sunnuntai 30. marraskuuta 2014

ekan adventtiviikonlopun juttuja

 

Ensimmäinen adventti on illassa jo ja koko viikonloppu alkaa olla pulkassa. Eilen illalla mulla oli pikkuinen kullanmurunen täällä hoidossa sillä aikaa, kun nuoriso oli elokuvissa. Niin tuntuu pikkuneiti kasvavan ja kehittyvän ihan silmissä!! Nyt hän osaa jo olla mahallaankin hetken aikaa leluja katsomassa, samoin sitteriin kiinnitettävä lelukaari on tosi mielenkiintoinen kapistus. Muutenkin tyttö tarkkailee jo ympäristöä ihan erilailla kuin vaikka pari viikkoa sitten. Ja ne ihanat hymyt ja juttelut saa kyllä mut aivan sulamaan! ♥ 

Tässä neiti katselee keskittyneesti Kauniita ja rohkeita ja imeskelee välillä sormiaan, joka on tällä hetkellä erittäin The Juttu... =D


Mä laittaisin niin mielelläni tänne blogiin suloisia lähikuvia pikku murusta, mutta jotenkin olen edelleen niin epäileväinen lasten kuvien joutumisesta ties minne, että en arvaa niitä laitella. Harmillista, sillä olishan se ihana näyttää kaikille mummon pieni murunen! ♥

Eilinen oli jo toinen kerta, kun sain hoidella pikkunaperoa ja tällä kertaa vauveli oli täällä monta tuntia ja saatiin kokea niin unen tuhinaa kuin kauheaa karjumistakin... Ihan hyvin meillä kuitenkin loppujen lopuksi meni. Vauva on kyllä nii-iiin suloinen! ♥

Nykyään on kyllä tosi monia käteviä juttuja avussa vauvojen hoidossa. Esimerkiksi kaupunkirattaat, joihin voi kliksauttaa vauvan turvaistuimen suoraan kiinni. Siihen eilenkin neiti sit viimein tyyntyi ja nukahti... rattaat oli täällä sisällä, ja niin me sitten ajettiin niillä pöydän ympäri... ja ympäri... ja ympäri... ja lykkäsin rattaita ees ja taas ja ees ja taas... No, pääasia että lopulta uni voitti ja väsynyt vauva nukahti! 

Noi nykyajan tuttipullot on toisaalta kyllä ihan omituisia, tuntui että tyyppi saa joka imasulla sieltä sellasen suihkauksen, että tukehtuu... no, en tienny, että siinä tutissa on erilaisia suuntia, miten päin sitä pidetään ja sen mukaan tulee maito läpi erilaisella vauhdilla... joten taisin pitää sitä just väärin päin, vauva parka!

Eilen aamulla olin kuopuksen koululla adventtijuhlassa. Siellä on sellanen joku kynttiläjuttu (en ole kauhean perehtynyt...) missä pienimmät oppilaat hakee kynttilöihin tulen tuollasen spiraalin keskeltä ja sitten ne kynttilät laitetaan tonne sivuille. Kuva selventänee asiaa...


Tosi kauniilta tuo kyllä näyttää. Nättiä ja tunnelmallista oli, kauniita lauluja ja lumihiutaleitakin putoili just sopivasti ikkunan takana.


Tänään onkin ollu aika kiva päivä, joka alkoi piiiiiitkään nukkumisella... tai no kyllä mä jo kasilta käytin koiria pissillä ja ruokin eläimet, mutta päätinkin sitten palata sänkyyn takaisin. Ja nousin sieltä sit seuraavan kerran.... kehtaanko ees sanoa.... no puoli yhdeltä!! 

Tollanen pitkään makailu oli todella historiallista, mä en muista koskaan lojuneeni sängyssä iltapäivän puolelle. (Paitsi sairaalassa.) En ees puoleen päivään... hyvä jos kymmeneen, max yhteentoista. Normaalisti herään viikonloppuinakin jo melko aikaiseen ("kiitos" koirien). Nyt kuitenkin vaan jatkoin torkuskelua aina uudelleen ja uudelleen. 

