maanantai 30. maaliskuuta 2015

ehkä vähän väsynyt...


Eilen oli meidän perheessä ensimmäinen palmusunnuntai, kun päivää ei mitenkään huomioitu. Aina ennen, siis vielä vuosi sittenkin, on lapsi/lapset tehneet virpomavitsoja, vaikka virpomista ei sinänsä kyllä ole harrastettu. Vitsoilla on virvottu lähinnä minua, ja saatu sitten suklaamunia palkaksi... Nyt ei ole niitä muniakaan vielä osteltu ainuttakaan.

Oikeastaan siis nämä virpomisjutut tuli mieleeni lähinnä muiden blogeja lukiessani, itse en asiaa edes olis muistanut. Niin se maailma vaan muuttuu lasten kasvaessa. Monesta muutoksesta (myös tästä...) ajattelen, että "onneksi"... vaikka kyllä mä aika ajoin kovastikin kaipaan sitä aikaa, kun lapset oli pieniä.


Olen aika väsynyt. Huomaan, että vaikka lähinnä vaan istun persiilläni kaiket päivät, olen jotenkin uuvuksissa päivien päätteeksi. Tuntuu myös, että vuorokausista loppuu tunnit ihan kesken. Iltaisin ei ehdi oikein mitään ja viikonloputkin menee tuosta vaan.

Totuin aika leppoisaan elämään sen jälkeen, kun jäin elokuussa opintovapaalle: viikossa oli vain 1-3 koulupäivää (plus sitten kyllä etähommat siihen päälle) ja syksyn harjottelukin oli aikataulullisesti tosi helppo, kun päivät oli vain 5-tuntisia. Lomailin syyslomalla, joululomalla, hiihtolomalla... Oli aivan ihanasti aikaa olla kotona, käydä lenkillä valoisaan aikaan, pitää huushollia kunnossa, harrastaa. Nyt teen paljon pidempiä harjottelupäiviä eikä vapaa-aikaa olekaan niin paljoa.


On tosi ihanaa, kun on illat vapaat. Kuvittelin kuitenkin, että iltaisin myös saisin aikaan erilaisia asioita. Nyt lähinnä käyn kaupassa ja teen ruokaa, vähän siivoilen keittiötä ja kenties lenkitän koirat. Toivoisin, että löytäisin puhtia myös joogata useammin ja tavata vaikka kavereita, mutta... Aika usein illat menee noiden pakollisten hommien jälkeen ihan vaan tietokoneella istuskellessa, valitettavasti. Ei vaan oikein jaksa/viitsi/huvita muuta. En tosin ainoastaan hengaile blogeissa, vaan olen urakalla käynyt läpi valokuviani, taikka lukenut vanhoja "päiväkirjojani", eli poistettuja blogitekstejäni. Koitan myös mennä ajoissa nukkumaan, mikä tavallaan "syö" sitä iltaa aika paljonkin... jos siis entiseen vertaa, kun valvoin pikkutunneille.

Viikonloppuisin sitten siivoan ja pyykkään. Meillä on tosi toimiva siivoussysteemi nykyään, kun olen viimein älynnyt ottaa myös miehen siihen hommaan mukaan. No toisaalta, aikaisemmin vuorotyötä tehdessäni olin useimmiten lauantait töissä, eikä elämään saanut minkäänlaista tasaista rytmiä. Nyt haluan pitää kiinni koko perheen lauantaisiivouksesta, jos se vaan suinkin on mahdollista. On ihanaa, kun illalla pääsee puhtaisiin lakanoihin nukkumaan ja muutenkin on kaikki järjestyksessä - myös ne lasten huoneet ees suunnilleen.


Vähän on kyllä ollu alavireistä meininkiä viime aikoina niinkin tylsän jutun kuin rahatilanteen takia. Ollaan koko ajan niin pee aa, ettei oo tosikaan... Syksyllä vielä kuvittelin, että ihan helposti elellään näillä tuloilla talven yli, mutta kyllä tää aika kauheeta on. Ei olla koskaan mitenkään leveästi elelty, enkä sellasta haikailekaan, mutta olis kieltämättä kiva, jos ei tarvis koko ajan olla huolissaan miten tästä taas kuukausi eteenpäin selvitään. Mulla on siis opintoraha ja mies on ihan tavallinen keskipalkkainen duunari.

