tiistai 7. elokuuta 2018

"tämä vai tuo"-haaste

Sain jo ajat sitten Marketalta tämän haasteen, en vaan ole muistanut siihen vastailla. Nyt tuossa mietin, että pitäisi alkaa varmaan koulujuttuja katselemaan ja niitä tehtäviä tekemään, mitä olin ajatellut kepeästi kesän aikana vääntäväni useita... mutta miten just silloin tulikin mieleen tämä haaste, ja siihenhän on siis ihan pakko vastata just nyt!! Kiitos siis Marketalle haasteesta ja tässäpä olisi sitten minun vastaukset, olkaapa hyvä.

Suihku aamulla vai illalla?
Milloin mitenkin... jos aamulla on aikainen meno, niin sitten mieluummin illalla. Mä en voi mennä märällä tukalla nukkumaan (tulee ihan taatusti niska/päänsärky!), joten jos käyn illalla suihkussa niin sitten on tukka kyllä kuivatettava. 

Kaupungin vai luonnonläheisyys?
Luonnon. Asutaan paikassa, josta on noin 10km kaupunkiin ja se on toisaalta ihan hyvä matka, jos asioilla täytyy käydä. Mutta asua en tahtoisi kaupungissa, kyllä maalla on mukavampaa.

Kirkkaat vai neutraalit värit?
Neutraalit varmaankin. Tykkään vaaleasta, valkoisesta, harmaasta, beigestä... ja etenkin vaaleansinisestä. Ja mustasta. Kun kotona katselen ympärilleni, niin neutraalia ja vaaleaa meillä on. Vaatteet on useimmiten mustia, kirkkaan värisiä ei koskaan. Mutta on mulla sitten yksi kangaskassi, joka on oranssin ja keltaisen kirjava, ja se on ihana piristysruiske. Se on tällä hetkellä mun käsilaukkuna.

Outo vai typerä?
No jos valita täytyy niin outo. En oikein jaksa typeryyttä, mutta en kyllä välitä outoudestakaan. Mieluummin ihan vaan tavallinen.

Kevät vai syksy?
Syksy. Oon lapsesta asti tykännyt siitä eniten kaikista vuodenajoista. Uusi alku, uudet koulukirjat/vaatteet/penaali/kynät ja kumit... you know. Ja se ihana, ihana syksyinen luonto. Jopa syksyinen vesisade on ihanaa, kunnon tuuli ja myrsky ja vaakasuora sade. Ja sumu, hiljaisuus... Ja ihana tuoksu.

Minttu vai kaneli?
Minttu. Kaneli kyllä käy pullaan, mutta en oikein muuten siitä piittaa. Tykkään mintun raikkaudesta. Kaneli on ennemminkin sellanen tunkkainen maku ja tuoksu.

Suunniteltu vai extempore?
Kyllä mä mieluummin suunnitellusti elän kuin extempore. Äkilliset muutokset on kauheita, tai jos pitää päättää jotain yhtäkkiä (tai vaikka vähemmänkin äkkiä...). Pitkän tähtäimen suunnitelmat on hyviä, samoin kaikenlaiset listat mitä siinä suunnitellessa tarvii. Suunnittelu on osa sitä koko juttua, melkein hauskempaa kuin toteutus.

Leffa kotona vai teatterissa?
Harvoin käyn leffassa teatterissa. Mutta en kyllä kovin paljon kotonakaan katsele mitään leffoja. Tässä kuussa pitäisi kyllä kuluttaa jonnekin yksi leffalippu, joka menee vanhaksi 1.9. Mitähän sieltä tulis...?

Expresso vai latte?
Ei kumpikaan, en juo kahvia ollenkaan.

Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Mieluummin varmaan vastaaja.

Halit vai pusut?
Molemmat kelpaa. En ole tottunut lapsuudenkodissa ollenkaan kumpiinkaan, joten on erittäin kirkkaana mielessäni se kerta, kun isä halasi mua matkalta saapuessaan. Omia lapsia oli vaikea oppia hellimään myös, vaikka toisaalta vauvojen helliminen kyllä tulee ja tuli ihan luonnostaan. Mutta isompien lasten halailu ei ole luontevaa, vaikka haluaisin sen olevan. Lastenlapset haluaisin ihan hukuttaa haleihin ja pusuihin. Yläasteella vaihdoin (taas kerran) koulua ja olin hyvin hämmentynyt, kun ystävät halasivat toisiaan nähdessään. Sellanen ystävien kesken halailu on nykyelämässä jotenkin tosi lohdullista ja lämmittävää. Kaipaisin elämääni paljon enemmän haleja ja pusuja, musta tuntuu, että mulla on krooninen puutos niistä.

Tulinen vai mieto ruoka?
Ehdottomasti mieto. En ollenkaan pysty syömään tulisia juttuja. Monen mielestä ruoka ei oo tulista vielä nähnykään, kun se on mulle jo liikaa. Harmillista, miten esimerkiksi vegaaninen ruoka pitää jostain syystä maustaa ihan kauhean tulisesti. 

Nahka vai pitsi?
Pitsi. Kaunista ja söpöä, vaikka sitä ei meiltä taidakaan löytyä mistään.

Ylipukeutunut vai alipukeutunut?
Ali. En kerta kaikkiaan osaa pukeutua!!

Kokemus vai mukavuus?
Hmmm... en osaa sanoa. En oikein tiedä missä asiassa tätä miettisin?

TV- sarjat vai elokuvat?
Sarjat ehkä sitten. Lemppareita on Amazing race, Downton Abbey ja The Crown. Just nyt ei muita tuu ees mieleen... Olen aika vastikään löytänyt Netflixin ja sieltä katselin esimerkiksi ton Crownin nopeassa tahdissa. Pitäis etsiä joku toinen kiva sarja nyt syksyn iloksi...

Rock- vai country -musiikki?
Rock.

Punaviini vai valkoviini?
Punainen, vaikka siitä tuleekin ihan liian helposti hirveä känni ja vielä hirveämpi jysäri......

Yksin vai yhdessä työskentely?
Yksin. Olen aina mieluummin tehnyt työtä yksin, jo kouluaikojen ryhmätyöt aikanaan otti päähän. Hyvä työporukka on kyllä kiva asia, jos sellainen on, mutta silti tekisin sen oman työni omalla tavallani yksin. 

