sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

minilomalla


Olin kuopuksen kanssa pikku reissussa. Käytiin Keski-Suomessa katsomassa mummojani, kummiani, äitiäni ja veljeäni vaimoineen. Sitten ajeltiin vielä Pirkanmaalle moikkaamaan siskon perhettä. Aikaa meni parin yön verran ja reissulle sattui myös mun synttärit. Just synttäripäivän iltana mentiin tuonne siskolleni, ja huvikseni "tilasin" siskolta skumppaa, mansikkakakun sekä lahjoja - ja hitsi, sain ne kaikki!!! 


Lahjana oli tuo supersöötti vaaleanpunainen miniruusu. Ja kakku oli ihan älyttömän hyvää! Olikin tämän kesän eka ja ehkä ainut mansikkakakku... kun tuo mansikka-aika on jo vähän niin kuin ohi. Kiitos siskolle, oli kyllä kiva ylläri vaikka ihan vitsinä sen sanoinkin. ☺

Eilen illalla, kun tultiin kotiin, oli täälläkin oottamassa kukat ja kakut! (Ja siivottu talo, jes!!) 


Ja suklaalevy... ☺ Mun mies ei koskaan ostele mulle kukkia - sen mielestä miehet ostaa vaimoille kukkia vain jos niillä on huono omatunto... (hmmm???? miksi siis kukkia nyt??? ☺) Mutta oli kuitenkin nyt kauppareissullaan napannut ruusukimpun. Oli kyllä kiva ylläri tämäkin, meillä kun ei juuri synttäreitä juhlita.


Meidän reissuun mahtui kyllä monenlaista. Oli niin kiva nähdä mummojani, joista molemmat asuu itekseen omissa kodeissaan, vaikka ikää on toisella 87v ja toisella 88v. Tuo vanhempi mummo lähti mukaan lapsensa eli mun äidin luo yökylään, ja kotimatkalla käytin sitten mummon ostamassa tehosekoittimen, että mummo voi sillä surautella tulemaan pirtelöitä!! Äitinikin on niistä innostunut, on kuulemma tehnyt myös viherpirtelöitä (siis hei, kuka tässä on muka terveystietoinen... kun noi mummot toimii ja minä se vaan suunnittelen toimivani...).

Hirvee tragediakin meinasi matkalla käydä. Tai paremminkin matkan aikana täällä kotona... Kuopuksen pupu nimittäin otti ritolat ulkoaitauksesta!! Saatiin puhelu asiasta reissullemme ja suuri murhehan siitä tuli. Mun vaisto sanoi, että ellei pupua ole napannut haukka tai kettu, niin se saattaa hyvinkin olla menny vaan talon alle piiloon... ja huhhuh, siellä se sitten olikin. Mietin jo, että millähän ihmeen konstilla se sieltä saadaan pois, mutta olikin sitten ihan ite pomppinut sieltä ja saatiin kiinni. Nyt ei sit voi pupuja viedä ulos, ennen kuin toi ulkoaitaus on jotenkin saatu karkausvarmaksi... eikä kukaan tiedä miten pupu sieltä yleensä karkasi - hyppäsikö se kenties yli aidan, kun ei mitään kaivamisjälkiä ainakaan ollu missään?

Käytiin reissullamme myös Tampereella Ikeassa. Oli ihan lista mukana, mitä pitäis hommata... mutta moni juttu jäi kyllä saamatta. No voi harmi, on vissiin ihan pakko sit tehdä Vantaalle vielä reissu jossain vaiheessa... ☺ Nyt mulla on kova remppakuume kuopuksen huoneen suhteen, sinne pitäis siis sitä mustaa maalia laittaa seinään. Siskon tytön huone oli tosi hieno mustaseinäisenä, näin samalla että ei se sitä huonetta kovasti pimennä, kun eteen tällätään valkoisia juttuja. Kuopuksen huone olis sitten musta-valko-vaaleanpunainen, voi että siitä tulee kyllä hieno! 

Jaa, mutta se on nyt sit tää kotoisa arki mikä pukkaa päälle taas. Pyykit pyörii, ruokaa pitäis alkaa miettimään, tiskikone tyhjentää... koirat oon jo lenkittäny ja yhen koneellisen pyykkiäkin oon jo veivannu. Pari viikkoa vielä olis lomaa ja aion kyllä ehtiä tätä kotia laitella, toivottavasti saatais se kuopuksen huonekin laitettua. Se taitaa olla ihan vaan mun projekti, miehellä on noi ulkohommelit.

Loppuun on vielä ihan pakko laittaa kuva mun hurjasta siskostani:


Hihii!
Oikein ihanaa sunnuntaita kaikille!

Heli

PS. Tänne on tullu monta uutta lukijaa, tervetuloa! Mä en kylläkään tajua mistä näkisin ketä on viimeksi tullu... joten en valitettavasti osaa toivotella tervetulleiksi ihan nimeltä. Mutta joka kerta ilahdun, kun huomaan että joku on tullu joukkoon mukaan. ☺


13 kommenttia :

  1. Olipas ihanan paljon asiaa sulla! Niin paljon, että mä en enää muista, mihin piti kommentoida :-D
    Ainakin siihen, että eikös vaan tule kamalan hyvä mieli siitä, että joku muistaa pikku lahjuksella, vaikka se olisikin "vaan" suklaalevy (siksi "vaan", kun yhdellä tutulla luki juuri facessa, että sain moottoripyörän synttärilahjaksi :-O )
    Pupuhommeli päättyi onnellisesti, hyvä hyvä!!
    Ja mitä vihermummoja, wau!!

