tiistai 12. tammikuuta 2016

pakkasta, aurinkoa, työmietteitä...


Ihan mahtavia auringonnousuja ollu viime aikoina. Talvella on todellakin kaunista, tykkään. Mutta tuosta kylmyydestä en kyllä niin perusta. Tällä hetkellä on pakkasta siinä kymmenen korvilla, mutta lunta tulee aivan vaakasuoraan; tämä on nyt se luvattu myräkkä. Eli on aivan jäätävän kylmää. Eikä siis taaskaan mitään pientäkään intoa mennä ulos. Kaikkein mieluiten käpertyisin vaan viltin alle kuuman teemukin kanssa, enkä lähtis kotoa koko päivänä minnekään, mutta on mun iltapäivällä mentävä käymään asioilla.

Meidän koirat on olleet aivan surkealla lenkityksellä koko tän pakkasjakson ajan. Toisaalta kyllä niitä on välillä yritetty lenkittää, muttei ne tarkene itekään. Eräänäkin päivänä - pakkasta oli silloin tosi paljon, vissiin jotain -27, mutta ei tuullut yhtään, aurinko paistoi ja oli todella kaunista - puin koirille villapuvut ja niiden päälle toppapuvut (ja itselleni myös tooosi paljon) ja ajattelin, että mennään nyt edes hetkeksi ulos. No, koirat kyykkäs pissille ja se siitä sitten. En oikeesti ehtinyt edes meidän tontin reunalle asti (eli muutaman kymmenen metriä..), kun vanhempi koira kerta kaikkiaan kangistui. Se ei voinut kävellä lainkaan enää, ei vaikka mä käännyin välittömästi kotia kohti ja koitin houkutella sen takaisin sisälle. Mun piti kantaa se, onneksi on pikkuinen koira... Että sinällään voin siis olla ihan hyvällä omallatunnolla - ei ole mitään tarvista viedä koiria ulos muuta kuin ihan välttämättömille asioille.


Täällä näkyi yhtenä päivänä hienosti halo-ilmiö. Ilma oli täynnä pientä terävää lumikidettä, sellasta pientä lumisadetta siis. Hienolta näytti!


Mulla oli ilo saada blogiystävät kylään lauantaina. Voi miten onkaan ihanaa kuulua tuohon porukkaan!! ♥ 

Meillä oli todella kivaa taas, useampi tunti kälätettiin ja parannettiin maailmaa. Ja herkuteltiin tietenkin... Se on minusta jotenkin niin älyttömän ihanaa, miten tässä porukassa hyväksytään kaikenlaiset asiat, alkaen nyt vaikka siitä, että kuuden naisen porukassa taisi olla suunnilleen kuusi erilaista ruokavaliota... Ja me kun toimitaan nyyttäriperiaatteella, saatiin kuitenkin jokaisen vatsa tyytyväiseksi. Itselläni on edelleen se vegaani-linja ja olin oikeasti todella otettu, että jopa sellanen otettiin huomioon!! Kiitos kullanmurut! ♥

Mukana meidän treffeillä oli Marika, Krisse, Laura, Jessica ja Katja, ja ainakin osan blogissa taitaa olla myös juttua ja kuvia. On itsellekin aina hauskaa nähdä, miten muut näkee tämän mun oman kodin. Me kun ollaan kai kaikki jokseenkin erilaisia ihmisiä ja sisustajia, vaikka no, tavallaan kuitenkin kai meitä suht samantyyliset asiat kiinnostaa, esim. meidän jokaisen kodeissa on kyllä romanttisia piirteitä, kellä enemmän kellä vähemmän. No joka tapauksessa ihanaa oli ja seuraavia treffejä odotellessa! ♥


