sunnuntai 21. tammikuuta 2018

oppeja koulusta ja elämästä


Piiiiitkästä aikaa täällä. Olen monet kerrat kaivannut kirjottelemaan, mutta kun ei ehdi. Tänäänkin oli aikeissa jo paljon aikaisemmin jotain naputella, mutta... 

Opiskelu vie kyllä aikaa ihan erilailla tässä jaksossa kuin edellisessä, jossa oli vain kolme lähipäivää. Niinä kahtena etäpäivänä sai sitten tehtävät kasaan ja viikonloppuna tehtyä jotain muuta kivaa. Nyt on joka päivä koulua, eli viikonloput sitten pakerran niitä tehtäviä. Yleensä aika menee niin, että lauantaina siivoilen ja pesen pyykkiä kotona ja sitten sunnuntaina kuvittelen tekeväni kaikenlaista muuta, mutta huomaan, että tehtäviä tehdessähän se koko päivä onkin sujahtanut. Tänään olen tehnyt ja palauttanut kolme tehtävää ja voin kyllä melkein ite itelleni hattua nostaa siitä suorituksesta. Ei ne kaikki nyt niin isoja juttuja olleet, mutta kuitenkin. 

Mun palauttamista odottavien tehtävien lista on kiitettävästi kutistunut ja enää siellä onkin vain muutama juttu. Tosin osa niistä on sellasia isompia juttuja, joita teen "sitten joskus". Mahdollisesti jopa ensi syksyksi vasta jne. Mä olen ottanut tähän jaksoon jo ensi vuoden opintoja nopeuttaakseni valmistumistani, ja se kyllä tuntuu. Toisaalta mulla on kunnianhimoisena tavoitteena suorittaa tutkinnot kaikista kolmesta suuntautumisvaihtoehdosta (koska en osaa päättää minkä ottaisin ja minkä jättäisin...) ja se kyllä teettää sitten toki enemmän työtäkin. Mutta teen niitä sitä mukaa kun ehdin, ei tässä hevosen selässä olla.

Niin... sinänsä hullua, että esimerkiksi yksi tänään palauttamani tehtävä oli aiheesta "luonnon hyvinvointivaikutukset" ja täällä mä vaan sisällä istua kökötän tietokoneen äärellä kokematta todellakaan mitään hyvinvointivaikutuksia luonnosta... En ole viime aikoina paljon lenkille ehtinyt edes, aina on jotain muuta. (Josta syystä lähdenkin tässä välissä pitkästä aikaa käymään siellä lenkillä koiran kanssa.)


Koulussa on ollut nyt sellasia käytännön hommia, joihin en koskaan kuvitellut "joutuvani" ennen tätä koulua. Kuten vaikka moottorisahailu. Pelkäsin sitä etukäteen aika paljon, sillä kuvittelin, että kun vaan sen käynnissä olevan terän tyrkkään puuta vasten, se pomppaa sieltä suorinta tietä takaisin ja halkaisee mun otsan. Lopulta tulin todenneeksi, että eihän se ollutkaan yhtään vaikeeta!

Kuvassa demonstroin kaatoloven tekoa (tarkkasilmäinen huomaa kuitenkin, että eihän se saha käynnissä ole...). Tehtiin niitä siis monta tuohon alekkain ihan treenin vuoksi. Puuhan toki siis kaadetaan ihan tuolta alhaalta. Olen nyt kaatanut niin mäntyjä kuin koivujakin, paremmalla ja huonommalla menestyksellä... tarkoittaen sitä, että muutaman kerran se puu onkin päättänyt kaatua ihan toiseen suuntaan mihin minä ajattelin sen kaataa... =D

Kommelluksiltakaan en ole välttynyt noissa hommissa. Yhtenä päivänä meitä tuli kuvaamaan joku heppu, joka teki opintojen ja ammattien esittelyvideota meidän koulusta. Ja mua se sitten siinä kuvasi... No, tietenkin just silloin se puu päätti alkaa kaatumaan väärään suuntaan ja mulla jäi terä jumiin sinne väliin... Samoin sitten karsimis- ja pätkimishommaa tehdessäni onnistuin sahaamaan sillä lailla, että taas oli terä tiukasti jumissa... Mutta mä ajattelen niin, että ilman noitakin mokailuja en olis noita asioita oppinut. Nyt tiedän, miten kannattaa maassa makaava - ja etenkin ojan päällä notkuva - puu sahata poikki niin, ettei terä jää jumiin ja että puu ei halkea. Väittäisin osaavani nyt siis kaataa, karsia ja pätkiä puun.


Ollaan myös jonkin verran perehdytty traktorien sielunelämään. Kuvassa on siis traktorin "persus", josta en kyllä rehellisyyden nimissä tajua yhtään mitään. Olen ajanut muutamalla erilaisella traktorilla, eteen ja taakse, kärryn kanssa ja ilman. Yhden kerran jäin aika tyylikkäästi jumiin liukkaaseen ylämäkeen... kun olin aikani yrittänyt päästä eteenpäin ja saanut traktorin ja kärryn aina vaan pahemmin luistamaan linkkuun, piti sitten luovuttaa ja antaa opettajan jatkaa sinne ylös asti. 