Olen mielestäni aika säästeliäs, mutta kuitenkin on vaikeeta. Meillä on ollu pieni vararahasto, jota ollaan koitettu kerätä kattoremonttia varten, mutta ollaan jouduttu sieltä rokottamaan melkein kaikki jo, ja luulenpa, että kun toukokuun lopussa ollaan, siellä ei ole enää mitään jäljellä... Toisaalta mä jotenkin ihmettelen, miksi meidän rahat ei riitä, koska saadaan kuitenkin käteen yhteensä noin 2500-2800€/kk. No, toiset saa sen ja enemmänkin ihan vaan per lärvi...


Olen oikein koittanut miettiä, mihin meidän rahat hupenee. Äkkiseltään katsottuna pääosin asumiseen, ruokaan ja perus-elämiseen. Mun kuukausitulot ei riitä edes lainaan ja sähkölaskuun yhteensä. Tai ruokaan yksistään. Toisaalta nämä on valintoja, enkä esimerkiksi edes ajattele ottavani lainasta maksuvapaita kuukausia tai ostavani vain halvinta ruokaa. Meillä on myös kaksi autoa, halpoja ritsoja tosin, mutta kuitenkin.

Mutta ihan perusmenojen päälle ei kyllä raha riitä mihinkään ylimääräiseen. En ostele vaatteitakaan kuin pakon edessä. Ei syödä ulkona, ei matkustella, ei harrasteta mitään. En tajua miten muilla ihmisillä on varaa kaikenlaiseen. Mua harmittaa, kun en voi viedä lasta ratsastamaan, tai kun en pysty itsekään käymään joogassa just nyt. Kaipaisin myös ihan kauheesti jotain pienen pientä irtiottoa arjesta, vaikka ees jotain Tallinnan risteilyä miehen kanssa kaksin... (ei siis todellakaan puhettakaan, että koko perhe reissais... ees sinne Tallinnaan...)


No niin, ei mun nyt kyllä pitäny tästä tällasta valitusvirttä kirjoitella... Toisaalta mun kirjottelu on ollu viime aikoina aika väkinäistä ja just ehkä myös siksi, koska mieltä painaa tällaset asiat, enkä oikein osaa olla mikään "kaikki on tosi hyvin"-tyyppi, jos niin ei oikeesti ole. No, muuten on kyllä asiat ihan suht ok, nää raha-asiat on vaan vallannu ajatuksia vähän liiankin kanssa. Joten tulipas nyt avauduttua. Ehkä joku muukin painii rahahuolien kanssa... no eipä ole yksin.

Tämä raha-asia tietenkin tarkottaa sitä, että kun koulu loppuu, on suunta suoraan töihin. Mulla on vanha työpaikka odottamassa, mutta kyllähän mä tietenkin toivoisin, että opinnoista olis jotain hyötyäkin ja saisin uuden työpaikan. Sekin asia on edelleen auki, ja vähän mun mieltä vaivaa... toisaalta elän toivossa, toisaalta olen toivoton. No, katellaan.

* * *

Kylläpä olikin varsin pirteä postaus... Kuvatkin mitä sattui vanhoista kuvista löytymään, ei päätä eikä häntää niissä. No, tää on tätä joskus. Nyt mä meen nukkumaan...

Mitä kuuluu teidän kevääseen?

Heli

maanantai 16. maaliskuuta 2015

harjottelumietteitä


Piti tänään lähteä oikein kameran kanssa kävelylle lähimetsään, kun oli niin kiva ilma. Postauksen kuvat siis sieltä tällä(kin) kertaa. Kuvissa kuopus ja koirat metsän puiden ja naapurin peltojen lisäksi.


Mulla on nyt pari viikkoa työharjoittelua takana. Aika lailla aivot savuaa siellä, niin paljon on kaikkea uutta ja outoa. Vois melkeinpä sanoa, että koulussa ei ole opetettu mitään, mistä olis tuolla hyötyä (no paitsi ehkä Excelistä). Voiko muutenkaan mihinkään työpaikkaan mennä niin, että hyppää vaan suoraan hommiin - tuskin. Perehdytys tarvitaan aina. Silti tuntuu, että jestas sentään, en osaa mitään!! Välillä se on suorastaan lannistava tunne. Onneksi siellä on kaikki tosi kivoja ja auttavaisia, enkä ole saanut minkäänlaisia moitteita, päin vastoin hyvinkin vaan kehuja. 

