tiistai 8. tammikuuta 2019

pitkiä päiviä


Taas on yksi päivä painumassa iltaan... tosin ei noin kirkkaissa merkeissä. Kuva on tän vuoden ainoalta kirkkaalta päivältä, muuten onkin sitten ollu ihan vaan harmaata. Onneksi on lunta, se valaisee harmaammankin päivän.

Mä olen nyt möllötellyt kotona toista kuukautta. Kun harkka loppui marraskuun lopussa, odotin todella sitä aikaa, kun saa vain olla tekemättä mitään muuta kuin ehkä kirjan lukemista. No, nyt olen sitten saanut olla vaan, ja kyllä alkaa niiiin kyllästyttää!!

Mulla on täällä päiviä, jolloin en keksi yhtään mitään tekemistä. Ei ole siivottavaa, ei tiskattavaa, ei pyykättävää. Ei ole yhtään kaappia, joka tartteis järjestää. Eikä nyt koiraakaan jaksa koko ajan lenkittää. Puhumattakaan, että jaksais koko ajan tehdä sudokuita tai lukea kirjoja - silmätkin on välillä ihan soikeena siitä lähelle tuijottamisesta.

Voi huokaus.


Tää on kyllä sinänsä aika ihme homma. Ensin odottaa jotain kuin kuuta nousevaa. Sitten, jos sitä saakin vähän niin kuin liika-annoksen, alkaa mennä ihan yli koko homma. Toisaalta kaipaan kipeästi jotain järkevää tekemistä. Ja sitten toisaalta... en saa tehtyä enää yhtään mitään. Ja siitä on huono omatunto.

Nyt jos koskaan olisi ihan loistava aika alkaa vaikka harrastamaan jotain. Mutta. En saa itseäni liikkeelle. En millään. Koiralenkeillä käyn ja pakolliset kauppareissut, joita niitäkin venytän ja venytän, kun en vaan viitsisi mennä... Hyvin usein ajattelen vaan, että kyllä tässä nyt vielä huomiseen pärjää, enkä viitsi alkaa autoakaan putsaamaan saati lämmittämään, kun sekin vaan saastuttaa.

Päivän kohokohta on, kun pitää vaikka tiskata pari kippoa. Luen paljon ja teen niitä sudokuitakin. Ja sitten katselen telkkaria. Netflixistä löytyy monenlaista, olenkin ihan intona katsellut esim. Marie Kondoa ja yhtä toistakin järjestelyjuttua. Koitan välillä tehdä ruokaa tai miettiä, josko vaikka leipoisi tms. Mutta pääasiassa tämä elämä on kyllä melkoista hiljaiseloa.


Koulu jatkuu tällä viikolla. Paitsi että kylläpä vaikuttaa taas siltä, että onko siellä mitään järkevää tarjolla. Alkaa kyllä niin totaalisesti turhauttaa tällainen, kun tahtoisi opiskella ja oppia ja tarjolla on... ei oikein mitään. Yhden nyt alkavan kurssin olen käynyt jo viime vuonna, koska silloinkin oli jotenkin niin turhauttavan löysää se touhu ja otin sitten vapaille päiville seuraavan vuoden kursseja. Mun on todella harkittava, että menen jo rutkasti etuajassa harkkaan, suoritan vaan omaa tahtia kaiken mahdollisen pois ja otan paperit ulos kokonaan.

Opiskelun jälkeisestä jatkosta en tiedä yhtään vielä. Jotenkin sen ajatteleminen ihan hirvittää. Missä mahdan olla vaikkapa vuoden kuluttua - tai puolen vuoden? Voi apua. Vaikka mulla olis nyt aikaa tässä suunnitella tulevaa, niin aivot on sen osalta kyllä ihan jumissa. Täytyy kevään aikana katsella tätä asiaa sitten tarkemmin.

Nyt taidetaan miehen kanssa lähteä lumihommiin. Kolasin jo päivällä meidän pihan ja nyt olisi vissiin vuorossa appiukon piha, jonne mennään oikein kahden kolan voimin. Tuleepahan tehtyä edes jotain järkevää ja hyödyllistä!

Mitäs teille kuuluu?

Heli

tiistai 1. tammikuuta 2019

vuosikatsaus 2018

Se olis sitten uusi vuosi  2019 ja sen ensimmäinen aamu! Olen kirjoitellut jo monena vuonna tällaisen koosteen vuoden tapahtumista ja nyt olisi sitten vuoden 2018 osalta sen aika.


Tammikuussa oli ensin tosi leudot kelit, metsässä oli lähes lumetonta ja sammalkin oli ihan pehmeää. Tuli sitä lunta sitten vähän ja pakkasta myös. Koulussa opettelin moottorisahailemaan. Kärsin kaameista vatsavaivoista lopetettuani turhaksi toteamieni happosalpaajien syömisen ja olinkin sitten tosi tiukalla ruokavaliolla, kun koitin saada mahaa kuntoon. Blogissa kirjoittelin tuskaantumisesta takkihankintoihini, jotka tuntuu usein menevän enemmän tai vähemmän pieleen.


Helmikuussa oli kovia pakkasia. Kelit oli kyllä ihan superkauniit! Mulla alkoi työharkka, jonka tiimoilta tuli ulkoiltua sitten siellä kovissakin pakkaskeleissä, huhhuh. Harkan lisäksi oli paljon kirjallisia koulutehtäviä työn alla ja myös kouluun liittyviä lähipäiviä, mm. ensiapu-opetusta ja riistakolmiolla rämpimistä. Sisko meni naimisiin, samoin miehen sisko. Mulla jatkui edelleen tiukka ruokavalio. Kävin vege-messuilla ja hoitelin pieniä mummon murusia.


