maailman tilannetta, lapin reissua ja muuta sellaista

 

Heipähei ja ihanaa naistenpäivää! ♥

Kuinka kävikään, että taas vierähti pari kuukautta kirjoittelematta. Ja ihan hirveästi on sinä aikana tapahtunut, etenkin tuolla maailmalla... Niin masentavia juttuja, että huhhuh. Kyllä en ymmärrä, mitä nuo ihmiset rapakon takana ajattelivat, kun tuollaisen totaalisen pölkkypään johtajakseen valitsivat. Reilussa kuukaudessa se on saanut maailmankirjat sekaisin. (En halua edes käyttää pronominia hän, koska tyyppi ei ole sen arvoinen...) No, toivottavasti Eurooppa tässä nyt vahvistaa rivejään ja toimii viisaasti, jotta vältytään vielä pahemmilta asioilta kuin mitä on jo tapahtunut.

En ole nuorempana ollut tippaakaan kiinnostunut politiikasta, enkä vielä pitkälle aikuisenakaan. Vasta viime vuosina tämä käsittämätön poliittinen liikehdintä on herättänyt edes jonkinlaista mielenkiintoa seurata maailman asioita. Joskin olen sellanen herkästi ahdistuva ihminen, jonka vuoksi asioiden seuraaminen ei oikeastaan muuta aiheuta kuin v*tutusta ja tulevaisuudenpelkoa, aika ajoin myös ihan silkkaa toivottomuutta. Huolestuttaa ympäristön tila, yhteiskunnan jakautuminen mielipiteiden ja vaikkapa sosiaalisten tilanteiden takia jne. Mielessä on välähdellyt myös sellaisia ajatuksia, kuin "kestääköhän tämä maapallo edes oman elinikäni ajan enää", "toivottavasti maailmanlopun kohdatessa kuolema on nopea ja mahdollisimman tuskaton" jne. Huolestuttaa myös, miten vaikkapa lapseni ja pienet lapsenlapseni selviävät tällaisessa maailmassa.

Esimerkiksi mun miehen mielestä asioita on turha murehtia, koska "ei me mitään niille voida kuitenkaan". No, olen siinä mielessä kyllä eri mieltä, että mun mielestä ihan joka iikka voi tehdä osuutensa tässä maailmassa. Jokainen valinta, oli se sitten ruokaa, vaatteita, yleistä kulutuskäyttäytymistä tai seuraa, puheita tai sitä, mitä jälkikasvulleen maailmasta kertoo, on valinta joko "puolesta tai vastaan". Ei kukaan ole täydellinen, mutta kyllä mä väitän, että pienistä puroista tulee suuria virtoja jne.

Mielipiteitä saa olla, ne saa olla erilaisiakin. Mutta mä en esimerkiksi välitä todellakaan olla seurassa, jossa puolustellaan tuon hullun äijän tekosia. En vain ymmärrä, miten joku edes voi olla sitä mieltä!! Edes vitsinä en kestä sellasia juttuja, koska minusta ne on vakavia asioita ja olen niin tosikko, että mun mielestä vakavilla asioilla ei oikein pitäisi vitsailla. Ja heh, voitte arvata, että mun lähipiirissä näitä tyyppejä löytyy, joiden mielestä vaikkapa ihan tämän kotimaamme hallitus on just hyvä. Aika ajoin koen vihervassari-ajatusteni kanssa olevani erittäin väärässä seurassa... 

No, se siitä aiheesta. Uskoisin, että aika moni ihminen on näitä juttuja viime aikoina miettinyt. Mä koitan olla antamatta asian pilata koko elämääni.

Kävin tammikuussa taas tyttären luona Lapissa. Tykkään ajamisesta ja noin 12 tunnin ajomatka menikin rattoisasti äänikirjan kanssa. Harmillista on ainoastaan se, että pelkkiin matkoihin kuluu aina se kaksi päivää, ja vaikkapa viikon reissussa se on aika iso lohkaisu kokonaisajasta.

Olen tehnyt nykyään nämä Lapin reissut yksin. Mies ei niin ole aiheesta innostunut, joten mikäpä siinä sitten - parempi oma seura kuin haluton toisen ihmisen seura. Ja perillä on aina mukavaa. Tytöllä ei ollut vapaapäiviä kuin yksi koko aikana, mutta mä olinkin mukana siellä töissä. Aamulla herättiin joko 5.20 tai 6.20, syötiin aamupala ja lähdettiin matkaan kohti koiratarhaa. Tyttö tekee miehensä kanssa siis alihankkijoina husky-safareita ja heillä on noin 30 omaa koiraa siellä. Kotona oli myös uutta polvea kasvamassa, kun siellä oli neljä noin viikon ikäistä pentua! ♥

Tykkäsin viikostani siellä ihan valtavasti! Oli todella ihanaa olla paljon ulkona, paijata koiria, olla mukana ajoretkillä jne. Ainoastaan yhden kerran yksi koira pääsi vähän vallattomana juoksentelemaan minun takia... =D Kun valjakoita kootaan, koirat päästettiin usein tarhasta yksi kerrallaan ja nehän into piukeana juoksee sinne alueelle, missä ne laitetaan valjakkoon. Matkan varrella on pikku portti, jossa koira napataan kiinni, mutta ne on niin vauhdikkaita ja innokkaita, että yhden kerran porttivahti ns. petti, eikä saanutkaan otetta ohi kiitävästä olennosta... No, noita sattuu välillä, eikä siinä mitään kauheaa tapahtunut, koirat ei siis karkaa kaukaisuuteen, ne vaan innoissaan säntäilee siellä alueella hetken.

Olin jotenkin myös ihan tavattoman ylpeä minun pikku tytöstäni, joka ammattilaisen ottein hoitelee sitä hommaa: rakentaa valjakot (eli valitsee siihen koirat ja koiraparit, pitää esim. tietää kuka on hyvä johtaja, kuka tulee kenenkin kanssa toimeen, kuka on juossut mitenkin paljon viime päivinä, jne. jne. jne.), ajelee retkueen etunenässä moottorikelkalla kuin vanha tekijä (ja hihii, minä istuin kyydissä ja tein myös jonkinlaisen osuuden mm. valvomalla ja ohjeistamalla käsimerkein takana tulevia valjakoita), juttelee ajoretken jälkeen aivan sujuvasti englanniksi turistien kanssa kertoen koirista ja vastaillen monenlaisiin kysymyksiin (vaikka ei oikeasti ole mikään innokas ihmisten kanssa juttelija) jne.

Lappi ja koirat on niin tytön juttu, että ei voi kuin olla tosi iloinen, että on paikkansa maailmassa löytänyt jo noin nuorena (nyt 23 v). Tähän hänen elämä on tosin tainnut tähdätä pikkutytöstä asti, sillä jo joskus lapsena hän laitteli lelukoirat jonoon valjakoksi, jonkunlaisen kelkan niiden taakse, ja nuken siihen perään uimalasit (=ajolasit) päässä ajamaan valjakkoa. Olen ottanut tuosta hänen ekasta "valjakostaan" valokuvankin silloin aikanaan. Tyttö on myös aina tykännyt nimenomaan huskeista. 

Sittemmin tyttö opiskeli eläintenhoitajaksi, meni harjoitteluun koiratarhalle ja pääsi näiden harkkapaikan ihmisten ja koirien mukana silloin alun perin sinne Lappiinkin. Ekaan omaan kotiinsa hän hankki välittömästi koiran (yllätys: huskymix), joka siellä nykyään myös välillä juoksee valjakoissa, kuten esim. kun tehtiin tytön kanssa kahdestaan yksi hupiajelu sellaisena päivänä, kun siihen oli aikaa. Minä nautin vain kyydistä ja maisemista ja tyttö oli ohjaksissa.

