pitkäsäärtä. Miten kolme on järkyttyneitä siitä, miten vaatimattomassa luukussa yksi asuu. Miten yksi ilahtuu siitä, että toiset syö hänen tekemiään lihapullia. Ja miten ne toiset oikeesti sit kuitenkin kaikkee muuta kuin arvostaa sitä.

Ja entäs sitten se, kun pari eukkoa tappelee koiran huoltajuudesta. Siis juu. KOIRAN HUOLTAJUUDESTA. No onneks ens jaksossa sit tää koira pääsee hierojalle, ja vissiin sit sitä ennen eukon plastiikkakirurgille ottamaan häntäänsä jotain lisäkehaivenia, että siitä voidaan ottaa PERHEKUVIA...........

Siis voi herranjestas.

Voiko ihmisen elämä enää turhempaa olla?

En mää ehkä sit kuitenkaan haluais olla rikas.

Enkä mä kyllä enää taida tykätä ees siitä höperöstä Mariasta.

Se taitaa olla ihan samanlainen idiootti kun ne kaikki muutkin.

Saankohan mä järkytykseltäni ens yönä untakaan...

pakkaspäivän ruokajuttuja

2012-01-25T12:04:00.000+02:00

Ostin eilen koulun luomupuodilta tuollasta raitajuurta. Sekä naurista. Nauriista tykkään todella kovasti. Tuosta toisesta sen sijaan en nyt niin järin paljon.. ainakin tuo yksilö oli melkoisen kitkerää. Onkohan sitä edes tarkoitettu syötäväksi raakana? Joka tapauksessa nauris voitti 6-0.

Raakojen juuresten siivuttelun lisäksi sain vihdoin aikaan heittää aikaa sitten ostamani punajuuret kiehumaan. Tai osan niistä, vielä jäi tuo altaan pohjallinen odottelemaan aikaa parempaa. Olikin kova homma: avasin pussin, huuhtaisin ja iskin kattilaan kera veden. Nyt odottelen tunnin. Sitten mietin mitä ihmettä noille tekisin... Itse tykkään vaikkapa punajuurisosekeitosta, mutta "yllättäen" jälkikasvu ei juurikaan. Taidan silti tehdä. Lurautan sekaan reilusti kermaa tai jotain.

Vitsi mä oon huono ruoanlaittaja. Mut opettelen pikkuhiljaa. En esmes muista koskaan ennen keittäneeni punajuuria... sosekeittoa olen kyllä joskus tehny siitä. Uunijuureksiakaan en ole tainnu tehdä koskaan. Pikkasia aukkoja sivistyksessä, huomaan. Ja minä kun ihan oikeesti tahtoisin olla oikein marttojen martta, köksien köksä. No, aina ei voi voittaa. Tai ees kovin usein.

Haaviston puolesta

2012-01-23T12:36:00.001+02:00

Jätin äänestämättä. En tiennyt, ketä äänestää, koska en ole mitenkään erityisesti perehtynyt politiikkaan. Haavistolle tai Arhinmäelle kuitenkin mietin ääneni antamista. Koen politiikan vaan niin vieraana ja vaikeana asiana, että tuntui viisaammalta olla osallistumatta äänestykseen vastoin parempaa tietoa.

Olen kuitenkin nyt ERITTÄIN mielissäni tuloksesta, ja toisen kierroksen ääni menee ilman muuta Haavistolle. Siinä on meillä hieno mies, toivon todella kovasti, että hänestä tulee seuraava presidenttimme. Nyt ei onneksi harmita, että jäi käymättä uurnilla.

Koska en osallistunut ekan kierroksen juttuihin, haluan nyt tehdä osuuteni ja tuoda esille nämä Susannan työhuoneelta nappaamani linkit Haaviston puolesta. Käykääpä katsomassa.

Anssi Kelan ajatuksia

Lisää Anssi Kelan ajatuksia

Lyhyitä perusteltuja mielipiteitä

Fingerporilaisten näkemyksiä

Haaviston kampanjasivu

Pekka Haavisto presidentiksi -Facebook-sivu

Toivon menestystä Haavistolle! Toivon, että Suomi voisi näyttää maailmalle, miten vain suvaitsevaisuudella ja toisten ihmisten - kaikenlaisten - kunnioittamisella tehdään maailmasta parempi paikka. Arvostan myös Pekan persoonaa, hän on aito, viisas, kunnoittava. Ja myös tekee eikä vain puhu.

Meillä varmaan kotona tästä asiasta nousee jonkinasteinen riita. Mieheni kun edustaa oikein perussuomalaista junttia, jolla on valtava homofobia. Olen kuullut tässä viime päivinä lukuisia kertoja hänen yök yök -kommenttejaan. Niin lapsellisen typerää ja naurettavaa. Hän äänesti vaaleissakin sillä mielellä, että Haavisto ei vaan missään nimessä pääsisi jatkoon. Voin vakuuttaa, että hän ei ole lainkaan perehtynyt esimerkiksi Haaviston saavutuksiin ja taitoihin - hänelle vain homous ratkaisee mielipiteen. Surullista.

No, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Vaikken siis todellakaan politiikasta mitään ymmärrä, ymmärrän silti vaikkapa persujen joitain mielipiteitä. Samoin varmaan jokaisella muullakin puolueella on jotain, minkä voin allekirjoittaa. Olen kuitenkin ehkä eniten vihreä, samoin vasemmiston sivuilta joskus lueskelin juttuja ja huomasin olevani monessa asiassa samaa mieltä. (Ja voin tunnustaa, etten edes tiedä mitä se vasemmisto tarkoittaa...)

Lisään tähän vielä, että minä en tässä nyt ole mitenkään homo vastaan hetero linjalla, tai nimenomaan siksi Haaviston kannalla, että se olisi se kynnyskysymys. Jostain syystä en kuitenkaan pidä Niinistöstä persoonana, kun taas Haavisto on minusta omalla laillaan hyvin miellyttävä persoona. Myös hänen taustansa, siis sanon ennemminkin että OSAAMISENSA teki minuun vaikutuksen. Minusta hän voisi olla erinomainen presidentti, koska hänellä on selvästi hyvin paljon kokemusta erilaisista asioista. Myös hänen arvonsa on minusta hienoja. Ja tuo rauhallinen persoona, joka kunnioittaa toisten ihmisten mielipiteitä, on erittäin hieno juttu. Niinistöä kun kuuntelee, en ihan oikeesti tajua juur sanaakaan hänen jutuistaan.. just sellasta poliittista kapulakieltä mikä menee yli hilseen ja missä ei oikeesti sanota juur mitään.

Huom, minun mielipide tämä, jokaisella saa olla omansa!

Se politiikasta tällä erää.

* * *

Sain muuten viikon ajaksi töitä. Viikko 10, talvilomien sijaisuutta. Alku sekin. Katsotaan miltä tuntuu ja miten käsi kestää. Ennen sitä menen kuitenkin sinne työkkärin työkykyarvioon. Ja varmaan tarttisin myös jotain kallonkutistajaa. Alkaa olla hermo niin pinnassa ihan koko ajan, tuntuu että ratkean kohta.

* * *

Miten kuva liittyy tekstiin? No ei varmaan mitenkään, se vaan sattui olemaan käyttämättä blogissa vielä. Tai ehkä se vois kuvata vaikka sitten tasa-arvoisuutta. Ei värillä väliä, samalle lautaselle mahtuu silti. Tai jotain silleen.

pienoista epätoivoa ilmassa..?

2012-01-18T22:29:00.000+02:00

Tänä aamuna oli taas värit taivaalla vertaansa vailla.

Silti mietin koiralenkillä, että tekis mieleni vaan istua sinne hankeen eikä ikinä nousta. Jotenkin niin väsynyt fiilis. Väsynyt tappelemaan isomman pojan kanssa koko ajan. Väsynyt tähän epätietoisuuteen työtilanteeni kanssa. Väsynyt myös liian vähistä yöunista. Kipeästä kädestä. Kaikesta.

Mulla on siis tällainen "mielenkiintoinen" tilanne:

En tiiä mikä tässä mun kädessä on. Ranteen kivut alkoi muutama vuosi sitten, itse asiassa silloin, kun tein ekaa harjoitteluani myynnin ammattitutkinnon koulutuksessa. Olin silloin harjoittelujakson Prismassa ja siellä tavaraa hyllyttäessäni ranteet kipeytyivät. Opettajanikin oli tästä vaivasta hiukka ihmeissään.. itse asiassa hän sanoi, että "kuulostaa huolestuttavalta".

No, sittemminhän tein kaupan töitä sen 2,5 vuotta. Sinä aikana ranteet, etenkin tämä oikea, oli ajoittain TODELLA kipeät. Ei tarvinnut kuin osua kädellä johonkin, ja kivun aalto oikein hulvahti. Kävin työterveydessä, sieltä lähetettynä röntgenissä ja reumakokeissa sekä fysikaalisessa hoidossa useamman kerran jakson. Mitään vikaa ei löydetty. "Ehkä joku rannekanavan ahtauma" oli päätelmä, jota ei sitten sen ihmeemmin enää mietitty.

Kun jäin kaupasta pois, rannekipu helpotti joksikin aikaa. Nyttemmin oikea ranne on koko ajan kipeä. Se rasittui kesän ja syksyn aikana mm maalaamisesta. Viimeinen tikki oli pitkä sauvakävelylenkki (no, se olikin kyllä ihan överipitkä, 3,5 tuntia ja noin 20km). Sen jälkeen ranne ei ole kivutonta päivää nähnyt (ja siitä on siis kuukausia aikaa). Joku aika sitten ostin viimein tuon tuen. Ja nyt olen sitten tilanteessa, jossa sitä on näköjään pidettävä kipuvoiteen kera koko ajan...

Hiukan siis rassaa. Käsi on kipeä koko ajan. Taivuttelu ja kääntely sattuu. Ajoittain on, kuin ranteen sisällä olis 10cm pitkä piikki. Ajoittain sattuu kyynärpäähän tai jopa olkapäähän asti. Koko ajan sitä jotenkin juilii. Arvatkaa tekeekö tää koneella olo hyvää...

Tänään soitin sitten työkkäriin. Menen arvioittamaan työkykyni sinne. Toivon, että saan lähetettä lääkäriin ja viimein kunnon tutkimuksiin. Mietityttää, teenkö tällä kädellä millaista työtä jatkossa.. vielä oikea käsi, mitä käytän kaikkeen. Voi olla, että mulla on joku tulehdus siellä vaan ja se on lääkekuurilla ohi (??). En tiiä yhtään, niin mystinen on vaiva.

On tää mielenkiintoista. Mutta huomaan, että myös jokseenkin masentavaa. Lisää todella paljon epävarmuutta tulevasta. Mä kun olen siis hakenut takaisin kaupan hommiin... Oon niin perkuleen epätietoinen tulevaisuudestani ja se rassaa!!!! Ajoittain todella tahtoisin vaan hautautua lumeen ja lakata miettimästä kaikkea. Miksei vastaukset vaan tule nenän eteen???

Mun sisko mokoma löysi mun blogin. Monta vuotta oonkin onnistunu bloggaamaan salaa. Kauhee ramppikuume meinas heti iskeä. Mut mä koitan kestää.

Uusia lukijoitakin on ilmaantunut. Mä olen iloinen siitä, että tämä mun tyyli kirjoittaa kaikkee ikävääkin ja näyttää kaikkee karmeeta kodin sekasotkua miellyttää kuitenkin ilmeisesti ihmisiä. Moni kun ei suurin surminkaan esittelisi tällaisia juttuja. Mut mä oon tällainen ja miksi sitä muuksi muuttuis? Musta on oikeesti ajoittain jopa aika huvittavaa, miten meillä onkin näin sekasortoiset nurkat. Ja tää elämän yleinen kurjuuskin tavallaan hiukka helpottaa, kun sen kirjottaa tänne. Ja etenkin kun saa niin älyttömän paljon ihania, tukevia kommentteja. Kiitos teille kaikille niistä!!

Mut toivottavasti mä en kuitenkaan ala esitellä kotiasujani täällä (useimmiten jotain tyyliin pitkät kalsarit ja villasukat ja joku paidanretku) koska silloin sisko kyllä häpeäis silmät päästään. =D

Palataas taas, mä nyt koitan hiukka vähentää tätä koneaikaa, mun on ihan pakko antaa kätösen olla rauhassa.. eikä ne lisäunetkaan pahaa tekis. Joten se on moro ny!

mitä luulette...

2012-01-14T12:03:00.000+02:00

...oliskohan tarvetta "pikku" siivoukselle?

kivoja juttuja

2012-01-12T13:17:00.000+02:00

Aamu alkoi hienoilla luontohavainnoilla. Kuvassa on kaksi kaurista (tai peuraa.. en oo varma, olivat niin kaukana etten osaa oikein sanoa minkä kokoisia ne oli), joita ihailtiin ikkunan läpi ison tytön ja koirien kanssa (koirilla täysimittainen irokeesi selässä..).

Toinen upea eläinhavainto oli komea kettu, jonka näin koulukuskaus-kotimatkalla. Pysäytin oikein auton, ja siellä se ojan toisella puolella metsän reunassa ihan rauhassa jolkotteli. Hyppäsi takaisin tielle, ihan siihen vajaan kymmenen metrin päähän minusta ja vasta kun liikahdin (nousin oikein autosta sitä katselemaan) sitä kohti, se säikähti ja juoksi pois.

Ja vielä sain aamuisella koiralenkillä ihailla aivan upeaa taivasta. Aurinko nousi parhaillaan ja värjäsi taivaan oranssin kautta vaaleanpunaiseksi.. tosi kaunista. Länsitaivas oli sitten myös tosi upea näky, aivan mahtava siniharmaan sävy. Just paras tohon ruokahuoneen seinään..

Kotona sitten otin aamupalaksi tätä uutta tuttavuutta, "partaukkojogurttia". Rasvaista kuin mikä, lohkeavaa, IHANAA! Sekaan omenahilloa (kaupan, kun omat on loppu). Namnam, ihan käy herkusta tämä, vaikka jätskin tilalle!

Ja muu päivä onkin sitten menny uutta tietokonetta viritellessä. Mun entinen kun pätki aika tavalla, hankin sitten uuden. Vanha kyllä käy sitten vaikka lapsille, voi olla sitä paitsi että pelkkä uusi virtajohto korjaa tilanteen... Mä nyt kuitenkin hankin itelleni ihan ikioman koneen, tähän en päästä enää lapsia ollenkaan. Mutta aika työ on kaikki jutut latailla tänne, siis ensinnäkin muistella mitä kaikki sivustoja mulla on vaikkapa suosikeissa.. voi olla, että on tuolta vanhalta kaiveltava kaikenlaista esille ja sitten vaan näpyteltävä yks jos toinenkin sivu uudelleen muistiin. Plus tietty valokuvat siirrellä tänne tai ulkoiselle kovalevylle (mikä pitäis ensin tosin hankkia...).

Uusi kone on ihan tällainen edullinen ACER osamaksulla HobbyHallista. Ja tuo konepakkauksen päällä oleva juttu on piirtolevy, jota jo ennen joulua mietittiin miehen kanssa, jos hankittais. Meidän pienimmäinen on kova piirtelemään, sekä kynällä että koneella, ajateltiin sitten josko tuosta vois olla kovastikin iloa. Käytiin kyselemässä Gigantista tuollasta, mutta siellä ei ollu - sen lisäksi mua niin tökkää tuo Gigantin myyntityyli, että en ees halua sieltä ostaa mitään (vaikkakin sieltä on meidän pakastin, jääkaappi, liesi, liesituuletin, videokamera...).

No, tässä nyt sitten innoissani näpyttelen ekaa postausta uudella koneella. On niin outo tää näppäimistö... en osaa mitään kymmensormijärjestelmää, mutta olen aika nopea kirjoittamaan ihan tällä neljän sormen systeemilläkin. Nyt näppis on pienempi ja aiheuttaa vähän väliä ohilyöntejä. =D Mut eiköhän tähän totu, ainakin tällä koneellaroikkumistahdilla...