Maaliskuussa oli tosi kovia pakkasia vielä. Minä kävin työharkassa ja lähes viikoittain myös koulussa. Vapaa-ajalla harrastelin rakasta ajanvietettäni raivailua. Pohdiskelin sitä, miten toisaalta haluaisin olla kovinkin kätevä emäntä, mutta totean kuitenkin useimmiten ne kaikki säilyttelemäni kamat turhiksi. Kaivelin käsilaukkuni sisältöä ja sain viimein valmiiksi reseptikirjan itselleni. Sain ihania kasvitauluja. Kuun lopulla oli jo selvästi kevättä ilmassa.


Huhtikuussa kevät tuli sitten kunnolla. Harkassa oli puuhaa, tein näyttösuunnitelmia ja yhden näytönkin ihan loppukuussa. Harkan lisäksi olin mukana suunnittelemassa koulun muita tapahtumia. Käytännössä tämä kevät on mennyt opintojen osalta pitkälti ohjaamishommissa ja olen kyllä tykännyt niistä kovasti. Blogissa pohdiskelin luottamusta, joka on mua mietityttänyt aika lailla. Kävin tapaamassa vanhoja tuttuja nuoruuden ajoilta, se oli ihana ja virkistävä reissu!


Toukokuussa tuli jo ihanat, lämpimät kelit, joista nautiskelin välillä koko päivän keinussa makaillen. Koulussa oli loppukiri, tein harkassa toisenkin näytön ja koulussa opettelin mm. maanmittausta ja kartoitusta. Olin keräämässä kuusenkerkkiä tulevaan harkkapaikkaani. Aloitin taas suunnistuskauden ja jouduin ostamaan uudet nastarit (eli suunnistuskengät), kun vanhat hajosi. Omenapuu kukki ihan hullun lailla ja sain hommattua jopa orvokit pataan. Sain kesäksi ympäristöalan työpaikan ja sanoin viimeinkin itseni irti kaupalta. Kouluvuosi päättyi tosi hyviin fiiliksiin, kaikki on mennyt nappiin ja sain vielä stipendinkin.


Kesäkuu oli ihan super!! ♥ Mun työ oli vesinäytteiden ottamista ja sain nauttia toinen toistaan ihanammista työpäivistä merellä, järvellä tai jokien varsilla. Kelit oli pääosin upeat myös. Jukolan viesti oli Lahti-Hollolassa ja siellä tuli käytyä suunnistelemassa. Ostin kesäkuussa itselleni polkupyörän ja hommattiin mulle uusi (eli tosi vanha kuitenkin) auto, joka esitteli erinäisiä temppuja moneen kertaan jättäen mm. pari kertaa tien päälle. Juhannus oltiin ihan vaan kotona. Kaiken kaikkiaan oli kyllä ihana kuukausi ja ihan paras kesätyö!!


Heinäkuussa oli mittarilukemat jo suorastaan aika huolestuttavia ja kuivuudesta kärsittiin. Kun sitten satoi, se oli ihan lukuisien valokuvien paikka!! Kävin uimassa useammankin kerran, mikä on mulle aika harvinaista, mutta kun vedetkin oli aivan ihanan lämpimät, niin pitihän sinne sitten uskaltautua. En kyllä muista vastaavaa ja nautin siellä lämpimässä vedessä lillumisesta! Helsingin ystävä kävi kylässä, mikä oli ihan mahtavaa. Olin uudessa harkkapaikassani jonkun verran, mutta sielläkin kuumuus kyllä verotti tekemistä aika tavalla. Tuntuu, että koko heinäkuu meni minishortseissa ja hihattomassa paidassa! Ja vaikka lämpö oli ihanaa, olin kyllä myös samalla aika  tavalla huolestunut maapallon tilasta, sillä eihän tuollanen kuumuus ja kuivuus varsinaisesti tänne meille kyllä kuulu.


Elokuussa jatkui koulu. Ja minä jatkoin banaanijäätelön syömistä, jolla taisinkin hankkia kesän muun löffäilyn ohella itselleni jokusen lisäkilon (argh!). Kuu oli muutosten aikaa, kun ensin kuopus-tytär lähti toiselle paikkakunnalle opiskelemaan ja nuorempi poika muutti omaan asuntoon. Rakas ystäväni Englannista tuli lastensa kanssa meille kylään ja käytiin heidän kanssa mm. Repovedellä. Keräsin omaksi yllätyksekseni moneen kertaan sieniä, en ole sitä siis tehnyt oikeastaan kuin kerran elämässäni tätä ennen. Koulussa meitä kohtasi shokkiuutinen opettajavaihdosten ja muiden muutosten takia. Tätä kaikkea oli kyllä aika vaikea nieleksiä, mutta opiskelut jatkui siitä huolimatta. Hommattiin talveksi polttopuita lähes täysi vajallinen. Vanhempi poika muutti vähäksi aikaa pienen tyttärensä kanssa meille asustelemaan. Mua alkoi taas stressata kaiken maailman asiat. Yksi syksyinen kohokohta oli taas uuden kalenterin hankkiminen. Ja taisin muuten käydä elokuussa myös Porissa asuntomessuilla.