Jotenkin tykkään ihan älyttömästi noista karuista maisemista. Olen nyt saanut käydä Lapissa jo monta kertaa tässä parin vuoden aikana. Minähän en siis ollut käynyt siellä koskaan ennen! Nyt, kun siellä on ns. ilmainen majapaikka (heh), olen saanut kokea niin jäätävän pakkasen (viime talvena) kuin karmean räkkäajankin (viime kesänä). Myös alkava ruska on nähtynä. Vielä pitää tähdätä joskus sinne kaamoksen aikaankin - se on tytön mielestä värikkäin aika vuodesta! - sekä sellaseen kunnolliseen ruska-aikaan (viime syksynä ruska oli vähän vaisu).

Välillä mietin jopa, että olisipa kiva asuakin tuolla... ehdottelinkin tytölle, että jospa jäänkin punkkaamaan sinne heidän sohvalleen, mutta se ei kuulemma sopinut. =D No, uusia reissuja odotellessa! Kivaa myös, että pystyin olla mukana siellä töissä ja kokemaan sitä heidän arkea. Kyllä oli vähän karua palata sieltä ulkohommista ja eläinten luota taas toimistoon...

No, on tässä muutakin elämää ollut kuin Lapin lumoa. Esimerkiksi tämä, kun meidän marttaporukka kävi villasukkalenkillä! Oltiin sitä suunniteltu jo viime talvena, mutta nämä talvet kun on niin omituisia nykyään, niin ehti sitten lumet muuttua vedeksi ennen kuin suunnitelma toteutui. Mutta nyt saatiin se osutettua hyvään väliin ja olikin kyllä tosi hauskaa! Meillä oli varmaankin useimmilla neljät villasukat päällekkäin ja niillä tarkeni ja pärjäsi hyvin. Alun outouden jälkeen (siis lähdeppä nyt pihalle talvella ilman kenkiä!) oli tosi ihanaa tallustella lumessa sukkasillaan! Mulla on itselläni paljasjalkakengät, joten se kävelytuntuma ei ollut ihan ennennäkemättömän uusi, mutta monelle muulle taisi olla. Tätä voisi kyllä harrastaa enemmänkin, jos vain pakkasia piisaa.

Tällä hetkellä meillä on täällä Kymenlaaksossa aurinkoista ja lähes lumetonta. Lämpötilat on olleet plussalla vissiin jopa yöllä... huhhuh. No, takatalvea odotellessa, sillä jos joku on varmaa niin se, että jos erehtyy laittamaan talvivaatteet syrjään, niin ihan varmasti ne on sitten vielä kaivettava kertaalleen takaisin käyttöön! Sen vuoksi en siis aio vielä uskoa, että kevät on jo täällä.

Yksi ilouutinen muuten pitää kertoa. Olen joskus kertonut, että tänne meidän kulmille suunniteltiin isoja aurinkopaneelivoimaloita, ja meidän talo olisi jäänyt aivan niiden keskelle. No, nepä ei saaneet kaupungilta vihreää valoa!! Tai siis, tarkemmin sanottuna ne lupahakemukset ei koskeneet juuri tätä meidän aluetta, mutta lähellä olevaa kuitenkin, ja siellä kaupunki linjasi, että niitä ei saa rakentaa asutuksen viereen. Joten olemme nyt 99 % varmoja, että ei niitä sitten tännekään saa laittaa! Tämähän tietää sitten sitä, että koska viime kesänä jätettiin motivaation puutteessa kaikki remontintapaisetkin tekemättä, ne on edessä ensi kesänä. Tiedossa on varmaankin siis ainakin jonkinlaisia ulkomaalauksia (voi ei, inhoan ajatustakin siitä, että ensin pitäisi vähän pintaa rapsuttaa) ja kenties, KENTIES, se terassikin viimein!

Alkuvuosi sisältää meillä myös synttäreitä. Esikoinen täytti 30v, mikä on jokseenkin käsittämätöntä. Siis, vastahan minä täytin 28... Tytär piti hauskat bileet tuossa meidän piha-aitassa, jossa sai musat rauhassa pauhata yötä myöten. Tämä kakkukuva on siis heiltä kotoa, jossa pidettiin ensin päivällä sivistyneet kakkukahvit lähisuvulle. Iltabileissä oli sitten kaverit, juomat, discovalot ja karaoke. Ne oli kuulemma teinibileet, koska siellä aitassa tuo esikoinen ja pikkuveljensä (eli meidän kaksi vanhinta lasta) majailivat silloin teininä ja siinä oli hyvät nostalgiavibat. Itsekin siellä hetken jorailin, mutta luovutin sitten ja jätin estradin nuoremmalle väelle. =D Hauskaa oli ollut, ja sehän on tärkeintä, että sankaritar oli tyytyväinen juhliinsa! ♥

Parit muutkin synttärit on olleet ohjelmassa: yksi neiti täytti 1v ja toinen 20v. Molemmat tätä nykyä myös osana meidän perhettä. ♥

Herkkupullakuvan kautta back to basics... Mulla on ollut pitkään jo kolesterolit koholla. Olen vastustanut lääkitystä tosi paljon, koska olen siitä kuullut kaikenlaisia kauhujuttuja. Olen vähän kummissani, miksi mulla yleensäkin on kolesteroli koholla, vaikka olen kasvissyöjä (ilmeisesti se on sitten perinnöllistä, plääh). Jonkun verran olen kyllä käyttänyt maitotuotteita ja kananmunaa, mutta en mitenkään jatkuvasti tai edes päivittäin. Juustoa söin vielä jokin aika sitten leivän päällä, nyt olen senkin jättänyt. Ja sit tietty se suklaa, vaikka onkin tummaa, 80 %:sta eli "terveellistä" ja vielä vegaanistakin, mutta onhan siinä sitä kovaa rasvaa. Benecol-jogurttien avulla kenties (?) sain LDL-kolesterolia alas jonkun verran. Suklaatakin olen vähentänyt mielestäni aika onnistuneesti. No, edelleen se LDL on 4 (kun pitäisi olla max 3) ja jälleen eilen sanoi hoitaja, että lääkettä kyllä suosittelisi nyt käyttöön. Joten... voi olla, että tulen siihen sitten taipumaan, mikä ärsyttää mua tosi paljon!!

Siitä olen iloinen, että olen kuin olenkin saanut itseni edes jotenkin liikkumaan viimein. Työni on silkkaa istumista ja matkat töihin myös (autolla vajaa tunti suuntaansa), ja koska liikkumattomista päivistä tulee aika pitkiä, on sillä tietenkin seurauksensa. Mutta ystävän kanssa lähdettiin viikottaiseen kahvakuulaan, ja se onkin ollut tosi kivaa! Olen kyllä sen jälkeen aina aivan sökönä, nytkin on vaikeuksia torstain tunnin jäljiltä ihan vaan kyykistyäkin, mutta toivon, että saan jatkettua tätä  ja voimat kehittyy (ja kilot vähän hupenee...). Kuntoni ei ole todellakaan hyvä, mutta suunta on ylöspäin. Myös kotijumppailua koitan taas saada jatkettua, samoin nyt kevään houkuttelemana ihan vaan kävelylenkit tekisi tosi hyvää. Välillä teen niinkin, että käyn töissä keskellä päivää pikku lenkin.

Laitetaanpa loppuun vielä yksi ihana Lappi-kuva. Tuossa joen jäällä viiletettiin moottorikelkalla ja voi että se oli hauskaa! Mutta nyt taidan ottaa ilon irti ihan vaan kotipihalla, sillä meille tuli aamulla kuorma polttopuita, jotka pitäisi nyt saada vajaan. Siinäpä on sekä jumppaa että raitista ulkoilmaa hetkeksi!