No mutta tekemällä oppii ja kyllä mä jo ihan tielläkin olen traktorilla ajellut. Opin muuten myös sen, että traktorissa ei siis todella ole jousitusta... Ajoin ihan liian kovalla vauhdilla sellaseen hidastetöyssyyn - koska kuvittelin, että varsinkin traktorissa, jolla mennään pitkin möykkyisiä peltoja, olis TOSI HYVÄ jousitus... Siellä me sitten pompittiin holtittomasti pitkin koppia, minä ja pari kyydissä ollutta. Mulla siis persus pomppi penkistä ylös varmaan parikyt senttiä! =D Oli hauskaa ja toisaalta pelästyin, että rikoin koko vehkeen ja siinä sivussa myös yhden kyytiläisen selän... (en onneksi rikkonut, kumpaakaan)


Tammikuuta on suuresti varjostanu mun vatsavaivat. Ne on olleet todella pahoja nimittäin. Kuun alussa päätin, että nyt riitti tuo älytön happosalpaajien syöminen. Minähän kävin toukokuussa siellä tähystyksessä, jonka jälkeen olen napsinut menemään noin 100kpl niitä lääkkeitä... Kun havahduin siihen, varsinkin todettuani, ettei ne edes auta, päätin lopettaa ne kokonaan. Varasin myös ajan luontaishoitajalle - koska uskon vakaasti, että lääketiede ei minua tässä asiassa auta, vaan ratkaisu on tehdä kerta kaikkiaan jotain ruokavaliolleni.

No, kävin siellä hoitajalla (oli todella hyvä käynti) ja aloin sitten pitämään tarkkaa ruokavaliota sekä ruokapäiväkirjaa. Mun vaivat senkus moninkertaistui, olo oli todella huono - kuin mahassa kävisi jatkuva ihan hullunmoinen kuohunta ja turvotus, ja toisaalta myös ilkeän tuntuinen puristus... närästys oli hirmuista ja jatkuvaa, olo oli jo heti aamulla herättyä tosi huono, ihan kuin olisi ähkytäynnä, vaikka ei ollut syönyt tai edes juonut mitään... jne.

Kyllä kävi mielessä yksi jos toinenkin juttu ja kauheat pelot, että mikä mulla oikein voi olla... (ja kannattaa tosiaan googletella kaikenlaista... not!!) Lopulta yhtä koulutehtävää tehdessäni tarttein ihan muussa yhteydessä tietoa sellasesta jutusta kuin "rebound-ilmiö" ja ihan vahingossa taisikin löytyä syy minun mahani käytökseen!! Nimittäin eka juttu mikä tolla googlailulla tuli eteen, oli pitkäaikaisesti käytettyjen happosalpaajien äkkinäiseen lopetukseen liittyvä rebound-ilmiö. (Eli mahahapot riehaantuu hetkeksi aivan hulluun ylituotantoon.) Helpotuksen huokaus oli niiiiiiiiiiin suuri... ehkä en tähän siis kuolekaan!!


Kävin kyllä myös lääkärissä. En suuresti hämmästynyt, kun kirjoitti mulle reseptin.... happosalpaajia!!! Ja Litalginia. Sanoi, että ovat ainoa hoito mun vaivaan. Jep jep, uskoo ken uskoo... Minä en niitä lääkkeitä hakenut, sen sijaan kävin kyllä labrassa, johon minut määräsi. Ja olen menossa vielä koko mahan ultraan. Olen tyytyväinen, että pääsin noihin tutkimuksiin, vaikka muutoin pidinkin käyntiä ja kommentteja valitettavasti ihan turhina, enkä aio siis niitä lääkkeitä edes hakea.

Itse asiassa tuolla lääkärissä sain selville myös sen mun tähystyksen tiimoilta asioita, joita ei mulle paperilla ainakaan ole annettu. Ehkä puhelimessa kerrottiin, mutta ihan kuin ne nyt jäisi mieleen... Eli mulla on todettu krooninen tulehdus mahassa ja myös jotain eroosiota siellä mahan limakalvoilla. Sekä "havaittavissa löysyyttä" muistaakseni jossain läpässä, mikä selittäisi sen närästyksen ja poltteen nousun. Ja siis lääkehän tähän kaikkeen oli ne vahvat happosalpaajat..... Kukaan ei ole puuttunut ruokavalioon, kukaan ei ole edes halunnut perehtyä siihen alkusyyhyn, mistä nämä vaivat voisi johtua.

Nyt kun olen sitten pitänyt tätä tiukkaa ruokavaliota ja lisäksi syönyt todella vahvaa maitohappobakteeria, käyttänyt nestemäistä piitä närästykseen happosalpaajien sijasta jne, on vaivat pikkuhiljaa asettumaan päin. Olen jättänyt suklaan kokonaan, syönyt viljoista vain kauraa, vaihtanut kaiken mustan teen pois ja juonut vain yrttiteetä tai valkoista teetä, syönyt vain muutamaa kasvista ja nekin kaikki ehdottomasti kypsennettynä jne. Vaikka miten tuoreet kasvikset olis terveellisiä, olen jo aikaa sitten huomannut, että ne ei vaan sovi mulle - ne tuntuu mahalle aivan kuin liian "teräviltä" tai "karheilta". En ihan luontaisestikaan ole tykännyt hiilihappoisista jutuista, vahvoista mausteista, kahvista... joten niiden poistamista ei ole tarvinnut tehdä, kun en niitä muutenkaan käytä. Olen todennut, että avokado ei sovi mulle ollenkaan, eikä ehkä myöskään tomaatti eikä peruna. Kurkusta puhumattakaan. 

Käytännössä syön kaurapuuroa ja mustikoita/mansikoita/mustikkasoppaa, 100% kauraleipää, höyrytettyä porkkanaa ja kesäkurpitsaa, varovasti tofua, punaisia linssejä, banaania... Toivottavasti tämä tästä ajan myötä helpottaa. Olo ei vieläkään ole mitenkään 100% hyvä, mutta se kaamea närästys on pääosin poissa ja tuimat piston tunteet mahassa myös. Suolisto on välillä ok ja välillä sitten taas jostain ihmeen syystä riehaantuu.