    VastaaPoista
  2. Joo on se mukavaa. Hassulta musta tuntuis, jos sais jotain valtavan isoa lahjaksi, aina ihmeissäni luen kun vaimot saa miehiltään kameroita, lahjakortteja sinne sun tänne, tai jopa siis näköjään moottoripyöriä... mä en saa koskaan miksikään lahjaksi mitään sen kummempaa, ihan tollasia pikkujuttuja vaan ja ne on ihan yhtä kivoja kuin isommatkin jutut!

    Juu onneksi se pupu löytyi... oli kyllä melkoisen kauhistuttava hetki!!

    Mummot osaa yllättää... =)

    VastaaPoista
  3. Myöhästyneet syntymäpäivä onnittelut!

    Ihanan yllätyksen siskosi oli sinulle järkännyt. Ja kyllä kukat ja herkut aina saavat hyvälle mielelle :)

    VastaaPoista
  4. Onnea sitten, vähän jälkikäteen!
    Ihana sisko sulla, upean kakunkin teki... pysyy kädessä vispilä siinä missä pyssy :)

    Niin, ja mieskin... on se hienoa, että aattelivat sua siisteyden muodossakin.

    VastaaPoista
  5. Mukavia juttuja.

    Puput osaavat kiivetä verkkoaitaa pitkin ja pusertautua hyvin pienistä koloista. Karkausvarmassa häkissä on oltava paitsi lujatekoiset, tiheäsilmäiset verkot myös pohja ja katto. Meillä rakennettiin monta versiota ennen kuin saatiin olla tyytyväisiä.

    VastaaPoista
  6. Ihana miniloma on sulla ollut ja niin mukavia sukulaisia sekä kotipoppoota =)

    Onnea vielä näin jälkikäteen!

    Hei onkos siinä sun sisko kullalla kädessään airsoft ase? Meiltäkin nimittäin moinen löytyy, jälkipolven harrastus härpäke ;)

    Ihanaa loman jatkoa sulle!

    VastaaPoista
  7. Eikös ne ketkä on ylinnä tuossa lukijalistalla ole viimeisimmät liittyneet? Jos klikkaat bloggerissa ne lukijat ja katsot ketä ylimmäisenä niin musta ne on viimeisimmät. Mä ainakin uutena (vanhana) lukijana liityin joku aika sitten. Kun googlasin piruuttani kotoisan arjen, tästä blogista tykkäsin suuresti silloin aiemminkin, elämänmakua :)

    VastaaPoista
  8. Se tulee aina ensimmäiseksi tuohon kuvajonoon, joka on viimeksi liittynyt lukijaksi. Ja sitten ne joilla ei ole valokuvaa tulevat ensimmäiseksi siihen kuvattomien jonkoon. Myöhästyneet synttärionnittelut :)

    VastaaPoista
  9. Rva Kepponen: kiitos kiitos! Ja kyllä, oli kiva yllätys!

    Sanna: kiitos! Toi pyssykuva oli niin hauska. =) Ja mies arvas, että kilahan, jos kotona on hävityksen kauhistus kun tulen... =)

    Keskeneräinen: mä oon vaan luottanut, että siellä ne puput pysyy kun on ennenki pysyneet... Löytyisikö sun blogista vaikka kuvia teidän häkistä, onko teillä vielä pupuja?

    Kirsikka: kiitos vaan! Ja joku tollanen kuulapyssyhän toi on, en mä niistä tajua.

    H: no kiva kun tulit takas! Mä oon ajatellukin, että ne on noi viimeisimmät, mutta sit mua hämäs, kun yksi tuttu tänne liittyi mutta sitä ei näkynytkään tuossa...

    Kiki: ..mutta tämä selvittikin asian, nimittäin sillä ei ole kuvaa ja se löytyikin sit sieltä kuvattomien listalta. =) Kiitos onnitteluista!

    VastaaPoista
  10. Minilomat on aina piristäviä! Täälläkin on syöty mansikkakakkua, kuuluu ehdottomasti kesään! Synttärionnittelut täältäkin<3 Ihana kaappi sun siskolla... Kyllä taas jaksaa pyykkejä pyörittää pari päivää kun on ollut hauska retki takana;) Mukavaa viikon aloitusta!

    VastaaPoista
  11. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Onnea, onnea! :) Olet kukkasi ja kakkusi ansainnut! :) Meillä ei tuollaisia aseita olkkarista löydy, mutta niitä oikeita aina välillä. Joskus ihan hävettää, kun ensimmäisenä vieraat näkevät eteisessä oven pielessä aseen. :/ Mies kun harrastaa metsästystä ja käy harva se päivä kiekkoja ampumassa...

    VastaaPoista
  13. Kati: hups, meinasin kuitenkin julkaista sen toisenkin viestisi ensin... siksi toi poistettu viesti tuossa. Mutta joo, kyllä se pienikin loma piristää ja on erilaista aikaa kuin kotona oleminen. On aina lomaa sekin jo, kun ei tarvii huolehtia eläimistä. Siskon kaappi on samanlainen Pentikin kaappi kuin mun valkoiset. Ja kiitos onnitteluista!

    Saara: kiitos kiitos! Tuo ase on kyllä niin huvittava, sisko ei huomannu ollenkaan kun kuvasin sitä, minusta se oli jotenkin niin koominen hetki kun yksi asettelee kivääriä (tai mikä se nyt ikinä onkaan...) keittiön nurkkaan.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