urheiluhullu supertreenaaja

 

No niin. Otsikkohan ei siis tokikaan pidä paikkaansa. Tämmöinen keski-ikäinen keskivartalopönäkkä täti täällä vaan on.

Olen tänään siivoillut erilaisia näkymättömiä asioita, kuten sähköpostia ja tietokoneen tiedostoja. Aloin sitten miettiä, että mitä vaikkapa jälkikasvu miettisi, jos katsoisi mun tietokoneen syövereihin ja toteaisi, että mulla on aika paljon kaikenlaisia "syö näin niin laihdut" -tyyppisiä asioita ja ohjeita koneellani. Puhumattakaan noista kaiken maailman jumppakursseista ja ruokavaliokursseista, joita olen tilannut, mutta valitettavasti toteutus on aivan luokattoman huonoa.

Mä sit oikein laskin, mitä kaikkia kursseja mulla on - niitä nimittäin riittää! Luulisi siis, että täällä on oikein todellinen terveys- ja urheiluhullu. Tässä listaus jaoteltuna sen mukaan, kenen/minkä firman kurssista on kysymys:

1. EroonJumeista.fi: Keskivartalo kuntoon
2. Maikki Marjaniemi: 30 päivän kasvisruokasuunnitelma, 30 päivän vegaaniruokasuunnitelma, 50+ kunnossa, Kävele kuntoon, Kevenny keittiössä, Kiinteydy kotiruoalla (E-kirja), Muokkaa kehoa Barrella, Nopeat kuminauhatreenit, Vahva kotona
3. Evgeni Suokas: Buusti
4. Optimal Performance (eli Kaisa Jaakkola): Hyvän olon hormonidieetti
5. Keidas Wellness: Joogaa jäykille
6. Kotona kuntoon: Kiinteyttävä kotipilates

Yhteensä siis peräti 14 eri kurssia 😲 osin liikuntaa ja osin ravintoa ja aika monessa myös sekä että. Vaikuttavaa, eikö??? Totuus kuitenkin on, että olen suorittanut kaikista noista kokonaisuudessaan.......... kaksi. 

Nopeat kuminauhatreenit vedin alusta loppuun, en ehkä ihan siinä aikataulussa, missä se oli neuvottu, mutta joka tapauksessa tein joka ainoan treenin. Kun tein viimeisen treenin, ajattelin että jes, sitten aloitan sen vain alusta uudelleen ja lisään vähän vahvemmat kumpparit, jolloin saan vähän lisätehoa ja treeni säilyy nousujohteisena.

En tehnyt yhtään kertaa uudelleen.

Kiinteyttävän kotipilateksenkin tein kokonaisuudessaan, vaikka en tykännyt siitä yhtään enkä kokenut sen olevan edes millään lailla tehokas. Kun sain jumpat tehtyä annoin sen typerän pilatestangon siskolleni ja sain vaihtarina häneltä meidän äidin vanhan  6-kiloisen kahvakuulan kaveriksi omalle 4-kiloiselleni. Sielläpä nyt yhdessä pölyttyvät olohuoneen nurkassa...

Ja siis tosiaan: nuo hankkimani kurssithan on kaikki tosi hyviä (paitsi en tiiä siitä pilateksesta...). Minä olen tässä se ongelma, kun en saa itseäni tekemään mitään.

Mä olen liikunnan suhteen todella "tuuriliikkuja" (vrt. tuurijuoppo). Saatan hetken liikkua ihan tosi innostuneesti ja sitten kaikki loppuu kuin seinään. Tässä esimerkkejä:

Nuorena olin aivan himojumppaaja. Olin yhdessä kansanopistossa, jossa vähän niin kuin perustin sellaisen jumppaporukan, jonka kanssa vedettiin Jane Fondaa muutaman kerran viikossa ihan into piukeena. Sain siellä jopa "Vuoden voikkatossu"-kunniakirjan, eli oli vissiin muutkin noteeranneet sen mun jumppailun. 😁 

Sitten innostuin step aerobicistä, siis todella rakastin sitä! Kävin vielä lasten aikaankin jossain kohtaa 2-3 kertaa viikossa stepissä - mun on täytynyt olla tosi teräskunnossa silloin! Mutta sitten kaikkialle rantautui zumba ja myös täällä step-tunnit vaihtui siihen - ja mä vihaan zumbaa, joten siihen loppui liikunnat siltä erää.

Jossain kohtaa innostuin ihan mahdottomasti joogasta. Kävin astangajoogassa muistaakseni 1-2 kertaa viikossa ja tein sitä myös kotona. En mitenkään innostunut siitä joogan henkisestä puolesta, vaan liikunnallisesta. Sitten eräällä viikonloppukurssilla joku selkäjoogaekspertti kielsi multa aika monta liikettä, koska mun selkä oli koko ajan kipeä. Lopetin koko homman siihen.

Viime talvena lähdin yhden ystävän kannustamana hänen kanssaan kokeilemaan kahvakuulaa. Alkuun olin aivan innostunut ja ajattelin, että tässä on viimeinkin se minun juttu. Mutta sitten aloin olemaan joka kerran jälkeen paitsi mukavasti lihaksista kipeä, myös vähemmän mukavasti jumissa: päätä särki, niskat oli ihan sairaan kipeät jne. Tunneilla oli välillä myös sellainen olo, että se on aivan liian rankkaa ja kohta lentää yrjö. Tuntui, että eihän siinä ole mitään järkeä! (Ja juu, tiedän, väärä tekniikka varmasti jne. kun niskat kipeytyi niin kovin.) Ja niin siinä kävi, taas kerran, että lopetin koko homman.

Näiden lisäksi olen mm. käynyt kuntosalilla, ratsastanut, suunnistanut, lenkkeillyt... hetken sitä, toisen tätä, ei mitään koskaan pidemmän päälle sinnikkäästi jatkaen. Lapsena ja nuorena olen myös jumpannut, yleisurheillut, käynyt baletissa, telinevoimistellut, jazz-tanssinut, ratsastanut silloinkin... you name it.

Olen niin monet kerrat ajatellut, että NYT mä ryhdistäydyn, NYT mä alan pitää itsestäni ja kunnostani huolta, NYT mä yllätän kaikki, jopa (ja etenkin...) itseni, ja jatkan sitkeästi, laihdutan, kiinteydyn, kohotan kuntoa, alan syödä fiksummin, teen viimeinkin nuo ostamani kurssit kunnialla loppuun...

Hahhahhaa. Ja syvä huokaus.

Tänä syksynä aloitin sitten paikallisen liikuntaseuran lihaskuntojumpan, taas saman ystävän kannustamana, jonka kanssa oltiin myös kahvakuulassa. Lähtökohtaisesti olin negatiivisella mielellä ja ajatuksella, että en mä siellä sit kuitenkaan jaksa pidempään käydä - hyvä kun sain itseni sinne ekalle tunnille raahattua.

Jumppa on maanantaisin ja heti sen perään on kehonhuoltotunti. Kaksi kertaa olen nyt käynyt molemmissa ja olen tykännyt. Tahti on mukava ja sopiva, lihaskuntotunti on tehokas muttei tappava, kehonhuollossa on sopivassa määrin itsensä vääntelyä ja venyttelyä. Hiki tulee ja liikunnasta nauttii. Toivottavasti intoa riittää ja jumppailu jatkuu sitkeästi tällä kertaa.

Ehkä voisin ihan varovasti katsella myös noita ostamiani nettikursseja... ottaa sieltä jonkun, jota tehdä vaikka kerran viikossa. Noistahan riittäisi vaikka minkälainen jumppaohjelma koostettavaksi pitkäksi aikaa, kun olisi välillä yhtä ja sitten taas jotain toista - joogaakin aina välillä, mutta ei sitä vaativaa astangaa vaan tämmöisille jäykistyneille keski-ikäisille sopivampaa, lempeämpää versiota.