Nyt se sitten tapahtui: kauppojen aukioloaikojen vapautuminen. Koskee jatkossa myös minun työpaikkaa. En ole asiasta iloinen... Varmasti moni ajattelee, että olen tyhmä ja kiittämätön ja mitä kaikkea nyt sitten voikaan olla, kun kuitenkin mulla on työtä, vieläpä vakituinen työpaikka, ihan kohtuullinen palkka jne. Työ itsessään on ihan jees, mutta mun mielestä kyllä entisissäkin aukioloajoissa oli ihan riittämiin. Lisäksi vuorotyö on jo muutenkin työajoiltaan aika sekavaa, ainakin mulla, ja se lauantai-illan "menettäminen" työlle tuntuu tosi tylsältä. No, näillä mennään kunnes muuta tulee eteen.

Tällaisia mietteitä tänään vapaapäivän ratoksi. Nyt taidan soitella ompelukonehuoltoon, jos vaikka saisin meidän rikki menneen rakkineen sinne tänään. Voisin käydä myös kirjastossa tytön kanssa ja kenties katsomassa mummon pikkumurusta. Ruokakauppaankin pitää mennä (itse ajattelin muuten boikotoida noita uusia aukioloaikoja, enkä mene kauppoihin enää iltamyöhällä taikka pyhäpäivinä...). Ensin täytyy varmaan kuitenkin pukea päälle, olen edelleen yöpaidassa... (kello on 12:18...)

Kuis teillä menee?

Heli

18 kommenttia :

  1. Niin tuttuja noi mietteet blogin julkisuudesta. Itsekin olisin kaikkein mieluiten "piilossa" kaikilta oikean elämän tutuilta. Ja etenkin sukulaisilta. Ja sinisilmäisesti edelleen kuvittelenkin olevani, vaikka se tuskin ihan niin on, mutta tiedän, että heti kun (siis jos sellasta joskus tapahtuisi) joku tuttu (jonka en haluaisin tietävän blogista) ilmestyy lukijaksi, menen lukkoon ja varmaan harkitsen koko pilipalipäiväkirjan sulkemista. Ihan pöljää, mutta totta. ja syytäkin olen viime aikoina entistä enemmän mietiskellyt. Siis sitä että miksei sitä voi julkisesti ilmoittaa kirjoittavansa blogia, kun kerran kuitenkin kaikki, mitä kirjoittaa, on ihan suoraan omasta elämästä ilman mitään kaunisteluita tai feikkiä. Ja taidan olla tullut siihen tulokseen, että koska oletan, että omilla tutuilla on blogeista sellanen mielikuva, että ne on aina johonkin tiettyy asiaan (esim. sisustukseen tai mihin nyt vaan) keskittyviä ja jutut asiallisia ja kuvatkin tietty kauniita ja kaikkea, en halua esitellä omaani, jossa ei ole (alkuperäisistä aikomuksista huolimatta) mitään linjaa missään. Että mikä blogi se muka sellanen on? Ihan typeriä mietteitä, kun yleisesti ottaen vähät välitän siitä mitä muut tekemisistäni ajattelee. (Todennäköisesti kukaan ei edes ajattele yhtään mitään, koska ei mun tekemiset ole mitenkään mullistavaa laatua olevia millään osa-alueella).

    Facebook on mulle ihan täysin turha paikka. En muista milloin olisin edes avannut koko sivua muuten kuin päivittääkseni työpaikan sivuja. Eli siellä en todellakaan blogiani "mainosta". Enkä ole Instankaan profiiliin laittanut sen osoitetta. Haluan olla ihan vaan omana itsenäni siellä missä milloinkin olen. Ja Instastakin saatan pysyä pois viikkoja, mutta välillä tulee kausia, että on terapeuttista käydä katselemassa kauniita kuvia tai lisäämässä jotain omaa. Silloin kun ei jaksa lukea blogitekstejä, joka mulle on kuitenkin sitä kaikkein mieluisinta.

