sunnuntai 10. syyskuuta 2017

vähän kuulumisia


Kulunut kuukausi koulussa on ollut tosi mahtavaa aikaa. Luokassamme on todella hyvä yhteishenki (kaikki opettajatkin on asiasta maininneet!) ja tuntuu, että olen jo tässä lyhyessä ajassa löytänyt sieltä ihania ystäviä. Meillä on aivan mielettömiä keskusteluja niin luokassa kuin sen ulkopuolellakin ja on upeaa olla tuossa porukassa. Olen todella onnellinen, että läksin kouluun!!


Koska meistä tulee luontoalan ihmisiä, meidän opiskeluun kuuluu esimerkiksi tulen tekeminen maastossa. Sitä oltiin opettelemassa eräänä kauniina syyspäivänä koulun lähimaastossa. Apuna siis vain puukko, kirves ja tulitikut. Hyvin onnistui tervasten vuoleminen ja kirveellä veistelykin. En voi melkein uskoa, että nuo tuollaiset päivät on edes jotain opiskelua, nehän on silkkaa iloa ja nautintoa!!


Opintoihin kuuluu toki myös telttailua. Koululla treenattiin yhtenä päivänä telttojen pystyttelyä ja toisena trangioiden käyttöä, ja sitten lähdettiinkin pariksi yöksi retkelle!! Oltiin siis melko alkeellisissa oloissa - ei sähköä, kantovesi, trangialla/nuotiolla tehty ruoka, telttamajoitus... Tutustuttiin toisiimme ja lähiympäristöön, tehtiin vähän koulutehtäviäkin, patikoitiin jne.


Ekana päivänä keli oli mahtava. Eli siis ei satanut. Toisena sitten sateli pitkin päivää. Eipä siinä mitään, kun vaatetus oli sopiva. (Reppuunkin mulla oli onneksi olemassa sadesuoja.) Olen melko lailla kokematon telttailija ja jännityksellä odottelin sitä nukkumista... Mulla oli pojalle hommattu makuupussi, joka on kuulemma tosi lämmin, mutta kyllä mä palelin sen ekan yön niin, että en saanut nukuttua juuri lainkaan. Lisäksi meidän valitsema telttapaikka oli kaikkea muuta kuin hyvä... käytännössä makasin todella epämukavasti muhkuraisten kivien päällä lievässä mäessä, joten valuin liukkaassa makuupussissani kohti nurkkaa enkä saanut siellä mitään kunnollista asentoa. Toisen yön sitten nukuinkin monen muun tavoin eräkämpässä, joka oli lämmitettykin vielä. No, ensi kerralla sitten parempi alusta ja kenties myös parempi makuupussi...


Näin ekaa kertaa elämässäni luonnossa karpaloita, samoin kuin lakkojakin (niistä tosin vain lehtiä). Opin uusia kasveja, opin tekemään trangialla ruokaa. Ja muutama hirvikärpänenkin tuli kaivettua niin pipon kuin paidankin alta pois. Join litratolkulla notskilla keiteltyä teetä ja nauraa käkätin maha kippuralla muiden kanssa. Ihanaa siis oli ja reissusta palasi nuhjuinen ja väsynyt, mutta hyvin onnellinen opiskelija! 


Koulun lisäksi mua on viime viikkojen aikana työllistäneet palkkatyön lisäksi ne lapsenlapsen ristiäiset. Juhlat oli lopulta oikein onnistuneet. Saatiin talo kuosiin ja tein tarjottavat pääosin itse - vieläpä vegaanisena. Kakku oli todella hyvää, ja se maistui kaikille (paitsi tietenkin miehelleni, joka tiesi, että se on vegaaninen...). Pieni neiti sai ihanan nimen ja paljon suloisia lahjoja. Ponnistus siis kannatti, vaikka välillä jo meinasi ehtiminen olla kortilla ja jaksamisessakin vähän niin ja näin.


Meillä on ollut täällä myös yksi pönttöpää-potilas. Koiralta oli jossain vaativissa kaivuuhommissa käynyt pieni työtapaturma ja siltä oli irronnut kannuskynsi. Pelkkä ydin siis vaan siinä paljaana heilui... jaiks. Viikon verran piti sitten pöntön kanssa kuljeksia ja muitakin hoitotoimenpiteitä suoritella, mutta nyt on tilanne jo hyvä.