Uiminen vai rannalla makoilu?
Uiminen. En ole koskaan piitannut rannalla makoilusta muuta kuin ehkä kirjan kanssa hetken aikaa sillä välin, kun lapset ui (ja ite en kärsi).

Pikaruoka vai kunnon ravintola?
No empäs muista, milloin olisin käynyt syömässä kunnon ravintolassa. Pikaruoka siis.

Peunasalaatti vai pastasalaatti?
Peruna.

Parilliset vai eriparisukat?
Parilliset. En kestä eripareja. En ymmärrä nuorison tyyliä pitää eriparisukkia! (Siitä varmaankin tietää olevansa todellinen kalkkis...)

Tanssiminen vai laulaminen?
Molemmat. En voi vastustaa, jos tulee hyvä biisi, on melkeinpä pakko laulaa mukana.  En kuitenkaan mitenkään välitä laulaa muiden kuullen, lukuun ottamatta kuorolaulua. Tykkäisin älyttömästi edelleenkin olla kuorossa. Ja sitten on niitä biisejä, joiden rytmi pistää väkisinkin tanssimaan. Kun tulee se kenenlie biisi Tornado, niin minä tanssin jopa autolla ajaessani... (silloin on tankissa kengurubensaa... katson toki, että takana ei tule ketään!) Usein hetkuttelen kotona yksinäni, jos kuuluu hyvä biisi.

★ ★ ★

Sellasia vastauksia. Napatkaapas haaste mukaan ja kutsukaa mut lukemaan, kiva olisi kuulla muidenkin mietteitä samoista asioista. Marketan kanssa ainakin oltiin monessa kohtaa täysin erilaisia!  

Heli

PS. Olipas outoa tehdä postaus ilman kuvia!!

torstai 2. elokuuta 2018

uusi kalenteri ♥


Yksi syksyn ihanuuksista on aina uuden kalenterin hankinta. Mä oikeesti odotan sitä jo kesällä, kun vanha kalenteri alkaa lähestyä loppuaan. Kun kauppoihin saapuu uudet kalenterit, alan niitä katsella sillä silmällä ja vähän jo hiplailla ja miettiä, millaisen tänä vuonna hankkisin.

Pari vuotta sitten etsin taas uutta kalenteria. Tarttin sellaista, jossa olis tarpeeksi kellonaikoja siellä sivuilla, jotta saisin sinne työajat kirjattua selkeästi; vedin siis viivan alkamisajasta päättymisaikaan. Tällä tavalla sain yhdellä silmäyksellä nähtyä viikon työvuorot ja niiden sijoittumisen (aamuvuoro, välivuoro, iltavuoro, arki, viikonloppu...).


Löytämäni kalenteri oli neliön mallinen Ajaston kalenteri, jossa on kellonajat 06-23. Riittävästi siis työvuoroja ajatellen. Muutenkin kalenteri oli kätevän kokoinen käsilaukkuun (15x15cm) ja tuonne kierreselkämykseen sai hienosti myös kynän ujutettua niin, että sekin on sitten aina mukana.

Sen kalenterin loputtua marssin suoraan ostamaan uuden samanlaisen seuraavaksi vuodeksi. Toki vähän hiplailin muitakin matkan varrella... mutta mitäpä sitä hyvää muuksi vaihtamaan?!


Mä rakastan kalenterien lisäksi noita Anna-Mari Westin kortteja. Ostelen niitä aina silloin tällöin, kun kohdalle sattuu joku sopiva teksti. Vuosi sitten, uuden kalenterin ostamisen aikoihin, keksin yhtäkkiä, että kortithan on just sopivan kokoisia kalenterin kansiin. Niinpä kiinnitin sekä etu- että takakanteen mua erityisen paljon puhuttelevat kortit. Ajattelin, että ne on mun tsemppikuvat ja -tekstit, joita uudelleen ja uudelleen katselemalla ja lukemalla saan elämälleni uutta suuntaa. 

Ja oikeasti: avain tulevaisuuteen OLI mun käsissä. Tuon kalenterin aikana aloitin opiskelun, menin kohti unelmia ja viimein irtisanouduin työstä, jossa en viihtynyt. Kiitos tsempistä korteille siis!!


Äskettäin hankin taas uuden samanlaisen kalenterin. Tämän vuoden kalenterin kansien väri on ihana vaaleanpunainen, ja sitten aloinkin mietiskellä siihen sopivia kortteja. Etukanteen löytyi tuo ihana ruusuinen kortti. Paitsi että se on kuvaltaan ja väriltään aivan ihana ja just väreihin sopiva, sen teksti on myös puhutteleva jälleen kerran. Sopivasti järkeä, sopivasti sydäntä, siinähän sitä onkin. Oikeesti, juurikin näin.


Takakanteen löytyi myös ihana kortti - eipä nuo Westin kortit  nyt muuta olekaan kuin ihania, mutta tämä sopi nyt tähän hetkeen ja kalenteriin erityisesti. Edessä on toinen opiskeluvuosi ja kenties kuoppia matkan varrella... mutta uskon, että kaikki eteen tuleva on todella sen arvoista.


Niin hempeää ja suloista... ja kuitenkin niin osuvia ja tärkeitä sanoja.


Uuden kalenterin "virallinen aloituspäivä" on tänään. Mä yleensä teen kalentereiden kanssa aina pientä raakkausta, eli siis poistan sieltä turhia sivuja pois... Niin nytkin olen poistanut, että saan kalenteristani pikkuisen ohuemman. Enkä kyllä tarvii siellä nimipäiväluetteloa taikka kaikkia liputuspäiviä listattuina. Lisäksi revin pois turhia sivuja sillä lailla, että nyt vanha kalenteri loppuu tasan siihen kun uusi alkaa. 


