keskiviikko 27. tammikuuta 2016

pohdintoja harrastuksista ja vapaa-ajasta


Pakkaset on lauhtuneet, hurraa! Tosin tilalla on nyt sitten vesisade ja jäiset tiet... ei kiva. Onkohan koskaan sellasta keliä, että olis just hyvä?? 

Meillä jouduttiin lopulta tarttumaan kuvan osoittamiin järeisiin keinoihin, että saatiin keittiön putket sulatettua. Meillä on tehty jo aikanaan tuohon pikkueteisen puolelle lattiaan muutama reikä väliseinän seinänvierustalle. Ne jää kivasti mattojen alle piiloon, eikä ole lainkaan haitaksi taikka näy sieltä. Matot sitten vaan nostellaan ylös ja huudatellaan sinne reikiin mun hiustenkuivaajalla... se onkin ollu aika kovilla. Nyt kuitenkin mies joutui lopulta ottamaan jo keittiön puolelta lattialankkuakin irti, että pääsi sinne asian ytimeen, koska jäätynyt kohta ei vaan meinannut millään sulaa. Ja viimein vesi taas juoksi, se oli kyllä todellakin ilon hetki!


Mä olen aivan kertakaikkisen hullaantunut lukemiseen. Olen kyllä koko ikäni lukenut enemmän ja vähemmän, mutta nyt viimeisen vuoden aikana olen taas lukenut todella paljon. Ajattelin alkaa laittamaan ihan jonnekin ylös, mitä kaikkea vuoden mittaan tulee luettua... Nuo kuvan kirjat olen lukenut tässä tammikuun loppupuolella. Esimerkiksi tuon ylimmäisen luin kokonaisuudessaan eilen... aloitin joskus neljän maissa ja lopetin pikkusta vaille puolen yön. 520 sivua. Aika hyvin, etten sanois!!

Lukeminen on mielestäni hyvä harrastus, mutta kyllähän se sitten aikaa syö kaikelta muulta. Toisaalta mietin, että miltä muulta?? Mitä ihmiset tekee töiden jälkeen iltaisin?? (Tai ennen iltavuoroa aamuisin?) Mä olin eilen töissä 7-14.30, tein sen jälkeen pienet ruokaostokset, tulin kotiin. Otin koirat käymään pihalla, lakaisin lumia talon edustalta ja putsasin lumet auton päältä kokonaan pois. Täytin tiskikoneen ja laitoin sen päälle, tiskasin käsitiskin, tein ruokaa, söin... Ja sitten aloin lukemaan. Mitä jäi tekemättä? En tiedä, ei mitään mielestäni. Juttelin välillä lasten kanssa, jos ne tuli tuohon käkyilemään. En katsellut telkkaria, en sitä muutenkaan juurikaan katsele. Ei ollut pyykkiä pestäväksi eikä mitään siivottavaa. Tyttö vei koirat lenkille. Illemmalla söin iltapalaa tuossa lasten kanssa yhtä aikaa. Eipä nuo isot lapset äidin seuraa kaipaa sen kummemmin. Ne meni nukkumaan ja minä jatkoin lukemista. Ja sitten se kirja olikin luettu.


Aika ajoin mietin tosi paljon, mitä muut ihmiset tekee vapaa-ajallaan. Moni varmaankin harrastaa jotain. Liikkuu, tapaa ihmisiä. Tekee käsitöitä. Mietin tätä siksi, koska jotenkin tämä pelkkä "oleminen" tuntuu vähän niin kuin huonolta asialta. Ihan niin kuin pitäis harrastaa, tulla ja mennä. Pitäis olla kiirekiirekiire, säntäillä sinne ja tänne, kuskailla lapsia, olla ahkera. Muuten on ehkä laiska.

Mä en harrasta yhtikäs mitään kodin ulkopuolella, ellei nyt sitten koirien lenkitystä lasketa. Jos mulla ei olis koiria, en ehkä lenkkeilis lainkaan, mikä on tietenkin tosi huono juttu. Syytän aika paljon sekalaista vuorotyötäni siitä, että ei tule edes hakeuduttua mihinkään harrastukseen, jossa kokooonnuttaisi säännöllisesti viikottain. Joka tapauksessa jos "harrastukset" on lukeminen, bloggaaminen ja koirien lenkitys, niin sehän on vähän niin kuin ei mitään. Vai onko?

Mutta edelleen mua kiinnostaa, mistä koostuu ihmisten vapaa-aika. Onko se jotenkin erilaista kuin mun oma vapaa-aika? Onko muut ihmiset paljon aktiivisempia? Mä vaan jotenkin niin tykkään siitä, että voin olla vaan. Olla ja lukea ja juoda teetä. No ok, myös syödä suklaata. Mutta ei me esimerkiksi perheen kanssa mitään yhteistä tehdä, vaikka oltais kaikki kotona. Tyttö piirtää ja ompelee omassa huoneessaan, toinen poika pelaa pelaamasta päästyäänkin, omassa huoneessaan sekin, ja isompi poika majailee aitassa, eli omassa huoneessaan, ellei sitten ole ajelemassa isin autolla ympäri kyliä. Ja se isi, sillä on omat juttunsa tuolla autotallissa. Enemmän se siellä on kuin sisällä mun kanssa, ja jos se on sisällä, se on telkkarin ääressä ja mä keittiön pöydän äärellä lukemassa tai sitten tietokonenurkassani. Yhdessä ehkä syödään, ehkä ei.


No oli miten oli, tällaista laiskanpulskeaa elämää mä vietän vapaa-ajallani. Joskus tapaan ystäviäkin tottakai, mutta pääosin olen vapaa-aikani ns. yksin, vaikka kotona muita oliskin. Joskus käydään tytön kanssa yhdessä lenkillä, kerran viikossa vien sitä tallille, satunnaisesti pakotan pyydän miehen mukaani kaupoille... Hoitelen kotia yleensä yksin, siivoilen (muiden jälkiä...), pesen pyykkiä, tiskailen, maksan laskuja. Järkkäilen ja raivailen paikkoja aikani kuluksi ja siksi koska se vaan on niin ihanaa. Viikkosiivous tehdään yleensä yhdessä miehen kanssa, mutta sekin riippuu aika paljon mun työvuoroista - jos olen lauantaina töissä, odotan kyllä, että täällä sitten muut siivoaa ilman mua ja saan tulla puhtaaseen kotiin.

Aina välillä kuitenkin mietin, että pitäiskö elämässä olla jotain muutakin, kuten joku innostava harrastus mihin lähtisi joka viikko. Pitäiskö jumpata ja humpata, käydä ulkona syömässä ja elokuvissa - siis ihan vaan oman mielen virkistymiseksi. Jämähtääkö sitä vaan olemaan ja laiskistumaan, jos ja kun ei ole mitään erityisempää aktiviteettiä elämässä. Onko vaikkapa vuorotyö ihan vaan tekosyy sille, ettei oikeesti vaan huvita tehdä mitään ja mennä minnekään...

Miten te vietätte aikaanne?

Heli

perjantai 22. tammikuuta 2016

haasteisiin vastailua


Aaaaargh, nämä pakkaset kyllä tappaa mut! Tänä aamuna oli mittarissa -28 astetta ja tällä hetkellä on -24, että eipä kovin kummoista lauhtumista ole tapahtunut. Kyllä mä jo niiiiiiin odotan ensi viikkoa, kun ennustuksen mukaan ollaan plus-asteilla. Paree pitää paikkaansa ennusteiden kyllä tällä kertaa!! 