Syyskuun ensimmäinen päivä kuoli minun mummo. Surullista mutta väistämätöntä, ja hän sai onneksi kyllä elää pitkän elämän (92v). Koulussa meillä oli perinteinen syksyinen eräretki, jossa olin maitonaama ja nukuin teltan sijaan mökissä. Vanhemman pojan ja tyttärensä uusi asunto osoittautui aivan kuvottavaksi lääväksi ja sitä siivosikin sitten aika moni, ennen kuin se oli asumiskuntoinen. Kirjottelin blogiin tavastani pitää kodin kirjanpitoa. Huomaan tuostakin taas, että silloin kun mulla tuntuu maailma mättävän ja stressaavan, otan mielelläni edes jotenkin "elämäni haltuun" tekemällä jotain tuollasta selkeän loogista, kuten tavaroiden tai asioiden järjestelyä. Koulussa oli uuden open vetämänä oikein mielenkiintoisia kasviretkiä. Nuorempi poika sai taksikortin suoritettua ja alkoi ajamaan opintojensa ohella siis taksia.


Lokakuussa oli jo ihan syksy. Luonto oli upean näköinen ja ekat pienet yöpakkasetkin jo koettiin sekä saatiin pienesti luntakin. Mä läksin jatkamaan työharkkaa sinne heinäkuussa jo pienesti aloittelemaani paikkaan. Ajomatkat sinne oli melko pitkät mutta oli ihanaa ajella ja ihastella samalla maisemia, ruskaa, muuttolintujen valtavia määriä jne. Harkka itsessään oli tosi kivaa. Mulla oli myös joitakin koulupäiviä, mm. teoriaa ja retki Repovedelle. Kävin muutenkin mielelläni eri paikoissa luonnossa kävelemässä koiran tai tyttären kanssa. Miehen kanssa käytiin katsomassa pari leffaa ja syömässä hienosti Haikon kartanossa. Käytiin myös mummoni hautajaisissa Jyväskylässä. Hommasin aineksia kynttilöihin ja rullailinkin sitten innolla mehiläisvahakynttilöitä talven varalle. Ratkoin innoissani myös sudokuita. Ja join kuun lopulla myös jo ekat glögit! Sain lokakuussa myös palautettua yhden ison koulutyön, se oli kyllä todellinen helpotuksen huokaus!


Marraskuussa innostuin (kenties työharkkani kautta) tekemään asioita itse. Tein lisää kynttilöitä (soijavahasta tällä kertaa) ja kokeilin tehdä myös pyykkipulveria. Molemmat kokeilut oli onnistuneita. Mua pohditutti kovasti tuleva joulu ja etenkin siihen liittyvien koristeiden teko ja niihin liittyvät jokamiehen oikeudet. Opintojen suhteen oli aikamoinen kuukausi, suoritin nimittäin kolme näyttöä. Samaan aikaan suunnittelin myös kolmea muuta tapahtumaa. Joten tuntuikin aika kivalta, kun marraskuu sitten viimein oli päätöksessään ja nuo hommat alkoi olla paketissa!


Joulukuussa ei juuri joulufiiliksiä ollut. En tiedä alkaako tämä yleinen ajattelutapani turhista tavaroista ja sellasesta olla sillä tasolla, että todellakin myös joulu tuntuu tosi turhalta. Joka tapauksessa sitä nyt pienesti meilläkin vietettiin ja lapset kävi syömässä. Sain lahjaksi Smegin tehosekoittimen, jolla olen suristellut joka päivä terveellisiä smootheita tulemaan, mikä onkin erinomaisen hyvä juttu, koska todellakin "tarttis tehdä jotain" tälle nousseelle elopainolle. Koiran kanssa käytiin joulukuun aikana useita kertoja eläintohtorilla ja nyt näyttäisi sen silmä olevan viimein kunnossa. Koulussa kuukausi oli tosi löysä, vain muutama lähipäivä. Vuoden viimeinen päivä meni ihan vaan kotosalla möllöttäessä ja vuoden vaihtuessa katseltiin lähiympäristön raketteja pellon laidassa lumimyräkän keskellä.

★ ★ ★ ★ ★

Sellainen oli vuosi 2018. Kaiken kaikkiaan ihan hyvä vuosi, ainakin monin verroin parempi kuin edeltäjänsä!! Opinnot on edenneet ja menneet hyvin ja edessä taitaakin sitten olla viimeinen opiskelukevät. Koulujuttujen kanssa olen edelleen aikamoinen pingottaja, mutta mielestäni olen kuitenkin myös oppinut ottamaan rennommin ja elämä on koulukiireiden vastapainoksi myös tosi rauhaisaa ja leppoisaa. Koti on hiljainen, kun ollaan täällä enää pääosin miehen kanssa kaksistaan (plus tietty eläimet), kuopus asustelee viikot opiskelupaikassaan ja on täällä vain lomat ja viikonloput. Yhtään en tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan töiden ja sellasten osalta, mutta ehkä tuo ajan myötä selviää.

Oikein hyvää ja parasta alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! ♥

Heli

torstai 27. joulukuuta 2018

joulu 2018


Ja niin se joulu sitten tuli ja meni. Viimeiset hyastintit sinnittelee katkaistuina versioina maljakossa vielä. Muutkin koristeet on vielä paikoillaan, mutta taidan alkaa niitä pikkuhiljaa laittelemaan pois. Koristeita on meillä kyllä todella vähän, että ei ole mikään järin suureellinen urakka niiden purkaminen. 


Kuusi on ollut tänä vuonna sellaista sorttia, että ei ole tiputellut kuin muutaman havunneulasen. Laitettiin se lasipurkkiin, jossa oli hiekkaa ja kasteltiin hiekka ihan läpikotaisin (=monta litraa vettä). Se on ilmiselvästi tykännyt tuosta, koska on pysynyt tosi hyvänä. En olisi itse varmaan mitään kuusta edes hommannut, ellen olisi tuota saanut. Jatkossa en tuon isompaa enää huolikaan ja toivon, että tämän kuusen tavoin mahdolliset tulevatkin kuuset on jostain raivauspaikasta (tämä oli siis tienvarsien raivauksesta peräisin), ei varsinaisesti joulua varten kaadettuja. Aion hävittää isoa kuusta varten olevan jalan kokonaan, samoin sähkökynttilät - ei tuollaiseen pikkuiseen niitä tarvita. 