Mulla on sellainen hassu olo, että toisaalta olisi kovasti halua tehdä asioita fiksummin (liikkua, syödä paremmin, nukkua enemmän), mutta sitten ei kuitenkaan ole tarmoa siihen. En tiedä onko syynä esim. kaverin puute - tulisiko mentyä, jos olisi joku, jonka kanssa mennä yhdessä? Tämä mun kannustajaystävä on ollut iso innoittaja liikkumiselle, käyn nimittäin hänen kanssaan myös (koira)lenkillä viikoittain. Kun itsellä ei ole sitä "pakkolenkittäjää" eli koiraa enää, laiskuus on kyllä ihan mahdotonta!

No, tällaisia mietteitä sunnuntai-iltana. Huomenna sitten taas jumpalle...!

Mitenkäs teillä? Mikä innostaa tai motivoi liikkeelle, vai motivoiko mikään? Esim. jos ei olisi vaikkapa koiraa, kävisitkö silti lenkillä? Tai onko liikunta vuosien ja vuosikymmenten aikana niin totuttu tapa, että sitä tulee edelleen tehtyä ahkerasti?

Vai onko kenties olemassa muitakin "tuuriliikkujia" tai saamattomia laiskureita kuin minä?? 😶

PS. Kuvat ei liity oikein mitenkään. Paitsi että wannabe-hyvinsyöjäksi tulee aika usein valittua tollasia herkkuja kuin kuvan muurinpohjalettu hillolla ja kermavaahdolla... Toisessa kuvassa omaa "runsasta" tomaattisatoa. Ja kyseessä siis minitomaatit. 😄

elokuun juttuja

 

Syksyä pukkaa! Kävin aamusella lenkillä tuolla lähitienoilla ja kuvailin sumuisia maisemia ja naapurin lampaita. Keräsin samalla kassillisen lupiineja roskikseen - ikään kuin se tässä "konkurssissa" mitään  hyödyttäisi, mutta keräsin nyt kuitenkin. Mietin siinä ojan penkkoja könytessäni, että mitä lie ihmiset tuumaa, kun nyhdän kukkia ja etenkin niitä rumia siemenkodallisia versioita ja laitan ne suoraan roskapussiin... no, ajatelkoot mitä haluaa. 

Mua harmittaa, ettei tässä meidän (yksityis)tiellä ketään muita tunnu kiinnostavan torjua noita lupiineja, vaan vuosi vuodelta ne leviää pidemmälle. Ei se vaatisi kuin yhdet, vieläpä melko kohtuulliset, talkoot (per vuosi), että revittäisi ne kaikki lähitienoon kukkaset jonnekin roskasäkkeihin ja vietäisi pois. Tilanne ei kuitenkaan vielä ole aivan toivoton, mutta muutaman vuoden päästä kyllä jo on.

Kyllä mä ainakin mieluummin tuollaiset ojanpenkereet ottaisin kuin ne lupiinien valtaamat! Ehkä mun pitäisi ehdottaa jotain talkoita pidettäväksi, eikä vain valitella blogissani... ja ainakin nyt sitten itse koittaa keräillä sen minkä pystyy. Aika ajoin olen myös kiskonut kukkia ja viskannut niitä vaan kuivumaan tielle - en kyllä tiedä, onko siitä minkään valtakunnan apua.

Keräilen myös roskia teiden varsilta lenkeilläni. Oijoi, kylläpä olenkin hyvä ihminen, mitali mulle! 😉 Mutta joo, jotenkin sellanen lenkkeily, millä ei ole ikään kuin mitään tarkoitusta, ei oikein nappaa mulle. Kun oli koirat, kävin niitä lenkittämässä. Pelkästään itsekseen on jotenkin aivan turhauttavaa kulkea, joten pidän nykyään vyölaukussani roskapusseja, joihin napsin teiden varsilta kaikenlaista ryöhnää. Itse asiassa ihan käsittämättömän paljon sitä roskaa teiden varsilla onkin.

Olen hiukka hämmentynyt asiasta, jonka opin tänään: myös havupuilla on ruska. Mietin tuota kuvan mäntyä katsellessani, että mikäs tauti siihen on iskenyt, kun noin kellastuu... ja otin sitten kuvan ja googlasin. Ja niin kävi, että minun piti elää 53-vuotiaaksi kuullakseni, että havupuut, pääasiassa mänty, todellakin kellastuttaa osan neulasistaan ja pudottaa ne syksyllä. En voi uskoa, etten tiennyt tätä aiemmin!!! Siis tiedän kyllä toki lehtikuusesta tämän. Mutta että tavan mänty??? Ja siis olenhan mä nyt toki nähnyt kellastuneita neulasia, mutta olen varmaan aina nähnyt niitä maassa enkä puussa.

Kuten rakas ystäväni asian ilmaisi: Every day is a school day! (Eikä muuten tiennyt hänkään tästä, kuten ei myöskään mieheni. Tiesikö joku lukijoista??)

No, vielä siis on ajoittain myös kesää jäljellä. Töissä menin yksi päivä nauttimaan teekupposeni pihan puolelle, kun oli niin aurinkoista ja kaunista. (Huomaa villasukat jalassa...) Tuo mun työpaikka on aivan ihanassa paikassa ja jokaisena työpäivinä jaksan ihastella kauniita vanhoja puurakennuksia, isoja vaahteroita, pihalla juoksentelevia oravia ja sitä miljöötä yleensäkin. Muutettiin tuonne vajaa vuosi sitten (joulukuun alussa) ja ennen tuon paikan löytymistä otti kyllä ihan huolella päähän ajatus, että pitää lähteä pois juuri rempatusta ihanasta ja kaikin puolin tosi toimivasta tilasta. Mutta vaikka muuton myötä tilat pieneni kolmannekseen entisestä, toimivat kalusteet piti hävittää ja kokouksiin joutuu nyt raahautumaan milloin minnekin, ei kyllä enää harmita yhtään enkä kaipaa entiseen ollenkaan!

No mutta kerrotaanpas tässä nyt vähän muitakin kuluneen kuukauden juttuja - on nimittäin ollut melkoista menoa koko elokuu, ja kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa on tapahtunut. Käytiin ensinnäkin peräti kahdet kahden päivän festarit; ekat täällä kotikylillä ja toiset Tampereella. Kuvassa oman kylän kekkereillä ollut Turmion Kätilöt eli Turmikset, joista tykätään täällä meidän kulmalla Suomea tosi kovasti - myös minä tykkään (ja meno oli sen mukaista!).

Tampereen festareilla oltiin siskon + miehensä kanssa ja hauskaa oli. Sen siskon miehen kanssa toteutettiin molemmat pitkäaikainen haaveemme: eli kyllä, se olen minä tuossa (epäselvässä) kuvassa köyden päässä roikkumassa!! Olen tosi kauan halunnut hypätä benji-hypyn ja vähän siinä sitten ehkä toisiamme yllytettiin... 