★ ★ ★

Ja toki elämässä on muutakin ollut, myös aika isoja huolia ja murheita. Nuorempi poika (18v) lähti yksinään (!!!) reissuun toiselle puolelle maailmaa, ja voin sanoa, että olen ollut todella sydän syrjällään asian vuoksi. Hyvin sillä on siellä mennyt, mutta silti... Lisäksi on ollut kovasti huolta yhden pikkuihmisen terveydestä. Ja muitakin raskaita mietteitä on sydämellä kyllä ollut (muiden läheisten asioita). Sanonpa vaan, että jos mulla ei olisi tuota koulua ja ihanaa porukkaa siellä, voisin olla aika lailla heikossa hapessa kaiken tämän huolen alla. Nyt saan elämään paljon positiivista energiaa koulun ja koulukavereiden kautta ja se todella auttaa jaksamaan myös muissa asioissa. ♥

Nyt on kuitenkin opintovapaa alkanut ja saan olla vapaa töistä seuraavien kuukausien ajan ja keskittyä vain kouluun, kotiin, lapsiin ja lapsenlapsiin. Koulussa on aika paljon tehtäviä jonossa jo odottelemassa tekemistä ja ihan pian on eka tenttikin (apua, kasvien tunnistusta...). Tuntuu, että nyt, kun on työt, ristiäiset ja tuo retkikin ohi, on viimein aikaa etäpäivinä panostaa todella koulujuttuihin. Ja se tuntuu kyllä ihan mahtavan ihanalta!

Tällaisten kuulumisten kera siis kohti uutta viikkoa. Mukavaa viikkoa Sinullekin!

Heli

PS. Kuvat, joissa itse olen, on koulukaverin ottamia - kiitos niistä hänelle!

tiistai 29. elokuuta 2017

innokas opiskelija


Onnellinen opiskelija täällä hei! 

Koulua on käyty nyt jokunen viikko, ja kyllä on ollu tosi tosi kivaa!! Mulla on aivan mahtavan ihania opiskelukavereita, meillä on tosi hyvä yhteishenki, enkä ole ollenkaan ainoa, jonka mielestä tämä porukka on kuin toinen perhe! ♥ Joka päivä on ihanaa mennä kouluun!!


Teorian lisäksi meillä on aika paljon erilaisia käytännön juttuja. Ollaan kokeiltu ajaa paria erilaista traktoria, nosteltu tukkeja kärryn kyydistä pois ja takaisin kyytiin, sahattu raivaussahalla... Multa löytyy vieläkin rintsikoiden välistä sitä sälää, mitä onnistuin lennättämään pitkin pitäjiä sen sahan kanssa tänään, ja kintuissa on varmaan mustelmia niistä oksan palasista, mitä lenteli...

Ollaan myös kasattu ja purettu telttoja ja trangioita (poltettiin lähes kulmakarvamme, kun laitettiin kaverin kanssa tulet trangiaamme....), tutkailtu maastokarttoja ja tehty kartoitusta kasveista tuollasista ylimmän kuvan kaltaisista ruudukoista - se oli kyllä aika vaikeeta, koska en juurikaan tunne noita kasveja.


Kaikki on tosi kivaa. Mutta kuitenkin ihan parasta on ollut kestävää kehitystä ja kohtuutaloutta koskevat tunnit. Mä oon aivan liekeissä siitä aiheesta!! Jotenkin se vaan on ihan mun juttu, selkeästi eniten omalta tuntuva. Siitä on jo pari tehtävääkin pitänyt palauttaa, muiden aineiden tehtäviä taitaa olla odottelemassa nyt kolme kappaletta.