Kiitos siis vanhalle kalenterilleni ja tervetuloa käyttöön uusi! ♥ 

Mä muuten joka syksy mietin tätä kalenterijuttua siltä kantilta, että aloitanko sen kouluvuoden rytmin mukaisesti, vai hankkisinko sittenkin uuden vuoden vaihteessa... Nyt olen mennyt useita vuosia tällä koulurytmillä. Mutta täytyy sanoa, että joka ikinen vuosi mietin silloin joulu-tammikuun vaihteessakin, että pitäiskö kuitenkin hommata uusi kalenteri ja jatkossa pitää sitä sillein tammikuun alusta joulukuun loppuun... Olen sellanen "uusien alkujen" rakastaja, ja mun mielestä sekä syksy että tammikuu on molemmat uusia alkuja. En oo osannut lopullisesti vielä päättää tätä kalenteriasiaa, mutta nyt mennään näin.

Onko siellä muita kalenterin tuunaajia? Käytättekö te yleensäkin kalentereita? Ja hankitteko kalenterit syksyllä vai vuoden vaihteessa??

Heli

tiistai 31. heinäkuuta 2018

ihana helteinen heinäkuu ♥


Ihana, ihana heinäkuu!! Lämmintä on piisannut aina vaan ja olen käynyt monta kertaa uimassa. Yksi ilta lähdettiin kaverini ja tyttöjen (oma ja siskon tyttö, joka oli meillä kylässä) kanssa uimaan tuonne kuvan rannalle. Tuuli tosi kovasti ja ajattelin jo, että nonni, nyt se aiemmin niin lämmin vesi on sitten sekoittunut ja kylmentynyt... mutta eipä ollukaan, se oli edelleenkin aivan ihanan lämmintä! Lilluttiin järvessä varmaan kolme varttia yhtä soittoa, kunnes raaskittiin viimein lähteä sieltä pois. Oli ehkä ihanin hetki koko kesässä se aalloissa kelluminen! ♥


Kotona tuntuu, että ei ole saatu aikaan oikein mitään. Vaikka on sentään edes jotain pientä, esimerkiksi tuo keinu otettiin viimeinkin pois tuolta kuusien alta, jossa se oli meillä vuosikaudet. Siinä ei ole kattoa, josta syystä se olikin sitten ihan vihreä. Lainattiin naapurista painepesuri ja vedettiin se sillä puhtaaksi. Jonka jälkeen se onkin nyt sitten aivan tikkuinen... Haisi muuten ihan levälle, kun sitä pesin!

Tuon keinun kohtalo on ollut vähän mietinnän alla. Sillä kun ei oikein kukaan istuskele, johtuen suurimmaksi osaksi kylläkin siitä vihreästä peitteestä, joka sitä on kuorruttanut. Nyt se pitäisi siis hioa ja käsitellä jollain, jos sitä aikoo vielä hyötykäyttöön saada. On vaan aikamoinen urakka, joka ei innosta kyllä ketään. Tai oon mä sanonut, että mä kyllä sen käsittelen jollain, jos vaan joku muu se hioo ensin. Ootellaan nyt sitten, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Mun on kyllä hyvin vaikea sietää näitä keskeneräisiä asioita, kun tahtoisin vaan hävittää turhat kamat pois enkä ootella ikuisuuksia, tuleeko niille käyttöä vai ei. (Ja ei, en ala todellakaan tuota hiomaan ite. Se on konetyötä ja sitä en tee, ja käsin sitä ei hio erkkikään.)


Mies vietti aiemmin kesällä lomansa uurastaen tuota seinää kasaan. Ei ihan valmiiksi ehtinyt. Tänään (toivottavasti!!) hommataan nuo loput panelit ja sitten mä saan siitä maalattavaa ja mies paikalleen nakutettavaa. Tuota seinää olen odottanut valmistuvaksi todella kauan, oikeesti ihan varmasti yli kymmenen vuotta. Aina se on kesäkuvissa siinä irvistellyt... ja nyt se ihan oikeesti on MELKEIN valmis, oolalaa!! Tuohon edustalle olenkin sitten miettinyt, että mitä laittaisi... hmm... en ole vielä saanut päätettyä. Toisaalta tekisi mieli laittaa siihen vaikka pionipenkki. Mutta olen kyllä niin onneton noissa kukkasissa... Toisaalta olen ajatellut siihen vaikka mansikoita. (No, en ole sen parempi kyllä hyötykasveissakaan...) Joskus kauan sitten haaveilin siihen auringonkukkia. Tuo on hyvin lämmin ja aurinkoinen seinusta, että saa nyt nähdä, mitä siihen sitten lopulta tulee. (Vai tuleeko mitään, kun itseni ja aikaansaamiseni tunnen...) Mutta on se vaan kuitenkin ihana juttu, että se on nyt edes tuossa jamassa, eikä enää se kauhea vanha sotku!


No joo, olenhan mäkin ees vähän jotain saanut aikaan. Maalasin tuon nurkan nimittäin. Sekin odotti sitä kolmatta maalikerrosta vain ehkä viisi vuotta...? Jotain sinne päin ainakin. Naulankannat näkyi, ei siinä sen kummempaa. Tuolla pystylaudoissa ne näkyy osittain edelleenkin, koska en vaan yltä sinne. Näillä helteillä tuo maalaaminen ei vaan ole kovin viisasta puuhaa, tai ainakin se pitää tehdä aamusta, kun tuo osa on varjossa. Mies taas ei ehdi kuin viikonloppuisin tekemään jotain aamuaikaan, joten katsotaanpa tuonkin kohdan kanssa, milloin se on ihan lopullisesti valmis... Näitä "vähän kesken" kohtia meillä riittää, ihan liiankin kanssa, niin sisällä kuin ulkona. Ne on niin ärsyttäviä, vuodesta vuoteen ne on vaan kesken... Oon monesti miettinyt, että pitäisi ne kaikki kirjata jonnekin paperille ja sitten vain päättää, että ne tehdään yksi toisensa jälkeen valmiiksi. Ei mitään isoja hommia mitkään, mutta kun ei vaan saa edes aloitettua.

Tuo seinustalla oleva puinen "laatikko" on sellainen juttu, mitä olen itse hillonnut meillä jo vuosia. Sain sen aikanaan yhden remontin alta pelastettua (tai oikeastaan kaksikin sellaista, mutta mies vei toisen autotalliin alustaksi, argh!!) ja mulla on ollut niiden käytöstä jonkinlainen visio jo silloin. Se mun ajatus ei vaan ole päässyt käytännön asteelle saakka ollenkaan, kun en ole keksinyt mitä niihin laittaisin ja minne ne sijoittaisin... Tai no, ihan alun perin olin juurikin noita talon edustan paikkoja ajatellut niille. Nyt kiskoin tuon tuohon paikalle vähän niin kuin kokeeksi ja minusta se olis kyllä kiva siinä. Ja aion kyllä sen toisenkin tuonne toiselle puolelle verantaa laittaa vielä joskus. Nyt tarttisi enää keksiä, mitä ihmettä niihin sitten laittaisi..... (Ideoita??)