Ei muuta kun mukavaa päivää kaikille, harmaaltahan tuolla nyt näyttää mutta hällä väliä. Mä taidan alkaa miettimään miten tuo piirtoalusta nyt sitten toimii.. (ei suomen sanaa oo ohjeissa.. mur).

rajat ja rakkaus

2012-01-11T22:46:00.000+02:00

Meidän isot lapset (tyttö kohta 17v ja poika 15v) asuu aitassa, pihan toisella laidalla taloa vastapäätä. Heillä on siellä yläkerrassa hyvänkokoiset makuutilat ja alakerrassa on sitten "oleskelutilat", mistä löytyy rummut (joita ei kukaan kyllä soita), pieni pirttikalusto, miehen kitarat ja ämyrit yms. Lapset muutti aittaan viime keväänä hiukan ennen koulujen loppumista, ja siellä ovat pärjänneet talvenkin, kun syksyllä laitettiin ilmalämpöpumppu lämmittämään. Aitassa ei ole vettä, vessaa eikä muuta sellasta, eli tavallaan tilassa on siis heidän makkari ja muut jutut on täällä talossa sisällä. Minusta aikkas mahtavat tilat, olisin ollut tuon ikäisenä aika onnessani tuollasesta "omasta huoneesta".

Lapset saa elellä aitassa aika ominensa. Minun pitkien vastustelujen jälkeen hellyin lopulta jopa siihen, että sinne saivat läppärit. Pöytäkone siellä on pelikoneena ollutkin jo, mutta siihen on iskä käynyt aina laittamassa salasanat etteivät sentään ihan miten vaan saa siellä koneella olla. Nyt on kuitenkin tytöllä ikioma läppis ja poikakin on saamassa omansa.

Tiettyjä sääntöjä meillä kuitenkin aitta-asukeillekin on.

Esimerkiksi sellainen, että jos ei kouluaamuisin ole kello 7.15 täällä sisällä aamupalalla, niin joutuu sisälle taloon seuraavaksi yöksi nukkumaan. Ja mikä kauheinta, valot sammuu sitten klo 21.00. Sääntö tuli voimaan siksi, kun väsyimme miehen kanssa joka aamu säntäilemään pihan poikki aitan ovelle karjumaan kakaroita ylös. Eli siis jos he kerta ovat niin isoja, että saavat asua ihan kaksistaan aitassa, he ovat myös niin isoja, että huolehtivat itsensä aamupalalle sellaseen aikaan, että kaikki ovat lopulta ajoissa lähdössä kouluun.

Arvatkaa kuka nukkuu tämän yön yläkerrassa eikä aitassa...??

Poika vissiin tekee tässä tällasta sääntöjen voimassaolon tarkistussettiä parhaillaan..

No, kyllästytän teitä taas tällä aiheella. Mutta kun tää päivä on taas ollu niin omaa luokkaansa. Aamulla siis nuorimies uhmasi tuota äsken mainittua sääntöä. Sen jälkeen kaikkea muutakin. Lopputuloksena poika jäi koulukyydistä pois kokonaan. Aitassa majaili koko päivän, sisälle ei ollut asiaa (edes syömään, aatelkaa mikä äiti!!). Sanoin kyllä, että heti on tervetullut, kun pyytää anteeksi käytöstään. Iltapäivään asti se kesti, mutta tulihan se sieltä. Ja nyt nukkuu vauvan unta siis yläkerrassa. Hih!

On tää melkoista. Mutta olen kyllä itseeni ollu tänään tyytyväinen. Yhtään kertaa en nimittäin ole ääntäni nostanut! Olen ollu just sellanen äiti, mikä tahtoisinkin; jämpti mutta asiallinen. Säännöt on ja pysyy. Tarvittaessa säännöt löystyy tai kiristyy. Tänään lisäsäännöksi tuli se, että tytön on tuotava läppäri sisälle taloon klo 22.00. En tykkää, että ovat koneella kaiken iltaa ja puoli yötäkin - nukkua täytyy!!

Ehkä tästä taas pikkasen fiilikset tasaantuu, kun poika näkee että ei auta jumpittelu. Olen hyvin asiallisesti tänään vaan ilmoittanut, että minä en enää siedä tuollasta puhetta ja tuollasta käytöstä. Että se on kylmän viileesti sitten kotiarestia aina, kun tuollaseen peliin lähtee. Kaverit ei saa tulla meille, poika ei saa mennä mihinkään jne, jos ei käytös parane. Ja piste. Sisko se on tänäänkin moneen kertaan sille sanonut, että lopeta nyt ajoissa taas... meinaa ääni nousta ja kiukku kihistä joka välissä.

Keksin muuten yhden mahdollisen syyn tuohon hermoiluun: yhteishaku on alkanut. Pojalla ei taida olla aavistustakaan mihin hakisi. Uskon, että se voi olla aika painostava tunne, hakuaikaa on kuitenkin aika vähän. On se vaan rankkaa yrittää päättää tulevaisuudestaan tuossa iässä.

Nyt tää sammuttais koneen itekin ja menis nukkuu. Rankka päivä takana itse kullakin. Kuulemisiin taas - ja kiitos jälleen kerran kommenteistanne, ne todella auttoi mua keräämään itseni ja käyttäytymään asiallisesti tänään!!

voi poika minkä (taas) teki...

2012-01-10T11:25:00.000+02:00

Hyvänen aika että on kylmä! Ehti jo niin tottua tuohon leutoon talveen, että tällanen pakkanen tuntuu ihan järkyttävältä. Tällä hetkellä mittareissa on -8 ja -10 (en oikein tiiä kumpi mahtaa olla oikeassa, talon eri puolilla olevien mittarien välimatka on n. 8m...).

Tuo kuva on aamulta, kun oli lenkin jälkeen ihan pakko ottaa kuva kauniista auringonnoususta. Että joo, olen mä ulkona ollut, vaikka ajatuskin just tällä hetkellä paleltaa... Mutta kyllähän siinä niin kävi lenkin aikana, että ihan kivalta siellä sit lopulta tuntui olla, vaikka vähän nenää nipistikin. Eikä tuo nyt sentään vielä mitään ole verrattuna vaikka kahden viime talven pakkaslukemiin.

Meidän iso poikakin pääsi aamulla ulkoilemaan, kun auto jälleen pysähtyi tien varteen kesken koulumatkan. Siis sen verran pysähtyi, että poika lensi pihalle. Ihan uskomattoman hävytön se kyllä osaa olla. Taas sain kuulla olevani idiootti. No, nyt en enää sitä kuuntele. Poika sitten käveli viimeiset kilometrit. Jos vaikka vähän ehti miettiä puheitaan matkalla. (en kyllä usko, että minkäänlaista katumusta tunsi... päin vastoin, viha senkun kasvaa mua kohtaan vaan...)

On ollut kyllä lohdullisia nuo teidän kommentit edelliseen postaukseen. Kyllähän mä tiedän, etten ole ainoa teinin äiti maailmassa. Joskus vaan tuntuu siltä, että voinko mä todella olla näin epäonnistunut ihan kaikessa?? Tai olenko mä peräti jotenkin ansainnut tuollasen kohtelun? En tosiaan voi sanoa olevani itse aina fiksu. Multa tulee niin karmeaa tekstiä joskus, että itteenikin hirvittää. Ja varmasti olen pojan haukkunu moneen otteeseen ja hyvinkin rumasti. En ole siitä ylpeä. Mutta kyllä tää välillä on niin kestämätöntä silti.

Kuitenkin mä uskon, että on varmasti myös perheitä, missä ei tällaisia konflikteja koeta. Se voi johtua vanhempien taidosta kasvattaa, tai sitten lapsen luonteesta, mikä ei välttämättä ole kovin räjähteleväinen. Se voi johtua perheen sisäisistä kemioista, jotka on hyvät. Ehkä se voi johtua mistä vaan. Meillä tässä asiassa ei kuitenkaan ole onnistuttu, ainakaan tämän lapsen kohdalla. Mä soimaan itteäni kovastikin kaikesta mitä olen aikanaan kenties tehnyt tai sanonut. Silti mä muistan, että olen ihan varmasti myös rakastanut. Pitänyt sylissä, hellinyt ja hoitanut. Muistan jopa, miten tämä poika oli minusta yhdessä vaiheessa kaikista lapsistani lempparein. (en silti ole mielestäni mitenkään suosinut ketään koskaan)

Tunnistan pojassa myös itseäni. Mä olen aina ollut todella kateellinen, herkkä suuttumaan ja mun suusta todella pääsee niitä sammakoita, ja pahoja pääseekin. Lisäksi mä tunnistan ittessäni myös eräänlaisen laiskuuden, mitä pojassa näen. Ja mua ahdisti, kun se paino alkoi nousta - muistan yhä tiettyjä kommentteja itseeni kohdistuen ala-asteen ajoilta asti. Olen ollut aina tosi hanakka sanomaan asioista, ja kelle se olis helpompaa täräyttää totuuksia kuin omalle perheelle?? Juu, todella ikävä tapa, tiedän. Ja voi satuttaa. Mä olen myös valitettavasti niin umpirehellinen, että mun on todella vaikea sanoa muuta kuin mitä oikeesti ajattelen. Ja valitettavasti mun on myös ajoittain erittäin vaikea pitää suutani kiinni, myöskään silloin kun se todella vois olla viisain vaihtoehto...

No, en mä myöskään ollu mikään ihana teini itse. Rellestin kyllä ihan urakalla. Ero tässä onkin nyt ehkä se, että mä koen silti aina kunnioittaneeni vanhempiani ja muita auktoriteetteja. Äidille ehkä joskus sanoinkin pahasti ja toki mä siskon kanssa tappelin ihan nyrkkien kera joskus... mutta en mä muista olleeni tuollanen tavattoman ylimielinen, joka kehtaa aina syyttää muita omista tyhmyyksistään, saatikka että jatkuvasti toitottaa äitille miten idiootti se on.

No, nyt on pojalla paha paikka. Nimittäin nyt on sitä vastaan kääntynyt myös isosisko, jonka risteilyreissu meni myös pilalle pojan takia. Sisko on poistanut velipojan facebook-kavereista (hirvittävää!!) ja laittanut tietokoneelleen salasanan, ettei veli enää pääse sinne (iiiiiik!!). Mä luulen, että nämä asiat tuntuu pojasta vieläkin pahemmalta kuin minun suuttumiset. Tosin tästähän mä just aamulla keskusteltiin automatkalla, kun pojan mielestä se olen siis MINÄ jonka takia se risteily meni pilalle...

Että kyllä tää on kuin päätä hakkais seinään, joka päivä ja monta kertaa...

Mä muuten sanoin noille pienemmille sisaruksille automatkalla samaa, mitä moni muukin teistä on siellä sanonut pienemmilleen: voisitteko ohittaa tuon vaiheen... =D

No niin, tässä taas valitusta tälle päivälle. Mä lähden kohta koululle puotia pitämään. Saas nähdä tuleeko poika ees moikkaamaan mua sinne... Toisaalta jos se tahtoo kyydin kotiin, paree on käyttäytyä. Tulee muuten melko pitkä lenkki sille (matkaa on reilut 13km).

Mut hei, koitetaan kestää, kaikki me väärinymmärretyt äidit!

Kiitos teille kaikille tuesta ja ymmärryksestä!!!

Tsemppiä, tsemppiä!!

arki on parasta (ehheheh... just)

2012-01-09T12:51:00.000+02:00

Arkeen on palattu. Todella hyvä niin.

En voi sanoa levänneeni loman aikana - mitä lomaa se on, kun on lapset koko ajan kotona? =D Päin vastoin, paljon enemmän työtä, vaikkakin tuo koulukuskaus oli onneksi ihan tarpeellisella tauolla. Tänään se lysti sitten taas alkoi. No, sellasta se on.

Loman aikana oli muutenkin aika rankkaa. Kävin läpi kyllä taas kaikki mahdolliset fiilikset. Lomat ei vissiin vaan sovi mulle. Meidän perhe ei ole mikään sellanen onnellinen perhe, jonka kaikki jäsenet innoissaan odottaa sitä kovasti kuulutettua yhteistä aikaa. Ehei. Meidän isot lapset nököttää aitassa tietokoneella tai on kavereillaan. Pienemmät nyhjöttelee muuten vaan. Ja kaikki lapset tappelee. Iskä oli sitä paitsi töissä.

Eilen illalla oli taas oikein "ihanaa". Iso poika tuli kotiin joskus päivällä jo, meni suoraan aittaan ja ilmestyi syömään kun käskettiin. Jurona kuin mikä. No, onko ihme, kun "idiootti äiti aina vaan kieltää kaikki menemiset". Kyllä on ankeaa. Just oli muutaman yön kaverilla. Sieltä olis pitänyt tulla jo ekan yön jälkeen kotiin, mutta annoin armoa ja olla vielä toisen yön. Sitten olikin jo tultava, mutta kas vain, poika "myöhästyi" viimeisestä bussista. Siihen se ei sitten vaan ollutkaan varautunut, että tuo laskettiin kategoriaan "huono käytös". Ja se johti siis risteilyn peruuntumiseen ensi viikonloppuna. Ja siitä saa nyt sitten "idiootti äiti" varmasti kärsiä koko tulevan viikon. Kiva.

(sanottakoon tähän väliin, että ei ollu eka, toka eikä ees kolmas kerta, kun poika kikkailee ton bussin kanssa tuolta kaverilta tullessaan.. olen aina antanut armoa aiemmin, mutta nyt vaan sit riitti)

Se täytyy tämän kaiken ankeuden keskellä sanoa, että eilen mies sai kyllä ihan 10+ pisteet osallistumisesta pojan kanssa nahisteluun. Eli siis käytännössä talutti tämän umpimielisen 15-vuotiaan suihkuun, kun poika ei hievahtanutkaan kun käsky sinne kävi. Yleensä mulla menee järki ja hermo ja mies ei varsinaisesti käytännössä osallistu näihin "kasvatuksellisiin tuokioihin". Joten saa siis yleensä multa 4-. Mä todella arvostan siis tätä, että se tuli, otti poikaa revelistä ja vei. Ei antanut mokoman räkänokan enää siinä vastaan hangoitella ylimielinen ilme naamallaan.

Yöllä en meinannut saada millään unta. Enkä itkua katkeemaan. Tää teinin äitinä oleminen on hirveetä, ihan suoraan sanottuna. Jos ihminen ei muuten koe olevansa epäonnistunut hylkiö, kannattaa hankkia teini tai pari. Siinä voi sitten yön pimeinä tunteina miettiä kaikkia asioita, mistä tämä nykytilanne voisi johtua. Niistä hetkistäkö, kun ei ehkä tullut oltua maailman paras äiti? Alkaen siitä, että ei halunnut silloin 15 vuotta sitten imettää kovin kauaa. Tai nukuttaa lasta vieressä. (näillä kahdella koitti korjata ekan lapsen kanssa tehtyjä juttuja, eli sitä kun se nukkui vielä 2,5-vuotiaanakin vieressä. tai sitä kun se imetys vaan kerta kaikkiaan tuntui niin yököttävältä. mikä johtuu ehkä jostain rinta-traumoista itelläni. sanottakoon että kolmannen ja neljännen lapsen kanssa sitten taas mentiin eri lailla. koskaan ei ole vissiin oikein ja hyvä.)

Että uskotteko, miten ihanaa minusta on, kun voin aamulla viskata lapset kouluun ja tulla olemaan yksinäni tänne kotiin? Voin ehkä jopa nauraa happamesti tälle. Ja kerätä voimia taas sitä hetkeä varten, kun haen lapset ja alkaa kaikenlainen käninä.

Joo, ihan kiva maanantai kuitenkin.

Hammaslääkärikin sanoi, että oli vaan kaksi reikää.

Jaaha, vielä ehdin vetäistä kupillisen teetä. Pitäisköhän tujauttaa jotain rauhottavaa sinne sekaan.

