tiistai 30. heinäkuuta 2013

yksi tosi hyvä juttu


...nimittäin tuo ylläoleva!

Kävin eilen hakemassa itelleni muutaman T-paidan henkasta. Tykkään monestakin syystä niistä vaatteista; ne on edullisia, ne on mukavan tuntuisia, nää mun paidatkin on luomupuuvillaa ja ne voi huoletta heittää kuivausrumpuun ilman vaaraa kutistumisesta. Ja juu, mä tiedän, että edullinen hinta voi kertoa jostain tosi ikävästäkin... mutta mun on nyt pakko vaan ohittaa se, koska mun budjetti ei anna mahdollisuutta hankkia mitään ekovaatteita.

No kuitenkin kassalla reipas myyjätyttö kysäisi, että joko tiedän heidän kierrätysjutuistaan. No en tienny. Nyt tiedän, ja haluan kyllä jakaa tämän tiedon muillekin, nimittäin minusta tuo on aivan huippu juttu! Sinne voi siis viedä kaikenlaiset vanhat, rikkinäiset, tahraiset ja muutenkin epäkelvot vaatteet. (Voi toki viedä ehjät ja hyvätkin.) Pussillisesta vaatteita saa alekupongin, mikä nyt tietty on ehkä kannustamista uuden hankintaan, mutta kyllä sitä ihminen yleensä aika ajoin ees uusia sukkia tarvii ja mulle ainakin kelpaa se alennus.

Tää juttu osui mulle aivan kohdalleen, nimittäin mulla on menossa aikamoinen vaatemylläys täällä...


Mä kierrätän kaiken mitä voin vaatteissakin. Mulla on hyvin toimiva kaverikierrätys, saan sieltä ja meiltä menee sinne - tuokin Ikean säkki on taas kasattu kaverille menevää kamaa täyteen... Sinne menee kuitenkin vain tyttöjen kamaa. Muita ehjiä raahaan sitten hyväntekeväisyyteen. Mutta sitten on aina niitä rikkinäisiä ja esimerkiks miehen vaatteet on niin maalitöhryissä, että ne on ihan roskiskamaa. Ja sitten on parittomia/risoja sukkia ja vaikkapa alushousuja, joita ei kehtaa kelleen tarjota. Joskus pilkon miehelle autotalliräteiksi jotain, mutta jotain menee sitten myös roskiin.

Vaan ei mene enää!! Kaikki ne nimittäin kelpaa lumpuksi, josta tehdään uusiomateriaaleja. Mä en tiedä täällä meillä päin muita paikkoja, minne vois vaatejätettä viedä, joten tuo tuli todella tarpeeseen. Kaikki H&M:t ei vissiin vielä ota tuota vastaan, mutta onneks täällä meillä otetaan.

Että eipä tässä sit muuta - mä alan nyt taas vatkaamaan noita riepuja ees taas... tossa on vasta osa meidän vaatteista mutta koitan tän viikon aikana setviä kaikkien lastenkin vaatteet läpi. Suunnitelmissa on myös astioiden raakkaus... laatikot on jo haettuna, että saan säilytykseen osan kaappien sisällöistä... 

Koiralenkille nyt ja sen jälkeen hommiin mars!
Mukavaa tiistaita kaikille!

Heli

maanantai 29. heinäkuuta 2013

viikonloppuna

eilinen aamupala, nam!
Viikonloppu ohi. Miehen loma ohi. Nyyh!!! Remppa ei ole ohi... taikka valmis. No, ei auta kuin tehdä työpäivien jälkeen sitten vaan. Mitenköhän mies jaksaa... on jo työpäivistään näillä helteillä yleensä aivan sippi. Mun täytyy nyt koittaa mahdollisimman paljon avittaa hommissa, vaikka eipä minusta tuonne seinälle taikka katolle ole. Mutta ees roskat kerään pois tai jotain. Tämä viikko on mulla itelläni vielä "armon aikaa" eli siis lomaa.


Mulla on nyt uusi harrastus. Kävin tuolla siis 15 kertaa fysikaalisessa hoidossa noilla vempaimilla ja nyt mulle on sitten tehty ikioma kuntosaliohjelma ja ostin tuonne poletin, eli voin käydä milloin vaan (no, tietyt aukioloajat on, mutta kuitenkin). Lauantaina rohkaisin mieleni ja menin, sainkin olla melkein koko ajan ihan ypöyksin. Mulle kun ei oo ihan selviö mitä mikäkin juttu tarkoittaa, niin kiva oli miettiä niitä siellä ihan rauhassa. Kertaalleen olen kaikki siis ohjaajan kanssa läpi käynyt, mutta enhän mä meinannu muistaa esim että mikäs nyt olikaan se ylätalja... Mutta tästä se lähtee, kehon muokkaus. Tai paremminkin ihan vaan sellasen perus-lihaskunnon hakeminen. Tänään meinasin mennä taas, ja muutenkin koitan jatkossa käydä 2-3 kertaa viikossa. Mukavaa hommaa, se tuonne lähteminen on aina se vaikein osuus...


Viikonloppu on siis ollut melkoisen helteinen. Lauantaina käytiin kahden oman ja yhden varalapsen kanssa katsomassa aaseja. Oli ne ihania, voi että! Huvittavan jääräpäisiä otuksia. Mietin siinä, kestäiskö mun hermot aasia... ja ajattelin, että sellaisen kanssa toimiminen olis itse asiassa aikamoista terapiaa. Pakko olis olla rauhallinen vaan. Jos se päättää, että tuonne en mene, se vaan ei kertakaikkiaan mene. Siihen olis tyytyminen, tuossa suhteessa se on aasi joka päättää - tai näin olen ainakin käsittäny.

Aaseilun jälkeen mentiin uimaan, itekin pulahdin (jääkylmään!!) veteen. Kovin montaa uintikertaa ei kyllä mulle ole kertynyt tälle kesälle... rannalle on matkaa, ei tule kauheesti käytyä ja sitten saatan vielä tehdä niin, että lapset menee uimaan ja mä otan koirat mukaan lenkille sillä välin. Mukava niille, samoin kuin itellekin, on välillä käydä lenkit muualla kuin aina samoilla nurkilla.