Oikein ihanaa maaliskuuta kaikille, jotka tänne lukemaan eksyvät!

mietteitä vuoden 2024 kulutuksesta

No nythän mä oon vallan innostunut taas tänne napsuttelemaan juttuja! Saa nähdä, miten kauan tätä kestää... toivottavasti kestää, sillä vaikka teitä ei kiinnostaisi, niin itseäni näiden juttujen muistiin kirjaaminen kiinnostaa paljonkin. Vielä vuosien päästäkin käyn lukemassa omia juttujani ja muistelen menneitä. Äskettäin luin koko vuoden 2012 jutut läpi (niitä ei suurimmaksi osaksi löydy enää blogista) ja olo oli aika raskas, koska se oli vuosi, jolloin oli kaikenlaista rankkaa menossa koko ajan. Toisaalta on erittäin hyvä katsoa välillä sinne kauas taakse ja sitten todeta, että hengissä selvittiin siitäkin. Ja että kaikki se p*ska on onneksi takana päin ja tilanne on tänä päivänä ihan jees, mistä voi olla kyllä kiitollinen.

Tänään ajattelin kirjoitella muistiin vuoden 2024 rahankäyttöä ja muutenkin mietteitäni aiheesta. Olen vuosikausia tehnyt omaa "kirjanpitoa", eli kerännyt talteen kaikki kuitit ja koostanut kuukausittain sitten niistä Exceliin tulot ja menot. Koneellani näyttäisi olevan tietoa aina vuodesta 2016 asti ja sitä ennen tein tätä samaa ruutuvihkoon. Hulluutta, on mulle kommentoitu, mutta mun mielestä se on mukavaa ja mielenkiintoista.

Tänä aamuna siis laskeskelin loppuun vuoden 2024 tulot ja menot. Meidän rahatilanne on esimerkiksi tuosta aiemmin mainitusta vuodesta 2012 parantunut aivan huomattavasti. Silloin oli todella tiukkaa, olin osin työttömänä ja tein monet kuukaudet vain vähän osa-aikaista työtä tarvittaessa kutsuttavana. Lapset asui vielä kotona ja tulojen ja menojen suhde oli kyllä jäätävän hirveä. Toisaalta me ei olla käytetty luottokortteja kuin muutamia kertoja elämässä, eli ei sinällään silloin varsinaisesti velkaannuttu enempää kuin mitä talolaina oli, koska olen ollut tarkka rahojen kanssa. Mutta ruokaa piti aika ajoin ostaa tilille, mikä tietenkin aiheutti kierteen maksujen kanssa.

No, ne ajat on takana päin ja tällä hetkellä kahden työssäkäyvän, velattoman aikuisen taloudessa on tilanne oikeastaan tosi hyvä. Säästöjä kertyy, voidaan auttaa tarvittaessa lapsia ja läheisiä ja annan kuukausittain myös pienet summat muutamaan eri hyväntekeväisyyskohteeseen. Tästä pieni sivujuonne: Meillä on koko yhteisen historiamme ajan ollut miehen kanssa yhteinen tili, jonne menee kaikki tulot. Mies kommentoi joku aika sitten mun lahjoituksia, että "en käy töissä sitä varten, että ne rahat sitten annetaan jollekin muulle". Minä kommentoin takaisin, että "en minäkään, että ne rahat poltetaan savuna ilmaan" (taitaa minun lahjoitukset olla kuukaudessa paljon vähemmän kuin tupakkaan menevä raha...). Asiasta ei ole sen jälkeen enää keskusteltu.

No niin, tarkoituksenani ei ole tosiaankaan mitenkään brassailla raha-asioilla. En avaa meidän tuloja sen tarkemmin kuin että miehen tienesti on ehkä juuri ja juuri siellä suomalaisen keskituloisen kohdalla. Oma palkkani taas on huomattavasti sen alle! En ole koskaan tienannut paljoa, mutta kun kahden ihmisen tulot laittaa yhteen ja elelee niukasti, niin hyvin näyttäisi pärjäävän. Minun käteen jäävää tuloa nostaa nyt se, että mulla on pitkä työmatka ja saan siitä verohyödyn etukäteen, eli mulla on hyvin pieni veroprosentti. Mulla ei juurikaan ole toivoa esim. palkankorotuksesta, koska työpaikallani ei todnäk vain ole sellaiseen varaa. Eli ei kyllä palkassa näy vaikkapa se, että olen ammattikorkeakoulun käynyt. Mutta koska näinkin on hyvin pärjätty ja koska pidän työstäni paljon, en minkään palkka-asian vuoksi edes haaveile jostain toisesta työstä.

Opin todellakin tarkaksi rahankäyttäjäksi silloin, kun minun tulot oli äitiyspäivärahoja ja kotihoidontukea (ja sitä aikaa kesti lähes 10v) ja mies oli ihan tavallinen duunari (mitä on edelleenkin). Pienten tulojen (ja monen lapsen) kanssa ei kuulkaa todellakaan matkusteltu, käyty ulkona syömässä, osteltu merkkivaatteita tms. (Onneksi ei ollut silloin myöskään sosiaalista mediaa, joka olisi voinut aiheuttaa paineita.) Tämä niukistelu on sitten jäänyt päälle, vaikka täytyy sanoa, että kun äsken katsoin vuoden 2024 yhteenlaskettuja lukuja, tuli vähän sellanen olo, että hetkinen... mites nyt onkin näin paljon rahaa käytetty tähän ja tuohon kohteeseen?? Vaikuttaisi siis siltä, että kun ei tarvitse pennejä enää laskea, rahaakin tulee käytettyä reippaammalla kädellä. Ja sen vuoksi siis ajattelin, että kirjoitan tännekin asiasta, koska en pidä tästä suuntauksesta, mikä meidän taloudessa on nyt näköjään käynyt!

Mä hämmästelen usein etenkin sitä, miten paljon ruokaan menee rahaa. Mä en enää juurikaan kokkaa kotona, en ainakaan missään nimessä päivittäin. Mies syö työpäivinä lounaspaikoissa ja mulla on jotain evästä mukana - siinä on muuten yksi pihiyden esimerkki minussa: en todellakaan raaski laittaa päivittäin +- kymppiä lounaaseen! Saatan siis tehdä itselle ison satsin jotain ruokaa, jota sitten pakastan ja otan mukaan töihin. Myös jogurtti, leipä, hedelmät ja kasvikset on mun eväitä. Ruokaosio on kuitenkin aika iso, kun ajattelee, että kyseessä on vain kahden ihmisen syömiset... Toisaalta osiossa on mukana myös kodin perustarvikkeet (pesuaineet, vessapaperit yms) sekä karkit ja herkut, eli ihan kaikki ei ole ruokaa. Mutta noiden herkkujen osalta on kyllä tänä vuonna tehtävä parannusta! (Aiemmin erittelin herkut ruoista, mutta sittemmin olen yhdistänyt noita kategorioita. Hyvä konsti huijata itseään, kun se herkkuihin käytetty raha hukkuu tuonne muiden sekaan...)

Toinen iso osio oli kauneus ja  terveys, jonne kirjaan lääkärit, lääkkeet, hiustenleikkaukset yms. Ihmettelin, miten se on niin suuri... mutta sitten tarkistin, että todellakin, mulla oli se rautainfuusio ja olen myös hankkinut uudet silmälasit keväällä (ja täytyy sanoa, että on ihan törkeää, miten kallista on tällainen pakollinen asia hankkia!!).