    PS. Huolimatta siitä, että lupasin suhtautua työhöni positiivisesti, kallistun tällä hetkellä erityisesti tohon kymppikohtaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vahva epäilys, että mun blogia lukee myös muutama sellanen ihminen, jonka en välittäis lukevan... Mutta minkäs teet. Eilen just yksi tuttu kysyi tästä, mutta en kertonut osoitetta... aika hölmöä toisaalta. En jotenkaan yhtään halua mainostaa tätä ja on kyllä aika kynnys antaa koskaan kelleen tutulle osoitetta. Jos joku tänne löytää niin sille en voi mitään, mutta ehdoin tahdoin en kyllä esille laita mihinkään!

      Mä en niinkään ajattele, että pitäis olla jonkun tietyn tyylinen blogi, tai että ihmisillä on joku tietynlainen kuva siitä, mitä blogit on. No joo, jos oliskin vaan joku sisustusblogi, niin mitäpä väliä sillä olis, vaikka kuka näkis. Mutta kun on tällanen jossa kirjottelen milloin mitäkin, myös vähän ikävämpiä ja "arempia" asioita, niin sitten ajatus siitä, että tätä lukee joku, joka vaikkapa lukee tätä lähinnä urkkiakseen, on ällöttävä. Ja siis nimenomaan sellasia ajattelen muutaman tätä lukevan olevan... eivät ole kirjautuneita lukijoita, mutta erinäisistä syistä johtuen tiedän että ainakin ovat lukeneet. No, en voi asialle mitään, joten on vaan sitten mietittävä tarkemmin aina että mitä kirjottelee, ettei tule aihetta kylillä juoruiluun kelleen...

      Face on kyllä ihan hanurista. Ja silti siellä notkun joka ikinen päivä... enemmän tai vähemmän. Aikanaan pitkään olin etten sinne menny, mutta sit kun menin, se olikin siinä. Oon meinannu lähteä pois joskus, mutta toisaalta kun se on ainoa kanava "tavata" joitain tiettyjä ihmisiä, niin olen sit vaan notkunu mukana. Mutta instassa en ole, enkä toivottavasti mene!!

      Kymppikohta on hyvä! Tsemppiä sulle positiivisen hengen luomiseen...!! ♥

      Poista
  2. Tuttua on myös meillä hoitoalalla tuo epäsäännöllinen vuorotyö, meillä vielä yövuorotkin mutta onneksi niistä tykkään eniten:) pariin vuoden ajan oon saanut tehdä terveyssyistä pelkkää iltaa ja yötä. Muuten hyvä mutta ei siinä kauheasti jää aikaa elää kun on aina illat töissä ja aamut nukkuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hoitoala onkin ala, jonne lähtiessään jo tietää varautua monenlaisiin vuoroihin. Hyvä jos tykkäät siitä!! Niin, muu elämä tosiaan vähän kyllä kärsii, kun työajat ei oo ne virastoajat.

      Poista
  3. Ensinnäkin, kiitos ihanista treffeistä kultaiselle emännälle! <3 Ja toiseksi, mä olen TÄYSIN samaa mieltä noista kauppojen aukioloajoista ja työkeskeisestä elämästä. Minä tein lasten välissä kuusituntista päivää (Kelan suoma osittainen hoitovapaa) ja koin elämänlaatuni paranevan huomattavasti! Olin energisempi ja jaksoin kotonakin paljon paremmin, oli aikaa muuhunkin kuin pakollisiin arkirutiineihin ja lapsen hoitopäivät pysyivät asiallisen pituisina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, ihana oot! ♥
      Ja kyllä, 6-tuntinen työpäivä on varmasti useimmille paljon parempi ratkaisu kuin pidempi päivä!! Voi kun ihmiset enemmän lähtis siihen, ja työnantajat antaisi mahdollisuuden siihen...