Mun "pomo" on todella kiireinen, eikä kauheasti ehdi mua opastella asioissa. Hän on myös tosi paljon poissa koko talosta, siis tekee töitä myös "kentällä". Välillä käy niin, että kesken opastamisen soi taas kerran puhelin, tai hänen pitää vaan kerta kaikkiaan lähteä toisaalle. Hän on näyttänyt kertaalleen, miten joku homma tapahtuu, ja sitten jään sormi suussa miettimään, että mites se nyt menikään... 

Toisaalta on ihan mielettömän kivaa, kun pitää oikeesti ihan tosissaan miettiä, miten asioita teen. On loistava tunne, kun huomaan, että joku juttu sittenkin jo sujuu ja onnistuu. Käytän ihan surutta luppoaikaa siihen, että vaan mietin ja pohdin ja tutkailen niitä asioita. Plärään kansioita, tutkin intrasivuilta missä mitäkin on. Mulle on saatettu lähettää sähköpostiin tai jättää vaan pöydän kulmalle joku homma, että teeppä tämä. Siitä sit vaan tekemään. Aikansa kun etsii, niin kyllä se ratkaisu sieltä sitten löytyy. Ja jos ei löydy, niin sit ei löydy. Sit sanon, että tarviin tässä nyt kyllä jeesiä vielä.


Musta olis kyllä todella kiva olla tällä alalla töissä. Toimistohommissa siis. Ja kenties vaikka tässä nimenomaisessa työpaikassa. Kaupan työ on ihan jees sekin, mutta mä todella todella todella toivoisin, ettei tarttis olla töissä iltaisin ja viikonloppuisin. Päivätyö arkisin, se olis ihan mahtavaa. Plus että mä kyllä ihan oikeesti viihdyn papereita pläräämässä. You never know. Kenties tästä se ura urkenee - elän toivossa. Toivoa saattaa jopa olla, mutta katsellaan nyt.

Kirjanpitokin oli kivaa, sitä harjottelin siis syksyllä. Tämä harjottelu on sit vähän muuta toimistotyötä, pääasiassa monenlaisia juttuja tietokoneella. Mun aikeissa on suorittaa näyttö Toimistopalveluista tän harjottelun aikana, ja se pitää sisällä tosiaan aika monipuolisesti kaikenlaista. Tykkään!


No mitäs muuta tässä on sitten viime aikoina ollutkaan... ainakin joogaa. Olen todella tykästyny astangajoogaan.

Mummon pieni prinsessakin se kasvaa ja kehittyy huimaa vauhtia. Nyt neiti jo nostelee pyllyä ilmaan ja miettii, olisko kontallaan vai sittenkin ihan suorin koivin. Eteenpäin mennään ryömimällä. Voi että, toinen on ihan vauva ja sit ei enää kuitenkaan. Ihan älyttömän ihana typykkä se kyllä on! ♥ Todennäköisesti maailman suloisin pikkuinen tyttö. ♥


Sellaisia kuulumisia täältä tänään. Ei paljon mitään, ja sitten kuitenkin koko ajan kaikkee. Aika väsyttävää on toi työharjottelu, koska on niin paljon uutta - olenkin koittanut parantaa tapojani ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Viikonloppu meni ihan vaan joogatessa, asanoita ja Pranayamaa. Oli aika rankkaa kaikkineen eikä tosiaan ole viikonloppunakaan liikaa tullu nukuttua... Onneksi on nyt ollu niin ihania valoisia päiviä, ne piristää vaikka olis pientä univajetta.

Mitäpä teille kuuluu? 
Onko jo kevättä rinnassa?

Heli

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

ihanat naiset kokoontuivat meillä ♥


Vähänkö oli ihana ilta eilen!!! Kuva liittyy siihen sillä tavalla, että päivä kuitenkin alkoi siivouksella... 

