tiistai 26. joulukuuta 2017

joulun jälkeen


Se olis sitten tältä erää joulu taas ohi. Hyvä hyvä. Pakko se on sanoa, että vuosi vuodelta turhemmalta tämä hässäkkä tuntuu. En vaan meinaa enää millään päästä mihinkään joulufiiliksiin... tai sanotaan niin, että ensilumen sataessa se iskee päälle tosi vahvana, mutta joulun lähestyessä tunne haalistuu haalistumistaan, kunnes olen lopulta ihan tympääntynyt koko asiaan. Ja joka vuosi on edellistä enemmän näitä negatiivisia ajatuksia mielessä. Onkohan tässä käynyt niin, että vaikka olen aina pitänyt itseäni jouluihimisenä, se piirre onkin vuosien saatossa vaan haipunut pois? Tilalle on tullut tylsä, kyyninen keski-ikäisyys, sekä aina vaan vahvempi kulutusvastainen asenne... 

Tässä nyt kuitenkin ihan itellekin muistoksi tämän vuoden joulun ajan juttuja.


Joulun parhaita asioita on hyasintit. Tykkään niiden tuoksusta tosi paljon. Muita joulukukkia en edes hommannut - yhden jouluruusuasetelman sain lahjaksi.


Lahjajutut koitan pitää järkevinä, käytännöllisinä ja ehkä jopa kierrätysaatetta mukailevina. Tänä vuonna intouduin ompelemaan koko pesueelle lahjaksi omat lapaset: omille lapsille (4) ja yhdelle miniälle sekä yhdelle vävypojalle. Kierrätys toteutuu sisusten kanssa; ne on vanhoista fleecepeitoista tai tarpeettomista kangaspaloista tehtyjä. Omasta mielestäni ovat kyllä kivoja ja lämpimiä. Toivottavasti on käyttöä myös... 


Pikkuneidille ompelin tuubihuivin, ja sille vielä pienemmälle neidille pikkupikkulapaset (ilman peukkuja). Lisäksi nuo pienet sai myös lelut; pienemmälle sellanen tunnusteltava ja maisteltava juttu ja isommalle lääkärileikkiin kapistuksia. Koko tyttö olikin sitten laastaroitu ja aika ajoin oli myös pää paketoituna... 

Lisäksi paketteihin laitettiin elokuvalippuja, suklaata, ompelemiani kestohedelmäpusseja (ei kotona asuville) ja pienet toivotut lahjat myös vielä näille kotona oleville (todelliset käytännön lahjat: toinen toivoi rikkinäisten nappikuulokkeiden tilalle uusia, ja toinen mainitsi tarvitsevansa jatkojohtoa...). 

Miehelle ostin niinkin ihkut jutut kuin kompressiosukat, se kun aina valittelee kipeitä jalkojaan töiden jälkeen. (Minä sain mieheltä niskahierontalaitteen... on vissiin kyllästynyt hieromaan niitä itse, hehheh.) Lisäksi annettiin muutamalle tutulle pienet jutut. Ja myös rahaa meni lahjaksi.


Kuusta ei tänä vuonna hankittu ollenkaan. Mulla on jo vuosikausia ollut aikamoinen vääntö itsekseni sen suhteen, onko kivaa kaataa kuusi sen vuoksi, että se sitten töröttää viikon nurkassa kuolemaa tekemässä... Luin syksyllä jonkun matkaa kirjaa nimeltä Puiden salattu elämä, ja se vakuutti mua kyllä vielä lisää siitä, että en haluaisi puita kaadella suotta (jos ollenkaan... pieni ristiriita opiskeluiden kanssa tämä asia, kun meille kuuluu myös sitä raivaamista ja moottorisahailua...). 

Mutta siis joo, tuo minun sisäpuu sai sitten toimia meidän joulupuuna, siihen hommasin muutaman punaisen vaihtopallon valosarjaan ja ripustelin kristallit ja kulkuset sen oksille. Hyvin toimii!