      Poista
  4. Ihan tavallista tässä..töitä ja kotitöitä;)Ootko koskaan miettinyt koulunkäyntiavustajan ammattia?Melko lyhyt koulutus..ja tekevät usein lyhyempää työpäivää ja loma-ajat ovat vapaat.Tuli vaan mieleen..Muakin joskus ärsyttää kaikki some-jutut..Tai itseni osalta.Ketä fb:ssä oikeesti kiinnostaa mun kahvilareissu..Ihan niinkuin ois joku julkkis,kun ilmoittelee missä on käynyt jne..Oikeesti aika hassua:D Ja samaa mietin kyllä bloggailustani..että ketä oikeesti jaksaa kiinnostaa mun leipomiset tai salikäynnit.Pitäis keksiä jotain mielekkäämpää juttua.Oishan niitä ja aivan tosielämästä.Mutten uskalla kovin arkoja asioita kirjoittaa..Kun ei sitten tiedä kuinka moni tuttu blogia lukee.Toisaalta sitten..on vaan kiva kirjoittaa ja ottaa kuvia.Kommentti myös aina piristää..Ristiriitaista kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon miettinyt, ja oon ollutkin reilun vuoden ajan aikanaan siinä hommassa, koulunkäyntiavustajana siis. Silloin oli kyllä ajatus kouluttautuakin alalle, en muista miksi se sitten taas kerran muuttui muuksi... todennäköisesti perhesyistä, taisin jäädä ihan vaan kotiin taas hetkeksi lasten kanssa. Oon kyllä ajatellut sitä vieläkin aina välillä, mutta totta puhuakseni mä en tiedä miten mun hermot kestäis kouluikäisten lasten kanssa...

      Hih, nimenomaan tuolla lailla mäkin monesti ajattelen: ihan kuin olisin olevinani joku julkkis, jonka asiat kiinnostaa hirveesti muita... että pitää oikein ne sinne someen julkisiksi laittaa. Tai just blogikin, ketä voi kiinnostaa... Toisaalta sitten ajattelen, että muakin kiinnostaa muiden blogit, ihan sellaset tavallisten ihmisten blogit nimenomaan. On kiva lukea toisten juttuja, se on vähän kuin tuntis toisen ja olis kaveri, vaikkakin vaan somessa. Nämä kommenttiboksit on just niitä keskusteluita sitten. On kivaa, kun on samanhenkisiä ihmisiä linjoilla. Ja mä tykkään kans kuvata, tää on hyvä paikka niitä kuvia laitella talteen. Mä myös joskus luen omia vanhoja juttujani läpi ja palailen niihin ajatuksiin ja fiiliksiin - vähän kuin päiväkirjaan.

      Poista
  5. Samanlaisia ajatuksia bloggaamisesta. Kyllä tuo haloilmiöltä vaikuttaisi. Syntyy juurikin silloin kun on myös jääkiteitä ilmassa, minun käsityksen mukaan. Jos on ollut molemmin puolin aurinkoa, kutsutaan sivuauringoksi/-goinksi. Itsekin olen kiinnittänyt niihin huomiota vasta viime vuosina, sitä ennen tuntuu että ei kai tuommosia ole ennen ollut. Tiedä sitten onko niitä ollu vai ei. Hienoja ne kuitenkin on, ei kovinkaan harvinaisia kai enää nykypäivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että tosi monella on samanlaisia mietteitä yleensäkin ottaen näistä some-asioista. Ne on jokaiselle jo arkipäivää ja niillä tehdään rahaa ja tunnettavuutta. Sit kuitenkin ne on toisaalta ihan tavattoman pinnallisia ja moni ihminen on luullakseni alkanut kyseenalaistaa elämän liian kovaa vauhtia ja pintaliitoakin.