Muuten on hellepäivät menny mun osalta lähinnä sisätiloissa. En vaan yhtään kestä sitä kauheeta kuumuutta. Ei olis mikään etelän matkailu kyllä mun juttu, ainakaan kuumimpaan aikaan. Mietittiin muutenkin eilen illalla miehen kanssa tuota matkustelua (mitä me siis ei koskaan harrasteta...). Sanoin, että jos saisin valita tonnin maksavan reissun ja samalla rahalla vaikka itelle jotain hierontoja, niin valitsisin ne hieronnat. (Kävin eilen kaverilla hierottavana ja voi että se oli taas niin ihanaa!!) Ja mieheltä kysyin, että ottaisko se mieluummin tonnilla auton osia vai reissun, jolloin vastasi että auton osia. Joten pääteltiin, että mennään reissuun (jos mennään) vasta sitten, kun ollaan ensin tehty paljon muuta kivaa, kuten minä käyny hemmotteluhieronnoissa ja ostellu kotiin ihania juttuja ja se niitä auton osiaan... Tämä asia siis tuli mieleeni illalla, kun laittelin sänkyyn puhtaita lakanoita - uusia ja ihania. Mä tykkään ostella asioita kotiin (kuten vaikka just lakanoita tai astioita), en niinkään itelleni vaatteita tms.

Jaaha, nyt vois varmaan jaarittelut lopettaa. Koiralenkki, pyykkiä, tiskiä, siivousta, raivausta (vaatekaapit työn alla...), kokkausta, johtokunnan kokous, kuntosali... siitä on tämä päivä tehty. Ja niin, tänään on myös hääpäivä nro 18 - ehkä se olis vaikka jonkun pienen juhlankin paikka? Kuten vaikka ööö... jos tekis miehen lempiruokaa, kaalipataa. Ja sit pusut päälle!

Aurinkoista maanantaina kaikille!

Heli

perjantai 26. heinäkuuta 2013

hellettä


Tänään istutin puun. Se on syreeni, jonka sain synttärilahjaksi ystikseltä. Kauhee miettiminen oli sen paikan kanssa, olisin nimittäin tahtonut sen tulevan terassin viereen jotenkin... mutta koska terassia ei vielä ole, en oikein osaa arvioida sen paikkaa. Nyt se on sitten tuossa, toivottavasti se siinä kasvaa ja komistuu. Olen kauan haaveillut syreenistä, joten tämä oli aivan ihana lahja!


Remontti etenee... Miehellä loppuu loma, ja vielä on paljon tehtävää. Eiköhän se siitä valmistu. Ennemmin tai myöhemmin... Tuohon edustalle olis sitten tulossa se terassi, vähän mä elättelin toiveita, että se tulis siihen jo tänä kesänä, mutta saas nyt nähä.


Puputkin pääsi tänään uuteen asumukseen pihalle. Täällä oli yksi PMS-oireinen muija, joka hirveellä raivolla ja rähinällä "ohjeisti" jälkikasvua pitämään kiinni sieltä sun täältä samalla kun se ite laitteli nippusiteillä tuota kasaan... Nyt on tilaa ja nyt on KATTO! Toivottavasti nyt on sitten pitkään vielä myös kelejä, jolloin pupsit voi tuolla olla päivänsä.


Ja tuolla se jälkikasvu (tai siis puolet siitä) kavereineen sitten majailee yönsä. Tyypit on tänään taas olleet pariinkin otteeseen uimassa ja taitaa vieläkin olla iltasuihkusta tukat märkänä, mutta sinne ne kohta telttaan suuntaa eikä kuulemma palele. Mua kun palelee aina, enkä voi yhtään mennä märällä tukalla maate (saan siitä ihan poikkeuksetta niskat jumiin ja kauhean päänsäryn aamuksi) niin on vaikea tajuta ettei noita palele ollenkaan. No, ne on lapsia ja niiden veri virtaa varmaan sutjakammin.

Olen tässä lukenut läpi vanhoja juttujani. Oli hauska lukea viime syksyisiä ja jouluisia juttuja... ja sitten lähteä pikkupikkuvaatteissa lenkille. Tänään onkin ollu suorastaan helteistä täällä päin Suomea. Ah, olispas aina kesä ja loma!

Heli

torstai 25. heinäkuuta 2013

ahkerana


Kesäkannu. Ja toinenkin. Eli mulla on kesäkannut! ☺ 

Oon ollu tänään aika ahkera: 

Oon kuskannu lapset huvipuistoon (portille vaan, ite en menny). No helppo keikkahan se oli. Mua tartti vain kuskina ja maksajana.

Oon käyny ostamassa nauloja ja uretaania ja multaa ja kompostiaitoja. Se taas sit oli tosi tuskastuttava reissu... laita nyt nainen kauppaan jotain nauloja ostamaan... tai uretaania. Kun aina ne sit esittää kysymyksiä, kuten "minkä pituinen naula se on?" (emmää tiiä...) tai "minkälaista uretaania tarviit" (tavallista...) tai "käytetäänkö uretaani pistoolilla vai ilman?" (what?? oota mää soitan miehelle...). Kävin tuolla samassa paikassa kerran maksamassa "kaksi pakettia villaa" ja heti se kysy "sitä vai tätä merkkiä ja minkä paksuista?" jollon mulla alko jo ärsytys nousta ja tuskanhiki valua... mistä mä nyt sellasta tietäisin - sanoin että punavalkoraidallista. Mies maksakoon seuraavalla kerralla.

Oon käyny kuntosalilla saamassa ikioman ohjelman, jota nyt sitten alan (toivottavasti) harrastamaan ahkerasti. Tällä kerralla käytiin se vaan pikaisesti läpi ja silti olin ihan hiki otsalla. Mitenköhän mä selviän siitä koko ohjelmasta sit kaikkine toistoineen kunnialla?? 

Oon käyny suunnistamassa. Mikä tarkoitti tänään, että eksymässä pahemman kerran. Rata oli TOSI vaikea ja mä luovutinkin sitten kesken. Keskeyttäneitä oli muitakin (onneks - odotan ihan mielenkiinnolla tuloksia, että kuinka moni sen keskeytti...). Täytyy mennä kyllä taas pian rasteille, ettei jää ihan näin tylsä fiilis asiasta. Että mä en (muka) osaa mitään...