Kolmas iso osio oli "omat jutut". Kirjailen sekä itselleni että miehelle tällaiset osiot, ja nyt hämmästyin, miten se minun osio olikin niin suuri. Mutta tosiaan, olin viime vuoden aikana kolmeen otteeseen tyttären luona Lapissa (2 x omalla autolla ja kerran lentäen) ja käytiin myös yön yli Norjassa yhdellä kerralla. Lisäksi kävin ystävän luona Englannissa. Reissasin siis viime vuonna enemmän kuin monena vuonna yhteensä!

Mä olen viime vuonna ostellut myös aika paljon tunikoita ja paljasjalkakenkiä. Tänä vuonna on ostokielto niiden kohdalla!! Olen ostellut myös melko huolettomasti kynttilöitä (mikä outo kohde!!) ja niiden hankinta on sallittua vasta sitten, kun entiset on polteltu pois. Ja sitten olen ostellut netistä vaikka minkälaisia jumppa-, ruoka- ja hyvinvointikursseja. No, pelkkä ostaminenhan ei kuntoa kohenna tai kokkaustaitoja paranna, joten nyt on todellakin ostokielto niidenkin kohdalla. Pitäisi oikeasti kunnostautua ja tehdä niillä jotain...

Koen siis, että vaikka on ns. varaa hankkia asioita, niiden järkevyyttäkin pitäisi miettiä kerran tai vaikka kaksikin. Olkoot nyt sitten viime vuosi opetuksena ja tänä vuonna pistetään turhat hankinnat nolliin. Mun ajatus on pitkään ollut, että ostetaan vain tarpeeseen, enkä toisaalta mielestäni nyt mikään ihan mahdoton shoppailija ole. Mulla ei mielestäni ole myöskään esim. ihan kauheasti vaatteita, mutta toisaalta kyllä mä vähemmälläkin pärjäisin (sama kenkien kanssa). Nuo jumpat mua ehkä eniten nolottaa, koska todellakaan se, että luen koneelta erilaisia juttuja ei vie mua askeltakaan kohti parempaa kuntoa saatikka vähennä näitä valitettavasti viime vuosina "saavutettuja" kiloja. Herkkujen ostokin on kyllä niin turhaa kuin olla voi, etenkin kun sitten manailen kuvajaistani ja kiukuttelen, kun ei vaatteet mahdu päälle.

Ja vaikka tässä nyt suunnittelenkin kulujen karsimista, niin edessä taitaa olla uuden pesutornin hankinta. Ei nimittäin auttanut korjailut, vaan kuivurin vika tuli hetken päästä taas takaisin. Ostettiin myös uusi telkkari (se mua vähän kyllä mietityttää... ei nyt ollut ehkä mikään kaikkein pakollisin hankinta). Saas nähdä, milloin meidän 15 vuotta vanhat jääkaappi, pakastin ja liesi sanoo sopimuksensa irti (liesi on ollut osittain rikki jo varmaan 10 vuotta), mutta toisaalta tuollaisia välttämättömiä hankintoja on vaan pakko tehdä (siis jos hajoavat). Auton akkukin ilmoittelee ongelmista, auto ei eilen käynnistynyt parin päivän pakkasessa seisomisen jäljiltä. Eli välttämättömiä hankintoja tarvitsee tehdä ja on onni, että siihen ei talous kaadu (kuten olisi vaikka vielä 10v sitten käynyt). Karsintaa voi tehdä sitten niiden ei niin välttämättömien kohdalla ja tämän otan tavoitteekseni tänä vuonna.

****

Ulkona onkin sää mennyt aivan sumuiseksi. Nyt vähän harmittaa, kun en eilen ehtinyt lenkille, kun aurinko paistoi ja oli aivan ihana ilma. Mutta ehkä se vaan täytyy vetää vaatetta niskaan ja lähteä sumun sekaan - kunhan ensin selvitän loput pyykit. Kuivurin temppuilu on oikeasti aika ärsyttävää ja hidastaa kummasti tätä pyykkihommaa.

Millaisia mietteitä teillä on rahankäytöstä? Vai mietittekö yleensäkään? Onko kukaan muu yhtä "hullu" ja laskee tulot ja menot sentilleen joka kuukausi, vuosi vuoden jälkeen...? =D

Mukavaa loppiaista!

pakkaspäivän siivoiluja

 

Huhhuijaa. Mies on sairastanut jotain flunssaa tai influenssaa koko viikon (korona/influenssatesti ei tosin näyttänyt mitään, mutta tehtiin se vasta eilen, kun olo alkoi jo kohentua). Kuume oli ajoittain jopa 39,4 ja kaiken aikaa oli jäytävä päänsärky. Hän on siis maannut sohvan pohjalla käytännössä viikon putkeen. Itse kävin töissä (muina päivinä paitsi 1.1.) enkä ainakaan toistaiseksi ole sairastunut, ihan minimaalisen pientä nenän tukkoisuutta lukuun ottamatta. Olen kyllä yleensäkin sitkeä sissi enkä sairastele - silloin, kun lapset oli pieniä, saatoin olla koko porukasta ainoa, joka ei sairastunut, koska hei, jonkunhan se koti pitää pitää pystyssä sillä välin, kun muut on kipeitä.

No, eilen alkoi kuitenkin näyttää siltä, että elämä voittaa. Pystyasento oli jo ajoittain mahdollinen, ja suihkussa käyntikin onnistui (hurraa!!). Mutta rennosti otettiin eilinenkin edelleen, siis minä myös. Kävin tosin pitkästä aikaa ulkoilemassa, kun keli oli aivan ihana kovasta pakkasesta (-17) huolimatta. Mutta illalla sitten katsottiinkin Areenasta putkeen koko kuuden jakson mittainen kausi Queen of fucking everythingiä. Oli ihan hyvä, loppua kohti paraneva sarja. Toista kautta odotellessa.

Tänään onkin sitten ihanaa iskeä siivouksen kimppuun! Koska mies tosiaan makasi siinä sohvalla välillä hikoille, välillä palellen, otin kaikki sohvanpäälliset irti ja iskin pesukoneeseen (toinen koneellinen menossa). Myös kaikki viltit, vällyt, tyynynpäälliset jne. sohvalla olleet asiat käyvät tänään pesussa. Mietin, pesisinkö myös keittiön matot, jotka on helppo heittää pyykkikoneeseen... Eli kunnon siivousvimma iski päälle.

Pyykkäys on mun lempikotityö. Nyt kuitenkin pyykkäysintoa on jonkun aikaa lannistanut kaksi erikoista ongelmaa, jotka molemmat liittyy laitteisiin:

1) Pesukone haisee. Olen koittanut pestä pesukonetta (sitruunahappoa ja 90 asteen ohjelma), kuivaan aina tiivisteen, nukkasihti on putsattu (eikä se ollut erityisen likainen) jne. Silti aika ajoin kylppäriin mennessä iskee vastaan haju, jonka lähde on pesukoneen rumpu. En tajua. Olen koittanut selvitellä, mikä voisi olla vikana.  Ainoa keksimäni konsti on enää selvittää poistoputken tilanne - ainakaan sieltä ei äkkikatsomalta kyllä mitään ylimääräistä tai haisevaa tullut ulos, joten on vähän mysteeri nyt tuo haisu.

2) Kuivausrumpu temppuilee. Se  ilmoittelee jatkuvasti, että nukkasihti on täynnä. Sitä koneen uumenissa olevaa sihtiä on pesty ja putsattu ja tyhjennän joka koneellisen jälkeen sen sihdin, mihin ne kuivat nukat kertyy. Myös aika ajoin kesken ohjelman (kun kone taas kerran piipittelee) katson, onko siellä nyt muka jotain, mutta ei auta. Kerran mies on avannut masiinan ja siellä takana on joku paikka, jonne nukkaa kertyy, joten se tarkistettiin nytkin.

