sunnuntai 21. toukokuuta 2017

ihana, aurinkoinen Barcelona ♥


No hei!! Käytiin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa Barcelonassa. Lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin keskiviikkona. Miehet meni kattoo formuloita lauantaina ja sunnuntaina ja me naiset sitten kierreltiin sillä välin katselemassa paikkoja (ja kauppoja...). Maanantaina ja tiistaina sitten pyörittiin porukalla ympäriinsä.

Oli niiiiiiiiiiiiiin lämmintä ja ihanaa, ah!!! ♥ Vihreää, kesäistä, kaunista, aurinkoista, upeaa, mahtavaa, ihanaa. Ja sanoinko jo, että lämmintä?? =D Nähtyä tuli niin tavallista katuvilinää kuin monia uskomattomia nähtävyyksiäkin. Nyt on varpaita huljutettu Välimeressä, cavaa juotu, paellaa ja mansikoita syöty. Kuljettiin niin metrolla kuin muillakin kulkuvälineillä, ja sen lisäksi käveltiin joka päivä jalat tainnoksiin ja yhdet kengätkin puhki asti. Aurinkoa tankattiin urakalla.

Oli tosi kivaa reissata ystävien kanssa. Nämä meidän ystävät on reissanneet paljon ja myös Barcelonassa käyneet aiemmin - olikin tosi helppo kulkea siellä, kun oli osaavat oppaat omasta takaa. Jos olisi menty miehen kanssa kaksistaan, olisi kyllä moni paikka jäänyt meiltä näkemättä ja kokematta. Kiitos vielä seurasta ja kaikesta H&J! ♥

Tässä teillekin kuvia iiiiihanasta reissustamme!

Huomaa kellonaika ja lähtöaika... Mentiin jo perjantai-iltana ystävien luokse. Nukuttiin yöllä ehkä 1,5 tuntia ja klo 03 lähdettiin bussilla kohti lentokenttää.

Papukaijoja!! Ihka oikeita!! Ällistyttävää!! Ja näitä hienoja lintuja jotkut siis pitää pienissä häkeissä...

Sagrada Familia. Jä-ri-syt-tä-vän iso ja hieno!!

Gaudin suunnittelema talo. Omalaatuinen, hieno!

Miksi meidän kaduilla ei ole näin hienoja katukiviä, kysyn vaan??

Siis kerta kaikkiaan upeita koristuksia taloissa!!! ♥

Eräiden sandaalien tarina päättyi Barcelonaan... Miesparka tallusti näillä yhden kokonaisen päivän siellä formuloissa - ne hajosivat jo matkalla sinne...

Upea kokemus tämäkin!! Mentiin tällaisella Telefericillä Park de Montjuiciin. Tuolta näki koko kaupungin!

Niin hienoja paikkoja, uuh!!!

Aaah, mikä mahtava meri!! ♥

Ravintola nimeltä Peggy Sue´s. Amerikkalaista ruokaa. Hauskan näköinen paikka!

Matkalla Park Guelliin (jonne ei lopulta edes menty sisälle). Niin jyrkkä mäki, että matkalla oli liukuportaat!

Mäeltä näkyi merelle saakka!

Turisti ihailemassa näkymiä. =D Olisin muuten selvinnyt koko reissun vain muutamalla vaatteella: toppi, shortsit, sandaalit ja huivi (plus alusvaatteet). Pidin tuota samaista settiä joka ikinen päivä... pesin vaan välillä paidan ja vaihdoin puhtaat alusvaatteet. =D Illalla lisäsin asuun vielä pitkähihaisen paidan. En siis ollut osannut varautua, että olisi noin lämmintä... oli käytännössä vain yhdet kunnon hellevaatteet mukana!

Aivan ihana lattia eräästä kaupasta.

Mielettömän herkullinen paella! ♥

Iltavilinää Ramblalla. Kaikenlaisia kaupustelijoita riitti, esim. etualan mies. Kun paikalle saapui poliiseja, tyypit kietaisi kamppeensa kankaan sisään, heitti nyytin olalle ja katosi!! Nähtiin muuallakin monta vastaavaa näppärää katoamistemppua. =D Taskuvarkaista varoiteltiin hotellillakin, mutta yhtään sellaista tilannetta ei tullut onneksi kohdalle.