Oon käyny hakemassa lapset huvipuistosta ja vieny ne vielä rantsuun vähäksi aikaa. Olin jalomielinen ja pidin tuon rantsu-lupauksen, vaikka olinkin ihan hikimärkä ja uuvuksissa suunnistuksesta ja vaikka mua alkoi välittömästä palella armottomasti siellä tuulisella rannalla.

Oon käyny suihkussa ja syöny iltapalan ja nyt sitten istahdin vihdoin ja viimein tähän teekupin kanssa. Ehkä päivän paras hetki.

Ja meillä se on sitten nättiä ja siistiä just nyt:


Jos vaikka huomenna jaksais sit tollasiin pikku epäkohtiin taas kiinnittää huomiota.

Heipsunkeipsun!

Heli


tiistai 23. heinäkuuta 2013

piikkilankaa


Tämän aamun settiä... pakastimesta jäisiä puolukoita ja lisäksi teetä, teetä, teetä ja vielä kerran teetä... ja otetaas teetä vielä kerta kiellon päällekin. Teessä on piparminttua sekä nokkosta. Jos vaikka auttais... ennen kuin saan helpottavan antibioottikuurin.

Joo, arvatkaa vaan mistä kyse. Niin, just siitä, kun pissii piikkilankaa... mistäköhän tää nyt taas? En muista lapsena koskaan sairastaneeni, mutta aikuisena kyllä sitten. Viimeksi maaliskuussa...

Onneks nykyään on sähköinen resepti. Ei tarvii kun soittaa terkkariin, siellä kysellään tietyt kysymykset ja jos "vastaat oikein" niin lääkäri kattomatta laittaa reseptin tulemaan. No mulle tää on kyllä nyt turhankin tuttu vaiva.

Jaa, ottaskohan sitä sit vaikka ämpärillisen teetä taas..
auts.

Heli


maanantai 22. heinäkuuta 2013

ostohalu vs hävitysvimma



Sataa, tuulee... mittarissa alle 15 astetta. Täydellinen kesälomasää... *huoh* No vietettiin sitten miehen kanssa pari tuntia Prismassa vaeltaen. Täytyy sanoa, että vaikka aina joskus ajattelen, että sinneppä olis kiva lähteä just vaeltelemaan ja tutkailemaan tarjontaa, niin kyllä meinaa ahistus iskeä, kun kaikkea on niin hirveesti!! Siellä tulee suunnilleen päivän lenkki tehtyä, kun kävelee päästä päähän ja sit noutaa vielä uudestaan parit unohtuneet jutut. Käyn siis paljon mieluummin ruokaostoksilla oman kylän kaupassa, vaikkei siellä nyt ihan kaikkia ihmeellisyyksiä olekaan.

Oman kylän kaupasta puuttuu myös astiat, mitkä on kyllä mun heikkous. Yläkuvassa uusimmat hankinnat... niin SULOISET perhosmukit! ♥ Sain kummiltani vähän rahaa lahjaksi kera kehotuksen ostaa niille itelleni jotain pientä... siinä siis selitys, miksi nuo hommasin. Hyvältä maistuu tee uudesta kupista.


Sain eilen vielä lisää kukkia ja lahjoja! 


Mun lempparituoksu BodyShopissa on mansikka... nää on niin ihanat! Sain myös ihanan kynttilänalusen, josta koitin laittaa kuvaa, mutta se kääntyy ihan katolleen... laitan nyt kuitenkin:


Kiitos vaan esikoiselle + vävykokelaalle näistä lahjoista! 

Mulla on ollu viime aikoina kauhee shoppailuhimo. En siis todellakaan ostele vaatteita, inhoan sitä puuhaa - vain pakolliset käyn ostamassa, kuten reissun aikana tytölle pitkiä housuja (sillä ei ollu yksiäkään ehjiä...). Mutta astiat on mun heikkous... ja muu sellanen kodintavara. Ikeasta just ostin astioita, tosin samaa sarjaa mitä mulla onkin ja mitä oon hyväksi todennut. Jotexilta tilasin lakanoita, tyynynpäällisiä ja päiväpeiton. HobbyHallista tilasin astioita ja villapeiton... 

tämän sarjan lautasia ja kippoja hommasin lisää, valkoisena ja vaaleanpunaisena
Vaikka hinkuan noita ihania juttuja, niin toisaalta sit haluaisin eroon kaikesta turhasta. Mua kun myös ärsyttää ja ahdistaa liika tavara. Mä tahtoisin tyhjää tilaa ja etenkin kaikki tasot siisteiksi. Meidän ruokapöytä on parhaillaankin taas kuin lähtevä laiva... Toin siskon luotakin tavaraa (vaatteita, vanhoja pyyhkeitä yms) joita mun pitäis käydä läpi ja laittaa eteenpäin - pitäis nyt vaan tarttua toimeen. Pitäis myös noita astiakaappeja siivoilla. Meillä on aika surkeasti säilytystilaa ja mietityttääkin, alanko nyt sit taas kasaamaan kamaa lapsille, että ne vie ne sit joskus, kun kotoa lähtevät... vai hilaanko kaiken vaan jonnekin kierrätykseen (näin se raha "säästyy"... ostan, en tykkääkään, annan pois...). 

nämä feikkikroksit menee vielä ihan hyvin pienistä maaliroiskeista huolimatta... huomaa timantit!
Mä pyrin ostamaan vain tarpeellista, mutta näköjään edelleen tulee siinä lipsahdeltua. En mä esimerkiksi noita perhosmukejakaan todellakaan olis tarvinnut... ja onhan toi mun astiakaappi aika sekalainen. Toisaalta en ehkä osais nähdä itseäni jonkun yhden ainoan tyylikkään astiasarjan omistajana. Vaikka periaatteessa tykkään selkeästä, huomaan edelleen huokaisevani ihastuksesta jonkun ruusu-valoköynnöksen kohdalla. Oli ihan vähällä, etten sitäkin klikkaillu tulemaan sieltä HobbyHallin alesta... No, mun sisustustyyli EI ole sillä lailla selkeä, että olis vain vitivalkoista ja kiiltävää ja suorakulmaista. Se näyttää kyllä hienolta: siistiltä, puhtaalta, järjestelmälliseltä, hallitulta. Mutta se ei näytä minulta. Olen vaan huomannut tässä vuosien myötä, että ihan valkoinen ei oo mun juttu, jotain pientä kivaa siihen pitää sisällyttää.