Päivät menee ihan hujauksessa ja iltaisin olen aika tavalla väsynyt. Just tällä hetkellä tuntuu, että on suorastaan liikaakin tekemistä, kun on myös nuo työt vielä tuolla kuvioissa mukana. Viime viikolla oli kolme työpäivää ja kolme koulupäivää, ja se ainokainen vapaapäiväkin täyteen buukattu. Tällä viikolla on aika sama kuvio, vaikkakin vaan kaksi työpäivää kolmen koulupäivän lisänä. Mutta ne kaksi vapaata onkin sitten tehokkaasti käytettävä ristiäisten järkkäilyyn ja viettoon. Ensi viikolla pitäis olla jo sitten koulutehtäviäkin palautettuna taas ja se viikko on täysi koulujuttuja... Että eipä tässä mitään lokoisaa eloa todellakaan vietetä! Mutta hyvin tätä jaksaa, kun kaikki on niin mieluista! Ja työtkin menettelee, kun tietää, että ihan kohta ne on ohi...

Tämmöisiä iloisia kuulumisia täältä siis tällä kertaa!

Heli

PS. Kuvista kiitos kaverille! Ollaan ihan intona kuvattu ja kuvautettu itseämme noissa työvermeissä  ja traktorien puikoissa... =D 
   

maanantai 14. elokuuta 2017

uudet tuulet


Kesän aikana päätin, että jos aion jotain elämälleni tehdä, on alettava toimimaan. Hain ja pääsin opiskelemaan luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Ei aavistustakaan vielä mihin varsinaisesti suuntautuisin (kolme eri vaihtoehtoa), juuri nyt kiinnostaa ihan kaikki, mitä siellä eteen tulee. Mutta jospa se oma suunta tässä syksyn mittaan alkaisi aukeamaan (ellen sitten tee tupla/triplatutkintoa...).

Opinnot alkoi viime viikolla. Ekat pari opiskelupäivää oli pääasiassa paikkoihin ja ihmisiin tutustumista ja systeemien opettelua, mutta nyt on jo päästy asiaan, ja opiskelu on toden teolla alkanut. Kaikki on kyllä ihan tosi tosi kiinnostavaa, ja opiskelumotivaatiota todellakin on! Oma luokka ei vielä ole täysin tutuksi tullut, mutta koen kuitenkin jo nyt olevani kaltaisteni seurassa. Jaamme pitkälti samat arvot ja kiinnostuksen kohteet, opettajia myöten. Ja se on kuulkaas onnellinen olotila!!

Raha-asiat toki hiukan mietityttää. En aio opiskella työn ohessa (en jaksa, enkä halua!), vaan otan opintovapaata ja haen aikuiskoulutustukea nyt alkuun. Sen jälkeen... ei mitään tietoa. Töitä opiskelun ohella, vai jotain muuta? Saa nähdä. Mulla on aikuiskoulutustuki-oikeutta jäljellä tuon puolen vuoden ajalle, mutta sen jälkeen saankin enää tavallista opintotukea, joka ei kyllä riitä elannoksi. Mutta murehdin sitä sitten aikanaan, jos murehdittavaa on. Nyt aion nauttia syksystä ja talvesta, opiskelusta aivan ihanassa miljöössä, siitä luottamuksen tunteesta, että asiat kyllä jotenkin järjestyy...

Edessä on paljon uusia, jänniä asioita. Raivaus- ja moottorisahat tulee ainakin tutuiksi, samoin lähitulevaisuudessa on kahden yön retki teltassa nukkumisineen. Opetellaan kasvien tunnistamista, erätaitoja, kestävää kehitystä ja niin edelleen. Tykkään!! ♥ Valitettavasti myös hirvikärpäset ja muut öttiäiset tulee tuolla metsässä tutuksi, niistä en kyllä tykkää...

★ ★ ★

Kävi siis niin ihmeellisesti, että minun tosi raskas ja lannistava kesä kääntyi ihanaksi ja innostavaksi syksyksi! ♥ Vaati näköjään aika syvällä käymisen, että asiat alkoi muuttua. Uskalsin VIIMEINKIN kuunnella sydämen ääntä ja lähteä kohti sitä, mitä todella haluan. Keväällä voi edessä olla hetkellinen epätoivo noiden raha-asioiden vuoksi, mutta todellakin toivon, että jotain järjestyy.