Ihana ranta! ♥ Tuossa etualalla näkyy miekkosia, jotka myy tuollasia ranta-alusia/kankaita. Ostin sellaisen kotiinkin, tykkään siitä kovasti!

Turistin varpaat on Välimeressä!

Hurjan hyvä falafelkäärö. 

Hauska koristus. Jotenkin oli tosi paljon koristeellisuutta tuolla näkyvillä joka suunnassa.

Melko kapoinen katu!! Ja tuolla meni autojakin!!!

Jälleen joku mahtavan upea ja uskomattoman suuri kirkko.

Tämä oli ehkä joku stadion?? En ole varma... Kauppoja oli alakerroksessa kyllä, ja ihan ylhäällä kenties joku baari.

Tuliaisiksi tuotiin Suomeen lämpöaalto! Olkaapa hyvät! 


Me matkustetaan miehen kanssa todella, todella vähän. Perheen kanssa ei sitäkään vähää - koska rahaa sellaiseen ei vaan ole. Onneksi ystävämme osasivat etsiä meille kohtuuhintaiset lennot ja hotellit. Formulaliput oli aika hintavat, ja ihmetyttää, miten surkeat ne paikat siellä ymmärtääkseni olivat - siis tarkoitan sitä, että siellä kuulemma istuttiin ihan hartiat yhdessä ja ylemmän rivin ihmisten polvet alempien selässä. Harmi, että Suomen pojat ei nyt oikein pärjänneet. Mukavaa oli silti ollut. 

Pienestä budjetista huolimatta ajateltiin, että reissussa kun ollaan, niin ei ihan hirveästi pihistellä. Me syötiin muutaman kerran ulkona, käytiin kahvittelemassa ja jätskillä ja cavallakin muutaman kerran. Ostettiin myös eväitä ihan vaan kaupasta - ah niitä tuoreita aprikooseja ja mansikoita ja croissanteja... Ostin myös muutaman paidan itselleni ja tuliaisiakin vähän tuotiin. Hintataso oli mielestäni ehkä aavistuksen halvempaa kuin Suomessa, ei kuitenkaan paljoa. Ruoka oli kyllä aika halpaa.

Syömisissä yritin pitää niin vegaanista linjaa kuin mahdollista, kuitenkaan menemättä mahdottomuuksiin - en esim todellakaan tiedä mitä croissanteissa oli, oliko paella paistettu voissa (se oli niiiiin hyvää, että jotain rasvaa siinä oli pakko olla...) tai oliko falafelien kanssa kuitenkin jotain jogurttikastikettakin. 

Sen huomion tein, että englantia tuolla ei oikein osata. Vaatekaupoissa eivät tajunneet sanaakaan mistä puhuttiin... ja ruoan kanssakin oli välillä melkoisia ymmärrysongelmia; esimerkiksi kun kysyin onko heillä "anything vegan", he vastasivat että "becon??" =D No, hotellissa ja muissa turistipaikoissa kyllä myös enkku taipui.

Tämä reissu oli siis meille harvinaista ja ihanaa herkkua, josta ainakin minä nautin ihan täysillä! (Miehellä oli kaikesta tallustelusta jalat välillä niin kipeänä, että meni jo hitusen ehkä kärsimyksen puolelle...) On ihan mielettömän mahtavaa, kun pääsee näkemään livenä kaikkia noita upeita rakennuksia ja paikkoja, vuoria ja meren, ja kokemaan sen mahtavan lämmön ja auringon - varsinkin, kun reissumme aikana taisi koti-Suomessa tuprutella vielä lunta.

Toivottavasti piditte kuvista ja saitte osanne siitä ilosta ja ihanuudesta, jota matka meille toi! Ja jos vain mahdollisuus tulee matkustaa, niin suosittelen lämpimästi Barcelonaa! ♥

Heli

PS. Pahoittelen lukuisia huutomerkkejä!!! Mutta ei voi kertoa reissusta muuten kuin intoa täynnä!!! ;)

perjantai 5. toukokuuta 2017

elämän suuria ristiriitoja


Mua tuskastuttaa juuri nyt aika paljon asia nimeltä älypuhelin.