Ei hitsi, kai mä nyt alan näitä tavarakasoja setvimään. Sit kaikki turha vaan auton kyytiin ja pois silmistä... kissatalolle pyyhkeitä, kaverille vaatteita ja lehtiä jne. Koiratkin pitäis taas kohta lenkitellä - kylläpä onkin muuten päivä menny tosi nopeasti tänään, kohtahan on jo ilta!

Tai sit mä nappaan kolmannen Litalginin tälle päivälle... hemmetin sappi kun kiukuttelee taas. 

Eipä muuta kun mukavaa iltaa kaikille!

Heli   


sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

minilomalla


Olin kuopuksen kanssa pikku reissussa. Käytiin Keski-Suomessa katsomassa mummojani, kummiani, äitiäni ja veljeäni vaimoineen. Sitten ajeltiin vielä Pirkanmaalle moikkaamaan siskon perhettä. Aikaa meni parin yön verran ja reissulle sattui myös mun synttärit. Just synttäripäivän iltana mentiin tuonne siskolleni, ja huvikseni "tilasin" siskolta skumppaa, mansikkakakun sekä lahjoja - ja hitsi, sain ne kaikki!!! 


Lahjana oli tuo supersöötti vaaleanpunainen miniruusu. Ja kakku oli ihan älyttömän hyvää! Olikin tämän kesän eka ja ehkä ainut mansikkakakku... kun tuo mansikka-aika on jo vähän niin kuin ohi. Kiitos siskolle, oli kyllä kiva ylläri vaikka ihan vitsinä sen sanoinkin. ☺

Eilen illalla, kun tultiin kotiin, oli täälläkin oottamassa kukat ja kakut! (Ja siivottu talo, jes!!) 


Ja suklaalevy... ☺ Mun mies ei koskaan ostele mulle kukkia - sen mielestä miehet ostaa vaimoille kukkia vain jos niillä on huono omatunto... (hmmm???? miksi siis kukkia nyt??? ☺) Mutta oli kuitenkin nyt kauppareissullaan napannut ruusukimpun. Oli kyllä kiva ylläri tämäkin, meillä kun ei juuri synttäreitä juhlita.


Meidän reissuun mahtui kyllä monenlaista. Oli niin kiva nähdä mummojani, joista molemmat asuu itekseen omissa kodeissaan, vaikka ikää on toisella 87v ja toisella 88v. Tuo vanhempi mummo lähti mukaan lapsensa eli mun äidin luo yökylään, ja kotimatkalla käytin sitten mummon ostamassa tehosekoittimen, että mummo voi sillä surautella tulemaan pirtelöitä!! Äitinikin on niistä innostunut, on kuulemma tehnyt myös viherpirtelöitä (siis hei, kuka tässä on muka terveystietoinen... kun noi mummot toimii ja minä se vaan suunnittelen toimivani...).

Hirvee tragediakin meinasi matkalla käydä. Tai paremminkin matkan aikana täällä kotona... Kuopuksen pupu nimittäin otti ritolat ulkoaitauksesta!! Saatiin puhelu asiasta reissullemme ja suuri murhehan siitä tuli. Mun vaisto sanoi, että ellei pupua ole napannut haukka tai kettu, niin se saattaa hyvinkin olla menny vaan talon alle piiloon... ja huhhuh, siellä se sitten olikin. Mietin jo, että millähän ihmeen konstilla se sieltä saadaan pois, mutta olikin sitten ihan ite pomppinut sieltä ja saatiin kiinni. Nyt ei sit voi pupuja viedä ulos, ennen kuin toi ulkoaitaus on jotenkin saatu karkausvarmaksi... eikä kukaan tiedä miten pupu sieltä yleensä karkasi - hyppäsikö se kenties yli aidan, kun ei mitään kaivamisjälkiä ainakaan ollu missään?

Käytiin reissullamme myös Tampereella Ikeassa. Oli ihan lista mukana, mitä pitäis hommata... mutta moni juttu jäi kyllä saamatta. No voi harmi, on vissiin ihan pakko sit tehdä Vantaalle vielä reissu jossain vaiheessa... ☺ Nyt mulla on kova remppakuume kuopuksen huoneen suhteen, sinne pitäis siis sitä mustaa maalia laittaa seinään. Siskon tytön huone oli tosi hieno mustaseinäisenä, näin samalla että ei se sitä huonetta kovasti pimennä, kun eteen tällätään valkoisia juttuja. Kuopuksen huone olis sitten musta-valko-vaaleanpunainen, voi että siitä tulee kyllä hieno! 

Jaa, mutta se on nyt sit tää kotoisa arki mikä pukkaa päälle taas. Pyykit pyörii, ruokaa pitäis alkaa miettimään, tiskikone tyhjentää... koirat oon jo lenkittäny ja yhen koneellisen pyykkiäkin oon jo veivannu. Pari viikkoa vielä olis lomaa ja aion kyllä ehtiä tätä kotia laitella, toivottavasti saatais se kuopuksen huonekin laitettua. Se taitaa olla ihan vaan mun projekti, miehellä on noi ulkohommelit.

Loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva mun hurjasta siskostani:


Hihii!
Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille!