Siskon mies hyppäsi ensin ja tuli sieltä alas saman tien kun ylös pääsi. Kun minun vuoro tuli, mulla meinasikin yllättäen mennä aivan täysin pupunen pöksyyn! Mua ei jännittänyt tippaakaan siellä alhaalla ennen hyppyvuoroani, mutta sit siellä yläilmoissa meinasi olla aivan ylitsepääsemätön paikka pudottautua pää edellä tyhjyyteen kohti asfalttia. Hetken piti puhaltaa, mutta lopulta otin ohjeistetun asennon, pistin silmät kiinni ja annoin sen avustajahepun kevyesti tuupata mua eteenpäin. Ja sitten kiljuin kuin tapettava, kun putosin... (se pudotus just tuntui ajatuksena ihan järjettömältä!) ja sitten se olikin noin viidessä sekunnissa ohi koko homma. Aivan käsittämätöntä, miten hypyn jälkeen ei tuntunut YHTÄÄN MILTÄÄN! Ei mitään euforista onnen tunnetta tai "jes, mä tein sen"-fiilistä. Pelkästään ajatus, että ok, no se oli sellanen juttu sitten. 

No, seuraavaksi sitten vissiin laskuvarjohyppy...

On nyt aika sekavaa kerrontaa taas mulla, mutta pakko on näyttää tämä glamping-tasoinen teltta, joka pari kertaa tuli viritettyä elokuun aikana. Ekan kerran nukuin siellä lapsenlapsen kanssa ja tokan kerran miehen kanssa. Miehen sain sinne houkuteltua, kun yksi yö makailtiin terassilla tuijottelemassa tähtiä; laitoin taljat alle ja viltit päälle ja olikin aika ihanaa siinä vilakassa yöilmassa pötkötellä, tähystellä taivaalle ja odotella näkisikö tähdenlentoja (oli se perseidien aika silloin). Nähtiinhän niitä, kuin myös lukemattomia satelliitteja, kun aamukahteen asti katseltiin. Ja seuraavaksi yöksi mies sitten lupautui mun kanssa telttaretkelle. Selkä ei ollut kovin ihastunut kovaan petiin kylläkään - vanhaksi tässä todellakin alkaa tulla.

Ollaan tänä kesänä panostettu isosti kotiin. Ensin tehtiin se terassi ja sitten vaihdettiin ikkunoita. Kuvassa tuvan ikkuna ennen (ei listoja jne) ja jälkeen. Mietittiin tätä hommaa monta vuotta ja nyt sitten viimein toteutettiin, ja olen kyllä tosi tyytyväinen! Otettiin ikkunat asennettuina, vaikka mies vähän olikin ensin, että laittaahan hän nyt ne itekin... Koska mulla on aika pitkä (yli 30v) kokemus siitä, miten "nopeasti" meillä hommat hoituu (esim. kuvan ikkunan listoitus, ikkuna asennettu varmaankin vuonna 1989), vaadin että ikkunat tosiaan otetaan asennettuna. Ja reippaat pojathan hoiteli homman listoineen päivineen valmiiksi parissa päivässä!

En ole muuten edelleenkään saanut verhoja laitettua takaisin... en tiedä laitanko edes, kun tykkään noista ilmankin! Tuo viherkasvi kivasti kehystää ikkunaa ja koitan kasvatella muidenkin ikkunoiden ympärille vastaavia, hyvät alut on jo useammassa.

Olen monesti sanonut, etten ole mikään innostunut puutarhailija, ja sanon taas. Mutta siististä tykkään, ja niinpä eräänä kauniina päivänä sain hoideltua tuon saunantakusen kuntoon. Mulla on kaksi kompostoria, koska köh köh, eräänä syksynä en jaksanut tyhjentää sitä, jonka vuoksi se täyttyi talvella ihan äärilleen ja oli pakko ostaa toinen siihen viereen... No enivei, tuo alue on piilossa katseilta eli eipä tule sitä juuri raivailtua, joten siellä rehottaa kaikenlaista kasvia pitkin poikin. Nyt tyhjensin toisen kompostorin ja pesin sen, poistin lahonneet aluset, revin kasvustot, laitoin uudet aluset, asettelin käytössä olevan kompostorin kohdilleen ja viritin vielä lavakauluksista lehtikompostorinkin. Kyllä nyt kelpaa siihen asti, kun aloitan taas koko homman alusta uudelleen joskus ensi kesän lopulla...

Kertokaapa muuten, te jotka kompostoinnin handlaatte, että miksi tuo kompostori mädännyttää pohjalla olevat kamat? Mä luulin nytkin, että siellä on ihan valmista tavaraa, kun pinta oli aivan hienoa multaa jo. Yllätys olikin iso, kun pohja oli märkää ja mätää! Hajuhan oli ihan järkyttävä, eikä se haju tunnu haihtuvan, vaikka pesee ja kuinka pitkään kuivattaa ja tuulettaa. Mua ihan lannistaa, kun joka vuosi tuntuu käyvän tämä sama juttu, vaikka miten talikon kanssa häärään ja kääntelen.

Laitetaan loppuun vielä yksi kesäisen oloinen terassikuva. Olen koittanut istuskella tuolla päivittäin, kun kelit sen nyt vielä sallii. Pitää vissiin vähän alkaa vilkuilemaan sääennusteista mitä on tulossa, ja viikonlopun aikana taas vähän valmistella pihaa talveen. Puuvarasto pitää ainakin siivota ja polttopuita tilata, ylikasvaneet kesäkukat vaihtaa vähän toisenlaisiin ja keksiä säilytyspaikat vesipumpulle, painepesureille, grillille, ulkokalusteille ja niin edelleen.

Suloista syyskuuta, ystävät! Kuullaan taas!

mitä lomalla tapahtuikaan

 

Tänään on piiitkän kesälomani viimeinen päivä. Tuntuu jotenkin ihan uskomattomalta, että kesä oli sitten siinä ja huomenna on palattava sorvin ääreen. En tiedä olenko hyvilläni, pahoillani, kauhuissani, vai mitä. Tykkään työstäni, mutta kyllähän vapaa on aina vapaa... 

Toisaalta tykkään kyllä arjesta ja siitä, että elämässä on joku rytmi. Nukkumaan meneminen tänään ja etenkin huomenna aamulla herääminen tulevat olemaan aika vaikeita, koska unirytmihän on lomalla aivan katollaan (ainakin minulla). Esimerkiksi eilen illalla alettiin miehen kanssa katsomaan Netflixistä yhtä sarjaa (Lapsikulta), ja katottiinkin se sitten kokonaan (6 jaksoa), eli pikkutunneillehan se meni. Unen suhteen noin yleensä en voi kehua, että olisin nukkunut tarpeeksi oikeastaan koko kesänä muutenkaan. Valoisuus haittaa, unirytmin sekaisuus haittaa, reissussa nukuin liian vähän jne.

Mutta palataanpas nyt vähän taaksepäin ja muistellaan vielä, mitä kaikkea heinäkuussa ja loppulomalla yleensäkin tapahtui. Vettä satoi ainakin. Terassin valmistuminen oli mahtavaa (tuossa kuvassa vielä vähän kesken), mutta eipä noilla sadekeleillä siellä sitten oikein voinut edes olla. Se on kyllä testattu, että katto pitää hyvinkin rankat sateet, mutta useimmiten erityisesti ne rankkasateet tulevat kovan tuulen kera, ja se sitten kyllä kastelee. Erittäin hyväksi olen todennut ison Rustasta ostetun pehmusteiden suojalaatikon - se todellakin pitää veden ulkopuolella, eikä kansi aukea vaikka miten paljon tuulisi.