En mä kyllä nukkunu kovin sikeästi, mutta makailin nyt kuitenkin. Tuntui, että olin relaamisen ja levon tarpeessa... oon ollu jotenkin tosi väsynyt ja ärtynyt viime aikoina. Teki sinällään siis ihan hyvää.


Valoisaa aikaa ei sitten montaa tuntia ollukaan päivän askareisiin, mutta sain kuitenkin pienen lumen tuomasta valoisuudesta sen verran energiaa, että sain tehtyä yhden homman, joka on ootellut tekijäänsä jo hetken... nimittäin pikkueteisen maton leikkaamisen. 


Tuo tummanharmaa siis. Eteisessä on ihan kauhea muovimatto, joka on ollu jo monen vuoden ajan peitettynä käytävämatoilla, jotka olen siis ihan leikannut siihen sopivaksi. Rempan jälkeen matot otettiin pois, koska ne oli aivan tuhkapölyssä. Uudet matot ostin jo joku aika sitten, mutta en ole saanut aloitettua niiden laittamista... Se on nimittäin suoraan sanottuna aika pirullista hommaa, koska matto on jäykkää ja tuossa on mutka jos toinenkin leikattavana. 

Joka tapauksessa nyt on matot leikattuna ja lattiaan naulattuna. Siis oikeesti ne on naulattu siihen kiinni... ei ne muuten paikallaan pysy. Ja koska tuossa on siis kaksi mattoa mahdollisimman tiiviisti vierekkäin, on ne pakko naulata kiinni, ettei ala reunat lerpattaa.

Myös mies sai tänään tehtyä sellasia (ärsyttäviä) pikkuhommia, mitkä on ootellu tekijäänsä... kuten aurakepit maahan, roskien polttelua, pakkasmittareiden kiinnittämisen ikkunoiden ulkopuolelle... ja teki se tytölle myös tosi hienon kepparitelineen, josta laitan kuvan tännekin, jos teilläkin on innokkaita keppariharrastajia ja tarttisitte niille ikäville joka paikkaan sojottaville kepeille kunnollisen säilytyspaikan...


Nyt on konit järjestyksessä! Ja nyt on kello sen verran paljon, että taitaa olla aika lähteä unille - vaikkakin mietin, mahtaako se uni ees tulla, kun se aamu vähän venähti. No yrittämään täytyy kuitenkin lähteä. Ens viikolla onkin sitten tiedossa näyttösuunnitelmien vääntämistä, niillä on jo melkeinpä kiire, koska näyttöviikko olis tarkoitus pitää sit jo seuraavalla viikolla. Täytyy toivoa, että selviän kunnialla... tarkoitus on tehdä kaksi näyttöä "yhdellä iskulla" ja keväällä sit vielä ainakin kaksi, ellei jopa neljä näyttöä. No, kunhan nyt ensin näistä selviän...

Oikein valoisaa ja ihanaa joulukuun alkua kaikille!

Heli

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

viisi väriä - sininen ♥

Olen saanut jo kahdestakin paikasta värihaasteen. Kiitos Anna ja Anne! Haasteen tarkoitus on esitellä kotoa viisi väriä ja jokaisen värin kohdalla haastaa joku mukaan.

Tämä haaste on erilainen ja mukava, mutta kuitenkin itse asiassa aika haastava. Olen miettinyt ja pohtinut miten tän toteuttaisin ja mitkä on ne meiltä löytyvät värit. Värejä kun on, muttei kovinkaan montaa. Meillä on "suuret linjat" valkoista, harmaata, ruskeaa, sinistä... siis niinku katot, seinät, lattiat, kaapit, ovet. Sitten on ripsaus jotain muutakin. 

Otan nyt tähän ekaksi väriksi tuon sinisen, joka on lempivärini. Nimenomaan ja etenkin tollanen vaaleansininen ja siniharmaa. Sähkönsininen ei oo mun juttu ja tummansininenkin vain vähän. Mutta vaaleaa sinistä meiltä löytyy kieltämättä aika paljon.

