sunnuntai 21. syyskuuta 2014

viikonlopun aikaansaannoksia


Tänään olen ahkeroinut muun muassa maalaamalla nuo muutamat huonekalut. Tuolit on vanhoja ja todella kämähtäneitä, maalilla niistä tulee tosi hyvät. Pöytä on kierrätyskeskuksesta ostettu, se oli sellanen kauhean värinen teak-pöytä - minä en siis tykkää teakin väristä yhtään, yök! Hivenen päänvaivaa aiheutti pöydän mahdollinen käsittely, sillä ensin tuntui, ettei maali tartu vaan jää pisaroina pinnalle... Mutta sitkeästi vaan vetelin kolme kerrosta maalia ja ihan musta siitä sitten tuli. Tai siis tällä hetkellä kuvassa näkyvät pohjat on noista kaikista valmiit ja kamat on käännetty ympäri ja päälliset on kertaalleen maalatut. Hienot niistä tulee, todellakin!! Pöytä on siis sohvapöytä.


Mies on kiipeillyt uunin päälle maalaamaan. Tuossa vaiheessa mietittiin, että maalataan tuo taustakin valkoiseksi. Se näytti kuitenkin todella valjulta, joten pidettiinkin se harmaana. Tällainen on lopputulos, kun uuni on maalattu kolmeen kertaan ja muuriin palautettu harmaa takaisin:


Uunin oikeassa reunassa näkyy tuollanen epämääräinen villa tursuilemassa. Se on tarkoitus peittää jotenkin, kenties valkoisella pellillä. Saa nähdä nyt, joka tapauksessa piiloon se menee. Ja uunin eteen tulee tietenkin pelti. Mutta hitsin pimpulat, että olen iloinen näistä isoista edistysaskeleista taas!! 

Mulla on tässä remontin aikana kehkeytynyt sellanen ruma sana kuin "per*ehomma". Osaatte varmaan tulkita, en nyt kehtaa edes laittaa suoraan tuota sanaa. ;) Sellasia on siis hommat, jotka on ärrrrsyttäviä ja joita ei tekis yhtään mieli tehdä, ja joita ajatellessa alkaa jo suututtaa... mutta jotka on kuitenkin pakko tehdä. Tämä viikonloppu on ollut niiden suhteen aika tuottoisaa aikaa, olen nimittäin saanut tehtyä nyt useamman per*ehomman pois. Olen ensinnäkin pessyt viimein kaikki ikkunat - per*ehommiin lukeutuu tässä tapauksessa nimenomaan alakerran ikkunat, koska ne on monilasiset ja hankalat pestä. Yläkerran ikkunat taas on uudenmalliset, kivat, helpot ja nopeat pestä. Ja yksi per*ehomma on ollut kylppärin pesu, jonka tein tänä aamuna ensi töikseni. Jee, mahtavaa, ne on nyt tehty!!

No, edelleen noita hommeleita piisaa. Pitäis maalata vielä yläkerran lattia, siihen toivottavasti riittää vain yksi korjauskerros. Pitäis myös ensin siivota se yläkerta - miten ihmeen monta kertaa olen sitä jo ollutkin tekemässä, mutta aina sitten tuleekin jotain muuta tärkeämpää... Myös ulkoeteisen räjähdys pitäis vielä raivata veks. Ei siinä muuta, mutta kun ne juhlat lähestyy.. tosi ikävää, jos saa viimeisen yön hulluna raataa, että on paikat kunnossa. 

Joten ei tässä enää sen kummempaa, minä lähden NYT siivoomaan sen yläkerran, viimeinkin. Tai ulkoeteisen. Tai jos ihan eka vetäsis toisen kierroksen maalia noihin pöytään ja jakkaroihin... Kuitenkin menen nyt tekemään JOTAIN sellasta mikä auttaa taas eteenpäin tässä ikuisuusprojektissa.

Kivaa ensi viikkoa kaikille!

Heli

perjantai 19. syyskuuta 2014

vilkaisuja


Koska meillä ei vieläkään ole kaikki paikat ihan kondiksessa, vilauttelen nyt vaan tällasia palasia. 

