tiistai 31. joulukuuta 2019

vuosikatsaus 2019

Tänään on vuoden 2019 viimeinen päivä. Huhheijakkaa, niin se aika kiitää eteenpäin! Tässä tulee perinteinen vuosikatsaus paljon kaikenlaista sisältäneeseen vuoteeni.


Tammikuu. Lunta ja pakkasta. Alkukuu oli kotona tylsistymistä, kun koulussa ei vaan meinannut olla mitään järkevää tarjolla. Onneksi se siitä sitten virkistyi ja ohjelmassa oli mm. luonnonvaratuottaja-hommia sekä tähtitiedettä. Oltiin myös kipakassa pakkasessa pitämässä jotain mielestäni aivan turhaa opintoalojen esittelypäivää kaupungin puistossa - siellä oli lähinnä vain toisia opiskelijoita, eikä niinkään ulkopuolisia katsomassa koulutusmahdollisuuksia, mikä kai oli tapahtuman tarkoitus... Loppukuussa leikittiin vielä metsuria talvisessa metsässä. Kävin Helsingissä kaverini luona, käytiin vegemessuilla sekä katsomassa ihan mahtava musikaali Kinky Boots. ★


Helmikuu. Alkukuusta oltiin ihan saarroksissa kauheassa lumihangessa ja loppukuusta jo maa pilkisti lumen alta. Luin ihan älyttömän monta kirjaa, varmaan tuhansien sivujen verran. Tuskailin painoni nousua ja jalkavaivoja, joihin itse asiassa taisin tammikuun puolella saada pohjalliset. Kävin Jyväskylässä sukutapaamisessa perintöasioiden tiimoilta. Suunniteltiin luokkakaverini kanssa ulkomaan vaihtoa. Mietin vaatteitani ja niiden tilaa (eli sitä, miten paljon mulla on rikkinäisiä vaatteita...) sekä erilaisia ekojuttuja tekstiileihin liittyen. Meidän pikku pupuset oli kipeitä ja niiden loppu alkoi vääjäämättä lähetä. Koulusta oli hiihtoloma, jonka vietin ihan vaan kotona. ★


Maaliskuu. Tässäkin kuussa saatiin paljon lunta vielä ja sitten taas loppukuusta oli maa paljaana osittain. Hankikannoilla kävelin pitkin peltoja koiran kanssa; se on kevättalvissa mukava juttu, kun lääniä riittää joka suuntaan reilusti. Lääkärireissuja oli monta niin itsellä kuin miehellä ja eläimilläkin. Puput piti päästää vehreämmille pomppimismaille ja surin myös koiran kuoleman vuosipäivää. Hommasin uuden passin ja ajokortin ja otin rokotuksia sitä ulkomaan vaihtoa varten. Suunnittelin myös opintojen viimeisiä harjoitteluita ja näyttöjä. Miehen kanssa käytiin hänen liittonsa järjestämällä risteilyllä. ★


Huhtikuu. Olin työharkassa ja järjestelin vaihtoreissua. Siivoiltiin pihaa ja purettiin pupujen aitaus pois. Pihasta kaadettiin iso koivu. Tyttären (asuntomessu)talo kuljetettiin tontille. Opetin kuopusta ajamaan autolla. Kävin aloittamassa suunnistuskaudenkin. Kuun lopussa sitten alkoi se jännääkin jännempi Saksan reissu luokkakaverini kanssa. ★

  
Toukokuu. Vapun vietin Saksassa rauhallisissa merkeissä. Päivät siellä harjottelussa oli tosi löysiä ja melkeinpä tylsiä, koska paljoa tekemistä ei kyllä ollut. Nähtiin kuitenkin paljon ihania paikkoja ja käytiin myös Belgian ja Hollannin puolella. Että sinänsä kyllä ikimuistoinen reissu ja mieluusti palaisin tuonne maisemiin vielä joskus! Kelithän meitä ei siellä hellineet; satoi ja oli viileää. Kotiin palattuamme kiirettä riitti. Olin kahviossa tavaranvaihtopäivillä (leivoin sinne hullun lailla) ja suoritin kolme näyttöä, joista kaksi vaati aika tavalla taustatyötä ja valmisteluja. Mutta hienosti ne meni ja kuun lopussa kävin pokkaamassa täyden rivin kolmosia sisältävän tokarin ja stipendin koulun päättäjäisissä, kun valmistuin luonnonvaratuottajaksi, luonto-ohjaajaksi sekä luonto- ja ympäristöneuvojaksi. Ai niin, ja myös yrttipoimijaksi. Sain perheeltä valmistujaislahjaksi uuden kännykän. ★