Olen ihan yleisestikin koittanut mietiskellä tätä meidän pihaa, että miten tätä oikein laittaisi. Tilaa olisi vaikka miten paljon, mutta ideoita ihan oikeesti ei ole. Meillä on vain roiskaistu pyykkiteline yhteen paikkaan, mattoteline toiseen, keinu sinne ja toinen tänne... Meillähän oli pari kesää sitten tuohon keskelle peltoa tehtynä sellanen terassin tapainen, mutta minusta se oli lopulta jotenkin ihan hölmö siinä eikä siellä edes kukaan koskaan ollut, joten se purettiin siitä pois. Sen jälkeen meillä onkin nuo pihakalusteet vaan seilanneet kasassa jossain nurkassa... tuoleja on otettu käyttöön aina jos on tarvittu ja ne on sitten jääneet niille sijoillensa. Ei näytä järin kivalta kyllä... 

Jos mulla olis rahaa, palkkaisin pihasuunnittelijan. Mun toiveena ei ole mikään upea puutarha, ainoastaan sellanen kiva ja helppo piha, missä vois istuskella jossain. Mieluiten keinussa - enkä tarkoita nyt tuota tikkuista vastakkain istuttavaa, vaan tuollasta pehmustettua keinua, mikä meillä onneksi on. Itse olen tänä kesänä istunut todella paljon keinussa ihan vaan lukemassa tai katselemassa maisemaa - tuo kuva on keinusta otettu. Keinu on pihassa ihan parasta! ♥ Mutta kyllä se jotenkin olis kiva sijoittaa järkevästi, nyt ollaan vaan kanniskeltu sitä paikasta toiseen vähän sen mukaan, missä olisi mukavinta olla ilman että läkähtyy.


Heinäkuu on ollut mulla kyllä todella ihanan leppoisa. Olen ollut harkassa aika vähän, kun se paikan pitäjä on itsekin nyt lomaillut, joten olen todella saanut pitkästä, pitkästä aikaa nauttia vapaasta ajasta (lapset on isoja jne.). Ja mikä parasta, tämä ihana ihana aurinko on lellinyt meitä niin paljon! No, en ole mikään kovan kuumuuden ystävä sinällään, mutta kesä on kyllä todella tuntunut kesältä, kun on hellettä ja aurinkoa (vs. viime kesä.....) ja on saanut hiihdellä koko kesän shortseissa ja hihattomassa paidassa. Olen mussutellut banaanijätskiäni harva se päivä (naamioin sen "terveelliseksi" lounaaksi laittamalla sekaan myös proteiinijauhetta ja jopa viherjauhetta!), lukenut monen monta kirjaa, ruskettunut, rentoutunut... ja jopa siis uinut, mitä en muista viime kesänä tehneeni kenties ollenkaan. Nautin niin täysillä näistä päivistä kyllä!!

Meillä alkaa arki ensi viikolla, ja millainen arki se onkaan... kuopus nimittäin muuttaa pois kotoa viikoiksi, kun opiskelupaikka on tuolla kauempana. Todella outo ajatus!! No, toisteksi nuorin on vielä kotona, mutta hänellekin on kyllä nyt alettu ilmaisemaan aika vahvasti, että olisi aika se oma kämppä jo hankkia... (täyttää 20v syyskuussa) Joten kohta me ollaankin täällä pääosin kaksistaan enää miehen kanssa!! Plus elukat, tietty. Mulle jää nyt sitten nuo kuopuksen kanitkin tänne hoidettavaksi, kun koulun asuntolaan ei saa lemmikkejä mukaan ottaa. Täytyy kehitellä toimivat systeemit niiden kanssa tänne nyt sitten, tosin vasta sitten, kun otetaan ne taas sisälle. Ne on olleet ulkona koko kesän ja saavat olla vastakin niin pitkälle, kuin vain kelit antaa myöten. (Toivottavasti ei nyt sitten tule yhdessä yössä talvi, niin kuin tuli talvesta kesä...)



Niin, ja siis mullakin jatkuu ensi viikolla koulu. Miten outoa se taas tän kaiken lorvailun jälkeen onkaan! Ihanaa tosin nähdä taas kaikki rakkaat luokkakaverit. ♥ Meillä on edessä koulupaikan vaihdos, mikä surettaa kovasti, se viime vuoden paikka kun oli maailman ihanin ja nyt mennään tuonne ankeaan kivibunkkeriin sitten... mutta no, toivottavasti meillä on paljon kenttäjuttuja, jotka sitten on siellä vanhassa paikassa. Ja harjoitteluahan on edessä hyvinkin paljon.

Mä taidan nyt tuosta jätskikuvasta inspiroituneena väkerrellä jälleen yhden "lounaan" itselleni kyseisistä aineksista... ja menen tuonne keinuun sitä nauttimaan. Oikein ihanaa heinäkuun viimeistä päivää kaikille!

Heli

maanantai 16. heinäkuuta 2018

helleviikon juttuja ja ihana kahvila Kaffinpaikka


Huh hellettä! Kyllä on ilmoja pidellyt  taas viime päivinä. Aivan mielettömiä hellekelejä on saatu ihastella ja vähän vihastellakin, kun ei meinaa yöllä saada nukuttua tässä kuumuudessa... Mutta eipä valitella sen kummemmin, ihanaahan se on, että meillä sen viime kesän surkeuden jälkeen on todella, todella lämmin kesä tänä vuonna! ♥ 

Mä olen käynyt jopa uimassa, voi ihmettä! Viime vuonna saattoi olla se tilanne, että en käynyt kertaakaan... en muista ihan varmaksi. Mutta nyt olen sitten kyllä nauttinut tosi kovasti, vaikka eipä noita uintikertoja nytkään ole vielä kertynyt edes yhden käden sormien vertaa. Eka kerta oli sellanen äkkisyöksy syvälle vaan ja heti rantaan, vesi oli mun mielestä ihan jäätävää. Toinen kerta oli siellä samassa paikassa, ja vaikka edelleen vesi tuntui kylmältä niin sentään muutaman vedon otin, ennen kuin pikaisesti palasin rantaan. Mutta se kolmas kerta sitten... voi ihanuus! ♥ Oltiin toisella rannalla ja siellä oli vesi kyllä kuin linnunmaitoa, niin ihanan lämmintä!!