Mä olen niiiiiiin vannonut, että en ala tuon älypuhelimen orjaksi. Olen ajatellu, että mä en tarvii sitä puhelinta koko ajan ja joka paikassa. Mutta näköjään olen siinä nykyään ihan yhtä paljon kiinni, kuin vaikkapa nuoriso. Tsekkailen jokaisen kilahduksen perään, että kuka se siellä minua kaipailee tai mitä sinne facebookkiin joku just naputteli... Ja mitä mä tänään tein?? No jotain, mitä vannoin, että en ainakaan IKINÄ ihan VARMASTI tee: latasin puhelimeen pankkisovelluksen. Joka on itse asiassa jo TOINEN pankkisovellus puhelimessani...

Mua ärsyttää ihan oikeesti, kun ihmiset nykyään tuijottaa puhelimiaan kaikkialla. Vielä ärsyttävämpää on, että teen sitä itsekin. Kuitenkin mä olen oikeesti tosi vainoharhainen ton kapineen suhteen. En halua laittaa sinne mitään paikannustietoja ja kammoan syvästi ajatusta, että puhelinta voi joku näppärä kuunnella, siis myös silloin, kun se vaan yksikseen lepää vaikkapa vieressäni pöydällä. Nykyään ihan oikeesti joskus jotain syvällistä jutellessani mietin, että missä on puhelin, ja eihän se vaan oo niin lähellä, että sitä kautta vois joku kuulla mun jutut...

Mä ihan oikeesti INHOAN tätä tilannetta. Myöskin sitä, että kun menet tuonne puhelinkauppoihin, siellä on lapseni ikäiset henkilöt opastamassa mulle millainen liittymä kannattaa olla jne. Ja kun mä EN TAJUA asioista mitään!! Tyypit selittää asiat hurjalla nopeudella ja puhuu kieltä jota en todellakaan käsitä. Mua ärsyttää vertailla liittymien ominaisuuksia, hintoja, netin määrää jne jne jne... Eiiiiiih, en kestä!! Äskettäin vaihdoin meidän liittymät just operaattorilta toiselle ja voi että sitä tekstaripommitusta, mikä alkoi sieltä ex-operaattorilta siinä vaiheessa....

Ja ne kaiken maailman viestit, mitä sieltä tulee muutenkin - ellet ole tajunnut laittaa jotain markkinointiestoa liittymääsi. Voi elämä sentään. Ja jokainen lasku on yhtä kuin kuusi sivua heprean kieltä, kun koittaa setviä niiden etujen ja alennusten ja gigojen ja megojen maailmasta, että millainen olis se ihan oikea tarve ja käyttömäärä ja millainen liittymä kannattais olla.

Oikeesti: hirveä ristiriita!! Haluaisin elää luolamiesten aikaista yksinkertaista elämää (no, hitusen ehkä kärjistettyä tämä nyt...), mutta "joudun" elämään tätä digiaikaa. Ja imeydyn siihen mukaan ihan sujuvasti itekin, ja hamuan vaan lisää, lisää, lisää... 

Mulla oli vielä pari vuotta sitten ihan peruskännykkä, jossa oli ihan supersurkea netti, josta joskus vilkaisin sähköpostit. Sitten sorruin ostamaan sen Lumian, jonka kamera alkoi lopulta ärsyttää, eikä se Windowskaan vissiin enää oikein pelittänyt. Ja sitten sorruinkin tuohon uusimpaan puhelimeeni, joka on siis käytetty kylläkin, mutta siinä piti olla tosi hyvä kamera (ties vaikka olisikin, en vaan osaa käyttää...) ja jonka kanssa olen todellakin nyt sitten sortunut kaiken maailman sovelluksiin.

Tavallaan on aivan hiton kätevää, että yhdessä pikkuruisessa luurissa on koko maailma: sähköposti, messenger, whatsapp, facebook. Pankki, wilma, ePassi. Työvuorot, herätyskello, kalenteri, kamera. Katsomo, Areena ja Telia TV (mutta hei, nolla euroa eka kuukausi...!!). On hetkiä, että mä selailen Play-kaupasta, mitä kaikkea kivaa siellä oliskaan... Ja on hetkiä, kun mun tekis mieli ihan oikeesti vaihtaa takaisin siihen vanhaan perusluuriin, koska en vaan kestä tätä, että roikun itekin ton luurin kimpussa koko ajan!!!

