sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

merellä ja Jukolassa


Toinen viikko töitä takana. Ja siis millaisia töitä...!! Aamulla pakattiin auto ja ajeltiin kohteeseen, sitten pakattiin veneeseen tarvittavat kamppeet ja suunnattiin merelle. Ajeltiin välillä pidempiä ja välillä lyhempiä siivuja kulloiseenkin kohteeseen. Ja sitten oli sitä näytteiden ottamista ja kirjaamista.

Mutta siis tätä ne päivät isolta osalta oli: aurinkoa, tuulta, upeita maisemia, merilintujen ihailua...


Ihan täyden kympin fiilis, kun nauttii eväitä keskellä merta veneessä, aallot vaan liplattelee paatin kylkeen ja on aivan täydellinen keli kaikin puolin.


Tai kelpaa tuo toinenkin vaihtoehto, kivikkoinen ja kallioinen autiosaari, jossa keräsin kallionkolossa kasvavista ruohosipuleista lisämakua leivän päälle ja näin kanadanhanhipariskunnan.

Siis ihan totta, en voi kuin huokailla ihastuksesta tuolla työpaikassani harva se päivä, tai oikeastaan harva se hetki!! En ole elämäni päivänä vielä aikaisemmin käynyt esimerkiksi saaristossa. En ole tainnut oikeastaan käydä edes merellä muutoin kuin jossain Tallinnan laivalla. Tämä kaikki merellä oleminen on siis mulle ihan uutta ja tuntuu aivan luksukselta, etenkin kun kelit on todella olleet aivan ihanat koko viikon.

★ ★ ★

No, on tällä viikolla sitten muutakin tapahtunut. Eli jännityksellä ja suoranaisella kauhulla odotettu Jukolan viesti. Mun alkuperäistä joukkuetta ei sitten tullutkaan ja ehti jo hetken harmittaa. Mutta sitten yksi kaveri pyysikin heidän joukkueeseen ja sinne sitten innolla vaan mukaan!


Olin kuullut tämän vuoden maastosta pelkkiä kauhukuvauksia. Kun mun iltarastitkin on tänä vuonna menneet tosi surkeasti, pelkäsin kyllä ihan älyttömästi lähteä tuonne. Ilokseni kaikki meni kuitenkin tosi kivasti! Oma ja koko joukkueen suoritus oli onnistunut, maasto ei tuntunutkaan vaikealta, juoksu luisti hyvin ja rastit löytyi. Metsässä oli mahtava meininki, porukalla pohdittiin reittejä ja mulle sattui vielä sinne tyyppi, jolla oli aivan sama hajonta, joten mentiin sitten ihan koko matka yhdessä. Ja se fiilis, kun oli onnistuneesti maalissa... se oli aivan sanoinkuvaamattoman upea!! Ja siis tarkennuksena vielä, että juoksin toki Venloissa eli naisten kisassa, en siinä "varsinaisessa" Jukolassa eli miesten kisassa (vaikka sielläkin saa naiset olla mukana).

Jukolan taika on ihan todellinen juttu, se vaan kerta kaikkiaan pitää kokea itse! Se yhteishenki siellä on aivan mahtava. Kaikki tsemppaa toisiaan ja jotenkin vaan se tunnelma on ihan omanlaisensa. Tuo kuva on miesten lähdöstä ja sekin on jotain aivan mieletöntä kyllä kokea siellä paikan päällä! Kun tuolla on kerran käynyt niin aina sinne mieli halajaa uudelleen. Mulle tämä Lahti-Hollola oli nyt viides kerta ja ensi vuonna todellakin uudelleen!! Voi että, mä voisin hehkutella tuota Jukolaa vaikka miten paljon... no, ehkä joku teistä oli siellä myös ja tajuaa tämän intoilun!


Jukolassahan on aina myös niitä kauppoja. Tänä vuonna en paljon sieltä shoppaillut, käytännössä vaan pari patukkaa, Dexalia sekä pikkuisen rastimerkin auton peiliin ripustettavaksi. Sekä sitten tuon kuvan tuolirinkan, joka oli aivan älyttömän halpa; 29,90€. Mulla oli nyt selässä täpötäysi reppu, mutta tuoli puuttui ja sitä olis todella kyllä siellä päivän mittaan kaivannut... jospa ensi vuonna tilanne nyt sitten tuon avulla korjaantuu! Jalat tuntui olevan nimittäin aivan tohjona, kun koko päivän oli jaloillaan ja käveli sekä juoksi kilometrikaupalla. (Olispa ollut askelmittari... olis varmaan lukema ollu aivan omaa luokkaansa!) Kun yöllä tulin kotiin ja sain koipeni viimein vaaka-asentoon, ne aivan kihisi kivusta!! 

Tänään on sitten ollu lepopäivä ja jalat on kyllä jo ihan ok. Joten eipä muuta kuin kohti uusia seikkailuja ja rasteja - hinku opetella paremmaksi suunnistajaksi ja kohotella juoksukuntoa on taas aivan huipussaan!! Edessä on myös uusi työviikko ja huomenna on suuntana Päijänne. Toivottavasti keli on jälleen hyvä, kun siellä järvellä sitten ollaan.

Kivaa viikkoa kaikille!

Heli

PS. Oliko teistä joku Jukolassa? Eli onko muita hurahtaneita suunnistusfaneja linjoilla? Nähdäänkö ensi vuonna Kangasalla??

torstai 7. kesäkuuta 2018

eka kesätyöviikko


Uutta työtä on takana eka viikko ja mukavaa on ollut. Kuin myös vauhdikasta, tuulista, keikuttavaa, pomputtavaa, märkää ja ajoittain myös aika kylmää... 

Eli mun uusi työ - tai paremminkin sanottuna kuukauden kestävä kesäharjoittelu - on avustajana toimimista vesinäytteiden ottamisessa. Eli olen sen varsinaisen näytteenottajan työparina. Ajellaan tämän vesiensuojeluyhdistyksen alueella autolla ja veneellä eri paikkoihin, joista sitten napsitaan vesinäytteitä, jotka menee sitten labraan tutkittavaksi.

Kuva on veneen lähtöpaikalta ja taustalla näkyy monenlainen kampe, jota aiotaan veneen kyytiin pakata.