Ihan ensimmäisenä vaikka tuosta uuden keittiön nurkasta. Astiakaappi siis laitettiin siihen. Ja tosiaan tuossa on kaikki meidän astiat, paitsi juomalasit, joita pidetään tiskikaapin ritilähyllyllä. Kaappi on useampia vuosia vanha ja ostettu Pentikiltä, jos jotakuta sellainen nyt vaikka kiinnostais. Tuo minun "sisäpuu" ei välttämättä jää tuohon, se nyt vaan on siinä paremman paikan puutteessa vielä.

Pienenä lisätietona kerron, että tuossa ovenkarmissa on ekaa kertaa minun tässä talossa asumisen aikana listat... ja olen tähän tullut aikanaan vuonna 1994. Joten olemme siirtyneet aivan uudelle aikakaudelle elämässämme, kun oven karmit on noin siistityt!!

Huomasitko kaapin päältä nämä:


Aivan älyttömän söpöjä! ♥ 

Ostin nuo astiat tänään, kun satuin viimeinkin menemään yhden ihanalta näyttävän sisustuskaupan ohi kävellen enkä autolla, kuten yleensä. Näitä ihanuuksia purettiin juuri paketeista hyllyyn ja minähän en voinut vastustaa... 

En yleensä kauheasti ostele astioita, jotka on ns. "turhuuksia". Turhuuksilla tarkoitan sellasia juttuja, mitä ei voi käyttää moneen juttuun - ja noissa kun on nuo tekstit, niin kai ne vähän niin kuin vain noita juttuja varten on tarkoitettu. Eli esimerkiksi valkoisia kippoja käytän vähän siihen sun tähän juttuun, taikinan teosta tarjoiluun. Mutta täytyy tunnustaa, että näitä olen jossain blogissa aiemmin nähnyt ja koittanut jopa vähän nettikaupoista etsiä. Minusta vaaleansininen vaan on niin ihana väri ja kun siihen on vielä laitettu tähtiä, niin ah ja voih! 

Nämä oli kuulemma ekat Kouvolassa tätä laatua ja minä ihan eka joka niitä sitten ostin. Näitä oli myös vaaleanpunaisina, mintunvihreinä ja beigeinä ainakin, sen lisäksi oli dippikippoja punaisina ja harmaina - en nyt muista oliko vielä muitakin värejä. Mutta siis Kouvolasta löytyy sellaisesta paikasta kuin Sisustusliike Dreams (klik), joka oli kyllä pullollaan kaikkea muutakin aivan ihanaa. Sieltä löytyy myös esim. Pappelinan mattoja, jotka kiinnostaisi mua tosi kovasti myös, ehkä joskus raaskin sellaiseen investoida.

Eikä ollut maksettu mainos, ihan ite ostin.

No tässä sitten kurkistus olkkariin:


Siellä on nyt niii-iiiiin ihanaa!! (Kuvaa ottaessa piti vaan rajata pois pari formuloita tuijottavaa ukkoa...) Vaaleanharmaa lattia valaisee tilaa tosi ihanasti, nuo sohvat suorastaan loistaa kirkkaina ja värikkäinä, karvamatto (joka tuli pesusta eilen) pehmentää mukavasti tunnelmaa ja tuo aiemmin keittiössä sijainnut kaappi sopii yllättävän mukavasti tuonne nurkkaan. Koiruuskin tykkää. 

Nuo sohvat on kyllä olleet ihan mahtavan hyvä hankinta (ovat siis ne kaikkien muittenkin omistamat Ikean Ektorpit) ja kaikkien niiden värjäyssählinkien jälkeen nämä turkoosit onnistui hienosti ja ovat just niin ihanat kuin toivoinkin niiden olevan. Sohvat on ehkä maailman mukavimmat istua ja yhtään ei haittaa sekään, että ovat edulliset.

Mullahan on siis näihin myös ex-oranssit, nykyään ruskeat päälliset (pilkulliseksi jäänyt värjäys joka peitettiin tummemmalla) sekä oranssit päälliset, joita kohtasi sama kohtalo kuin edeltäjiäänkin, eli nekin jäi pilkullisiksi, mutta päätin ne kuitenkin pitää sellasina ja koittaa, jos ne kuluis pesuissa pois. Ensin meinasinkin laittaa ne oranssit nyt, ja hetken aikaa mietin kumpi olis kivempi...