Tämä todella, todella on ristiriitaista! Mä tykkään, kun kaikki on puhelimella niin kätevästi hoidettavissa - ja toisaalta mä en kestä, kun puhelin on tullut melkein elämääkin tärkeämmäksi asiaksi. Mä silmäilen mainoksia, että pitäiskö hommata VIELÄKIN parempi puhelin - ja toisaalta en TODELLAKAAN ole valmis laittamaan puhelimeen satoja euroja. Mä ihastelen muiden puhelimissa niitä tosi hyviä valokuvia ja haluaisin itekin saada otettua sellasia (eli uusi puhelin???) ja sitten toisaalta mä en kestä sitä, kun vaan kuvataan ja kuvataan ja kuvataan KAIKKEA. On TOSI kätevää, kun voi googlata ihan mitä vaan, missä vaan. Ja toisaalta.... *huokaus* tarviiko sitä nyt IHAN OIKEESTI olla koko ajan niin ajan hermolla??? 

Mä tiedän, että mä voisin yksinkertaisesti vaan laittaa puhelimen syrjään. Poistaa sieltä kaikki appsit ja mitä ne nyt onkaan ja käyttää sitä jatkossa vaan puhumiseen ja ehkä tekstareihin. MUTTA. Toisaalta mä en tiedä voinko. Koska on NIIIIIIN kätevää, kun voin viestitellä (ilmaiseksi) ystävälle Englantiin. Tai kattoa paljonko tilillä olikaan rahaa (ja tarvittaessa ihan pikapikaa siirtää sitä tililtä toiselle). Ja yhdellä viestillä saan kiinni koko rakkaan lapsikatraani. Voin tuosta vaan maksaa leffaliput ja vilkaista lapsen wilmaa. Ja voin nappasta puhelimen kautta telkkariin (chromecastin kautta..) ohjelman, jota en ehtinyt katsoa, koska olin silloin töissä. Ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan...

Digiaika on kamalaa. Ja sitten se on ihanaa. En tiiä kumpaa enemmän. Aika ajoin sekoan tän asian kanssa. Aika ajoin sitten koen kaiken vaan ihan hyvänä. Pelkään, että oikea elämä valuu ohi, kun vaan tuijottelen ruutua. Ja toisaalta en ole koskaan ennen voinut näin hyvin vaikkapa pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin.

Molempi parempi. Tai pahempi.
Mitä mieltä te ootte??

Heli

PS. Ja taas puhelin sanoi pling...

maanantai 1. toukokuuta 2017

vappuna


Aurinkoista vappua! Täällä aukeni aamu kirkkaana ja aurinkoisena, vaikkakin kylmänä - sen tulin toteamaan, kun käytin koiraa pissillä noin kello 8 ja vetäisin vain ohuen takin yöpaidan päälle, sekä kumpparit paljaisiin jalkoihin... Hyytävä viima oli! No, kauniin näköinen keli tuosta kuitenkin tuli, kun ajattelee, että täälläkin päin maata kävi kuitenkin lumipeite vielä pari päivää sitten.


Täällä tosiaan pyrytti ihan hirmuisesti lauantaina. Minä olin kuitenkin töissä koko piiiiitkän päivän ja illan silloin, enkä suuremmin asiasta "kärsinyt" - katselin vaan ikkunoista ulos, että ohhoh, mikä keli! Näky oli toisaalta masentava ja toisaalta suorastaan huvittava - sehän se, perinteinen vappusää... Lumi ei onneksi sen kummemmin sitten maahan jäänyt ja nyt se on lähes kokonaan poissa, joissain varjopaikoissa saattaa vielä olla nokare jäljellä.

Itse asiassa koko tämä kevät on ollut kelien kannalta jotenkin tosi hassua aikaa. Välillä yhtä aikaa sataa ja paistaa ja näkyvillä on sateenkaariakin - tämän taisin kuvata ikkunan takaa eilen:


Muistaisin jonkun sanoneen, tai jostakin lukeneeni, että vaikka kevät tuntui silloin maaliskuussa tulevan aivan hurjan aikaisin, niin keväästä olisi kuitenkin tulossa pitkä ja kolea. Silloin se tuntui ihan siltä, että ei kai sentään... Kun maa oli jo kuiva ja lumeton, ja kevät tuntui KERRANKIN tulevan tosi ajoissa! Mutta niin vaan ne ennusteet kuitenkin piti paikkansa... Tämä kevät on TODELLAKIN ollut pitkä ja erittäin kylmä!! Harva se yö on ollut pakkasta ja sitten on satanut vähän mitä milloinkin, jäätävästä vesisateesta rakeisiin, räntään ja lumeen. Maahan se ei ole enää suuremmin kyllä täällä jäänyt siltikään. Myös tuulet on olleet kovia tämän kevään aikana. Minun mielestä kevät on ollut tosi erilainen kuin mikään aikaisempi, tai sitten olen vain unohtanut nämä ilmojen keväiset temput! 