Meillä on nykyään kyllä koko ajan suht siistiä. Siisteys kun ei siis ole todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys aina... ennemminkin musta tuntui aiemmin, että siivoan koko ajan ja sotku on loputonta. No, nykyään suuren karsinnan tuloksena meillä ei yksinkertaisesti vaan ole enää turhaa tavaraa siellä täällä. Tottakai myös remontin valmistuminen ja se, että olen saanut paikat mieleisiksi ja toimiviksi, on vaikuttanut asiaan. Myöskin lapset on kasvaneet isoiksi, eikä heillä enää ole niin paljoa kaikenlaista sälää. Ja se mahdoton vaatteiden kanssa välppääminen on saanut jo loppua, koska enää ei pikkulasten monenmoiset haalarit ja tuhannet kenkäparit valtaa alaa - eikä niitä tarvii joka vuosi mittailla, että mikä mahtuu ja mikä ei.

No tämä siivous-selostus siis siitä syystä, kun eilen tuli puheeksi se, miten siistiä meillä on.


No mutta asiaan... Meillä oli siis eilen paikallisten bloggaajien tapaaminen. Meitä on sellainen vajaan kymmenen naisen porukka, joista tällä kertaa koolle pääsi kuusi naista, tai siis minä plus viisi. =) Ollaan aiemminkin tavattu erilaisilla kokoonpanoilla, tällä kertaa paikalle, eli tänne meille, pääsivät 


♥ Kaikki aivan ihania tyyppejä!! ♥


Oli tosi hauskaa, kun kaikilla kamerat vaan räpsyi! No niin, paitsi sitten tietenkin minulla, joten jouduin ottamaan kuvia vasta tänä aamuna näistä herkkujen jämistä, millä aamuni aloittelin... Meillä oli täällä nyyttärit, jonne jokainen siis toi jotakin, ja voi uuuuuuuuh mitä herkkuja täällä olikaan tarjolla!! Tuossa kuvassa on aivan ihanaa Marikan tekemää juustokakkua, nam!! Sitten oli kinkkupiirakkaa, brownieita, valkosipulista leipää, kasvispiirakkaa, tuulihattuja... kyllä oli massu täynnä herkkuja!!

Sain tuollasia aivan ihania rättejä tuliaisiksi!! Raaskiiko niitä ees käyttää... ♥

Oli todella kiva tavata näitä ihania naisia! En tunne heistä ketään mitään muuta kautta kuin täältä blogimaailmasta. Ei voi siis todellakaan vähätellä sitä, että tätä kautta voi ihan oikeesti tutustua mahtaviin tyyppeihin! 

Meidän ilta sujui tosi rattoisasti, puhe pulppusi ja aiheet siirtyili sujuvasti valokuvauksesta lastenlapsiin, leipomuksista Jutan dieettiin, erilaisista blogeista putkiremonttiin... Mua myös edelleen naurattaa kauheasti eräskin "nuku nuku nurmilintu"-juttu... =D 

Mun mielestä ainakin vaikutti siltä, että kaikilla oli tosi kivaa. Jokainen sai olla ihan oma itsensä, kaikki sai äänensä ilmoille ja ainakin minusta tuntui, että kaikki viihtyi ja nautti olostaan ja siitä, että sai vaan pulista naisporukassa. Uusia tapaamisia jo suunnitellaan kovaa vauhtia Facebookin puolella... odotan itsekin niitä kovasti!!

Naiset otti aivan ihania kuvia täältä ja ainakin osassa noista blogeista niitä näkyy, käykäähän kurkkimassa ja samalla tutustumassa muutenkin noihin ihaniin blogeihin, jollette jo niitä tunne. 

On muuten tosi jännää ja kivaa nähdä, millä lailla muut tämän oman kodin näkee ja millaisia kuvia ottavat. Itsellekin tuli kaikista niistä valokuvaus-puheista aika kova nälkä taas opetella tuota kuvaamishommaa lisää... kumpa vaan saisin aikaiseksi!! 

Eilisestä illasta sain tosi paljon iloa ja energiaa ja myös jonkunlaista lisäintoa taas tähän bloggaamiseenkin. Ja tietty oli ihan ältsin kivaa pälpättää mukavien ihmisten kanssa. Vielä kerran siis hirmuisen iso KIITOS teille kaikille aivan ihanasta illasta!!

♥ Hyvää naistenpäivää!♥

Heli