   
Mutta se kaiken pahan alku ja juuri... se on se stressi. Olen niin kurkkuani myöten täynnä sitä, että hermoilen joka asiasta etukäteen ja jälkikäteen, pingotan kotona, pingotan koulussa, kiukustun ja ärsyynnyn älyttömistä asioista... Päätin vuodenvaihteessa ja jo aiemminkin, että se on loppu nyt. Olen sisältä ihan rikki sen vuoksi, että olen stressannut niin paljon, ja yleensä vielä asioista, joille en edes voi mitään. Mitä siitä kaikesta on jäänyt käteen - ei mitään muuta kuin hajallinen maha ja kärsivä suolisto, jotka aiheuttaa niin paljon haittaa elämälle, ettei sitä voi uskoakaan.

Mä päätin vuodenvaihteessa, että tästä vuodesta tulee hyvä vuosi. Opettelen ottamaan rennommin. Mun ihana luontaishoitaja antoi mulle ohjeita esimerkiksi liikuntaan: nauti siitä, älä suorita. Älä rääkkää kroppaa. No, en minä nyt mitenkään aktiivisesti ole sitä kyllä rääkännytkään - nimittäin fyysisesti. Henkisesti sitten kyllä taas olen pitänyt sitä lujilla.  Mulla kaikki jännitys ja kiukku vaikuttaa ensimmäisenä mahaan, ja se on saanut nyt totaalisesti siitä kaikesta tarpeekseen. NYT on aika tehdä se elämänmuutos, josta olen vuosikausia vaan puhunut ja jota olen aina vaan suunnitellut. NYT on aika relata, nauttia elämästä tässä ja nyt. Ja NYT on aika viimeinkin katsoa, mitä syön.

Uskon, että kunhan saan mahan ja suoliston kuntoon, voin rentoutua myös ruokavalion suhteen, eikä tarvii ikuisesti olla näin tiukalla dieetillä. Tämä on kuitenkin pitkähkö tie, ja ihan numero ykkönen paranemisessa on se stressaamisen vähentäminen, mieluiten siitä kokonaan eroon pääseminen. Pitää alkaa luottaa siihen, että olen ihan ok, vaikka en saakaan parhaita numeroita ja vaikka en näytäkään niin ihanalta. Pitää luottaa myös siihen, että elämä kantaa, kun sen vaan antaa kantaa. Pitää etsiä elämästä hyvää sen sijaan, että tuijottaa siihen, mitä ehkä puuttuu - vai puuttuuko edes. Pitää katsoa ympärilleen, hengittää syvään, rentoutua ja nähdä, miten ihanaa elämä on juuri nyt. Ja uskoa, että sitä se tulee jatkossakin olemaan.

Pitkä tie, mutta matka on nyt alkanut.

Oikein ihanaa tulevaa viikkoa kaikille teille! ♥

Heli

tiistai 2. tammikuuta 2018

arkeen paluuta


Tästä se arkeen palailu taas alkaa! Kyllä tavallinen elämä on vaan niin parasta. Vaikka no, kyllä se lomailu ja löffäilykin välillä ihan mukavaa on. Eilinen oli ihanan rento, kun vaan toivuttiin juhlinnasta miehen kanssa sohvalla telkkaria töllötellen (kerrankin yhdessä ja samaa ohjelmaa katsellessa!) ja mies lähti mun kanssa jopa kävelemään hiukan, kun koiraa piti lenkitellä. Oikein mainitsemisen arvoinen juttu tuo siis!

Tänään kävin koiran kanssa tuossa lähimetsässä ja jälleen kerran ällistelin näitä kelejä... Metsässä ei ole lunta juuri lainkaan, päin vastoin maa vihertää ja on aivan pehmoinen sammalikko. Ja siis tammikuussa!! Oi niitä lapsuusaikoja, kun talvet oli AINA niin lumisia, että sai paksussa hangessa tarpoa posket punaisina...


Nämä kuvat on kyllä jostain ihan muusta aikaa otettuja, mutta etsin tähän nyt kuvia, jotka vastais hyvin tätä päivää lumimäärältään. Eli alemmassa kuvassa on sitten vähän lunta, sitä kuitenkin aukeammissa kohdissa on nytkin ja kyllä esim. meitä ympäröivät pellot on lumisia, joskin sieltä pilkistelee kyllä kynnökset ja peltoon jääneet viljatupsut näkyviin vähän sieltä ja täältä.

No, en valita, oikeastaan aika kivaa kun on lauhaa ja vähälumista. Toisaalta vetistä, jäistä ja sitä myöten liukasta kyllä on sitten myös. Hiukan oon aika ajoin kaipaillu nastapohjaisia kenkiä itselleni, mutta en koskaan raaski niitä ostaa. Ja ihan hyvin nuo irrotettavat nastatkin toimii, oon jopa juossut aivan jäisellä tiellä tavislenkkareilla, joissa on irrotettavat nastat vaan lisättynä pohjiin. 


Mun arkeen paluu on siis ensisijaisesti opintojen jatkumista. Aika pitkä lista tehtävänpalautuksia on tämän kuun aikana, osa isompia ja osa pienempiä, ja välillä se aiheuttaa pientä painettakin. Haluan aina tehdä tehtävät hyvin ja kulutan niihin aika paljon aikaa. Nyt on sitten niin, että tässä jaksossa ei olekaan enää juuri noita etäpäiviä, jolloin aiemmin tein tehtävät. Eli illat ja viikonloput saattaa olla tammikuussa aika työntäyteisiä! 

Olenkin sitten tänään tehnyt yhden koulutehtävän. Siinä piti etsiä monenlaista nippelitietoa Suomen luonnosta ja sen erityispiirteistä. Olikin yllättävän aikaavievä juttu!! Olen myös kirjoittanut itsearvioinnin ja palautteen yhdestä kurssista, sekä lopuksi vielä etsinyt eläinten lumijälkiä netistä. Sattui sitten löytymään pari ihan itsekin otettua lumijälkikuvaa: yllä metsäkauriin ja alla hirven jälkiä, joita siis molempia aina välillä tässä meidän lähistöllä näkee.