Kesäkuu. Paljon kaikenlaista! Kävin ammattikorkean pääsykokeissa. Kirmailin Jukolan viestissä, se oli mahtava reissu! Isäni kuolemasta tuli 20v ja käytiin yhdessä äidin, siskon ja veljen kanssa haudalla. Hellettä pukkasi ja tomaatit pukkasi myös vartta ihan urakalla. Naapurissa oli kesäiset 50v-juhlat. Tytön kamat kiikutettiin loman ajaksi koululta kotiin. Siivosin aittaa (kaikki ulos -tyyliin). Käytiin pienellä juhannusajelulla. Mies aloitti savupiippuremontin. Minä olin kotosalla, en ollut kysellyt kesäksi mitään töitä, kun en oikein tiennyt, miten kouluni loppuu. Loppukuusta sain tiedon, että olen päässyt opiskelemaan hakemaani paikkaan, jei! Kuopus sai ajokortin, joten urani ajo-opettajana tuli nyt päätökseen neljän opetetun lapsen jälkeen. Huh! Loppukuusta sain yllättäen myös työpaikan. ★


Heinäkuu. Paljon töitä, enemmän kuin olin oikeastaan ajatellut tekeväni (mulla on siis erittäin vapaa omavalintainen työaika). Mutta viihdyin kyllä. Töiden lisäksi ehdin käydä Maija Vilkkumaan ja Metallican keikoilla, yksissä häissä sekä monta kertaa asuntomessuilla, jotka olivat siis täällä meidän kylällä. Poika lähti inttiin ja sitäkin käytiin moikkaamassa (älyttömän hyviä ne munkit siellä!!). Pakastin mansikoita. Mulla oli synttärit, jotka vietin kuumeessa sohvan pohjalla. Ostin tosi kivat paljasjalkakengät, joilla tallustelinkin oikeastaan koko loppukesän. ★


Elokuu. Kuun alussa rakas Englannin ystävä tuli meille muutamaksi päiväksi lastensa kanssa. Käytiin mm. Repovedellä heidän kanssaan. Uudet Kestävän kehityksen opinnot alkoi lähipäivillä Forssassa. Oltiin yksissä sukulaisten juhlissa. Kuopus täytti 18v. Asuntomessujen päätyttyä päästiin testaamaan tyttären talon ihana poreallas. Kattoremontti alkoi. Mua valvotti öisin monenlaiset mietteet ja tulevaisuuden tuumailut. Syksy teki selvästi jo tuloaan. ★


Syyskuu. Ihan selkeästi syksyistä jo. Lempivuodenaikani, rakastan luonnon tuoksuja ja värejä syksyllä. Samoin sadetta ja sumuja. Koitin vähän laitella pihaa syksykuntoon, siirsin esimerkiksi ihan mätää mujua sisältävän kompostorin uuteen, parempaan paikkaan ja aloitin kompostoinnin taas kerran hyvässä uskossa uudestaan (opinkohan mä sitä hommaa ikinä...). Opiskeluhommia, paljon opiskeluhommia. Siivoilin kaappeja ja poistelin tavaroita, joita olen säästellyt "fantasiaminälle", jollainen en siis oikeasti ole, vaikka niin toivoisin. Mietin myös muuten kodin juttuja, mitä oikeasti tarvii ja mitä ei, ja miten haluaisin elellä (pienesti!). ★


Lokakuu. Kaunein kuukausi. Kävin alkukuusta moikkaamassa tyttökavereita, patikoitiin yhdessä Helvetinkolulla. Kotosalla nautin lähitienoon kauniista ruskasta ja myös opintoihin liittyen tuli oltua ihanassa syksyisessä luonnossa. Ensimmäinen moduuli tuli päätökseen ja huokaisin helpotuksesta, kun sain viimein palauttaa siihen liittyneen raportin. Olin yhden lähipäivän koululla. Ihastuin kovasti kuuntelemaan automatkoilla radiota. Loppukuusta satoi ensilumi, mikä oli todella virkistävä ja ihana juttu, vaikka eihän se lumi kauaa maassa kestänyt. Ensimmäiset glögit ja piparit piti silti saada saman tien! ★