Sain mun pitkästä to do -listasta sentään jotain toteutettua, nimittäin yläkerran ikkunoiden pesun ja alakerran lattioiden maalauksen. En tiedä, miksi jätin tuon maalaushomman niin pitkälle kesään, kun olisin oikein hyvin voinut hyödyntää niitä sateisia päiviä - nyt maalasin sitten kauheilla helteillä hiki valuen. Jotenkin se aloittaminen vaan vaati pitkän tsemppauksen, koska olihan se aikamoinen urakka. Eikä siis se maalaaminen, vaan se kaikkien kamojen siirtely. Ensin maalasin olkkarin, eli koko huone piti tyhjentää keittiöön. Sitten viisastuin, ja maalasin keittiön niin, että siirsin vain alue kerrallaan tavaroita edestä pois. Toivottavasti muistan tämän tekniikan sitten, kun seuraava maalauskierros on joskus edessä! Mutta olihan se kuin uusi alku sitten, kun sai taas laittaa tavarat kaappiin!

Ne helteet sitten tosiaan saapuivat. Yhtenä erittäin lämpinämä päivänä käytiin meidän marttaporukalla pieni retki Pulsan asemalle ja Lappeenrantaan. Oli ihana päivä! Herkkuja, putiikkeja (joista en itse sit lopulta ostanut mitään, vaikka etukäteen olin ihan intona odottanut pikku shoppailua...), kauniita paikkoja, kesä, ystäviä... ♥

Kun kelit sitten lämpeni, olen kyllä ottanut terassista ilon irti! Olen todennut sen niin monin tavoin ihan superhyväksi paikaksi, että välillä mietin väkisinkin, miksei olla tehty sitä jo aiemmin... No, siihen on monia syitä, mutta nyt se on siinä ja kyllä olen nauttinut! Mä en ole mikään suuri pihalla puuhaaja, joten olen varmasti ollut nyt ulkosalla enemmän kuin kesäisin yleensä, koska voin istuskella varjossa (ja nimenomaan varjossa!) terassilla. Sen lisäksi, että siellä viihtyy itse, siellä saa myös erittäin kivasti pestyä sisäkukat, kuivatettua pyykit ja jopa matot tuolla kaiteilla jne. Lapsenlapsilla oli superhauskaa, kun kerran vierailulla iski hirmuinen kaatosade ja juoksentelivat pitkin terassia ja seisoivat sellaisissa kohdissa, missä katolta valui vesi kuin saavista kaataisi niskaan... Kyllä terassi on ihmisen paras paikka!!

Olen heinäkuun tyttöjä ja mulla oli siis myös synttärit lomani aikana.

Synttäreitteni jälkeisenä päivänä suuntasinkin sitten auton nokan kohti kesäistä reissua. Ystäväni kanssa meillä on jo vuosia ollut perinne käydä asuntomessuilla ja niinpä nytkin oli liput ostettuna ja majapaikka varattuna jo hyvissä ajoin. Ja ihan yhtä helteinen oli messupäivä taas kuin aiempinakin vuosina! Messuilla oli aika tavanomaista, talot muistuttaa mielestäni aika paljon toisiaan tietyiltä osin. Jotain helmiäkin oli toki joukossa. Mun suosikiksi ohi kaikkien talojen nousi kuitenkin Salvoksen mökki. Messut sujui aika rivakasti, jonoja ei ollut mihinkään ja alue oli sopivan kokoinen, joten meille jäi aikaa myös hiukkasen tutustua Ouluun. Ja illalla sitten koivet kohti kattoa... huhhuh!

Seuraavana päivänä messukaverini lähti junalla etelään päin ja minä jatkoin enkkuystäväni ja hänen poikansa kanssa matkaa kohti pohjoista. Ensimmäinen matkapäivä oli Oulu-Levi ja yövyttiin siellä pohjoisessa asuvan tyttäreni luona. Illalla käytiin Levin huipulla ja myös yhdellä rannalla (en uinut).

Seuraavana aamuna lähdettiin vielä pohjoisemmaksi, tyttönikin tuli matkaan mukaan. Ensimmäinen pysäkki oli jo lyhyehkön matkan päässä Punaisella hiekalla, josta yllä oleva kahlailukuvakin on. Sitten ajettiin Altaan, jossa oli pidempi pysähdys, kun käytiin Revontulikirkossa sisällä, syötiin ja sitten vielä viivyttiin pitkä tovi yhdellä rannalla kuvaamassa maisemia ja ihmettelemässä kaikkialla olevia liuskekiviä! Matka jatkui länteen ja majapaikka oli Storslettin lähellä. Pysähdyttiin päivän aikana lukemattomia kertoja ihailemaan ja kuvailemaan maisemia, ja vaikka teoriassa koko päivän ajoaika oli noin 7,5 tuntia, niin kyllä kello oli jo todella paljon, kun viimein Airbnb-majapaikassa oltiin.

Aamulla jatkettiin matkaa. Suuntana meillä oli ajaa Kilpisjärven kautta takaisin Leville (ajoaika yhteensä noin 6 tuntia), mutta  matkahan kesti taas koko päivän. Poikettiin ensinnäkin nimittäin Birtavarresta Gorsabruan putousta katsomaan sen lisäksi, että muutenkin pysähdyttiin vähän väliä ihailemaan upeita vuono- ja vuorimaisemia. Norja on kyllä varmaan upeinta mitä olen koskaan nähnyt! ♥

Matka jatkui taas, ja vielä ennen sisämaahan kääntymistä otettiin ilo irti aivan uskomattoman upeista maisemista. Kahlailtiin superkirkkaassa vedessä ja ihailtiin ihmeellisiä erivärisiä kimaltavia kiviä. Ja vain nautittiin ihanasta kesästä ja kaikesta siitä kauneudesta ympärillä!!

Lähempänä rajaa käytiin sitten vielä katsomassa vesiputousta (olisiko Galggojohka tms?). Saanan kupeessa nauratti porotokka, joka ihan coolisti seisoskeli tiellä. Ja matka takaisin Leville olikin sitten piiiitkiä teitä... ihan kaunista, mutta matka oli pitkä ja suht ajoissa piti olla perillä, koska tytöllä oli seuraavana aamuna aikainen herätys töihin ja meilläkin matka jatkui jo aamusta.

Koska oltiin "kulmilla" käytiin sitten seuraavana päivänä katsomassa Reidar Särestöniemen kotimuseo. Oli kyllä hieno paikka, suosittelen, jos siellä päin ajelette!!

Sitten otettiin pari kilometriä takaisin pohjoiseen päin ja käännyttiin Kolariin, josta mentiin rajan yli Ruotsin puolelle. Ajeltiin sieltä kohti Haaparantaa, mutta pysähdyttiin kuvailemaan napapiirin kohtaa. Ja sitten istuttiinkin tovi autossa keskellä ukkosmyrskyä! Satoi veden lisäksi sellaisia herneen kokoisia rakeita. Majapaikka meillä oli Pyhäjoella, josta onnistuin jollain käsittämättömällä tuurilla nappaamaan aivan ihanan mökin. Perillä siellä oltiin taas kerran vasta iltamyöhäisellä.

Seuraavana päivänä lähdettiin matkaan vähän hitaasti... Mentiin sitten virkistäytymään aivan upealle rannalle Lohtajan Vattajalle. Uin ekaa kertaa koko kesässä ja nautin kyllä ihan suunnattomasti! Tuo paikka oli kuin paraskin Karibian ranta, valkoista hiekkaa, lämmintä vettä ja uskomattomat näkymät! Jo rannalla ollessamme ukkonen kumisteli jossain, ja kun sitten matkaa jatkettiin jouduttiin niin jäätävään ukkosmyrskyyn, että oli pakko ajaa tien sivuun odottelemaan kelin selkiämistä. Oli kyllä oikeasti silti tosi upeaa olla siellä keskellä myräkkää! Yöpaikka oli sitten monen kommelluksen kautta Raisiossa, jossa oltiin perillä taas vasta iltamyöhäisellä.