Mukavaa viikon alkua kaikille, enivei.

hidas sunnuntai

2012-01-08T16:07:00.000+02:00

Talvi on toden totta saapunut. Meillä on pakkasta tällä hetkellä toisella puolella taloa -15 ja toisella puolella -19 astetta. Hyrrrr! Toisaalta ulkona on kyllä aikas nättiä. Päivällä näytti tältä:

Eli aurinko paistoi ihanasti! Tosin tämä vilukissa se istui sisällä... kävin ulkona vaan ihan pienen hetken, vähän valokuvaamassa. Muuten sitten olen lähinnä ryystänyt lämmikettä.

No okei, ja syönyt lasten tekemiä muffinsseja...

Nyt ulkona näyttää tältä:

Upea sininen hetki! Ja täydellinen kuutamo... tietää taas unetonta yötä. Mua tuntuu todella tuo kuu valvottavan, useimmiten jos en oikein meinaa millään saada nukuttua huomaan, että joo, siellähän olikin taas täysikuu.

* * *

Rauhallinen päivä ollut tänään. Edes reissusta päivän myöhässä saapunut teini, joka sai rangaistukseksi kiellon lähteä ensi viikonloppuna risteilylle serkun porukan kanssa, ei ole onnistunut pilaamaan päivääni. Ainakaan vielä...

Huomenna meillä alkaa arki. Jiihaa!!!

Terkut vielä meidän pupseilta, jotka on aika söpiksiä, vaikka eilen toinen puraisikin mua reiteen, kun istuin siellä niiden häkissä seurustelemassa niiden kanssa. =D

Mukavaa loppuiltaa kaikille, mä lähden tästä nyt PartyLite-kutsuille entisen työkaverin luo. Ja ehkä myös tulevan... saas nähä.

vielä ruokajuttuja

2012-01-06T23:14:00.000+02:00

Hellurei kaikki!

Sain aivan mielettömästi kommentteja viime postaukseeni, suuret kiitokset kaikille!! On ollu tosi mielenkiintoista lukea teidän ruokatottumuksista ja ajatuksista ruoan suhteen muutenkin. Olen monessa asiassa samaa mieltä, joissain ehkä kuitenkin hiukan eri mieltä.

Se täytyy sanoa, että en mä nyt kuitenkaan ihan kädetön ruoanlaittaja ole, olenhan mä tehnyt nelilapsisen perheen ruoat kuitenkin jo vuosikausien ajan. Lähinnä tällä hetkellä on motivaation puute, ja sellanen yleinen "mä en osaa mitään"-fiilis. Mä en ole kummoinen kokki, meidän ruoat on hyvin perusjuttuja. Jotkut ruokani on erittäin herkkuja jopa. Ennen kaikkea olen kuitenkin erittäin mielikuvitukseton. Ja sitten on ne rajoitukset...

Tämän vuoden ajan olen todella kovasti miettinyt näitä ravitsemusjuttuja. Muahan on siis kiinnostanut ravintoasiat jo liki 20 vuotta. Mä olen itse asiassa jo aikanaan kerran jopa lukenut pääsykoekirjoja ravitsemusterapeutin opintoja silmällä pitäen. Mutta sit tuli jotain muuta mieleen. Vai aloinkohan mä just siinä vaiheessa tähän lapsilauman kasvattamiseen... Joka tapauksessa TIETO LISÄÄ TUSKAA ja mä todellakin ajattelen välillä vähän liikaa. Perfektionistin luonteella "kaikki tai ei mitään" on pahasti jumiutunut kohtaan "ei mitään" tässä pikkuhiljaa...

Joka tapauksessa ajattelin tähän laitella vielä vähän selvitystä meidän perheen ruokajutuista.

*meidän leipä on aina ruisleipää, joskus herkutellaan kauraleivällä tms.

*no jos teen sämpylöitä, ne on sit kyllä vaaleaa

*maitona on tavallinen "sininen" maito, luomua ostaisin jos se ei olis niin kallista..

*meillä ei ole eikä tule margariineja, vaan meillä on oivariiniä, sitä tummanvihreää

*tämän lisäksi voita, ruoanlaitossa lisäksi kylmäpuristettua rypsiöljyä (luomu)

*riisit ja makaronit on aina täysjyvää (no okei, puuroriisi on valkoista)

*lihana yleensä naudan paistijauhelihaa (ei koskaan muuta jauhelihaa)

*täyslihana yleensä naudan paistisuikaleet

*kalana pakastesei tai jonkun sortin lohi (raaka tai savustettu)

*joskus nakkeja, pyrin ostamaan kunnon lihapitoisia nakkeja, tai vaikka HK:n sinistä

*en osta muita jogurtteja kuin maustamatonta (tavallista, ei rasvatonta)

--> lapsetkin on oppineet syömään sitä marjojen/hillon/murojen tms kanssa

*muroja harvemmin, eikä koskaan mitään suklaisia tai sokerihuurrettuja

*kaakaota todella harvoin, ehkä 2xvuodessa (meidän kersat vetää sitä muuten litran päivässä per naama)

*me ei syödä salaatteja oikeastaan koskaan.. olen vuosikaudet vaan pilkkonut ruoalle tomaattia ja kurkkua, joskus myös paprikaa ja porkkanaa tms.

*pyrin pitämään talossa aina hedelmiä; lähinnä omenaa, banaania, appelsiinia, mandariinia yms tavallista

*meillä on tosi harvoin mehua/tuoremehua

*en osta limsaa kuin erikoistilanteissa (synttärit, uusi vuosi, joskus ehkä pizzan kaveriksi)

*meillä ei oo koskaan ikinä mitään simpukoita, etanoita tms. Eikä tuu.

*ostan nykyään aika usein kasvikset koululta, eli ne on luomua

*pyrin välttämään lisäaineita

*välillä roiskasen jauheliharuokien sekaan soijarouhettakin

No, kyllä syön karkkia, sipsejä, suklaata ja sellasta. Että mikään terveyspoliisi en ole. Mut yritys siis, kuten listasta ehkä huomaatte, on elää suht terveellisesti. Täysjyvää, ruista, maustamatonta jogurttia, siemeniä ja pähkinöitä.. ehtaa voita, kunnon maitoa, ei rasvattomia/sokerittomia/yms juttuja.. kasviksia ja hedelmiä, kunnollista lihaa.

Ruoat mitä mä yleensä teen, on jotain tyyliin

*pakasteperunasuikaleet + jauheliha/kinkku/kala + juustoraaste + kerma

*kasvissosekeitto, pinaattikeitto, jauhelihakeitto tms

*edellisille lisänä usein lämmintä leipää, kananmunaa, karjalanpiirakkaa tms.

*perunat + jauhelihakastike

*se taannoinen kaalimössö

*makaronilaatikko tai spagetti + jauhelihakastike

Yksi mun ongelma on se, että olen huono maustamaan. Mun perusmausteet vaikkapa jauhelihalle on sipulijauhe (kun sitä oikeaa sipulia ei saa laittaa.. ja se nirso meillä on muuten tässä kohtaa MIES), valkosipulirouhe, paprikajauhe, chilijauhe, suola ja mustapippurijauhe tai -rouhe. Ruoka kun ruoka, niin mä laitan melkein samat mausteet... Olen myös todella huono soveltamaan ja tekemään omia viritelmiä. Ja kammoan kaikkia ihmeaineita ja erikoisuuksia.

Meidän ruokahommia rajoittaa mm

*isomman pojan porkkanattomuus (eikä se suostu ees maistamaan, vaikka miten yritän..)

*miehen sipulittomuus ja sienettömyys (ehdottomat!!)

*minun haluttomuus kanaan ja possuun

*muiden haluttomuus esim tofuun - enkä minä siitä kyllä itekään erityisemmin tykkää...

*se minun todellinen mielikuvituksettomuus!! ja olen miettinyt että ehkä myös saamattomuus??

Niin, mä olen tosiaan myös katsellut "inspiraatiohakuisesti" jos jonkunlaista listaa, mitä vois tehdä; Marttojen, koulujen, ja myös sitä Sitruunaa ja vaniljaa -blogin listaa. =D Olen etsinyt ruokaohjeita netistä ja kirjoitellut ylös blogien ohjeita. Ja nappailut mukaan lippusia ja lappusia kaupoista, kerännyt Yhteishyvän ohjeita jne jne. Ollaan tehty yhdessä lasten kanssa listoja lempiruoista ja yleensäkin ruoista mitä vois tehdä. Jostain syystä MIKÄÄN ei innosta mua ruoanlaittoon. Jokaisessa ohjeessa tuntuu olevan joku aine, jota mulla ei ole. Tai sit sitä sipulia. (ja kuten sanottua, en osaa soveltaa..)

Mun ajatus on, että kaikki tarpeellinen pitää saada ruoasta. Mun mielestä lähestulkoon kaikki sairaudet johtuu vääränlaisesta ravinnosta. En todellakaan syötä lapsille pillereita, ees vitamiineja. Taikka syö itsekään. No, joskus on ollu kyllä jotain kalaöljyä. Mutta sit taas mä olen eri mieltä esim siitä, miten tarpeellista maito on ihmiselle, sehän siis kun ei ole mikään ainoa kalkin lähde. Vegaanit ei käytä maitoa ja hyvin voivat, saavat kalkin muualta (eikä se muualta ole pillereistä). Myöskään puoli maailmaa ei käytä maitoa ollenkaan ja hei, niillä ei ole osteoporoosista tietookaan. Eli kyseenalaista melko paljon tätä nykyistä ravitsemusopetusta. Mun ravitsemusterapeuttiystävän mielestä aspartaami ja kaikenlaiset muutkin kevyttuotteet (esim margariinit) on ihan ok ja terveellisiä, minusta ei todellakaan ole. Olen pitkälti sitä mieltä, että nämä nykyiset pyramidit yms on poliittisia tuotoksia.. mutta jätetään nyt nämä saivartelut kuitenkin tähän.

Teidän kommenteissa oli todella kivoja vinkkejä ja ohjeita, joita pistän kyllä jatkoa varten itelleni muistiin. Ja kun niitä viestejä luki, aloin muutenkin miettiä, että miten se ruoanlaitto oikeesti voikin olla mun mielestä niin tuskallista puuhaa??? Mulla on useampiakin keittokirjoja (mm. se jonkun ehdottama Marianne Kiskolan KOTI, ruokaa koko perheelle) ja aina välillä mä otan ja selaan niitä kirjoja ja ohjeita. MUTTA esim tuolle KOTI-kirjalle en vaan lämpene. Aivan outoja ruokia lähes kaikki siellä. Sitä monen ehdottamaa Kotiruoka-keittokirjaa olen hiplannut moneen kertaan ostoaikeissa, mutta en vaan lämpiä sillekään - liian tiukkaa tekstiä ja oikeesti aika hankalan näköinen kirja muutenkin (pienikokoinen, kauhean paksu..).

Tänään ostin kuitenkin tuon ekassa kuvassa näkyvän kirjan. Se vaikutti todella kivalta, siinä on ohjeiden lisäksi muutakin asiaa (just sitä mua suuresti kiinnostavaa ravintotietouttakin). Lisäksi se vaikutti sillä lailla kiinnostavalta, että siellä suositaan luomua ja esim voita (eikä margariinia). Menee siis hyvin yksiin mun mietteiden kanssa. Ohjeetkin oli sellasia helppoja, ilman turhia kikkailuja. Mä siis tykkään eniten, jos ruoka on yhdessä astiassa; laatikko, pata, keitto jne. Inhoan sellasta, että on sitä sun tätä lisuketta.

Nyt olen itse asiassa jotenkin aika inspiroitunut aloittamaan kokeilut tuosta uudesta kirjasta. Siellähän on ihan perusohjeita hyvinkin pitkälti, ja kyllähän mulla joku tatsi ruoanlaittoon on muutenkin. Mutta jotain potkua tähän olen kaivannut. Kiitän teitä siis todella kovasti tuosta edellisen postauksen kommenttivyörystä, se potkaisi mut liikkeelle!!

Niin joo ja se pitää vielä sanoa, että mä haaveilen omasta kanalasta, josta sais takuulla onnellisten kanojen munia. Sitä en tiiä olisko musta syömään sitten niitä kanoja.. tai kukkopoikiakaan.. saatikka sitten kaneja! Vaikka tänään mä ihan puolikkaan ajatuksen loin tällaisellekin lihanhankinta-vaihtoehdolle.. siis sillein että "entäs jos sittenkin". Mut ehkei kuitenkaan. Lähialueellamme todella on kaksi maatilamyymälää, mistä sais lähialueen kunnolla elänyttä lihaa, mutta se hinta... ostin joulukinkkumme sieltä, maksoi hirvittävät 84€ (7,5 kilon kinkku). Ihan itketti melkein se hinta. Että rajoitus se on rahattomuuskin.

* * *

Ehkä mua nyt potkii liikkeelle myös jokin muu. Mä nimittäin kysäisin töitä.... siitä lisää sitten joskus. Yhtään ei ole sanottua, että saan töitä, mutta ehkä tämä jonkin sortin syvä lamaannus vähän kaikissa asioissa alkaa tästä pikkuhiljaa helpottaa.

Huomenna alan katsella tuota uutta keittokirjaa läpi. Ja nyt mä otan pikku tilkan viiniä, harmi kun ei oo missään enää palaakaan suklaata...

Kiitos vielä kerran teille kaikille ihanille lukijoilleni!!!

mitä tänään syötäisiin?

2012-01-04T16:20:00.000+02:00

Olen tänään muiden asioiden ohessa tuskaillu ruokajuttujen kanssa. Mä siis todellakin haluaisin olla edes jollain saralla hyvä äiti, tässä tapauksessa siis haluaisin osata laittaa kunnon ruokaa, edes suunnilleen joka päivä. Meillä on ihan luokattoman usein tilanne se, että mä ruoka-ajan lähestyessä keksin vaikka mistä tikusta asiaa, ettei tarttis alkaa miettiä "mitä tänään syötäisiin"... Mä niin inhoan sitä, etten keksi koskaan mitään. Ja sit mihinkään ei tietenkään ole aineksia ja taas syyään makaronia ja jauhelihaa, josta lapset kyllä tykkää mutta ite en ollenkaan, paitsi ihan karmeimmassa nälässä.

Tätä mun ruoanlaittoa rajoittaa mun monet mietteet. Eniten se, että vaikka tykkään kyllä lihasta, en eettisistä syistä silti tahtois sitä syödä. Muu perhe ei ajattele eettisesti todellakaan. Meillä on useimmiten ruokana naudan paistijauhelihaa jossain muodossa. Kanaa en suostu ostamaan ollenkaan, enkä yleensä myöskään possua. Kalaakaan en oikein osaa tehdä, viime aikoina onkin ostettu sitten valmista savulohta, vaikka ton lohenkin elämä mua ahdistaa...

Olen tässä ajattelussa mennyt sitten niinkin pitkälle, että koen jonkin sortin tuskaa myös kananmunien ja maitotuotteiden käytöstä (joita tosin en ehkä kuitenkaan haluaisi silti lopettaa käyttämästä, koska tykkään niistä kovasti). Jos mä olisin sinkku, mä varmaankin opettelisin ihan ehta kasvissyöjäksi. Nyt mun tahto ja voimat ei vaan siihen riitä. Jos ei tarttis muista välittää, mä ite eläisin kyllä aika hienosti jollain kasvissosekeitoilla vaan. Ja leivällä ja voilla ja kurkulla ja tomaatilla. Ja teellä ja suklaalla.

Mutta ruoanlaitto on siis mulle aika lailla tuskaa. Mietin, josko mun vaan täytyy periaatteistani luopua ja alkaa tekee lapsillekin vähän monipuolisempaa ruokaa kuin aina sitä jauhelihaa. Lisäksi mun ei ehkä kannata kokeilla mitään omia viritelmiä ruoista.. tänäänkin tein "vähän ton tyylisesti" jotain pöperöä, eikä kyllä ollu hääviä.