Jouluruokien suhteen mentiin edellisvuosien malliin. Päivällä syötiin isommalla porukalla riisipuuroa (nam!) ja myöhemmin sitten kotiväen kesken noita muita jouluruokia. 

Meidän joulupöytä on hyvin maltillinen, eli se ei notku sitä sun tätä. Eikä ole kyllä omatekemääkään.  Olin tosi iloinen, kun löysin kaupasta vegaaniset valmiit peruna- ja porkkanalaatikot (kaikki perinteiset oli jo loppuneet, kun me kauppaan mentiin ja nämä löytyi sitten vähän vahingossa, mutta hyvä niin!!). Laatikot siis on mun jouluruoat, lisäkkeenä herneet ja tänä vuonna myös vegaaniset nuggetit, sekä punajuurisalaatti. Muu perhe söi kinkkua, ja lasten toiveesta tein perunamuussia, koska he ei tykkää laatikoista. Kaikki oli tyytyväisiä. 

Sitten tietenkin oli suklaata. Sen suhteen olen jokaisena vegaanisena joulunani antanut itselleni luvan lipsua, ja niinpä olen syönyt niin Fazerin sinistä kuin Juhlapöydän konvehtejakin. Enkä aio siitä itseäni ruoskia. Yleensä ottaen kuitenkin syön vegaanisesti ja mahdollisuuksien mukaan hommaan vegeruoat myös jouluun.


Joulun ajan säät on olleet hyvin vaihtelevia. On ollut upeita kirkkaita kelejä; kuvassa on auringonnousu lauantaiaamuna. Keli oli todella, todella kaunis. Samaisena päivänä, meidän ollessa kaupassa, satoi sitten ihan hullunaan lunta - monta senttiä märkiä rättejä muutamassa hetkessä! Ja sitten aattona ja eilenkin taas aurinko paistoi aika ajoin, mennäkseen taas vaihteeksi pilvien taakse... 

Lunta on kuitenkin ollut ja se on ihanaa. Valkoinen maa on pilvisenäkin päivänä kuitenkin valoisa. On niin hassua, että luminen joulu ei todellakaan ole enää nykyään mitenkään itsestään selvä asia!!


Eilen käytiin moikkaamassa yhtä tuttua, joka on joulun aikaan muuttanut remppaamaansa taloon. Kyllä siellä olikin kivan näköistä ja upouuden tuoksuista! Ja mikä taivaallinen rauha siellä maalla, metsän reunassa... olisin voinut vaan loputtomasti tuijotella ikkunoista sitä hiljaista maisemaa. 

Kotimatkalla oli sitten täällä meidän pelloilla noussut taas mieletön sumu, sekin kyllä oli tosi mystinen ja kaunis näkymä - harmi, etten saa koskaan kuviin vangittua sitä mitä toivoisin.

★ ★ ★

No niin, se siitä joulusta! Nyt voi heittää nämä jutut taas lähes vuodeksi mielestään. Huomenna alkaa miehellä jo arki, itse menen kouluun ensi viikolla. Pyykkikone pyörii, ruoka on tulossa uunissa (vielä viimeinen kerta noita jouluruokia...) ja telkkarista saattais tulla vaikka jotain katsottavaa. Tai sitten vois (elikkä oikeasti siis todellakin pitäis...) mennä vaikka vähän lenkille. 

Ihan tosi jees palata normikuvioihin taas. Vielä kun vuoden viimeiset päivät tässä tallataan, voikin sitten aloittaa uuden vuoden (ja uuden kalenterin, jes!). Mulla on mielessä yksi uudenvuodenlupaus... aika radikaali sellainen. En taida sitä kuitenkaan ääneen sanoa. Kerron sitten loppuvuonna (jos muistan!), että toteutuiko se.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Heli

tiistai 19. joulukuuta 2017

nostalgisointia


Se olisi sitten jouluviikko jo!! Mä en ole edelleenkään hirveemmin kotiin joulua laitellut - lähinnä olen ostanut muutaman hyasintin... Joululahja-asiat on myös edelleen aivan alkutekijöissään, tai oikeastaan ei edes siinä. Ajatuksissa mulla on kyllä yhä edelleen se ompelu, mutta tarttis eka käydä vissiin kangaskaupassakin...