Meillä on tällä hetkellä ties monetta päivää keittiön putket jäässä. Olen toiveikkaana joka päivä odottanut, että "kyllä se mies TÄNÄÄN saa ne sulatettua", mutta ei ne vaan sula. Aamulla oli sitten pakko luovuttaa, tyhjentää astianpesukone ja tiskiallas, raahata astiat ensin kylppäriin likoamaan ja sitten tiskata ne siellä. Ei siinä mitään, ihanan lämmintä oli lutrata kuumalla vedellä, mutta aika vaivalloista puuhaa on lattian tasalla kyykkiä, kaadella ällöttäviä tiskivesiä pitkin poikin, kantaa tiskejä keittiön kuivauskaappiin kuivumaan jne jne jne. Otamme kyllä nyt viimein käyttöön kertakäyttöastiat siihen saakka, kunnes ne putket ihan oikeesti saadaan auki...

Meillä on muutenkin täällä koko ajan niiiiiiiin kylmä... Vaikka joka ilta uunit lämmitetään ihan kuumiksi, alkaa jo iltapäivällä hiipiä taloon sellanen kylmyys, että huhhuh. Etenkin eteinen ja keittiö on selkeästi viileitä. Olen siirtänyt bloggauspaikkanikin tuolta nurkasta tähän ruokapöydän äärelle, kun nurkka on niin vilakka. Taljatkin on edelleen pihalla, joten pelkällä paljaalla tuolilla pylly suorastaan jäätyy. Vaatteita on pidettävä reilusti normaalia enemmän ja pirtin penkillekin olen laittanut fleecehuovan lämmikkeeksi.

Samaan aikaan luen kirjaa, joka kertoo Suomesta vuonna 1920... kaikki tehdään käsin, kesät ja talvet, lapset hoitaa pienempiä sisaruksiaan, pitää tulia uuneissa, kantaa puita ja vettä pakkasessa... Että noh, jos meillä nyt viikon ajan on keittiöstä vesi pois pelistä, mutta sitä saa silti kuumana ja kylmänä parin metrin päästä kylppäristä, niin ehkä mä kestän...


Sain joku aika sitten Kotoilua Mäkelässä -blogista Ystäväkirja-haasteen. Kiitos sinne Annelle! Mä tykkään vallan kauhiasti tehdä kaikki haasteita, joten tässä tämä nyt sitten tulis.

Ensinnäkin haasteen säännöt:
Kiitä haasteen antajaa
Vastaa sinulle annettuihin Ystäväkirjan kysymyksiin
Lisää kuvaksi / kuviksi parhaiten itseäsi kuvastavia kuvia
Keksi uudet -tai käytä vanhoja - kysymykset blogiystävillesi
Haasta mukaan ihania bloggaajaystäviä.

Sitten niihin kysymyksiin ja vastauksiin...

1. Perheesi? 
Mies, neljä lasta, yksi lapsenlapsi. Yksi noista neljästä lapsestamme asuu omillaan ja hänellä on tuo lapsenlapsi, mummon pieni murunen. ♥ Lisäksi miehelläni on kaksi lasta ja heillä on yhteensä kolme lasta. Näemme kuitenkin heitä kaikkia todella harvoin.
Niin ja sitten on tietenkin nuo lemmikit: kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua. Puput ovat kuopuksemme.

2. Mitä teet työksesi?
Olen kaupassa töissä. Kaikkia niitä hommia siis, kassalta kaikille eri osastoille, monenlaisissa erilaisissa vuoroissa...

3. Minkä taidon haluaisit osata / oppia?
Valokuvaamisen taidon. Kuvittelin vuosia sitten, kun ostin järkkärin, että kuvatkin sitten ihan tuosta vaan ovat tosi hienoja. No eivät ole... Enkä vaan jaksa itekseni opetella niitä kameran juttuja. 

4. Mikä ärsyttää arjessa eniten?
Toimimattomuus. Siis sellanen, että mun tarvii koko ajan olla vähän niin kuin huomaamassa ja tekemässä monet aivan perusasiat. Sammuttelen toisten jäljiltä valoja, huolehdin, että lämmitys hoituu, herättelen aamulla kaikki, suunnittelen ruoat (ja yleensä myös teen ne)... Musta tuntuu välillä, että mä käyn töissä ja sitten kuitenkin vielä teen kotona ihan kaiken. No, itse haalin hommat itselleni... toisaalta myös tykkään kovasti siitä, että mulla on kaikki langat käsissä, mutta hei, vois kai noi nyt sentään kuitenkin valot sammutella ja laittaa uuden vessapaperirullan telineeseen...

5. Mikä ilahduttaa arjessa eniten?
Siivottu koti. Se on kyllä niin parasta. Myös yksin oleminen kotosalla on ihanaa, eli siis arkivapaat. Voin vaan lipittää kuppitolkulla teetä, napostella suklaata, lukea kirjaa, blogata...

6. Ruokabravuurisi?
Olen kyllä aika huono kokki... Etenkin vielä, kun en suostu kaikkea tekemään (kuten kanaa). Itse tykkään kovasti esimerkiksi kasvissosekeitoistani, mutta ei ne lapsille oikein uppoa.

7. Hävettää tunnustaa...?
..että en vaan sitten niin millään saa lopetettua herkuttelua. Mä oon ihan toivoton siinä. Aina päätän, että nyt loppuu mässytys ja alkaa laihdutus, mutta ei, sitten taas ratkean ostamaan suklaalevyn. Mulla on siis suklaata ihan aina, en suorastaan uskalla olla ilman, eli se levy tarttuu aina mukaan jos entinen alkaa olla loppu... Puolustaudun sillä, että syön sentään tummaa suklaata (lempparini on Rainbown 80%) ja sehän on suorastaan terveystuote. Eiks niin??

8. Jos saisit rajattomasti rahaa, mitä tekisit?
Voi, tekisin vaikka mitä!!
*Maksaisin meidän velat pois. Ja muutaman muunkin ihmisen velat. 
*Lopettaisin työnteon, mutta tekisin sitten kyllä jotain muuta, sellasta mistä saisin paljon iloa, esimerkiksi perustaisin eläinsuojelukeskuksen (sellaisen, kuin Tuulispää) tai vaikka useammankin. Palkkaisin sinne tarpeeksi porukkaa hoitamaan eläimiä.
*Lahjoittaisin muutenkin rahaa nimenomaan eläinsuojelutyöhön. Varmasti muuallekin, mutta koittaisin vakavasti harkita niitä kohteita. Eläinten lisäksi lapset, vanhukset, vähävaraiset kuitenkin.
*En haluaisi opettaa lapsilleni, että voi jäädä laakereilleen lepäämään, koska rahaa olisi kuin roskaa, vaan haluaisin kuitenkin heidän suuntaavan taitojaan ja energiaansa johonkin järkevään tekemiseen ja työhön, sekä vapaaehtoistoimintaan.
*Toteuttaisin niin omia kuin muidenkin unelmia. Omat unelmani eivät ole matkoja maailman ääriin, vaan jotakin muuta... esimerkiksi just tuota eläinsuojelua.
*Hommaisin personal trainerin, joka saisi minut innostumaan liikunnasta, tekisi mulle just sellasen ohjelman mitä mä tarttisin (että saisin esim selän kuntoon). Toivoisin, että joku tulisi myös opettamaan mulle hyvän ruoan tekemistä. 
*Hemmottelisin itseäni ja muitakin. Hierontaa, erilaisia hoitoja - ah, niitä olis ihana ottaa.
*Ostaisin jatkossa kaiken mahdollisen luomuna ja eettisesti tuotettuna. Myös vaatteeni.
*Remontoisin talomme loppuun ja antaisin sen sitten jossain vaiheessa jollekin tarvitsevalle. Itselle hankkisin pienen, mahdollisimman ekologisen talon jostain syrjäisestä paikasta, missä ei olisi naapureita lähellä. Hommaisin myös kaikki mahdolliset metsät siitä lähistöltä, jotta voisin välttyä siltä, että ne jonain päivänä kaadetaan ympäriltä pois.   