Tuo oranssi on nimittäin ihan oikeestikin todella kiva ja kirkas väri! Ja sekin sopis tänne meille hyvin. Nyt kuitenkin laitoin sitten turkoosit, koska olen niistä koko pitkän kesän kaiken sen sotkun keskellä unelmoinut.


Tuossa vielä kuvaa minun omasta nurkasta, jossa toinen koirista hupaisassa asennossa aina myös kököttää. En tajua miten koira voikin tuolla lailla istua "persiillään", mutta tämä tyyppi tosiaan istuu aina näin.

Tuossa kuvassa on varmaankin kaikki minun lempi-ihanuusvärit ja -jutut meidän kotoa: valkoista, harmaata, sinistä, ruusuja, mustaa, koira... =D

Täytyypä sanoa, että olen kyllä todella tyytyväinen tämän remontin lopputulokseen. Vielä olis noita listojen laitteluita ja ne muurit ja uunikin on yhä maalaamatta, mutta pääpiirteittäin alkaa varmaankin kaikki paikat olla suht kunnossa ja ajoittain voi vain katsella ympärilleen ja ihastella näkemäänsä. Kunnes sitten taas painaa päälle erinäiset kasat ja läjät ja imurointia, pesua, maalausta ja mikä nyt mitäkin odottavat paikat...

No, viikonloppuna on taas varmaan melkoinen puristus täällä, että saatais näitä loppusilauksia kuntoon. Ikkunatkin toivottavasti ehtii vielä pestä, ennen kuin ne myrskyt ja lumet tulee...

Loppuun vielä pakollinen rakkauspakkauksen kuva:


Siis kerta kaikkiaan... ♥ ♥ ♥ Tuo pieni neiti on vienyt tämän mummon sydämen aivan kokonaan. Se on niiiiiiiiin ihana ja niiiiiiiiin suloinen ja niiiiiiiiiiiin rakas. Aina kun nähdään, minä vaan sylittelen pikkuista tuntikausia... ihastelen sen pieniä sormia ja varpaita ja suloista naamaa... suukottelen pieniä poskia ja pehmoisia hiushaivenia... (syömään raaskin välillä päästää) Tuonne minä sen viimeksi petiin peittelin nukkumaan sitten lähtiessäni. Awww! ♥

Aivan ihanaa viikonloppua kaikille!

Heli

PS. Täytyy vielä sanoa, että olen kyllä tosi onnellinen, että olen nyt opintovapaalla. Ihanaa, kun viikonloput on vapaita!!!

lauantai 13. syyskuuta 2014

taas heiluu maalisuti...


Siis öö... mikäs räjähdys täällä on taas käynyt??? No, ihan positiivinen juttu tää on, nimittäin:


...olkkarin lattia on maalattavana juuri nyt!! Tai siis tarkemmin sanottuna ihan kohta. Yksi kierros on maalia vedettynä, maalasin sen eilen illalla, ja kaksi kierrosta vielä odottaa. Kunhan tämä postaus on eetterissä (ja tee juotuna) tartun taas maalisutiin ja alan huiskimaan. Iltapäivällä lähtee sitten kolmas kierros ja sit se olis siinä! 

Huomenna saa kantaa kamat takaisin olkkariin ja sit alkaa viimeinkin elämä asettumaan niihin uomiin, mihin ollaan koko kesä tähdätty. Monta pientä ja vähän isompaakin juttua on edelleen oottelemassa tekijäänsä, kuten vaikkapa listoitus, parin muurin maalaus sekä olkkarin uunin maalaus. Mutta ne voi tehdä sittenkin, kun lattia on valmis.

Raputkin vaihtaa nyt väriä:


Voi että oon innoissani! Vih-doin-kin alkaa ihan oikeesti näyttää siltä, että tää remontti ei kestä jouluun saakka... No, meillä on parin viikon kuluttua vähän isommat juhlat täällä, joten mulla ainakin on tähtäin, että silloin olis kaikki paikat laitettuna. No ok, ees suurin osa... 

Että kyllä tää tästä. Vielä kun pääsis hierojalle, mulla on aivan järisyttävä niskajumi, jota nää seuraavat pensselin heilutukset ei ainakaan millään lailla paranna... Mutta siis pitemmittä puheitta painelen nyt tästä juomaan teeni ja sitten hommiin! Kivaa viikonloppua sullekin!