      Kiva kuulla, että se siis todellakin oli haloilmiö. Kyllä se aika hienolta näytti, mutta silti mua jotenkin hirveesti huvitti, kun netissä hehkutettiin ja oli kaiken maailman "lukijan kuvia" tuosta ihmeellisestä ilmiöstä. (Ja sitten niitä ihmisiä, jotka esim. facessa hehkutteli niitä lehtijuttuja, että "minäkin näin tuon"... *ehhehe*)

      Poista
  6. Kiitos Heli, blogitapaamisen järjestämisestä! Oli aas niin kiva nähdä teitä kaikkia ja teidän kaunista kotia. Mä niiiin menetin sydämeni nyt lopullisesti sun valopuulle ♥

    Mä ymmärrän sua todella hyvin tossa työasiassa. Päivätyöhön pääseminen oli mun pelastus. Nykyisillä kaupan aukioloilla mä en varmaankaan olisi jaksanut työssä sitäkään vähää, mitä nykyisin. Toivon, että näin alkuu lähiajan muutokset koskettavat myös sinua työpaikallanne ja pääsisit taas tekemään pelkkää aamuvuoroa. Pidän peukkuja!

    Eilen tuli kyllä lunta sitten oikein kunnolla. Miks ihmeessä se lumi pitää aina tulla kaikki yhdellä kertaa? Ihan älytöntä...ja sitä paitsi olis voinut tulla toikin lumi jo jouluksi, murr murr...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kyläilystä! ♥ Valopuun idea on ihan vapaasti lainattavissa, itsekin olen sen kopsannut. =)

      Nää työasiat on kyllä aikamoisia... paljon mietittävää. Meidän aukioloissa ei edes tapahtunut se "pahin mahdollinen" eli muutokset on melko hillittyjä, mutta silti mua kiukuttaa kamalasti, että MIKSI...??? Meidän muutokset on vielä ihan avoinna, en tiiä yhtään mitä tapahtuu. Pelkkää aamua ei varmasti ole tiedossa, enkä suorastaan osaa oikein vielä arvailla muitakaan muutoksia.

      Joo, jouluna lumi olis ollut kiva, nyt vois jo vaikka sulaa aika pian pois... Meillä kävi eilen ekaa kertaa koko talvena aura-auto pihassa, ja heti suututti, kun veti taas hiekat nurmikolle asti, argh!! Minusta oli muutenkin aivan turha käynti, läksin töihin jo ennen sen käyntiä (menin kuudeksi) enkä kyllä huomannut mitään auraamisen tarvetta, ihan hyvin pystyi ajamaan. Pöh!!

      Poista
  7. Kaikestahan sitä helistään,mikä vähän mukamas poikkeavaa on :) Kuten just tuo halo-ilmiö tai talviset pakkas-päivät.Pah,ainahan niitä on ollu ja tulee olemaan..Mulla blogin pitämisessä on ihan sama ajatus ku sulla,etten halua kauheeta julkisuutta en halua sitä faceen tai muuallekaan sosiaaliseen mediaan. Silti,blogiystäviä oon saanu ja tavannu monta,yhteinen tuttumme Kaikki kotona blogista esim ;) Ihania ihmisiä <3 Tuota työ-hommaa oon muutenki miettiny,nyt työttömänä ollessa,ett eiköhän se pitäs joka alalla siirtyä 6-tuntiseen työ-päivään? Työttömiäkin ois vähemmän...Tuo kauppojen aukiolo-aikojen lisääminen,ei siinäkään mitään järkeä,mutt minkäs sille tavallinen tallaaja voi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nimenomaan, oon samaa mieltä noista luonnon ilmiöistä! Toki onhan noi säätilat jotenkin oudoiksi menneet ja muuttuneet. On kovia tuulia ja myrskyjä, lumettomia talvia, kylmiä kesiä. Ehkei tiedotusvälineillä ole muuta asiaa, niin pitää sitten niistä vääntää juttua?

      Juu, mulla on kanssa kaikesta julkisuuskielteisyydestä huolimatta myös tosi hyviä kokemuksia somesta, etenkin just blogista. Oon saanu noi blogiystävät, en olis keneenkään tutustunut ilman blogia. Sirkku myös on ollut ihana tuttavuus ja eipä olis meillä tuota ihanaa isoa pöytää ilman häntä ja blogituttavuuttamme!!