Jouluaatto alkoi meillä perinteisesti riisipuurolla. Edellisenä päivänä testasin ohrapuuroakin, mutta sitä ei meillä äänestetty jatkoon... valitettavasti. Minä tykkäsin siitä kyllä, mutta muut ei. Jatkamme siis riisipuurolla, vaikka ilmastomielessä riisi ei ole hyvä juttu. Ehkä jätetään siis jatkossa riisin syönti lähinnä vain jouluun? Tosin ei sitä meillä muutenkaan järin paljoa mene. Puurot teen meillä kauramaitoon. Siitä ei edes äänestetä... en tosiaan ala tehdä kahta erilaista puuroa, kun kerta kauramaidollakin saan kaikille maistuvan puuron.


Joulun aika on ollut meillä kyllä ihan leppoisa. En ole stressannut YHTÄÄN. Päin vastoin... kun keksin, mitä hommaan lapsille lahjoiksi - eli pienen "mitä te tarviitte?"-kyselykierroksen päätteeksi astioita ja lakanoita - oli homma aivan paketissa. Lähinnä siis vaan luin kirjoja ja ratkoin sudokuja päivät ja illat. Siivouskin täällä on aika iisiä, kun ei ole porukkaa liiemmin sotkemassa. Ja ruokajututkin oli ihan selvät, sen kun haki kaupasta vaan tarvittavat kamat.


Miehelle oli lapset keksineet yhteiseksi lahjaksi lahjakortin yhteen sopivaan kauppaan ja menin siihen lahjaan sitten osaltani mukaan. Ja tiedän, että mies oli myös mukana kimppalahjassa mulle, hehhee. Sain siis tuon kauan haaveilemani iiiiiihanan Smegin tehosekoittimen! Ihan kurillani vihjaisin meidän perheryhmässä, että tuollasen huolisin... ja lapsoset ottikin siitä sitten kopin. Sain toivoa värin ja oli kyllä vaikea päättää, kun ovat niin söpöjä kaikki! Vaaleansininen ja musta oli viimeiset kaksi mitä mietin, ja mustaan sitten lopulta päädyin. On se kyllä niiiiin hieno!! ♥


Syöty on. Etenkin herkkuja... voi huh, kyllä on melkoinen ruotuun palaaminen niiden osalta!! Jouluruokaa meillä oli oikeastaan vain aattona, jolloin kaikki lapset oli täällä syömässä myös. Suvun pienimmäinen oli valitettavasti kipeä, joten hän jäi sitten äitinsä kanssa kotiin, mutta isänsä tuli käymään. Torttujakin tein kertaalleen vaan, eikä suklaatakaan mitenkään loputtomasti ollut. Silti tuntuu, että kylläpä on tullut mätettyä... ja herkut maistuis aina vaan. Mutta pakko on tehdä joku kurinpalautus itselle, kun kerta kaikkiaan kaikki vaatteet puristaa, argh!


Joulun sää oli melko kipakka, pakkasta oli aattona noin -15. Ja luntakin oli, se oli kyllä kiva. Nyt on parina päivänä ollut leudompaa, toisaalta myös tuulisempaa. Meidän talo on taas niin viileä, että on alettava laittelemaan puita pesään... Taidankin laitella heti ja sen jälkeen surautella jotain vihertävää settiä smoothieksi. 

Ihan kiva palailla ruotuun jo. On tää kuitenkin loppujen lopuksi edelleen mielestäni aika turha juttu koko joulu... kuten mun juttuja pidempään lukeneet ehkä muistaakin. Siitä kirjoitan kenties vielä lisää toisella kertaa, tulin nimittäin taas lukeneeksi läpi mun "joululistat", joita on siis vuodesta 1995 asti mulla tallessa. Tein niistä yhden mielenkiintoisen huomion, johon mahdollisesti siis palaan vielä tuonnempana.

Mites teidän joulu meni? 

Heli

torstai 13. joulukuuta 2018

kuukauden kuulumisia


Moi vaan pitkästä aikaa! Kuukausi on taas vierähtänyt... Tässä nyt kuukauden juttuja siis, paljon asiaa, lue jos jaksat.


Syy blogihiljaisuuteen on ollut pitkälti opiskelussa. Marraskuun aikana tein harkkapaikassani kolme näyttöä, joiden valmistelu vaati jonkun verran aikaa ja energiaa. Näytöistä kaksi oli harkkapaikassa, jonne ope tuli katsomaan minun ja luokkakaverini työntekoa. Esiteltiin hommiamme ja käytiin keskustelu, ja lisäksi oltiin etukäteen tehty jo paperille asioita, joita käytiin vielä vähän läpi. Nämä kaksi näyttöosiota liittyi tosi tiiviisti toisiinsa (Luonnontuotteiden tuottaminen ja Luonnontuotteiden jatkojalostaminen) ja siksi oli kätevää suorittaa näytöt samalla kertaa. Hyvin meni ja kolmoset tuli molemmista näytöistä (asteikko siis meillä edelleen 1-3).

Seuraavalla viikolla tehtiin sitten vielä kolmas näyttö, joka oli osaamispisteiltään pienempi, mutta käytännössä vaati kyllä paljon enemmän järjestelyjä ja jännittikin enemmän. Tämä osio oli nimeltään Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla ja me tehtiin sitten näyttönä "illanvietto", jonka aiheena oli kuusenkerkkä ja siitä valmistetut tuotteet. Valittiin kerkkä näyttömme aiheeksi sen vuoksi, että me oltiin jo keväällä keräämässä niitä, joten voitiin esitellä tuotteita, joista osan valmistuksessa oli oltu mukana ihan sieltä alusta asti.