Veneessä on siis tullut oltua aika paljon. Heti ekana päivänä lähdin maastokeikalle mukaan. Tuuli oli aikamoinen ja veneessä sai todella olla kunnolla päällä. Mutta kyllä se oli jotenkin vaan niin mahtavaa!! Näytteiden nosto on aika märkää hommaa ja onkin hitusen harmi, kun ne helteet on häipyneet. Olis kyllä kaksin verroin mahtavampaa tuolla vesillä oleminen, jos olis lämpimämpää!


On ihanaa olla ulkohommissa, vaikka erityisesti tänään olikin aika palelevainen päivä. Mulla on päällä oikein kunnon kerrosvaatetus, mutta koska kädet kastuu siinä hommassa, niin se kyllä kieltämättä kylmettää koko olemuksen.

Tällä viikolla olen siis ollut mukana järvellä ja ollaan käyty myös jokivesinäytteitä hakemassa. Ensi viikolla olen lähdössä sitten merelle, vähänkö mahtavaa!!


Eipä ole valittamista taukotiloissakaan! Yhtenä päivänä pidettiin lounastauko tuolla kalliolla. Kyllä kelpasi siinä auringossa istuskella ja maisemia ihailla. Siis kerta kaikkiaan!!! Sadekelillä tämä homma ei hirveän kivaa varmaan ole, saatikka talvella... mutta tällaisena kesätyönä menee oikein mukavasti.


Tällainen juttu on siis mun kesätyö. Olen tuolla neljä viikkoa ja teen aina töitä maanantaista torstaihin. Huomenna on eka vapaapäivä ja paaaaaljon monenlaisia asioita hoidettavana, viikolla kun ei ehdi kyllä yhtään mitään, kun päivät venyy aika pitkiksi. Olen oikein tyytyväinen tähän ratkaisuuni jättää entinen työ ja kokeilla jotain aivan muuta.

Kuinkas teidän kesä on alkanut?

Heli 

torstai 31. toukokuuta 2018

ihana vuosi takana, uusia tuulia edessä... ♥


Onko tämä edes totta, miten ihana toukokuu tänä vuonna on ollut?? Se on ollut ihana niin kelien kuin kaiken muunkin tapahtuneen vuoksi. Varsinainen onnistumisten ja muutosten kuukausi!!


Ensinnäkin meidän omenapuu kukki ihan hullun lailla! Se ei siis todellakaan ottanut itseensä siitä, kun viime syksynä sen leikkasin hatarilla taidoillani - pelkäsin, että leikkasin sen aivan vääränä ajankohtana ja aivan liian karskilla kädellä... Mutta päinvastoin se aivan riehaantui kukkimaan! Vuosi sitten siinä ei muistaakseni montaa kukkaa ollut, eikä omeniakaan tainnut tulla juuri lainkaan. Ensi syksynä on kenties sitten taas jättisadon aika?


Kouluhommat on menneet tosi hienosti! Meillä on ollut loistavat kelit pitää useiden päivien ajan ohjausjuttuja lapsille eri tapahtumissa ja kaikki ne jutut sujui ihan mahtavan mukavasti! Voitiin olla tyytyväisiä koko konkkaronkka ja lapsetkin vaikutti iloisilta ja innokkailta. Saatiin roppakaupalla arvokasta kokemusta niin tilaisuuden järjestämisestä kuin siitä ohjaamisestakin. Sekä rutkasti aurinkoa siinä sivussa! 

Noiden opetusmateriaalien teossa oli hirveä työ; etsi kuvia, lataa, tulosta, laminoi, leikkaa, laminoi uudestaan, järjestä... kyllä oli ranteet mutkalla siitä leikkelystä! Nuo kuvan kortit on alunperin Syklin matskua, mutta noiden lisäksi tein monet muutkin kuvakortit ihan ite tolla pidemmällä kaavalla. Ja osan materiaalista tein vieläpä kahteen kertaan, koska jätin toiset koululle jatkokäyttöä varten. Halusin ne kuitenkin myös itselleni, sillä toivon, että niillä on vielä  joskus jotain käyttöä omassakin elämässäni.

Mä oon tän ekan kouluvuoden aikana todella haalinut itelleni paljon materiaalia. Noiden opetuskorttien lisäksi mulla on monesta vuoden aikana olleesta aiheesta tulostettuna kaikenlaista. Mua kiinnostaa nämä aihealueet niin valtavasti ja toivon, että kaikesta siitä kamasta on sitten jatkossakin iloa ja hyötyä. Viis siitä, että moni asia on netissä... mä haluan ne paperiversioina!


Minun tapa oppia yleensäkin on näköjään laittaa ne jutut paperille. Niinpä olenkin vuoden mittaan tehnyt matskun jos toisenkin sitten muutenkin. Olen kasannut itselleni kuvamateriaalit nisäkkäistä, kaloista, matelijoista ja nyt viimeksi vielä linnuista. Näitä on sitten muutkin saaneet tulostella itselleen ja niitä on käytetty opetuksessakin, kun opettajakin niistä innostui. 

On kiva auttaa muitakin ja välillä hiukan hämmentää se suitsutus, mitä näistä sitten kuulee... totuus kuitenkin on, että olisin nämä tehnyt itselleni joka tapauksessa, koska minun vaan todellakin tarvii ne kuvat nähdä edessäni ja niihin on sitten hyvä kirjoitella muistiinpanojakin.  Ja aivan samalla vaivalla ne sitten voi tulostaa koululla muillekin. Esimerkiksi nuo lintujen kuvat... voi elämä sentään, en todellakaan olisi oppinut lintuja katsomalla niiden kuvia netistä!! Oli ihan hirmuinen apu, kun ne sitten käytiin läpi noista papereista ja ope sekä meidän luokan lintuosaajat kertoi tuntomerkkejä. Lintutentti oli sitten vihoviimeisenä koulupäivänä ja sekin meni ilokseni tosi hyvin: 1 virhe, koska en todellakaan tunnistanut rantasipiä lennosta. (Seisomakuvasta olisin tuntenut, hah!)


Kouluvuosi on siis mennyt tosi hyvin. Olen aivan innoissani jotakuinkin kaikesta, mitä siellä tehdään!! Olen vuoden aikana oppinut paljon kiertotaloudesta, kasveista, eläimistä, metsistä. Olen opetellut maanmittausta, kartan piirtämistä, moottorisahausta ja tukkien nostelua peräkärryyn. Ja vaikka mitä muuta! Olen saanut kokea niin paljon iloa, ystävyyttä ja yhteenkuuluvaisuutta luokkakavereiden keskuudessa, että ei voi kuin olla ihan superonnellinen tuosta meidän porukasta!! Olen saanut tehdä ihan superkiinnostavan harjoittelujakson ja olen tavallaan todellakin löytänyt itseni ja kutsumukseni suunnan. Olen ONNELLINEN, tämä on ollut yksi elämäni parhaista vuosista, vaikka siihen onkin sisältynyt myös tosi paljon stressiä sitten muista elämän asioista.