Tässäpä sitten sinisiä asioita meiltä:

♥ Sinisiä räsymattoja on useita. Ne on kyllä kaikki niiiiiin ihania! ♥


♥ Siniruusuinen keittiön tapettini on niiiiiin ihana! ♥


♥ Siniset lattialaatat kylppärissä ei ehkä enää tunnu ihan niin ihanilta... tai kyllä noi laatat vielä menis, mutku noi saumat... ♥


♥ Sinisiä astioita on monenlaisia, sekä vaaleita että vähän tummemmallakin kuviolla. Näiden kuvissa olevien lisäksi mulla on myös esim. vaaleansiniset vuoat ja emalikannu. Tykkään sinisistä astioistani ihan hirveesti! ♥





♥ Sininen pirttikalusto, niin kaunis toi sävy! ♥


♥ Vanhat siniset rullaverhot on just täydellistä sinisen sävyä. ♥


♥ Sinisävyinen mummon tekemä tilkkupeitto on aivan ihana! Se on oikeesti mun siskon, mutta en oo ajatellu palauttaa sitä... ;) ♥


♥ Tummansiniset tähtilakanat on mun lempparit! (Ja toi karvapää on mun mies.) ♥


♥ Vaaleansininen kukkakuvioinen yläkerran tapetti on edelleen mieluinen. ♥


♥ Tykkään myös tästä pojan huoneen tapetista. ♥


♥ Ihanan sävyinen sininen jakkara, joka tosin on vähän saanut roiskeita remontin tiimellyksessä. ♥


♥ Pauli-huumassa minäkin hankin pallovalot. No yllättävää, ovat siniset.. ♥


♥ Tosi kauniin sävyinen Kastehelmi-tuikkukippo! ♥


On mulla varmaan näiden lisäksi jotain muutakin sinistä... Ainakin keittiössä on aivan supersuloiset vaaleansiniset tähtikuvioiset keittiöpyyhkeet. Mun hammasharjakin on vaaleansininen... =D Ja hei, mun blogikin on vaaleansininen... ♥

Värihaaste jatkuu vielä neljän muun värin verran, kunhan saan vähän kuvamateriaalia kasaan. Nyt haastan mukaan oman kullanmuruseni Iidan. Saatanpa jopa arvata, mikä väri sieltä ainakin tulee esittelyyn...

Onko sininen teille yök vai nam?

Heli

lauantai 22. marraskuuta 2014

muotipläjäys


Heippahei! Miksi mulla ei ole enää koskaan aikaa bloggailla... mur! Nytkin tulin vaan äkkiä heittämään tänne tällasen dagensin, kun tuossa eräänä päivänä kuvailin... Tämä on siis minun toooooosi cool look, kun tein pari päivää työharjottelua etähommina kotona. (Huomaa avoin kylppärin ovi, pyykkikoppa, vaatekasa, kenkäläjä... jalan takaa pälyilevä koira...)

Vakkarivaatetukseni kotona on aina muutenkin leggarit, musta trikoopaita ja villasukat. Koska mulla on aina vähän kylmä, eikä meillä tainnu olla talo just tuolloin järin lämmin, kiskaisin ylleni vielä edesmenneen rakkaan ukkini vanhan neuleliivin, joka on oikeesti tosi ihana ja lämmin, mutta mieheni on ainakin ilmaissut sen olevan muutoin aivan karmea... Mä niiiiiin mielelläni pitäisin tuota päälläni talvella ihan aina ja joka paikassa (ja hahaa, välillä pidänkin, enkä välitä että muiden mielestä se on kauhee...). 

Ja vielä yksi pieni lisäosa tässä asussa on, sen näkee kun tarkkaan katsoo... aaaaivan, sehän on käsivarttani koristava säärystin!! Tai siis molemmissa käsissähän ne on. Selitys?? Mun oikea käsi, eli tuo "hiirikäsi" on jotenkin viallinen (??), se on aina sellanen "jäätynyt" jotenkin. Joten olen keksinyt maailman parhaan lämmittimen siihen ja se on tuo paksu säärystin. Näitä en käytä muualla kuin kotona, don´t worry...

No niin, vielä vähän lähikuvaa... vapiskaa, muotibloggarit, tässä tämä tulee:


Ei mulla sit muuta. Nyt meen takas kattoo Wallanderia...