Melko valtavat on kyllä nuo hirven jäljet!! Huh!! Hirviä aika harvoin sattuu näkemään, mutta sitäkin upeampaa sitten on, jos näkee. Kerran läksin tuosta ulko-ovesta aitan suuntaan vauhdikkaasti ja sitten kesken pihan ylityksen satuin jotenkin vilkaisemaan pellolle, ja huh, siellä oli kaksi hirveä, jotka tuijotti mua. Hetken sitten paikoilleen jähmettyneenä tuijotettiin toisiamme, kunnes hirvet luovutti ja hölkkäsi metsään. Mutta oli kyllä vaikuttava hetki!! Olivat melko lähellä, ehkä 50-100 metrin päässä vaan. 

Mun mielestä on yleensäkin aina tosi ihanaa nähdä metsän eläimiä - jaksan ihastella joka kerta, oli kyseessä mikä elukka vaan; jänis (rusakko), kettu, kauris, hirvi, tikka tai vaikka orava. Ihan tavislintujakin on kiva katsella, saatikka sitten muuttolintuja. Opintojen aikana tulee nuo eläimetkin jonkun verran tutuiksi, nyt on siis noita lumijälkiä ollut tehtävänä etsiä, ja sitten on tulossa jossain vaiheessa lintujen ja kalojen tunnistamisia - linnuista myös ääniä - ja vissiin myös vähän jotain nisäkkäitä ja perhosiakin jne. Ei ole kyllä mun vahvin laji todellakaan, mutta toivottavasti jotain opin!


No, tämän illan ohjelmassa on kenties koiralenkki ja sitten ihanasti lämmittävää takkatulta. Ja vissiin ihan vaan huomiseen valmistautumista, mulla kun on huomenna eka koulupäivä loman jälkeen. Ysiluokkalainen täällä vielä lomailee loppuviikon, muuten on kaikki sitten jo palattu arkeen. 

Oli ihanaa olla lomalla. Mun päässä naksahti loman aikana joku parempi asento kohdilleen ja tulevaisuus näyttää juuri nyt ihan kivalta ja mukavalta. Vatsavaivoista kun vielä pääsisin, niin johan olis mahtavaa! Tänään olen ollut yhteydessä yhteen suuntaan sen suhteen ja toivottavasti saan sovittua aikaa kyseiseen paikkaan hoitoon piakkoin. Tällä viikollakin jo pääsisin, mutta en tiedä maltanko olla koulusta pois, se kun vaatis koko päivän matkoineen kaikkineen kuitenkin. No, katsellaan... kaikki aikanaan ja eiköhän ne asiat tapahdu sitten kun tarkoitettukin on!

Nyt ei muuta kun mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Heli

maanantai 1. tammikuuta 2018

vuosikatsaus 2017

On taas tullut aika koota yhteen pakettiin mennyt vuosi. Vuosi 2017 onkin ollut kenties raskaampi kuin mikään koskaan ennen. On ollut suurta surua ja valtavaa epätoivoa. Olen menettänyt rakkaan koirani ja hyvä etten myös järkeäni. Olen kuitenkin myös ottanut loikkaa uutta kohti - kenties kaiken sen raskaan sinne suuntaan potkimana. 

Tänään, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, on ihan ok fiilis. (Mitä nyt joku on syönyt suullani kakkaa ja päässäkin hiukan takoo...) Nyt kokoan vuoden pakettiin ja sitten aloitan toiveikkaana ja innokkaana upouuden vuoden 2018!

Koirani muistoksi päätin laittaa tämän postauksen kuviksi sen kuvia menneiltä vuosilta. ♥


Tammikuussa tein tietenkin heti alkuun hienoja suunnitelmia uudelle vuodelle. No, eipä ne juuri pitäneet. Mutta ei se mitään, aina voi yrittää uudelleen! Luin paljon kirjoja, leikkautin tukastani puolet pois ja kävin Vegemessuilla. Murehdin kovasti koiran sairasteluja.


Helmikuussa sairastin itsekin. Ja koira vielä enemmän. Olin aivan ihmeissäni, mikä sitä vaivaa... lääkärissä käytiin moneen kertaan, mutta selvyyttä ei saatu, pieniä aavisteluja vaan. Kokeilin tehdä erilaisia vegaanisia juttuja, esim. jäätelöä ja raakasuklaata. Koin jonkunlaisen "kamelin selän katkeamisen" töissä tapahtuneiden juttujen takia. Aloitin talviloman, mutta jäinkin sitten sen aikana pitkälle sairaslomalle. Siivoilin ja raivailin kotona. Ja olin ihan tyhmällä valokuvakurssilla.


Maaliskuu oli todella surullinen kuukausi. Koiralta löytyi laajalle levinnyt syöpä ja jouduin tekemään raskaimman ratkaisun mitä tehdä voi. Valtava murhe synkensi koko elämäni. Sairastin itsekin sitten monta lääkekuuria vaativaa sairautta pienessä ajassa ja olin koko kuukauden vielä muutenkin sairaslomalla. 


Huhtikuussa käytiin miehen kanssa risteilemässä. Kävin myös ystäväni luona Helsingissä. Meillä oli nuorimmaisen rippijuhlat.


Toukokuussa vietettiin lumista vappua! Mietin somejuttuja ja niiden järkevyyttä. Pidettiin miehen kanssa vapaita ja oltiin ystävien kanssa lomalla aurinkoisessa Barcelonassa.


Kesäkuu alkoi tosi koleasti. Tein huvikseni katsauksen omiin vaatteisiini ja raivailin myös keittiön kaappeja. Hommasin Bokashi-kompostorin. Olin Joensuussa Venlojen viestissä suunnistamassa ja samalla pienellä kesäajelulla miehen kanssa. Juhannusta vietettiin aika lokoisissa merkeissä lähinnä kotosalla. Käytiin miehen ja kahden nuorimman lapsen kanssa köysiradoilla keikkumassa. Hain kesäkuussa (lähes kaikilta salaa) opiskelemaan.