Kesälomamme on  koulusta tavallaan jo alkanut, koska meillä oli viimeinen koulupäivä tiistaina. Mulle kävi kuitenkin käsky mennä vielä perjantaina päättäjäistilaisuuteen... olin ihan että häh, miksi ihmeessä..?? Kunnes tajusin, että olisiko sieltä sitten jotain muistamista kenties tulossa??? No, se selviää huomenna. Jännittävää!!


Yksi tämän toukokuun supersuurista asioista on se, että......... sanoin itseni irti kaupalta!! Olen kaiken kevättä miettinyt tulevaa kesää ja tulevia töitä. Olen hakenut sitä ja tätä uuteen alaan liittyvää, mutta mikään ei ole tärpännyt. Lopulta tyydyin ajatukseen, että menen kesäksi takaisin kauppaan - eihän siellä sitten lopulta ole kuin 6 viikkoa töitä, koska mulla on myös palkallista kesälomaa ja sittenhän se koulu taas syksyllä jatkuu.

Sitten kävikin niin, että sain puhelun, jossa vinkattiin yhdestä työpaikasta. Soitin sinne saman tien. Kyseessä on kuukauden pätkä ja harjoittelijan palkka. Paikkaa tarjottiin mulle ja aikaa päättää oli muutama tunti. Soitin pari puhelua ja tein pikapäätöksen; otan sen paikan. Kaksi tuntia ekasta puhelusta, ja olin jo käynyt allekirjoittamassa irtisanoutumispaperit!


Aivan hullun huikea heittäytyminen siis, suin päin tuntemattomaan. Jollain lailla mulla oli kuitenkin ihan valtava rauha asian suhteen koko ajan. Sellanen ihmeen fiilis, että jotenkin tuo loppukesäkin järjestyy. Ja kas vain - se järjestyi!! Olin jo aiemmin ottanut yhteyttä yhteen paikkaan, jossa toivoin voivani tehdä ensi syksynä työharjoittelun. Sinne toivotettiin tervetulleeksi. Nyt sitten selvittelin sieltä sun täältä, voisinko aloittaakin sen harjoittelun jo kesällä - ja se onnistui. Hurraa, opintotukea voi saada myös kesäopiskelulle!!

Eli alle viikossa tuosta irtisanoutumisesta mulla oli koko kesä järjestettynä. Lomaahan mulla ei nyt sitten taaskaan ole, mutta toisaalta en tee täysiä viikkotunteja kummassakaan paikassa. Ja mikä mahtavaa: mulla on illat ja viikonloput vapaat!!! Tämä on niin luksus-ajatus, ettei ole tottakaan!! (Koska siis kaupan työ olisi ollut sitä iltaa ja viikonloppua...) 

Tottakai mua jännittää nämä ihan uppo-oudot uudet jutut. Ensi maanantaina pitää olla klo 8 saappaat, ulkovaatteet ja eväät mukana työpaikan pihassa... ja siitä sitten menoksi vaan. Hui! Mutta toisaalta kaikki on myös ihan valtavan kiinnostavaa! Kerron sitten kesän mittaan mitä puuhaan - ellen tipu veneestä...


No, sitten muutakin asiaa. Mun rakkaat suunnistuskengät sanoi sopimuksensa irti. Nyyh!! Ne oli mulla vuodesta 2006 asti ja kaippa nekin vaan aikansa kestää... Viimeinen suunnistuskeikka niiden kanssa oli viime viikolla, jolloin ne kesken matkan yhtäkkiä rämähti aivan hajalle, kuten kuvasta näkyy. Viimeiset rastit silti sitkeästi hain, vaikka välillä pohja olikin kaksinkerroin ja varpaat otti maahan kiinni...

Nuo kengät on oikeesti olleet mulle jotenkin tosi rakkaat. Kevään parhaita hetkiä on ollut, kun on saanut ne taas eka kerran vetää jalkaan. Niiden kanssa on ollut monta ihanaa ja monta ihan kamalaa hetkeä. Niiden kantamana olen juossut läpi ryteiköiden ja rapakoiden - on muuten jotenkin tosi terapeuttista tällaisena nutturakireänä aikuisena antaa mennä vaan läpi rapakon niin, että kura roiskuu ja varpaiden välistä tirsuaa vesi...

Muutaman päivän niitä tuossa sitten vielä katselin ja sureksin. Sitten menin ja ostin uudet. Heitin tossukoilleni surunsekaiset mutta hellät jäähyväiset - siis oikeesti... taidan olla vähän kajahtanut, mutta mä pussasin niitä kenkiä ja sanoin niille kiitos - ja sitten tungin ne roskikseen. Tänään saa uudet tossut sitten tulikasteensa. Toivon meille monia yhteisiä onnellisia kilometrejä!


Tällaista siis kuuluu tänne. Valtavan hyvä mieli ja fiilis on kuluneesta kouluvuodesta. Opinnot meni hyvin ja tulokset on olleet hyviä, kaikki kolme tehtyä näyttöä oli kolmosia (asteikolla 1-3) ja muutenkin tehtävien palautuksista tuli hyvät numerot. Kelit on olleet aurinkoiset, lämpimät ja jotenkin niin voimaannuttavat. Ja kirsikkana kakussa vielä tämä ihana, uskomaton käänne työelämässä. Ja no, muutenkin kaikki on ihan kivalla mallilla just nyt. Rahatilannehan tietty nyt sitten on pieni mietinnän paikka, koska tulot ei ole lähellekään sitä mitä ne olis voineet olla kesän aikana (ja olis ehkä tarvettakin ollu...), mutta eiköhän tästä jotenkin selvitä.

En yhtään tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jotenkin usko siihen, että asiat järjestyy, on just nyt tosi vahva. Piti ottaa se hyppy, vaikka siinä riskinsä olikin, mutta se oli selkeästi siunaus ja siitä seurasi pelkkää hyvää. Niin kauan sitä pelkäsin ja vatvoin ja sitten se oli vaan yhtäkkiä siinä, päätös piti tehdä nopeasti ja se kannatti tehdä!