Toistan ehkä itseäni, mutta haluan jälleen kerran tuoda esille Kaarina Davisin ja hänen kirjansa Irti oravanpyörästä, joka on ollut mulle hyvin vahva innoittaja. Olen lukenut kirjaa ees ja taas, alleviivannut, tsempannut itseäni erilaisilla sieltä löytämilläni voimalauseilla jne. Mikä ihaninta, ekana päivänä HOPS-keskustelussa kerroin opettajalleni, että olen suuri Kaarina-fani, jolloin hän sanoi välittömästi, että niin hänkin! Mahtavaa!!! Kiitos Kaarina ihanasta, ihanasta kirjasta!! ♥

★ ★ ★

Mulla on nyt vielä tämä viikko kesälomaa töistä. Sitten olisi tällä tietoa pari viikkoa töitä opintojen ohella ja sitten alkaa opintovapaa, jos se vaan näin nopealla aikataululla nyt järjestyy (todennäköisesti järjestyy, näin luvattiin). Ekat kotitehtävät on jo annettu, palautuspäivä ei ole kauhean kaukana, kasvilistat saatiin tänään jne jne jne. Mitään lomailua tämä ei tosiaankaan ole, vaan ihan kunnon opiskelua. Alku on tuntunut ainakin aika kiireiseltä, kun on pitänyt selvitellä asioita ja tutustua verkkoalustoihin jne, mutta eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.

Toivotan kaikille mahtavaa syksyn alkua!!

Heli

PS. Ostin koulua varten nuo söpöt alleviivaustussit. Jälkikäteen mietin, että ehkä osuvampi ostos olisi ollut moottorisaha... =D tai vaikka ulkoilupuku.

PS2. Poistin edellisen postauksen, jos joku ihmettelee... Jotenkin alkoi tuntua, että en haluakaan sen olevan esillä. Raskaita tuntoja... Kiitos vielä kerran kaikille, jotka siihen tsemppaavasti kommentoivat! ♥

maanantai 17. heinäkuuta 2017

maanantaina


Vapaapäivä, juhuu! Miehellä loppui loma ja töihin paluu oli tänään. Tuntuu niin hassulta, että toisilla on jo lomat ohi ja itsellä ei ole vielä edes alkanut... No minkäs teet. Aamulla oli kiva keli, mutta sateeksihan se siitä sitten kääntyi, kuinka ollakaan. (Ja koko upean viikonlopun olin töissä, argh!!)

No, sadepäivän iloksi sitten leivoin raparperipiirakan. Tuli oikein "hyvä emäntä"-fiilis, kun tallustelin saappaat jalassa hakemaan raparperin varsia omalta pihalta... Piirakka oli hyvää - sitä on jäljellä enää yksi palanen - ja ohje siihen on napattu täältä.


Pikkuprinsessa kävi jo eka kertaa kylässä mummolassa viime torstaina. Niin pieni on vauveli, että aivan katoaa tuonne turvakaukaloon! ♥ On se kyllä niiiiin söpö, voi että! Kunhan tässä ehditään, aletaan suunnitella ristiäisiä, jotka pidetään täällä meillä.


Uudet farkut. Eli oikeasti pojan vanhat (!). Kävivät hänelle pieniksi, ja piti ne viedä "jonnekin". En ole kuitenkaan saanut aikaan viedä, ja tänään sitten ihan huvikseni koitin, miten ne mulle sattuis. Ja nehän sattui. Ovat siis henkkamaukan poikien osastolta... (skinny fit, kokoa 164cm) Ihan täydelliset mulle, paitsi vähän nyt pitkät toki, mutta yläosa istuu tosi hyvin. Miksi en ole tätä aiemmin tajunnut, että poikien suora malli sopii mulle todella paljon paremmin kuin naisten malli, joka on tehty tiimalasimalliselle naiselle, jota minä siis en todellakaan ole?!

Suosittelen siis rikkomaan rajoja ja kokeilemaan joskus jotain ihan muuta kuin omalle kohderyhmälle osoitettuja juttuja. Saattaa olla hämmästyttävä kokemus! Mulla on muuten käytössäni myös pojalle pieneksi jäänyt collegehuppari, tosi hyvä sekin. Taidan siirtyä miesten ja poikien osastolle asiakkaaksi...