Heinäkuussa syntyi toinen lapsenlapsi, ihana pieni prinsessa! ♥ Käytiin miehen kanssa taas ajelemassa, tällä kertaa katsomassa Urajärven kartanoa. Kesä ahdisti... lähinnä töissä olemisen osalta siis. Tuntui, että elämää oli lähinnä vapaapäivinä, eikä silloinkaan kovin hääviä. Koko kesänä en saanut laitettua edes kukkasia pataan.


Elokuussa kirjoitin ylös kesän raskaita tuntoja, mutta lopulta poistin koko postauksen. Sain tiedon opiskelupaikasta!! Aloitin opinnot kesälomani aikana ja voi miten tuntui viimeinkin, että Tämä On Se Minun Juttu!!! Muulla tavoin elokuu oli todella raskas kuukausi.


Syyskuussa en paljon blogiin saanut kirjoiteltua. Olin ihan intona uudesta koulustani. Tuntui, että alan uudelleen löytää itseäni. Pidettiin meillä pikkuneidin ristiäiset. Nuorempi poika oli yksinään Thaimaassa reissussa. Syyskuu oli kuitenkin omalta osaltaan myös tosi raskas.


Lokakuussa olin blogitreffeillä. Ja kävin pitkästä aikaa siskoni luona kylässä. Leikkasin meidän omenapuun (ekaa kertaa ikinä). Vietin syyslomaa.  Oli ekat pakkaset. Taas siivoilin ja raivailin. Ompelin itselleni lapaset. Käytiin katsomassa yhtä söpöä pientä taloa. Ja käytiin elokuvissa katsomassa uusi Tuntematon sotilas.


Marraskuussa oli jo hiukan kipakoita pakkasia. Mietin tulevaa, sitä miten opiskelujen kanssa rahatilanne lutviutuu. Kävin hakemassa lisää opintovapaata töistä. Hommasin meille ekosuihkun. Aika ajoin oli opintojen kanssa tunne, että tieto vaan lisää mun maailmantuskaa. Mulla oli mahdottomasti vatsavaivoja, taas. Käytiin luokan kanssa Repovedellä. Hommasin kevään työssäoppimispaikan. Satoi ihan mahottomasti lunta!


Joulukuussa oli tietenkin nuo joulujutut. Ompelin lapsille lapasia lahjaksi. Oli myös Suomen 100-vuotispäivä. Oli jotenkin todella juhlava fiilis sen takia! Hommasin uudet sohvanpäälliset ja maalattiin ruokapöytä - pientä uudistusta sisustukseen siis. Kävin sukuloimassa Keski-Suomessa ja purkamassa vähän osaltani mummolaa. Toin sieltä kotiin pienen jakkaran ja tosi vanhoja kortteja. Joulu meni kotosalla aika pienesti laitettuna. Ja eilen sitten juhlistettiin vuoden vaihdetta naapurissa (ja nyt on kyllä kieltämättä vähän tukka kipeä ja tekee mieli tehdä lupauksia olla enää koskaan tarttumatta viinipulloon...).


★ ★ ★

Sellainen vuosi se oli. Paljon tuskailua työjuttujen kanssa, ikävä pientä koiraa, oman itseni etsimistä, uudelle alalle opiskelua. Raskas vuosi, mutta hei, tästä on suunta vaan eteenpäin ja ylöspäin. Uskon, että uusi vuosi on edeltäjäänsä parempi!

Toivotan kaikille oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2018! ♥

Heli

tiistai 26. joulukuuta 2017

joulun jälkeen


Se olis sitten tältä erää joulu taas ohi. Hyvä hyvä. Pakko se on sanoa, että vuosi vuodelta turhemmalta tämä hässäkkä tuntuu. En vaan meinaa enää millään päästä mihinkään joulufiiliksiin... tai sanotaan niin, että ensilumen sataessa se iskee päälle tosi vahvana, mutta joulun lähestyessä tunne haalistuu haalistumistaan, kunnes olen lopulta ihan tympääntynyt koko asiaan. Ja joka vuosi on edellistä enemmän näitä negatiivisia ajatuksia mielessä. Onkohan tässä käynyt niin, että vaikka olen aina pitänyt itseäni jouluihimisenä, se piirre onkin vuosien saatossa vaan haipunut pois? Tilalle on tullut tylsä, kyyninen keski-ikäisyys, sekä aina vaan vahvempi kulutusvastainen asenne... 

Tässä nyt kuitenkin ihan itellekin muistoksi tämän vuoden joulun ajan juttuja.


Joulun parhaita asioita on hyasintit. Tykkään niiden tuoksusta tosi paljon. Muita joulukukkia en edes hommannut - yhden jouluruusuasetelman sain lahjaksi.


Lahjajutut koitan pitää järkevinä, käytännöllisinä ja ehkä jopa kierrätysaatetta mukailevina. Tänä vuonna intouduin ompelemaan koko pesueelle lahjaksi omat lapaset: omille lapsille (4) ja yhdelle miniälle sekä yhdelle vävypojalle. Kierrätys toteutuu sisusten kanssa; ne on vanhoista fleecepeitoista tai tarpeettomista kangaspaloista tehtyjä. Omasta mielestäni ovat kyllä kivoja ja lämpimiä. Toivottavasti on käyttöä myös... 


Pikkuneidille ompelin tuubihuivin, ja sille vielä pienemmälle neidille pikkupikkulapaset (ilman peukkuja). Lisäksi nuo pienet sai myös lelut; pienemmälle sellanen tunnusteltava ja maisteltava juttu ja isommalle lääkärileikkiin kapistuksia. Koko tyttö olikin sitten laastaroitu ja aika ajoin oli myös pää paketoituna... 