Iloa, valoa ja aurinkoa teille kaikille! Ja vesisateitakin voisi kyllä välillä tulla, mutta jos vaikka yöaikaan mielellään, kun mä oon ulkotöissä koko kesäkuun... =D

Heli

perjantai 18. toukokuuta 2018

kauniita ilmoja ja monenlaista kivaa ulkosalla


Aika juoksee, minä en... Paitsi että juoksenpa sittenkin, ainakin silloin tällöin! Suunnistuskausi on siis avattuna, eilen säntäilin sinne tänne (siis todellakin!) pitkin metsää keskellä mahtavaa ukkosmyräkkää... Salamoi, jyrisi ja satoi kaatamalla, rilleihin olisi tarvinnut pyyhkijät mutta onneksi kartta oli suojattuna muovin sisällä. Ihan pyllylleen meni suunnistus, mutta hauskaa oli kuitenkin. 

Tuossa lajissa on niin mukavaa se, että voi olla vaikka tuiki tuntemattoman kanssa yhdessä eksyksissä, kuten minä eilen. Käytännössä siis hölkötettiin yhden mieshenkilön kanssa yhdessä rata läpi. Molemmat ollaan menossa kuukauden päästä Jukolaan (minä siis Venloihin) ja siellä naurettiin, että pitäisi ehkä vielä hiukan treenata ennen kyseistä tapahtumaa... No, suunnistusvimma on kuitenkin nyt syttynyt, jälleen, ja palo rasteille on kova. Eli uusi yritys seuraavilla rasteilla sitten ensi viikolla!


Kelit on olleet aivan ihanat, ei mitenkään uskoisi, että reilu kuukausi sitten oli lumi maassa ja meri jäässä...!! Täällä meillä päin on saatu nauttia aivan mahtavan lämpimistä keleistä ja olenkin ottanut todella rennosti aina välillä, olen esimerkiksi saattanut lojua lähes kokonaisen päivän pihakeinussa pikku hepenet päällä vaan ja kirjaa lukien. I-HA-NAA!!! ♥ Eilinen ukkosmyräkkä varmaankin hetkeksi katkaisi tämän hellepäivien jakson, mutta ei se mitään, noista muutamistakin sai energiaa ladattua ihan kivasti ja käsittääkseni lisää lämpöä on vielä tulossa, joten nautitaan nyt tästä!


Mun vuotuinen ponnistus puutarhan eteenkin on jo tehtynä, hehheh. Eli vaihdoin pataan kuivuneiden callunoiden sijalle orvokit. Nuo onkin kyllä aika hmm.... erikoiset...? Mustia orvokkeja, en voinut vastustaa!! Mukana on myös muutama tummanvioletti ja toisaalta nuo mustat vaikuttaisi hiukan muutenkin taittavan violettiin, ainakin jotkut yksilöt. 

Totta puhuakseni en tiedä onko nuo hienot vai aivan kauheat - onneksi ei ollut iso sijoitus (alle kympillä sain koko padallisen), joten jos alkaa tuntua liian pahalta niin voin heivata muualle ja laittaa tilalle vaikka keltaisia, jotka ehkä olis oikeastikin olleet järkevämpi ratkaisu tuohon paikkaan, joka muutenkin on varjossa ison osan päivää... No, menkööt kokeilun piikkiin tänä vuonna, ensi vuonna sitten ehkä kuitenkin jotain iloisempaa.


Toisaalta sitä keltaista kyllä kasvaa ihan itsekseenkin vähän joka paikassa... =D


Huomasin, että myös metsämansikkaa kasvaa yhdellä nurkalla, kiva!


Pihakoivu vihertää mukavasti. Tuon koivun kanssa on kova pohdinta, että pitääkö se kaataa vai ei... Se on ihan talon vieressä ja toisaalta olisi ihana se siinä pitää... Mutta sen latvaosa on laho, ollut jo monta vuotta, ja hiukan mietityttää mikä on sen rungon kunto. Siitä putoilee tosi paljon pikkuoksia muutenkin joka tuulella, eli mahtaako olla kovin hyvissä voimissa enää muutenkaan...? Mutta silti se on meidän tontin harvoja isoja puita, eli sen kaataminen olisi aika surku. Ja toisaalta sitten taas kun joskus aiemmin kaadettiin hiukan vastaavassa jamassa oleva (kuitenkin vielä enemmän laho) koivu, se kaatuessaan rojahti aivan tuhannen palasiksi... eli oli aivan loppu sisältä. 

Pohdinta jatkuu vielä... puussa on nimittäin myös linnunpönttö, jossa vaikuttaisi tänäkin vuonna olevan elämää. Aluksi sitä tarkasteli talitiainen, mutta jossain vaiheessa katselin, että näinköhän sen sittenkin valtasi kirjosieppo. Jäämme siis odottelemaan, josko saisimme pikkunokkien piipitystä kuunnella vielä kesän mittaan. Ratkaistaan koivun kohtalo sitten ehkä sen jälkeen.


Aitan edustalla on tapahtunut kummia... nimittäin tuossa alhaallahan oli aiemmin kaiteet. Niihin oli kuitenkin iskeytynyt jonkunlainen lahottaja ja ne oli siis aivan pilalla ja piti purkaa pois! Nyt on mietinnässä mitä siihen oikein tehdään... kenties jatketaan ja tehdään etuterassi..? Katsotaan nyt sitten minä vuonna tämä aikomus toteutuu, jotenkaan en jaksa uskoa, että tänä kesänä ainakaan, nimittäin rahapussi ei taida antaa myöten minkäänlaisille terassilautahankinnoille, pahus sentään.


Puput on muuttaneet ulkoruokintaan, juhuu! Tämä on joka kesä kyllä erittäin odotettu ja hyvä asia (sekä minun mielestä että varmasti myös pupujen kannalta katsottuna). Vielä kun tyttö siivoaisi huoneestaan häkin, heinät, purut ja ennen kaikkea pupuroskiksen tuonne ulkorakennukseen kesän ajaksi, voisi täällä elää kuin ihmisasumuksessa ikään edes kesän ajan... nimittäin kyllä ainakin meillä nuo puppelit oman tuoksahduksensa huoneeseen antaa. Asia, joka ei minua ihan välttämättä kauheasti miellytä.