9. Ketä julkisuuden henkilöä ihailet ja miksi?
Kaarina Davisiä. Ihailen sitä, että hän teki rohkean päätöksen jättäytyä pois työstä, joka vaati liikaa aikaa ja voimia eikä antanut enää mitään tilalle. Ihailen sitä, että hän on kirjoittanut monta ihanaa, koskettavaa ja viisasta kirjaa. Ihailen sitä, että hän asuu pienessä mökissä ekologista, osin omavaraista elämää. Ihailen sitä elämäntapaa ja ajatusta, että pienellä tulee toimeen. Ihailen luonnon kunnioittamista ja kaikkea sitä tietoa, mitä Kaarinalla on luonnosta. 
Kaarinan kirja Irti oravanpyörästä on ollu mulle erittäin tärkeä, olen lukenut sen useampaan kertaan. Löysin aikanaan siitä kirjasta todella paljon vastauksia niihin asioihin, mitä itsekin mietin, ja huomaan monessa asiassa ajattelevani tosi samalla lailla. Tavallaan sen lukemisesta asti olen miettinyt, mikä olisi se minun juttu, miten minä voisin olla ja elää kuin hän... olemalla silti oma itseni. Myös muut Kaarinan kirjat on tosi hyviä.

10. Elämänviisautesi tai mottosi?
Ensin työ, sitten huvi. Vie mennessäs, tuo tullessas. Sitku, mutku.
...olen siis edelleen opettelemassa sitä hetkeen tarttumista...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Annen blogissa oli myös tällanen toinen haaste, jossa oli niin paljon kivoja kysymyksiä, että vastailen siihenkin nyt samalla, vaikka mua ei olekaan siihen haastettu... 

Missä on kännykkäsi? Tuossa vieressäni pöydällä.
Missä on parempi puoliskosi? Töissä.
Miten hiukset? Just nyt auki. Yleensä ne on kiinni sellasella sekalaisella sykeröllä. En osaa laittaa hiuksia ollenkaan, mikä on vähän harmi, kun mulla kuitenkin on melko pitkä tukka ja sen varmaan sais ainakin johonkin juhliin laitettua kivasti... 
Entäpä mieliala? Ihan ok. Vähän ehkä ärsyttää, kun kohta pitää lähteä iltavuoroon töihin...
Päivän suunnitelma? No töissähän se loppuilta menee.
Mikä on parasta mitä tiedät? Suklaa...
Viime yön uni? Paljon oli sekavia unia. Yhteen heräsinkin: ampiainen tuli mun kädelle ja mä huidoin sitä. Huitaisin oikeasti kädelläni, mieskin heräsi siihen.
Elämän tarkoitus? Tyytyväisyys. 
Missä huoneessa olet? Ruokahuoneessa. Tai mikä tää on, tupakeittiö?
Harrastuksesi? Lukeminen, kirjojen sekä blogien. Koirien lenkitys, paitsi näillä pakkasilla.
Kauhusi? Kuolema. Vakava sairaus.
Mikä on tilanteesi kuuden vuoden päästä? Kaikki lapset on varmaankin kotoa pois jo silloin. Mahtaako meillä olla enää koiriakaan? Toivoisin, että olisin työssä, jossa viihdyn. Ja että voisin olla paljon kotonakin. Lapsenlapsi on silloin jo koululainen, toivottavasti hän tykkää tulla välillä mummon luokse.
Missä olit eilen illalla? Kotona. Pääsin töistä 17.30 ja sen jälkeen lähinnä kökötin tässä samassa paikassa kuin nytkin. 
Mitä et ole? Pitkä, hoikka ja kaunis.
Yksi asia jota toivot itsellesi? Jos nyt jätetään perusjutut, kuten terveys, pitkä ikä ja onnellisuus pois, niin toivoisin kyllä sen ison lottovoiton. Sillä vois tehdä niin paljon, myös muiden hyväksi.
Missä vietit lapsuuden? Keski-Suomessa, Äänekoskella. Ennen kouluikää siinä Jyväskylän ympäristössä.
Mitä teit viimeksi? Laitoin auton piuhaan. Join teetä. Söin Oreoita ja suklaata... Puhuin puhelimessa pojan kanssa. 
Telkkari? On. En kattele kovinkaan paljoa. Lempiohjelmani on Amazing Race. Ja oli Downton Abbey, mutta se pahus meni ja loppui.
Kotieläimet? Kaksi koiraa, kissa ja kaksi pupua. 
Tietokone? On myös. Mun ihan oma, muilla ei tähän ole juurikaan asiaa. Acer merkiltään, joku ihan halpa läppäri.  
Ketä ikävöit? Miestä. Vois tulla nyt heti ja avata jollain konstilla noi vesiputket... Ikävöin aika ajoin kovasti myös kaukana asuvia ystäviäni. Ja kuollutta isääni.
Auto? Punainen Ford Focus. Mun oma sekin, enkä anna sitä suuremmin muille ajoon...  
Mitä sinulla ei ole päällä? Ulkovaatteita. Vielä. Kohta lähden töihin ja todellakin laitan kaiken mahdollisen toppahousuja myöten.
Lempikauppa? Ikea. Ehkä. En ole kyllä aikoihin käynyt. Prismastakin saa vaikka mitä nykyään. 
Kesä? Joo, vois jo tulla. Olen silti eniten syksy-ihminen.
Ketä rakastat? Miestä. Lapsia toki myös. Ja sitä mummon murua. ♥ Ja koiriani. 
Lemppariväri? Vaaleansininen varmaankin. Myös valkoinen, harmaa, musta ja tummanruskea on kivat. Kappas vaan, meillähän on kotona just sen väristä! =)
Milloin itkit viimeksi? Itken kyllä herkästi ja usein, mutta vain itsekseni. Tosi moni asia saa mut kyynelehtimään, ilot ja surut, kauneus ja rumuus, onni ja epäonni...

♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Siinäpä niitä vastauksia. Kukas nyt haastettais mukaan, hmm... Ottakaas tästä

Olisin kyllä myös aika otettu, jos Kaarina Davis vastaisi myös haasteeseen!

Nyt vielä kuppi teetä, sitten vähän maalia naamaan ja suunta kohti työmaata...
Kipakkaa pakkaspäivän jatkoa kaikille!

Heli

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

pakkasta pitelee!


Voi että sentään näitä pakkasia! Alan olla erittäin sitä mieltä, että kiitos, nyt jo riittäis... Tällä hetkellä on -23 astetta, melko kipakkaa, sanoisin. Toki on ihan hirmuisen kaunista ulkona, kun aurinkoinen paistaa, mutta kaikenlaista harmia tässä silti pakkasen takia on. Mies esimerkiksi parhaillaankin koittaa sulatella meidän keittiön putkia. Ei oikein tunnu nyt sulavan... yleensä ne suht helpolla aukeaa.

Läksytin tänään vähän auramiestä. Eilen kun tulin töistä kotiin, teki suoraan sanottuna mieli alkaa itkemään. Pihaa oli aurattu ihan ristiin rastiin miten sattuu. Hiekkaa oli kynnetty metritolkulla tuonne nurmikoille, aivan ihme kuviot vedelty tähän talon edustalle jne. Näky oli todella ruma ja sitä nyt sitten katsellaan niin kauan kunnes lumet sulaa tai uutta sataa päälle... Kaiken muun "henkisen harmin" lisäksi tyyppi myös katkaisi meidän jatkojohdon, joka sijaitsi kyllä joo lumen alla, mutta sellaisessa paikkaa, mitä ei tosiaan ole tarkoitus aurata.