Sääliksi kyllä käy nuo kaikki muuttolinnut, mitä täälläkin jo pelloilla on... Mutta hei, juuri NYT näenkin ikkunasta kaksi västäräkkiä!! Eli ei se kesä enää niiiiiin kaukana kuitenkaan ole, vaikka kelit onkin näin oikuttelevaisia! ♥ No enivei, pelloilla on ollut joutsenia, sinne on tainnut joku pariskunta kehitellä oikein vakituisen evästelypaikkansa, kun useimmiten siellä ainakin ne kaksi on nähtävillä. Usein myös monta niiden kaveria. On niin hauska katsella, kun ne vaappuu eteenpäin, välillä menevät ojiin ja päät vain sojottaa näkyvillä... ja sitten ne lepäilee makailemalla siellä myös.


Yhtenä päivänä katselin, että mitäs porukkaa tuolla pellolla myös on... otin kameran mukaan ja meinasin mennä koiraa käyttämään lenkillä ja samalla kuvata, mutta mitä vielä... hyvä että ulos ovesta pääsin, kun nämä vieraat päätti häipyä. Jotain hanhia olivat ja näköjään to-del-la arkoja. Matkaa lintuihin oli kuitenkin useampi sata metriä ja silti sinkosivat siitä karkuun, vaikka vaan omassa pihassa kävelin.

*Nyt pihalla kävelee harakka. Voi että miten on kaunis lintu sekin! Tosin on myös melkoinen sotkija - aina kun näen tai kuulen harakoita, alan ensimmäisenä miettiä, että voi ei, onko pihalla joku roskapussi... Jos nimittäin on, se on takuuvarmasti revitty säpäleiksi ja levitetty pitkin poikin!


Koiralle kevät on supertylsää aikaa... Se nimittäin pyritään pitämään silloin lenkillä kiinni, ja sehän ei ole kivaa ollenkaan. Se rakastaa kaivella pelloilla ja juosta milloin minkäkin linnun (siis taivaalla lentävän...) perässä, mutta nyt haluan pitää "meidän" joutsenet pelloilla rauhassa ja siksi on koiran tyytyminen naruun kaulassaan. Tuo kuva on lähimetsästä, jossa tyttö on sen kanssa käynyt ja näköjään päästänyt myös irti... (kuva siis tytön ottama) Periaatteessa kyllä kunnioitamme lakeja siitä, että koira pitää olla kiinni, mutta lähimetsä on, noh, lähimetsä, pikku pläntti, jossa ollaan sen annettu olla irti. Pelloilla on kuitenkin nyt pääosin oltava kiinni ja tietenkin tien reunassa kulkiessa.

Ajattelen aika usein tätä eläinten omistamista ja ristiriitoja siinä... Meillä on kissa, joka todellakin saa olla ulkona irti - mutta toisaalta se ei kyllä edes taida tontilta poistua, mitä on tuossa sen kulkemista seurattu. Koirankin pitää mielestäni saada olla vapaana ulkona, ei tietenkään joka paikassa ja holtittomasti, mutta esim tässä meidän omalla isolla pihalla se onnistuu kyllä. Meitä toisaalta ympäröi nuo pellot, jotka sinänsä on turvallisia (monta sataa metriä peltoja joka suuntaan) eli koiralla ei ole vaaraa joutua esim auton alle, mutta sitten on tämä kevätaika ja linnut, sekä muutkin eläimet poikasineen (jänikset lähinnä), joiden perään siitä pihasta on hyvin helppo singahtaa, kun aitoja ei ole... joten kevään aikaan etenkin on koira sitten pidettävä tarkemmin silmällä, toisin sanottuna narussa, myös ihan pienten pihapissien ajan. Se on hitusen kyllä vastoin ajatuksiani... Mä vähän luulen, että kun meidän eläimistä aika jättää, mä en välttämättä enää eläimiä tule hankkineeksi, johtuen pitkälti siitä, että mua riipii juuri tällaiset ristiriidat. Eläimistä kyllä tykkään todella paljon. Mutta myös luonnon eläimistä, joiden pitäisi saada olla rauhassa...