Olen siis tänään selaillut keittokirjojani ja ruokaohjeitani ja netissä heilunut siellä sun täällä. Mä vierastan todella paljon kaikkia hirveän kaukaa tulevia aineksia (paitsi suklaata). Mun mielestä ruoan pitäis olla tavallista suomalaista kotiruokaa. Joka sitten taas menee aika lailla ristiin sen kanssa, etten tahtois syödä lihaa, maitoa jne.

Että kyllä mä osaan tehdä elämäni tälläkin saralla aika vaikeeks ihan ite. Ja itse asiassa tää on myös yksi niitä loputtomasti päässäni pyöriviä juttuja, mihin en saa vastauksia.

Kysyisin, että miten ihmeessä te muut keksitte, mitä ruokaa milloinkin laitatte? Saatteko te pöytään monipuolisia, tavallisia, silti ihan syötäviä pöperöitä? Etenkin, jos on tuollasia "rajoituksia" kuten mulla? Olisko jossain joku 100 ruokaa jauhelihasta -opasta? Tai "helppoja tavallisia koko perheelle kelpaavia kasvisruokia, mihin ei saa laittaa sipulia, sieniä, porkkanoita jne muuta tavallista"...???

Hohhoijaa. Mitähän sitä sit huomenna keksis... (tänään joutuvat syömään tuota aika pahaa testipöperöä..)

kylppärikuvat, vihdoin viimein!!

2012-01-03T23:34:00.000+02:00

Nyt se vihdoin tulee. Nimittäin postaus meidän remontoidusta kylppäristä. Sieltä puuttuu edelleen ne oven pielen listat, mutta ehkä ne puuttuu sieltä vielä vuodenkin kuluttua, joten en panttaa enää. Siis jos yleensä vielä muistatte, että olen tästä luvannut aikaa sitten postailla.. =D

Laitan tässä samaan syssyyn myös lupaamani hintatiedot, sillä haluan näyttää miten suht edullisesti saa tehtyä tosi ison muutoksen.

Mennäänpäs sitten!

Kylppäriin mennään meidän pikkueteisestä. Oikealla oleva ovi johtaa ulkoeteiseen. Kylppärin ovi on maalattu ja olen ostanut tuon koukun ja kyltin jo varmaan pari vuotta sitten, nyt ne pääsi viimein käyttöön.

Ovesta siis avautuu tällainen näkymä.

Pyykkikaappeina kaksi valkoista 40cm leveää Ikean Lillången-kaappia. Tykkään kovasti noista kaapeista, minusta ne on just sen verran hassut, että sopii meille. Ruskea kaappi valkoisten välissä on samaa sarjaa ja sen leveys on 30cm.

Kuvaa kaappien sisuksista tässä:

Sisätilat valkoisissa siis erittäin hyvät, nuo kankaiset kopat on todella tilavat, kevyet ja kätevät ja ne saa nostettua pyykkikoneen viereen lattialle. Ylähyllylle mahtuu hyvin pesuaineet. Ruskea kaappi on kapoinen ja sinne mahtuu hyvin pyyhkeet. Kaikki kylpypyyhkeet on muuten kans Ikeasta, siellä on meidän kukkarolle sopivia pyyhkeitä, joita siis raaskii ostaa kerralla sen 6kpl/väri. Alahyllyllä on joitain pesuaineita ja toisteks alimmalla lattiapyyhkeitä.

Tästä seuraavan kuvan penkistä tykkään ihan hirveesti! Se on Ikean Molger, tämä on se tummempi versio (koivuinen olis maksanut kympin enemmän). Siellä alahyllyllä kans Iksun pyyhkeitä. Ja kasvi on myös ruukkuineen ostettu Ikeasta. Tykkään!!! Penkin alla on sellanen lasten jakkara, mä sitä edelleen säilön koska aika usein laittelen pyykkiä koneeseen niin, että istun tuossa jakkaralla.

Oho, kukas täältä löytyy?? No se on meidän B joka makailee kylmänä päivänä ihanan lämpimällä lattialla. Ja haluaa siis olla siellä missä myös mamma häärää.

Suihku on vanha. Suihkuverhotanko sen sijaan on uusi, se on K-Raudasta. Verho on Ikeasta. Tuo katossa oleva valkoinen tanko on joskus ostettu myös Ikeasta, siinä roikottelin aikanaan lasten märkiä toppahaalareita tms. Nykyisin lähinnä kuivattelen siinä sateessa kastuneita vaatteita taikka sitten ihan pestyä pyykkiä henkareilla. Se on erittäin kätevä apuri!

Suihkun vieressä on pesutorni.

Ja tässä sitten tuo oviseinä. Pytty on vanha, samoin hana, pideesuihku ja peili sekä ovessa olevat naulakot. Niin ja on tuo pytyn päällä oleva kaappikin vanha, siinä on vain uusi ovi. Uutta on siis käytännössä vain lamppu sekä allaskaappi altaineen. Tämä setti on Ikean Lillången/Tälleviken. Kaappi on sisältä tosi tilava, mulla ei olekaan siitä nyt näköjään sisäkuvaa.

Tässä vähän lähikuvaa pytynpäällyskaapista.. se on tosi kätsy kaappi myös. Sisältää kaikkea tollasta välttis-krääsää. Ja oveen on muuten edelleen laittamatta vedin, se on tuolla kaapin päällä odottamassa inspiraatiota.

Ja tässä sit kuvaa meidän kylppärin ikuisesta murheenkryynistä:

Pytyn takana on siis tuo joku mikälie vesijakotukki (??). Ja ilmeisesti sitä ei saa koskaan piilotettua mitenkään (arvatkaa monta vuotta olen siitä jo maininnut..) Huomaanpa muuten kuvasta nyt senkin, että pytyn jalan ympärille ei ole vieläkään ilmestynyt uusia silikoneja...

Tässä vielä yhdestä kulmasta kuvaa. Ja mitä toi koira tossa tekee?? Ei ainakaan ihaile mamman kukkaa, vaan kyttää sen takana ikkunalaudalla piilossa olevaa kissanraksukuppia... meillä on ollut pikkasen vaikeuksia keksiä paikkaa kissanruoille, koska kissa söi aina ennen koirilta turvassa siinä vanhan tason päällä.

Tässä vielä tällasia pieniä yksityiskohtia:

Ja sitten koitan laitella niitä hintoja.

Lillången-sarjaa
pyykkikaappi + jalat 99€ (näitä siis se 2kpl)
korkea kaappi + jalat 99€
Lillången/Tälleviken allaskaappi+allas 119€
===> kaapit yhteensä 416€

Lillholmen-sarjaa
pyyhekoukut seinällä 7,95€ (näitä 2kpl)
WC-paperiteline 7,95€
kattovalaisin 9,95€
seinävalaisin peilin yllä 9,95€
===> yhteensä 43,75€

pyyhkeet
Hären-kylpypyyhkeet 70x140cm, valkoiset 6kpl á 5,95€
Hären-käsipyyhkeet 50x100cm, 2xvalk + 2xturkoosi á 3,95€
Fräjen-kylpypyyhkeet 70x140cm, tumma liila 6kpl á 7,95€
(muut pyyhkeet mulla oli vanhoja)
===> pyyhkeet yhteensä 99,20€

muuta Ikeasta
Molger-penkki ruskea 29,95€
ruukkukasvi Dracaena Marginata 17,95€ (vielä hengissä!!!)
Kalasa-ruukku 9,95€
Bredgrund-suihkuverho 9,95€
Ringsjön-suihkuverhorenkaat 1,95€
===> yhteensä 69,75€

muuta muualta
suihkuverhotanko 26,50€
2m suihkuletku pideesuihkuun13,50€
maalit, silikonit, siveltimet = noin 95€ (osin käytin vanhoja maaleja lisäksi)
listoja ehkä 25€ arvosta
uusi ovi pytynpäällyskaappiin 35€
saippuakippo Pentikiltä 4,90€
===> yhteensä n. 200€

Olikohan tuossa nyt kaikki... Osin siis uutta ja osin vanhaa. Sen verta tosiaan tuli ihan tuhlattuakin, että aika paljon ostin uusia pyyhkeitä, mulla olis kyllä pyyhkeitä ollut vaikka kuinka.. mutta alkoivat olla vähän huonossa kunnossa. Ja teki mieli uusia... Joka tapauksessa yhteensä nämä teki ehkä tuollaset 830€ kaikkineen ja minusta se oli kyllä melko edullinen muodonmuutos!! Vertauksen vuoksi, jostain muualta ei saisi edes allaskaappia ja yhtä sivukaappia tuolla hinnalla, millä nyt tehtiin koko hoito.

Ja mitä täällä siis tehtiin uusien kalusteiden ja muutaman muun pikkujutun lisäksi? Maalattiin katto, seinät, ovi ja ikkuna, sekä tuo pytyn takana seinällä menevä yläkerran veskin viemäriputki. Vielä pitäis tuo oven vieressä oleva valonappula uusia sekä listoja laitella oven ympärille. Ja ne pytyn ympäryksen silikonit uusia, ja eipä muuten ole muistettu myöskään lattiakaivojen silareita uusia vieläkään... Mut melkein valmis kokonaisuus siis kuitenkin.

Vertailun vuoksi kuvia vanhasta kylppäristä löytyy täältä.
Mitäs tykkäätte muutoksesta?

ruokaa ja mietteitä

2012-01-02T12:55:00.000+02:00

Olen ajatellut kunnostautua monella saralla tänä vuonna. Yksi niistä on ruoanlaitto. Minähän siis en todellakaan ole mikään MasterChev. Koen olevani melkoisen huono ruoanlaittaja, vaikka olenkin tehnyt ruokaa jo aika monet vuodet. Samat pöperöt ne vaan listalla pyörii..

Tänään tein kuitenkin tosi hyvää ruokaa. Omasta mielestäni. Tosi helppo, nopea, edullinenkin ruoka. Ohje olisi tässä, suosittelen todellakin:

kaalia - mulla oli sellanen keskikokoinen luomukaali

*pilko sopivaksi silpuksi ja laita isoon kattilaan odottamaan

400g paistijauhelihaa

*paista ja mausta, mä laitoin sipulijauhetta, valkosipulirouhetta, ripauksen chilijauhetta ja mustapippurijauhetta, sekä 1 tl suolaa

*yhdistä isossa kattilassa kaali ja jauheliha

*lisää vettä suunnilleen puoleen väliin asti

*keittele tunti (tarkista välillä että on vettä, lisää sitä)

*lisää keittelyn loppuvaiheessa purkillinen kermaa

Ja sit vain nauti. Ihan älyttömän hyvää.

* * *

Muuten tää päivä onkin menny huokaillessa. Ja miettiessä. Että onko enemmän luovuttamista se, että jää, vai se, että lähtee. Onko rakkautta vai ei. Tarviiko sitä olla vai ei. Miksi miehet on Marsista ja naiset Venukselta. Muuttuuko mikään, tein niin tai näin. Joten teenkö mitään. Kenen vuoksi olen, jos olen. Kuka tilanteessa eniten kärsii. Onko oikeutettua odottaa itselleen jotain. Vai olenko minä itse sittenkin se ongelma. Miten elämä on tällaista. Millaista haluan sen olevan. Mun mielestä mä olen jo tarpeeksi yrittäny. Jaksanko yrittää vielä.

Mä en löydä näihin vastausta. En, vaikka olen kuukausikaupalla miettinyt niin, että pää kohta räjähtää. Sen mä tiedän sentään, että nyt en ole onnellinen.

tammikuun ensimmäisenä iltana

2012-01-01T22:44:00.000+02:00

Niin se vuosi sitten vaihtui. Jatkan tämänkin juhlan kohdalla tänä vuonna vahvasti esillä ollutta teemaa "paskin ikinä". Yksin olin. Tai enhän mä yksin, vaan kotona koirien, kissan ja pupujen kanssa. Muu perhe naapurissa, mistä alkaa kohta tulla mulle kirosana. Mä menin ulos katselemaan raketit puolen yön aikaan, meiltä on mahtinäkymät. Olis vaan kieltämättä seura kelvannut. Mutta mä en halua naapuriin, ja piste. Muulle perheelle se vaan kun ei taida merkitä yhtikäs mitään. Mä joskus vielä jatkan tästä aiheesta, ehkä.

No, se siitä sitten.

Mutta kyllä tässä on keskusteluja käytävä, jos aiotaan yhdessä taivalta miehen kanssa jatkaa. Kuuma keskustelunaihe uudelle vuodelle, siis. Ei kiva.

No, tänään heräsin ysin maissa. Mun mielestä on erittäin mukava herätä, kun ei tartte miettiä kuka mun päässä käyttelee lekaa tai kuka on syönyt suullani kissankakkaa. Tavallisia kotijuttuja oli ohjelmassa. Koiralenkki, siivoilua, ruoan laittamista (jämien lämmittelyä..). Leivoinkin. Ja ompelin.

Eilen siivosin joulun pois. Ajattelin, että jos vaikka uusi vuosi alkais puhtaalta pöydältä... Samalla laittelin teet uuteen uskoon. Näin:

Muutama tee vielä odottelee purkkia. Ja juu, tiedän, että tee pitäisi säilyttää pimeässä.. mutta jos säilytän näitä jossain kaapin perällä, en tule koskaan juoneeksi. Nyt päätin, että otan ne esille ja yhtään pussiteetä en osta, ennen kuin nämä on lipitetty! Joten tervetuloa vaan pakkaset, jotta tee maistuu jatkossakin (kyllä se maistuu, mä juon teetä tosi paljon).

Ei mulla kai sit tän kummempaa. Huomenna lähtee lukiolainen taas kouluun ja mies töihin. Minä kuluttelen viikon verran vielä aikaa steinerilaisten kanssa kotosalla. Jos vaikka veisin ne keilaamaan, vuokrattais filmiä ja sellasta. Jotain kivaa yhdessä, toivon mukaan.

Kaikkea kivaa teille kaikille alkavalle vuodelle ja viikolle!

vuosi 2011 muistoissa

2011-12-31T10:47:00.000+02:00

Se alkais olla tämä vuosi viittä vaille valmis. Koitin miettiä jonkinlaista koostetta tästä vaiherikkaasta vuodesta.. todella monenlaista sitä ihmisen elämään vuoden aikana mahtuukin. Tässä kuvia minun vuodestani.

Tammikuussa

minusta tuli yrittäjä ja meillä oli todennäköisesti viimeiset koiranpentumme. Aloin toden teolla kiinnostua luonnonkosmetiikasta ja luomusta yleensäkin. Nautittiin upeista talvikeleistä, kovista pakkasista ja valtavista lumimääristä.

Helmikuussa

elettiin hyvin pitkälti pienten rakkaiden piikkihammasriiviöiden mukaan. Sain tutustua aivan ihaniin ihmisiin, joista sitten tuli pentujemme uusia emäntiä ja isäntiä. Olin lehtijutussa, joka koski siivousta - tai tässä tapauksessa siivottomuutta.. hih! Upeat pakkaskelit lumihankineen jatkuivat.

Maaliskuussa

suuria kiinnostuksen kohteita oli mm terveellinen syöminen ja parantelin flunssaakin luonnon konsteilla. Nikkaroin itse vaatekaappiin lisähyllyjä. Kuvasin paljon, halusin löytää keskeneräisestä kodista pieniä kauniita asioita, jotka ilahduttivat mieltä.

Huhtikuussa

kasvattelin vihreitä, kävin kehoanalyysissä, tein simaa, ihastelin skilloja pihalla ja aloittelin rakasta harrastusta tämän vuoden osalta. Ja kuun lopussa lopetin lyhyen yrittäjän urani.

Toukokuussa

suunnistin, suunnistin, suunnistin.. ihaninta mitä tiedän!! Pihasta kaadettiin laho puu. Meidän auto lähti kesäksi näyttelemään teatteriin. Kävin hurraamassa rakkaan ystävän SM-pronssille. Oli niin tuulista, että koiralla meinas korvat irrota!