Näytössä meillä oli ihanat alkumaljat (kuvassa), kerrottiin perustietoja kerkästä, valmistettiin käsikuorinta asiakkaille, testattiin voiteita, surauteltiin parit erilaiset smoothiet maisteltavaksi jne. Ja kaikissa oli siis mukana se kerkkä. Tämäkin näyttö meni oikein hyvin ja taas pätkähti arvosanaksi kolmoset, jee!


Harkka-aika oli tosi kivaa, vaikka kieltämättä välillä melko rankkaa. Keiteltiin, pullotettiin, purkitettiin, tarroitettiin, pakattiin... Oli päiviä, että tuli seisottua lähes koko aika, ja se oli mun jaloille aika rankkaa. Mulla on toisessa jalassa luupiikki vaivannut jo kuukausia ja se oli välillä kyllä tosi kipeänä. Kenkinä mulla oli vanhat kaupan ajan työkengät, jotka ei nyt ihan parhaassa terässä varmaan enää olleet... Lisäksi mulla oli ajomatkaa sellanen kolme varttia suuntaansa tuonne, joten syksyn edetessä olin usein kotona vasta iltahämärissä. Aika usein vietin loppuillat koivet oikosenaan telkkarin äärellä.

Harkkaviikkojen aikana vietettiin töiden lisäksi tunti jos toinenkin joko nenätysten tai puhelimessa, kun suunniteltiin ensin sen ekan näytön asioita ja sitten tän toisen näytön illan kulkua ja vuorosanojamme, testailtiin hyviä yhdistelmiä smoothieihin jne. Sen kerkkä-illan päätteeksi oli kyllä vähän hassu olo, että nytkö se on sitten hoidettu..?? Harkkapaikka jätettiin molemmat kyllä melko haikealla mielellä. Tuntui aivan hullulta, että sekin aika tuli päätökseensä! 

Nyt mulla on sitten Luonto-ohjaajan lisäksi Luonnonvaratuottajan paperit. Ja opiskelut jatkuu... 

  
No, mulla oli marraskuun lopun ja joulukuun alun aikana harkan ja näyttöjen lisäksi muutakin puuhaa koulun tiimoilta, kun olin mukana kahdessa eri tapahtumassa. Kolmessa piti olla, mutta yksi sattui juuri samalle päivälle kuin se meidän eka näyttö, niin jätin sen sitten suosiolla väliin, vaikka senkin etukäteisjärjestelyihin kyllä osallistuin.

Eka tapahtuma oli Tavaranvaihtotori, joka järjestettiin täällä en-nyt-muista-monettako kertaa. Meidän luokka piti siellä kahviota ja saman linjan ekaluokan väki oli sitten mukana niissä muissa hommissa, eli kiikutteli tavaraa pöytiin ja siivoili niitä jne. Olin mä tosin itsekin sitten päivien päätteeksi aina siivoamassa ja mukana myös loppusiivouksessa. Tapahtuma oli ihan valtava menestys, väkeä oli aivan hirveästi ja tavaraa vielä hirveämmin! Ja kahviossa meni herkut kaupaksi ihan huiman hyvin myös. Tapahtuma kesti kolme päivää ja mä leivoin sinne yhteensä YHDEKSÄN kakkua... tasan yksi pala jäi myymättä, mutta sekin meni lopuksi talkooväelle parempiin suihin. Kakku oli aivan hullun hyvää, ja hahaa, se oli vegaanista... Kirjoittelin ohjetta siellä asiakkaille ja linkkasin myös sivua, mistä sen olen itse ottanut (eli täältä). Suosittelen lämpimästi!!


Toinen tapahtuma, jossa olin mukana, oli nimeltään Hyvän mielen joulu. Siinä eri tahot oli kertomassa erilaisia tapoja ympäristöystävälliseen jouluun. Ylläoleva teksti löytyi Kymenlaakson Jätteen ympäristöneuvojan pisteestä. Meidän pisteessä oli pientä muistuttelua jokamiehenoikeuksista liittyen jouluisiin koristeisiin (tästä aiheesta myös aiemmassa postauksessani), ohjetta ja mallia linnunruokaan, munakennoista tehtyjä sytykeruusuja, kierrätystarpeista tehtyjä paketteja... Krääsän välttely ja luonnon kunnioittaminen on aiheita, jotka on hyvin lähellä minun sydäntä ja pääsin niistä sitten oikein lehteenkin kertomaan... heh!


Tästä sitten voidaankin sujuvasti siirtyä jouluun. Mulla on ollut tänä vuonna oikein erityisen vaikeaa saada kiinni yhtään minkäänlaisesta joulumielestä. Ehkä muistatte, että olen tätä samaa asiaa ennenkin valitellut... mutta tämä vuosi on silti ollut aivan erikoinen. Tuossa joskus kuun vaihteessa musta tuntui joka ikinen kerta ihan kummalliselta, kun jossain oli jotain mainosta tai muuta jouluun liittyen. Ihan että "häh, joulu??". Ajattelin, että oon vaan jotenkin ihan koomassa ton harkan ja näyttöjen ja tapahtumien valmistelujen ja kaiken kanssa, ja että kaippa tässä sitten fiilikset ylenee, kun harkka loppuu, tapahtumat on ohi jne.