Marraskuu. Alettiin varustautua talveen ja tilattiin polttopuita monta satsia. Tein opintojen toisen moduulin tehtäviä ahkerasti. Roikuin koneella muutenkin erittäin ahkerasti... liiankin. Kävin Ikeassa tyttären kanssa. Uusi sänky ja patja kotiutuivat. Alkukuun pienesti valaiseva lumihuntu oli pelkkä haave vain; koko marraskuu tuntui olevan yhtä pimeyttä, synkkyyttä ja vesisadetta (myös omassa päässäni). Valvoskelin öisin ja mietin elämääni. Poika sairasti keuhkokuumeen (toisen kerran tänä vuonna!) ja otin hänet meille toipumaan. Sen jälkeen oltiinkin sitten myös itse kipeitä jonkun aikaa. ★


Joulukuu. Opintojen toisen moduulin loppukiri vei puolet kuukaudesta. Oli niin mahtava tunne saada sekin lopulta pakettiin! Sitten koitin jotenkin orientoitua jouluun, mutta aika laimeat oli fiilikset. Kelit oli niin harmaita edelleen, jouluna ei ollut meillä lunta laisinkaan. Aatto vietettiin tyttären uudessa kodissa isolla porukalla. Joulun jälkeen pyörähdettiin Jyväskylässä kaikki muut, paitsi kotona sairastava mies. Tänään on sitten vuoden viimeinen päivä, eikä meillä ole illaksi mitään suunnitelmia. Siskon tyttö on täällä tyttären kaverina, he varmasti lähtevät nuoruuden innolla jonnekin juhlimaan, mutta itse varmaankin vietän illan kotona koiran kanssa (ja miehen). Juuri nyt maa on ihan pienen pienesti valkoinen, jokohan se talvi nyt oikeasti tulisi? ★

★ ★ ★ ★ ★ ★ ★ ★

Kiitos juuri Sinulle seurasta kuluneena vuonna! Oikein onnellista uutta alkavaa vuosikymmentä ja vuotta 2020!

Heli

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

marras-joulukuun tapahtumia


Pitkästä aikaa täällä taas... Marraskuu meni ja kohta joulukuukin jouluineen kaikkineen. Tällä hetkellä mulla on opiskelusta ansaittu joululoma - opintojen toisen moduulin loppuun saattaminen oli melkoinen puristus, kun siihen kuului jos vaikka mitä tehtävää, raporttia ja debattia. Tällä kertaa tehtiin paljon tiiminä ja lopputulos oli kyllä mielestäni ihan hyvä, joten arvosanoja odotellessa nyt sitten vaan... Ekasta moduulista sainkin arvosanaksi 4 (asteikolla 1-5), joten olin tosi tyytyväinen tulokseen!


Marraskuussa saatiin meille viimein pitkään ja hartaasti odoteltu sänky!! Käytiin jo syyskuun lopussa koemakaamassa noita Porin Villa & Peite -sänkyjä Helsingissä ja pitkällisen harkinnan tuloksena valitsin meille sitten villa-luonnonkumi-patjan, täysvillaisen (Suomi-villa) petarin sekä myös uudet villaiset tyynyt (myös Suomi-villaa). Nämä saapui siis noin 7 viikon odottelun jälkeen ja olivat muuten aivan järkyttävän painavat!! En jaksanut edes tuota petaria itse kantaa yläkertaan... ja patjaa kantamaan tarvittiin miehen lisäksi naapurin mieskin vielä. Uusi sänkykin ostettiin samalla, ihan Ikeaa vaan - itse asiassa kovasti tykkäsin siitä, että tuo on ihan peruspuinen sänky, ei mitään huonekalulevyjä siis. Otettiin 140cm leveänä nuo patjat ja tuo sänky passasi niihin hyvin. (Nyt sitten vaan toivotaan, että Ikea-laatu kestää... jotenkin hiukka epäsuhtaiset kyllä olivat, rimpulasänky ja tonnin painoinen patja...)


Minähän ajattelin kovasti, että mun jatkuvat selkävaivat johtui meidän ikivanhasta joustinpatjasta ja tämä uusi sänky taianomaisesti poistaisi ne vaivat. Mutta ei, kyllä se on vaan heikko lihaskunto, mikä ne kivut aiheuttaa... Ja liiallinen makailu. Siis jos menen vaikka sänkyyn pötkölleen ja lukemaan jo ajoissa illalla, luen puoli yötä ja sen vuoksi sitten nukun aamulla pitkään (eli makailua tulee vaikka tuollaset 10-12h putkeen) olen aivan järkyttävän kipeä selästäni. Joten olen sitten vähän koittanut välillä jumpata selkä- ja vatsalihaksia, joita myös hieroja sekä jäsenkorjaaja säännöllisesti vatkaavat. Nyt tuo opintojen toinen moduuli oli jotenkin tietokoneella istuskelun kannalta ehkä hitusen helpompi ja toisaalta myös kävin ehkä vähän enemmän kävelyillä ja tein taukojumppaakin, joten siinä mielessä selkäkivut on olleet vähän vähäisempiä kuin alkusyksystä. Ja tietty toi hierontakin kyllä auttaa.