Mä soitin auraajalle ja pyysin käymään. Tänään kävivätkin sitten, isä ja poika, katsomassa miten tää olis pitänyt aurata... Omaa tyhmyyttä ehkä, ettei asiaa katsottu ennen lumia, mutta toisaalta en olis kyllä ikinä uskonut, että kukaan kykenee noin kamalaan jälkeen... saatikka että kenellekään tulee edes mieleen ajella ihan miten sattuu toisten pihoissa. Sen verran oli kuitenkin luntakin, että näki ihan varmasti, missä meillä esimerkiksi autot liikkuu ja missä todellakaan ei. Että mua ottaa päähän... 

Olin ajatellut, että vaadin sen johdon korvattavaksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun tyyppi heti alkuun aloitti keskustelun tyyliin "meillehän tulee konkurssi heti ekasta aurauskerrasta, kun teillä on niin suuret vaatimukset" (olin siis puhelimessa sanonut, että nyt on kyllä huomautettavaa tuosta auraamisesta ja meillä on johdotkin poikki...), niin minä lopulta melkein anteeksi pyytelin ja sanoin, että anna olla... Vähän kyllä sitten harmitti maitoiluni, kun menin Prismaan katsomaan vastaavaa kelaa, jossa on neljä johdon paikkaa ja hinta oli 75€... en sitten samanlaista raaskinut ees ostaa tilalle.


Kissa-info: se mato sitten todellakin oli leveä heisimato eli lapamato. Eläinlääkäri epäili, voisko se olla se, kun on niin tosi harvinainen nykyään... Minä sitten kaivelin matosen tuolta pihalle heitetystä roskapussista, sulattelin sen jäätyneen olion (muistuttaa kyllä aivan erehdyttävän paljon nauhamakaronia...) ja laitoin pussiin ja vein näytille. Oli muuten varmasti yli 20cm pitkä. Oikein kaksi tohtoria sitä sitten katseli ja totesivat, että se se on. Jaiks. Tuon matosen saa lähinnä raa'asta järvikalasta, jota ei meillä ole koskaan...??? En oikeasti käsitä, mistä kissa on sen voinut saada. Ja miten kauan se on mahtanut sillä olla...

No kissapa sitten lääkekuurille lykättiin. Kissaa kun on muutenkin aivan ihana lääkitä tableteilla, niin pistettiin sitten kerralla oikein kunnon setti menemään: 8 tablettia peräperää kurkusta alas... (ainoa lääke (Droncit) ja annostus, mikä kyseiseen vaivaan auttaa) Sama setti annettiin myös molemmille koirille, mutta koirien lääkintä nyt on aivan lasten leikkiä; tabletit vaan jauhelihaköntin sisälle ja ne suorastaan ahmi ne. Koirat oli erittäin kateellisia, kun kissa sai aina vaan uuden ja uuden ja uuden tabun (voilla voideltuna), ja ne yritti kovasti tulla osingoille, vaikka jo omat settinsä olivat saaneet. Kissa kyllä oli hiukan eri mieltä tapahtumaketjun ihanuudesta.

No, nyt vain toivotaan parasta. Odotuksen iloa hiukan himmentää se, että noin kolme tuntia lääkkeen antamisesta kissa heitti oikein kunnon yrjöt taas... *huokaus* Kissa vaikuttikin kyllä todella huonovointiselta sen lääkkeen jälkeen, kyhjötti vaan silmät "nurin päin". Todennäköisesti lääke kuitenkin ehti vaikuttamaan. Joudun silti ensi viikolla keräämään kisulta kolmen päivän ajalta kakkanäytteet ja viemään ne tutkittavaksi, jotta saadaan varmuus siitä, että matonen on poissa. Peukkuja pystyyn...


Jotain iloa on kuitenkin nyt sitten siitä, että on näin kovat pakkaset: matot ja taljat on ulkona ja toivottavasti kaikki mahdolliset madon pätkät niistä kuolee. Mehän siis siivottiin sunnuntaina ja laitoin puhtaat matotkin lattialle, pesin sohvanpäällyset ja kaikkee - ja sitten se kissa mokoma meni ja oksensi ne lääkkeet... Maanantaina sitten laitettiin matot ja taljat ulos, sohvanpäällysetkään ei ole vielä paikallaan takaisin. En tiiä pitäiskö tässä nyt sit odotella oikeesti sinne asti, että saadaan ne tulokset... on vaan melko tyhmää, kun sohvat on ihan sekaisin ja lattiat on paljaat ja sitä myöten tosi kylmät. No, onpahan kerrankin todella tuuletettu mattoja!

Mun tarvii varmaan muutenkin vielä kertaalleen siivota vähän hartaammin täällä. Elukoiden aluset pitää pestä vissiin uudelleen ja kissan hiekkakin pitää vaihtaa kokonaan (taas... ja olin sen just viikkoa sitten tehnyt viimeksi, argh...). Tosi hankala tietää, mikä on jo liikaa ja mikä sitten vastaavasti liian huoletonta ja vähän tehtyä, ja kaikkein vaikeinta on tietää mikä on siivouksen oikea ajoitus. Mä en edelleenkään mitään hysteeristä kauhua asiasta koe, mutta en nyt varsin iloinenkaan ole. Onhan noita matoja ja täitä ja oksennuksia ja paskannuksia ja mitä lienee ennenkin nähty, tosin ei ehkä nyt ihan näin vaativaa tapausta. On varmasti ihmisiä, jotka suunnilleen ennemmin kuolis kuin kokis tällaista, mutta no... mä nyt en oo sellanen.

No, näissä mietteissä, taidan alkaa hiippailla petiin päin. Oon menny parina aamuna töihin jo kuudeksi, hiukkasen alkaa silmä luppastaa kun kello tulee kymmenen illalla... Mukavaa viikon jatkoa teille siellä ruutujenne äärellä! ♥

Heli

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

yöks (ei herkille lukijoille!)


Tänään on siivottu. Olisin siivonnut muutenkin, mutta puhtia puuhaan antoi kissan viimeöinen yrjäisy... Kissahan oli joku aika sitten kipeänä, oksensi ja ripuloi kaiken mitä sisäänsä sai. Lääkekuurilla siitä päästiin, pääosin. Ajoittaista oksentelua jatkui kuitenkin edelleen ja se hiukkasen kyllä kieltämättä ihmetytti. Oksennuksissa ja ulosteissa ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Toisaalta taas kissa huusi koko ajan ruokaa, joskin se on sitä tehnyt koko ikänsä... onkin hiukkasen putikka kissaneiti sitten.

No enivei, viime yönä olin just sammuttanut valot, kello oli jotain puoli 2. Ja sitten taas kissa alkoi oksentaa... oikein kunnon lammikot heittikin pitkin yläkerran lattioita. No, mikäs siinä muu auttoi kuin valot päälle vaan ja siivoomaan, jälleen kerran. Näky olikin aika yököttävä, nimittäin yhdessä lammikossa luikerteli oikein kunnon kokoinen mato... Googlettelemalla olen päätellyt, että kyseessä olisi ollut leveä heisimato, eli siis lapamato. *ällötyksen väristys* 

Näinköhän se sitten on koko ajan ollut syy kissan puklailuun, ja ehkä siihen nälkähuuteluunkin?? Ja sekö veti kissan niin huonoon happeen ennen joulua? Toisaalta lääkärissä kyllä käytiin ja otettiin kaiken maailman verikokeet ja röntgenkuvat, eikö jotain olis näkynyt niissä??

No joka tapauksessa tänään lensi pyykkiin kaikki mahdollinen*: petivaatteet, sohvanpäällyset, viltit, tyynynpäällyset... Ja taljat ulos pakkaseen. On imuroitu, pesty lattiat, laitettu puhtaat matot jne. Myös matokuuri on aloitettu, tosin harmikseni luin, ettei toi Axilur taidakaan just tuohon matoon auttaa. Jaiks. Huomenna heti apteekkiin siis.