Mutta ei. Yhtään ei edelleenkään tunnu miltään. En voi käsittää, että joulu on reilun viikon päästä! Olen koittanut vähän jotain koristetta miettiä laittavani, mutta tuossa yläkuvassa on melkeinpä ainoa koristus, mitä täällä on. Tuo ihana puinen kuusi oli meillä siellä joulutapahtumassa pöytäkoristeena ("koristeet luonnosta, pudonneita käpyjä ja keppejä saa kerätä jokamiehenoikeuksilla") ja sen askartelijat olivat molemmat junalla, eivätkä halunneet sitä alkaa kantamaan, joten se kotiutui sitten meille.


Samasta tapahtumasta meille tuli pikkuinen söpö kuusi. Mulla on viime vuosina ollut hyvin vahvasti vastenmielinen ajatus myös kuusen katkominen metsästä mokoman muutaman hetken takia (ja muovikuusi on vielä kauheampi ajatus), mutta tämä oli sellanen ylijäämä sieltä tapahtumasta ja sen sai sieltä ottaa, joten nappasin mukaani. Se on kyllä söpö, ei käy kieltäminen. Pikkuneidin kanssa sitä koristeltiin:


...ja nyt sen paikka on olkkarissa:


Kyllä se kauniilta siellä näyttää ja valaisee ihanasti iltaisin. Noin muuten olen laitellut kokonaista kolme jouluista koristetta mun valopuuhun ja hankkinut kolme hyasinttia. Ai juu, ja ulkoeteisen ikkunoilla on kyntteliköt. Mutta ei kyllä muuten irtoa tosiaankaan tämä joulu-aihe.


Tässä kuvassa on kaikki joulukortit, jotka tein ja lähetin... ja nekin aivan viime hetkillä, viimeisenä lähetyspäivänä (siis sen halvemman hinnan mukaan). Alun perin mietin, että en laita ollenkaan, mutta laitoin sitten kuitenkin nuo muutamat. Mulla on tainnut yhtenä vuonna jäädä kortit laittamatta, ja heti mummo ihmetteli, kun ei edes korttia tullut... joten mummo oli nytkin yksi niistä neljästä, joille kortti lähti. Lahjat mulla on vielä aivan täysin hankkimatta, enkä niitäkään tänä vuonna montaa hanki.


No, jos ei joulu oikein meinaa nyt mun päähän sisäistyä, niin herkut kyllä maistuu. Ekat tortut on maisteltu (ja niitä maistelinkin heti aika monta...) ja glögiäkin on tullut vähän juotua.


Ja suklaa on myös maistunut... Yksi tuttu toi meille ihan järkyttävän kasan konvehteja ja minä olen kyllä todella paneutunut niiden tuhoamiseen, voi itku sentään. Olen vedellyt taatusti rasiallisen per päivä. Nyt ne on onneksi loppu. 

Noiden herkkujen kanssa on kyllä ihme juttu. Kun ekana päivänä mättäsin menemään varmaankin sen rasiallisen verran Geishoja, vannoin itselleni, että tähän saa tämä herkuttelu kyllä nyt jäädä. En voinut kuvitellakaan koskaan enää laittavani suuhuni mitään vastaavaa. Vaan miten kävi?? Seuraavana päivänä meni sitten vissiin rasiallinen Julioita. Eikä auttaneet nytkään mitkään vannomiset, vaan tänään on sitten maistunut Mariannet... Kielsin tuota tuttua tuomasta enää koskaan meille herkkuja, koska minä vaan en yhtään pysty niitä vastustamaan!!!


Onneksi olen tässä viime aikoina saanut kehitettyä itselleni myös parempia tapoja ja tottumuksia, nimittäin aamuisin olen tykännyt surautella tuollasta vihreää smoothieta. Aineksina on kurkkua, pinaattia/salaattia, omenaa/päärynää, avokadoa, ananasta... ja lisäksi vielä kuivattua nokkosta ja koivua ja välillä myös sitä kuusenkerkkääkin jauheena. Hyvää kuin mikä ja tulee tuota vihreää edes jonkun verran kaiken sen suklaan vastapainoksi.


Olen myös siivonnut. Mä haaveilin koko loppuharkan ajan, että "sitten kun harkka loppuu ja mulla on AIKAA, mä siivoan koko talon lattiasta kattoon ja joka ikisen kaapinkin..." No, harkan loputtua oli vielä edessä se joulutapahtuma ja sen jälkeen vaikka mitä muutakin, eikä sitä aikaa lepoon ja relaamiseen meinannut löytyä ollenkaan. Mulle kun siis se kaappien siivoaminen ON lepoa ja relaamista, eikä todellakaan pakkopullaa. 

Viime viikonloppuna aloin sitten kuitenkin viimein siivoilla ja ekana projektina oli keittiön avohyllyt. Tyhjensin hyllyt, pyyhin ne, tyhjensin jokaisen purkin, purkasin sen palasiksi, pesin, kuivasin, täytin uudelleen... Tuo homma on yllättävän hidasta ja tuntui, että koko keittiö oli ihan räjähdyksen vallassa, kun sitä tein. Mutta tulipahan lopulta valmiiksi kuitenkin. Hirveesti paljon en kyllä sitten muita kaappeja ole siivoillut, mutta sain sentään tänään vietyä viimein joka paikassa lojunutta tavaraa eteenpäin: kierrätykseen, postiin, kirjastoon jne. Ehkä jatkan siivoilua vielä ennen joulua, kun nyt on aikaa. Tai sitten en, sen näkee sitten. 