Kesäkuussa

tehtiin ulkoeteisessä remppa. Teloin jalkani suunnistamassa kaksi viikkoa ennen kesän kohokohtaa.. mutta pääsin onneksi kuitenkin Jukolaan. Vietin ehkä paskimman juhannuksen koskaan (paitsi se juhannus, kun isäni kuoli, oli vielä paskempi). Yläkerrassa tehtiin myös remppaa. Ja naakat tulivat.

Heinäkuussa

naakat meinas viedä meiltä järjen. Syötiin mansikoita ja säilöttiinkin niitä. Kävin yksinäni rakkaan ystävän pojan, kummipoikamme, rippijuhlissa satojen kilometrien päässä. Maalasin kaapin, jonka ostin naapurilta. Tehtiin ulkovuoriremonttia päätyseinällä.

Elokuussa

päätyseinä valmistui ja takaseinäkin melkein. Sisällä uudistettiin keittiön tienoota. Minä maalasin paljon. Lapset aloitti uuden koulun leireilemällä tuulisessa ja sateisessa kelissä. Kävin elämäni ekaa kertaa sienestämässä. Valokuvasin paljon, niin tyyntä kuin myrskyä.

Syyskuussa

sisämaalailut ja seuraavien remonttien haaveilut jatkuivat. Meillä vietettiin yhteensä neljät synttärit. Syksy sumuineen, sateineen, sienineen ja upeine väreineen saapui. Ja klapitalkoineen.

Lokakuussa

iso poika sai mopokortin ja pieni tyttö leikkimökin. Koitettiin siivoilla pihaa. Minun työ- ja opiskelusuunnitelmista ei tullutkaan mitään. Aloitin tekemään pikkutytölle ikiomaa steinernukkea. Ja kuun lopulla voikukka kukki pihassa!

Marraskuussa

aloin mietiskellä joulujuttuja heti kuun alussa. Kyllästyin tekemättömyyteen ja tein kylppärirempan. Saatiin ensilumi. Vietettiin ensimmäistä adventtia, laiteltiin jouluisia juttuja vähän jo kotiin. Aloin lahjapajan. Laitettiin ulkoeteisen lattiaan suojaksi matto.

Joulukuussa

ostin uuden kameran ja kuvailin sillä aika paljon. Joulumarkkinoilla käytiin ja ihastuin uuteen kukkarooni kovasti. Laitoin viimein tyttöselle vaaleanpunaista huonetta valmiiksi. Ihmeteltiin hirmuista lumimäärää Keski-Suomen reissulla. Istutettiin puu. Sain valmiiksi tytön nuken. Postitin joulukortit. Puput saapuivat meille. Ihmeteltiin sitten lumettomuutta - jouluksi saatiin lumi, joka lähti pois saman tien. Vietettiin se joulu, sarjassamme ehkä kaikkien aikojen typerin.

Ja nyt sitten odotellaan rakettien paukuttelua ja vuoden vaihtumista. Toivon, että ensi vuosi on parempi kuin mitä tämä oli. Toivoisin, että työrintamalla selkiäisi asiat. Parisuhteellekin vuosi oli aika vaikea, parempaa odotellessa.

Kaikkia lukijoitani ja satunnaisiakin kävijöitä kiitän suuresti ja lämpimästi kuluneesta vuodesta. Olette elämäni iloja ja valoja, arvokkaita virtuaaliystäviä. Ja on siellä joku ihan live-ystäväkin langoilla.

Tuokoon ensi vuosi teille kaikille sitä mitä siltä toivottekin!

suunnitelmaan muutos

2011-12-28T21:31:00.000+02:00

Huhuu!

Arvakkaa mitä - me ei lähettykään reissuun. (Kiitos kuitenkin hyvän matkan toivotuksista.)

Eihän tässä nyt näin pitänyt käydä, mutta kävi sit kuitenkin. Eli suomeksi sanottuna minun armahin äitini ei sitten vastannut puhelimeen, kun koitin sinne viestiä laitella ja soitellakin, että oltais täältä tulossa. On tainnut rouvalla jäädä niin sanotusti putki päälle. Ei sitten viitsitty ottaa sitä riskiä, että 250 km ajettuamme toteamme, että jaaha, ai tässä kunnossa... Oikeesti kymmenien vuosien kokemuksesta tiedän, että tilanne on kuten epäilen. Myös siellä kulmilla asuva veljeni vahvisti epäilyt. Eli mitään "entä jos siellä on jotain vakavaa tapahtunut" ei tartte miettiä. Tämä ei ole eka kerta...

Mentiin sitten miehen kanssa vähän kaupoille hengaamaan. Joo-o, miehen kanssa!! No, ne kaupat oli Motonet, HongKong, Gigantti (ja äkkiä pikakierros Askossa mun mieliksi) sekä yksi uusi kitarakauppa. Että en sit suuremmin shoppaillu. Honkkarissa nähtiin sellasia aika hirveitä pokaaleja, hupijuttuja vissiin. Mies ehdotti, että jos vaikka lähetettäis mun äidille sellanen, missä luki PARAS ISOÄITI. Onneks me jaksetaan nauraa asialle, vaikka eihän se tietty varsinaisesti naurun asia ole.

Oikeesti musta on aika surkeeta, että äitini on tuossa jamassa. Mutta minkäs teet, itse tuo tiensä on valinnut. Multa ei siis suuremmin mitään myötätuntoa heru. Ja muistakaa, asioissa on niin monta mutkaa.. te ette tiedä kaikkea enkä kaikkea kerrokaan. Mutta jos tietäisitte, ymmärtäisitte mun kannan.

Joten elämä siis jatkuu kotosalla. Oikeastaan musta oli melkein vaan hyvä, että jäätiin kotiin. Mulle tuli nimittäin jostain syystä ekaa kertaa sellanen kummallinen aavistus, että täällä ei välttis olis kaikki paikat ollu ihan kohdallaan, kun olis tultu kotiin. Miettikää, kaksi teiniä (15v ja 16v) kaksistaan kotona yön yli, loma-aika jne. Mulla on yksi tuttu, jonka lasten sallitut kotibileet oli "pikkasen" ryöstäytyneet käsistä. No, meillä ei olis tietenkään ollu mitään lupia kutsua yhtään ketään, mutta äkkiäkös nuo höperöt teinit tulee facebookissa maininneeksi, että jee, ollaan kotona ja porukat reissussa... joten mulla tosiaan oli melko turvaton fiilis. Kiitti äiti, että otitkin siis överit että me jäätiinkin kotiin...

hehheh

No, postauksen kuva on lievästi sanottuna hassu. Kuka nyt kuvaa kananmunaleipää ja kaakaokuppia? Tunnustan, että laitoin kuvaan mukaan tomaatin, jotta näyttäis edes vähän terveellisemmältä... No, söin kyllä sen tomaatin. Ja kävin ennen iltapalaa lenkilläkin, tosin vain koirien kanssa leppoisasti 5km (enkä mä sen pidempiä lenkkejä teekään kuin tosi harvoin). Mä olen mässyttänyt joulun aikaan melko ahkerasti suklaata, ja on ollu pienoisia vaikeuksia katkaista se putki (putki mikä putki, vaikea ne kai on katkaista...). Olen myös aika lahjakkaasti jämähtänyt sisätiloihin ja laittanut lapset lenkittelemään koiria. Tällainen lomalöffäily ei sovi mulle.. arki rutiineineen pitää mut paljon paremmin kuosissa. Meidän lasten loma kuitenkin vielä jatkuu ja jatkuu ja jatkuu.. joten arki meillä alkaa kunnolla vasta sitten 9.1.

Lopuksi vielä kuva aika kauniista jutusta:

Poika nimittäin tuhlasi pikavauhtia saamansa joululahjarahat ja osti kauan (siis oikeesti tosi kauan!!) haaveilemansa SodaStreamin. Ja siihen sitten ens alkuun vadelman makuista tiivistettä (joka oli aika hyvää). Minä vaan sitten kattelin, että vaikka vastustinkin aika tavalla tuon masiinan hankkimista (voi sitä litkujen määrää mitä täällä on nyt sitten lipitetty), niin tuo puteli ainakin on oikeastaan aika hirmuisen nätti!

No, johan tässä taas tulikin pulistua. Nyt taidan lämmitellä teevettä, vaik oikeesti tekis mieli kaivella jos jostain vielä löytyis suklaata.. Olen kuitenkin VAHVA ja otan pelkkää teetä!!

Mites teillä, onko vaikeuksia palailla ruotuun...?

(toivottavasti ees jollain on.. hih)

tuulisia terveisiä

2011-12-27T23:50:00.000+02:00

Ulkona riehuu taas melkonen tuuli. Meillä on onneks puulämmitys, ei paljon haittais vaikka sähköt napsahtais. Tai aitan asukkeja kyllä haittais, mutta sitten voisivat tulla sisälle nukkumaan. Huomenna tulevatkin, me muut kun lähdetään vähän sukuloimaan.

Tällä hetkellä on kyllä sellanen olo, että ei ollenkaan jaksais lähteä.. kauhee järjestely, että nuoriso muistaa varmasti ruokkia kissan, koirat ja puput, siivota pupuhäkin, lenkittää koirat, toinen koirista pitää myös muistaa lääkitä...

Kirjoitin tyypeille äsken lappua kaikesta muistettavasta. Ne varmaan on hirveen innoissaan mun ohjeistuksesta.. mutta on se vaan niin, että mitä enemmän on talossa elukoita, sitä enemmän on niistä myös huolta mulla, jos en ite ole paikalla kattomassa, että kaikki on ok. Ei lasten tai noiden teinienkään varaan vaan voi laskea sitä, että kaiken muistavat. Mun varmaan täytyy ne sit aamulla herättää puhelimella, että koirat pääsee pissalle sillon kun tarttee, eikä sillon kun noi teinit jaksaa herätä, eli joskus iltapäivällä...

Mun täytyy varmaan myös alkaa vilkuilla kalenterista, mikä aika kuukautta nyt on. On meinaan ollu sen verta äree täti täällä tänään.. ei muistookaan siitä ihanasta eilisestä olotilasta. Hah. Pakollista kaupoilla juoksua, liikaa suklaata ja liian vähän kunnon ruokaa, eilisiltainen migreeni (mistä sekin TAAS tuli???), lasten kanssa taistelua, KAIKEN tekemistä ite... siitä se on tän tätin elämä näköjään tehty. Ja välillä se vaan ÄRRRRSYTTÄÄ, ei voi mitään.

No, nyt taukoilen pari päivää ja koitan olla ihmisiksi reissussa...

Pitäkää hauskaa, kuka missä olettekin!

2612

2011-12-26T16:40:00.000+02:00

Tänään on ollu koko joulun ajan mukavin päivä. En tiiä miksi.. ehkä siksi, että tuo mieletön tuuli on jotenkin niin virkistävä. Ulkona on ollut valoa ja raikkautta.

Piti käydä oikein ikuistamassa pihaa.. joulukuun loppu, maa vihreänä. Ennen joulua se ahdisti, nyt ei sitten yhtään!! Parempi vaan, ettei ole lunta ja pakkasta. Jotenkin ilma on tänään ollut melkein keväinen!

Ei tartte hiihtää, ei. Ja siis eilen tyttö kävi hiihtelemässä ympäröivillä pelloilla!! Vai olikohan se aattona.. en nyt muistakaan. Aattona täällä joka tapauksessa oli lunta varmaan 10cm parhaissa paikoissa, silloin edellisenä yönä satoi kovasti. Aattoiltana kyllä jo satoi sitten vettä.. ehkä se hiihtely oli sitten tosiaan aattona.

Tänään paistoi aurinkokin välillä tosi ihanasti:

Tuuli on ollut kyllä mieletön, vaikkei täällä sisämaassa päästykään sellasiin myrskyfiilareihin mitä rannikolla on ollut. Ihana lämmin tuuli oli jotenkin - no, mulla oli päällä paksu toppatakki.. näpit kyllä jäätyi aika pian. Mutta kuitenkin, ihan kuin kevätmyräkkä!!

Lopuksi vielä kuva meidän kullanmurusta tekemässä jotain kiellettyä..

Tuo on aina lipomassa noita haarukoita ja veitsiä, kun silmä välttää. Oli pakko nyt oikein kuvata sitä, kun me "keskusteltiin" siinä tovi keskenämme että saako vai eikö saa. Koira tuijotti mua herkeemättä ja mä sanoin sille vaan hiljaa että ei. Ja se ootti ja ootti.. lopulta luovutti. Välillä se tekee niin, että nostaa toisen tassun tuohon avonaisen kannen päälle ja kattoo mua, että saisko.. tietää tasan, että ei saa. Hih!

Joulufiilis tais saavuttaa mut vasta nyt.. nautin niin kynttilänvalosta, sohvalla makaavasta telkkarikansasta (ite olen mieluummin koneella..), suklaasta, hyasintin tuoksusta tuossa vieressäni..

Mukavaa illanjatkoa kaikille!

joulukuvia

2011-12-25T16:16:00.000+02:00

Jouluaatto mennä vilahti.

Ihan ei menny suunnitelmien mukaan, mutta näemmä läpi meni kuitenkin.

Sain ihania paketteja ystäviltä, tässä esimerkkinä nämä uudet lempparivillikset.

Kiitos kaikille muistamisesta, olette parhaita!!

Joulun paras tuoksu, hyasintti.

Olen tappanut jostain syystä näitä jo viisi!!! Miten mun viherpeukalo ei selviä mistään...??

Joulutähti, punaisena kiitos!

Täytynee tunnustaa, että myös tämä yksilö on jo vainaa.. ???? Siis en tajua. Ehkä se sai kylmää matkalla kaupasta kotiin, kun en tajunnut sitä mitenkään kääriä ja suojata. Oon mä vaan melkonen hortonomi...

Kynttilöitä olen poltellut paljon.

Tuossakin jo aika monta ihan pohjaan asti.. =D

Huomaa lapsen laittama hieno koristelu.

* * *

Ihan asiasta viidenteen: puput on alkaneet oppia vessaan. Tosin ne ottivat vessakseen kuljetuskopan.. =D Mutta ei se mitään, laitettiin sinne sitten lopulta hiekkaa ja siellä ovat nyt käyneet, eivätkä enää pissi juurikaan muualle. Ja vaihdetaan jossain vaiheessa tilalle vaikka kissanhiekkalaatikko, että kuljetuskoppaa voi sitten käyttää muussa tarkoituksessa.

Kopassa oli alkuaan vanha pyyhkeen riehka, joka haisi turkasesti sen jatkuvan pissailun takia (se piti vaihtaa 2x päivässä). Nyt sitten hiekka vie haisut aika hyvin. Hieno homma, helpottaa myös häkin siivousta todella paljon!

Puput on myös kokeneet ekan ripulin.. lapset taisi joulun kunniaksi ja kokemattomuuttaan syöttää niille vähän liikaa herkkunappeja. No, papanat kuivahti kyllä nopeasti taas entiselleen, kun otettiin herkut pois.

Että sellasta tänne.

Tekis mieli mennä vaikka vähän päiväunille..

Miten teidän joulu on mennyt?

aatonaaton "tunnelmia"

2011-12-24T00:26:00.000+02:00

Meillä on tänään käyny vieraita enemmän ja vähemmän. Miehen lapsenlapset toi meille tosi hienon piparkakkutalon, jonka olivat tehneet. Minä laitoin sinne sisälle tuikkuja palamaan....... Ihmettelin jonkun aikaa jo, että miten täällä haisee ikään kuin palanut piparkakku. Kunnes satuin vilkaisemaan söpöä pientä mökkiä.

*huokaus*

Nyt se koko mökki sit käryää kauheelle, sen lisäksi että on ihan länähtänyt. Onneks ei ihan sentään tulille heittäytynyt koko hoito. Olen kyllä järsiny siitä suklaita, mutta niissäkin on ikävä sivumaku. Harmitti, että lapsoset vielä ehti näkemäänkin talon tuhon. Ja toisaalta naurattaa... kun poikien isä sanoi vaan, että siellä on tontut leikkineet nyt tulitikuilla. On siinä meillä nyt sit piparitalo.