*Pieni lisäys jo julkaistuun tekstiin: Olin niin tehokas pyykkäri, että pesin myös miehen passin ja ajokortin, sekä yhden pienen led-valon, joka toimitti heijastimen virkaa yhden takin helmaan kiinnitettynä...

Hyi että, mua edelleen ihan puistattaa. En yleensä kauheasti vauhkoa tollasista, koska noita elukoita nyt on meillä ollut vuosikausia ja matoja on nähty ennenkin, samoin meillä on ollu ihmisillä täitä ja kihomatoja ja mitä milloinkin. Kuitenkin nyt on vähän sellanen "voihan oksennus"-olotila, koska meillä noi elukat majailee myös sohvilla ja sängyissä... puhumattakaan siitä, että etenkin kissa pääsee ihan minne vaan, kuten pöydille... Enkä nyt oo ihan varma, voiko noi matoset tarttua ihmisiin (veikkaan, että suomi24 ei oo se varmin paikka selvittää asiaa..). Viime yönä kissa sai kyllä mennä ihan itekseen kylppäriin nukkumaan, saa nähdä, taidan laittaa ensi yöksi sinne myös... Tosin mitäpä hyötyä mokomasta, jos se kuitenkin päivällä saa täällä olla ihan missä haluaa...

On tää niin tätä. Meidän elukat kyllä madotetaan useamman kerran vuodessa, mutta kuitenkin noita matoja välillä sitten ilmestyy. Kissa ulkoilee ja metsästelee hiirulaisia siellä, joten kaippa ne sieltä sitten tulee. Se vähän kummastuttaa, että toi kyseinen loinen tulee käsittääkseni ennen kaikkea kaloista, eikä kalaa kyllä meillä ole koskaan...?

Onko teillä koettu näitä eläinten omistamisen ikävämpiä hetkiä? Ja onko kenelläkään kokemusta nimenomaan tuosta leveästä heisimadosta?? Jostain palstoilta luin, että se on tosi vaikea saada pois ja vaatii eläinlääkärin antaman matopiikin...??? Entä pitääkö tässä itekin alkaa syömään varoiksi jotain matokuureja...???

Heli

PS. Sori ällöttävä postaus! Mutta välillä elämä on... ihan ällöttävää. 

tiistai 12. tammikuuta 2016

pakkasta, aurinkoa, työmietteitä...


Ihan mahtavia auringonnousuja ollu viime aikoina. Talvella on todellakin kaunista, tykkään. Mutta tuosta kylmyydestä en kyllä niin perusta. Tällä hetkellä on pakkasta siinä kymmenen korvilla, mutta lunta tulee aivan vaakasuoraan; tämä on nyt se luvattu myräkkä. Eli on aivan jäätävän kylmää. Eikä siis taaskaan mitään pientäkään intoa mennä ulos. Kaikkein mieluiten käpertyisin vaan viltin alle kuuman teemukin kanssa, enkä lähtis kotoa koko päivänä minnekään, mutta on mun iltapäivällä mentävä käymään asioilla.

Meidän koirat on olleet aivan surkealla lenkityksellä koko tän pakkasjakson ajan. Toisaalta kyllä niitä on välillä yritetty lenkittää, muttei ne tarkene itekään. Eräänäkin päivänä - pakkasta oli silloin tosi paljon, vissiin jotain -27, mutta ei tuullut yhtään, aurinko paistoi ja oli todella kaunista - puin koirille villapuvut ja niiden päälle toppapuvut (ja itselleni myös tooosi paljon) ja ajattelin, että mennään nyt edes hetkeksi ulos. No, koirat kyykkäs pissille ja se siitä sitten. En oikeesti ehtinyt edes meidän tontin reunalle asti (eli muutaman kymmenen metriä..), kun vanhempi koira kerta kaikkiaan kangistui. Se ei voinut kävellä lainkaan enää, ei vaikka mä käännyin välittömästi kotia kohti ja koitin houkutella sen takaisin sisälle. Mun piti kantaa se, onneksi on pikkuinen koira... Että sinällään voin siis olla ihan hyvällä omallatunnolla - ei ole mitään tarvista viedä koiria ulos muuta kuin ihan välttämättömille asioille.


Täällä näkyi yhtenä päivänä hienosti halo-ilmiö. Ilma oli täynnä pientä terävää lumikidettä, sellasta pientä lumisadetta siis. Hienolta näytti!


Mulla oli ilo saada blogiystävät kylään lauantaina. Voi miten onkaan ihanaa kuulua tuohon porukkaan!! ♥ 

Meillä oli todella kivaa taas, useampi tunti kälätettiin ja parannettiin maailmaa. Ja herkuteltiin tietenkin... Se on minusta jotenkin niin älyttömän ihanaa, miten tässä porukassa hyväksytään kaikenlaiset asiat, alkaen nyt vaikka siitä, että kuuden naisen porukassa taisi olla suunnilleen kuusi erilaista ruokavaliota... Ja me kun toimitaan nyyttäriperiaatteella, saatiin kuitenkin jokaisen vatsa tyytyväiseksi. Itselläni on edelleen se vegaani-linja ja olin oikeasti todella otettu, että jopa sellanen otettiin huomioon!! Kiitos kullanmurut! ♥

Mukana meidän treffeillä oli Marika, Krisse, Laura, Jessica ja Katja, ja ainakin osan blogissa taitaa olla myös juttua ja kuvia. On itsellekin aina hauskaa nähdä, miten muut näkee tämän mun oman kodin. Me kun ollaan kai kaikki jokseenkin erilaisia ihmisiä ja sisustajia, vaikka no, tavallaan kuitenkin kai meitä suht samantyyliset asiat kiinnostaa, esim. meidän jokaisen kodeissa on kyllä romanttisia piirteitä, kellä enemmän kellä vähemmän. No joka tapauksessa ihanaa oli ja seuraavia treffejä odotellessa! ♥


Nyt se sitten tapahtui: kauppojen aukioloaikojen vapautuminen. Koskee jatkossa myös minun työpaikkaa. En ole asiasta iloinen... Varmasti moni ajattelee, että olen tyhmä ja kiittämätön ja mitä kaikkea nyt sitten voikaan olla, kun kuitenkin mulla on työtä, vieläpä vakituinen työpaikka, ihan kohtuullinen palkka jne. Työ itsessään on ihan jees, mutta mun mielestä kyllä entisissäkin aukioloajoissa oli ihan riittämiin. Lisäksi vuorotyö on jo muutenkin työajoiltaan aika sekavaa, ainakin mulla, ja se lauantai-illan "menettäminen" työlle tuntuu tosi tylsältä. No, näillä mennään kunnes muuta tulee eteen.

Tällaisia mietteitä tänään vapaapäivän ratoksi. Nyt taidan soitella ompelukonehuoltoon, jos vaikka saisin meidän rikki menneen rakkineen sinne tänään. Voisin käydä myös kirjastossa tytön kanssa ja kenties katsomassa mummon pikkumurusta. Ruokakauppaankin pitää mennä (itse ajattelin muuten boikotoida noita uusia aukioloaikoja, enkä mene kauppoihin enää iltamyöhällä taikka pyhäpäivinä...). Ensin täytyy varmaan kuitenkin pukea päälle, olen edelleen yöpaidassa... (kello on 12:18...)

Kuis teillä menee?