Enkkuystävä jäi poikineen sitten Raisioon ja minä jatkoin aamulla matkaa kohti kotia. Huomasin sitten Kasvihuoneilmiön kyltin, ja koska olin siitä kuullut ja ajatellut, että haluaisin siellä käydä, poikkesin sinne. Ja sepä olikin erikoinen mesta!!! Vaikea edes kuvailla, se pitää itse kokea! Ostin kotiin tulisiksi yhden jäätävän kokoisen munkin. 

Kun sitten olin viimein kotona, totesin auton mittarista reissun saldoksi reilut 2500 km. Tähän vielä päälle noin 1000 km Norjan reissua, joka käytiin tyttären autolla. Eli viikossa tuli sellaiset 3500 km autolla reissattua, huhhuh!! Ja yksi päivä siitä ajastahan oli se messupäivä Oulussa, joten tästä voikin laskeskella, että ajomatkat olivat aikas pitkiä per päivä... mutta itse kyllä tykkään automatkailla, eli katsella autosta maisemia, pysähdellä kun siltä tuntuu jne. Olin mä silti aivan poikki kotiin päästyäni ja loppupäivä meni ihan vain sohvalla maatessa!

Siinäpä paketissa iso osa kesääni. Vielä on muitakin juttuja, mitä on tuon reissun jälkeen tapahtunut ja tulee vielä tapahtumaankin tässä kuukauden sisällä, mutta niistä sitten tuonnempana. Nyt on pakko alkaa siivota, että saa senkin homman tältä päivältä alta pois... ja sitten on varmaan ihan pakko alkaa etsiä työkamppeita kasaan ja suunnitella vähän eväitäkin jne jne jne... 

Kiva juttu, jos jaksoit loppuun asti. Kesän jatkoja just sulle ja kivaa arkeen paluuta, jos sellainen on sullakin edessä piakkoin - vai joko oot palaillut?

kaiken maailman "ongelmia"

Heippa! Aloitetaanpa kuvalla ihanasta kukasta (olikohan jalokello?), jonka sain synttärilahjaksi siskoltani tuossa pari viikkoa sitten, ja joka on edelleen elossa ja voi hyvin!! Kuva on vähän hämärä, koska taisin ottaa sen joku ilta. Mutta olen kovin iloinen, että se voi niin hyvin edelleen, koska yleensä mulla ei ole ihanat kukat kovin pitkään kestäneet. Toivottavasti saan tuon jotenkin säilytettyä myös talven yli - jos on vinkkejä siihen, niin otan mielelläni vastaan!

Syy, miksi tulin just nyt kirjoittamaan, sai kuitenkin vauhtia näistä kaakaopurkeista. Mulla oli lapsenlapsi viime yönä yökylässä. Nukuttiin teltassa, joka viritettiin terassille katoksen alle. Se olikin hyvä idea, koska saatiin sillä lailla paitsi tuplasuoja mahdolliselle sateelle (ei satanut), myös hyttysiä vastaan, koska viritettiin myös katoksen kaikki verhot kiinni. No enivei, iltapalalla neiti sai kaakaota, koska muistin yhtäkkiä, että multa sellaista löytyy. Tänään aloin sitten laitella kamppeita takaisin kaappeihin ja siinä samalla ajattelin suorittaa vähän lempipuuhaani, eli kaappien perkaamista. Ja nämä kaakaot pisti sitten liikkeelle taas pientä ärsyyntymistä...

En tiedä, olenko ainoa ihminen maailmassa, jota ärsyttää jopa ruokakaappien turhat jutut. Tämä siis tarkoittaa asioita, jotka vain seisoo siellä, pahimmillaan jopa vuosikausia. Tässä postauksessa on nyt kuvia asioista, jotka todellakin on kaapeissa joko ihan turhia tai sitten määräämättömän vanhoja - eli en edes tiedä, montako vuotta ne on siellä majailleet. Esimerkiksi nämä tärkkelykset... ne on takuulla lähemmäs 10v vanhoja molemmat. Käytän erittäin harvoin kumpaakaan. Joskus hyvin hyvin harvoin teen kiisseliä perunajauhosta. Ja maissitärkkelyksen olen säästänyt, koska olen tehnyt siitä dödöä - en ole tosin tehnyt sitä nyt varmaan muutamaan vuoteen enää. Ja olisiko niin, että johonkin muinoin leipomaani kakkuun on tarvinnut jompaa kumpaa jonkun lusikallisen...

Tämän olen ostanut joskus vuosia sitten yhteen kakkupohjaan. Sitä tarvitaan siihen muistaakseni 1 rkl. Olen leiponut niitä samaisia kakkuja varmaan parikymmentä sen jälkeen, mutta eipä tuo siitä ole paljoa vajentunut.

En itse tykkää hunajasta. Olen kuitenkin ostanut tuon osin kannatuksen vuoksi (tunnen tuottajan) ja osin siksi, että jotkut teetä juovista vieraista tykkää hunajasta. Muscovadosokerin ostin yhteen leipomisreseptiin, enkä ole sen koommin käyttänyt. Vaahterasiirapin ostin todnäk vuosia sitten, sitä ei ole edes avattu ja se vanhenee parin viikon päästä...

Lempinäkkäri. Mutta tämä määrä... Mua oikeesti tuskastuttaa, kun kaapissa on paljon tällaisia ns. "odottavia tuotteita".

Olen ainakin toistaiseksi fodmap-dieetillä (tai ainakin yritän olla...), mikä tarkoittaa, että esimerkiksi sipuli on pannassa. Hommasin sitten valkosipuliöljyä, jota olen vähän käyttänytkin, ja fondia, jota en ole edes avannut... En vain edes osaa käyttää tuollasia fondeja! Olen hankkinut myös gluteenitonta pastaa (avaamaton...) ja kikhernepastaa (avaamaton...). Puuroriisi on viime joululta. Ja sitten nämä ainaiset papu- yms. tetrat, joita hommailen kaappiin, mutten oikein sitten kuitenkaan koskaan käytä. Ja tuo ylärivin jauhe on mustaherukkaa. Ylläri, eipä ole juuri tullut käytettyä. Plus se on fodmap-kieltolistalla, joskin olen parhaillaan testaamassa mustaherukan sopivuutta. Mutta sopi tai ei, en ole saanut nyt vuoteen käytettyä tuota jauhetta muutenkaan, joten...

Ja sitten on nämä mun teet... Tykkään erityisen paljon Teeleidin mansikka-puerh-teestä. Ja koska sitä ei täältä saa, pitää sitä tilata. Ja tilaankin sitten kerralla kunnon setin... Tilasin viimeksi myös useamman pussin mustaherukka (jep...) puerhia, joka on myös ihan älyttömän herkkua. Lisäksi tuolla on useita muita teepaketteja ja pussiteetä löytyy myös sellasessa lokerikossa, jonka voi nostaa kahvipöytään.

Niin ja sitten on vielä nämä kikkareet... ovat pakuria, jota olen yhdestä koivusta silloin tällöin kerännyt. Tykkään kovasti pakuriteen mausta.

Tiedän kyllä, että on aika turhia valituksen aiheita tällaiset "liiat ruoat" kaapissa. Mutta mua kyllä ihan oikeesti rasittaa edes katsoa tuonne kaappiin ja nähdä esimerkiksi kaikki nämä yllämainitut jutut. En tiedä, mitä niille tekisin. En haluaisi haaskata ja heittää roskiin (siis niitä, mitä en oikein käytä) ja olen jostain syystä tuskissani myös siitä, miten hitaasti jotkut asiat kuluu. Teen suhteen annan aina itselleni sääntöjä, kuten "yhtään uutta teetä ei saa ostaa, ennen kuin nämä on juotu", mutta noh, rikon omaa sääntöäni aika lailla säännöllisesti. Plus saan usein tuomisiksi teetä myös, jonka vuoksi sitä myös kertyy.