Tuolla kuvan järvellä se uimapaikka taisi olla, mutta vähän eri kohdassa. Tuossa kohdassa kävin vain sen verran jalkoja huljuttelemassa, mitä juuri ja juuri kalliolta yletin.


Nämä lämpimät päivät olen aika pitkälti vaan lukenut kirjoja. Esimerkiksi kuvassa olevat kirjat taisin lukea suunnilleen viikossa... noiden jälkeen hain jo heti lisää lukemista ja luin suunnilleen vuorokaudessa sellasen yli 600-sivuisen kirjan. Mä niin tykkään lukemisesta ja niihin tarinoihin uppoutumisesta! Vaikka kyllähän se sitten on kaikesta muusta tekemisestä pois... ja osittain myös yöunista. No, kesällä jaksaa... etenkin, kun on saanut tankata aurinkoa ja mansikoita.

Tai itse asiassa mansikoita nyt ei niin kauhean paljoa ole tullut syötyä. Mä oon vähän myöhään havahtunut siihen, että ne herkut pitäis hommailla ja pakastella, ja niinpä olen ostanut vaivaisen yhden laatikon vasta ja liekkö enempää edes enää ehtii?? Pakkaseen laitoin jonkun verran, mutta kyllä me niitä ollaan popsittu ihan tuoreeltaankin aika määrä. Hyvä niin, kyllä ne silloin parhaita onkin! 


Olen innostunut nyt vähän keräilemään juttuja työharkkapaikkaani. Eli siis tuota ratamoa olen sinne nyppinyt iltakaudet meidän pihasta. Teen sitten ehkä siitä myös näyttötyöni siellä, saa nyt nähdä... Täytyy sanoa, että mua kiinnostaa tuhannesti enemmän nuo luonnossa kasvavat jutut kuin mitkään itse laitetut kasvi- ja yrttimaat. Toivoisin oppivani noista rutkasti lisää ja joskus vaikka jopa tekeväni jotain ihan itsekin niistä. Olisko aika hienoa käytellä vain omatekemiä voiteita ja muuta?? No, ehkä joskus...


Yksi juttu, mitä olen "kokkaillut" ihan tosi usein nyt näiden helteiden aikana, on banaanijäätelö. Tai nice cream, miten sen nyt kukakin haluaa sanoa. Olen pakastellut sitä varten banaaneja ihan urakalla ja voi että miten kertakaikkisen hyvää se jätski vaan voikaan olla!! Sitä syö jotenkin paljon paremmalla omallatunnollakin kuin jotain sellasta "oikeaa" jätskiä. Ja mun mielestä se on oikeastaan jopa parempaa, ainakin se versio, mitä minä yleensä teen.

Jotta voitte itsekin kokeilla tätä maailman helpointa ja parasta jädeä, niin laitanpa ohjeen tähän. Määrät on noin-mitalla laitettuja, tämän kanssa ei tartte olla niin justiinsa. Tämä satsi on sen kokoinen annos, minkä yleensä syön kokonaan ihan ite.

1 - 1,5 pakastettua banaania
3 taatelia, joista poistetaan kivet 
(käytän sellasia hedelmäosastolta saatavia pahvipakkauksessa olevia taateleita)
1 rkl proteiinijauhetta (mulla auringonkukansiemenpr.jauhe)
(jolloin tämä käy vaikka yhdestä ateriasta ja itse usein sitä sellaisena käytänkin)
 1-2 rkl (raaka/leivonta)kaakaojauhetta
1 tl - 1 rkl maapähkinävoita

*Kaikki nämä ainekset laitan tehosekoittimeen, jossa on vahva moottori ja terä. Banaanien voi antaa hetken sulahtaa, jos epäilee koneen tehoja, mutta mä en kyllä anna olla kuin lähinnä sen aikaa, että saan kaikki nuo ainekset sinne koneeseen laiteltua.

*Lähden aina pienellä teholla sekoittamaan ensin ja lisään sitten tehoja vähitellen. Sekoitan niin kauan, että nuo on jauhautunut sellaseksi tasaiseksi muruksi kaikki. Sen jälkeen lisään...

mantelimaitoa (tai jotain muuta nestettä)

*...jonka lisään sinne joukkoon koneen käydessä niin, että ensin on tehot pienellä ja sitten lisään tehot lopuksi täysille. Tämä siksi, että jos on heti tehot täysillä, niin ainakin minun kone tuppaa heittämään kaiken nesteen yli laidan saman tien.

*Koneen annetaan sitten käydä jonkun aikaa, kunnes kaikki on sekoittunut ja massa on aivan kuin pehmistä. Nestettä kannattaa lisätä varovasti ja seurailla, millaista tulee. 

Ja sitten vaan äkkiä se sieltä koneen kiposta parempiin suihin!! On taatusti hyvää, voin luvata! Eikä muuten mun mielestä maistu ollenkaan banaanille. Ja tän voi tietenkin tehdä muistakin aineksista, voi laittaa vaikka mansikoita ja vaniljaa, eikä tuo pähkinävoikaan ole pakollista. Varmaankin ainoa välttämätön ainesosa on se pakastettu banaani.


Nyt on muuten vinkattava teille aivan ihanan söpöstä kahvipaikasta, jossa käytiin eilen, kun oltiin sunnuntaiajelulla! Eli kyseessä on tuo kuvan supersuloinen Kaffinpaikka, joka sijaitsee Vuolenkoskella, joka taas puolestaan on aivan ihana aktiivinen kylä. Käy ihmeessä kurkkaamassa noita linkkejä ja vielä ihmeemmin käy katsomassa tuo paikka! Kerta kaikkisen ihana retrotunnelma, jokainen seinä niin sisällä kuin ulkona on eri värinen ja tiloissa on paljon kaikkea ihanaa värikästä retrotavaraa. Lisänä vielä ihana ystävällinen palvelu ja herkulliset tarjottavat! Porukkaa piisasi koko ajan, enkä todellakaan ihmettele! 