Molemmat koneet on kohtuullisen vanhoja (en tiedä, mistä senkin tarkistaisi, mutta lähemmäs 10v kuitenkin). Jos miehen suorittama korjaus ei nyt auta (se osaa korjata kaiken), täytyy varmaan ostaa sitten uudet.

No niin, päivä tässä onkin kirjoittelun välissä jo edennyt. Yläkerta ja puolet alakertaa on nyt imuroituna ja yläkerran matot sekä muutama villainen juttu pihalla tuulettumassa raikkaassa pakkassäässä. Keli on kyllä tosi kaunis, pitäisi vielä ehtiä vähän itsekin tuulettumaan tänään. Jatkan siis siivoilua. Kerron sitten joskus (ehkä), auttoiko tuo korjausoperaatio kuivuriin. Ainakin nyt se tuntuisi taas pelaavan ilman turhia piipityksiä.

Pesukone kutsuu... joten heippa vaan ja mukavia pakkaspäiviä teillekin! 

uuden vuoden alkumetrit

 

Hyvää uutta vuotta 2025!

Ja voihan unettomuus... Kello on taas 02.30 ja minä täysin hereillä. Koitin kyllä tosi kovasti saada unta, mutta on liikaa asioita jälleen kerran mielessä pyörimässä, eikä uni minua kiinni saanut. Näinköhän tämä on joku perinnöllinen juttu, nimittäin äitini kärsi unettomuudesta ja myöskin yhdellä lapsistani on paljon univaikeuksia. No, ei auta kuin yrittää petrata asiassa jatkossa. Ja ehkä tässä nyt vaikuttaa se, ettei ole normaalia rytmiä arjessa näiden rikkonaisten viikkojen takia. Huomenna olisi työpäivä taas, en oikein tiedä mitä tekisin, jos unet jää vain muutamaan hassuun tuntiin... voisin vamaan tehdä etäpäivän, ainakin saisi jonkun verran armoa aamulla, kun voisi vain astella sängystä suoraan koneelle sen sijaan, että täytyy käydä suihkussa ja ajella tunti työmaalle.

Tuo kuva on muuten reilun vuoden takaa. Täällähän siis ei ole nyt lähellekään noin paljon lunta... koko joulun tienoo oli plussakeliä ja lumet hupeni vauhdikkaasti sen myötä. Eilen alkoi sitten jälleen pakastua ja olikin aika hassua, kun oli todella napakka hankikanto, parempi kuin mitä yleensä on, plus että yleensä sellainen on vasta joskus maaliskuussa.

Meidän vuodenvaihde meni todella iisisti. Mies nimittäin tuli sunnuntai-iltana kipeäksi. Lämpöä nousi ja ehdin jo vähän virnuilla, että miesflunssaahan se sieltä pukkaa... mutta kyllä tuo nyt on ihan oikeasti kipeä. Eilen oli kuumetta reilut 38 ja tänään aamulla peräti 39,4. Päänsärky on kuulemma kova ja lääkettä on koittanut napostella, mutta ei vaan hellitä. Niinpä mies on sitten vain maannut sohvalla viltin alla vaikertamassa pari päivää. Ehkä tämä on influenssaa? Koronaa ei ainakaan ole, se eilen jo testattiin.

Eilinen oli siis rauhallinen. Tytär kävi lapsineen ja nuorempi poikakin koiransa kanssa (mäykkypoika muuten täytti eilen vuoden!), mutta eivät kovin kauaa olleet. Raketteja katselin tyttärentyttären kanssa osin ulkona ja osin ikkunasta. Sitten, kun lähtivät, minä istuskelin ruutujen äärellä tovin ja nukkumaan menin joskus 22.30. Oli ensimmäinen kerta vuosiin, ellei vuosikymmeniin, kun en tosiaankaan siis katsonut keskiyöllä raketteja! Hämmentävää... tätäkö se ikääntyminen nyt on, kun ei vaan jaksa vaivautua vaan menee mieluummin nukkumaan...?

Mitenkä tuo kuva sitten liittyy asiaan? No, se on tietysti osa pyhää uudenvuoden lupausta alkaa syömään paremmin, eli enemmän kasviksia ja vähemmän suklaata. Sama lupaus toistuu joka vuosi, mutta se aina sitten vuoden varrella unohtuu. Saas nähdä, miten nyt käy! Kovat on taas suunnitelmat ja into, mutta tähänkö se nyt heti tyssää, kun ei saa nukutuksi ja sitten ei vaan väsyneenä muuta jaksa kuin kaivella piristävää suklaata kaapin perältä esille... huomenna se taas tahtotila punnitaan!

Tänään siivoilin joulukoristeita pois. Ei mulla niitä järin paljoa ollutkaan, mutta nekin vähät on nyt suurin piirtein kasattuna laatikkoon ja viety kaapin perälle odottamaan ensi joulua. Valosarjoja on vielä paikoillaan: valoista tehty kuusi, marttaillassa väkerretty henkaritähti, paristokäyttöiset kynttilät ja joku muukin valosarja. En niitä varmaan ihan pian otakaan pois, on ne niin kivat pimeinä iltoina. Mulla on noita paristolla toimivia kynttilöitä aika paljon, koska tulin hankkineeksi niitä reippaasti miehen 6-kymppisille syksyllä. Polttelen jonkun verran myös ihan oikeita kynttilöitä, mutta nuo on mukavat ja turvalliset pitää päällä ja ah, miten helpotkin, kun niissä on ajastin. (Mietin usein, että miten ihmeessä tuollaiset ajastimet oikein toimii... Elämä on ihmeitä täynnä!)

Oli oikeastaan aika kivaa ottaa nuo jouluiset ripellykset pois. Aina siitä joulun pois siivoamisesta tulee sellainen olo, että aloitetaan puhtaalta pöydältä uusi vuosi. Mä tykkään uusista aluista, ja tuo vuodenvaihde on sellainen myös. Tänään olenkin innoissani väkertänyt (tietokoneella) tälle vuodelle kalenterin. Olen siis tehnyt itselleni (ja välillä lahjaksikin) monena vuonna vuosikalenterin, ja kun sen on kerran tehnyt, niin suht helppo on vaan siirrellä päivät kohdalleen aina seuraavaan vuoteen. Samoin olen vuosikausia kirjannut ylös meidän tulot ja menot, enkä vaan osaa (tai halua) siitä tavasta päästää irti, joten tein siihenkin hommaan vuodelle 2025 pohjan valmiiksi. Niin mukavia puuhia oli molemmat!

Jokohan se Nukkumatti osaisi kohta tulla tänne meillekin...? Taidan nimittäin nyt lähteä kokeilemaan uudelleen, saisinko unta. Kello on vartin yli kolme, apua... Hyvää yötä!

vuosikatsaus 2024

 

Vuosi alkaa olla lopuillaan. Ja vaikka en ole tänä(kään) vuonna tänne paljoa kirjoitellut, teen silti tämän perinteisen vuosikatsaukseni, koska tykkään tämmöisiä tehdä ja sitten jälkikäteen joskus lueskella. Ehkä täällä vielä joku muukin käy näitä minun blogsuttelujani kurkkailemassa...?

Kirjoittelen tätä postausta aamuyön tunteina. Mulla on aika ajoin tosi isoja uniongelmia, niin myös tänä yönä, joten päätin lopettaa sängyssä pyöriskelyn ja tulla sen sijaan alakertaan, kun kerran ajatus tästä tekstistä ei jätä mua muuten rauhaan. Tässä siis minun vuosi 2024 jonkunlaisena koosteena.