Kelit oli marraskuussa kyllä niin surkeita. Koko ajan vaan oli harmaata ja satoi vettä. Meidän koira kyllä tykkäsi... tämän näköisenä se aina välillä tuli ulkoa. Oikeastihan se siis näyttää tältä:


Joten voitte kuvitella, miten kovasti aina odotan syksyllä sitä hetkeä, kun maa jäätyy ja lumi tulee...


Täällä ei kyllä ole juurikaan lunta nähty. Parhaimmillaan on ollut tuollainen pienoinen kerros vain ja tuossakin kuvassa on suojakeli, vesipisarat puussa... 


No joo, ehkä ihan hiukan enemmän oli joulukuun alussa lunta ja ooh, jopa aurinko näyttäytyi muutamana päivänä! Heti kun vähänkin oli valoisampaa, oli oma mielikin pirteämpi - kyllä sillä valolla vaan todella on vaikutusta. Joulu meillä oli kuitenkin musta, tai vihreä, kuten yksi tuttu sanoi. Ihan siis plus-asteita ja täysin lumetonta.


Minä näpertelin itselleni kynttilöitä tuossa joku aika sitten. Olen mietiskellyt kynttilöiden kanssa, että en taida enää hommata itselleni mitään muuta kuin mehiläisvahakynttilöitä ja ehkä noita soijavahaisia, ja rullailinkin sitten kaikki loput mehiläisvahalevyt kynttilöiksi (täytyy varmaan piakkoin tilata uusi satsi vahaa!). Niistä on tullut mun ehdottomia lemppareita ja joka päivä palaa yksi kynttilä alusta loppuun - enempää en raaski kerralla poltella. Soijavahan kanssa olin vähän, että mihin nyt sitten tekisin niitä... ja keksin, että mullahan on noi Kastehelmen tuikkukipot ihan jouten (koska en välitä poltella enää nykyään tuikkujakaan...). Tein siis kynttilät suoraan niihin ja ihan kivoja tuli. Pari tein myös pieniin lasipurkkeihin ja yhden isompaan kynttiläkippoon. Kun noihin laittaa mukaan eteeristä öljyä (eukalyptus on ehdoton lempparini), ne on aivan tosi ihania poltettavia!


Joululahjojen kanssa olen kyllä vuosi vuodelta niukempi. Jotenkin se yletön ja aivoton shoppailu ahdistaa vuosi vuodelta vaan enemmän ja tänä vuonna se saavutti kyllä minun kohdalla ihan huippunsa. Eli siis minun antamat lahjat oli tänä vuonna seuraavanlaiset: 
  • 2-vuotiaalle tarpeeseen toivotut tossut (hoitopaikkaan) ja sukkia
  • 5-vuotiaalle itse tehty muovailuvaha ja puisia välineitä pakattuna metalliseen rasiaan (kuvassa; muovailuvaha on värjätty mustikkamehulla, tuli aivan upea "viuletti", kuten 5-vuotias itse sanoo)
  • 18-vuotiaalle tyttärelle kestovanulappuja ja kestosheiveri (olin tästä keksimästäni lahjasta ihan innoissani!! jotain tarpeellista ja tosi ekologista!)
  • 21-vuotiaalle pojalle toivomansa kylpytakki
  • 23-vuotiaalle pojalle + avokille mattoja, henkareita ja lakanoita, jotka hankin ja annoin heille jo marraskuussa, koska niille oli tarvetta
  • 24-vuotiaalle tyttärelle miehineen astioita, saivat ne myös jo marraskuussa, koska tarve niillekin oli jo silloin
  • äidilleni tuliaisiksi/joulumuistamiseksi puinen kahvimitta
  • kummilleni tyynyliina ja metalliset enkelikoristeet.