Ei tarvinnut sitten ostaa kesäksi kukkasia pataan. Ihan itse sinne ilmestyivät... Tuo pata nostettiin joskus alkukesästä vaan nurkan taakse tuosta edestä. Kattelin, että sinne iskeytyi vesiheinä (?), mutta ajattelin, että hällä väliä. Sitten kattelin, että siis sinnehän ilmestyi orvokkeja... Olisko viimevuotiset orvokit siementäneet sinne?? Mähän en siis nyppinyt niitä mitenkään koko kesänä ja ne kasvoi aika korkeiksi. 


Padan takana talon nurkalla kukkii joka vuosi tuo yksi lilja. Ollaan mietitty joskus, että laitettaisi nuo talon seinustat soralle, mutta jotenkaan mä en vaan raaski repiä noita ties miten vanhoja kukkia pois tuosta, kun ovat siihen uskollisesti aina nousseet - verannan toisella seinustalla nimittäin kukkii joku toinen kukka (jonka nimeä en tiedä), joka myös joka vuosi nousee sinne. Annetaan kaikkien kukkien kukkia vaan...


Puuvajan oveen on pitänyt laittaa kahva jo monta vuotta. (Miten meillä nämä hommat onkin näin pitkissä puissa, vähän yksi jos toinenkin...) No, tänä vuonna ainakaan ei kahvaa laiteta, nimittäin oven sisällä on linnunpesä!! Siis oikeesti siellä ovessa, se on rakenteeltaan jotenkin ontto. Tuosta kahvan kolosesta pujahtelee ahkeraan tahtiin talitinttivanhemmat, ja oven sisällä käy hirmuinen piipitys. Jos käy varovasti kurkkimassa kolosesta, siitä näkee muutaman pienen nokan ammollaan... vähänkö söpöä!! ♥

Tällaista täällä tänään. Sateista ja kotoisaa ja ihanaa leivonnan tuoksua. Josko sitten vaikka lähtisi koiran kanssa lenkille vähän kuluttelemaan raparperipiirakkaa pois. Tai ehkä otan sittenkin vain kupin teetä...

Heli

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

ajatuksia


Vapaat on ohi ja edessä on kolmen viikon työputki vielä ennen kesälomaani. Puuh. Jotenkin tosi puuduttava ajatella, että edessä on 5 töitä, 1 vapaa, 5 töitä, 1 vapaa, 5 töitä... ja sitten vasta se loma. Ei nuo yksittäiset vapaat kyllä auta yhtään nollaamaan työjuttuja. Eikä mitään ehdi yhdessä päivässä tekemään, siis muuta kuin siivoamaan ja pesemään pyykkikasat. Minä ainakaan siis... Argh. Mutta näillä mennään toistaiseksi.


Eilen oli mun harrastusilta. Mähän en epäsäännöllisen työni takia ole vuosikausiin voinut oikein harrastaa mitään, millä on aikataulu... Mutta tämän olen nyt kohdalleni ruinannut töistäkin sellaiseksi päiväksi, että pääsisin mahdollisimman usein, mieluiten ihan aina. Olen aika monta kertaa järjestellyt työvuorojani harrastukseni takia.. Eli käyn "kokkikerhossa", jossa kokataan vegaanista ruokaa. On kyllä niin ihanaa kuulua porukkaan, joka on samanhenkistä ja ajattelee asioista samalla tavalla kuin minä. Minun rakas "hörhöilykerhoni". Vegaanius kun kuitenkin tuntuu olevan monelle, niiiiiin monelle, niin kauhean vaikea aihe... tuolla saa aiheesta vapaasti jutella ja yhdessä sitä pohtia.

Kyllähän se kieltämättä aina vaikeuttaa asioita. Jos menen minne vaan kylään, se on vaikeaa. Mulle ei ole syömistä. Eikä ole huoltoasemilla, kahviloissa jne myöskään yleensä. Taannoisella kartanoreissullamme totesin yhdellä jätskikioskilla ja kahdessa kahvilassa, että mulle ei oo mitään. Siellä kartanolla sain onneksi munkkirinkelin. Oon alkanut kysymään "munatonta ja maidotonta", kun se vegaaninen tuntuu olevan ihan kirosana... eikä sitä aika usein edes asiana tunneta.