Lisäksi paketteihin laitettiin elokuvalippuja, suklaata, ompelemiani kestohedelmäpusseja (ei kotona asuville) ja pienet toivotut lahjat myös vielä näille kotona oleville (todelliset käytännön lahjat: toinen toivoi rikkinäisten nappikuulokkeiden tilalle uusia, ja toinen mainitsi tarvitsevansa jatkojohtoa...). 

Miehelle ostin niinkin ihkut jutut kuin kompressiosukat, se kun aina valittelee kipeitä jalkojaan töiden jälkeen. (Minä sain mieheltä niskahierontalaitteen... on vissiin kyllästynyt hieromaan niitä itse, hehheh.) Lisäksi annettiin muutamalle tutulle pienet jutut. Ja myös rahaa meni lahjaksi.


Kuusta ei tänä vuonna hankittu ollenkaan. Mulla on jo vuosikausia ollut aikamoinen vääntö itsekseni sen suhteen, onko kivaa kaataa kuusi sen vuoksi, että se sitten töröttää viikon nurkassa kuolemaa tekemässä... Luin syksyllä jonkun matkaa kirjaa nimeltä Puiden salattu elämä, ja se vakuutti mua kyllä vielä lisää siitä, että en haluaisi puita kaadella suotta (jos ollenkaan... pieni ristiriita opiskeluiden kanssa tämä asia, kun meille kuuluu myös sitä raivaamista ja moottorisahailua...). 

Mutta siis joo, tuo minun sisäpuu sai sitten toimia meidän joulupuuna, siihen hommasin muutaman punaisen vaihtopallon valosarjaan ja ripustelin kristallit ja kulkuset sen oksille. Hyvin toimii!


Jouluruokien suhteen mentiin edellisvuosien malliin. Päivällä syötiin isommalla porukalla riisipuuroa (nam!) ja myöhemmin sitten kotiväen kesken noita muita jouluruokia. 

Meidän joulupöytä on hyvin maltillinen, eli se ei notku sitä sun tätä. Eikä ole kyllä omatekemääkään.  Olin tosi iloinen, kun löysin kaupasta vegaaniset valmiit peruna- ja porkkanalaatikot (kaikki perinteiset oli jo loppuneet, kun me kauppaan mentiin ja nämä löytyi sitten vähän vahingossa, mutta hyvä niin!!). Laatikot siis on mun jouluruoat, lisäkkeenä herneet ja tänä vuonna myös vegaaniset nuggetit, sekä punajuurisalaatti. Muu perhe söi kinkkua, ja lasten toiveesta tein perunamuussia, koska he ei tykkää laatikoista. Kaikki oli tyytyväisiä. 

Sitten tietenkin oli suklaata. Sen suhteen olen jokaisena vegaanisena joulunani antanut itselleni luvan lipsua, ja niinpä olen syönyt niin Fazerin sinistä kuin Juhlapöydän konvehtejakin. Enkä aio siitä itseäni ruoskia. Yleensä ottaen kuitenkin syön vegaanisesti ja mahdollisuuksien mukaan hommaan vegeruoat myös jouluun.


Joulun ajan säät on olleet hyvin vaihtelevia. On ollut upeita kirkkaita kelejä; kuvassa on auringonnousu lauantaiaamuna. Keli oli todella, todella kaunis. Samaisena päivänä, meidän ollessa kaupassa, satoi sitten ihan hullunaan lunta - monta senttiä märkiä rättejä muutamassa hetkessä! Ja sitten aattona ja eilenkin taas aurinko paistoi aika ajoin, mennäkseen taas vaihteeksi pilvien taakse... 

Lunta on kuitenkin ollut ja se on ihanaa. Valkoinen maa on pilvisenäkin päivänä kuitenkin valoisa. On niin hassua, että luminen joulu ei todellakaan ole enää nykyään mitenkään itsestään selvä asia!!


Eilen käytiin moikkaamassa yhtä tuttua, joka on joulun aikaan muuttanut remppaamaansa taloon. Kyllä siellä olikin kivan näköistä ja upouuden tuoksuista! Ja mikä taivaallinen rauha siellä maalla, metsän reunassa... olisin voinut vaan loputtomasti tuijotella ikkunoista sitä hiljaista maisemaa. 

Kotimatkalla oli sitten täällä meidän pelloilla noussut taas mieletön sumu, sekin kyllä oli tosi mystinen ja kaunis näkymä - harmi, etten saa koskaan kuviin vangittua sitä mitä toivoisin.

★ ★ ★

No niin, se siitä joulusta! Nyt voi heittää nämä jutut taas lähes vuodeksi mielestään. Huomenna alkaa miehellä jo arki, itse menen kouluun ensi viikolla. Pyykkikone pyörii, ruoka on tulossa uunissa (vielä viimeinen kerta noita jouluruokia...) ja telkkarista saattais tulla vaikka jotain katsottavaa. Tai sitten vois (elikkä oikeasti siis todellakin pitäis...) mennä vaikka vähän lenkille. 

Ihan tosi jees palata normikuvioihin taas. Vielä kun vuoden viimeiset päivät tässä tallataan, voikin sitten aloittaa uuden vuoden (ja uuden kalenterin, jes!). Mulla on mielessä yksi uudenvuodenlupaus... aika radikaali sellainen. En taida sitä kuitenkaan ääneen sanoa. Kerron sitten loppuvuonna (jos muistan!), että toteutuiko se.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Heli

tiistai 19. joulukuuta 2017

nostalgisointia


Se olisi sitten jouluviikko jo!! Mä en ole edelleenkään hirveemmin kotiin joulua laitellut - lähinnä olen ostanut muutaman hyasintin... Joululahja-asiat on myös edelleen aivan alkutekijöissään, tai oikeastaan ei edes siinä. Ajatuksissa mulla on kyllä yhä edelleen se ompelu, mutta tarttis eka käydä vissiin kangaskaupassakin...