Heli

PS. Tänne on tullu monta uutta lukijaa, tervetuloa! Mä en kylläkään tajua mistä näkisin ketä on viimeksi tullu... joten en valitettavasti osaa toivotella tervetulleiksi ihan nimeltä. Mutta joka kerta ilahdun, kun huomaan että joku on tullu joukkoon mukaan. ☺


keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

maalausta ja id-mietintöjä


Maalari maalas taas eilen. Tuloksena ylläoleva, eli tuossa on nyt se tallin takaseinä. Kuva otettu illalla, joten ei oo kovin kirkas... Käytännössä tuo on se seinä, minkä näkee ihan ekana, kun meidän pihaan ajaa, ja sehän on ollu aika roisin näköinen, joten oli aikakin aloittaa toi maalaaminen. Tuon kanssa meni toissailtana useampi tunti ja eilenkin puoli päivää... ja tänään sit koko komeus uudelleen. *huoh* No mutta sitten se on tehty - mulla onkin aikeissa kohta lähteä maalikauppaan hakemaan lisää maalia ja sitten tarttua vaan toimeen. Eilenkin, kun vain alkuun pääsi, niin hommahan eteni ihan kivasti. Mä kyllä tykkään maalaamisesta, mun ranne vaan ei niin kauheesti tykkää...


Tuo ilmalämpöpumpun kohta oli kohtalaisen veemäinen maalailla. Kaikki seinällä olevat johdot sudin samalla vaaleanpunaisella vaan yli... ja tuon pumpun taakse tietty jäi kohtia, minne vaan ei ylttäny. Tais se parit roiskeetkin saada, mutta eipä se haittaa.


Tässä päätyseinässä tosiaan olis vielä "jonkun verran" fiksattavaa, ennen kuin maalaamaan pääsee... Ja toinen pääty myös on eka raksattava valmiiksi. Tuossa ekassa kuvassa näkyy myös tollasta metalliseinää, jonka päälle pitäis laudoitus taikoa. Joo, kyllä tästä vielä hyvä tulee - toivottavasti vielä tämän kesän aikana!! Tai no, kattohommat varmaan jää ens kesään, ellei mies saa jotain mieletöntä virtapiikkiä ja yhtäkkiä ala rempata hullun vauhdilla...

* * *

Asiasta viidenteen. 

Olen viettäny erittäin pohdiskelevan viikon, kun blogini kutsuttiin mukaan Indiedays Inspiration-yhteisöön. Mielettömän imartelevaa, kun näin kävi!!! Kyllä meni ihan suu korviin siitä viestistä ja tunne oli aika uskomaton!! Siis minä??? Mä kuitenkin mietin ja mietin ja mietin ja mietin... jotenkin kauheen vaikee oli päättää lähtiskö vaiko eikö. Toisaalta ja toisaalta... joo, mikä ettei... ei, ei ehkä sittenkään... Mietin koko tätä bloggailua yleensä ja vaikka sun mitä. Lopulta päätin, että en lähde mukaan. Mua mietityttää se blogissa mainostaminen niin kovasti... tavallaan eniten se, että olisko mainokset sellasia, mitä en ite allekirjoita - se oli jotenkin niin vaikea ja ylitsepääsemätön asia mulle.

Oon ehkä ihan kajahtanu, kun tuollasen päätöksen tein, koska eihän sitä kokeilematta tiiä mitä elämä eteen antaa. Ja ihan oikeesti, ties mitä sieltä olis voinut aueta. Kuitenkin tosi monenlaista yhteistyötä bloggaajat tekee, sellastakin mikä kyllä mullekin kelpais... ☺ Ja siksi mä sitten taas aloinkin pohtimaan, että entä jos sittenkin... Huomaan myös, että sinne on nyt menny mukaan aika monta seuraamaani blogia. Mä olen pitäny tuota yhteisöä melko lailla muotiin ja kauneuteen keskittyneenä (mikä siis ei ole varsinaisesti mun juttu...), mutta nää "tutut" on kyllä enemmän sitä lifestyle-osiota (johon mäkin olisin mennyt).

Voi hyvää päivää tätä päättämättömyyttä! No nyt kuitenkin mennään näin. Mitäs mieltä ootte?


terkuin Heli,
ihanassa maalausvaate-kokonaisuudessaan ☺
Ja toi koira ei muuten ole noin pitkä, vaan tuossa on toisen koiran pää ja toisen pylly. Ovatpas hassusti mun takana seisomassa! ☺

PS. Tikkurila hoi! Jos haluutte sponssata mulle lisää talomaalia, niin kiitos, kelpaa!! Vielä tarttis useemman pöntön... hih!☺


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

rock rock


Enhän mä eilen sit mitään rapsuja alkanu keittelee... vaan otettiinki suunta kohti oman kylän rokkijuhlia. Nyt on hiukan heikko happi, mutta kyllä tulikin rokattua Klamydian tahtiin ihan tosissaan. Olen nuorena tuota kuunnellu ja ai että mä edelleen niin tykkään!! Mä tykkään tavallaan kyllä aika monenlaisesta musiikista, mutta lähinnä sydäntä on toi raskas rytinä.

Harmitti hiukan, että edellisen yön tosi vähät unet sekä useamman janojuoman yhdistelmä (plus ilmeisesti se erittäin antautunut rokkaaminenkin, hohhoijaa...) teki tepposet, ja oli ihan kerta kaikkiaan pakko lähteä hoippumaan kotia kohti liian ajoissa - jäi näkemättä Hynynen, joka oli kuulemma vetänyt todella hyvän keikan, mies jäi sen vielä katsomaan. Hynynen kun oli Klamydian ohella toinen mitä nimenomaan halusin päästä kattomaan... No, aina ei voi voittaa eikä ees joka kerta. Kaduttaa vaan, etten vaihtanu juomaa vedeksi jo paljon aikasemmin...

No, tänään on mahtavan hieno keli, taidan ottaa rennosti. 
Ottakaahan tekin!

Niin ja Terhi, oli tosi kiva tavata!

terkuin 
Väsynyt mutta onnellinen rokkityttötäti

lauantai 13. heinäkuuta 2013

l.o.m.a.l.l.a


Tänään oli viimeinen työvuoro ennen lomaa! Vuoro alkoi klo 6.00... ja nukuin yöllä yhteensä ehkä 4 tuntia, koska en vaan meinannut saada unta, koirat herätti yöllä ja sitten en taaskaan meinannu saada unta... Kauheeta tuijotella kelloa, joka lähenee aamuneljää, etenkin kun tietää, että herätys on jo tunnin kuluttua. 


