joulun jälkeen

Se olis sitten tältä erää joulu taas ohi. Hyvä hyvä. Pakko se on sanoa, että vuosi vuodelta turhemmalta tämä hässäkkä tuntuu. En vaan meinaa enää millään päästä mihinkään joulufiiliksiin... tai sanotaan niin, että ensilumen sataessa se iskee päälle tosi vahvana, mutta joulun lähestyessä tunne haalistuu haalistumistaan, kunnes olen lopulta ihan tympääntynyt koko asiaan. Ja joka vuosi on edellistä enemmän näitä negatiivisia ajatuksia mielessä. Onkohan tässä käynyt niin, että vaikka olen aina pitänyt itseäni jouluihimisenä, se piirre onkin vuosien saatossa vaan haipunut pois? Tilalle on tullut tylsä, kyyninen keski-ikäisyys, sekä aina vaan vahvempi kulutusvastainen asenne... 

Tässä nyt kuitenkin ihan itellekin muistoksi tämän vuoden joulun ajan juttuja.

Joulun parhaita asioita on hyasintit. Tykkään niiden tuoksusta tosi paljon. Muita joulukukkia en edes hommannut - yhden jouluruusuasetelman sain lahjaksi.

Lahjajutut koitan pitää järkevinä, käytännöllisinä ja ehkä jopa kierrätysaatetta mukailevina. Tänä vuonna intouduin ompelemaan koko pesueelle lahjaksi omat lapaset: omille lapsille (4) ja yhdelle miniälle sekä yhdelle vävypojalle. Kierrätys toteutuu sisusten kanssa; ne on vanhoista fleecepeitoista tai tarpeettomista kangaspaloista tehtyjä. Omasta mielestäni ovat kyllä kivoja ja lämpimiä. Toivottavasti on käyttöä myös... 

Pikkuneidille ompelin tuubihuivin, ja sille vielä pienemmälle neidille pikkupikkulapaset (ilman peukkuja). Lisäksi nuo pienet sai myös lelut; pienemmälle sellanen tunnusteltava ja maisteltava juttu ja isommalle lääkärileikkiin kapistuksia. Koko tyttö olikin sitten laastaroitu ja aika ajoin oli myös pää paketoituna... 

Lisäksi paketteihin laitettiin elokuvalippuja, suklaata, ompelemiani kestohedelmäpusseja (ei kotona asuville) ja pienet toivotut lahjat myös vielä näille kotona oleville (todelliset käytännön lahjat: toinen toivoi rikkinäisten nappikuulokkeiden tilalle uusia, ja toinen mainitsi tarvitsevansa jatkojohtoa...). 

Miehelle ostin niinkin ihkut jutut kuin kompressiosukat, se kun aina valittelee kipeitä jalkojaan töiden jälkeen. (Minä sain mieheltä niskahierontalaitteen... on vissiin kyllästynyt hieromaan niitä itse, hehheh.) Lisäksi annettiin muutamalle tutulle pienet jutut. Ja myös rahaa meni lahjaksi.

Kuusta ei tänä vuonna hankittu ollenkaan. Mulla on jo vuosikausia ollut aikamoinen vääntö itsekseni sen suhteen, onko kivaa kaataa kuusi sen vuoksi, että se sitten töröttää viikon nurkassa kuolemaa tekemässä... Luin syksyllä jonkun matkaa kirjaa nimeltä Puiden salattu elämä, ja se vakuutti mua kyllä vielä lisää siitä, että en haluaisi puita kaadella suotta (jos ollenkaan... pieni ristiriita opiskeluiden kanssa tämä asia, kun meille kuuluu myös sitä raivaamista ja moottorisahailua...). 

Mutta siis joo, tuo minun sisäpuu sai sitten toimia meidän joulupuuna, siihen hommasin muutaman punaisen vaihtopallon valosarjaan ja ripustelin kristallit ja kulkuset sen oksille. Hyvin toimii!

Jouluruokien suhteen mentiin edellisvuosien malliin. Päivällä syötiin isommalla porukalla riisipuuroa (nam!) ja myöhemmin sitten kotiväen kesken noita muita jouluruokia. 

Meidän joulupöytä on hyvin maltillinen, eli se ei notku sitä sun tätä. Eikä ole kyllä omatekemääkään.  Olin tosi iloinen, kun löysin kaupasta vegaaniset valmiit peruna- ja porkkanalaatikot (kaikki perinteiset oli jo loppuneet, kun me kauppaan mentiin ja nämä löytyi sitten vähän vahingossa, mutta hyvä niin!!). Laatikot siis on mun jouluruoat, lisäkkeenä herneet ja tänä vuonna myös vegaaniset nuggetit, sekä punajuurisalaatti. Muu perhe söi kinkkua, ja lasten toiveesta tein perunamuussia, koska he ei tykkää laatikoista. Kaikki oli tyytyväisiä. 

Sitten tietenkin oli suklaata. Sen suhteen olen jokaisena vegaanisena joulunani antanut itselleni luvan lipsua, ja niinpä olen syönyt niin Fazerin sinistä kuin Juhlapöydän konvehtejakin. Enkä aio siitä itseäni ruoskia. Yleensä ottaen kuitenkin syön vegaanisesti ja mahdollisuuksien mukaan hommaan vegeruoat myös jouluun.

Joulun ajan säät on olleet hyvin vaihtelevia. On ollut upeita kirkkaita kelejä; kuvassa on auringonnousu lauantaiaamuna. Keli oli todella, todella kaunis. Samaisena päivänä, meidän ollessa kaupassa, satoi sitten ihan hullunaan lunta - monta senttiä märkiä rättejä muutamassa hetkessä! Ja sitten aattona ja eilenkin taas aurinko paistoi aika ajoin, mennäkseen taas vaihteeksi pilvien taakse... 

Lunta on kuitenkin ollut ja se on ihanaa. Valkoinen maa on pilvisenäkin päivänä kuitenkin valoisa. On niin hassua, että luminen joulu ei todellakaan ole enää nykyään mitenkään itsestään selvä asia!!

Eilen käytiin moikkaamassa yhtä tuttua, joka on joulun aikaan muuttanut remppaamaansa taloon. Kyllä siellä olikin kivan näköistä ja upouuden tuoksuista! Ja mikä taivaallinen rauha siellä maalla, metsän reunassa... olisin voinut vaan loputtomasti tuijotella ikkunoista sitä hiljaista maisemaa. 

Kotimatkalla oli sitten täällä meidän pelloilla noussut taas mieletön sumu, sekin kyllä oli tosi mystinen ja kaunis näkymä - harmi, etten saa koskaan kuviin vangittua sitä mitä toivoisin.

★ ★ ★

No niin, se siitä joulusta! Nyt voi heittää nämä jutut taas lähes vuodeksi mielestään. Huomenna alkaa miehellä jo arki, itse menen kouluun ensi viikolla. Pyykkikone pyörii, ruoka on tulossa uunissa (vielä viimeinen kerta noita jouluruokia...) ja telkkarista saattais tulla vaikka jotain katsottavaa. Tai sitten vois (elikkä oikeasti siis todellakin pitäis...) mennä vaikka vähän lenkille. 

Ihan tosi jees palata normikuvioihin taas. Vielä kun vuoden viimeiset päivät tässä tallataan, voikin sitten aloittaa uuden vuoden (ja uuden kalenterin, jes!). Mulla on mielessä yksi uudenvuodenlupaus... aika radikaali sellainen. En taida sitä kuitenkaan ääneen sanoa. Kerron sitten loppuvuonna (jos muistan!), että toteutuiko se.

Mukavaa loppuvuotta kaikille!

Heli