Heli

PS. Oho, nyt kun katoin tarkemmin itseäni, niin mullahan on taas tollanen asu... liivi on vaan erivärinen (mutta ukin vanha sekin) ja villasukat on myös toiset. Hihii!

torstai 13. marraskuuta 2014

ajan kulumista, joulun tulemista


Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta jo pari viikkoa. Kyllä huomaa, että nyt kun olen työharjottelussa tietokoneella koko päivän, ei välttämättä hirmuisesti nappaa enää sitten illalla konetta ees avata. Toisaalta täytyy myöntää, että niin koukkuuntunut olen koneella kökkimään, että mun pitää välillä suorastaan taistella itseni kanssa, etten kaivais konettani kassista ja avais sitä... Mulla siis kone kulkee mukana siellä harkkapaikassani ja teen hommat omalla rakkaalla masiinallani. 

Mutta todellakaan aina en ees jaksa taikka ehdi koneelle iltaisin. On tämä niin erilaista kuin työssä käydessäni, jolloin mulla saattoi olla aamuvuoroja, iltavuoroja, välivuoroja, vapaapäiviä viikolla jne jne. Päivät ja viikot siis oli erittäin epäsäännöllisiä. Nyt olen koulussa tai harjoittelussa maanantaista perjantaihin ja säännöllisesti päiväaikaan. (Ja rakastan sitä!!!) Palaan kotiin vähän päivästä riippuen siinä neljän-viiden maissa. Käyn kaupassa kotimatkalla - pahimpaan ruuhka-aikaa, olen huomannut... vaikka tiedänhän mä kaupan työntekijänä sen muutenkin. Teen kotona ruoan, järkkään vähän ehkä paikkoja. Sitten onkin jo aika mennä koiralenkille - olen nimittäin koittanut siinäkin nyt aktivoitua, koska kerta kaikkiaan vaan tarviin sen toimistopäivän jälkeen raitista ilmaa ja liikuntaa. Vaihtoehtonahan siis olis, että laittaisin vaikka lapsen koiralenkille.

Niin, koiralenkillä menee noin tunti. Ja kappas, sitten onkin jo ilta. Pimeää ja väsyttävää. (Pimeää on tosin jo lenkin aikana.) Ei ollenkaan paha ajatus ole mennä nukkumaankaan ajoissa... mulla kun on paha tapa roikkua tietokoneella yömyöhään. Olen siis tietoisesti koittanut sitäkin tilannetta parannella. Eilen kävin pitkästä aikaa kirjastossakin, jos tulis mieluummin luettua romaaneja kuin tuijotettua ruutua se viimeinen hetki ennen nukkumaan menoa.


Yksi syy kirjottelun vähenemiseen on se, että olen viimeinkin ottanut käyttööni sen jo pari kuukautta sitten ostamani Lumian... Mä silloin kestin sitä kolme päivää, jonka jälkeen menikin hermot ja palasin vanhan tutun luurin käyttöön. Nyt sitten harkkapaikassani tarttin saada tietsikkaani netin ja mistäs sen saiskaan kätevämmin kuin älypuhelimesta... Joten oli pakko kaivaa puhelin kaapista esiin. Mutta ensin se piti kyllä käyttää huollossa, sillä siitä todellakin puuttui Asetukset-valikko kokonaan! (Annukka huom! muistatko kun tästä oli puhe?) 

Kun tilanne saatiin korjattua, mä sitten viimein suostuin tulemaan sinuiksi mokoman hapatuksen = älypuhelimen kanssa... Rakentelin sen itselleni sopivaksi (eli poistin siitä aloitusnäytöstä kaiken turhan ja laitoin tilalle vaan ne mitä tarttenkin) ja yllättäen opin kuin opinkin käyttämään sitä!! Ja kas, miten siitä onkaan näppärä käydä katsomassa vaikka blogipäivitykset... samoin kuin facebook ja sähköpostit... että ei tässä enää ainakaan niiden takia tule illalla konetta auottua. Jolloin siis myös se kirjottelu on jäänyt.