TAMMIKUU

Vuosi alkoi aika raskaasti, sillä heti tammikuussa saateltiin meidän rakas pieni Bertta viimeiselle matkalleen. Pakkasia piteli ja sitä myöten myös tosi kauniita kelejä. Kävin kuopuksen luona Lapissa, siellä se vasta kylmä olikin. Käytiin katselemassa paikallisia nähtävyyksiä, ajeltiin koiravaljakolla, syötiin herkkuja jne. Tykkään kyllä tosi paljon Lapista! Kotimatkalla ajelin lähes kolarin, kun säätila vaihtui paukkupakkasista nollakeliksi ja tiet oli silkkaa loskasössöä, jossa auto lähti ihan lapasesta yhdessä aika tiukassa paikassa. Aika karmiva kokemus!  

HELMIKUU

Helmikuussa kotiutui uusi koiravauva - ei meille, vaan pojallemme. Itse en ehkä koskaan enää mitään lemmikkiä aio hankkiakaan, näitä karvakorvia kun riittää hellittäväksi lapsillamme yhteensä noin 30 kpl... Helmikuussa suvun nuorin ihmistaimi oli jo vauhtia täynnä oleva pikkumies (kuvassa saa kynttilät kyytiä, jos huomaatte!). Kelit oli aika keväiset, eli vetiset. Helmikuussa buukkasin vihdoin itselleni kauan suunnitellun reissun ystävän luokse Englantiin.

MAALISKUU

Maaliskuussa pikkukoiruus ilahdutti kyläilemällä. Kävin kaverin kanssa katsomassa yhtä keikkaa. Kyläiltiin siskoni luona Tampereella katsomassa heidän uutta kotiaan. Kuuntelin älyttömän monta kirjaa (kuten koko vuoden aikana muutenkin). Pikkumurulle tuli täyteen ensimmäinen vuosi vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lumet ja jäät suli pois ja sai juoda ekat terassiteet. Kävin työmatkalla, kyseessä oli laivareissu ja tanssin siellä jalkani ihan tärviölle. Suruakin kuukauteen taas mahtui, sillä isovanhemmistani viimeinen eli mummoni nukkui pois täytettyään viikkoa aiemmin peräti 99v. 

HUHTIKUU

Huhtikuussa säät vaihteli keväisistä takatalveen, kuten kai aika normaalia onkin. Ja minulla koitti viimein se kauan odotettu reissu Englantiin rakkaan ystäväni luokse. Reissu oli mitä ihanin, vaikka kelit ei sielläkään järin lämpöiset olleet. Viikon aikana käveltiin kilometrikaupalla sekä paikallisesti että vähän kauempana Peak Districtin kansallispuistossa, tanssittiin parissakin discossa ihan urakalla, käytiin drinksuilla ja afternoon tealla, vierailtiin Lincolnissa ja Lontoossa... ja juteltiin, juteltiin, juteltiin. UK on kyllä parasta mitä tiedän! Kun tuosta reissusta kotiuduin, lähdettiinkin melkein saman tien sitten vielä miehen kanssa risteilylle (liiton risteily, ei kaksistaan).

TOUKOKUU

Toukokuussa haudattiin mummo. Myös Lapin tyttö tuli hautajaisiin ja sitä myöten joksikin aikaa käymään kotikulmilla. Toukokuu on töissä aina kiireistä aikaa. Minun vastuulla on erilaisten tapahtumien järjestelyt ja niissä mukana oleminen, kun taas pomolla on maastohommia ylenmäärin. Marttailuakin ehti olla, tällä kertaa ripusteltiin linnunpönttöjä. Omenapuu kukki ihan valtavasti.

KESÄKUU

Kesäkuun alkupuolella olin vielä töissä, mutta jäin sitten aika pian jo ylityövapaille ja lomille. Siivoilin kotona, pesin ikkunatkin, ja laittelin kukkasia pihaan. Aika ajoin sateli reilusti ja meidän pihassa oli suorastaan järvimaisemat. Juhannusviikolla lähdin taas kohti pohjoista. Menin auttelemaan tyttöä ja hänen miestään, kun muuttivat uuteen kotiin, ja koiratkin siinä sitten muutettiin tarhoineen. Kelit oli ajoittain hyvin hikiset ja hyttysiä riitti! Minun look lähes koko viikon olikin tuollainen hyttyshattutäti. Kuukauden marttailuna oli ihana retki Kotkan saaristoon, ja mansikoitakin ehdin jo kesäkuussa pakastella ekan kerran.

HEINÄKUU

Heinäkuu oli kokonaan lomaa - muistaakseni. Sisko tuli kylään ja käytiin muun muassa Repovedellä patikoimassa. Sairastuttiin sitten molemmat koronaan ja siinä menikin yksi vajaa viikko kuumeillessa. Mulla oli synttärit ja sepä olikin sellainen synttäripäivä, jota ei kukaan omasta perheestäni edes muistanut. Loman loppuaika meni aika tylsistyneessä mielentilassa, olisin tosi mielelläni lähtenyt vähän jonnekin reissuun, mutta koska ollaan tosi huonoja reissujen suunnittelijoita niin lähtemättä jäi. Siskon kanssa kävin jossain talonäyttelyssä Valkeakoskella, joten edes jotain pienen pientä tekemistä oli yhtenä päivänä.

ELOKUU

Elokuussa palattiin arkeen, onneksi. Kävin rautainfuusiossa ja odotin ihmettä tapahtuvaksi ja uutta puhtia elämään. No, sellasta ei kuulunut. (Henkilökohtaisesti siis kokemukseni rautainfuusiosta on, että ei tuntunut kerta kaikkiaan yhtään missään. Rauta-arvot nousi kyllä huomattavasti, mutta selvästikään ratkaisua ikiväsymykseeni ei löytynyt tuosta.) Kävin taas Repovedellä, tällä kertaa yksin. Ilmassa alkoi jo olla syksyn tuntua: sateita ja aamuisia sumuja. Ai niin, käytiin myös paikallisella rokkifestarilla, joskin kokemus oli tällä kertaa kyllä erityisen lattea. 

SYYSKUU

Syyskuussa pidin taas vähän vapaata ja lähdin jälleen käymään tyttären luona pohjoisessa. Tällä kertaa menin sinne lentäen, koska tulimme sitten tytön autolla sieltä etelään. Pohjoisessa oli jo ihana ruska. Käytiin mm. yhdessä tytön aiemmista työpaikoista, jossa sain ruokkia kettuja ja naalia (kuvassa). Tehtiin myös yhden yön ajoreissu Norjaan. Tytär on kyllä ihan parasta matkaseuraa ja Norja oli aivan upea, sinne on mentävä toistekin (en ole ennen käynyt). Näin pohjoisessa myös revontulia ja täytyy todeta, että ne eivät näytä silmään samalta kuin kuvissa - nuo värit tulevat siis vain kameran linssin läpi näkyviin. Syyskuussa käytiin marttojen kanssa  metsäretkeilemässä. Kesän alussa laittamani kukkaset ilahduttivat pitkälle syksyyn ja supersöpö pupumuki tarttui ihan väkisin mun matkaan yhdellä kauppareissulla. Iltojen iloksi aloin poltella jo kynttilöitä. Loppukuusta vietettiin miehen 6-kymppisiä isojen juhlien merkeissä.