Heli

torstai 7. tammikuuta 2016

tammikuinen pakkaspäivä


No nyt on kylmä! Niin kylmä, että takanani olevasta ikkunasta kuvasin tuollasen upean jääkuvion. Ihan "hiukan" on meillä jotkut ikkunat vuotavaiset, mutta no, se on näitä vanhemman talon vaivoja. Onpahan ainakin ilmanvaihto kunnossa! Yläkerran uudemmat ikkunat on tiiviit, mutta kyllä on kieltämättä välillä sellanen tunne, että yläkerta on jotenkin tunkkainen... siellä kun vielä nukutaan kaikki, niin ajoittain tuntuu, että siellä on ilma tosi paksua.

Näillä pakkasilla (tällä hetkellä -26) meillä on pidettävä rullaverhot alhaalla niissä alakerran ikkunoissa, joissa sellainen on. Etenkin olkkarin ikkuna vuotaa kyllä niin kovasti, että sen läheisyydessä on kylmä olla. Turhaan karkaa lämpö, joten ollaan nyt sit nää ankarimmat ajat vähän pimeämmässä.

Putket meillä on jäässä tällä hetkellä keittiöön tulevan kylmän veden osalta... great... mies sulattelee sen kun tulee töistä. Onneksi vessasta saa vettä, joten ei tässä mitään paniikkia ole.

Mun auto on temppuillut jo moneen kertaan. Tänään on sitten jännittävät hetket, että lähteekö se käyntiin, kun iltavuoroon pitäisi suunnistaa. Mies vaihtoi siihen akun ja vissiin teki jotain muutakin, en nyt muista mitä. Onneksi on mies, joka osaa noi hommelit, ei meillä muuten vois olla tollasia romuja autoina. Eilen aamulla se joutui viemään mut töihin, kun mun auto ei käynnistynyt, ja ajettuamme ehkä 200 metriä sen autosta hirtti kaasu kiinni... Ei siinä voinut kun nauraa, kaasu huuti täysillä ja mulla kiire töihin... meni noin 10 sekuntia, kun mies oli jo napannut konepellin auki ja tehnyt jotain juttuja ja sitten taas oli auto kutakuinkin kunnossa.


Mitäpä sitä sitten tällaisena jäätävänä päivänä tekis, kun ei voi mennä lenkille koirien kanssa ees? 

No mä sain viimeinkin taas potkittua itseäni tekemään pari valokuvakansiota lisää. Eli siis päällystämään pari vanhaa kansiota noilla kankailla, jotka jo ennen joulua ostin... Mulla alkaa olla ihan kiva määrä kansioita jo tehtynä ja kaikki muut paitsi noi kaksi "uusinta" on myös jo täynnä kuvia. Olen kyllä tosi iloinen, että keksin ton kansioiden uudistamisen - mä nimittäin mietin todella pitkään (jotain vuoden verran varmaan..) millä lailla alkaisin niitä kansioista pois purettuja kuvia takaisin päin laittelemaan. Tällä konstilla saan hyödynnettyä vanhat kansiot, mutta saan kuitenkin ne mukavan ja "sisustuksellisemman" näköisiksi, ne kun majailee meillä tuolla olkkarin vitriinikaapissa näkösällä.

Nyt sitten pitäis vielä laitella niitä kuvia jossain välissä paikoilleen noihin...


Mun vegaanihommelit on sujuneet ällistyttävän hyvin. Otin kuin otinkin käyttööni soijajogurtit - vaikka mulla olikin erittäin vahva negatiivinen kanta soijaan, sen makuun ja etenkin sen terveellisyyteen... No totesin noi jogurtit kuitenkin itse asiassa oikein hyvän makuisiksi. Ja nyt on mulla jogurtti, mä kun ajattelin homman kaatuvan etenkin sen kaipuuseen. 

Soijarouhekin odottelee, jos siitä jossain vaiheessa jotain keksisin tehdä - nyt oon aika lailla elellyt näillä "välipaloilla" vielä, eli siis jogurtilla ja leivällä ja puurolla ja sellasilla. (Unohtamatta suklaata.........) Oon muutenkin aika innoton kokki, mutta kyllä mun täytyy jotain ruoka-ruokaakin alkaa pikkuhiljaa kehittelemään. Maailma on täynnä reseptejä ja monenlaisia aineksia multa kyllä löytyy muutenkin, vain se tahto tehdä jotain puuttuu... No, jospa jonkun linssikeiton taas vääntäis, ne on helppoja tehdä ja hyviä myös; pakastekasviksia, linssejä, kaurakermaa... se on aika lailla siinä.

Toinen "ei koskaan"-asia oli se Keiju, tai margariinit yleensäkin. Juu, käytössä on. Makuun olen tottunut jo, vaikka aluksi tuntui, että käsirasvaa syö... Nyt menee jo leipä ihan pelkällä Keijulla, alkuun siinä piti olla vaikka mitä rehua päällä. Tää on mulle vähän vaikea asia, siis että jos aion vegelinjalla jatkaa niin tämä on sitten se suunta, margariinit on otettava käyttöön ja voi unohdettava. (Eikä kannata ehdottaa, että pidä voi. En pidä, jos aion vegaanisti syödä.) Katsotaan miten käy.

Tossa leivän päällä on muuten vegaanista juustoa... Ostin kokeiltavaksi, suurilla ennakkoluuloilla kylläkin siihen suhtauduin. En oikein osaa sanoa siitä mitään, minusta se ei maistu oikein millekään ainakaan tuossa leivän päällä, ihan pelkiltään en ole uskaltanut maistaa... Se kyllä tuoksuu ihan juustolle (mä avasin sen ja varovasti nuuskaisin...), mutta tosiaan makua siinä ei ole paljon ollenkaan. Eli ilmankin voin olla. Ostin kokeiluun myös vegaanista juustoraastetta, sitä en ole vielä uskaltanut edes haistaa... =D


Sitten vielä vähän reality-kuvaa. Mua nimittäin niin huvitti eilen, kun raivasin noi syömiseni tohon pöydän nurkalle... piti ihan työnnellä rojut edestä pois, että sain siihen tollasen kuvattavan kulmauksen. Oikea näkymä siis on tollanen kuvan kaltainen, eikä kuvasta edes kunnolla näy sitä kaman määrää mitä pöydällä oikeesti on. Että vaikka mä miten täällä raivaan ja siivoan, niin välillä ei vaan jaksa laitella yhtään mitään paikoilleen. 

Puolustaudun sillä, että just nyt on 7 päivän työputki meneillään, vasta on ollu rankat työajat joulun ja uuden vuoden takia (siis etenkin se uuden vuoden aika oli töissä ihan hullunmylly!!) ja oon muutenkin ihan vaan hemmetin väsynyt koko ajan. Lisäksi tossa on tavaraa, joka on raivattu kaapeista ja joka odottaa lähtöä pois. Ja jos totta puhutaan, ei vaan huvita siivota... paljon mieluummin olen jokaisena vapaana hetkenä uppoutunut kirjojen tarinoihin. Mun on oikeesti välillä pidettävä taukoa kirjastossa käymisestä, koska joka kerta kun haen sieltä kasan kirjoja, en sitten muuta teekään kuin luen... viime yönä luin ton kuvassa olevan kirjan loppuun, valot sammui vissiin puoli 2... (ai miksi olen väsynyt???)

No, viikonloppuna mulla on vapaata ja saan kylään ihanat "blogimuijat", joten eiköhän silloin ole paikat siistinä taas. Nyt taidan vaikka pilkkoa ton ananaksen... ja miettiä jotain ruokaa, mitä vois itselleen köksätä. Sit ehkä tovi niitä valokuvahommia, pieni kiepaus pihalla koirien kanssa ja sitten illaksi töihin...