Mielenkiinnolla odotan ensi syksyä näiden otusten osalta, nimittäin tyttö lähtee silloin opiskelemaan ja joutuu muuttamaan toiselle paikkakunnalle koulun asuntolaan, jonne EI saa viedä omia lemmikkejä. Hmm... minä olen sanonut aikanaan, että kun tyttö lähtee, puput ehdottomasti myös lähtee mukaan. Ja nyt sitten se ei onnistukaan. Että onko se sitten minun pesti kaiken muun lisäksi hoitaa vielä nuokin...? Mistähän kuvittelen ottavani senkin ajan, että niiden kanssa olisin päivittäin muutenkin kuin sen viisi minuuttia, kun heitän niille ruoat ja siivoan häkin... vapaanahan ne saisi siellä tytön huoneessa olla sinänsä, häkissä ovat kiinni oikeastaan aika harvoin. Mutta jotenkin tuntuu tylsältä, että ne siellä kahdestaan kököttää kaikki päivät (ja muualle taloon ei tosiaankaan ole asiaa). No, jää nähtäväksi sitten syksyllä, miten tämä asia hoituu.


Koulussa meillä on menossa loppukiri. Tällä viikolla oltiin juuri kolme päivää tekemässä ohjaushommia. Kyllä on ihana tämä meidän ala, vai voisiko kuvitella kivempaa hommaa kuin olla ulkona, nauttia ihanasta ilmasta ja samalla vetää ohjelmaa lapsille? Päivistä jäi tosi kiva fiilis, tuntui että onnistuttiin hyvin, suunnitelmat ja aikataulut piti ja tehtävärastien pitäminen sujui oikein mukavasti. Samalla sai aurinkoa, raitista ilmaa ja saattoipa myös ihastella arktisten lintujen muuttoa meren rannalla. Parhautta!! ♥

Ensi viikolla on ohjelmassa luonnonyrttien opettelua, sieniteoriaa ja lintujen tunnistamista. Lintutentti on vielä tänä keväänä (apua, pitäisi varmaan nyt todellakin alkaa keskittyä tunnistamiseen ja äänien kuunteluun...). Viimeinen koulupäivä vietetään porukalla kodalla. Ei voi kuin onnitella itseään tästä opiskelupaikasta, tämä on ollut niin parasta ikinä! Olen oppinut monenlaista itselleni aivan ennen kokematonta, kuten nyt vaikka maanmittausta ja kartoitusta sekä moottorisahan käyttöä. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen koulu!!

Näytötkin meni molemmat hyvin (K3, asteikko meillä vielä 1-3) ja oikeastaan kaikki on mennyt hyvin koko vuoden ajan. Se lintutentti nyt vielä vähän jänskättää, linnut kun ei tosiaan ole mun kiinnostuksen kohteena olleet koskaan... mutta toivotaan että läpi menee ja sitten se eka opiskeluvuosi onkin jo paketissa. Mulla on oikeastaan jo suurin osa vaadituista osaamispisteistä valmiina ja voisin periaatteessa hyvinkin nopeasti saada jo valmistumispaperit käteen.  Mutta mä aion suorittaa kaikki kolme suuntautumisvaihtoehtoa, mikäli nyt vaan mitenkään onnistun saamaan harjoittelupaikan kaikkiin ensi vuoden aikana, eli luulisin, että opiskelen vielä koko ensi vuoden. Mutta se jää sitten nähtäväksi ensi vuonna.


Sellaista kaikkea kivaa tänne siis kuuluu tällä hetkellä. Nyt on vuorossa koiralenkki ja sen jälkeen alkaa monenlaisten kamppeiden paikoilleen laittelu... Mulla on koulukamat vielä levällään, ne vaatii hiukan lajittelua ja putsaamista, samoin mulla on esimerkiksi eiliset läpimärät suunnistuskamat vielä läjässä kylppärin lattialla. Puhumattakaan keittiön yleisestä kaaoksesta... Eli kotihommia, kotihommia. Huomenna menen hakemaan uudet rillit (hiisi soikoon, että ovat mokomat älyttömän kallis hankinta, ja silti pakollinen aina muutaman vuoden välein!!) ja viikonloppuna on kyllä oikeasti keskityttävä myös niihin lintusiin ihan ajan kanssa ja urakalla.

Aurinkoa loppuviikkoonne ja kuullaan taas!

Heli

tiistai 1. toukokuuta 2018

huhtikuu pähkinänkuoressa


No huhhei, huhtikuu on jäänyt taakse ja ollaan jo toukokuussa!! Lumet on sulaneet viimein ja kevät on hyvässä vauhdissa, nyt vaan niitä aurinkoisia ilmoja kun saataisiin, niin varmaan vihreys sitten aivan räjähtää esiin! Mun huhtikuu oli täynnä kaikenlaista eikä blogin kirjottaminen iskenyt yhtään. Nyt pieni kelaus, mitä onkaan tapahtunut... 


Opintoihin liittyvät jutut on nyt tietenkin olleet eniten pinnalla. Harjottelussa on ollut paljon puuhaa, kun siellä on sesonki parhaillaan menossa. On kyllä kivaa ja mielenkiintoista hommaa, tykkäisin tehdä tuollasta todellakin. Olen ollut mukana ohjauksissa ja niiden lisäksi olen kirjoittanut kaksi näyttösuunnitelmaa ja suorittanut yhden näytön - se toinen on edessä ylihuomenna. Eka näyttö oli siis tuota ohjaamista ja kaippa se ihan ok meni. Olin edellisenä päivänä vetänyt saman ohjauksen ja se meni ihan napakymppiin, mutta varsinaiseen näyttöön tuli sitten tietenkin noin tuhat muuttujaa, eikä mun suunnitelma sinänsä siinä hirveesti toteutunut... aluksi harmitti kauheasti ja tuntui, että pieleen meni, mutta koitan lohduttautua sillä, että sellasta se ohjaaminen on, muuttujia vaan tulee ja niiden mukaan mennään. Arviointikeskustelu on mulla siis vasta edessäpäin siitä näytöstä. 

Lisäksi olen sitten tehnyt muita harjoitteluun liittyviä kirjallisia tehtäviä, itsearviointia ja sellasta kaikkee. Ja olen ollut harjoittelun lisäksi muutamia päiviä koulussa joko lähiopetustunneilla tai sitten omaehtoisesti tekemässä piakkoin edessä oleviin järjestämiimme tapahtumiin tulevaa materiaalia. Olen ollut yhden päivän verran myös yhden toisen tahon järjestämässä koulutuksessa.