Heli

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

köökki


Hei, meillähän alkaa näyttää ihan keittiöltä!!!


Joo-o, hyllyt pääsi seinälle ja hiilarit hyllyyn! Kellokin laitettiin paikalleen ja liesituuletin myös (se ei tosin vielä toimi). Sähköt enää puuttuu ja hellan välitilan lasi, no ok myös listat katosta... ja vähän muutakin kai vielä... Mutta aika hienoo, mahtavaa ja upeeta tää nyt kyllä jo on!!

Oikeestihan siis näyttää kuitenkin vielä tältä:


Mutta tuo on pientä, pelkkää tavaroiden laittelua paikoilleen vaan. Iso osa noistakin on roskalaatikoita, jotka pitää vaan kantaa poltettavaksi pihalle, tai työkalu/ruuvi/yms.-laatikoita, jotka voi vissiin myös piakkoin kantaa ulos talosta. Vanhojen hyllyjen (kooltaan vääriä tänne) kohtalo on vielä vähän auki, ja multa jää nyt kauheesti myös hyllynkannattimia... en oikein tiiä mitä niille tekisin. Mutta jos nyt ensiksi vaikka siivoisi ja järjestäisi kaiken paikoilleen. Ou jee!


En olis uskonut, että tykästyn oikeesti näihin Kastehelmi-tuikkuihin niin kovin. Nimittäin silloin kun nämä tuli joku vuosi sitten (takaisin) suosioon, ne oli minusta aika kauheita... Tykkäsin enemmän niistä Kivi-tuikuista. Nyt Kivet on minusta aika mitäänsanomattomia ja nämä Kastehelmet aivan ihania! En kuitenkaan haali niitä määrättömästi ja kaikissa väreissä, vaan hyvinkin harkiten. Tämä aivan ihana uusi väri oli vaan saatava, se sopii tänne uuteen keittiöön niin hyvin ja on muutenkin todella kaunis väriltään. Nyt sitten vaan tuikkuja polttelemaan, ihanaa kun on syksy ja voi aloittaa kynttiläkauden!

No ei auta, oli arki tai pyhä niin täällä riittää hommaa. Nyt alan siis siivoomaan ja pyykkäämään ja mitä kaikkee nyt onkaan. Illalla mennään sitten nuuskimaan pientä prinsessaa, joka on eilen kotiutunut. Voi onnea!! ♥

Kivaa sunnuntaita kaikille!

Heli

torstai 4. syyskuuta 2014

pala kerrallaan


Ihanasta vauvahuumasta on toivuttu, kiitos paljon kaikille onnitteluista! Seuraavan kerran mennään sitten pikkuvarpaita nuuskimaan kun kotiutuvat. 


Mulla on täällä kotona menossa oikein vuosisadan raivausoperaatio. Nyt on sellanen tunne, että kerta kaikkiaan haluan ylimääräiset roinat talosta ulos! Otsikko siis viittaa siihen... kun tuntuu, ettei tää tuu valmiiksi koskaan, mutta kaippa kuitenkin tulee - pala kerrallaan.

Olen tänään pakottanut lapsetkin raivaamaan huoneensa,  ja kyllä niistäkin sitä tavaraa vaan irtoaa poistettavaksi, vaikkei meidän lapsilla ole koskaan mitenkään ylenpalttisesti tavaraa edes ollut. Nyt niillä on kuitenkin sen verran jo ikää, että tietyt tavarat ei ole enää intressien kohteina, ja ne joutaa kyllä sitten pois.

Tapani mukaan teen taas niin, että hilaan kaikki turhat kamat ensin yläkerrasta alakertaan. Laatikkokaupalla onkin roinaa tänne rantautunut. Siirryn siis tavallaan koko ajan kohti ulko-ovea, huone kerrallaan eteenpäin. Ja lopuksi putkautan ne kamat sitten ovesta ulos. Mun mielestä on oikein kätevää siivota näin, vaikka kaaos siellä tavaroiden välisijoituspaikassa onkin hetken aikaa melkoinen.