Erinäisiä kankaita ja myös lukuisia joulukortteja olen kyllä pyöritellyt käsissäni tänään, kun olen raivannut tätä settiä:


(Eli ei ole vielä siivottukaan tässä talossa...) No, syy tähän kaaokseen on siinä, että kävin viikonloppuna tätini kanssa raivaamassa mummolaa. Mummo on jo asustelemassa palvelutalossa (ja voi siellä onneksi oikein hyvin ♥) ja niinpä meidän kovin kovin rakas mummola on laitettava piakkoin myyntiin. Ja sitä ennen siis myös tyhjennettävä.

Ja tyhjennettävää kyllä riittää. Tädin kanssa urakoitiin useampi tunti, ja saatiin aikaan vaan muutaman paikan raivaus. Mulla on yksi tuttava, joka ompelee, joten mä ajattelin pelastaa mahdollisimman paljon tekstiilejä sitten kaatopaikka-kohtalolta ja raahasin niitä sitten säkkikaupalla tänne meille. Tänään olen siis käynyt ne kaikki säkit läpi ja perannut silkan roskan pois ja vähän koittanut järjestellä kamppeita järkevästi. Ja olen myös katsonut, olisiko jotain, mitä tahtoisin säästää muistoksi itselleni.

Melkoisia aarteita sieltä kyllä löytyi. Tässä esimerkkejä:


Älyttömästi vanhoja postikortteja. Oli kyllä oikeesti aika hauska niitä lueskella läpi. Löytyi jopa omia lähettämiä kortteja sieltä seasta! Ja tuli todettua, että ennen kyllä todellakin läheteltiin paljon enemmän kortteja. (Vertauksen vuoksi: Olen saanut tänä vuonna 2 kpl joulukortteja tähän mennessä...)

Vanhimmat kortit on tässä:


Aika ihania, nostalgisia, pienikokoisia kortteja! Myös nuo lasten onnittelukortit oli hauskoja, niitä löytyi 7-10-vuotiaalle osoitettuna. Kenties kaikkein vanhin kortti oli tämä keskimmäinen:


Se on osoitettu mummolleni, joka oli silloin vielä neiti-ihminen! Vuosiluku oli 1946. Löytyi myös pieni pinkka kutsukortteja mummon ja ukin häihin:


Siis oikeesti!!! Säästössä oli siis kortteja 70 vuoden takaa!!!

Mummo on ollut kova ompelemaan. Ja säästämään ihan kaiken... Laatikot oli osittain täynnä ihan käsittämätöntä silppua. Ymmärrän kyllä, että tapana oli aikanaan hyödyntää ihan kaikki. Mutta voin sanoa, että silti hiukan kummastutti vanhojen joulukalentereiden luukut.....  siis pelkät luukut siellä irrallaan pyörimässä. No, ne saattoi tosin olla myös meidän serkusten jäljiltä siellä, me kun vietettiin lapsena aika paljon aikaa mummolassa.

Keittiön kaappeja ei juurikaan nyt edes katseltu. Muistan kuitenkin, että mummo säästi aikanaan joka ainoan muovipussin, jogurttipurkin, voipaketin paperin, pussinsulkijan... Eli mä olen kyllä niin kaukana mummosta tuossa asiassa, kuin vaan olla voi, koska mä en haluaisi säästää yhtikäs mitään. (Näistä jutuista säästän kyllä todennäköisesti ainakin muutamia noista ihan vanhimmista korteista.)

No, ompelun saralta löytyi kyllä myös jännittäviä juttuja. Esimerkiksi nämä:


Kuka arvaa mitä ne on??? No, nehän on tietenkin korsettiliivien "luita". (No joo, en todellakaan olis ite tiennyt, mutta täti tiesi.)


Ai niin, tokihan mummolasta myös kahvipusseja löytyi. Mummo on ommellut tosi paljon niitä kahvipussikasseja, nämä nyt sitten odottavat vielä tekijäänsä. Toivottavasti saan lahjoitettua nämä jollekin innokkaalle.

Ihan muutaman jutun otin sieltä itselleni muistoksi. Yksi niistä on tämä Karhulan lasipurkki. Niitä olisi ollut useampiakin, mutta ei mulla niille varsinaisesti käyttöä ole, joten yksi riitti.


Toinen kotiin jäävä muisto onkin sitten ihanuuksien ihanuus:


Tämän jakkaran päällä olen istunut itsekin lapsena ja nyt siinä on keikkunut jo omakin lapsenlapseni! ♥ Tykkään tuosta niin kovasti!! Se on siis sellanen aika matala, alle mun polven korkuinen. Sille pitää nyt paikka kehitellä (ja ehkä myös uusi maalipinta punaisen tilalle, mutta se nyt jää vielä nähtäväksi...).

Sellanen reissu siis tuli tehtyä ja puuhaa on tälle päivälle näiden kanssa riittänyt. Nyt olis vissiin kuitenkin iskettävä nuo kamat kasseihin ja siirryttävä muihin hommiin - mulla on tällä viikolla vielä yksi tehtävänpalautuskin, puhumattakaan kaikista niistä tekijää odottavista jouluisista asioista...