Sinänsä harmi, että just eilen olis ollut myös blogiporukan kokoontuminen. No, en ole päässyt paikalle enää aikoihin - melkein aina just mulle ei kyseinen aika sovi, koska mulla on silloin työvuoro. (Tai sitten jokin muu este: viimeksi olin jo menossa, mutta sitten tuli niin hirveä kärhämä kotona, että meni fiilis ihan kaikkeen ja jätin viemättä omat vitutukset sinne muiden riesaksi... Oma syy siis, etten vaan mennyt silloin, mutta joskus vaan on parempi jäädä kotiin. Mutta että TAAS yksi kerta, kun en päässyt mukaan...) 

Taidan olla jo tuosta kelkasta pudonnut siis...


Olen alkanut taas (!!) lukea Kaarina Davisin kirjaa Irti oravanpyörästä. Se on kyllä mulle niin tärkeä opus. Kiitos kirjasta, Kaarina! ♥ Joka kerta sieltä löytyy jotain uutta ja osuvaa. Ja olen niin samaa mieltä asioista kuin hän. Nämä vuodet, kun olen kirjan omistanut, olen koko ajan miettinyt omaa irtiottoani. Mikä se voisi olla? Mitä ihmettä tekisin, että elämä tuntuisi hyvältä ja onnelliselta? (Nyt se ei tunnu. Pohjavire on aivan koko ajan väsynyt ja surullinen, vaikka välillä ilon pilkahduksia onkin.)

Olen lukenut myös omia vanhoja postauksiani. Olen todennut, että kaikki nämä vuodet olen "etsinyt". Mutta en ole löytänyt... Mua surettaa, että elämä menee ja minä en pääse mukaan siihen. Mua ei oo tehneet kuin hetkellisesti onnelliseksi vaikkapa valmistuneet remontit jne. 


Olen vakaasti sitä mieltä, että työ on mun kohdalla vääränlainen. Tai ehkei työ niinkään, mutta työajat. Huomaan itsessäni aika isoja merkkejä siitä, että pitäisi hypätä pois. Nyt. Tai pian ainakin. Olen koko ajan väsynyt, riippumatta siitä miten vähän tai paljon nukun. Työ ei pääsääntöisesti anna minkäänlaista iloa. Enkä jaksa ymmärtää joitain asioita ja järjestelyjä - olen esimerkiksi useaan kertaan pyytänyt päästä tehtävään, joka kiinnostaisi ja myös innostaisi mua. (Sekä olisi päivävuoroa...) Jostain syystä innostus, motivaatio ja sen selkeä osoitus tehtävää kohtaan ei vaan tuolla riitä... tehtävään laitettiin ihmisiä, jotka ei sitä hoitaneet ja sitten se koko homma lopetettiin. Miksi? Miksi ei mua siihen voitu ottaa??

En tosiaankaan jaksa sitä, että "pitäisi olla onnellinen siitä, että tällaisena aikana on työtä". Tervetuloa vaan jokainen tuollaisia puhuva tekemään sitä, tätä ja tota vuoroa, silloin sun tällöin. Jollekin se ehkä sopii, mulle ei. Koko elämä on sekaisin, ruoka-ajat, nukkumiset, ajatukset, kaikki. En kestä tätä enää... Päälle pukkaa myös vaihdevuodet (kyllä, ihan todettu lääkärillä, vaikka ikää onkin "vasta" kohta 45v), sen tuomat oireet, masennukset, hikoilut, raivarit... (jotka muuten erittäin usein johtuu väsymyksestä, vitutuksesta työtä kohtaan jne...)

Mikä olisi mun Via Nova? Voi, mikä se voisi olla..?

★ ★ ★

Oli miten oli, nyt lähden hammaslääkäriin. Jaiks. Ja sen jälkeen illaksi töihin..............