Aikaa ja energiaa on vienyt myös koira. Se satutti silmänsä lokakuun alkupuolella - näytti, että sen silmässä on haava siinä pupillin kohdalla. Silmä oli selvästi aristava ja vuotava. Nyt, pari kuukautta tapahtuneesta, ollaan käyty VIISI kertaa lääkärissä. Aluksi luultiin siis haavaksi ja hoidettiin yhteensä kolmella eri tipalla. Kolmannella kerralla oli eri lääkäri ja todettiinkin, että se "haava" onkin tikku, joka rauhoituksessa saatiin sieltä pois. Taas uudet tipat, mutta ei vaan parane... Neljännellä kerralla lääkäri nosti kädet pystyyn ja kehotti menemään erikoislääkärille. Viides kerta oli siis silmäeläinlääkäri ja taas saatiin kahta eri tippaa... (tai kolmea oikeastaan, mutta yhtä annettiin vain ekana päivänä) 


Tuossa kuvassa on taulukkoa, kun koitan pysyä kartalla mikä tippa ja mihin aikaan annetaan. Ensi viikolla mennään sitten kuudes keikka lääkäriin tarkastuttamaan, onko mikä tilanne nyt. Melkoinen juttu siis ollut tämäkin ja rahaa palaa myös ihan "kivasti"... Mutta ilman muuta on tärkeää, että saadaan rakas hauveli kuntoon. Onneksi rahatilanne on ollut sellanen, että tähän on pystynyt repeämään.


Tämä pieni neitikin on täällä ollut välillä mummon ilona. On se hauska katsoa, miten paljon pikkuinen on aina oppinut uutta. En voi käsittää, kun yksivuotias osaa jo laittaa sukan itse jalkaan!


Vauhtia on niin paljon, että tarkkaa kuvaa on vaikea saada! Mutta se sukka nyt ainakin näkyy. ♥

Tämä neiti on kyllä varsin napakka tapaus, ei puhettakaan, että saisi vaikkapa syöttää (muuta kuin mitä nyt siinä vahingossa onnistuu suuhun tuikkaamaan). Isänsä kertoi, että eräänkin kerran oli kauhea draama, neidin piti suusta asti kaivaa jugurtit ja viskellä lattialle hirveän rääkymisen kanssa, kun oli syötetty niitä hänelle... ja sitten pisteli ITE omalla lusikalla sitä aivan samaa jugurttia hetken päästä suuhunsa. Elämä on rankkaa!! =D

Heh, on nuo lapsenlapset kyllä kivoja, etenkin kun voi hankalassa tilanteessa sanoa vaan, että jaaha, otappa sinä tämä lapsesi ja hoida! =D 


Jaahas, se olis pian viikonloppu taas (miten nää viikot vierii näin nopeaan??) ja joulu aina vaan lähempänä. Ensi viikolla on vain yksi päivä koulua ja ihanasti aikaa olla rauhassa kotosalla. (Tosin yksi päivä menee siihen eläinlääkärireissuun, kun joudutaan menemään Porvooseen asti erikoislääkärille.) Ajattelin tehdä lisää mehiläisvahakynttilöitä ja kasailla valmiiksi pieniä viemisiä, kun joulun välipäivinä käyn varmaankin Jyväskylässä sukuloimassa. Samalla reissulla on sitten varmaankin se ihan vihoviimeinen käynti mummolan talossa, nyt se talo on nimittäin myyty ja se pitäisi ihan lopullisesti tyhjentää. Hiukan siis saattaa olla haikeita tunnelmia luvassa, vaikka myynti onkin sinänsä hyvä juttu, koska talo on ollut tyhjillään jo pitkään. 

Niin, ensi viikolla (tai ehkä jo nyt viikonloppuna) pitää kyllä sitten kunnolla mietiskellä niitä muitakin jouluisia juttuja. Lahjoja ja ruokia ja sen sellaisia. Tai ei ehkä enää mikään mietiskely riitä vaan pitää jo tarttua toimeenkin... Mutta aion kyllä aika rennosti joulun ottaa. Kyllä mä mielelläni annan lahjoja, jos ja kun keksin jotain järkevää ja tarpeellista. Ja ruokien kanssa meillä nyt on menty jo vuosikausia hyvin matalalla profiililla: riisipuuro, kinkku, herneet, peruna- ja porkkanalaatikko on lähestulkoon ainoat, mitä meillä syödään. Jako on sellainen, että mä syön kaikkea muuta paitsi kinkkua, ja muut syö kinkkua, muttei juuri mitään muuta... =D 

★ ★ ★ ★ ★

No, eiköhän tässä taas ollut riittävästi tarinaa tälle kerralle. Eipä muuta kun mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Heli

lauantai 10. marraskuuta 2018

kysyithän ainakin luvan?


Nytpäs ajattelin kirjoitella sellaisesta ajankohtaisesta aiheesta kuin luonnosta kerättävät koristeainekset. Syksyn mittaanhan moni tekee retkiä metsiin keräilemään havuja, varpuja, sammalia ja muuta sellasta kivaa, joista sitten voi väkerrellä talveksi ja jouluksi erilaisia kransseja ja asetelmia.


No, tämä aihe vaivaa mua aika paljon. Osittain siksi, että itse ajattelen tienvarren kukkasistakin, että ne on kauniimpia siellä omalla paikallaan kuin minun maljakossa näivettymässä... lukuun ottamatta ehkä lupiineja, jotka sieltä luonnosta saisi pois keräilläkin, mielellään vaikka ihan joka ikisen, vaikka ne niin nättejä onkin. Mutta joo, niin kauniita ja ihania kuin ovat myös ne havukranssit ja varpuasetelmat sammalpedillään, niin mietityttää, että kuinka moni kyseisiä aineksia keräävä oikeesti tietää, että niitähän ei sieltä luonnosta noin vain saisi kerätä. Että siihen tarttisi vähintäänkin sen maanomistajan luvan.