Lisäksi tein kimppaloton kymmeneksi viikoksi ja annoin siitä osat kaikille lapsilleni *suklaalevyn kera (yksi osa jäi itselle, eli jos rikastutaan, niin rikastutaan sitten koko porukka yhtä aikaa!). Ja todellakin: that's it. Pyrin siis antamaan vain ekologista tai muuten tarpeellista, ei krääsäleluja, mieluiten muovitonta, pakattuna ekologisesti jne. (ja toivomaan, että lotossa olisi onni myöten...) ja olen sen puoleen tyytyväinen näihin antamiini juttuihin. Vaikkakin.... kyllä mä soisin, että tämä lahjahömpötys oikeasti loppuisi kokonaan ja lahjoja voisi antaa mieluummin vaikka vain synttärinä.

*vinkkinä: suklaalevy on mielestäni parempi vaihtoehto kuin ne sinänsä ihanaa suklaata sisältävät rasiat, joissa kaikki on pakattu yksittäin paperiin. Suklaalevyn folion ja paperikääreen voi kierrättää ja jatkojalostaa, toisin kuin ne miljoonat karkkipaperit. Suklaalevyjäkin on onneksi vaikka mitä makuja nykyään ja tietty ihan paras olis, jos levy olis reilun kaupan suklaata... mutta ihan Fazerin sinisellä menin kyllä itse nyt.


Kyllä myönnän, että lahjattomuus mietitytti. Ihan siinä juuri ennen joulua meinasi iskeä sellanen "täytyisikö nyt sitten kuitenkin hankkia sille, tälle ja tolle vielä jotain"... Mutta en hankkinut. Edes miehelleni, koska ei sillä ollut millekään tarvis. (Ja mieshän siis ei lahjoja hanki lainkaan. Olen ehkä myös vähän väsynyt olemaan aina se, joka huolehtii nämä jutut...) Ennen joulua oli jotenkin niin ahdistava miettiä sitä tulevaa aattoa... ja ihan siis vain noiden lahjajuttujen takia. Toisaalta olen todella tyytyväinen, että en sitten sortunut mitään turhaa ja typerää hankkimaan. Enkä siis saanut itsekään kuin yhden lahjan, joka tuli kummiltani (olikin ihana lahja: pieni hamam-pyyhe, kynttilä ja palasaippua!). 

Äitini oli ennen joulua kovasti painottanut, että "ei lahjoja", joten olikin sitten yllätys, että siellä käydessämme hän tuikkasi käteeni lahjapussin (herkkuja, tuikkukynttilöitä ja servettejä). Aattoiltana saatiin myös vävypojan perheeltä yhteiseksi miehen kanssa lahjapussukka (ihana iso mehiläisvahakynttilä, pieniä pellavapyyhkeitä ja puinen pannunalusta). Olin näistä muistamisista kyllä tosi otettu ja sitten tietenkin harmitti, kun en ollut itse älynnyt heille mitään laittaa...


Joulukorttejakaan en laittanut yhtään tänä vuonna. Vietettiin aatto vanhimman tyttären uudessa kodissa isolla porukalla, joten myöskään koristeita en kotiin laittanut kuin ihan muutaman. En vain halua yhtään mitään laitella... en pidä tontuista, en enkeleistä, en punaisestakaan muuta kuin ihan pienesti vain (esim. tuon pöytäliinan ja valopuussani olevan kissakoristeen verran; noissa molemmissa on myös isosti tunnearvoa, koska liina on edesmenneen mummon luota ja kissan olen saanut rakkaalta ystävältä). Mulla palaa nuo ekan kuvan tähdet täällä kolmessa huoneessa ja ne on mielestäni erittäin riittävät (ja erittäin sopivat myös ennen ja jälkeen joulua), ulkoeteisessä on lisäksi kyntteliköt, jotka ehkä jo kohta sieltä poistan. Aivan riittävästi joulua oli täällä siis, etenkin kun lisänä oli vielä muutama hyasintti ja joulutähti. Kuusta ei ollut lainkaan ja annoinkin sekä kuusenjalan että -kynttilät ja -koristeet tyttären luo.

Meillä ei ollut oikeastaan jouluruokiakaan kotona, koska syötiin siellä tyttären luona. Meidän jouluruoka täällä kotona on ollut jo vuosia erittäin vähäsorttinen, koska ollaan päädytty laittamaan tarjolle vain sitä, mitä oikeasti syödään. (Ja pidän muutenkin yksinkertaisuudesta, kuten kuvan torttukahvitarjoilu varmasti antaa olettaa...) No, tällä kertaa mukana oli myös vävypojan perhe ja joulupöytä vastasi varmasti enemmän heidän tottumuksiaan alkuruokineen ja jälkiruokineen jne. Tarjolla oli siis vaikka mitä!! Mutta en minä sieltä silti syönyt kuin ne tavalliset: porkkanalaatikkoa ja perunamuussia (jotka muuten tein itse; meillä oli siellä nyyttäriperiaatteella nuo ruoat), herneitä, (itse tekemääni) seitanpihviä ja vähän salaattia. 