LOKAKUU

Lokakuussa oli taas töissä kiireisempää. Heti kuun alkajaisiksi oli yhden yön yli kestävä työreissukin. Kovin oli syksyisiä kelejä: ajoittain sankkoja sumuja ja sitten taas ihania aurinkoisia syyspäiviä. Upeita auringonlaskuja näin usein töistä kotiin ajellessani. Illat kului kotosalla teetä (ja välillä vähän punkkuakin) hörppien. Tein myös paljon sudokuja tai pelasin itsekseni pasianssia. Työrintamalla tapahtui paljon, kun suunniteltiin toimiston muuttoa ja etsittiin uutta sopivaa paikkaa. Ihana sitten löydettiinkin! Marttailtiin monenlaisia käsityöjuttuja: minä en ole erityisen taitava näpertäjä, mutta huovutetut sydämet sentään onnistuin saamaan aikaan. Lokakuun lopulla kävin yhden yön reissussa tapaamassa vanhoja kavereitani entisillä kotikulmillani, käytiin porukalla myös aikuisten discossa. (Kylläpä onkin ollut oikea discoiluvuosi nyt!!)

MARRASKUU

Marraskuussa saatiin ensilumi ja hetkeksi ihan tosi upeat talviset säät. Aloitin lintujen ruokkimisenkin heti siinä ekoilla pakkasilla. Miehen kanssa käytiin pikainen yhden yön reissu Raumalla. Siellä olikin juuri sopivasti joulun avaus ja pääsi pienesti jouluiseen tunnelmaan, vaikkakin harmillisesti ne Vanhan Rauman putiikit ehti mennä kiinni jo ennen kuin me oltiin siellä perillä (ihmettelen, etteivät tuollaiseen sesonkiaikaankaan ole pidempään auki...). Innostuin kokeilemaan muutamaa vegaanista leivontareseptiä, kuvan lumipallokeksit olivat tosi ihania! Töissä pakkasin toimistoa muuttovalmiiksi.

JOULUKUU

Ja niin se vuosi eteni viimeiseen kuukauteensa. Joulukuun alku meni ihan tyystin uutta toimistoa järjestellessä (lempipuuhaani!). Nyt on jo uuteen paikkaan totuttu ja mä saan ihailla ikkunastani ihanasti aina auringonnousua. Itsenäisyyspäivänä katseltiin vanhemman tyttären kanssa meillä linnan juhlia naposteltavien kera. Joulua laittelin kotiin aika vähäisissä määrin, mutta jotain kuitenkin. Joulukuusi tehtiin seinälle: nakuteltiin nauloja kuusen muotoon ja viriteltiin valosarjat ja koristeet. Suklaata olen mättänyt ihan liikaa, se olisi taas ryhtiliike edessä heti tammikuun alussa... Talviset kelit on aika lailla kadonneet ja tänäänkin ollaan kahlattu pihan keskellä olevassa jääpohjaisessa järvessä. Vielä on muutama päivä tätä vuotta jäljellä ja tiedossa on ainakin leffa ja marttailua. Joulujututkin keräilen pois varmaan vielä tämän vuoden puolella.

Sellainen on ollut minun vuosi 2024. Syksy oli monin tavoin hyvin raskas, mutta nyt on alkanut vähän helpottaa. Työrintamalla iso juttu oli tuo toimiston muutto. Se oli ensin ajatuksena tosi harmillinen, mutta sitten, kun löydettiinkin uusi kiva paikka, olo helpotti sen suhteen. Työhommeleissa on jonkin verran muutoksia tulossa nyt muutenkin, mutta otetaan ne vastaan haasteena, josta selvitään. Tykkään työstäni kyllä kovasti!

Ensi vuodelle mulla on joitakin ajatuksia ja tavoitteita. Toivottavasti saan aikaiseksi kirjoitalla niistä tännekin - olisi kiva sitten vuoden päätteeksi katsoa, miten niiden kanssa kävi.

Nyt vielä tämän vuoden puolella pitäisi kääntää vapaapäivinä vinksalleen mennyt sisäinen kello kohdalleen. Jostain syystä aika ajoin uni on aivan kateissa, kuten esimerkiksi nyt, kun olen valvonut ihan koko yön (kello on 7 aamulla). Edessä on taatusti kaamea päivä ja illalla olisi menoakin. Mutta kun uni ei tule, se ei vaan tule. Ei sillä, että joku tietokoneen avaaminen siihen ainakaan auttaisi... mutta ei auta kaiken maailman ajatuksetkaan, jotka vain väkisin pyörii päässä ja pitää hereillä. Nytkin varmaan puolitoista tuntia pyöriskelin sängyssä ennen kuin lopulta luovutin ja nousin. Taidan siis ottaa nyt vähän aamupalaa ja kokeilla, saisinko sitten edes hetkeksi unen päästä kiinni.

Miten teillä on vuosi mennyt? Suunnitelmien mukaisesti vai aivan omia latujaan? Millaisia odotuksia on ensi vuodelle?

Kaikkea hyvää loppuvuoteenne ja mahtavaa uutta vuotta 2025!

Terkuin Heli 

Paluu arkeen (jee!)

 

Arki on palannut ja hyvä niin! Ei ole lomalla löffäily kyllä minun juttu ollenkaan. Olen ollut niiiiiiin tylsistynyt elämääni, ettei ole tottakaan. Hassua sinänsä, että keväällä odotin aika kovastikin, että edessä on piiiitkä loma. No, käytännössä se ei ollut kivaa, koska jos mulla ei ole mitään muuta tekemistä kuin keinussa istuskelu, tulen kyllä ihan pöpiksi. Etenkin loman kaksi viimeistä viikkoa olivat todella tylsiä, mutta tämä johtui osin kyllä myös siitä, että ensin olin koronassa useita päiviä, ja senkin jälkeen vähän puolikuntoinen monta päivää.

Ja ei, edelleenkään EN puutarhuroi, kokkaa jne. Oli myös turhan kuumia kelejä esimerkiksi lenkkeillä. Kävin kyllä vähän kävelemässä ja jonkun kerran fillaroimassa, mutta eipä niillä aikaa saa tapettua kuin sen hetken. Mulla oli lomaksi kovasti odotuksia esimerkiksi jonkinlaisista pikku reissuista, mutta tekemättä jäivät, ja se kyllä harmitti ihan tosissaan!

Sisko onneksi kävi kylässä. Sen kanssa käytiin vähän siellä ja täällä, kuten esimerkiksi Repovedellä (josta tuo kuva). Repoveden reissu tehtiin eräänä lauantaina. Käveltiin liki 10 km lenkki kauniissa säässä hiki lentäen. Meillä oli selässä reput, joissa oli reilusti evästä, mutta aika vähän tuli syötyä tai juotuakaan. Meillä oli mukana kahta erilaista smoothieta, jotka molemmat juotiin puoliksi niin, että puolessa välissä vaan vaihdettiin pulloa päikseen. Tämän kerron siitä syystä, että jälkikäteen vähän hihiteltiin, miten oikein varmistettiin se, että molemmat sitten saatiin se koronatartunta.

Seuraavana aamuna eli sunnuntaina molemmat herättiin ihan kummallisen uuvahtaneessa olotilassa. Tietenkin ensimmäinen tulkinta oli vaan, että no hohhoijaa, onko vähän heikko kunto, kun tuosta lenkistä ollaan ihan puolikuolleita. Sisko lähti siitä sitten ajelemaan kotiaan kohti. Illan mittaan tultiinkin sitten molemmat tahoillamme kipeiksi, minulla nousi yöllä kuume lähes 39 asteeseen ja seuraavana aamuna molemmat tehtiin positiivinen koronatesti. Samoin teki mun tytär, jolla oltiin käyty kylässä perjantaina. Ja pikkuhiljaa selvisi, että yksi ja toinen ihminen lähipiiristä oli samassa taudissa.