Ei oo kaikki muukaan menny ihan putkeen tänään. Kello on kohta puoli yksi yöllä ja mulla on lahjat paketoimatta. Lapset valvoo vielä. Eikä siinä mitään, kohta mä ne potkaisen petiin... mutta kun ne paketoimattomat lahjat on autossa. Jolla mies äsken lähti naapuriin, josta tuskin ihan äkkiä palaa. Sen lisäksi mulla on vielä joulukortteja viemättä, lahjoja OMPELEMATTA jne. Jotenkin ei nyt vaan irtoo. Mistä lie johtuu, että joulumieli ei vaan tuu. Se hiukan käväs mutta sit se jo menikin taas.

*huokaus*

Lapset parhaillaan tuossa mättää kuusen täyteen koristeita - mättäköön. Nuo kuvan umpisolmussa olleet valotkin saatiin selvitettyä. No, en valita nyt tän enempää, ettei mee muilta joulumieli. Huomenna on joka tapauksessa se kauan odotettu aatto, oli valmista tai ei. Nyt mun on pakko olla ikävä ihminen ja soittaa se mies kotiin, että saan ne parit pienet paketit laitettua valmiiksi. Toivoa sopii, ettei lapset oota kovin suuria juttuja.. puput on jo saaneet nuo kaksi pienintä, ja kaksi isompaa saa kanssa isommat lahjat, jotka ei nyt ole kuitenkaan saatavilla aattona vielä (harmi). Huomiset pikkupaketit on kyllä hyvin pientä sorttia, todellakin. Ja niitä paketteja lapset kuitenkin odottaa, tiiänhän mä sen omastakin lapsuudestani, miten oli niin jännää odottaa lahjoja...

Toivottavasti teillä muilla on parempia fiilareita.

Joka tapauksessa ihanaa Joulua kaikille teille, armaat lukijani!

Nyt jo koristellun kuusen juurelta terkkuja kaikille lähettelee

joulusiivous

2011-12-21T11:02:00.000+02:00

Hei, kuuletko...??

Kuuletko Imurin jo pauhaavan??

No en määkään...

Mut kohta kuulen!

Ja se pauhaakin sit varmaan muutaman tunnin putkeen.

Sen kaverina alkaa helua Rätti.

Ja Moppi.

Ja Tiskiharja.

Pyykkikone on jo aloittanut urakkansa.

Vielä kuppi teetä..

jouluradiokanava etsintään..

Tästä se lähtee.

Palataan Ystävät, sitten kun on puhdasta!

Mukavaa Siivouspäivää kaikille, jotka tänään ahertaa!

pupuja, taas... ja vähän kyllä jouluakin

2011-12-20T22:45:00.000+02:00

Hiukan joo on nyt pupupainotteinen tää mun blogi ollut viime aikoina.. Mutta tässä nyt kuitenkin kuvaa niiden uudesta häkistä, "kalterien" läpi kuvattuna. Niillä on mielestäni nyt tosi hieno ja tilava häkki, kokoa sillä on n. 95cm x 225cm. Pohjalla (ja takaseinälläkin) on muovimattoa, muuten pehmusteena on tuollasia pieniä Ikean mattoja, jotka on helppo pestä. Ei siis purua. Kuljetuskoppa tuli jätettyä tuonne takanurkkaan, siellä on vanha pyyhe sisällä. Puput kuulemma tykkää kaivella, vaikka sitten vaan vanhoja pyyhkeitä, jos ei muuta ole.

Valkoinen Lumipallo-pupu on kuvassa juuri pupujen vessalaatikossa ja ruskea Nöpö-pupu ihmettelee maailmanmenoa pienen puisen pesäkopin vierellä. Lapset toi häkkiin vielä toisenkin pesäkopin sekä pahvilaatikosta tehdyn kopin. Ja halon mitä voi puput järsiä (käskin hakea puun oksia...).

Tuolla ne puput nyt sitten on viihtyneet. Papanaa tulee ihan tajuttomasti.. ja pissaa vielä ainakin myös muualle kuin vessaan. Toivon todella, että oppivat pissimään vessaansa.. Ikävää, jos aina on nuo rätit ja matot märkinä, alkavat tosi äkkiä haisemaan. Tuo pissanhaju muutenkin mietityttää, toivon ettei sitä tule niin että alakerrassakin alkaa haista. Tähän mennessä puput ei minusta ole haisseet pahalle, ennemminkin vain "eläimelle" ja heinälle, suorastaan minusta aika hyvälle. Mutta mies kun ei meille olis sitten lainkaan näitä ötököitä halunnut, oli siis aika äksy asiasta.. niin hänen vuokseenkin toivon, ettei sitten pääse sanomaan siitä hajusta. No, siivousta siivousta vaan.. lapset saa joka päivä lakaista sieltä papanat pois ja pestä lattiankin rätillä. Saas nähä kuinka kauan puput on kivoja.. =D

Tämä pupuasia on opettanut mulle yhtä ja toista asiaa elämästä, lapsista ja itsestänikin. Koitan kirjoitella niistä lisää tuonnempana, ovat nimittäin osittain tosi tärkeitä oivalluksia. Että jos oli stressiä, oli jotain hyvääkin tässä asiassa. Olen oikeastaan melkein kiitollinen, että tämäkin vääntö tuli itsensä kanssa käytyä.

Joka tapauksessa NYT mua alkaa rassata ihan tosissaan tämä hirveässä kaaoksessa oleva huusholli. Huomenna aion siivota ihan tosissani ja illalla mahdollisesti mennä lahjaostoksille - mulla on edelleenkin vain yhdelle lapselle yksi pieni paketti hankittuna eikä mulla taida olla koko talossa edes lahjapaperia... Ihanaa oikeastaan mennä kaupoille kiertelemään ja mietiskelemään, mitähän pientä kivaa kukanenkin tarttis. Tai vaikkei sitten ees tarttis, mutta mitä vois kenellekin hommata. Pientä listaa mulla on ajatuksissa, mutta yhä on myös aika monta ihan tyhjää kohtaa, ei ajatuksen poikastakaan...

Kuullaan taas ja ihanaa huomista päivää kaikille!

Onks teillä jo valmiit kuviot???

huh helpotusta

2011-12-19T17:06:00.000+02:00

Heippa!

Tulin vaan kertoo, että asiat kunnossa pupujen suhteen! Ne jäävät meille nyt ainakin kokeeksi, rakennetaan niille sitten kuitenkin se isompi häkki ja eletään toivossa, että koirat jättää niiden kyttäämisen todettuaan sen tehottomaksi.. Toivotaan myös, että allergiaoireet ei villiinny, tällä hetkellä oireita ilmeisesti ei ole. Poika oli itse asiassa itse soittanut tänä aamuna eläinkauppaan ja kysynyt pupusten palauttamisesta, jos allergia pahenee.. aika toimelias nuori mies! Kaupasta oli luvattu, että saa palauttaa, jos nyt tässä hetimiten oireet tulee koviksi (mutta ei sitten enää tietty muutaman kuukauden päästä).

No, päätin siis tästä pupujen jäämisestä viime yönä, kun oltiin lasten kanssa illalla juteltu ja itketty monta asiaa. Kävi nimittäin ilmi niin raskaita juttuja, että mun sydän ei antanut myöten enää tätä surua lapsille aiheuttaa. Etenkään tuolle meidän adhd-pojalle. Oli niin ihanaa nähdä aamulla se onnellinen hymy, kun sanoin, että kokeillaan nyt sitten jos puput voisivatkin meillä asua.

Nyt on sitten käyty yhdessä valitsemassa pupuille alusmatto (laminaatin päälle) ja tänä iltana toivon tuon isi-ihmisen aloittavan nikkaroinnin.. Olen ajatellut minimoida pölyt - laitetaan lattialle osittain ihan vaan mattoa (mikäli puput tajuaa mennä pissille hiekkalaatikkoon..), puruja ei ollenkaan. Ja jos vaan mahdollista, tehdään pupuille isompikin hiekkalaatikko, jota saavat sitten kunnolla kaivella. Se vois olla niistä mukavaa. Sitten tehdään niille hyllyjä joille pomppia. No, laitan sitten kuvia..

Ja tulipa muuten mieleeni, etten ole laittanut vieläkään teille kylppärikuvia.. lupaan ne nyt kun saan siivoukset tehtyä!

Valtaisa möykky mahasta on liuennut, ainakin suurimmaksi osaksi...

Ai niin, ja kuvassa meidän hassunaamainen kissa!

o-ou....

2011-12-18T12:33:00.001+02:00

No voihan stressi.

Puput on olleet meillä nyt kohta ekan vuorokauden ja mitäpä olemme huomanneet??

Koirilta menee järki.

Ja poikien silmiä kutittaa.....

Tuo eka saattais ajan kanssa helpottaa.

Toka tuskin.

Meillä on kissa ja koiria.

Enpä arvannut, että iskisi sitten allergia.

Molemmat pojat on olleet kovasti ruoka-allergisia pieninä.

Isommalla on myös ajoittain aika kovat oireet siitepölyihin.

Mutta kissat ja koirat on menneet

(paitsi isommalla pojalla ihan hiukan on aina koiranpennut aiheuttaneet kutinoita silmiin).

Edessä siis ankaraa mietintää, että mitäs nyt...

Huomenna on varmaankin soitettava eläinkauppaan ja kysyttävä mahdollisuudesta palauttaa puput.

Meillä on aika murheellinen pieni tyttö täällä nyt.

Eikä tuo poikakaan iloinen ole.

Ja kyllä muakin harmittaa.

Mahassa on järkyttävän kokoinen stressimöykky.

Ei nyt menny niinku Strömsössä.

Hitsi.

PS. Lisään tähän loppuun vielä, että kanit ovat nyt ihan turvallisessa paikassa, häkissä, huoneessa oven takana. Koiramme eivät siis pääse lähelle niitä. Olen kuitenkin näyttänyt pupuja koirille, ja toki ne oven takana haistelevat. Ja ne ovat heti puput nähdessään jokainen lihas tutisevana ja hyökkäysvalmiina... Emme kuitenkaan siis todellakaan päästä koiria ja pupuja lähekkäin, eli ei ole vaaraa, että puput kuolisivat säikähdykseen koirien takia, kuten anonyymi kommentoi. Koirien takia emme kuitenkaan voi tarjota nyt sitten pupuille sitä isoa häkkiä tuolla yläkerrassa, mikä oli alkuperäinen tarkoitus. Kuitenkin perimmäinen syy tähän mahdolliseen välittömään kaupan peruutukseen (tai muuhun luopumisratkaisuun) on lapsissa ja heidän oireiluissaan.

Kyl myö ollaan suruissamme nyt, ei voi mitään...

puput tulivat!

2011-12-17T20:54:00.000+02:00

Hyvää iltaa!

Nautin tässä ihanasta rauhasta ja kynttilänvalosta..

No niin varmaan joo:

No on siellä jotain kynttilääkin seassa. Useampiakin näköjään ja parissa ihan tulikin. Tarkat näkee, että kalenterikynttilän kyljessä on numero 12. Hiukan ollaan aikataulusta jäljessä, mutta otetaan se vielä kiinni...

* * *

Uudet asukkaamme ovat saapuneet:

Ruskea on jo saanut nimen, se on Nöpö (pojan pupu). Tyttö ei vielä ole keksinyt nimeä omalle valkoiselle pupulleen. Nämä ovat siis nyt kuitenkin loppujen lopuksi tyttöjä molemmat, siskoksia, ja rodultaan kääpiöluppakorvia. Iältään vissiin jotain vastikään luovutusiän saavuttaneita, unohtui siellä eläinkaupan hässäkässä ne paperit sinne... No, saapa ne haettua jälkikäteenkin.

Meillä on vaan täällä nyt "pieni" ongelma:

Nämä kaksi on aivan hirmuisen murhanhimon vallassa. En olis arvannut, että ovat niin kaheleita. Ne on vaan läähättäneet ja vapisseet ja odottaneet pääsyä pupujen kimppuun. Kun kotiuduttiin pupujen kanssa, annoin koirien tutustua niihin haistelemalla kuljetuskopan ulkopuolelta. Sitten muut pitelivät koiria kiinni ja annettiin haistaa. Ja sitten toinen koirista jo melkein ehti myös maistaa... KÄÄK!! Ja kun pupuset kopissaan yhtäkkiä pomppasivat tuonne mökkiinsä, koirat lähti hulluna sinne kopin taakse etsimään, että mihin ne juos...

No, nyt on sitten otettu käyttöön suunnitelma, mikä ei ollut ollenkaan suunnitelmissa. Eli puput menikin ainakin nyt aluksi pojan huoneeseen häkkeineen. Häkki vaan on pidemmän päälle niille ihan liian pieni, mutta nyt on eka katsottava miten koirat täällä saman katon alla niiden kanssa selviää, ennen kuin aletaan puuhaamaan sitä isompaa häkkiä. Sitten pupuilla olisi tosi hyvin tilaa, kun tehtäisiin niille suunnitelma A:n mukainen n. 90 x 200cm kokoinen häkki.

Kovin kyllä ovat rohkeita nuo pupulapset. Heti, kun ne kuljetuskopasta siirrettiin tuohon häkkiin, ne alkoi syömään ja tutkimaan paikkoja. Ja nenittelivät kaltereiden välistä koirien kanssa, eivät pöhköt ollenkaan tajunneet, että toiset niitä siellä kiilto silmissä kyttää... Ja kun ne sitten siirrettiin sinne pojan huoneeseen ja päästettiin vähän lattialle pomppimaan, ne oli välittömästi kuin kotonaan. Tulevat avoimesta häkistä lattialle ja papanoivat joka paikan... =D

Että sellasia juttusia täällä.

Ai niin, olihan tänään myös lasten ihana joulujuhla.. ja alkoi kolmeviikkoinen joululoma.

Hiphuraa, vapautta ja pupusten kanssa elämisen opettelua tässä olis nyt sitten lähipäivinä ohjelmassa. Ja just nyt ihan kohta olis ohjelmassa lempiohjelmani Amazing Race, eli kotoisasti ihan vaan Reissari. Viinilasi ja sohvannurkka, täältä tullaan..

Ihanaista illanjatkoa kaikille!

mm. musiikkia

2011-12-16T22:32:00.000+02:00

Tällä viikolla on ollu jotenkin väsynyt ja kiireinen olo. Kuskailua, puotipuksuilua, vesisadetta, migreeniä, iltamenoja...

Harmauden keskellä kävin eilen joulukonsertissa hakemassa joulufiilistä. Oli kyllä tosi mukavaa vähän pynttäytyä ja vain istua ja nauttia musiikista. Huvitti, kuinka osaan edelleen ulkoa monen monta laulua, ja useimmiten ne "kakkosäänet". Tykkään ihan älyttömästi kuorolaulusta, samoin kuin kunnollisesta klassisesta laulusta (joita molempia eilen sain kuulla). Olen ollut ala-asteella musiikkiluokalla ja jokajouluinen traditio oli kuorona esittää mm. tiernapojat. Kevätjuhlissa sitten "oi lennä, lennä pääskynen"...

Muistatko, Taina?

Osaatko sinäkin nuo vielä ulkoa?

(olen varma, että osaat...)

Tänä iltana kävin esikoisen (eli lukiolaisen) joulukirkossa. Sielläkin intouduin lauleskelemaan (mutta ihan silleen hiljaa vaan). Sunnuntaina mahdollisesti menen kauneimpia joululauluja laulelemaan. Jotenkin kummasti joulutunnelmaa kohottaa nuo vanhat tutut laulut. Lisäksi kirkosta ei näe, että ulkona sataa vettä ja maa on aivan musta...

Huomenna on niin sanotusti viimeinen puristus. Steinerilaisilla on joulujuhla. Sinne on vielä vaatteetkin katsomatta, mutta ehkä sitten aamulla ehtii... Luvassa on ihania esityksiä ja sen päälle joulupuuro. Sitten voi huokaista hetkeksi. Toisin sanottuna voi unohtaa aikataulut. Sen sijaan muuten ei varmaan voikaan huokaista, sillä haluaisin aloittaa huomenna siivoukset. Haluan siivota koko talon, vaikka aika siistiä meillä nyt onkin, vähän vaan ryöhnää siellä täällä. Huomenna myös varmaankin rakennellaan tilat uusille asukeillemme...