Mä olen näiden opintojeni myötä tutustunut jokamiehenoikeuksiin vielä ehkä tavallista tallaajaa enemmänkin useiden eri koulutehtävien ja muun sellasen tiimoilta. Ja olen huomannut, että  ne on nousseet mulle aika tärkeäksi asiaksi kaikkineen ja ennen kaikkea juuri noiden ns. koristeainesten kohdalla. Me ollaan koulujuttujen kautta mukana joulukuun alussa yhdessä pienessä jouluaiheisessa tiedotusluontoisessa tilaisuudessa ja sinnekin mä ehdottelin meidän osioon yhdeksi osaksi noita jokamiehen oikeuksia ja niistä kertomista. Mua siis ihan oikeesti aivan ahdistaa se, miten iloisesti ihmiset kertoilee keränneensä havuja, sammalia ja varpuja ja tekee sitten niistä niitä koristeita! Kuulin jopa, että kaupungeissa ihmiset kerää havuja puistojen puista, voi hyvä ihme sentään!!


Eli siis, kysythän luvan, jos keräät havuja, varpuja, sammalia, jäkäliä - jopa pajunkissoja! Kaikki maa on jonkun maata, eli edes tienvarret ja ojanpielet ei ole mitenkään "vapaata riistaa". Ruohovartisia kasveja saa kerätä jokamiehenoikeudella lähes mistä vaan (poikkeuksena luonnonsuojelualueet), mutta puuvartisia ei saa kerätä mistään! Ja puuvartisia ovat siis juurikin esimerkiksi nuo varvut; puolukka, mustikka, kanerva, suopursu... Puista EI saa kerätä oksia. Ja tiesittekö, että edes maahan kaatuneista tai kaadetuista puista ei saa ottaa osia! Eli edes kaatuneesta kuusesta ei saa ottaa havuja eikä käpyjäkään. Maahan pudonneita irrallisia oksia saa kerätä, samoin maahan pudonneita käpyjä.


Ja entäs sitten ne sammalet ja jäkälät. Ne surettaa mua erityisesti! Ne kasvaa ja uudistuu melkoisen hitaasti ja sitten niitä riivitään maasta irti jonkun koristeen takia... Toivottavasti niiden kerääjät tietää ainakin sen, että niitä ei missään nimessä saa ottaa sieltä paljoa kerrallaan. Ja että niidenkin keräämiseen tarvitaan siis se maanomistajan lupa!


Otan tähän vielä yhden aiheen: kuntan. Mua ahdisti aika paljon, kun Mikkelin asuntomessuilla oli alueella erittäin paljon sitä kunttaa käytetty pihoissa. Sehän on siis todella kaunis, ihana ja luonnollinen ja sopii ihanasti pihaksi jonnekin mäntykankaalle. Mutta jos se on revitty jostain toisista metsistä irti sitä varten, niin voi itku... se on aivan kuin revittäisi nahka pois ihmisestä!! Mä ymmärrän kuntan talteen ottamisen ja muualle siirtämisen, jos se otetaan pois joka tapauksessa vaikka jonkun rakennettavan alueen tieltä - esimerkiksi jos se kuntta siellä messualueella olisi ollut jotain talteen otettua metsänpohjaa juuri sieltä. Mutta nähdäkseni sen oli sinne toimittanut joku yritys ihan muualta. Enkä siis tiedä, miten sen suhteen nuo sitä myyvät yritykset toimii, mistä se revitään jne. Mutta ajatuksena on kyllä kauhea se, että jossain on revitty ja raiskattu metsä sillä välin, kun sen "iho" kaunistaa jonkun pihaa...


Ja kyllä, tällaista tiukkaa mielipidettä tässä nyt sitten taas. Mutta luonto on mulle tärkeä asia ja toivoisin, että sen turha repiminen loppuisi mitä pikimmin. Itsekin olen pajunkissoja taitellut (se, että nekin kuuluu tuohon ilman lupaa kiellettyihin kerättäviin, oli oikeasti itsellenikin ylläri) ja tunnustan myös, että kerran ollaan raahattu salaa lähimetsästä joulukuuseksi siellä pitkään makaillut kaadettu kuusi... Viimeiset vuodet mulla on ollut aina joulun aikaan melkoinen mietintä siitä, hankitaanko kotiin kuusta ollenkaan ja esimerkiksi viime vuonna sellasta ei tainnut olla. Kohta on taas tämä pohdinta ajankohtainen, voi argh.


Mä kyllä oikein hyvin ymmärrän sen, että luonnon ainekset on kauniita ja kivoja ja tuntuu kovin luonnonmukaisiltakin. Mutta kuitenkin mietityttää myös se, että ne on siellä metsässä ehkä enemmän tarpeeseen kuin meidän terasseilla ja maljakoissa... No, tämä on vähän tämmöinen ikuisuuskysymys kyllä. Sama juttuhan se on vaikka kuusenkerkkien kanssa, olen niitä kerännyt niin omista puista kuin metsän puistakin (ihan luvan kanssa sieltä kylläkin ja keruupaikkana oli vielä pääosin sähkölinjan alunen, josta niitä puita kaadetaan joka tapauksessa, joten sieltä kerääminen ei haitannut luontoa).


Pääpointtini oli kuitenkin, että muistattehan kysyä aina luvan niiden havujen ja muiden keräämiseen! Ja toinen erittäin tärkeä pointti myös on se, että mitään aineksia ei saa kerätä kuin vähän sieltä täältä. Ehdottaisin, että havujen, varpujen ja sammalten sijaan koristeena käytettäisikin pääosin puista pudonneita käpyjä ja oksia, joista ihan varmasti myös taitavissa käsissä syntyy mitä ihanimpia koristeita.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Heli