Heli

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

uusi pikkuprinsessa ja kartanovierailu


Viimeaikaisista tapahtumista tärkein: uusien pienten varpaiden laskeminen. ♥ Suloinen ja niin pikkiriikkinen pojantytär saapui maailmaan viime perjantaina. Kävimme häntä katsomassa ja valtavan suloiseksi toteamassa heti samana iltana. Tämä pikkuprinsessa teki minusta nyt siis tuplamummon! ♥

★ ★ ★

Muutaman päivän kesävapaita olen nyt vietellyt. Lomani on vasta elokuussa, mutta miehen loman ajalle sain nämä päivät järjestettyä, että voidaan edes jotain tehdä kesällä yhdessä. 


Lähdettiin sitten ajelulle ja käytiin Asikkalan Urajärvellä, Urajärven kartanossa. Se on kiinnostanut mua suuresti siitä asti, kun luin Elisabet Ahon kirjoittamat romaanit Valkea kuin uni, Lilly ja Kartanon tiellä. Ne kertovat kartanosta ja siellä asuneista ihmisistä, romaanimuodossa toki, mutta vahvasti todellisiin tapahtumiin ja henkilöhahmoihin pohjautuen.


Oltiin opastetulla kierroksella sisätiloissa. Kartano oli hieno, mutta todella paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Muutama huone vain! Jotenkin sen salinkin olin kuvitellut mielessäni ihan valtavaksi. Opas oli kyllä aivan mahtava ja osasi todella hienosti, asiantuntevasti ja elävästi kertoa kaikesta. Oli upeaa nähdä livenä paikat, joista oli lukenut kirjoista! 


Kartanossa sai ihan luvan kanssa kuvata (mutta ilman salamaa). Kartanoa on restauroitu ja konservoitu vuosien mittaan paljon, ja se on kyllä upeassa kunnossa. Ihan uskomatonta ajatella, että siellä ne Hugo ja Lilly on todellakin istuneet, noilla samoilla sohvilla!! Osa tekstiileistä oli tarkkoja kopioita entisistä, mutta esimerkiksi matot ovat alkuperäisiä. Ja siis Lilly, kartanon viimeinen herrasväen edustaja, on kuollut noin sata vuotta sitten!!


Koska olin siis lukenut ne kirjat, oppaan kertomukset tuntui hyvin tutuilta. Ainoastaan yksi asia pisti korvaan; Hugon ja Lillyn velipuolen kuolintapa. Se oli kirjassa kerrottu eri tavalla, mitä se oikeasti oli tapahtunut. No, romaani on romaani. Aivan mielettömän mielenkiintoiset on nuo kirjat, suosittelen! Samoin suosittelen lämpimästi myös kartanolla vierailua.

★ ★ ★

Tänään olin nuoremman tyttären kanssa vieraana rippijuhlissa - sieltä ei ole kuvia. Ihana ilma sattui, vieraat saivat istua puutarhassa. Illalla kävi toinen tytär ja vähän isompi mummon pikkuprinsessa kylässä. Viritettiin ulos kahluuallas, kun sää kerrankin suosi vesileikkejä.

Vielä olisi pari vapaapäivää. Ihan liian vähän aikaa toteuttaa monta juttua, mitä haluaisi kesän aikana toteuttaa... No, katsotaan, mihin huomenna auton nokka suunnataan. Vai ollaanko kotona vaan - jää nähtäväksi.

Heli

torstai 29. kesäkuuta 2017

kiipeilemistä ja pihamietteitä


Käytiin tänään perheen kanssa Pajulahden urheiluopistolla Seikkailupuistossa. Se on siis paikka, jossa on puissa tuollasia köysiratoja, mitä pitkin kiipeillään. Oli kyllä hauskaa, vaikkakin aika ajoin tosi rankkaa. 

Minä ja tyttö käytiin kaikki muut paitsi vaikein rata, koska se toisteksi vaikein oli jo sen sorttinen, että en enää viitsinyt lähteä yrittämään sitä viimeistä... siis uskallusta ei puuttunut, mutta käsivoimaa kyllä sitten senkin edestä. Nytkin jo oli aika tutisevat kädet sen viimeisen käymämme ylösnousun jälkeen ja huomenna on takuulla kädet kipeät. 