Mukavaa jouluviikkoa kaikille! Ai niin, ja ihanaa, kun on LUNTA!!! ♥

Heli

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

itsenäisyyspäivänä


Ihan ensimmäisenä toivotan oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! ♥ Meillä on onni asua tässä upeassa maassa, jossa saamme elää vapaina. Meillä on neljä ihanaa vuodenaikaa, joista talvi näyttää tänään aivan parastaan täällä kaakossa, ja meillä on kaunis ja puhdas luonto, josta voimme olla ylpeitä ja jota meidän kaikkien pitäisi vaalia jatkossakin. Jos nyt on epäkohtiakin, niin niitä on varmasti jonkun mielestä ihan jokaisessa maassa. Meillä on kuitenkin tämä rakas sinivalkoinen Suomi, ja tänään saadaan jokainen sitä asiaa juhlistaa. Onnea ihanalle kotimaalle! ♥

★ ★ ★ ★ ★

Suomi 100 -teemalla on menty nyt aika tavalla pitkin vuotta. Meillä oli koulussakin teemapäivä, jossa kantavana teemana oli sata vuotta kiertotaloutta. Oman ryhmäni tehtävänä oli järjestää sinne ohjelmaa. Meidän kontolla olikin sitten kierrätysteemainen askartelupaja, jossa syntyi esimerkiksi tämä omasta mielestäni tosi ihana tuikkukippo:


Ja sitten on tietenkin lähestyvän joulun merkeissä ollut jo useammat pippalot. Ihan ekana oli miehen työpaikan pikkujoulut, joissa olin mukana. Hauskaa oli ja tanssittua tuli. Minut oli huomioitu ihanasti siellä ruokailun kohdalla ja sain ihan oman pizzan (joka kyllä maistui muillekin). (Ja juu, oli siellä jouluruokiakin, mutta myös pizzaa muillekin kuin mulle.)

Sitten oli bloginaisten tapaaminen pikkujoulujen merkeissä. Kokoonnuttiin Katjan ihanassa uudessa kodissa, jossa joulua tulvi jo talon täydeltä ja ulkonakin. Niin nättiä, voi että!


Herkkuja oli tarjolla nyyttärimeiningillä ja pienet paketit kuului myös illan kulkuun. Minun paketista kuoriutui teetä, tähtiservettejä ja suloisia ruusunnuppuja! ♥ Kiitos mukavasta illasta kaikille mukana olleille; Katjalle, Krisselle ja Jessicalle!


Meillä oli myös luokan kanssa pikkujouluinen tapaaminen yhden luokkalaisen kotona. Mä niin hirmuisesti tykkään noista luokkakavereistani ja luokallamme on aivan superhyvä henki! ♥Yksi porukastamme on parhaillaan reissussa, mutta kiitos vain Whatsapille, tämäkin ystävä pääsi osaksi illasta näköpuhelun avulla (ja me saatiin ihastella etelän valoa ja palmuja). 

Vaikka me jo opintojemme puolesta ollaan aika tavalla ekoilevaa porukkaa, eikä noin yleisesti ottaen olla minkään valtaisan kulutusjuhlan kannalla, oli meillä silti ohjelmassa myös pienet paketit. Lahjojen teemana meillä oli kuitenkin kierrätys, niinpä minäkin sitten kasailin paketin ihan tuolta omista kaapeista, sellaisista pikkujutuista, jotka saatoin laittaa kiertoon (muutama joulukoriste, yksi tuikkukippo...). Joulupukkina meillä toimi yksi ihanista opettajistamme, joka oli myöskin tullut juhliin osaksi iltaa. Itse sain lahjaksi ihanan kupin pahvilaatikkoineen. Kiitos pukille ja lahjan laittaneelle tontulle! ♥


No, koska en ole taas hetkeen kirjoitellut, niin täällähän on sitten tapahtunut myös sisustusrintamalla pitkästä aikaa. Olen kyllä näitä muutoksia jo mietiskellyt, mutta nyt vasta sain aikaan... Eli hommasin todella likaantuneiden ja kulahtaneiden sohvanpäällisten tilalle uudet ja nyt onkin minun turkoosit väripilkut vaihtuneet seesteiseen beigeen. Tykkään kyllä tästä uudesta kovasti. Enkä mä niitä vanhojakaan päällisiä hylkää, täytyy joskus tuonnempana kokeilla tehoaisko niihin joku tahranpoisto tai vaikka sitten uudelleen värjäys. 


Sohvien lisäksi on uudistunut myös pirttikalusto. Senkin maalaamista olen miettinyt jo kauan, sillä vaikka tykkäsinkin kovasti siitä vaaleansinisestä, niin pitkän aikaa kuitenkin kaihersi ajatus valkoisesta... Lopulta sitten tartuin sutiin ja maalinjämiin ja maalasin ne. Tykkään uudistuneesta pöydästäkin oikein kovasti (ja nyt mietityttää sitten vuorostaan tuo kellertävä penkkisohva, joka ei ole muutenkaan silmää suuremmin värillään miellyttänyt...).


Mä en ole kotiin sen kummemmin vielä joulua laitellut. Ainoastaan pallovaloihin hankin muutaman punaisen pallon (enkä oikein tiedä, tykkäänkö vai en...) samalla, kun mun piti uusia siihen valosarja, joka yhtäkkiä vaan lakkasi tyystin toimimasta (tai no, oli siinä jo pitkän aikaa pimentynyt pallo, toinen... viides, kuudes...). Josko tässä lähempänä joulua sitten jotain muutakin laittelis, nyt ei oo jotenkaan vaan vielä huvittanut. Tänään satoi tuo lumi, nyt jos se pysyisi niin saattaisi se joulumielikin hiippailla mieleen, mutta jos se sulaa pois, niin tietää kyllä taas takapakkia sitten.


Kortteja olen pikkuhiljaa kirjoitellut. Tänä vuonna teen kortit luokkakaverin ottamiin valokuvakortteihin, joihin kirjoitan siis vain joulun toivotukset upean revontulikuvan kaveriksi. Noin muuten mulla on taas se perinteinen mietintä, että mitähän järkeä tässä joulussa varsinaisesti edes on... mitä lahjoja, vai tuleeko lahjoja... mitä ruokia... mennäänkö käymään sukulaisissa ennen vai jälkeen joulun, vai ei ollenkaan (pitkä matka)... Ja sen sellaista.


Nyt taidan kuitenkin alkaa miettiä ruokajuttuja. Illalla pitää sitten lastata jotain herkkuja sohvan kylkeen ja varata paras paikka, sillä Linnan juhlat on sentään ihan pakko katsoa myös ja etenkin tänä vuonna!

Mahtavaa päivää kaikille! ♥

Heli