Mulla taisi olla toista kertaa nyt korona. Eka kerta meni silloin ohi niin, ettei oikein huomannutkaan. Tämä kerta oli kuitenkin selvästi rankempi. En sinällään kovastakaan kuumeesta ole mitenkään puolikuollut (kuten mieheni on heti, kun mittarissa on 37,000001), mutta nyt oli kyllä kurkku aika hiton kipeänä ja yskä sellainen, että tuntui keuhkot repeävän. Muutaman päivän kuumeilin ja olin sohvan pohjalla, ja siitä sitten pikkuhiljaa alkoi elämä taas voittaa. Mies oli vähän rajoilla, että tuleeko kipeäksi vai ei, mutta ei sitten tullut.

Mä olisin ihan tosi mielelläni käynyt jossain muutaman päivän reissulla miehen kanssa, mutta korona pilasi tehokkaasti suunnitelmat, koska oltiin juuri tuohon ajankohtaan alustavasti sitä reissua mietitty. No, muutenkin mies oli vain innoissaan autotallissa rassailemassa uutta leluaan (=vanha auto, joku Fiat vm. -64). Olen huono lähtemään reissuun yksin (paitsi pohjoiseen tytön luo, mutta kävin siellä just vasta ennen juhannusta), joten todellakin sitten lähinnä vain istuin keinussa lukemassa tai kuuntelemassa kirjaa. Kyllä kuulkaa voi sellaiseenkin kyllästyä, vaikka miten olisi koko talven haaveillut, että voisi "vain olla"!

No, kävin sitten puolen päivän minireissulla, kun käytiin siskon kanssa pyörähtämässä Valkeakoskella talonäyttelyssä. Sinänsä hassua ajaa sinne reilu 2 tuntia, sitten katsoa ne 10 kpl taloja läpi ja ajaa takaisin taas reilu 2 tuntia... mutta tulipahan käytyä ja nähtyä. Tykkäsin oikeastaan enemmän kuin asuntomessuista!! Oli mukavaa, kun oli väljää, ei minkäänlaisia jonoja, ja homma oli valmis alle parissa tunnissa. Messuilla kun siis (ainakin minulla ja kaverillani) menee aina koko päivä ja illalla on jalat aivan soossia.

Mä tykkäsin niistä näyttelytaloistakin jotenkin enemmän kuin messutaloista yleensä. Ne oli mun mielestä järkevän kokoisia, sellaisia tavallisia taloja, ei mitään hulppeita ihmetyksiä. Sisustukset oli aika tavanomaisia ja nykyisten trendien mukaisia, eli vaaleita ja haaleita. Toisaalta olin kuvitellut, että ne talot olisi vielä pienempiä, kenties jopa minitaloja, mutta niissä olikin useimmiten yllättävän monta huonetta, kuten kolme, ellei jopa neljä makkaria. Joka tapauksessa kiinnostavaa oli ne nähdä.

Tuo Mokkapirtin kuva oli muuten lähes ainoita kuvia siltä reissulta. Sillä näyttelylipulla sai nimittäin ilmaiset kahvit/teet tuolta, niin pitihän siellä sitten käydä. Olikin kiva paikka, ihana rakennus ja todella maltillinen hintataso. (Monesti tympii ne hulppeat hinnat.) Yllätyin siitä, missä tuo paikka sijaitsi, olen nimittäin aina näkemieni kuvien perusteella kuvitellut, että se sijaitsee jossain maaseudun rauhassa. Mutta ei, se olikin siinä yhtäkkiä keskellä kaupunkia. Suosittelen poikkeamaan!

Ai niin, yhden asian sain vihdoin hoidettua lomani aikana eteenpäin, nimittäin otin viimein yhteyttä rauta-asioihin perehtyneeseen (yksityiseen) terveysasemaan. Aika nopeasti asiat sitten etenivätkin. Kävin labroissa ja mulla todettiin raudanpuute ilman anemiaa - ehkä se osaltaan selittää tämän vuosikymmenien väsymyksen, jota ei tunnu helpottavan yhtään mikään. Mun hemoglobiini näyttää kyllä hyvältä (139) - ja siihen nuo työterveydet ja kaikki tuntuu aina tuijottavan - mutta ferritiini oli 25 (laskenut vuoden takaisesta, jolloin oli 36, mikä ei ole korkea lukema sekään). Juu, tiedän, monella se on vielä paljon matalampikin, mutta matala tuo minunkin lukema on ja ties miten kauan on ollutkin matalalla.

No, koska mulla on myös aika paljon erinäisiä vatsaongelmia, sain sitten rautatablettikuurin sijasta suoraan lähetteen rautainfuusioon, jonne olenkin menossa jo ensi viikolla. Jonkun verran mua kyllä se jännittää. Toivottavasti sillä on positiivinen vaikutus ja voin kenties ekaa kertaa suunnilleen 30 vuoteen kokea sen tunteen, millaista on olla oikeasti pirteä ja virkeä! Ja toivottavasti tuo yksi kerta riittää, koska eipä ole järin halpaa lystiä yksityisellä tuota hoitaa. Julkisella puolella en lähtenyt edes yrittämään, koska "ihan on viitearvoissa" jne.

Eilen oli siis viimeinen lomapäivä ja käytiin sen kunniaksi syömässä miehen kanssa. Aika hieno tuo mun jälkkäriannos, eikö? Eikä ollut valittamista myöskään maisemissa, vaikka jälkkärin aikana sitä katseltiinkin sisätiloista käsin. Oltiin nimittäin ensin tuolla terassilla, mutta yhtäkkiä keli muuttui, kun alkoi tuulla tosi viileästi ja järven takaa lähestyi melkoisen rankan näköinen sadekuuro. Upeaa sinänsä kuitenkin katsella järvelle, oli se sitten tyyni tai myrskyinen.

Säätila siis vaihtui lähes syksyiseksi samaa vauhtia lomien päättymisen kanssa, tänään on nimittäin ollut ainakin täällä meidän suunnalla melkoisen pilvinen ja sateinen, joskin hyvin lämmin päivä. Töissäkin oli melko lämmintä. Toimistolla ei ole ollut ketään kuin satunnaisesti pyörähtämässä moneen viikkoon, eli siellä ei ole tuuleteltu yms. Ensimmäinen homma aamuisin näin lämpimään vuodenaikaan onkin avata kaikki mahdolliset ikkunat sekä parvekkeen ovi ja lasitukset. Onneksi se toimistotila remontoitiin viime kesänä ja siellä voi olla hyvillä mielin myös paljain jaloin - se oli todella karmeassa kunnossa ennen remonttia, eikä todellakaan voinut kuvitella kävelevänsä siellä ilman kenkiä. Mä tykkään osittain työstäni nykyään niin paljon myös siksi, että ne tilat on niin siistit ja kivat - on joka aamu ihana mennä sinne!

Jaahas, kaippa se on alettava kasailemaan huomisia eväitä nyt. Tein äsken ison satsin tomaatti-linssikeittoa, josta riittää evästä pitkäksi aikaa. Mun syöminen tuolla töissä on vähän heikkoa, jos en ole siihen etukäteen kunnolla valmistautunut - jostain syystä ei vain ole oikein nälkä siellä, tietty kun vaan istuskelee isoimman osan päivästä. Yhtenä haasteena tähän tulevaan työvuoteen otankin tuon ruokailun parantamisen. Myös unet pitää laittaa kuntoon, sillä herätys on arkisin jo klo 6, koska mulla on sitten se tunnin työmatka. Olen pohtinut, jos vuokraisin sieltä lähempää asunnon, jossa voisin asustella viikot, niin jäisi tämä satojen kilometrien viikoittainen ajelu ja olisi aikaa muuhunkin kuin työhön tai työmatkoihin. No, katsotaan nyt, löydänkö sopivaa (ja sopivan hintaista) pientä luukkua jostain sieltä läheltä.

Mites teillä, onko arkeen jo palattu? Onko loman päättyminen teidän mielestä ihanaa vai kamalaa?

Ihanaa arkea kaikille! ♥