Kysyin ja sain luvan kuvata ja julkaista kuvia myös blogissa, joten täältä pesee. Harmi tosin, että nämä mun kuvat ei taaskaan kyllä tee kohteelleen suuremmin oikeutta, kun äkkiä vaan kännykällä siellä räpsin... Mutta ehkä näistä saa kuitenkin jonkunlaisen käsityksen paikan erityislaatuisuudesta.










Sellainen se oli, kunnon väripläjäys! Vieressä sijaitsee myös uimaranta, jossa tosin ei eilen käyty. Aivan oiva kesäisen ajelun kohde tuossa siis, suosittelen lämpimästi! 

Muun muassa sellaisia juttuja oli siis viime viikolla. Nyt on painuttava nukkumaan, sillä huomenna edessä on taas hikinen harkkapäivä erinäisten keitosten parissa. Ei muuta kun paljon juomista mukaan, eiköhän siitä sillä selvitä, vaikka lämpötilat huitelee sisätiloissakin liki kolmeakymppiä. Huhhuh. 

Ihanaa helleviikkoa teille!

Heli

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

tällä viikolla: harkkaa, järkkää ja heviä


Se olisi taas yksi viikko lopuillaan. Voi että, miten hurjaa vauhtia tämä kesä menee!! Kelit on olleet taas niin vaihtelevia, välillä on ihan helle ja välillä sitten taas vettä tulee täysillä vaakatasossa. Tuo kuva on otettu matkan varrelta, kun käytiin miehen kanssa hommailemassa hänelle lisää osia autoprojektiin. Oli ihan mieletön taivas, toisella suunnalla aivan sininen ja sitten toisaalla aivan synkkä. Upeeta, mahtavaa!!

Tällä viikolla olenkin sitten aloittanut työssäoppimisen. Mä meinaan suorittaa kaikki kolme eri osiota noissa mun opinnoissani (eli siis kolme eri suuntautumisvaihtoehtoa) ja nyt aloitin siis harjoittelun luonnonvaratuottajan suuntautumisvaihtoehtoon. Olen paikassa, jossa tehdään luonnontuotteista monenlaista, esimerkiksi juomia, glögejä, siirappia, hilloa, marmeladia... ja sitten myös voiteita yms. Tosi monenlaista siis. 


Ekalla viikolla olen tutustunut esimerkiksi juomien matkaan pullotuksesta valmiiksi hyllyyn laitettavaksi tuotteeksi. Olen esimerkiksi tuolla kuvassa näkyvällä laitteella kuumentanut pulloihin noita tuollasia hattuja kiinni. Olikin aikamoista hommaa ja jonkun verran piti kyllä kääriä niitä hattuja irti ja tehdä uudelleen... Lisäksi olen tarroittanut pulloihin etikettejä kiinni. Onkin tullut ihan muutama sata pulloa pyöritettyä käsien läpi... Olen myös pakannut huulivoiteita muutaman sata kappaletta. 

Eli käsityötä, käsityötä... sellaista se on tuo homma. Liukuhihnahommaa tavallaan, kun aina tehdään yhtä vaihetta hurjat määrät. Mutta ihan kivaa kyllä! Toivottavasti pääsen tulevina viikkoina myös näkemään sitä tuotteen syntyä alusta asti. Itse olen osallistunut jo aikaisemmin siihen tuotteiden keräämiseen, kun olen noukkinut kuusenkerkkiä ämpäritolkulla. Mielenkiintoista, miten siitäkin muokkaantuu jos vaikka minkälaista tuotetta, kun vaan osaa muokata!

  
Tällä viikolla olen myös ollut joraamassa. Tykkään kovasti metallimusiikista ja oltiinkin nyt katsomassa Lahdessa Battle Beastia ja muitakin bändejä, mitä siellä torilla oli. Noora veti kyllä niin komeesti, korkeelta ja kovaa, jee! Meillä oli muutenkin erittäin kiva ilta, oltiin kavereiden kanssa (minä ja neljä ukkoa; yksi oma ja kolme muuta siis...) ja he on kaikki kyllä niin hauskaa seuraa, että naurua piisasi ihan alusta loppuun saakka. 

Mentiin Lahteen junalla, sekin oli kivaa vaihtelua, ja sitten poika haki meidät yöllä kotiin. Kävin nukkumaan neljältä aamulla, se kyllä vähän kauhistutti... etenkin, kun en koskaan saa nukuttua kovinkaan pitkään kuitenkaan. Tänäänkin olen siis noussut kymmenen aikaan, kun ei vaan saa unta enempää. No, illalla sitten korjataan tilanne ja menen ajoissa maate (hah!).



No, lisäksi olen sitten tällä viikolla tehnyt kunnon siivouksen kotona. Matot kävi pesulassa, kaikki verhot on pesty, lakanapyykkiäkin ihan urakalla ja pesin myös muutaman peiton ja tyynyn jne. Lisäksi me vielä vaihdettiin sänky pojan huoneeseen, koska poika muutti kesän ajaksi tuonne aittaan (eli pojankin huone on vaihteeksi kunnolla siivottu ennen sitä siirtoa..). Nyt saa hitusen paremmin nukuttua, kun siellä pojan huoneessa saa laitettua pimennysverhon ikkunaan, toisin kuin tuossa missä me yleensä nukutaan. On aina kyllä niin ihanaa, kun paikat on kunnolla nuohottuna läpi! Ikkunat on tosin edelleen pesemättä, josko koittaisi tänään vaikka ees yhden pestä taas eteenpäin... 

Sellainen kesäinen viikko täällä siis takana. Miehellä loppuukin nyt sitten kesäloma (ja mulla nyt ei lomaa edes ole), joten arkeen paluu on edessä aikaisten aamuherätysten muodossa, voihan plääh. Minä kun olen siis mennyt tuonne harkkaan vasta siinä 9-10 maissa, tosin mulla on sinne sellanen 45 minuutin ajomatka, että joutuu kyllä sen ottamaan kuitenkin aamuisin huomioon. Mutta silti, on se vähän eri herätä klo 7.45 kuin 6.15....  