Erinäisiä kankaita ja myös lukuisia joulukortteja olen kyllä pyöritellyt käsissäni tänään, kun olen raivannut tätä settiä:


(Eli ei ole vielä siivottukaan tässä talossa...) No, syy tähän kaaokseen on siinä, että kävin viikonloppuna tätini kanssa raivaamassa mummolaa. Mummo on jo asustelemassa palvelutalossa (ja voi siellä onneksi oikein hyvin ♥) ja niinpä meidän kovin kovin rakas mummola on laitettava piakkoin myyntiin. Ja sitä ennen siis myös tyhjennettävä.

Ja tyhjennettävää kyllä riittää. Tädin kanssa urakoitiin useampi tunti, ja saatiin aikaan vaan muutaman paikan raivaus. Mulla on yksi tuttava, joka ompelee, joten mä ajattelin pelastaa mahdollisimman paljon tekstiilejä sitten kaatopaikka-kohtalolta ja raahasin niitä sitten säkkikaupalla tänne meille. Tänään olen siis käynyt ne kaikki säkit läpi ja perannut silkan roskan pois ja vähän koittanut järjestellä kamppeita järkevästi. Ja olen myös katsonut, olisiko jotain, mitä tahtoisin säästää muistoksi itselleni.

Melkoisia aarteita sieltä kyllä löytyi. Tässä esimerkkejä:


Älyttömästi vanhoja postikortteja. Oli kyllä oikeesti aika hauska niitä lueskella läpi. Löytyi jopa omia lähettämiä kortteja sieltä seasta! Ja tuli todettua, että ennen kyllä todellakin läheteltiin paljon enemmän kortteja. (Vertauksen vuoksi: Olen saanut tänä vuonna 2 kpl joulukortteja tähän mennessä...)

Vanhimmat kortit on tässä:


Aika ihania, nostalgisia, pienikokoisia kortteja! Myös nuo lasten onnittelukortit oli hauskoja, niitä löytyi 7-10-vuotiaalle osoitettuna. Kenties kaikkein vanhin kortti oli tämä keskimmäinen:


Se on osoitettu mummolleni, joka oli silloin vielä neiti-ihminen! Vuosiluku oli 1946. Löytyi myös pieni pinkka kutsukortteja mummon ja ukin häihin:


Siis oikeesti!!! Säästössä oli siis kortteja 70 vuoden takaa!!!

Mummo on ollut kova ompelemaan. Ja säästämään ihan kaiken... Laatikot oli osittain täynnä ihan käsittämätöntä silppua. Ymmärrän kyllä, että tapana oli aikanaan hyödyntää ihan kaikki. Mutta voin sanoa, että silti hiukan kummastutti vanhojen joulukalentereiden luukut.....  siis pelkät luukut siellä irrallaan pyörimässä. No, ne saattoi tosin olla myös meidän serkusten jäljiltä siellä, me kun vietettiin lapsena aika paljon aikaa mummolassa.

Keittiön kaappeja ei juurikaan nyt edes katseltu. Muistan kuitenkin, että mummo säästi aikanaan joka ainoan muovipussin, jogurttipurkin, voipaketin paperin, pussinsulkijan... Eli mä olen kyllä niin kaukana mummosta tuossa asiassa, kuin vaan olla voi, koska mä en haluaisi säästää yhtikäs mitään. (Näistä jutuista säästän kyllä todennäköisesti ainakin muutamia noista ihan vanhimmista korteista.)

No, ompelun saralta löytyi kyllä myös jännittäviä juttuja. Esimerkiksi nämä:


Kuka arvaa mitä ne on??? No, nehän on tietenkin korsettiliivien "luita". (No joo, en todellakaan olis ite tiennyt, mutta täti tiesi.)


Ai niin, tokihan mummolasta myös kahvipusseja löytyi. Mummo on ommellut tosi paljon niitä kahvipussikasseja, nämä nyt sitten odottavat vielä tekijäänsä. Toivottavasti saan lahjoitettua nämä jollekin innokkaalle.