Olen myös järjestellyt ensi kesää. Olen siis menossa muutamaksi viikoksi kaupalle töihin. En odota töihin menoa mitenkään suurella innolla, mutta pakko on jotain palkkatöitä tehdä, ja koska en ole onnistunut saamaan tähän uuteen alaan liittyviä töitä, niin tuonne se on vaan vanhaan mestaan mentävä. Onneksi kesääni kuitenkin mahtuu myös palkallista lomaa, koska mulla on sisässä pitämättömiä lomia ja uusiakin lomapäiviä oli jo ehtinyt kertymään. 

Pienenpieniä ajatuksia on siitä, mitä lomalla voisi tehdä; ainakin jonkinlainen autoreissu on ajatuksissa. Saa nyt sitten nähdä toteutuuko. Pitäisi myös tehdä kotona kesän aikana ainakin jotain maalaushommia, mutta ajatuksena on, että nuo meidän isot lapset voisi kyllä täällä tarttua maalisutiin joutessansa. Olen jo alkanut heitä psyykkaamaan, mitä tuleman pitää... 


Olen ollut ihanaakin ihanamman viikonlopun vietossa, kun ajelin entisille kotikonnuille treffailemaan nuoruuden aikaisia kavereita. Meistä asuu muutama edelleen siellä kulmilla, mutta moni on muuttanut pois. Oltiin varattu mökki, sauna, savusauna ja paljuja, ja siellä sitten porukalla saunottiin ja paljuiltiin, syötiin ja juotiin, riekuttiin yöt kaiket, puhuttiin ja naurettiin. Kyllä tuli nuoruus ja hurjuus mieleen ja teki niiiin hyvää, kun sai kokonaisen viikonlopun nauraa ja pulista! 

Käytiin myös ajelemassa ympäriinsä, moikkaamassa tuttuja ja viemässä kynttilät yhdelle haudalle. Voi, niitä lämpimiä halauksia ja hartiahierontoja tulee kyllä niin ikävä, samoin sitä tuttuuden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka tuossa viikonlopussa oli vahvasti läsnä. Ajatella, että olen joitakin tästä porukasta nähnyt viimeksi yläaste/lukioaikoina, josta on siis "muutama" vuosi aikaa! Toivottavasti tästä tulee jokavuotinen perinne, sellasta ainakin kovasti suunniteltiin.


Olen viime viikkojen aikana myös lukenut taas tosi paljon kirjoja. Löysin yhden aivan ihanan sarjan, josta olen nyt lukemassa kolmatta osaa. Mä rakastan uppoutua noihin tarinoihin enkä lakkaa ihmettelemästä, miten joillain ihmisillä on tuo kertomisen taito niin hallussa. Nautin paitsi hyvistä tarinoista myös taitavasta kielenkäytöstä, ja niitä molempia löytyy tuosta sarjasta. 

Jos sinua ei haittaa selkeästi esillä oleva uskonnollisuus (minua ei haittaa) ja etsit luettavaa, joka aivan tempaa mukaansa ja jota haluaa vaan ahmia lisää, niin kokeile ihmeessä Jan Karonin Pappila keskellä elämää -sarjaa! Vaikka kyseessä on siis ilmeisesti hengellinen romaanisarja, niin minusta noissa kirjoissa on silti paljon muutakin; hurmaavia henkilöhahmoja, ihanaa välittämistä ja lämpöä, rakkautta ja romantiikkaa, aivan mainiota huumoria (naureskelen usein aivan ääneen!), monenlaisia ihmiskohtaloita ja aivan ihanan kiehtova kyläyhteisö. Suosittelen todellakin!!


Huhtikuun aikana olen ostanut vaikka mitä vaatteita - ei ollenkaan tavanomaista minulta. Mä inhoan vaatekaupoissa ravaamista, koska tuntuu, että en koskaan löydä mitään. Nyt on ollut pakko kuitenkin sinne kaupoille marssia, koska mun vaatetilanne on aivan toivoton, ja olenkin viettänyt tunnin jos toisenkin siellä ärsyyntymässä. Mutta olen onneksi löytänytkin mitä olen etsinyt; pari ohutta paitaa, yhden neuleen, tennarit, ulkohousut ja -takin, lenkkarit, ensi talveksi kengät... (voi sitä rahanmenoa...)

Olen maailman huonoin noiden vaatteiden kanssa enkä todellakaan mikään tyylinikkari, ja lisäksi olen sen kokoinen, että en tahdo löytää sopivia vaatteita. Kyllä piti nytkin ravata vaikka missä, että löytyi lenkkarit kokoa 35... ja on kuulkaa ärsyttävää, että pitää sitten ostaa ne, mitkä sattuu löytämään, kun vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan vaan muita ole! (En tykkää noista uusista yhtään väriltään!) Ulkohousujen kanssa oli sen sijaan aivan uskomaton onni, sillä löysin aivan passelit kaikilta ominaisuuksiltaan ja myös pituudeltaan (eli lyhyet!). Jospa näillä nyt pärjäisi seuraavat kymmenen vuotta taas...


No, vapun tienoilla ja huhtikuussa muutenkin olen sitten myös mässyttänyt herkkuja aivan järkyttävät määrät. Eilen ja tänään on mennyt karkkia, suklaata ja sipsejä aivan törkeästi, tänään leivoin myös munkkeja ja niitähän piti vetää ihan urakalla lämpimänä... Lisäksi on ollut tuolla harjoittelussa hauska "tuo lempikarkkisi töihin"-päivä (kuvassa minun karkkivalinta), mies toi risteilyltä alkukuusta mulle aivan kauheen satsin suklaata ja muutenkin on nyt vaan herkut maistuneet ihan liikaakin. 

En tiedä mikä nyt niin kovin syötättää. Alkuvuosi oli hyvin vähäherkkuinen ("kiitos" vatsaongelmien) ja kuvittelinkin jo, että hahaa, olen parantumaan päin tästä sokerihiireilystäni... Mutta niin se herkuttelu taas pikkuhiljaa on hiipinyt takaisin; kauppareissulta tarttuu mukaan jotain pientä, kevätaurinko antaa oikeutuksen ostaa jätskiä ja jotenkin sitä vaan hakee siitä herkusta edes hetkellistä hyvää mieltä. Tästä pitää nyt koittaa pikimmiten itsensä saada kyllä irti - mistä sitä tsemppiä ja itsekuria saisi oikein hankittua??