On tässä toki sitten taas vaihteeksi ollu ilmassa sellasta "mitähän järkee tässä koko touhussa on"-fiilistä. Mä en lakkaa ihmettelemästä sitä, miten tärkeänä jotkut ihmiset itseään tuntuu pitävän... Esimerkiksi jos bloggaaja lähtee reissuun, hän jo etukäteen huolehtii ja stressailee, että mitenköhän hän oikein sieltä reissusta ehtii sit kirjoitella... että jos hän lupais vaikka sitä ja tätä ja silleen ja tälleen sieltä sit kirjoitella. Täh?? Miten olis jos vaikka lomailisit vaan... maailma kun ei taatusti pysähdy sillä aikaa, jos vaikka ei jostakusta kuulla pariin viikkoon... Sitä myöten olen sit tietenkin miettiny myös tätä omaa blogia, sen järkevyyttä, tarpeellisuutta, miksi kirjoitan, mitä kirjoitan... 

On siis tullu sellanen minäminäminä-fiilinki välillä tähän hommaan. Että voi hyvää päivää, ketä kiinnostaa... No mä ymmärrän, että vaikkapa kotikuvat on kivoja, minustakin on kiva nähdä muiden koteja. Mutta eipä meillä ole tapahtunut mitään sen koommin kun noita kuvia olen laitellu. (En ole vieläkään saanut aloitettua sen isomman pöydän maalaamista...) En viitsi myöskään ihan välttämättä raportoida tappeluista, mitä täällä on pidetty teinien kanssa, en voi kertoilla harjottelustani juuri mitään (paitsi että siellä on tosi kivaa ja mua on taas niin onnistanut, kun olen saanut tutustua aivan mahtavaan tyyppiin eli ohjaajaani), ketä kiinnostaa mun opiskelupäivät, ei oo vaatekuvia (kun ei oo kummoisia vaatteitakaan), ei oo hienoja asetelmia esitellä (ellette välttämättä halua nähdä miten sulavasti pyykkikopat asettuu penkkisohvalle muiden sekalaisten romujen viereen...). Ei oo laitettu pihaa kuntoon, ei oo suunnitelmissa ihmeempiä jouluasioita...

Ai niin, tukan kyllä värjäsin, mutta väri on niin perus ettei sitä suuremmin ees huomaa. Kokeeksi käytin sellasta kuin Logona Herbal Hair Color, väri Teak, se on siis luontaistuotekaupasta ostettu ja pitäis olla mahdollisimman hellävarainen niin mulle kuin luonnollekin. Leikkautin myös tukkaa ehkä 5cm, mutta ei sitäkään huomaa, kun tukka on aina kiinni... Eli kauhean uudistunut olo ei ole, vaikka jotain onkin tehty. (Tuossa alakuvassa on vielä vanha tukka.)


No silkkaa synkkyyttä ei elämä tietenkään ole ollu, vaikka mulla taitaakin olla tapana enemmän synkistellä kuin riemustella... 

Olen ollu kertaalleen jo lapsenvahtina mummon muruselle (kuvassa todiste siitä, että ihan hyvin se meni), ristiäiset on pidetty ja muutenkin on vauva kyllä niiiiiiiiin ihana ja piristävä aina nähdä. Neiti hymyilee jo aivan hurmaavasti ja on niin kertakaikkisen söpö kaikin puolin. En vain saa tarpeekseni vauvan sylittelemisestä ja palluttelemisesta, ja on aivan ihanaa kun se jo jutteleekin vähän... ♥ ensin katsoo tosi tarkkaan ja suu muikistelee ja kulmat kurtistelee, ja sitten tulee juttua, voi suloisuutta! ♥


Joulua en ole kauheesti vielä suunnitellu, toki ajatellu olen ja aiempien vuosien "listat" kaivellu esille ja uudenkin olen jo aloittanut (siis lahjasuunnitelmat... kenelle ja mitä). Tuo kuva ei siis arvatenkaan ole nyt ajankohtainen, vaan jostain takavuosilta...