Niin ja siis nuo kaakaot: pisti kyllä miettimään, että miksi mulla on KOLME kaakaopurkkia (joista kaksi avattua) etenkin, kun sitä kuluu tällain mukillisen verran pari kertaa vuodessa...

Olen sielultani hyvin minimalistinen ja tykkään siitä, että asioita on pääasiassa vain tarpeeseen. Liian täydet kaapit, oli ne sitten vaatteita, astioita, ruokaa tai ihan mitä hyvänsä, on mun mielestä jotenkin ahdistavia ja ärsyttäviä. Olen vuosikausia perannut tavaroitani ja laittanut turhia kiertoon, eikä mulla enää isommin mitään turhaa olekaan, mutta nämä ruokakaapit aina välillä täyttyy liikaa. Nyt sitten taas pyörittelen noita mainittuja juttuja tovin ja varmaan ne nytkin pääosin palautuu takaisin kaappiin...

Onko jollain muulla joskus samanlaisia fiiliksiä? Vai olenko ainoa...?

kesäkuulumisia

 

Heipähei! Ollaan heinäkuussa ja tuntuu, ettei kesä ole oikeastaan edes alkanut vieläkään. Muistan tällaisia vastaavia kesiä kyllä olleen aiemminkin, sillä olen joskus ollut lomalla kesäkuun alun kolme viikkoa ja siihen koko lomaani sattui YKSI sateeton päivä. Ei ollut kiva palata töihin, kun ei ollut saanut yhtään kunnollista kesäfiilistä. 

No, nyt mulla on lomaa oikeastaan koko kesä, vaikkakin tein tuossa kuun vaihteessa myös pari työpäivää. Sellainen tunnehan tässä taas kuitenkin on, että haloo, missä kesä??? Meidän terassi on nyt kaiteita ja portaita vaille valmis, mutta eipä siellä ole kyllä juuri tullut aikaa vietettyä, kun on kaiken aikaa kylmää ja sateista ja tänään myös tuullut kovasti. Tai heh, olihan tuossa pari kunnollista kesäistä päivääkin - jotka olin tietenkin just töissä...

Tässä on kurkkaus ovelta terassille tänään. Hankittiin tuo katos ja se on kyllä kiva! Kalusteet on just nyt aika sikin sokin, kun koitin asetella tuolin ja sohvan verhoja vasten suojaksi tuulelta. Yhdestä kulmasta nimittäin tuo verhojen koontinauhan tarrakiinnitys petti ja verhot lepattivat tuulessa valtoimenaan. Jännitystä elämään!!

Jos kuvaa katsoo tarkasti, näkyy tuolla taustalla toinen keinu ja sen vieressä oikealla on hiekkalaatikko. Sen ylle laitettiin katos, koska puista putoilee pihkaa ja neulasia niin paljon hiekkaan, ettei siellä ole kovin kiva lapsosten leikkiä. Tämän päivän Ulla-myräkkä näyttää nyt kuitenkin hajottaneen sen katoksen, mikä on vähän harmillista. Katoksen alla on myös pari sirkkeliä, tai mitä lienevät, eli terassiremppa todellakin näkyy ympäri pihaa edelleen.

Tuossa pieni reality-check myös ulkoeteisestä. Ostin tuollaiset mustat rottinkituolit ja pöydän jo toukokuussa, koska mulla on ollut ajatuksena laitella ulkoeteistä vähän uuteen uskoon. Mulla on yleensäkin ollut jotenkin levoton ja uudistusta kaipaava olo koko kevään ja kesän ajan. Tykkään kyllä edelleenkin kaikista niistä asioista, mitä ollaan remonteissa tänne kotiin laitettu (tapetit, kalusteet, huoneiden järjestykset jne), mutta silti kaipaan JOTAIN uutta.

Ulkoeteisen uudistus tuntui siis hyvältä idealta, mutta se ajatus oli oikeastaan ennen kuin sitten iskettiinkin tuon terassin tekoon kiinni. Ja nyt kesä onkin jo tosi pitkällä, enkä tiedä, onko siinä eteisen laittelussa sittenkään järkeä. Ajatuksena siis oli, että siirretään tuo taustalla oleva iso kaappi sieltä pois ja laitetaan takaseinälle pari tuolia ja pöytä. Lattiamattokin olisi otettu pois ja maalattu sen alla oleva lautalattia kuntoon ja jätetty se näkyviin. Samalla sitten piti maalata seinät uusiksi, laittaa uudet naulakot, viritellä ikkunoihin verhot jne.

Hulluus tuossa suunnitelmassa on se, että oikeasti ulkkari on ollut erittäin toimiva sellaisena kuin se on ollut. Kun aikanaan se rempattiin, tuntui lautalattia aivan ihanalta jutulta - kunnes tuli ekat märät kelit ja lasten (ja omissakin) kengissä kantautui sisälle kuraa. Aika nopeasti sitten laitettiin koko lattiaa peittämään tuollainen matto, ja se on ollut tosi kätevä käytössä. Se on myös ollut jalalle lämmin talvellakin - tai no, lämpimämpi ainakin kuin lauta olisi ollut - koska ulkkari on kylmä tila, ja se on suht helppo pitää puhtaana. Joten en mä nyt sit tiedä, teenkö tilalle mitään muuta kuin siivoan sen kunnolla...

Mulla olisi odottavia projekteja kyllä muitakin. Tämä kuvan nurkka on talon edustalla, se on se toinen puoli etualaa, johon asti terassia ei tehty. Tuolla on istutettuna koristevattua, jonka soisin kasvavan isoksi puskaksi. Siellä kasvaa myös akileijaa, joka on todennäköisesti kasvanut siellä monia kymmeniä vuosia, enkä raaskisi sitä poistaa. Ja pari sitkeää liljaakin sieltä nousee joka vuosi. No, siellä kasvaa myös erittäin sankasti vuohenputkea, jonka voisin kyllä poistaa, mutta se vaatisi varmaankin isommasti kaivuutyötä ja maan poistamista. Olenkin miettinyt, mitä ihmettä teen tuolle nurkalle... 

Kun me tasoitettiin yksi osio meidän pihasta tässä kesän alussa, keräsin talteen kasan kiviä. Mun on ollut tarkoitus sijoittaa ne kivet jotenkin tuonne, mutta vähän vielä mietin, miten. Tuntuu riskialttiilta hommalta kaivaa koko nurkkaus tyhjäksi ja toivoa, että saan etenkin akileijat asettumaan sinne uudelleen. Ehkä mä kuitenkin joku päivä tartun lapioon, kaivan koko alueen tyhjäksi (huhhuh...), laitan sinne jonkun kankaan, kärrään päälle soraa ja multaa ja koitan sitten istutella kaiken takaisin. Ja sitten jotenkin rajailen aluetta niillä kivillä. Eikö kuulostakin ihan mahdolliselta suunnitelmalta?

Kuten olen ennenkin kertonut, en ole mikään super näissä pihahommissa. Mulla olisi taas esittää kuva siitä onnettomasta orvokkiamppelista, jonka kertaalleen jo lähes tapoin kuivuuteen... se näytti ihan samalta taas tänään, vaikka tässä välissä oli jo ihan kukoistava. Ei olisi kannattanut siirtää sitä nurkan taakse pois silmistä, koska se oli saman tien myös pois mielestä! No enivei, tässä kuvassa on aronia-aidanne (voiko tuon korkuista miksikään aidanteeksi edes kutsua...), joka on hukkumassa kaikenlaiseen muuhun kasvustoon. Olen sitä ikkunasta katsellut ja todennut sen olevan avun tarpeessa, ja tänään sain kuin sainkin tartuttua toimeen. Kahden tunnin uurastuksen tulos on tässä:

Kuva on kylläkin huono, mutta kitkin ihan hirmuisen kasan kaikenlaista sieltä pois ja nyt näyttää ilmavalta ja suht rikattomalta. Vähän säälitti kyllä repiä hiirenvirnaa ja niittynätkelmää ja mitälie kaikkea sieltä pois, mutta luulen, että aroniat olisi ennen pitkää täysin tukehtuneet sinne sekaan.