Poika meni koittamaan sitä viimeistäkin, mutta voimat jo sitten loppui kesken ja tuli puolessa välissä sieltä pois. No, tuolloin oli oltu ratoja kiertämässä jo monta tuntia ja päivän syömiset oli pojalla rajoittuneet yhteen jäätelöön... Mies meni vain muutaman radan, sen jalat ei kestä oikein mitään näköjään enää, harmi.

Sen tulin ainakin huomanneeksi, että korkean paikan kammoa mulla EI ole. Ihan ekalla radalla tuntui hurjalta lähteä ekaan vaijeriliukuun (tuollaseen vastaavaan kuin tuossa kuvassa, jossa poika juuri lähdössä liukuun), mutta kun sen kynnyksen ylitti niin loput oli sitten ihan helppoja. Ei mua myöskään pelottaneet ne heiluvat ja huojuvat systeemit, mitä pitkin siellä yläilmoissa mentiin. Mutta tosiaan käsivoimia ei ole juurikaan ja se rajoitti sitten menoa sinne viimeiselle radalle harmillisesti.

Kotimatkalla käytiin syömässä, olikin jo ihan hirmuinen nälkä, aamupala vain syötynä mullakin... ja kello oli jo jotain kuusi! Nyt on kyllä aika väsähtänyt olo sitten...


Kotosalla istahdin hetkeksi pihakeinuun lepäämään, juomaan teetä ja katselemaan naakkojen parveilua. Minusta naakat on jotenkin tosi kiehtovia lintuja, mutta on ne vaan melkoisen kovaäänisiä!! Päivällähän se ei todellakaan mitään haittaa, mutta ne tapaa myös aamuyöllä mekastaa tässä lähellä, ovat pihassa tai tuossa langoilla tai pelloilla, ja se metallinen terävä ääni on niiiiin raivostuttava, kun siihen herää keskellä yötä... Ja kun niitä on todellakin paljon täällä, niin meteli on sen mukaista!

No, antaa lintusten kuitenkin olla, kiva niitä on katsella.


Juhannusruusu kukkii aina vaan upeampana. Älytön harmi, kun nämä mun kuvat on niin superhuonoja... ei nämä tee oikeutta tuolle mahtavalle puskalle!  Mä en siis tosiaan tee meillä pihalla yhtään mitään puutarhurointeja, ja tuokin puska on saanut kasvaa ihan omassa rauhassaan vuosikausia, ja joka vuosi se kukkii ihan mahtavasti. Mä en siitä viitsi koskaan katkoa oksia mihinkään maljakoihin - minusta yleensäkin kukat on kauneimpia ihan vaan tuolla luonnossa - joten eipä tuo ole tuosta muuta kuin levinnyt vaan joka vuosi lisää.

Sen verran meidän pihalla on tapahtunut, että purettiin se viime kesänä tehty terassin tapainen..... Mä en vaan jotenkin uskonut, että siitä koskaan tulee sellasta, mitä mun visio siitä oli. Eka purettiin se rautakehikko ja sitten lopulta myös ne laatat. Nyt keinu töröttää (typerästi) tossa talon edustalla ja pöytä sekä tuolit nojailee linttaan kasattuna talon seinustalla... Ja ne kaikki terassilaatat on tallin seinustalla odottamassa jotain tosi hyvää ideaa jatkokäytölle... *huoh*

Mä oon monet kerrat ajatellut, että oliskohan ihan kannattava sijoitus pyytää joku ammatti-ihminen tänne miettimään tätä pihan laittamista. Siis ei sillä mielellä, että kukkia tai pensaita tai yhtään mitään muutakaan tänne välttämättä haluaisin, mutta edes tuota kalusteiden sijoittelua jos joku vähän avittais. Tahtoisin tuohon edustalle jotain terassin tapaista, mutta ei se vaan siihen omilla ideoinneilla meinaa millään muotoutua... Kohta lähtee pöytä ja tuolit myyntiin, jos ei ala jotain siihen keksiä!

Mutta ei auta, nyt on kyllä lähdettävä petiin... On tämä ulkoilmassa reippailu sen verran rankkaa!

Heli