Huhtikuun aikana lapset ja lapsenlapset on käyneet meillä aika usein. Tämä pieni pyykkiapulainen oli mulla yökylässäkin ja ensi viikonloppuna on tulossa sitten isompi tättähäärä mummolaan yöksi. Nämä pikkuiset on kyllä niin ihania! ♥ Tämä kuvan neiti (kohta 10kk) on taatusti maailman helpoin vauva: aina vaan hymyilee ja touhottaa hyväntuulisena. ♥ 

Sukulaisia on nähty muutenkin tässä kuussa, kun käytiin Keski-Suomessa äitini 70v-päivää juhlistamassa. Ei ole siellä suunnalla käytykään taas hetkeen, joten oli ihan kiva sinne ajella ja nähdä myös siskoa, veljeä, mummoa, tätiä, serkkua jne. Myös miehen sukua on nähty huhtikuun aikana.


Ja todettakoon vielä, että huhtikuuta on kyllä varjostanut tämä mun loputon väsymys. Tiedän, että ne sokeriset jutut ei ainakaan asiaa auta... mutta kun temppiä ei vaan riitä ottaa itseä kunnolla niskasta kiinni. (Enkä mä siis joka päivä karkkia mätä todellakaan.) Nukun suht ok, ulkoilenkin (vaikka en mitenkään kauhean tunnollisesti, mutta ajoittain on päiviä, että olen harjottelussa tuntikausia ulkona per päivä), ainakin arkisin syön ihan hyvin (koulussa/harkkapaikassa on tosi hyvä kasvisruoka), koitan muistaa syödä vitamiinejakin... mutta aina vaan väsyttää. Mulla oli myös varmaan pari viikkoa sellanen ihme nuha, että aamulla oli kurkkukin kipeänä ja tukkoinen olo, mutta päivän aikana se aina jonkun verran helpotti, niistätti vaan vähän - kunnes seuraavana aamuna taas sama juttu. Tytär on myös samalla lailla niistellyt jo varmaan kolme viikkoa...

Mietin, väsyttääkö mua kuitenkin nuo opinnot ja harjoittelu, kun siellä tulee kaikkea uutta koko ajan. Siellä tulee tosiaan ulkoiltuakin (ja aika usein palelee) ja päivät on myös pidempiä kuin koulussa tai oikeastaan työssänikään on ollut (olen ollu vuosikausia osa-aikatyössä). Mutta on tää nyt kuitenkin aika hirveetä, kun tuntuu, ettei virkeetä päivää näe, vaan aina on puoliksi koomassa! Tuo kaveritreffi-reissu veti mut viikoksi ihan älyttömään väsymyksen tilaan ja tuntui jo, että enhän mä palaudu siitä ollenkaan. Ei kiva!!

★ ★ ★

Jeps, on siinä monenmoista juttua, liekkö kaikkea edes muistan enää. Nyt taidan vielä tehdä vähän koulujuttuja, pitää kerätä näyttöä varten vähän tietoja netistä muistiin. Sitten suihkuun ja telkkarin ääreen katsomaan Victoriaa (ihana, rakastan noita tuollasia ohjelmia!) ja sitten vielä muutama sivu Pappilan elämää ennen nukkumaan käymistä...

Mukavaa toukokuun alkua kaikille, toivottavasti ootte virkeämpiä kuin minä!

Heli

torstai 5. huhtikuuta 2018

luottamuksesta


Mietiskelen sellaista asiaa kuin luottamus. Se on mulla aika lailla murentunut vuosien varrella... luottamus ihmisiin ja luottamus elämän järjestymiseen yleensäkin. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun olen kokenut jonkun ihmisen tosi kivaksi, suorastaan ystäväksi ja luotetuksi - ja saanut karvaasti pettyä, kun olenkin joutunut petetyksi jollain tavalla: on puhuttu pahaa, juoruttu henkilökohtaisia asioita, suorastaan huijattu jne. Luottamus ihmisten rehellisyyteen ja aitouteen on todellakin saanut vahvoja kolauksia ja epäluottamus alkanut itää.


Olen elämässäni pettynyt moniin lupauksiin, joita on annettu, mutta joita ei olekaan pidetty. Olen aina uudelleen ja uudelleen uskonut ja luottanut, että jospa NYT voin luottaa ja se luvattu asia tapahtuu... mutta ei. Kyllä siinä alkaa väkisinkin luottamus murentua sitten lopulta, ja tulee sellanen tunne ja ajatus, että kannattaako noihin lupauksiin enää yhtikäs mitään perustaa ja ihmiseen ja hänen antamiinsa lupauksiin luottaa. Miten ihmeessä jaksaisi uskoa johonkin muutokseen tai luottaa lupauksiin, jos on vaan pettymyksiä pettymysten perään?


Usein myös puhutaan, että kyllä elämä hoituu, siihen pitää vaan luottaa. No entäs, jos on odottanut sitä elämän hoitumista jo aika kauan, vuosikausia? On koittanut tehdä asioille ja olosuhteille ja sille sun tälle jotakin, mutta ei se vaan aukene?? Miten kauan voi, taikka paremminkin jaksaa luottaa siihen, että kyllä se siitä ja kaikki järjestyy??


Mietin usein myös sellaista, että ihmiset puhuu julkisesti yhtä ja privaatisti toista. Tai yhdelle yhtä ja toiselle toista. Yhteen suuntaan kun kumartaa, niin toiseen sitten pyllistää... Siitä syntyy kyllä lopulta ihan käsittämätön selkkaus ja suo. Aiempien kokemusteni perusteella minussa hiipii nykyään aika helposti esiin epäluuloisuus ja varovaisuus sekä epäluottamus. Joskus aiemmin se lamppu syttyi vasta liian myöhään, nykyään jo paljon herkemmin. Alan miettiä, että jos joku puhuu jostakin jotain, niin entäs sitten minusta? Olen ollut tällaisissa yhteisöissä, missä kukaan ei ole niin sanotusti "turvassa", vaan voi olla ihan varma, että kaikista puhutaan... Eipä siinä kyllä luottamus ihmisiä kohtaan ainakaan kasva - jos ei kyllä omakaan suoritus nyt niin järin puhtoinen ole.


Olen pohjimmiltani tosi rehellinen ihminen ja lähtökohtaisesti luotan ihmisiin ja heidän rehellisyyteensä. Tai kyllä mä ennen luotin enemmän, suorastaan sinisilmäisesti... Mua hyvin paljon kalvaa omatkin puheet ja kaksinaamaisuus, sillä kyllä sitä ihan peiliin katsomallakin on valitettavasti havaittavissa. Olen jo monen vuoden ajan - niiden omien karvaiden kohteeksi joutumisen kokemusten takia - pyrkinyt ihan tosissani välttämään siihen lauluun liittymistä. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Ja saahan sitä toki ihmisistä ja asioista mielipiteitä jokaisella olla... monesti vaan mietin, että olisipa ollut viisainta jättää joku asia ihan vain omaan tietoonsa. Tai olla ottamatta osaa keskusteluun.