Tänään olis ohjelmassa tytön vieminen ratsastamaan ja itse menen samalla lenkille. Lisäksi illalla käydään vielä juhlimassa pientä rakasta prinsessaa, joka täytti eilen jo kokonaisen vuoden!! ♥ Ja voishan tuota tehdä myös kesäkuun kuittien välppäyksen...

Oikein kivaa sunnuntain jatkoa kaikille!

Heli

perjantai 29. kesäkuuta 2018

vielä vähän merta, eväitä ja naakkoja


Ja niin se mun kesätyö sitten päättyi. Kyllä vierähti kuukausi niin nopeasti, että ei oo tottakaan. Jäi ihanat muistot ja syttyi rakkaus mereen ja vesistöihin yleensäkin. En ole koskaan ollut noin paljoa vesillä varmaan yhteensä edes koko elämäni aikana, mitä nyt kuluneen kuukauden aikana olin! Oli niin huikea tunne olla siellä merellä, ihan jo avomeren reunamilla, viimeisten saarten luona... Ja kyllä järvilläkin oli kiva olla. Mutta erityisesti toi meri-kokemus oli todella sykähdyttävää! 


Huh, meri on niin äärettömän suuri!! Ja upea!! Ja muuttuvainen!! Saman päivän aikana, oikeastaan ihan muutaman tunnin sisällä, tuli nähtyä ja koettua tuo uskomaton tyyneys, mitä tuossa kuvassa on... sekä ihan jonkunmoinen aallokko ja vaahtopäät. Mentiin tuolla mun viimeisellä näytteenottoreissulla ensin ihan kauimmaiseen kohteeseemme ja tosiaan rannasta lähtiessä tuli jonkun matkan päästä tuommoinen aivan mieletön tyyni kohta.  Kun palattiin satamaan, saatiinkin sitten jo viilettää ihan kunnon aalloissa, veneessä piti olla sellasessa asennossa, ettei se ryske rysäytä mitään rikki - siis kun esimerkiksi mulla on tapana seistä ihan sillein polvet "lukossa", niin nyt piti seistä kyllä ihan tietoisesti vähän polvet "koukussa", että on joustovaraa.


Kuukauden aikana huomasin, että mulla oli ihan joka ikinen päivä samat eväät töissä. Pikkaisenko olen kaavoihini kangistunut..... Mulla oli siis mukana aina kaksi settiä ohuita ruispaloja (yksi setti = kaksi leipäpalaa vastakkain), joiden välissä oli oivariinia ja juustoa. (Välihuomautus: kyllä, olen ottanut ruokavalioon nämä kaksi ei-vegaanista asiaa. Pakko sanoa, että mun vatsavaivat on tällä ratkaisulla kadonneet lähes kokonaan.) Leipien lisäksi mulla oli lähes joka kerta myös kaksi tomaattia. Joskus lisäksi yksi banaani. Ja vakioeväs oli myöskin tee, jota mulla oli kahdessa termarissa mukana (termarit on sellasia noin yhden kupillisen kokoisia per pullo). Ja sitten kaksi vesipulloa. 

Siis oikeesti... viimeisenä päivänä huomasin, että todellakin, ihan samalla kaavalla oon mennyt koko kuukauden!! Käytännössä mä söin aina lounastauolla vain toisen leipäsetin ja toisen tomaatin. Banaanin saatoin syödä jo vähän aiemmin. Lounaalla join myös toisen pullon teetä. Ja vettä sitten milloin missäkin välissä. No miksi ihmeessä mulla sit kuitenkin oli tuollainen "tuplasetti" evästä mukana?? No, varulta..... Mä jotenkin oon huomannut, että välttääkseni vatsavaivat mun on syötävä vain aika vähän kerrallaan. Ja sit useimmiten teinkin niin, että kun läksin sitten viimein töistä kotiin, söin sen toisen leivän autossa matkalla kotiin. Ja join toisen teen. Sillon mulla oli yleensä jo ihan järkky nälkä, enkä malttanut tosiaankaan odottaa kotiin saakka jotain ruokaa... ja sit mulla ei enää ollukaan nälkä kun kotiin pääsin ja mun "päivällinen" oli siis sama kuin lounas... eli taas olen elellyt pääosin leivällä kaiket päivät. Hohhoijaa. Kyllä on aika ajoin ollut kovasti ikävä koulun ihania ruokia!!

Niin, toi laiturikuva on siis otettu taas yhdeltä lounastauolta. Ei valittamista kyllä noissa ruokapaikoissa todellakaan!! Tuona päivänä aurinko paistoi tosi lämpimästi ja työpäivä kului hihattomassa paidassa, minishortseissa ja sandaaleissa... heh, voittaa kyllä ääs-marketin kahvihuoneen ja toppatakin aika lailla mennen tullen!


No, palataanpa sitten meritunnelmista ja auringonpaisteesta tänne kotoisaan arkeen pellon keskelle. Ja vaikkapa naakkoihin, joita meillä on taas täällä ilonamme aivan mieletön parvi!! Kuvassa niistä on murto-osa, mutta minusta ne oli niin kovin hauskasti tuonne aidalle asettuneet, että piti ihan koittaa ikkunan läpi niitä vähän kuvailla.

Oikeasti ei ihan aina niin naurata nuo linnut. Naakat pitää aikamoista meteliä ja ne pitää sitä kyllä lähestulkoon läpi vuorokauden!! Ja kun niitä on tuolla kenties jopa satoja... niin huhhuh, kyllä täällä on melkoinen tauoton kääkätys, korvissa aivan soi välillä. Ja kyllähän ne sotkeekin aika tavalla. Meillä on sitä paskaa joka paikassa, ikkunanpielissäkin jne. Lisäksi esimerkiksi tänä aamuna aika pienen ajan sisällä lensi peräti kolme naakkaa ikkunoita päin. Siis vaikka ne ikkunat ei todellakaan ole kirkkaat ja puhtaat (päinvastoin...). Koitin laitella verhotkin ihan alas, mutta silti vaan taas joku onneton tomppeli siihen lensi. Nyt on sitten ikkunoissa siiven kuvioita ja myös sitä paskaa kunnon roiskaus. Ja poika sanoi, että tuolla aitan parvekkeella on aika lailla paskaa, ja miestä otti päähän kun autotallin seinäkin on jo sotkettu. Kun siis mies sitä parhaillaan tuolla on laudoittanut uudelleen ja laittoi sinne esimerkiksi uudet vesipellit ja ikkunapellit... ja nyt ne siis on jo ihan sotkussa.