Ihan muutaman jutun otin sieltä itselleni muistoksi. Yksi niistä on tämä Karhulan lasipurkki. Niitä olisi ollut useampiakin, mutta ei mulla niille varsinaisesti käyttöä ole, joten yksi riitti.


Toinen kotiin jäävä muisto onkin sitten ihanuuksien ihanuus:


Tämän jakkaran päällä olen istunut itsekin lapsena ja nyt siinä on keikkunut jo omakin lapsenlapseni! ♥ Tykkään tuosta niin kovasti!! Se on siis sellanen aika matala, alle mun polven korkuinen. Sille pitää nyt paikka kehitellä (ja ehkä myös uusi maalipinta punaisen tilalle, mutta se nyt jää vielä nähtäväksi...).

Sellanen reissu siis tuli tehtyä ja puuhaa on tälle päivälle näiden kanssa riittänyt. Nyt olis vissiin kuitenkin iskettävä nuo kamat kasseihin ja siirryttävä muihin hommiin - mulla on tällä viikolla vielä yksi tehtävänpalautuskin, puhumattakaan kaikista niistä tekijää odottavista jouluisista asioista...

Mukavaa jouluviikkoa kaikille! Ai niin, ja ihanaa, kun on LUNTA!!! ♥

Heli

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

itsenäisyyspäivänä


Ihan ensimmäisenä toivotan oikein ihanaa itsenäisyyspäivää kaikille! ♥ Meillä on onni asua tässä upeassa maassa, jossa saamme elää vapaina. Meillä on neljä ihanaa vuodenaikaa, joista talvi näyttää tänään aivan parastaan täällä kaakossa, ja meillä on kaunis ja puhdas luonto, josta voimme olla ylpeitä ja jota meidän kaikkien pitäisi vaalia jatkossakin. Jos nyt on epäkohtiakin, niin niitä on varmasti jonkun mielestä ihan jokaisessa maassa. Meillä on kuitenkin tämä rakas sinivalkoinen Suomi, ja tänään saadaan jokainen sitä asiaa juhlistaa. Onnea ihanalle kotimaalle! ♥

★ ★ ★ ★ ★

Suomi 100 -teemalla on menty nyt aika tavalla pitkin vuotta. Meillä oli koulussakin teemapäivä, jossa kantavana teemana oli sata vuotta kiertotaloutta. Oman ryhmäni tehtävänä oli järjestää sinne ohjelmaa. Meidän kontolla olikin sitten kierrätysteemainen askartelupaja, jossa syntyi esimerkiksi tämä omasta mielestäni tosi ihana tuikkukippo:


Ja sitten on tietenkin lähestyvän joulun merkeissä ollut jo useammat pippalot. Ihan ekana oli miehen työpaikan pikkujoulut, joissa olin mukana. Hauskaa oli ja tanssittua tuli. Minut oli huomioitu ihanasti siellä ruokailun kohdalla ja sain ihan oman pizzan (joka kyllä maistui muillekin). (Ja juu, oli siellä jouluruokiakin, mutta myös pizzaa muillekin kuin mulle.)

Sitten oli bloginaisten tapaaminen pikkujoulujen merkeissä. Kokoonnuttiin Katjan ihanassa uudessa kodissa, jossa joulua tulvi jo talon täydeltä ja ulkonakin. Niin nättiä, voi että!


Herkkuja oli tarjolla nyyttärimeiningillä ja pienet paketit kuului myös illan kulkuun. Minun paketista kuoriutui teetä, tähtiservettejä ja suloisia ruusunnuppuja! ♥ Kiitos mukavasta illasta kaikille mukana olleille; Katjalle, Krisselle ja Jessicalle!


Meillä oli myös luokan kanssa pikkujouluinen tapaaminen yhden luokkalaisen kotona. Mä niin hirmuisesti tykkään noista luokkakavereistani ja luokallamme on aivan superhyvä henki! ♥Yksi porukastamme on parhaillaan reissussa, mutta kiitos vain Whatsapille, tämäkin ystävä pääsi osaksi illasta näköpuhelun avulla (ja me saatiin ihastella etelän valoa ja palmuja). 