Tällaisia tänään mietin sateen ropinan kuuntelemisen ja näyttösuunnitelmien kirjoittelun lomassa... Mitä sinä mietit tästä asiasta? Kopsahtaako nilkoille (kuten minulla)?? Minusta tämä on miettimisen ja parannuksen tekemisen arvoinen asia hyvin monelle, ellei jopa ihan meille jokaiselle - myös siis mulle itselleni, jälleen kerran... 

Oletko Sinä luottamuksen arvoinen ja puheittesi mittainen?

Heli

maanantai 2. huhtikuuta 2018

5 x 3 hyvää asiaa


No niin, pääsiäispyhät alkaa olla vietettynä. Kelit oli kirkkaat ja aurinkoiset, lukuun ottamatta tätä päivää, jolloin on satanut lunta ihan urakalla taas lisää... Täällä oli jo isot ja vähän pienemmätkin tiet ihan sulat ja sai käytyä lenkillä kesälenkkareissa, mutta tänään piti sitten vetää taas kuuliaisesti nastakengät jalkaan. Keli on näyttänyt aika lailla tältä:


..paitsi että sumun sijaan ilmassa oli loputtomasti lunta ja tiet on lähes ummessa, pellolla kun ollaan ja tosiaan lunta on tullut tuulen kera kaiken päivää. No, tätä tää kevät on. Kuvat ei oo nyt mitkään tästä viime ajoilta, mutta ihan  vertailun vuoksi etsin myös viimevuotisia suht koht saman ajankohdan kuvia. Silloin siis ei enää lumesta ollut tietoakaan, vaan kaikkialla oli jo ihan oikeesti kevät:


No, tämän postauksen ajatuksena ei nyt ollut ainoastaan taivastella tätä omituista keliä ja takatalvea, tai siis eihän tässä nyt vielä ole kevättä ees ollut, silkkaa talvea vaan. Vaan siis mulla oli aikeissa vastailla haasteeseen, jonka sain Anninalta Olipa kerran arki -blogista.

Mulla on ollut ilo tutustua Anninaan opiskeluiden merkeissä - löysin hänen bloginsa ihan sattumalta samaan aikaan, kun oltiin samalla ensiapukurssilla. Tiedättekö, se jännä tunne, kun lukee jotain ja alkaa miettiä, että siis hetkonen.... tää kuulostaa nyt jotenkin todella tutulta! Ja jep, samaisen Anninan tehtävien palautuksia olen siellä nettipalautuspaikassa lukenut kaiken vuotta, ja sitten yhtäkkiä ollaan samalla lähikurssilla ja juurikin hänen siellä kertomistaan jutuista yhtäkkiä bongasin, että tässä täytyy olla nyt kyseessä just tuo tyyppi!

 
Ja se haaste sitten: viidestä eri osiosta kertoillaan kolme hyvää asiaa. Ei oo heleppo homma, ei, etenkään kun olen tällainen pessimisti ja mielessä pyörii monia ei niin kivoja asioita juuri tällä hetkellä. No mutta yritellään!!

Kolme hyvää asiaa tässä päivässä

★ Vapaapäivä, sillä vapaa nyt vaan on aina vapaa.
★ Leuto keli, joka on lupaus keväästä, vaikka ulkona juuri nyt onkin...
★...lumimyräkkä, josta oikeastaan tykkään, sillä myrskyt, tuulet ja tuollaset lumimyräkätkin nyt vaan on mun mielestä kivoja luonnonilmiöitä.

Kolme hyvää asiaa minussa

No, tämä on kyllä vaikea. En koe todellakaan olevani mitenkään hyvä ihminen tai että olisin hyvä yhtään missään (paitsi valittamisessa, mutta en nyt varsinaisesti sitä hyväksi ominaisuudeksi sanoisi...). Sanon nyt sitten vaikka, että
★ tunnollisuus, sillä pyrin aina suorittamaan tehtäväni tosi tarkasti, tunnollisesti ja ajallaan,
★ oikeudenmukaisuus, jonka vuoksi elämä on välillä niin mahdottoman raskasta, sekä
★ järjestelytaito; antakaa mulle sekainen kaappi/mappi ja saatte takaisin jämptin järjestyksen.

Kolme hyvää asiaa elämässä

★ Opiskelu; olen niin onnellinen, että läksin tuonne kouluun!
★ Lastenlapset, nuo mummon pienet ihanat kullanmurut ♥ ♥
★ Lukeminen, jota harrastan välillä paljon ja välillä tosi paljon - ja välillä on ihan pakko pitää taukoa kirjastossa käymisestä, koska muuten en saa mitään muuta tehdyksi kaikelta siltä lukemiseltani. Lukeminen on oikeesti ihan täydellistä ajanvietettä!

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

★ Opiskelu ja kaikki siihen liittyvä pääsee tässäkin ykköseksi, sillä ne on todellakin mulle tärkeitä asioita: luonto, oppiminen, ystävät, uudet haasteet...
★ Mahdollisesti jonkinlaisten ratkaisujen tekeminen. Jos vaikka vatvominen viimeinkin loppuisi?
★ Vuodenajat, joista parhaat on vielä edessä. Toivottavasti saamme nopean ja kukkean kevään, ihana lämpimän kesän ja kauniin, värikkään syksyn! Ja onhan meillä nyt ollut pitkästä aikaa ihan kunnollinen talvikin.

Kolme hyvää asiaa blogissa

★ Se on paikka, jossa voin käsitellä asioita ja pyöritellä ajatuksiani.
★ Se on oma luomukseni. Se on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan, sisäisesti ja ulkoisesti. Se on "minun näköinen".
★ Ihmiset, joihin olen tutustunut blogin kautta. Osaan ihan livenä, osaan netissä. Saan paljon iloa kommenteista ja inspiraatiota muiden blogeista.

- - - -

Ohhoh, olipas tätä muuten ihan älyttömän vaikea saada kasaan!! Tässä näitä nyt kuitenkin olisi, ja mukaan haastan Marketan Rakkautta ja maan antimia -blogista, jonka kautta muuten tuonne Anninan blogiin yleensäkin päädyin. Kiitos vielä haasteesta Annina!

Eipä mulla nyt sitten muuta. Toivottelen tsemppiä arkeen taas kaikille!

Heli