vuosikatsaus 2017

On taas tullut aika koota yhteen pakettiin mennyt vuosi. Vuosi 2017 onkin ollut kenties raskaampi kuin mikään koskaan ennen. On ollut suurta surua ja valtavaa epätoivoa. Olen menettänyt rakkaan koirani ja hyvä etten myös järkeäni. Olen kuitenkin myös ottanut loikkaa uutta kohti - kenties kaiken sen raskaan sinne suuntaan potkimana. 

Tänään, uuden vuoden ensimmäisenä päivänä, on ihan ok fiilis. (Mitä nyt joku on syönyt suullani kakkaa ja päässäkin hiukan takoo...) Nyt kokoan vuoden pakettiin ja sitten aloitan toiveikkaana ja innokkaana upouuden vuoden 2018!

Koirani muistoksi päätin laittaa tämän postauksen kuviksi sen kuvia menneiltä vuosilta. ♥

Tammikuussa tein tietenkin heti alkuun hienoja suunnitelmia uudelle vuodelle. No, eipä ne juuri pitäneet. Mutta ei se mitään, aina voi yrittää uudelleen! Luin paljon kirjoja, leikkautin tukastani puolet pois ja kävin Vegemessuilla. Murehdin kovasti koiran sairasteluja.

Helmikuussa sairastin itsekin. Ja koira vielä enemmän. Olin aivan ihmeissäni, mikä sitä vaivaa... lääkärissä käytiin moneen kertaan, mutta selvyyttä ei saatu, pieniä aavisteluja vaan. Kokeilin tehdä erilaisia vegaanisia juttuja, esim. jäätelöä ja raakasuklaata. Koin jonkunlaisen "kamelin selän katkeamisen" töissä tapahtuneiden juttujen takia. Aloitin talviloman, mutta jäinkin sitten sen aikana pitkälle sairaslomalle. Siivoilin ja raivailin kotona. Ja olin ihan tyhmällä valokuvakurssilla.

Maaliskuu oli todella surullinen kuukausi. Koiralta löytyi laajalle levinnyt syöpä ja jouduin tekemään raskaimman ratkaisun mitä tehdä voi. Valtava murhe synkensi koko elämäni. Sairastin itsekin sitten monta lääkekuuria vaativaa sairautta pienessä ajassa ja olin koko kuukauden vielä muutenkin sairaslomalla. 

Huhtikuussa käytiin miehen kanssa risteilemässä. Kävin myös ystäväni luona Helsingissä. Meillä oli nuorimmaisen rippijuhlat.

Toukokuussa vietettiin lumista vappua! Mietin somejuttuja ja niiden järkevyyttä. Pidettiin miehen kanssa vapaita ja oltiin ystävien kanssa lomalla aurinkoisessa Barcelonassa.

Kesäkuu alkoi tosi koleasti. Tein huvikseni katsauksen omiin vaatteisiini ja raivailin myös keittiön kaappeja. Hommasin Bokashi-kompostorin. Olin Joensuussa Venlojen viestissä suunnistamassa ja samalla pienellä kesäajelulla miehen kanssa. Juhannusta vietettiin aika lokoisissa merkeissä lähinnä kotosalla. Käytiin miehen ja kahden nuorimman lapsen kanssa köysiradoilla keikkumassa. Hain kesäkuussa (lähes kaikilta salaa) opiskelemaan.

Heinäkuussa syntyi toinen lapsenlapsi, ihana pieni prinsessa! ♥ Käytiin miehen kanssa taas ajelemassa, tällä kertaa katsomassa Urajärven kartanoa. Kesä ahdisti... lähinnä töissä olemisen osalta siis. Tuntui, että elämää oli lähinnä vapaapäivinä, eikä silloinkaan kovin hääviä. Koko kesänä en saanut laitettua edes kukkasia pataan.

Elokuussa kirjoitin ylös kesän raskaita tuntoja, mutta lopulta poistin koko postauksen. Sain tiedon opiskelupaikasta!! Aloitin opinnot kesälomani aikana ja voi miten tuntui viimeinkin, että Tämä On Se Minun Juttu!!! Muulla tavoin elokuu oli todella raskas kuukausi.

Syyskuussa en paljon blogiin saanut kirjoiteltua. Olin ihan intona uudesta koulustani. Tuntui, että alan uudelleen löytää itseäni. Pidettiin meillä pikkuneidin ristiäiset. Nuorempi poika oli yksinään Thaimaassa reissussa. Syyskuu oli kuitenkin omalta osaltaan myös tosi raskas.

Lokakuussa olin blogitreffeillä. Ja kävin pitkästä aikaa siskoni luona kylässä. Leikkasin meidän omenapuun (ekaa kertaa ikinä). Vietin syyslomaa.  Oli ekat pakkaset. Taas siivoilin ja raivailin. Ompelin itselleni lapaset. Käytiin katsomassa yhtä söpöä pientä taloa. Ja käytiin elokuvissa katsomassa uusi Tuntematon sotilas.

Marraskuussa oli jo hiukan kipakoita pakkasia. Mietin tulevaa, sitä miten opiskelujen kanssa rahatilanne lutviutuu. Kävin hakemassa lisää opintovapaata töistä. Hommasin meille ekosuihkun. Aika ajoin oli opintojen kanssa tunne, että tieto vaan lisää mun maailmantuskaa. Mulla oli mahdottomasti vatsavaivoja, taas. Käytiin luokan kanssa Repovedellä. Hommasin kevään työssäoppimispaikan. Satoi ihan mahottomasti lunta!

Joulukuussa oli tietenkin nuo joulujutut. Ompelin lapsille lapasia lahjaksi. Oli myös Suomen 100-vuotispäivä. Oli jotenkin todella juhlava fiilis sen takia! Hommasin uudet sohvanpäälliset ja maalattiin ruokapöytä - pientä uudistusta sisustukseen siis. Kävin sukuloimassa Keski-Suomessa ja purkamassa vähän osaltani mummolaa. Toin sieltä kotiin pienen jakkaran ja tosi vanhoja kortteja. Joulu meni kotosalla aika pienesti laitettuna. Ja eilen sitten juhlistettiin vuoden vaihdetta naapurissa (ja nyt on kyllä kieltämättä vähän tukka kipeä ja tekee mieli tehdä lupauksia olla enää koskaan tarttumatta viinipulloon...).

★ ★ ★

Sellainen vuosi se oli. Paljon tuskailua työjuttujen kanssa, ikävä pientä koiraa, oman itseni etsimistä, uudelle alalle opiskelua. Raskas vuosi, mutta hei, tästä on suunta vaan eteenpäin ja ylöspäin. Uskon, että uusi vuosi on edeltäjäänsä parempi!

Toivotan kaikille oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2018! ♥

Heli