      Minusta olis erittäin viisasta siirtyä hyvinkin monella alalla lyhyempään työpäivään. Riittäis työtä useammalle ja olis aivan viisasta oppia elelemään hiukan niukemmilla tuloilla. Sitä paitsi vois hyvinkin olla, että monessa perheessä raha-asiat jopa kohenis, kun jos vaikka nyt on toinen töissä ja toinen työtön ja sitten oliskin molemmilla töitä.. Kukapa tietää mihin tässä vielä maailma menee.

      Tavallinen tallaaja voi todellakin vaikuttaa: BOIKOTOIDA kauppoja iltaisin ja pyhäpäivisin. Ei niitä pidetä auki, jos niissä ei ketään käy. Aion itse tehdä niin ja tiedän muitakin alan ihmisiä, jotka miettii ihan samaa.

      Poista
  8. Samoilla linjoilla ollaan täällä!! Mulle kelpaa aivan hyvin osa-aika työ, kiitos rakkaan mieheni joka sitten tekeekin kahta työtä, mutta aivan omasta tahdostaan kyllä, ei minun takiani :) Tukka on ollut hieman pystyssä mullakin ja ehdottomasti olen järkyttynyt siinä vaiheessa jos mennään joka päivä klo 23 asti auki, sitten tarttee miettiä ihan tosissaan mitä tekee :/ Puhumattakaan ympäri vuorokauden, koska myös siellä kaupassa pitäisi olla sitten tekemistä työaikana tai vaihtoehtoisesti lupa lukea kirjaa tai somettaa, miksei vaikka blogata ;) (Vähän niinku vitsi ja ei kuitenkaan)
    Koska asiakkaita ei missään nimessä riitä yöaikaan täällä pimeässä pohjolassa, se on vähän eri asia tuolla lämpimissä maissa ja kulttuureissa! Mutta mehän ollaan vaan pikku muttereita isoissa koneistoissa joten aika avuttomaksi tässä itsensä tuntee! Pyhät ehdottomasti täytyisi pitää pyhinä, ja kaupat kiinni, joskus ihmisen pitää osata rauhoittua ja ennakoida tarpeitaan.
    Mutta kovasti olenkin miettinyt lausetta "yhden oven jos suljet, aukeaa jostain uusi ovi"... uskaltaisiko tehdä hypyn tuntemattomaan.. :) Tsemppiä sulle, kohta taas tavataan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekin on osa-aikatyö mahdollista nimenomaan siksi, että meillä on kaksi jotka tienaa. Mun mies tosin tekee vain yhtä työtä, eikä sekään ole mikään huippupalkkainen, mutta minusta meidän tulot on ihan riittävät, vaikka mä teen vain osa-aikaista.

      Mä en kaipaa mitään sellasta "tienaan saman verran kuin mies"-olotilaa todellakaan. Minusta mies saakin tehdä töitä enemmän ja tienata enemmän, ja osaltaan suorastaan edesauttaa siinä, että mä voin tehdä palkkatyötä vähemmän. Minä voin siis kyllä kantaa osaltani kortta kekoon ja käydä töissä, mutta mielestäni olen ihan "oikeutettu" tekemään vähemmän palkkatyötä, koska minä kuitenkin teen suurimman osan kotitöistäkin - tavallaan siis mulla on se kaksi työtä, kun on palkkatyö ja vielä ne kotihommatkin.

      Ihan silloin alussa, kun monen kotivuoden jälkeen läksin töihin, tuli melkoisesti sanomista siitä, että jos mä kerta käyn töissä niin kuin mieskin, niin sitten yhtä lailla jaetaan nää kotityöt... mutta toisaalta mä haluan tehdä kotitöitä enemmän ja palkkatöitä vähemmän. Tätä ei ehkä jokainen ymmärrä taikka hyväksy, mutta näin mä ajattelen.