Mulla on hiukan kaksijakoinen suhtautuminen noihin naakkoihin. Ne on meillä joka vuosi tässä pyörineet ja toisaalta se on minusta tosi hauskaa. Mutta nämä miinuksetkin on aika isot. Joten toivoisin kyllä, että ne nyt piakkoin jo vaihtaisi kortteeria!

★ ★ ★

No, eipä tässä sitten muuta. Päätän raporttini näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Ja nyt taidan mennä nukkumaan. Oikein kivaa viikonloppua teille sinne ruutujen toiselle puolelle!

Heli

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

juhannusviikko


Juhannus olisi tältä erää ohi. On kyllä ollukin aika tylsä juhannus... kotona kökkimistä vaan. Tykkään kyllä sinänsä olla kotona, mutta voi jestas, kyllä nyt sentään JOSKUS olis kiva jotain muutakin tehdä!! 


Meillä ei ole ketään tuttavaperhettä tms jonka kanssa näitä tällaisia juhlia viettää, joten täällä sitten möllötellään vaan. Minä laitoin aattoiltana yöpaidan päälle puoli yhdeksältä illalla ja totesin, että johan on supertylsää! Istuin persiilläni aattoillan tuossa pöydän äärellä ja luin kirjaa. Join teetä ja söin suklaata (ja karkkia ja sipsiä...). Mies katteli telkkaria tyttären kanssa ja poika vissiinkin pelasi tietokoneella huoneessaan, kunnes sitten joskus tosi myöhään lähti kuskiksi jollekin. Jeah, rankkaa tällainen juhlinta.


Kelit on olleet kyllä melkoiset. Että sinänsä ei välttämättä olis ehkä mikään mökki-ranta-kokko-festari-tms. meininki nyt niin hurjan houkuttelevaa ollutkaan. Meillä täällä tuuli niin hirveesti, että välillä tuntui kuin talo lähtisi tuulen matkaan! Katosta osia lähtikin... Meillä on tosi vanha varttikatto, jonka uusimista on mietitty jo monta vuotta. No, nyt se sitten on edessä, tuuli nimittäin heitteli palasia katonharjasta pitkin pihaa. Voihan huokaus. Toisaalta tuleepa nyt sitten (toivottavasti) viimeinkin sekin tehtyä.


Niitä kauan kaivattuja vesisateitakin on saatu. Satoikin sitten heti oikein kunnolla, kun satamaan alkoi! Minusta nuo tuulet ja myrskyt on kyllä melkeimpa parhaita kelejä, nautin ihan täysillä siitä tuulen voimasta ja myrskyn tunnelmasta! On ihan sikahienoa, kun vettä sataa aivan vaakasuoraan ja tuuli vinkuu nurkissa. No, kunhan ei vie loppuakin siitä meidän katosta nyt sitten. Eikä toisaalta sataakaan nyt hetkeen tarttis, ettei meillä ole täällä kohta vesivahinko.


Tämän viikon työt oli osin järvellä, osin ojien reunoilla. Olen tässä miettinyt, että olen nähnyt vettä kuluneen kuukauden aikana enemmän kuin varmaan koskaan ennen yhteensä. =D Ja voi että miten olen nauttinut! Niin mahtavaa tuolla veneessä keikkua ja tuntea tuuli kasvoillaan. Ihanaa, ihanaa, ihanaa!! Vielä ensi viikolla olen näissä hommissa ja sitten se onkin ohi, nyyh... Tästä kesätyöstä jää kyllä ihanat muistot kerta kaikkiaan!


Olen tuon työni puitteissa myös käynyt paikoissa, joissa en ole aiemmin koskaan tullut käyneeksi. Ja olen saanut monta hyvää ideaa paremmin tutustuttavaksi. Muun muassa tämä Vääksyn kanavan alue oli aivan ihana, kun siellä yhtenä päivänä käytiin kahvit juomassa. (Tai siis minä söin kylläkin jätskiä vaan.) Toivottavasti ajellaan tuonne vaikka joku kaunis päivä miehen kanssa.


Tämän viikon muuhun elämään on kuulunut fillarin hankinta. Tyttären pyörää käytettiin huollossa ja samalla reissulla mietin, että ostan kyllä itselleni pyörän, jos sopiva löytyy. No, tuo sininen on nyt mun uusi sitten. Väri on mielestäni aivan shokeeraava, enkä siihen kyllä varsinaisesti ole tykästynyt, mutta muilta ominaisuuksiltaan pyörä on ihan jees ja hinta oli kohtuullinen, joten sen nyt sitten kuitenkin hankin. Tytöllä on siis samanlainen, mutta punainen, ja olen sillä pari kertaa ajellut ja hyväksi todennut, joten siinä mielessä valinta oli aika helppo. Koitan nyt sitten olla järkyttymättä joka kerta, kun tuo sininen väri hyppää silmille ikkunasta ulos katsoessa.


Vielä lopuksi pieni tilannekuva tältä päivältä. Mulla oli täällä pikkuneiti viime yönä kylässä ja leikit on tänään olleet leviäväiset. =D On kyllä hauska seurata tuon 3,5-vuotiaan tyypin leikkejä ja juttuja. Minun huivit oli monessa käytössä tänään, muun muassa hänen supersankarin viittanaan, pehmopupun mekkona ja viittana, trampoliinina, katoksena... Typsy tykkää myös kovasti aina leikkiä täällä legoilla ja niistä on sitten meidän kuopuksen kanssa rakennellut jos jotakin linnaa ja aitausta. Nyt on mummo vähän väsynyt ja alkaa pikkuhiljaa hiipiä kohti suihkua, iltapalaa ja vaikka ihan jo sänkyäkin.

Oikein kivaa kesäkuun viimeistä (!!!) viikkoa kaikille teille!

Heli