Ai että miten ihana tunne se onkaan, kun saa kaikki tavarat viimein autoon ja voi lähteä viemään niitä pois. Nyt on lähdössä nyssäköitä ainakin metallin-, lasin- ja paperinkierrätykseen, vanhoja lääkkeitä apteekkiin, paristot kierrätyslootaan, jonkun verran askartelu- ja käsityötarviketta lapsen koululle, turhat kissanhiekkalaatikot kissatalolle, lehtiä ja kirjoja miehen lapsenlapsille, pehmoleluja Karjalan keräykseen, mattoja pesulaan... Sen lisäksi tavaraa menee myös ihan vaan roskiin sekä poltettavaksi. Niin ja muutaman isomman jutun olen myynyt ja nekin lähtee viikonloppuna uuteen kotiin.


Tällä hetkellä on siivouksen suhteen vielä vähän hankala tilanne siinä mielessä, että edelleenkin keittiöstä puuttuu hyllyt. Aloitin tänään niiden tekemisen, mutta sitten tietenkin loppui petsi kesken. Uusi puteli on haettuna, joten homma jatkuu huomenissa. Eiköhän ne viikonloppuna sitten ole seinällä asti ja saan jälleen yhden ison homman eteenpäin, kun saan kaikki lasipurnukkani paikoilleen. Paitsi en tiiä pitääkö mun nyt kuitenkin vielä hetki odottaa niitä välitilan laseja, ettei sitten vaan käy mikään kämmi hyllyjen sijoittelussa... Kaikki tollanen hidastaa hommaa valtavasti, kun koko ajan pitää odotella jotain juttua, ennen kuin saa seuraavan tehtyä.

Sen olen tässä huomannut, että mulla alkaa olla säilytystilat melko väljät. Vein jo viikko sitten aika satsin kamaa kierrätykseen ja sen keikan jäljiltä yläkerran varastotila on melkoisen avara. Samoin taitaa melkein tyhjyyttään kumista yksi arkku, missä olen säilönyt päiväpeittoja, joita ei kukaan koskaan käytä... no nyt saa käyttää sitten joku, joka oikeesti tarvii.


Vaikka tämä siivous ja raivaus on ajoittain tosi toivotonta puuhaa - musta oikeesti tuntuu, että tätä tavaraa vaan riittää ja riittää... - niin olen kyllä tosi mielelläni tätä tekemässä. Mun mielestä on tosi kiva ajatella, että tämän massiivisen homman jälkeen mulla ei oikeesti ole mitään ylimääräistä missään. Tiedän tarkkaan missä mikäkin on, enkä säilö turhia kamppeita tilaa ja energiaa viemässä. Ja vaikka mä kyllä harrastelen tätä raivailua aika ajoin muutenkin (aika useinkin itse asiassa), tuntuu että näin mittavaa operaatiota en ole kyllä tainnut tehdä koskaan. Tai sitten siihen vaan vaikuttaa se, että sain sieltä lastenkin kaapeista ja laatikoista niin paljon kaikkea pois... No, kyllä tämä remontointi - ja sen aikana romujen siirtely paikasta toiseen - kuitenkin on valtavasti vaikuttanut tähän hinkuun saada kaikki turha veks ja vain tarpeelliset ja tärkeät säästyy.


Koska mulla ei ole kotoa mitään nättiä näytettävää, laittelin tähän kuvia monen vuoden takaa. Syyskuun kuvia kuitenkin. Nyt taidan mennä katsastamaan pyykinpesukoneen ja kuivausrummun tilanteen... ja tiskatakin vielä tarttis. Huomenna tulee aamusta jo huoltomies katsomaan (taas) noita meidän kodinkoneita, jospa se keksis mikä meidän astianpesukonetta vaivaa ja pääsis sitten helpommalla tosta hommasta jatkossa.

Onko teillä syyssiivous-intoa?

Heli

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

prinsessan syntymäpäivä


Pieni rakas ruttunaama prinsessa syntyi tänä aamuna.
Kaikki asianosaiset voivat hyvin ja nyt sitten alkaa nuorilla uudenlaisen elämän opettelu.
Ja täällä on erittäin onnellinen mummo, joka ei meinannut raaskia antaa muiden pitää vauvaa sylissä ollenkaan... Vauva on minun ensimmäinen lapsenlapseni, miehelle jo neljäs.
Ihanaa, ihanaa, ihanaa!