      Juu, en tosiaan ymmärrä miksi kaupan pitää olla aina auki ja miksi sinne kenenkään pitää yömyöhäisellä mennä. Toivotaan, ettei tuo suuntaus tänne asti rantaudu ikinä!!!

      Jos sulla on tiedossa joku paikka, minne hypätä, niin anna mennä vaan!!! Mä todellakin hyppäisin heti, kun vaan keksisin mihin!!

      Seuraavaa tapaamista odotellessa! ♥

      Poista
  9. Tänään just sanoin yhdelle tutulle, että mun mielestä tässä mun nykyisessä työssä ihan parasta on joulu-tammi- ja helmikuu kun olen kotona enkä töissä! Mielelläni tekisin vielä 6h työpäiviä kesällä, mutta se ei taida onnistua. Tai nelipäiväistä työviikkoa.

    Mä jaan lähes aina linkin faceen kun oon päivittänyt blogia. Olen aina välillä kysynyt että vieläkö fb-kaverit niitä haluaa lukea, ja aina on tullut kymmeniä pyyntöjä etten vaan lopettaisi kun ei kuitenkaan sitten muuten muisteta lukea.
    Moni tuttu ja sukulainenkin siis oletettavasti niitä lukee. Mua se ei jotenkin haittaa, siinäkös lukevat. En kirjoita mitään sellaista jota en voisi ihmisille kertoa.

    Blogihan on äärimmäisen itserakas harrastus. Saa kirjoitella juuri mitä huvittaa ja nimenomaan asioita jotka itseä kiinnostavat. Mutta silti tai juuri sen takia tykkäänkin bloggaamisesta.
    Enkä koe että kaiken pitäisi olla kaunista kuten muutama tuttavani jotka pitävät blogeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä työssä parasta on vapaapäivät ja lomat. Myös palkkapäivä on kiva. =) Mä tahtoisin kanssa tehdä tuota 6-tuntista päivää taikka 4-päiväistä viikkoa.

      Toki se on ihan ok jos linkkailee blogiansa, jos sillä lailla haluaa toimia. Ei mullakaan sinänsä mitään salaisuuksia blogissa ole, mutta jotenkin kuitenkin kammoan ajatusta, että kertoisin kaikille sen osoitteen. Ehkä mä kuitenkin kirjottelen sellasia asioita, mitä ei välttämättä ihmiset minusta tiedä, tai jotain...

      Ajoittain mä kyllä mietin, että olis se ehkä aika mahtavaa, jos vois elää pelkällä blogilla. Siis että saisi siitä palkan. Kuitenkin olen periaatteessa sen verran minimalisti ja ostamisvastainen, että en tahdo alkaa siihen mainostamiseen... eikä ilman mainostamista varmasti blogilla sitten voi elää. Onhan noita ihmisiä, jotka on blogiensa avulla nousseet maineeseen ja taatusti saavat osan elannosta sillä, ellei kaikkea. Esim jotkut jotka on tehneet sitten kirjoja, tai on siirtyneet vaikka valokuvaajiksi blogin avulla. (Kyllä, kadehdin heitä...)

      Tavallaanhan blogi on nimenomaan päiväkirja. Ainakin mulle. On hauska lukea jälkikäteen, vaikka vuosien kuluttua, miltä on milloinkin tuntunut ja mitä on tapahtunut. Mutta on niitäkin blogeja, jotka perustuu tyystin sille, että sinne keräillään vaikkapa kivoja "inspiraatiokuvia" ihan muualta. En oikein ymmärrä sellasen blogin pointtia... ei se kerro mitään ihmisestä sen takana.

      Joo ei oo mullakaan tarkoitus olla aina kaunista. Jos koskaan. Sulla kyllä on ihania kuvia aina, että sinällään sun blogi kyllä on aina kaunis!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