No, vuoro oli kuitenkin tosi kiva (voi, saisipa aina tehdä aamuvuoroa!!) ja meni vauhdilla. Oli niin hienoa katella kelloa, että tunnin päästä alkaa loma... Ja sitten se vihdoin alkoi. ☺ Ja nyt mä olen sitten niiiiiiiin lomalla seuraavat kolme viikkoa!


Loman alkajaisiksi pitäis kai tehdä jotain noista rapsuista, joita sain ihan hirrrveen säkillisen kaverilta. Siis oikeesti, voi apua... Olen ehkä kolmanneksen (tai ehkä jopa vasta neljänneksen) kassillisesta pilkkonu palasiksi ja laittanu pakkaseen, ja niistäkin tuli jo 12 litraa. Ei niitä niin kauheesti kuitenkaan tule käytettyä, että kaikkia kannattais pakastella, mutta mitäs mä sitten teen??

No mehua! Se on hirveen hyvää ja hirveen helppoa tehdä. Tarvitaan vaan 

2 litraa rapsuja paloina
1 litra vettä
2 desiä sokeria
yhden sitruunan mehu

Keitetään raparperin paloja vedessä puolisen tuntia, siivilöidään mehu ja kaadetaan takas kattilaan, lisätään sokeri ja sulatellaan se mehuun ja sitten lopuksi lisätään sitruunan mehu. Ja sitten kylmään. Mä olen kyllä laimentanut tätä vielä sitten vedellä. On muuten tosi söpöä vaaleanpunaista mehua! Kauaahan tää ei varmaan säily, mutta ei se säilyis muutenkaan, kun se juodaan pois. ☺

Jaaha, pitemmittä puheitta vissiin sit alan sitä mehua vääntämään.
Ihanaa viikonloppua kaikille!

t. kesälomalainen ☺ 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

leppoisaa


Aika leppoisaa just nyt. No, se kyllä vaati nahistelevien sisarusten häätämisen sohvalta pihalle... ;) Mutta siis aika mukava fiilis just nyt. Kotona on siistiä, pyykit on pestyinä, voi vaan oleilla kunnes alkaa ruoanlaitto ja koittaa töihin lähtö. 

Edessä on viisi työvuoroa ja sitten alkaa kolmen viikon kesäloma! Ai että miten odotan sitä, vaikka tiedossa ei taida olla mitään ihmeellistä. Kotona ollaan varmaan vaan ja remonttia toivottavasti tehdään ahkerasti. Sen verran koitan kuitenkin ajasta nipistää, että käyn vähän sukuloimassa - olen nähnyt sukua viimeks ennen joulua... 

Ja olen mä ajatellu Ikeassakin käydä, on jonkun verran ostoslistaa sinne jo mielessä. Se vaan on niin, että sieltä saa edullisimmat rullaverhot, työpöydät ja monet muutkin jutut, mitä olis nyt tarvis saada. Mä rakastan Ikeaa, siellä on niin ihana vaeltaa vaikka koko päivä ja ihailla niitä sisustuksia.

Autotallin seinä on nyt maalattu toiseenkin kertaan, ja kaksi kerrosta sille riittääkin. On se vaan jännä, miten paljon nopeammin se kertaalleen maalatun pinnan uudelleen maalaus sujuu: eka kerta oli sen 2,5 tuntia, toinen kierros meni tunnissa! Nyt kun saisi sen takaseinän siihen kuntoon, että senkin saisi aloiteltua... se on isompi homma, tossa pihan puolella kun on kaksi isoa ikkunaa, mutta siellä ei ole sitten mitään muuta kun ilmalämpöpumppu hankalasti edessä... No, kun senkin vaan saa alkuun, niin kyllä se siitä sitten.

Kuten huomaa, ei mulla ole mitään sen kummempaa asiaa. Taidan kaivella ruokavehkeitä esille, kahden tunnin kuluttuahan mun onkin jo oltava töissä. Mielenkiintoista miten tulevat työkuviot sitten menee, lääkäri kun sanoi, että voisin kysellä työn kevennystä... seläntappo-hommat siis multa pois. No, katsotaan.

Hauskaa päivää kaikille!

Heli

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

selvästi hyvä päivä


Mä olen ihan hirveen tyytyväinen tähän päivään (etenkin eilisen illan jälkeen, joka oli ihan from hell, kiitos jälkikasvuni...)! Hyvin nukuttu yö, EI KIPEÄ SELKÄ, pari kertaa hikilenkillä, pari kertaa hyvät selän venytykset (se on se taikasana: VENYTTELY!!!), lasten käyttäminen uimassa, ja ennen kaikkea oma ja kuopuksen yhteinen aikaansaannos:


Autotallin ensimmäinen seinä maalattu ekaan kertaan - JEEEEEEE!!! Se oli kahden ja puolen tunnin urakka, mutta SE ON NYT SIINÄ, urakka aloitettuna ja varmasti antaa potkua myös jatkoon! Jos vain huomenna kelit sallii, maalaan sen toiseen kertaan, mikä itse asiassa saattaa jopa riittää. Sitten siirryn jollekin toiselle seinälle, kenties tuonne toiselle pitkälle seinälle, mikä myös on siinä kunnossa että pääsisi suoraan maalaamaan, ilmalämpöpumppu vaan pitäis jotenkin ensin peitellä. Tuo päätyseinä on kaikkee muuta kuin valmis maalattavaksi, kuten näkyy... mutta mies lupasi senkin nyt levyttää ja laudottaa, että saan tehtyä.

Voi että, ette uskokaan miten oon iloinen, että sain viimein tartuttua toimeen tuon kanssa! Seinä on nyt tosi oudon näköinen... se on ollu ikiajat ihan sellanen harmaantunut, mikä on sinänsä kyllä ihana, mutta ehkei nyt kuitenkaan viisasta sellasena pitää. Kun tuon saan maaliin (ja kun mies saa sen eka laudotuksiltaan kuntoon...) on meidän pihapiirin rakennukset sit leikkimökkiä lukuun ottamatta kaikki saman väriset. Mun mielestä tekee aika paljon paikan yleisilmeeseen se, että rakennukset on maalattuja. Sit kun vielä saadaan talon ja tallin katot kuntoon, onkin kaikki tosi jees! (kattohommat saattaa kyllä mennä valitettavasti ens kesään...)