Vaikka me jo opintojemme puolesta ollaan aika tavalla ekoilevaa porukkaa, eikä noin yleisesti ottaen olla minkään valtaisan kulutusjuhlan kannalla, oli meillä silti ohjelmassa myös pienet paketit. Lahjojen teemana meillä oli kuitenkin kierrätys, niinpä minäkin sitten kasailin paketin ihan tuolta omista kaapeista, sellaisista pikkujutuista, jotka saatoin laittaa kiertoon (muutama joulukoriste, yksi tuikkukippo...). Joulupukkina meillä toimi yksi ihanista opettajistamme, joka oli myöskin tullut juhliin osaksi iltaa. Itse sain lahjaksi ihanan kupin pahvilaatikkoineen. Kiitos pukille ja lahjan laittaneelle tontulle! ♥


No, koska en ole taas hetkeen kirjoitellut, niin täällähän on sitten tapahtunut myös sisustusrintamalla pitkästä aikaa. Olen kyllä näitä muutoksia jo mietiskellyt, mutta nyt vasta sain aikaan... Eli hommasin todella likaantuneiden ja kulahtaneiden sohvanpäällisten tilalle uudet ja nyt onkin minun turkoosit väripilkut vaihtuneet seesteiseen beigeen. Tykkään kyllä tästä uudesta kovasti. Enkä mä niitä vanhojakaan päällisiä hylkää, täytyy joskus tuonnempana kokeilla tehoaisko niihin joku tahranpoisto tai vaikka sitten uudelleen värjäys. 


Sohvien lisäksi on uudistunut myös pirttikalusto. Senkin maalaamista olen miettinyt jo kauan, sillä vaikka tykkäsinkin kovasti siitä vaaleansinisestä, niin pitkän aikaa kuitenkin kaihersi ajatus valkoisesta... Lopulta sitten tartuin sutiin ja maalinjämiin ja maalasin ne. Tykkään uudistuneesta pöydästäkin oikein kovasti (ja nyt mietityttää sitten vuorostaan tuo kellertävä penkkisohva, joka ei ole muutenkaan silmää suuremmin värillään miellyttänyt...).


Mä en ole kotiin sen kummemmin vielä joulua laitellut. Ainoastaan pallovaloihin hankin muutaman punaisen pallon (enkä oikein tiedä, tykkäänkö vai en...) samalla, kun mun piti uusia siihen valosarja, joka yhtäkkiä vaan lakkasi tyystin toimimasta (tai no, oli siinä jo pitkän aikaa pimentynyt pallo, toinen... viides, kuudes...). Josko tässä lähempänä joulua sitten jotain muutakin laittelis, nyt ei oo jotenkaan vaan vielä huvittanut. Tänään satoi tuo lumi, nyt jos se pysyisi niin saattaisi se joulumielikin hiippailla mieleen, mutta jos se sulaa pois, niin tietää kyllä taas takapakkia sitten.


Kortteja olen pikkuhiljaa kirjoitellut. Tänä vuonna teen kortit luokkakaverin ottamiin valokuvakortteihin, joihin kirjoitan siis vain joulun toivotukset upean revontulikuvan kaveriksi. Noin muuten mulla on taas se perinteinen mietintä, että mitähän järkeä tässä joulussa varsinaisesti edes on... mitä lahjoja, vai tuleeko lahjoja... mitä ruokia... mennäänkö käymään sukulaisissa ennen vai jälkeen joulun, vai ei ollenkaan (pitkä matka)... Ja sen sellaista.


Nyt taidan kuitenkin alkaa miettiä ruokajuttuja. Illalla pitää sitten lastata jotain herkkuja sohvan kylkeen ja varata paras paikka, sillä Linnan juhlat on sentään ihan pakko katsoa myös ja etenkin tänä vuonna!

Mahtavaa päivää kaikille! ♥

Heli