Tämä (vävypojan äidin tekemä) jälkkäri kyllä sitten kelpasi mulle (suklaan ohella) ihan useamman santsin verran: karpalokiisseliä ja kermavaahtoa. En kyllä muista aikoihin syöneeni mitään niin ihanaa!! Tämän voisin ottaa omaankin jouluuni jatkossa mukaan. ♥ Tosin tytär kyllä sanoi, että jos jatkossa aina vietettäisi tällaisia yhteisjouluja, mutta saa nyt nähdä... Minä kun en välttämättä siitä pukki-lahja-meteli-hässäkästä niin välitä. Toisaalta oli kyllä hirmu kivaa loppuillasta, kun pelattiin korttia porukalla - täällä kotona kun ei todellakaan peliseuraa ole. Joten olihan tuo ihan hauskaa vaihtelua näihin tylsiin yksinäisiin, puhumattomiin koti-iltoihin (mies joko autotallissa tai telkkaria tuijottamassa, minä yksin luen, teen sudokuja, tms.).


Eipä sitten säästytty taudeiltakaan joulun aikaan. Ensimmäisenä oli pieni 2-vuotias useamman päivän ajan ennen joulua jo kuumeessa ja kuulemma myös oli oksentanut. No, yhteen silti kokoonnuttiin, jonka jälkeen samaa tautia enemmän tai vähemmän poti ainakin neljä muuta henkilöä: 2-vuotiaan isä, 5-vuotias, 5-vuotiaan äiti sekä viimeiseksi vielä minun mies. Jospa se siihen sitten jäikin, en ole ainakaan uusista tautitapauksista kuullut.

Kuvassa muuten yksi minun "joulukoristeista" eli kalkkitussilla ikkunaan piirretyt "lumihiutaleet" tai mitä nuo nyt voisikaan imitoida. Idea on suoraan ryöstetty sieltä aiemmassa postauksessa mainitulta YuoTube-kanavalta. Näyttävät kyllä tosi kivoilta etenkin illalla, kun ulkona on pimeää eikä näe, että oikeasti siellä ei lunta ole oikein nimeksikään!


No eipä tässä kai sitten kummempia. Tai tuo on kyllä kumma juttu, tuo orava. Täällä näkyy aina silloin tällöin orava, mikä on oikeasti ihmeellistä, koska meidän talo ja "tilukset" on keskellä peltoa, eikä meillä ole kuin muutama puu koko tontilla. Tuoltako se siis peltojen yli tänne juoksee?? Olen viimeksi ihan pari päivää sitten nähnyt taas tuossa ikkunan takana telineillä oravan, joka itse asiassa vielä hyppäsi ikkunapellille ja kaapi tassuillaan ikkunaakin... ja siis siinä ikkunan sisäpuolella olivat sekä kissa että koira, kissa jopa aivan ikkunaa vasten sohvan selkänojalla! 

En tiedä, mikä kurren meidän pihaan houkuttelee, ehkä nuo pari suurta käpyrikasta kuusta sitten. Mutta vaaran paikka tämä sille kyllä on, koska vaikka meidän kissa on jo kohtalaisen vanha (15v), on se edelleen aika napakka saalistaja. (Yksi orava ainakin on myös saaliiksi päätynyt, valitettavasti.) Yksi orava oli myös pujahtanut avoimesta ovesta autotalliin, jonne se sitten oli oven taakse jäänyt ja aivan sekopäänä koittanut ikkunoista päästä ulos; ikkunalaudoilta oli tavarat tippuneet ja lopulta orava-ressukka oli varmaan kuollut silkasta kauhusta, se nimittäin sitten löytyi lattialta hengettömänä. Ihana on siis oravia nähdä täällä, mutta aina on pieni pelko, miten niiden täällä mahtaa käydä. Tai vaikka ihan vaan tuossa pellon ylityksessä.


Näihin kuviin ja tunnelmiin taidan nyt päättää. Ajattelin tehdä vielä parin päivän sisällä vuosikatsauksen tästä vuodesta 2019, itse tykkään niihin joskus aina palata, kun niistä saa pikakelauksena kuvan koko kuluneesta vuodesta.

Oikein mukavaa loppuvuotta kaikille!

Heli