En ole varmaan koskaan jättänyt joululahja-asioita näin myöhään. Mulla ei edelleenkään ole ainuttakaan pakettia!!! Olen kyllä toimitellut tuikkutekeleitäni vähän sinne ja tänne jouluviemisinä, mutta lasten lahjat on vielä aivan hankkimatta. Kun ne nyt saa tuollaset vähän erikoisemmat lahjat (siis ne puput, kaksi pienintä saa ne lahjaksi) niin muuta sen ihmeempää ei ole luvassakaan. Haluan kuitenkin laitella edes jotain pieniä juttuja paketteihin, koska paketit on vaan niin ihana juttu. Ja lasten on saatava paketteja, nih!!

En voi todellakaan kieltää, etteiko itsestänikin olis ihanaa saada jotain pieniä ylläripaketteja. Oikeesti tarttisin vähän isompiakin juttuja:

kännykän, koska nykyinen kerta kaikkiaan hajoaa,

talvikengät, koska nykyiset on osittain jo ratkenneet,

goretexit (koiranlenkitykseen kelillä kuin kelillä), sillä nykyiset vuotaa läpi...

Mutta katellaan sit alennusmyynneistä vaikka.

No, nyt toivottelen teille kaikille mukavaa viikonloppua ja koitan mennä ajoissa nukkumaan, että jaksan aamulla nousta kaivelemaan niitä juhlavaatteita kaikille.....

kaikenlaista

2011-12-14T12:08:00.005+02:00

Taas päivä, joka ei meinaa käynnistyä. Kyytireissulta palattuani jälleen kellistyin sohvalle pariksi tunniksi. Ulkona sataa, ei vois vähempää huvittaa koiralenkkikään. Inhoan tuota liukkautta, jalat on aivan tönkkönä siitä varovaisesta töpöttelystä. Toisella koiralla on juoksut, joten metsäänkään ei viitsi mennä (narun kanssa on hankalaa siellä ja irti ei voi päästää..).

No, sisähommia siis. (Paitsi on koirien kanssa pakko jonkunlainen kierros tehdä kohta.) Tänään siis nimiä ja osoitteita korttien taakse urakalla. Osa on valmiina kyllä, mutta piti tilata lisää kortteja ja ne tuli vasta eilen.

* * *

Meille on muuten tulossa uusi perheenjäsen. Karvainen ja pitkäkorvainen. Eilen kävin varauksen tekemässä. Pitäisi vaan vielä löytää sille kaverikin, jottei pitkät päivät häkissä ole liian tyhmiä ja yksinäisiä sille. Olen lapsia tentannut päiväkausia, että "jos meille tulis pupu, niin mites se ja tää ja toi asia???". Ne tahtoo sitä ihan hirveesti ja kauheesti, mutta on mun silti varauduttava siihen, että loppupeleissä kuitenkin minä pidän huolen sen hyvinvoinnista.

Ja lisätään tähän nyt vielä, että pitkät KOULUpäivät siellä häkissä. Sillä siellä ne ovat, irti ei voi antaa olla jos eivät ole valvottuna. Mulla on ollut kaneja ja ne söi sähköjohdot ja tapetitkin seiniltä jos silmä vältti.. sen lisäksi meillä on kaksi koiraa ja kissa, jotka on kyllä vaaraksi yksinään irti juoksenteleville pikkujyrsijöille...

Se, tai toivon mukaan ne, sijoitetaan lasten huoneisiin yläkertaan. Olen miettinyt pääni puhki häkkiasiaa; yksi iso olis tietenkin paras. Mieluiten tosi iso, etenkin jos karvapalloja tulee kaksi, niin kuin varmasti kivempi niiden kannalta olis. Mutta sitäkö sitten roudataan vuoroviikoin lasten huoneissa? On siinä lapsille vastuun opettelemista, kun pitääkin kavereille menon sijaan hoitaa pupu(j)a. Oli se kyllä ihan mahdottoman söpö karvapallo, kun sitä eläinkaupassa sylissä pitelin.. voih!! <3 Lapset ei siis vielä tiiä, että olen ihan oikeesti sen meille hankkimassa...

Tänään ajattelin vähän kurvailla sitä kaveria etsimään vielä.

* * *

Mulla on menossa yksi kokeilu: No Poo. Olen jo pidemmän aikaa miettinyt, pystyisinkö olla ilman shampoota kokonaan. Mun tukka on ihan flatku noista tavallisista shampoista, joka päivä sais myös olla pesemässä. ~~Ecoverin~~ ei kun siis Urtekramin shampoota olen sit käyttänyt kanssa, se on ihan jees. Eniten tykkäisin Vihreän kosmetiikan palashampoista, sillä ne tekee tukasta kuohkean ja puhtaanakin pysyy kauemmin. Mutta kun mulle iskee niistä hillitön kutina ja hilseily välittömästi!

Joten kokeillaan nyt sitten tällaista. Pesen vaan vedellä. Pakko sanoa, että aika kauhealta tuntuu tää alku.. tukka tuntuu ihan järkyn rasvaiselta, kun sitä suihkussa hankaa. Mutta yllättäen se ei minusta sit kuitenkaan näytä likaiselta. Mä tosin kuivatan sen sit kuivaajalla, että saan päästä irti.. Ainakin nyt toistaiseksi mennään näin, jos perhe alkaa valittaa tai itellä on tunne, että näyttää ihan hirveeltä, sit varmaan luovutan. Mut yritetään!

* * *

Mulla on myös toinen uusi juttu meneillään, kun avasin viimeinkin aikaa sitten ostamani kylmäpuristetun luomukookosöljyn. Sitä olen nyt sitten vedellyt niin naamaan kuin kainaloonkin. Siis ulkoisesti. Se on aivan ihanan tuntuista, ihan kuin mikä tahansa kosteusvoide. Dödönä sitä kuulemma todella voi myös käyttää (mä en yleensä käytä mitään dödöjä). Nassu ja kätöset on kyllä aivan superpehmoiset sen jäljiltä. Tuoksu on ihan just se kookos, siihen on hiukan totuttelemista. Testaus jatkuu.

* * *

Nyt on pakko kai kuitenkin raahautua tuonne ulos. Tai sit tarttua kynään ja osoitekirjaan. Jotain kuitenkin. Ihan mainiota päivää teille jokaikiselle!

2011-12-12T22:51:00.004+02:00

Tänä aamuna oli noin mahtava keli. Lumi maassa ja pakkastakin ihan napakasti, meillä oli jotakuinkin -10 astetta.

Tai no, aamupäivällä. Aamulla olin niin väsy, että makasin vaan sohvalla koirat kainalossa sen jälkeen kun olin vienyt muun perheen veks (eli töihin ja kouluun). Syy väsymykseen on täällä. Eli löysin niin mainion blogin, että luin sen sitten läpi kertalaakista kokonaan. Lopetin klo 02.30..... Sen jälkeen en sit yllätys yllätys meinannutkaan saada unta ollenkaan.

Klo 03.30 kävin nykäsemässä alakerrasta välioven kiinni (ulkoeteisen ja pikkueteisen välistä), sillä jostain syystä koirat räksytti kaiken iltaa ja silloin yölläkin siellä ulkkarissa. Mitähän rosvoja meidän pihalla hiipi... Joka tapauksessa olin siis yhä vielä hereillä silloin. Huomasin, että olikin kuutamo, eli saattoipa sekin mua valvottaa (olen huomannut ennenkin). Ja sitten aamulla oli herätys klo 7.00.... aika hirveetä nousta, kun on vain muutaman tunnin nukkunut. Joten jatkoin vaaka-asennossa vielä sit reilun tunnin autoilureissun jälkeen, ennen kuin nousin ja läksin koirien kanssa lenkille.

Kissa me jätettiin kotiin. Se aina välillä yrittää tulla mukaan, mutta en uskalla sitä ottaa, kun se on ihan aivoton tuolla autotiellä. Se on joskus ollut mukana eikä tajua yhtään väistellä autoja. Sen lisäksi se eksyy... todellakin näin, se on kerran jouduttu hakemaan tuolta pellon toiselta puolelta naapurista, kun se ei osannut tulla kotiin sieltä!!! Nyt sille sitten täytyy aina sihistä ja suhista, ettei lähde perään... joskus jopa juoksen sitä karkuun pihasta. Sinne se sitten jää surkeana naukumaan yksinään, höntti.

Ilma oli kyllä tosiaan kiva. Mutta aurinkoisuus vaihtui jo tuolloin aamupäivällä sumuksi pikkuhiljaa, ja myöhemmin iltapäivällä täällä tulikin taivaalta sitten jo silkkaa vettä.. plääh. Tosi mielenkiintoista nähdä, onko jouluna lunta. Toivottavasti on!!

* * *

Joulusta puheen ollen, mulla ei nyt meinaa millään tulla sellanen joulumieli, mitä aiempina vuosina on ollut. Eniten on jouluttanut varmaan sillon, kun lapset oli pieniä. Musta oli niin hirmu mukavaa iltamyöhällä rapistella salaisuuksia paketteihin lasten käytyä (viimein) nukkumaan. Nyt on tilanne jotenkin niin erilainen. Lapset on isoja. Mun mietteet kaikenlaisesta lahjakrääsästä on aika nipot. Tarvettakaan millekään sen kummemmalle ei oikein ole. Mä en siis tiiä oikein että mitä tässä tekisi. Kun ei siis ole sitä paketoitavaa.

Lahja-asiat on sillä lailla aika jees, että nyt tiedän mitä lapsille hommaan. Ainoa vaan, että yhtäkään niistä lahjoista ei laiteta pakettiin. Ja saa nyt nähdä, onnistutaanko yleensä näitä juttuja hommaamaan...
(tässä jo lukikin ne jutut, mutta tuli sellainen olo, että poistan ne kuitenkin... kerron sitä joulun jälkeen)

* * *

Tässä vielä kuvaa miehen pojan 3v-tyttären joululahjasta, jonka veimme sinne pikkuneidin kotiin jo jemmaan..

Eli ihan se tavallinen Ikean nukensänky vähän tuunattuna. Maalasin ja sitten ompelin (vanhoista kukkaverhoistani) tyynyliinan ja pussilakanan. Patjankin tein vanhasta tikatusta päiväpeitosta. Nyt kyllä tuossa kuvassa vähän vaivaa tuo sydän, minkä tuohon silitin kiinni.. on väriltään kuin keltaista vessapaperia. Mutta ei ollut muuta siihen hätään, ja se näyttää onneksi livenä vähän kivemmalta.

* * *

No, jospa tänään menisin nukkumaan ihan ihmisten aikoihin... eli nyt.

mukeja ja muisteloita

2011-12-11T00:02:00.000+02:00

Tänään ostin mun ekat GG:t.

Se on se, kun tahtoo kovasti punaista ja tykkää hyasinteista. Nää kun passaa yhteen täydellisesti. Mut en silti aio alkaa keräämään näitä enempää.

Tänään myös kyläili sisko perheineen.

Mä olen monet kerrat lapsille paasannut tuosta, miten kamalasti ne keskenään tappelee. Oon ajatellu, että ne varmaan vihaa toisiaan ihan oikeesti ja miettiny, miten ne ikinä tulee toimeen sit isoinakaan. No. Tässä on kyllä nyt sitten elävä esimerkki siitä, että kyllä sit isoina voi tulla toimeen. Minä ja mun sisko.

Nykyään ollaan oikein hyvissä väleissä. Mut teininä tilanne oli ihan erilainen... Jos ihan rehellisiä ollaan, mä en kyllä ees muista kaikkea. Mutta siskon juttujen mukaan olen ollu ihan hirvee sisko. Kuulemma esimerkiksi vedin sen koulun käytävillä tukasta nurin, jos se tuli vastaan (!!!). Sisko sanoi, että se suorastaan pelkäsi mua. Myös mun sen aikaiset kaverini on sanoneet mulle ihan samoja asioita, kun on vanhoja muisteltu. Aika karua.

Melkein en voi uskoa tuollasta..... melkein, sillä oikeesti voin hyvinkin uskoa. On siskolla kyllä ollu kauheeta mun kanssa, en voi muuta sanoa. Onneks ne ajat on ohi. Mutta olin mä monta päivää ihan järkytyksen vallassa, kun viime kesänä noita juttuja ihan ekaa kertaa juteltiin näin aikuisina. Mä olen lasteni kanssa sellainen poliisi tollasissa kiusaamisasioissa.. mua suututtaa kun lapset tappelee niin riivatusti ja mua inhottaa miten ne toisiaan kohtelee. Paraskin puhuja tässä...

No, elämä opettaa.

Tällaisia tänään.

Nyt sit vaan ootan että hyasintit kasvaa.

Ja että lapset kasvaa ja niistä tulee toistensa parhaita ystäviä.

Tai ees kavereita.

Kuulemisiin!

myrskyisenä iltana turinoitua

2011-12-09T20:38:00.000+02:00

(kuva mummolastani)

Huhhuh, se on viimein perjantai-ilta. Tai toisaalta nää viikot kyllä menee tosi vauhdilla. Mutta jotenkin olen nyt aivan väsy. Johtuu osin jälleen kerran aika harmaasta päivästä, osin siitä, että olin tänään lasten koululla taas kerran toteamassa, että hohhoijaa tuon toisen pojan kanssa.. ja osin siitä, että on tässä nyt sitten painettu tuon pojan kanssa läksyhommia 3,5 tuntia. Vielä olis vähän jäljellä. Siis joo joo, ihan oikeesti. Niin on takkuista puuhaa. Menee nää perjantai-illat tietty näinkin.

No, jotain hienoakin tässä viikossa, sillä sain viimein valmiiksi tämän:

Eiks oo hieno??? (ainoa oikea vastaus tähän on, että ON!! hehhee) Tätä on tehty pitkään ja hartaasti, on ommeltu käsin vartaloa ja sitten veivattu villasta tiukkoja palloja ja sitten tungettu lisää villaa joka paikkaan ja sitten istutettu päätä vartaloon ja käsiä samoin ja sitten tehty langalla naaman paikkaa ja sitten niitä hiuksiakin ommeltu kiinni jne jne. Tosi monivaiheinen nukke. Mutta nyt se siis on valmis ja saanut päälleen tyttären itse valitseman mekon ja pöksyt (jotka tosin eivät ole aivan pedagogiikan mukaiset, mutta käyvät tähän hätään). Koulussa on sitten ohjelmassa jossain vaiheessa ristiäiset, joissa on kaikki papit, kummit, sukulaiset ja vieraatkin ja kuulemma sitten leikisti kouluruokailu on se juhla-ateria. Ihanaa, että kannustetaan tuolleesti leikkimään vielä tuon ikäisiäkin (10v). Nuo ristiäiset siis pidetään ihan tuntien aikana ja ope on siinä mukana. Ope lainaa ristiäismekonkin ja kaikkee.

(kyseessä siis steinernukke ja steinerkoulu, jos joku ei vielä tiennyt)

Tuossa vielä kuvaa meidän koulun puodilta. Kuvasin siis lähinnä noita omia tekeleitäni siellä hyllyllä, heh heh..

No niin, kuten huomaatte, ei mulla sit mitään sen ihmeempää asiaa ollutkaan. Huomenna tulee siskon perhe ja saan vähän Iksu-tuliaisia, jippii.. uuden maton ruokapöydän alle, kun tämä entinen on ihan kauheen näköinen - liian vaalea meille, siis kun kaikki ryöhnä näkyy niin selkeesti. Nyt tulee tumma samanlainen, sillä tykästyin kyllä kovasti tähän, että pöydän alla on matto (olen ennen ollut vankkumattomasti sitä mieltä, että aivan järjetön ajatus..).