Kelit ei kuitenkaan saa vielä suuremmin ajattelemaan joulua. Sieltä se silti lähestyy vääjäämättä, ja aivan yhtä vääjäämättä mä alan miettiä koko sen hössötyksen turhuutta... Joka vuosi käy näin, vaikka periaatteessa tykkään joulusta. Se on vaan niin, että kun teen sen(kin) kokonaan yksin aina meillä, niin menee pikkuhiljaa vähän maku koko touhuun. Olis vaan kivempaa, jos en olis aina vastuussa kaikesta yksin, vaan vaikkapa (ja etenkin!!) mieskin osallistuis suunnitelmiin, lahjahankintoihin jne. (Ja ihan turha sanoa tähän mitään rakentavaa, näin se meillä menee, on aina mennyt ja tulee aina menemään...) 

Muistan, miten ihanaa oli laitella joulua, kun lapset oli pieniä... mutta mihin se ihanuus on kadonnut, en tiiä... Lahjojen hommaaminenkin on aina vaan vaikeampaa, tuntuu ettei kukaan ole oikeasti tyytyväinen mihinkään... enkä viittis hommata mitään turhuuksia, eikä ole oikein rahaakaan... Plääh. 


En oikein tiiä miksi musta on tullu tällainen joulu-angstaaja, koska ihan jos totta puhun, niin unelmieni jouluhan olis sellanen, että olis talo täynnä sukulaisia, iloista mieltä, hyvää ruokaa, paljon jännittäviä paketteja, luminen maisema, tunnelmallinen sauna, kauniita vaatteita, paljon kynttilöitä, ihanaa yhdessäoloa, hämärän hyssyä, glögiä ja pipareita, joulupuuroa, onnellista fiilistä... oikein sellanen täydellinen kiiltokuvajoulu. 

Oikeesti se sit on sitä, että kukaan muu ei juo glögiä kuin minä, puuro hotkaistaan tyyliin "onko pakko, en tykkää tästä", lahjojen vinkuminen alkaa jo aamulla (joo-o, kyseessä siis aika isot lapset kuitenkin...), ei ole sukua, ei pukkia, ei viime vuosina saunaakaan, ruokana on muutamaa lajia (siis ei notkuvia pöytiä), lahjojen hankinta on ollu ihan tuskaa ja tyytyväisiä ilmeitä ei juurikaan näe (kun ei ole varaa hankkia mitään ipadeja ja ipodeja ja mitä noita nyt onkaan...), mies ei osallistu oikein minkään valmisteluun, varsinkaan lahjoihin, lapset on koloissaan pelaamassa... 


Juu, sori ja anteeks, taas tää meni tähän. Mietin aina välillä, olenko ainoa maailmassa joka ajattelee joulua noin ristiriitaisin fiiliksi - ja joka vuosi kirjottaa samasta aiheesta samalla lailla... Mä odotan ja en odota sitä, suunnittelen ja koitan olla ajattelematta koko asiaa, tahtoisin ja en tahtois laittaa kaikkea jouluista... (nytkin oon miettiny jo monta päivää, että tekis kauheesti mieli mennä tonne yhteen ihanaan sisustuskauppaan kattoo joulujuttuja...) Joulu tuntuu yhtä aikaa ihanalta ja typerältä, mahtavalta ja turhalta, innostavalta ja rasittavalta... Ymmärrän todellakin ihmisiä, jotka fiilistelee joululla jo kolme kuukautta etukäteen, ja samalla mietin, että voi hyvää päivää... Koska periaatteessa välttelen kaikkea turhaa tavaraa, joulun laittaminenkin tuntuu siitä kulmasta katsottuna aika turhauttavalta. Sitten kuitenkin himoitsen kaikkea suloista ja söpöä joulujuttua...

Tää on siis niin mua... olisko vai eikö olis, tekiskö vai eikö tekis, ajattelisko vai eikö ajattelis... 

No mutta jospa tämä nyt tältä erää taas piisais. Ei nyt varmaan lukuelämyksenä ollu taas kummoinen tämä tämmönen valivalinarinari...

Oikeestihan mun pitäis olla nyt opiskelutehtävän kimpussa (mutta mietin paljon mieluummin vaikkapa joulua...), tehtävä on jo auki koneella ja vähän aloitinkin, mutta piti hiukan tulla hetkeksi pois sieltä, kun se on jotenkin niin vaikean oloinen juttu... puuuuuh...

Enivei, palaillaan asiaan taas. Ihanaista loppuviikkoa kaikille!

Heli