Mukavia pakkaspäiviä kaikille! ♥

Heli

PS. Vähänkö tylsää kun Downton Abbey loppui. Se on kyllä parasta mitä ikinä on telkkarista tullut. Ja ihana oli toi päätösjakso, kaikki päättyi jotenkin niin täydellisen onnellisesti. ♥ Piti ihan itkeä tirauttaa!!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

suunnitelmia uudelle vuodelle

Vuoden 2016 ensimmäinen auringonnousu ♥

Kun uusi vuosi alkaa, mun tekee aina mieli tehdä jotain lupauksia. Ei sillä, että ne olis sit toteutuneet aiemminkaan... mutta jotenkin vaan tykkään ihan älyttömästi siitä, että kaikki alkaa "alusta" ja voi aloittaa mukamas puhtaalta pöydältä. Minkä? No en mä tiiä.... kaiken!!

Vuodelle 2016 mä tietenkin jälleen kerran ajattelin lupailla itselleni, että nukun paremmin, syön paremmin, liikun enemmän, laihdutan... ja mitä noita itsestä huolehtimisia nyt sit onkaan. Lisäksi mä ajattelin lisätä elämässäni eettisiä asioita, en sillein "kaikki kerralla"-tyylillä, johon mulla yleensä sitten kaikki toppaa hetken kuluttua... vaan pikku hiljaa, asia kerrallaan.

Pientä lumisadetta ilmassa vuoden aluksi.

Tavallaan tosin kyllä aloitin vuoden tiukkis-linjalla, nimittäin lähdin taas mukaan tammikuiseen Vegaanihaasteeseen. Mä edelleen mietin todella paljon noita asioita, joten kokeilen taas, miltä ne vegeruoat maistuis. Vuosi sitten olin mukana myös, mutta en mitenkään erityisen tiukasti, enkä oikein lämmennyt niille ruoille, tai ehkä ennemminkin tietyille ruoka-aineille. Kirjottelin silloin, että "ei kiitos Keiju (tai muutkaan margariinit) ja soija" - nyt kuitenkin päätin kokeilla niitäkin, koska ilman niitä on suorastaan aika vaikeaa olla tuolla linjalla. 

Keijun hankin jo ennen vuoden vaihdetta ja koitan totutella sen makuun, ja soijajogurttejakin olen nyt maistellut ja todennut ne itse asiassa yllättävän hyvänmakuisiksi. Myös soijarouhe on (taas...) ostettuna ja koitan ihan oikeasti tehdäkin siitä jotain... Mullehan noi Keiju ja soija on olleet ennen kaikkea periaatekysymyksiä, olen pitänyt niitä kaikkea muuta kuin terveystuotteina... Mutta no, katotaan nyt kuinka tässä käy. Jotenkin on ainakin sellanen tatsi näin alkuun, että tässä käy paremmin kuin vuosi sitten...

Vaikka vegaaneja taitaa olla maailmassa kaiken aikaa enemmän, mä silti koen tuollaisen ehdottoman ruokailulinjan aika haastavana. Ehkä jopa liian haastavana. Mulla ei ole ainuttakaan vegaanikaveria, joten vaikkapa kyläilyt, ja siis lähinnä ne tarjottavat, on vaikeita. Jotenkin tuntuu ajoittain, että ihan hirmuinen opettelu olisi kaikessa, ja sitten tuntuisi tosi hölmöltä mennä vaikka kylään ja kieltäytyä syömästä mitään, koska käytännöllisesti katsottuna melkein kaikessa on aina jotain eläinperäistä. En kyllä myöskään ihan äkkiä luovu villasukistani...

No, haluan silti nyt katsella ja opetella tätä asiaa. Ja kuulostella, mitä vatsa on asiasta mieltä... vuosi sittenhän mun vatsa, samoin kuin naama, heittäytyi ihan hirveään jamaan ruokavaliokokeiluitteni takia... ja täytyy sanoa, että himppasen on jo nämä muutamatkin soijaa sisältävät päivät antaneet osviittaa, että näinköhän sama homma toistuu taas. Täytyy toivoa, että ei kävis niin ja vatsa tottuis.

Vuoden ekana päivänä paistoi ihanasti aurinko!

Mulla on myös toinen suunnitelma näin vuoden alkajaisiksi. Aion nimittäin pitkästä aikaa taas aloittaa kuittishown. Eli siis kuitit talteen ja kaikki menot ja tulot syyniin. Vielä on mietinnässä miten käytännössä homma hoituu, teenkö merkinnät kynällä ja paperilla vai ottaisko avuksi teknologian ja Excelin... Nyt ekaksi kuitenkin tein sellasen "sisustuksellisen ratkaisun", että sijoitin tietokonekaappini päälle suuren lasipurkin, jonne ne kuitit sitten voi tiputella. Minusta on ihanaa sitten jossain kohtaa ottaa kuitit esille, laittaa ne järjestykseen ja alkaa tekemään erittelyjä. 

Mies pitää nyt saada myös muistamaan kuittien talteen ottaminen... tosin kohtuullisen helppoa on kyllä seurata miehen ostoja, kun vaan katsoo kaiken tiliotteesta - mä siis osaan aika hyvin tietää, mitä mies on ostanut ihan vaan sen tiliotteen summien ja ostopaikkojen perusteella. Yleensä ostot on (lounas)ruokaa, tupakkaa tai bensaa... Ja jos siellä Siwan ostossa on joku epämääräisempi summa kuin tupakka-askin hinta (nekin aika hyvin työni puolesta tiedän...), niin sitten on tarttunut herran mukaan yleensä pieni limpparipullo taikka karkkipussi.

Niin, meillä on siis yhteinen tili, siksi nämä miehen ostokset näkyy myös mulle. Mä oon sitä mieltä, että jos on yhteinen elämä, on myös yhteinen tili... Onneksi mieskin on sitä mieltä. Mä en osais ees ajatella, että meillä olis erilliset, omat tilit ja jaettais ruokaostoksia tai muita talousmenoja. Meillä on ollut näin alusta asti, siis todella aivan alusta asti, siitä saakka kun mä parin kuukauden seurustelun jälkeen muutin miehen luokse asumaan. Meillä menee sinne tilille molempien palkat ja sinne on molemmilla kortit. Lisäksi on samalla tyylillä S-pankin tili.

* * *

Tämmöisiä suunnitelmia on siis vuoden alussa. Saa nähdä miten näissä asioissa käy ja onnistuuko mun hienot lupaukset, vegaanihaaste ja raha-asioiden tarkkailu. Toivottavasti ainakin ees jollain lailla.

Onko teillä suunnitelmia ja lupauksia uudelle vuodelle?

Heli

perjantai 1. tammikuuta 2016

vuosikatsaus 2015

Vuosi on vaihtunut, wuhuu! On taas aika aloittaa puhtaalta pöydältä, mikäs se kivempaa. Ensin teen kuitenkin perinteisen postauksen, jossa katsastan läpi vuoden 2015. On vaan niin kiva koota vuosi pakettiin ja samalla palautella mieleensä, mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut vuoden mittaan.


Tammikuussa palailtiin arkeen, ja sehän on aina ihan parasta. Osallistuin Vegaanihaasteeseen ja pohdiskelin aika paljon noita syömisjuttuja. Kouluni jatkui iiiiihanan pitkän joululoman jälkeen. Lunta näytti olevan tosi vähän silloin, niin kuin on nytkin.


No helmikuussa se lumi sitten tuli! Oli jonkun aikaa kunnon talven näköistä. Tapasin kouluaikaisia tyttö- (ja poika-)kavereita ja lilluin ekaa kertaa ikinä paljussa. Meillä oli miehen kanssa 20v-kihlapäivä. Vanhin lapsistamme täytti samaiset 20v. Mulla oli pientä flunssaa (huomionarvoista, koska olen niin harvoin sairas...). Muistelin vanhoja ja aloitin mittavan valokuvien selvittelyn (joka ei ole vieläkään valmis).