Kerronpa vielä, että meillä oli muutaman päivän ajan kylässä rakas ystäväni perheineen (vanhemmat + kaksi teiniä). He asuvat Englannissa ja ovat nyt täällä sukuloimassa ja lomailemassa, ja ihanasti ehtivät myös meille käymään koko porukka. Käytiin sitten tässä lähiseudulla ajelemassa ja katselemassa paitsi muutama taidenäyttely, myös useita kivoja paikkoja, kuten esim. kuvan Hiidenvuori.

Sattui niin hauskasti, että tällä minun Enkku-ystävällä on sukulaisia myös Oulussa, jonne olen jo suunnitellut asuntomessu-reissun hotelliöineen yhden toisen ystäväni kanssa. Niinpä suunniteltiinkin sitten, että tavataan vielä uudelleen tämän heidän samaisen Suomi-loman aikana (mies ja toinen lapsista lähtee tosin kotiin ennen tuota seuraavaa tapaamistamme). Plääni on, että mennään ensin kimppakyydillä sinne Ouluun ja sitten messuilujen jälkeen minun toinen ystävä lähtee junalla kotiin päin ja minä lähdenkin enkkulaisten kanssa vielä tekemään reissun Lappiin ja Pohjois-Norjaan, ja kyytiin napataan myös minun Lapissa asuva kuopukseni. Aikatauluja ja matkasuunnitelmaa parhaillaan pähkäillään viestien välityksellä.

Mitäs teidän kesään kuuluu? Onko tullut uitua?? Mä en ole kastanut veteen kuin vähän sormenpäätä... Vähän kyllä oikeesti harmittaa, kun kesä on ollut näin kylmä ja sateinen, mutta minkäs teet. Mieluummin kuitenkin tämä, kuin Eurooppaa kurittavat kauheat helteet! Luontokin on oikein erityisen vihreä ja rehevä sateiden ansioista. Toivottavasti saadaan kuitenkin edes jonkun verran lämpöä ja aurinkoa jossain kohtaa, koska muuten jää sellainen olo, ettei koko kesää edes ollut olemassa.

Kaikkea kivaa ja hyvää kaikille, jotka jaksoivat lukea loppuun asti!

juhannus, uusi terassi ja muita kuulumisia ja suunnitelmia

 

Hei ystävät ja hyvää juhannusta! Meidän juhannusruusun kukkiminen osui tänä vuonna täydellisesti juhannukseen, mutta tuo jatkuva ja ajoittain melkoisen rankka vesisade taitaa tehdä tepposet ja pudottaa kukat nyt sitten saman tien. No, sellaista se on - sain sentään muutaman kuvan otettua muistoksi!

Edellisestä postauksestani on taas kulunut käsittämättömän paljon aikaa. En tajua, miksen saa tartuttua näppikseeni ja kirjoitettua tänne muistoja talteen... Toisaalta keväällä oli taas aika paljon mielen päällä ja huomasin jälleen kerran toteuttavani samaa tapaa käsitellä asioitani kuin yleensäkin: käperryn ahdistukseen, enkä halua avautua kenellekään. Tai no, ainakaan julkisesti blogissa, mikä lienee ihan viisastakin. Ehkä pitäisi opetella pitämään jotain päiväkirjaa tms. että saisi asioita pois mielestään... mutta mietin usein, että en haluaisi kenenkään koskaan ikinä milloinkaan löytävän niitä tekstejä jostain, joten sitten vain pidän asioita sisälläni tai kerron tuntojani ainoastaan joillekin hyvin tarkoin valituille (uhreille) ihmisille.

Tapaan keräillä itselleni talteen kaikkia osuvia juttuja instasta, tuo ylläoleva on yksi niistä. Mun mielestä tosi hyviä juttuja nuo kaikki. Kuka samaistuu...?? Ei sillä, että sitten oikeasti tekisin yhtään mitään noista edes silloin, kun tarvetta olisi... satunnaisia "raivokävelyitä" lukuun ottamatta, heh.

No, maaliskuun jälkeen on kuitenkin tapahtunut jos vaikka mitä ja viimeinkin myös täällä kotirintamalla ja remontteihin liittyen, juhuu!! Yläkuva on otettu eilen ja kuvassa on TERASSI!!! Sekä vieraslajikimppuja, tietty. Mä tässä taannoin lueskelin (taas...) vanhoja blogijuttujani, ja bongasin siellä vuodelta 2012 tai 2013 tekstin, jossa puhuttiin, että suunniteltiin tekevämme terassi "ensi kesänä". No, reilu vuosikymmen siinä vierähti, mutta nyt se on viimein toteutunut! Tai ei se ihan valmis vielä ole - kiitos vaan kauheasti suomalainen kesä ja jatkuvat sateet - mutta hyvin pitkällä ollaan jo kuitenkin. Alla pari kuvaa: suunnilleen lähtötilanne ja nykyhetki.

Tuossa siis talon edustaa. Heti, kun mies sanoi maagiset sanat "no ok, tehdään sitten se terassi" minä kaivoin tuosta portaiden edustalta vinksin vonksin painuneet laatat (50 kpl) pois ja siirsin tuosta "läntin kohdalta" pois lavakauluksista tehdyn "kukkapenkin" kukkineen ja multineen. Alkuperäinen suunnitelma oli, että terassi rakentuu tuohon näkyvillä olevalle alueelle, on leveydeltään suunnilleen tuon ulkoeteisen levyinen ja ulottuu kuvan alareunassa olevaan hiekkaan. Mulla oli myös ollut jo pitkään visio siitä, että terassi on ehdottomasti sellaisista luonnonkivisistä liuskeista tehty ja lopputulema olisi sellainen "rennon rähjäinen", koska ajattelin, ettei meille sovi mikään hieno ja tyylikäs ja virtaviivainen eikä ETENKÄÄN lautaterassi...

Ja sittenhän kävi tosiaan niin, että ensinnäkin terassin koko varmaankin tuplaantui JA siitä tuli tuollainen lautaterassi. Leveyttä on nyt reilut 7 metriä ja syvyyttä kohdasta riippuen reilut 5/7 metriä, yhteensä noin 43 neliötä. Kuvassa tämä ei näytä kauhean isolta edes, mutta on siinä tilaa vaikka tanssit pitää! Valmista ei vielä ole, koska terassilaudoista osa oli sen verran epäkuranttia, että pitää hakea niille korvikkeita. Lisäksi tarvitaan myös vielä jonkinlaista kaidetavaraa ja portaisiinkin materiaalia. Ihan 100% selvyyttä ei ole edelleenkään siitä, miten/mihin/millaiset kaiteet ja portaat laitetaan, mutta aika selvää kuitenkin. Tähän vasempaan etureunaan on tulossa todennäköisesti 3x4 metrin kokoinen katos, jonka alle laitetaan kalusteet ja keinu. Siihen nurkkaan on kenties tulossa samankokoinen kaide. Kaidetta laitettaisiin myös tuonne ulko-oven viereen, mutta ei koko laidan pituudelta. Muuten sitten tulisi portaat, eli terassi ikään kuin aukeaisi joka suuntaan ja vain osittain olisi kaiteet. Ihan pikkiriikkisen on mietinnässä myös se, laittaisiko tuonne myös jonkunlaisen porealtaan...