Heli
- sekaisin onnesta ♥

maanantai 1. syyskuuta 2014

pitkät pulinat


No niin. Otin sitten tuon Lumian paketista pois ja aloin räpeltää sitä. Ja totesin, että ei niin yhtään mun juttu tuollanen puhelin... Mä en suorastaan yhtään ihmettelis, vaikka palaisin käyttämään sitä vanhaa kunnon tavallista kapulaani. Olis vaan pitänyt uskoa itseään ja jättää moinen aparaatti kauppaan.

Mutta jotain kivaakin sentään. Tänään viimeisteltiin uuneja monella lailla ja mies suti keittiön pönttikseen mustan värin! Siitä tuli kyllä niin hieno:


Kuvassa se on just maalattu ja kiiltää vielä ja on epätasaisen näköinen, mutta älkäämme välittäkö siitä. Joka tapauksessa huomenna päästään sitten ekaa kertaa varovasti lämmittelemään uuneja, mikä onkin kyllä tosi hyvä asia, sillä täällä alkaa olla jo aika koleat olosuhteet.

* * *

No sitten yksi asia. Tämä on ehkä pienoinen purkaus ja jopa vähän kärttyinenkin... mutta just nyt ajankohtainen ja mielen päällä.

Meidän perheestä tehtiin pieni juttu viime viikonlopun paikallislehteen. Jutun ydinasia oli selvittää, miten esimerkiksi meidän suht keskivertotuloisessa, kahden lapsilisää saavan lapsen perheessä vaikuttaa ne tulevat lapsilisien leikkaukset ja verotuksen lapsivähennykset. Miksi haastateltiin just minua - no en tiiä, yksi tuttu oli antanut mun nimen toimittajalle... ja suostuin sitten juttuun.

Meidän perheen tulot tuli siinä julki ihan kaikelle kansalle. Mä en pidä noita raha-asioita mitenkään tabuna, ihan sama mulle tietääkö ihmiset mun tulot vai ei. Tulotiedot nappailin suoraan mun opintovapaapäätöksestä, josta näki tämänhetkiset tulot sekä niiden perusteena käytetty keskiverto-kuukausiansio työssäoloajalta. Miehen tulot laskeskelin vuosiansio-arviosta. En osaa sanoa miten tarkat ne tiedot oikeesti on, koska esimerkiksi mun tuloihin vaikuttaa aina todella paljon vuorolisät ja miehellä ylityöt. Välillä on töitä paljon, välillä vähän. Meidän bruttotulot on nyt mun opintovapaan aikana yhteensä noin 4000€ (joista minun osuus on neljäsosa ja miehen loput!) ja nettotulot vajaat 3000€. (Mun töissä käydessäni tulot on noin 500€ enemmän, bruttona siis.) 

En koe että millään lailla oltais köyhiä, mutta kenties meidät saatetaan johonkin pienituloisiin kategorioida. Tai ainakin minut. Miehen tulot taitaa olla sitä jotain keskivertopalkan luokkaa. Ja yhteensä meillä on mielestäni ihan ok tulot.

Minä sanoin siinä haastattelussa, ja se laitettiin näköjään lehteenkin, että nimenomaan EN KOE OLEVANI KÖYHÄ. Sanoin myös moneen kertaan, että ollaan tehty monia ihan tietoisia valintoja, joiden vuoksi meidän tulot ei ole suurensuuret - mutta ei ne minusta nyt ihan pienenpienetkään ole. Ihan sopivat, jos nyt niin voi sanoa. Enemmänkin kelpais, mutta näilläkin pärjätään. Sitä paitsi tällä hetkellä (tai siis tarkemmin sanottuna silloin, kun olen töissä) meidän tulot on paremmat kuin koskaan aikaisemmin. Joskin on myös menoja paljon lasten isoksi kasvamisen myötä. Ja aika paljon monenlaista, mihin ei todellakaan ole varaa: me ei matkustella, ei syödä ulkona kuin tosi tosi harvoin (ja silloinkin pizzaa...), ei pystytä mitenkään hommaamaan lapsille ajokortteja, en pysty ostamaan pelkkää luomuruokaa jne. En silti koe, että voi voi kun ollaan köyhiä eikä meilloo mittää... Meillä on kaikki mitä tarvii ja jopa liikaakin, kun riittää tuota ulos kannettavaa aina vaan... 