Maaliskuussa oltiinkin jo keväässä. Aloitettiin paikallisten bloginaisten kanssa toisten kodeissa vierailut, ja ekaksi oltiin meillä. Ihana porukka! Mulla alkoi viimeinen opiskeluihin liittyvä työharjottelu. Meillä oli ensimmäinen palmusunnuntai, jolloin ei ollut minkäänlaista tohinaa virpomisen suhteen. Niin ne lapset kasvaa! Olin aika väsyksissä.. opinnot loppusuoralla ja rahan kanssa tiukkaa opintovapaani takia. Joku juttu oli iskeytynyt myös mun kropan kimppuun: vatsa oli ties monetta viikkoa/kuukautta ihan sekaisin ja naama kaameassa jamassa.


Huhtikuussa taisin olla aikamoinen stressikimppu. Koitin kyllä kovasti olla stressaamatta, mutta ei tainnut onnistua... Mielessä pyöri omat työasiat (töihin palaaminen), opintojen loput jutut, harjottelupaikan haasteet ja jatkomietteet, raha-asiat, lasten kouluasiat... Kroppa alkoi todella osoitella, että nyt on aika tehdä jotain ja varasinkin ajan lääkärille.


Toukokuussa kävin lääkärillä otattamassa komeat 16 putkellista verta. Mitään erityistä ei löytynyt. Palasin vanhaan työpaikkaani vähän etuajassa alkuperäiseen suunnitelmaan verrattuna. (Tai ihan alkuperäinenhän oli se, etten palaa sinne enää ollenkaan...) Sainkin sitten hypätä suoraan vastuuhommiin, se oli ihan jees. Opiskelut siis päättyi, annoin viimeiset näyttöni ja hyvinhän ne meni. Käytiin blogitapaamisessa Krissen ihanassa kodissa. Aloitin PH-dieetin. Ja taisin myös aika pian lopettaa sen... 


Kesäkuussa siivosin ja raivasin. Mietin pihan laittamista, mutta mitään en kuitenkaan toteuttanut. Paitsi pataan laitoin kesäkukat, kun siellä oli vielä talvijutut... Kesän kauneimman päivän vietin omenapuun alla, kun bloginaiset tapasivat tällä kertaa Marikan ihanassa kodissa. Sain melkein töitä kevään harkkapaikastani... kaatui sitten määräaikaisuuteen (vs. vakipaikka vanhassa työpaikassani) ja turhan pieneen palkkaan. Aloin juhannukselta kesälomalle. Suoritin kirjalliset, että voin alkaa opettaa lapsilleni ajokorttia. Kuukauden kauniiksi lopuksi sain kouraani Merkonomin paperit.


Heinäkuussa loma jatkui. Ajeltiin avoautollamme lähiseudulla. Bloginaiset kokoontui jälleen, tällä kertaa katsastettiin Jessican ihana koti. Käytiin Tallinnassa perheen kanssa. Saatiin viettää sadekesässä harvinaisia kauniitakin päiviä. Käytiin Keski-Suomessa raivailemassa äitini tavaroita, koska hänellä oli edessä muutto. Mulla oli synttärit, samoin meidän toisella koiralla. (No ei me kyllä mitään koiran synttäreitä vietetty, omanikin taisin viettää töissä...) Meillä oli miehen kanssa 20v-hääpäivä. Hilluttiin paikallisilla festareilla. Lomat loppui, plääääääääh...


Elokuussa tyttö vaihtoi koulua (hurraa!!). Ja poika myös. Ja toinen poika jatkoi opintoja neljännelle vuodelle... Olin jälleen ERITTÄIN väsynyt. Voi melkein sanoa, että oli oikein kriisien kriisi. Josta syystä sitten siivosin päätänikin samalla kun karsin kaikenlaista, tavarasta face-kavereihin ja kaikkea siltä väliltä. Luin tosi paljon kirjoja (=pakenin arkea niihin). Pitkästä aikaa oli aikaa olla oikeesti yksin, kun työssä oli ekat sellaset arkivapaat, että koko muu perhe oli samaan aikaan omissa jutuissaan. Hommattiin uudet pesukone ja kuivausrumpu. Tapasin pitkästä aikaa vanhan ystäväni. Käytiin hänen kanssaan asuntomessuilla. Oli kyllä todella piristävää!


Syyskuussa mummon pieni rakas murunen täytti vuoden. ♥ Olin auttamassa äitiäni muutossa ja autoin raivaamaan tavaraa siellä. Olin edelleen muiden juttujen takia todella väsynyt. Kotonakin edelleen teki mieli kaivella kaappeja urakalla. Aloitin valokuvien uudelleen järjestämisen viimeinkin. Vaihdoin pataan syksyiset kukat, eli tein syksyn puutarhatyöt kerralla kuntoon.


Lokakuussa mietin tosi paljon mitä elämältäni haluan. Koirat joutui allergiadieetille. Oli ihania syysilmoja. Hullaannuin täysin Marie Kondoon, siinä on kyllä mun "raivaus-sielunsisko". Totesin, että todellakin raivaus on mun intohimo ja se on ehkä parasta puuhaa ikinä. Mulla alkoi kesäloman viimeinen pätkä, jonka aluksi olin katsomassa iki-ihanaa Maija Vilkkumaata. Keikalta tuli iloa ja energiaa hirmuisesti! Muutenkin asiat selkeni tämän kuukauden aikana ja elämässä alkoi jälleen olla valoa.


Marraskuussa saatiin ensilumi, joka tosin ei kauaa kestänyt. Minä taas vaihteeksi mietin ja pohdin elämää oikein urakalla. Vaikka se pohtiminen on tavallaan aika rankkaa ja väsyttävää, se on mielestäni kuitenkin tärkeää. Kai itsensä ihan oikeasti pitäis jossain kohtaa löytää?? Elämä on ihan hyvää, mutta jotakin kuitenkin aina vaan kaihoan... Pikkuisen jouluisia ajatuksia hiipi mieleen ja ekat tortutkin jo paistettiin. Oli synkkiä ja syksyisiä myrskyjä. Työpaikan pikkujoulut, joissa oli tosi hauskaa. Ja sitten samaan syssyyn uutinen kuolleesta sukulaisesta.


Ja sitten olikin jo joulukuu. Pimeä, leuto, märkä kuukausi. Joululahjamietteitä, kissan sairastamista, kiirettä töissä, kodin hyvin hyvin hillittyä jouluun valmistelua. Leipomistakin. Miehen pikkujoulut, joissa olin mukana avecina vaikkei alun perin pitänytkään. Onneksi menin, oli tosi hauskaa. Pipon kireys välillä siis hellittää mullakin... Ensimmäinen ajo-opetettavani sai ajokortin. Mummon murunen kävi viettämässä joulua Dubaissa. Joulu, välipäivät. Uusi vuosi, joka sujui ensin kiireisenä töissä ja sitten leppoisasti kotosalla. Raketit käytiin tytön ja (paukkuarkojen) koirien kanssa katsomassa pikaisesti.

* * *

Sellainen vuosi takana. Opiskelujen valmistumista, töihin paluuta, väsymystä monesta eri syystä, terveysongelmia niin itsellä kuin lemmikeilläkin, aina vaan suurempaa rakkautta raivaamiseen, pienen kullanmurun kasvun seuraamista, omien paikkojen hakemista vähän sillä sun tällä. Ihan hyvä vuosi. Ensi vuodesta toivon silti parempaa... 

Alkaneen vuoden varalle on muutamia suunnitelmia, niistä lisää sitten toisella kertaa. Nyt jatkan tätä vuoden ensimmäistä päivää siivouksen merkeissä: pyykkiä, tiskiä ja joulun pois laittamista - ihanaa!!!

Oikein hyvää uutta vuotta 2016 ihan jokaiselle!!

Heli