Niin ja tietenkin se on tosi mahti juttu, että toi maalaaminen ei käyny selän päälle ollenkaan. Se oli tosi iloinen ylläri, koska pelkäsin just sitä, että en lomalla sitten pystykään maalaamaan, sitä kun riittäis kyllä sinnekin sitten (loma alkaa viikon päästä).


Talon ulkovuorihommat etenee edelleen toooooooodella hitaasti. Mutta on pieniä toiveita, että ne siitä nyt kuitenkin etenee... Lisäksi ollaan viimeksi tänään mietitty tuohon edustalle terassia ja katosta, että miten ne nyt sit tulis. Meillä on "nurkissa" kymmenisen kappaletta vanhoja kivijalan kiviä, ja mulla on ajatus niiden käyttämisestä sitten terassin yhteydessä myös... mies ei vaan oikein tajua mun visioita, mutta jospa saan ideani ajettua senkin päähän nyt kuitenkin. 


Noin upealta näytti pilvet eilen... mutta ei tullu tänne ukkosta.

No tosta selästäkin mun on pakko hiukan nyt hehkuttaa. Nimittäin mä olen tässä saikkupäivinä nyt todella ahkerasti venytellyt selkää. Perjantaina sekä lauantaina molempina kävin kävelyllä ja sen jälkeen venyttelin tosi hyvin. Tänään samoin venyttelin sekä aamulenkin jälkeen, että nyt illemmalla tekemäni lenkin jälkeen. Ja hitto sentään, selkähän on paljon parempi!! Mä oon tehny nyt paria "uutta" venytystä, mitä viimeksi fyskassa sanoi, että kannattais, ja huomaan jo tässä pienessä ajassa aivan selvää edistystä niidenkin kanssa. Eli siis alussa ihan toivotonta, nyt jo onnistuu! Mun taipuisuus on muutenkin jo ihan selvästi lisääntynyt. Mulla on kovasti positiivinen fiilis tän asian suhteen nyt!

Niin ja jos joku nyt miettii, että "siellä se on sairaslomalla ja maalaa seinää..." niin tarkasti otettuna en ole enää sairaslomalla, vaan tänään oli vapaapäivä... Ja edelleen olen sitä mieltä, että selälle "liike on lääke" ja koska venyttelyt on tehny selälle tosi hyvää ja se tuntui tänään suht ok:lta niin aloimpa sitten kokeilemaan tuota maalaamista. Mun selän surma on ihan selvästi se raskaiden juttujen nostelu, mitä töissä pitää tehdä, mutta mitä tuossa maalaushommassa taas ei tarvinnut tehdä. 

Eli ystävällisesti vain tässä totean, että ei kannata nostaa tuosta asiasta mitään sen suurempaa haloota. Ja tämä maininta siksi, koska edelleen muistan vuoden takaiset kommenttilootan anonyymien ilkeydet, jonka vuoksi hetkeksi pistin katkolle koko blogini silloin...


Loppuun vielä kuva takiaisen kukasta, joka on muuten ihan hirmuisen nätti!

Oikein ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Heli

lauantai 6. heinäkuuta 2013

mustaa, kiitos


Mun tekis mieleni maalailla. Olen miettiny kuukausitolkulla minne saisin meille mustan seinän. Olen tuijotellu keittötä, että jos vaikka sinne... mutta ei sinne nyt viitsis mitään suuria muutoksia tehdä, kun keittiöremontti kuitenkin on tulossa. Tytön huone on oikeastaan paras vaihtoehto... ollaankin mietitty, jos maalattais siellä jossain vaiheessa (kunhan tää selkä nyt vähän tokenee). 

Aloin ehdotella tytölle sitä seinän maalausta, kun siskoni alkoi rempata oman tyttönsä huonetta. Mielenkiintoista oli vaan se, että mä luulin niiden laittavan sinne tapettia, mutta ne poistikin tapetin ja maalasi siihen tehosteseinän. MUSTAKSI... No nyt ovat sit serkkutytöt siltä osin samiksia, että molemmille tulee mustaksi maalattu seinä huoneeseensa. Minusta se ei ole ollenkaan synkkä vaihtoehto, päin vastoin se on paljon raikkaampi kuin vaikkapa tumma ruskea. Valkoisia juttuja mustaa vasten vaan, ja kyllä tulee hieno! Tytön huoneessa on mustan kanssa tosi hyvin yhteen sopivaa tapettiakin (tuo surkea kuva on remppa-ajalta vuodelta 2008).


Ehdottelin pojallekin, josko sen huoneessa tehtäis jotain myös. Ei lämmenny ajatukselle, joten annan asian nyt toistaiseksi olla.

Pojan ja tytön huoneissa on mielenkiintoista nähdä se, miten paljon seinien väri merkitsee huoneen valoisuuteen. Tytön huoneen ikkunaseinä on tuota (yli-ihanaa ♥) valkopohjaista tapettia ja viereinen seinä on maalattu vaaleanharmaaksi (suorastaan liian vaalea mun makuun). Pojalla on kohtalaisen tummansininen tapetti ikkunaseinällä ja viereisellä seinällä on vaaleansininen maali. Pojan huone on tosi pimeä, tytön tosi valoisa. Ikkunat on vierekkäin, huoneet malliltaan lähes identtiset (mutta vastakohdat). 




Nuo kuvat on monen vuoden takaa, eikä järjestykset yms ole enää tuollaset, mutta noista näkee noi seinien värit. Tykkään kyllä tosta pojan huoneen tapetin väristä, mutta se on paikoitellen tosi surkeassa kunnossa, ja tosiaan se on myös aika pimentävä. Olis voinut vaihtaa tapetin vaaleammaksi ja maaliseinän tuollakin tummemmaksi - empäs tollasta tajunnut sillon aikanaan kun huoneet tehtiin. No, onneks noi pinnat ei ole mitenkään ikuisia ratkaisuja.