Tässä näkymää keittiön ikkunasta katsottuna tänään, eli vettä sataa, sataa, sataa... tyypillinen juhannuskeli siis. No, päivä on kyllä mennyt pitkälti lojuskellessa joka tapauksessa, kun eilen vanhat lähti vähän bailaamaan. Huhhuh... Olen nykyään aika lailla saanut muokattua uniaikojani siten, että menen oikeasti ajoissa nukkumaan, joten se, että oltiin kotona vasta 04.30 ei ollut kyllä ollenkaan viisas ratkaisu. Koitin nousta silti jo klo 9, mutta olo ei sitten sallinut juuri muuta kuin suihkun jälkeen takaisin vaaka-asentoon. Nousin lopulta vasta joskus 15.30 mikä tuntuu ihan järkyttävältä ja siksi onkin erittäin vaikea tajuta, että kello on nyt jo puoli 9 illalla, kun vastahan tässä on saatu päivä käyntiin!!

Mä olen tänä keväänä innostunut kovasti kasvattamaan tuollaisia ikkunakurkkuja! Meidän ihanassa marttaporukassa laitettiin kaikki niitä kasvamaan, ja jostain käsittämättömästä syystä ne on tuntuneet mulla onnistuvan ihan yli kylän ja paremmin kuin muilla. Olen saanut tuolta jo liki 20 kurkkua syötäväksi (vain yksi oli kitkerä, muut olleet tosi hyviä) ja varret on jo kauan olleet tuollaisia kattoa tavoittelevia - muilla varret on vielä aika lyhyitä ja satoakin tullut joko ei lainkaan tai sitten vain muutaman pikkuisen kurkun verran. Mä en todellakaan ole koskaan pitänyt itseäni minkään sortin hortonomina, joten ehkä tässä on auttavana tekijänä olleet nuo altakasteluruukut (joihin pitää lisätä vettä monta kertaa viikossa) ja valoisa tila.

Tuossa surullinen todiste siitä, että kasvit ei ole mun juttu... tuon onneksi pelasti kunnon kastelu. =)

Meillä on terassin teon lisäksi myös tasoitettu yksi aika iso osio pihasta äskettäin. Se alue on ollut ihan kauhea ryteikkö, josta olen toisaalta pitänyt, koska siinä on kasvanut paljon kukkia (koiranputkea, horsmaa yms), mutta se on joskus kynnetty ja jätetty sitten sikseen, eli siinä on ollut aivan kauhea kävellä katkomatta suunnilleen jalkojaan. No, kun sitä sitten vähän katselin tarkemmin ennen työn aloittamista, havaitsin siellä yhtäkkiä tuollaisen pensaan!! En ole koskaan aiemmin sitä nähnyt (enkä kyllä ole siellä edellä mainitusta syystä juuri käyskennellytkään), mutta sen on täytynyt siellä kasvaa kyllä jo joitakin vuosia. En oikein käsitä, mistä se on meidän pihaan päätynyt enkä edes tiedä tarkkaan, mikä se on - joku angervo, ehkä...? Tasoituksen yhteydessä se nyt kuitenkin otettiin sieltä talteen ja istutettiin toisaalle pihaan. Toivottavasti selviää hengissä ja kasvaa tulevina vuosinakin!

Muita mainittavia juttuja tässä kevään aikana on olleet terveyteen liittyvät asiat. Vuosi sitten kesällä kävin rautainfuusiossa, josta odotin taianomaista parannuskeinoa mun ainaiseen väsymykseen. No, ei auttanut pätkääkään. Infuusion jälkeen tutkittiin, mikä on ferritiinin tilanne. Se nousi aluksi tosi korkealle, mutta sitten alkoikin laskea kuulemma vähän turhan nopeasti. Koska olen vuosikausia kärsinyt vatsavaivoista, sain sitten lähetteen iki-ihanaan suoliston tähystykseen - joka ei muuten ollut ollenkaan niin kauheaa, kuin odotin, eli jos olet sinne menossa, älä suotta pelkää! Mitään vikaa ei löytynyt (huh!!), joten diagnoosiksi tuli IBS eli ärtyneen suolen oireyhtymä ja ohjeeksi kokeilla FODMAP-ruokavaliota. Varasin ajan sen aihepiirin asiantuntijalle eli ravitsemusterapeutti Leena Putkoselle (aivan ihana tyyppi, suosittelen!!), jonka avustuksella nyt sitten selvittelen tilannetta.  Aika ajoin vatsa on ok, mutta sitten taas ei, ja olenkin huomannut tietämättäni syöväni tuotteita, joita ei nyt pitäisi jne. Mielenkiinnolla odotan, löytyisikö altistusvaiheessa syyt vaivoihin, koska jokuhan niitä on koko ajan ylläpitänyt!

Terveyteen liittyy myös se, että luovutin viimein ja otin käyttööni kolesterolilääkkeet. Olen kuullut niin paljon juttuja, että ne on lähes s**tanasta seuraava asia, jonka vuoksi olenkin ollut lääkitystä vastaan, vaikka LDL-arvot on olleet vuosikausia liian korkeat (muut arvot on hyvät). No, monestakin syystä päätin nyt lääkkeet kuitenkin ottaa, ja täytyy sanoa, että mitään vaivoja niistä ei ole tullut. On myös jotenkin henkisesti helpompi olla, kun tietää, että niistä on apua ja riskit monenlaisiin vakavempiin juttuihin on nyt pienemmät. Mulle on ollut vähän vaikea paikka se, että vaikka olen ollut kasvissyöjä jo varmaan 10v, arvot ei vaan laske. Toki olen syönyt myös jonkun verran maitotuotteita ja kananmunia (ja kyllä, hyvin harvoin myös joskus kalaa, mutta ehkä max kerran vuodessa ja oli vuosia, etten syönyt ollenkaan), mutta ei sekään oikein selitä asiaa. Joten pakko myöntyä, että kyseessä on kenties perinnöllinen vaiva eikä siihen nyt vaan auta muu kuin lääkitys.

Mulla on nyt alkanut lähes koko kesän kestänyt loma (osittain palkatonta). Toivon, että kelit paranisi vähän ja saisin vaikkapa käytyä lenkillä joskus... saattaisi auttaa aika moneen asiaan, kuten vaikka väsymykseen. Mulla on myös perinteisesti ihan jäätävän pitkä to do -lista kesäksi. Mä tykkään tehdä noita listoja ja myös toteuttaa niiden juttuja, koska en ole mikään "makaan rannalla/terassilla"-ihminen vaan kyllästyn totaalisesti, jos ei ole jotain "järkevää" tekemistä (kuka sen sitten mitenkin kokee, mutta itse en jaksa "vain olla"). Toisaalta ne mun tämän kesän listan jutut on kyllä aika isoja (esim. talon maalaamista), enkä mä edes oleta, että kaiken saan tehtyä. Reissusuunnitelmia on sen verran, että aion käydä asuntomessuilla ja todennäköisesti siitä sitten jatkan vielä pohjoisempaan. Mies lomailee vasta heinäkuun lopussa eli reissut teen kavereiden kanssa, ja viikon verran katsotaan sit, mitä keksittäisi miehen kanssa yhdessä, kunnes taas palailen töihin.

Tällä suloisella kurkun kukalla päätän tämänkertaiset turinat. Mitä teille kuuluu? Ihanaa kesää, sateisista keleistä huolimatta! ♥