Palataanpa asiaan huomenna. Saas nähä miten synkkä ja myrskyinen on yö, äsken jo katkesi hetkeksi sähkötkin.. Parahinta illan jatkoa kaikille! Niin ja tervetuloa jälleen uudet lukijat, hurjaa miten paljon uusia onkin tullut viime aikoina, ihana juttu!!!

reissusta kotiuduttu

2011-12-07T13:40:00.004+02:00

Heipähei kaikki!

Ja tervetuloa mukaan uudet lukijat, tosi tosi mukavaa, että teitä on siellä jo noin ältsin monta! Kiitän myös kivoista kommenteista, joita saan niin monta melkein joka postaukseen.. niitä on tosi kiva lukea!!

Multa on pariinkin kertaan kyselty ohjetta niihin ihaniin neulottuihin sydämiin. Valitettavasti en ole tehnyt niitä itse, en ollenkaan osaa sellaisia.. ne on ystäväni tekemiä.

* * *

Viikonloppuna siivosin kaksi kokonaista päivää. Nyt meillä on aika kivan näköistä! No, onhan tuo toinen penkkisohva aika täynnä tavaraa, jotka pitäisi laitella oikeille paikoilleen.. homma nimittäin hieman keskeytyi, kun lähdinkin lasten ja koirien kanssa käymään sukuloimassa Keski-Suomessa (siellä on lähes mun koko sukuni). Tuossa kuvassa on ihanan mummoni luota otettu kuva, minusta tosi kiva lyhty.

Reissussa oli tosi mukavaa, ja toimme sieltä tullessamme säkkitolkulla vaatteita... Mulla on serkkupoikia (kaksoset) ja heidän siskotyttönsä, joilta ollaan aiemminkin saatu vaatteita (lapsille, mutta myös mulle..). Tälläkin kertaa saalis oli taas ihan mieletön... isompi poika sai vaikka miten hirmuiset läjät just hänen tykkäämiään vaatteita (eli niitä, missä housut on 5 numeroa liian isot ja niiden persus roikkuu polvissa ja collegehuppari on kokoa XXXXXL...). Merkkivaatteita, en ees uskalla arvella mitä tuo läjä maksaisi. Siinä oli 16 T-paitaa, 6 hupparia, 4 farkut, 3 takkia... ja vaikka mitä muuta vielä. Ilmaiseksi. En tiiä miten koskaan tuollaista anteliaisuutta voi ees korvata.. mieletöntä!!!

Saatiin me tytötkin monen monta ihanuutta (minä ja isompi tyttö). Nyt mulla on esim. ihan mielettömän kivat juhlavat vaatteet, jotka voin laittaa vaikka konserttiin, mihin lähden ensi viikolla mukaan (lasten koulun juttuja). Olen niin onnellinen!! Mä olen nimittäin TODELLA surkea vaateasioissa, en koskaan oikein osaa ostaa mitään tai jos ostan, niin kotona jo ajattelen, että pieleen meni, taas kerran.. Olen tämän serkkutyttöni vaatteissa kulkenutkin jo ennenkin, mm. mun parhaat (ja ainoat..) farkut on häneltä peräisin. Ja moni paita.

Onneksi on tuollaisia kultaisia ihmisiä!!!

* * *

Reissussa ollessamme heräsimme itsenäisyyspäivän aamuna oikein talven ihmemaassa. Siellä oli satanut yöllä ihan hirmuisesti lunta! Auton päällä oli tämän verran...

Lapset, ne kaksi pienintä siis, oli ihan innoissaan ja kaivoivat mummon kätköistä heti liukurit esiin. Oli se aika hassu tunne, kun kotoa lähtiessä oli maa ihan musta ja sitten palatessa olikin lumet maassa. Tänä aamuna täällä oli tällaista:

...ja pakkastakin oli aamulla meillä peräti 10 astetta!! Talvi on tullut!!

* * *

Vielä näytän teille sen puun, minkä istutimme sisälle betoniämpäriin:

Puun juurelle tuonne ämpäriin laitoin pussillisen puuroriisiä. =D Se on siis vähän kuin lunta tms. Kuva ei oikein tee puulle oikeutta, mutta se on tosi tosi kaunis illalla, kun se valaisee olohuoneen! Tämä idea siis Kaunis pieni elämä -blogista. Tässä vielä lähikuvaa...

Ja nyt jatkankin sitten näitä raivaushommia taas. Kohta lähden hakemaan lapsia ja samalla käyn hakemassa vihdoinkin sen yhden tilaamani pienen oven tuonne kylppäriin.. josko sitten saisikin viimein niitä valmis-kuvia sieltäkin otettua! Odotin tuota ovea reilut kaksi viikkoa... sitten soitin sinne, että missäköhän vaiheessa se mahtaa olla.. ohhoh, se ei ollut vielä missään vaiheessa, vaan jostain syystä tilaus oli kasassa, jossa oli vahvistusta odottavia tilauksia!!! Murrrr.. mutta minkäs teet. Nyt se on kuitenkin valmis, joten eipä hätiä mitiä.

Palataan taas, oikein ihanaa lumista talvipäivää kaikille!

vastauksia kysymyksiin

2011-12-04T19:46:00.000+02:00

Hellou! Kone ei sitten onneks lopullisesti tiltannutkaan! Se vain tartti hiukan lepoa... No, tässä päivän toinen postaus, sillä multa on kyselty joitain juttuja ja haluan niihin tässä vastailla.

Ensinnäkin joku tahtoi tietää, millainen se voittamani kalenteri on sisältä, joten tässä olisi kuvakollaasi, jos siitä olis apua:

Väriä siis löytyy ja runoja tai mietelmiä, hyvin tilaa kirjoitella muistiinpanoja ja muutenkin oikein kivan kokoinen kalenteri!

* * *

Sitten multa on kysytty taikataikinan ohjetta, ja se tulee tässä:

6dl vehnäjauhoja

3 dl suolaa

3 dl kylmää vettä

2 rkl ruokaöljyä

Sekoita kuivat aineet, lisää vesi ja öljy, vaivaa taikinaksi. Paista valmiit tekeleet 125 asteessa tunnin verran. Mä kyllä sit kuivattelin vielä niitä toiseltakin puolelta ihan huoneenlämmössä (eli siis käänsin piparit) ennen maalaamista. Ja reiät naruille tein paksulla mehupillillä. Maalasin spraymaalilla ja osaan sirottelin sokeria kimalteeksi, mutta ne ei oikein siinä nopsaan kuivuvassa maalissa tahtoneet pysyä.

* * *

Sitten multa on vielä kysytty tuosta ulkoeteisen matosta, jota muuten laitoimme tänään myös pikkueteisen lattiaan. Se on metrin leveää ja aika helppoa ihan saksien kanssa leikellä sopivaksi (me leikattiin kaikki listan mutkat yms). Ja siis metrihinnaltaan edullista, 6,95€/m. Ja ostettiin HongKongista. Värisävyjä oli muitakin, tää tumma harmaa passas meille parhaiten.

* * *

No niin, nyt olen varmaan ainakin osaan kysymyksistä vastannut, kun mua aina painaa jos en vastaa..

* * *

Kannustan muuten kokeilemaan niitä betonisia tuikkukuppeja, jos ne silmää miellytti. Ovat todella helppoja tehdä!! Säkillinen valmisbetonia maksoi Prismassa 3,95€ (ja siis 25kg säkki!) ja siitä tekee kyllä kymmenittäin kippoja. Mä sekoitin piparirasiassa vaan aina pienen satsin kerrallaan, eli veden ja jauheen lusikalla sellaseksi vellimäiseksi, ja siitä sitten lurautin maitopurkkeihin, jotka olin leikellyt matalemmiksi. Sitten pahvimukilla painoin syvennyksen ja teippasin mukin, että pysyy paikallaan. Seuraavana päivänä irrotin muotit ja sit annoin vielä kuivua. Hanskat kädessä kun irrottelin muotteja, niin samalla sitten hieraisin ne kulmat hiukan "pehmeämmiksi", ihan siis vaan hanskoilla. Ja sit kun ne oli kuivia, maalailin tai en maalaillu ja virittelin koristeita. Osan kiinnitin naruilla ja osan kuumaliimalla. Helppoa ku heinänteko!! Onhan siinä tietenkin useampi työvaihe ja odottelua jne, mutta kuitenkin oikein kivat ja helpot tehdä. Edullisia ja persoonallisia, ja minusta ihan hirmu kivoja!

Eipäs mulla nyt sit muuta, alan lipittämään teetä ja haistelemaan hyasinttia, joka viimein alkaa olla melkein kokonaan auki.. ah, ihana tuoksu!!

2011-12-04T10:14:00.007+02:00

Hyvää toisen adventtisunnuntain aamua! Tai no, kello on jo kohta kymmenen.. Olen herännyt (taas...) jo puoli kasilta, vaikka saisin nukkua. Höh. No, aloin sit heti jatkamaan eiliseltä kesken jääneitä siivouksia. Meillä siis on taas ns. pommi räjähtänyt täällä, että tämä ottaakin näköjään vaihteeksi taas muutama päivän, että saa paikat kuosiin. Tässä vähän siivouksen mallia yläkerrasta...

Aaaaargh....

Jeah!!

Hohhoijaaa...

Jes!!

No niin, olen siis räpsinyt uudella kameralla aika hirveesti kuvia tässä "aikani kuluksi". Mies ihmettelee, että onko oikeesti pakko kuvata sotkuisia nurkkia.. mutta on tietenkin, että voi sit katsella ennen-jälkeen-kuvia. Vai mitä?? (miehet...)

Mun tuikkukippotehdas sai eilen taas jatkoa:

Nyt tuli punavalkoista sitten. Myyjäisissä meni muutamia kippoja kaupaksi ja osan jätin sitten koululle vielä myyntiin (koulun hyväksi siis nekin menee). Muutaman otin kotiin ja sitten tein näitä lisää, että on mistä jaella sukulais(paro)ille, kun mennään joulukylään.

Hei, me istutettiin eilen puu!!!

Mä en nyt oikeesti viitsi näyttää sitä itse puuta sen ihmeemmin, koska alan jo kokea lieviä alennustiloja tästä sisäympäristömme tilasta, joka siis kuvan taustalla näkyisi. Mutta kunhan puu on siirtynyt paikalleen olkkarin nurkkaan ja saanut ylleen ihanat timanttikoristeet, näytän sen varmasti. Se on tosi ihana puu ja idean tähän betoniin istutettuun koristukseen tuli Kaunis pieni elämä -blogista (jossa on ihan miljoonasti kaikkea muutakin ihanaa).

Eilen oltiin myös markkinoilla. Bongasin sieltä jotakin todella ihanaa:

Kyseessä on turkulainen KLO Design, joka kuulemani mukaan itse painaa kankaatkin. Siis niin ihania pussukoita, ja erityisen ihania on nuo kuosit! Tällaisen sieltä tartutin mukaan:

Niin söpö!!! Siitä tuli mun kukkaro ja sen sisällä on tuollanen kätevä väliseinä, että saa kortit ja suuuuuuuret rahat sit erotettua:

Eikä ollu maksettu mainos, mut voin kyllä ilomielin ottaa lisää noita pussukoita vastaan jos yritys tahtois mainostaa. =D

Mutta nyt apuva.. mun konee sanoo sopimustaan irti, joten laitan postauksen tulemaan ja sit suljen masiinan. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

(kääk, itse asiassa en ehtinyt laittaa postausta tulemaan kun kone sammui... nyt laitan miehen koneelta ja tässä on aivan ihme asetukset, joten saa nähdä miltä mahtaa postaus näyttää... voi apua, toivottavasti mun kone ei nyt ihan lopullisesti tiltannu!!!)

Oijoi!!!

2011-12-02T22:52:00.000+02:00

Minkäs opuksen päällä se mun puhelin (mallia antiikki..) pötköttää??

Mihinkäs ne veronpalautusrahat sitten (osittain) sujahti??

Mites mä sain näin hyvin onnistumaan tähdestäkin kuvan??

Oho, aika tarkka lähikuva joulukalenteripurkista!!

Joo, kyllä tällä kuvata pystyy, ihan tulee iltapimeässä ilman salamaa kelpoja kuvia!

* * *

Mulla on uusi Rakas. Canon Ixus 115Hs.

* * *

Eiks oo aika hassua sinällään, että kun on hankkinut järkkärin, alkaa sit palavasti haikailemaan pokkarin perään. Mä olen niin kyl-läs-ty-nyt siihen, että mä en voi kantaa kameraa käsveskassa, kun se ei vaan mahdu sinne. Tai kun meen johonkin vaikka koirien kanssa ja otan kameran mukaan, se katkaisee lähinnä kaulan siinä roikkuessaan.

Niinpä mä olen silmä tarkkana kyttäillyt blogikamusten kamerajuttuja. Tämä kamera kiinnitti huomion Johannan blogissa. Ja aikani kytättyäni ja hyväksi havaittuani menin ja hain oman. Onneks tuli veronpalautuksia, muuten olis haaveeksi jäänyt.

Nyt sit opetellaan. En mä tosin tartte ohjekirjaa, riittää että mietin ääneen, niin poika singahtaa paikalle ja on yhdessä sekunnin murto-osassa jo kertonut mulle kaikki toiminnot. Miten se voi tietää kaiken???? Se osaa käyttää järkkäriäkin paremmin kuin mä.. se vaan rohkeesti kokeilee ihan kaikkea. Ja sit se tietää kaikesta kaiken. Se on kyllä niin kuin isänsä, joka lapsena purkas jopa hammastahnan, kun se mietti että miten siitä voi tulla erivärisiä pötköjä yhtä aikaa... No, tuon sortin uteliaisuus ei ole välttämättä oikeesti ollenkaan pahaksi. Mun mies siis todella osaa korjata minkä vaan ja tehdä mitä vaan. Kun se on aikanaan kokeillu.

* * *

Huomenna siivotaan.

Ja varmaan myös vähän kuvataan.

Ja käydään joulumarkkinoilla!!

Kivaa viikonloppua kaikille!

valmista!!

2011-11-30T22:25:00.000+02:00

Mun on nyt ihan pakko innoissani vilauttaa näitä väsäelmiäni. Musta nää on nimittäin hirveen kivoja! Toivottavasti myös jonkun maksavan asiakkaan mielestä.....

Noi vaaleammat on siis maalattu kertaalleen valkoiseksi (sutimalla sittenkin, eikä spraymaalilla), tummemmat on ihan naturelleja. Suhistelin taikataikinakuviot kullalla, hopealla, punaisella ja valkoisella. Osan laitoin tuolleesti roikkumaan, osan kuumaliimasin joko pelkkään kippoon taikka niin että kieputin eka narua alle. Ja sit yks tuollainen erikoisempi tuossa etualalla (se oli 1,5 litran purkkiin tehty ja vähän siis eri mallinen kuin kaikki muut).

Minusta kivoimmat on naturellit, tosin en osaa päättää onko kivempi naruilla vai ilman. Sydän ja tähti on ihan yhtä ihania. Kaikki on kivoja! Tykkään tuosta luonnollisesta värityksestä. En sitten tiiä onko kaikki muut enemmän punaisen ystäviä, niitä tein vaan kaksi... Kulta ja hopea valkoisen kanssa on ihan kivoja, mutta silti tein enemmän noita maalaamattomia.

No, jos ei nuo mee sitten kaupaksi niin.. sitten kaikki lahjottavat saa multa tällaisia. Hih! Tosin saa ne vissiin muutenkin, mulla on tuolla toinen satsi tulossa. Tai sit hukun näihin ite...

Mitä sanotte, onko tää aivan huti koko homma? Onko liian roiseja, kotikutoisia, kun on kuplat näkyvissä ja tummempia läiskiä ja kaikkee..?? Makuja on niin monia.. itse tykkään, sanotte mitä sanotte. =D

No, nyt olis sit vielä vähän narutettavaa..

Mutta noi teen huomenissa, nyt olis alettava virittämään lapsille aamuksi joulukalenteria... Huomenna se sit alkaa, melkein kuukauden kestävä jokapäiväinen suklaan mässytys. Jippii!!!!!