No niin, jatkan täällä siis maalaushaaveiluitani. Sen sijaan, että tarttuisin nyt heti tuohon hommaan olen tehny kevyitä kotihommia, kuten laitellu ruokaa ja pessy pyykkiä. Kävin koirien kanssa kävelyllä myös ja aina välillä kumartelin selkää venyttelemään... mahtoi näyttää koomiselta, tosin eipä tuolla ketään vastaan tullu. Lenkin jälkeen venyttelin sitten oikein huolella ja ajatuksella selän - huomaan kyllä, että kunnollinen venyttely auttaa. Eilen illallakin venyttelin lämpimässä ulkoilmassa oikein kunnolla. Selkä on ilman muuta nyt parempi kuin eilen, mutta niin kai sen sairasloman onkin tarkoitus toimia - että silloin paranee. 

On hassua, miten mulla on huono omatunto siitä, että olen sairaslomalla. Eniten huonoa omaatuntoa aiheuttaa se, etten vain makaa sängyn pohjalla tuskissani... Mutta tämä vaiva on vähän eri juttu kuin vaikka joku flunssa, jolloin pitää todellakin levätä. Selän kanssa uskoisin, että parempi lääke on pieni liikkuminen. Ehdottomasti oli viisasta ottaa nyt töistä breikki, koska jos olisin vaikkapa tänään ollu töissä, olisin taatusti nyt ihan kuollut, koska tän päivän työvuoro olis ollu taas sellanen, missä käytännössä koko päivän kannan, nostan, kumartelen jne. Kotona vaikka jotain pientä teenkin niin voin tarvittaessa sitten vaikka vähän venytellä tai istahtaa. 

Oon miettiny tätä työn ja kodin suhdetta. Ja täytyy sanoa, että musta on hieman omituinen sellanen ajatus, että mun täytyis jättää kotihommat tekemättä, jotta mä jaksan olla töissä - esimerkiks imurointi tekee mut niiiiiin kipeeks. Eli tässä kohtaa on minusta asia niin, että jos työ kuormittaa niin, ettei kotona enää kykene mihinkään, on silloin tehtävä jotain sille TYÖasialle - ei niin, että mä en voi kerätä marjoja taikka imuroida, koska sit mä en kykene olla töissä. Koska kyllähän mulla sellanen ajatus päässä kävi, että "miksi minä hölmö menin huonolla selälläni niitä mansikoita keräämään, kun nyt sitten jouduin sairaslomalle enkä voi olla töissä..." No, nyt vaan jumppaa jumpan päälle ja selkä toivottavasti sitä kautta kuntoon. Ja toivottavasti sellanen työ sitten joskus tulevaisuudessa, minkä mun kroppa kestää. Jonkun kroppa kestää varmasti ton kauppahomman paremmin, mun selkä nyt vaan on tällanen.

Jaaha, pyykkikone lopetti taas... Ja jos en aivan väärin äsken nähnyt, niin jossain tuolla taivaalla välähti salama! Tarttee varmaan hakea ulkoa pyykit pois nyt saman tien. Toivottavasti saadaan tänään kunnon ukkonen tänne!

Mukavaa löördaagia kaikille - mulla kyllä just hieman mieliala laski, kun tajusin, että Amazing Race ei tulekaan tänään vaan vasta huomenna... ja mä jo aamulla hihkaisin onnellisena, että tänään se taas tulee. Höh. No pitää keksiä jotain muuta kivaa sitten!

Heli

perjantai 5. heinäkuuta 2013

dzaikulla


Terveisiä sairaslomalta... 

Kyllä se nyt vaan on niin, että jotain muutoksia tarttee tehdä elämässä tän selän takia. Keskiviikkona oli raskas työvuoro, paljon kumarassa oloa, kantamista jne, ja jo sen työpäivän aikana selkä oli tosi väsähtäny. Eilen kävin taas fyskassa jumpalla sekä pienesti selkää myös käsiteltiin - se oli kamalan kivuliasta. Sen jälkeen menin mansikoita keräämään... sekö se sitten oli "kuolinisku"? Vai se, kun illalla vielä kävin koiria lenkittämässä? 

Joka tapauksessa tänä aamuna olin niin kipeä, että oli pakko hakea sairaslomaa. Jo sängyssä kieriskelin ja tuskailin. Lähdin sitten saman tien kävelylle, ajatuksena, että selkä siitä vetristyy. Mitä se ei kyllä koskaan tee, vaikka aina muuta kuvittelen... Koitin sen jälkeen myös venytellä, kuten koitin eilen illallakin (heikolla tuloksella, teki niin kipeetä)... mutta kun ei niin ei. Nyt lepoa parin työpäivän ja parin vapaapäivän verran ja katotaan sit taas tilanne uusiksi. Tai maanantaina menen kyllä jo lääkäriin, josko siellä sitten mietittäis tätä tilannetta. 

Olen nyt tullu siihen tulokseen, että mun selkä ei tule kestämään tuota työtä, ja sillä siisti. Olen nyt siellä fyskassa jumpannut 13 kertaa - kaksi kertaa viikossa jo monen viikon ajan. Parannusta ei suuremmin ole ollu, tai jos on ollu, sitten tulee rankka työvuoro ja taas olen alkutekijöissä... Mun lähete on kohta loppu, pitäis miettiä mitä sitten. Ensi viikolla on aika varattuna niin, että tehdään myös käsittelyä (=hierontaa yms aukomista, joka sattuu ihan h*lvetisti). Odotan sitä innolla ja kauhulla.

Koska mä olen maailman päättämättömin ihminen, mun kropan on näytettävä mulle vissiin ihan kunnon volyymilla sitten sitä suuntaa. Eilen illalla laitoin hakemukset opiskelujuttuihin. Saa nähä missä sitä syksyllä sitten ollaan... Muutoksen pelko on kova, toisaalta taas halua uuteen suuntaa on paljonkin.

Nyt vaakatasoon suklaalevyn kanssa hetkeksi. Liian kauaa ei siinäkään voi olla, pientä liikehdintää pitää tehdä välillä. On tää karmeeta: nelkytä vuotta - ja romuna.

Heli

maanantai 1. heinäkuuta 2013

ei etene, ei


Täällä ei tapahu mitään. 
Töitä vaan ja paikallaan seisova remontti. 
Alkaa ehkä hivenen hermoa jo kiristellä, kun mikään ei etene.
Ei o kivaa.
Argh.

Heli