Kaikkia mun sanomisia ei kuitenkaan laitettu lehteen ja niimpä tietenkin, kuten arvata saattaa, johan siellä lehden narinapalstalla oli kommentteja:

"Ei sitä enempää ole tienattu meilläkään, eikä silti tiedetty olevamme köyhiä! 3000/kk on jo hyvä." 

"Osa-aikainen työntekijä saa n. 750 e käteen. Kela maksaa osan ja työnantaja osan. Jää työn tekemisen ilo. Elätän silti 3 lasta ja maksan asumiskulut. Lapsilisä 219,32 palkan päälle + n. 500 päälle yhteensä 1469."

"Turhaa köyhyysvalitusta yli 3000 tuloilla. Tultu toimeen työmarkkinatuella samalla lapsimäärällä."

Lisäksi miehen töissä oli jo käyty keskustelua siitä, miten "kovapalkkainen" homma hänellä näköjään on... Ei sitten vissiin kukaan ajatellu, että mies on ihan just 50v, hänellä on 20v työkokemus alalta jne jne... Aina riittää kateellisia narisijoita. No ne kateelliset voi vaikka vilkaista meidän autoja ja miettiä sit uudelleen... On meillä Mersu, joo, mutta se on vuosimallia 1996 ja just sai katsastuksesta jokavuotisen hylsyn... ja taitaa tällä kertaa jäädä sen ajot sitten siihen ja on taas mietittävä millä rahalla hankkis seuraavan autonrutkun ajettavaksi muutamaksi vuodeksi... Miehen auto maksoi ihan kokonaista 197€ (oikeesti, summa on juurikin tuo!). Ja kaikkee muutakin sellasta. Onneks me EI olla minkään ihmeellisen ja hienon ja merkkien ja glamourin perään kumpikaan, jopa mun autoalalla työskentelevälle miehelle se auto on vain joku jolla siirrytään paikasta toiseen, ei väliä vaikkei ole uusi ja kiiltävä.

No ketä tämä sitten kiinnostaa... en tiiä. Mutta tulipahan nyt vaan vähän purnattua. Jotenkin niin ärsyttää aina nuo narisijatyypit. 

Mä tiedän, että AINA on joku, jolla asiat on paremmin/huonommin kuin mulla. Mutta ärsyttää nyt vaan silti. Ajattelin kyllä, että mitähän kuraa sen jutun jälkeen niskaan mahtaa tulla... Ihmiset katsoo oudosti (no se kuva oli kyllä kauhean ruma, mutta minkäs minä naamalleni voin) ja tosiaan nuo tuollaset puheet miehen palkkaa kohtaan... voi itku. 

Näin me nyt kuitenkin tällä hetkellä tienataan ja koitetaan tällä selvitä talven yli. Suomi on kallis maa elää ja kyllä minä ihan oikeesti joudun mietiskelemään että mihin on varaa, ja olen tehnyt jo vuosikausia valintoja sillä lailla, että kun kaikkeen ei vaan ole varaa. Toisaalta olen myös innokas pihistelijä ja oikeesti arvostan sitä, että tulee toimeen pienellä. Jos ei nyt ihan minipienellä meidän tapauksessa, niin pienehköllä rahalla kuitenkin. Ja olen ylpeä että ollaan selvitty hyvin näin. Ollaan me eletty paaaaaljon pienemmälläkin aikanaan ja se oppi on ollut todella hyvä ja hyödyllinen silloin. En arvosta älytöntä tuhlailua todellakaan, vaikka sitä rahaa oliskin. Se ei ole ekologistakaan, aina vaan ostella ja törsäillä (paitsi tietenkin palveluita).

No niin, jokohan on isoimmat höyryt puhallettu pois ja vois mennä nukkumaan. En mä tätä niin kauheen vakavasti ota, mutta teki vaan mieli asiasta kirjoitella. Niin paljon nykyään on vaan kaikkea ihanaa ja kaunista eikä sellasta realistista elämää oikein ollenkaan... Ei kaikki tietenkään halua tällasia asioita kaikille availla, mutta no, minä oon tällainen. =)

Herättääkö tämä kenessäkään ajatuksia?
Olis kiva kuulla.

Hyvää yötä kaikille!

Heli
(ei rikas muttei köyhäkään)