Osa rippiruusuista on edelleen tosi kauniita! Niille muille tehtiin eilen tytön kanssa silppuritemppu...


Olen isommallekin tytölle aikanaan samalla lailla kuivattanut rippi- ja vissiin myös yo-ruusujen terälehdet ja ne on hänellä edelleen lasipurkissa kotonaan. Ovat kyllä kauniita sisustuksessakin sellaiset kuivat käppyräiset ruusunlehdet, kun ne on nättiin lasipurkkiin säilöttynä! Näiden kanssa on siis samat aikeet, ja ehkä nuo vielä auki olevatkin ruusut kuivatetaan sitten, kun alkavat väsähtää enemmän. Säästettiin myös joitakin kauniisti kuivahtaneita nuppuja laitettavaksi sinne terälehtien sekaan purkkiin. Ainoastaan yhden ruusun tyttö kuivattaa kokonaisena muistoksi.

★ ★ ★

Jaaha, pyykkikone tuolla piippaa. Minun vappu"hulinat" on siis ihan tässä kotosalla vaan... Ei eilenkään illalla tehty yhtikäs mitään sohvalla lojumista kummempaa. Meillä oli nuorisokin ihan vaan kotosalla - ollaan me aika tylsää sakkia! No, mulla oli usean iltavuoron "putki" alla, ja aivan hirveän kiireisiä päiviä/iltoja kaikki... Ei vaan jaksanut! Koitin kyllä illalla, että ottaisin vaikka lasillisen Fresitaa, mitä jääkaapissa oli jemmassa... mutta noh, sehän olikin ihan väljähtänyttä, kun oli ilman tiivistä korkkia siellä ollut... Kaadoin sitten lavuaariin vaan. En ole oikein mikään "otanpa yhden sidukan"-ihminen, minusta siinä yhdessä ei ole varsinaisesti mitään järkeä (otetaan kunnolla, jos otetaan...), joten eilenkin sitten otin sen sijaan kupin teetä ja vähän jäätelöä vaan.

No, tänään olis tarkoitus paistaa munkkeja, joten laitanpa nyt eka pyykkihommia eteenpäin ja jos sitten alkaisin vaikka niitä munkkeja valmistelemaan. Oikein mainiota vappupäivää kaikille, ei muuta kun suut sokerilla muikeiksi ja simaa perään!

Heli

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

rippijuhlia ja muita juttuja


Meillä oli viikonloppuna rippijuhlat. Nuorimmainen vuorossa - nyt on meiltä nämä juhlat juhlittuna. Vieraita oli kolmisenkymmentä. Ihanat kuvat sankarista pellon laidalla otti tyttären ystävä.


Tarjolla oli herkkuja monenlaisia. Koitin tehdä vegaanista myös, ja nämä palleroiset (tummalla suklaalla) oli esimerkiksi sellaisia. Liian hyviä... Olen niitä rääppeitä tässä mutustellut vieläkin, ei onnistu multa suklaalakko. *huokaus*


Ruusuja tuli hullun paljon. Täällä ei kukkakauppoja ole, niinpä moni vieras toi sellasen kymmenen kappaleen kimpun. Siitä äkkiä kertyi monta kymmentä ruusua! Ihania kyllä ovat.


Noin muutoin on ihmetelty kevään moninaisia kelejä. Yhdessä hetkessä sataa räntää ja rakeita, vaikka aurinko paistaa täysillä. Sitten höyryää joka paikka. Se on täällä pelloilla tosi mielenkiintoinen näky, aivan kuin savuaisi pellot. Kylmää on, ei etene kevät, joka näytti jo maaliskuussa tulevan tosi aikaiseen...


Ehkä hitusen kadehdituttaa ystävän lähettämä räpsäys maaliskuisesta Englannista... kun täällä nähdään vielä kuitenkin luntakin aika ajoin:


Olen pohtinut sohvanpäällisten hankintaa. Ottaa päähän, kun Ikeasta on lopetettu ne valkoiset, edulliset, värjäämiskelpoiset, PARHAAT puuvillapäälliset kokonaan... Kävin tässä kerran siellä ja mietin näiden kolmen vaihtoehdon välillä nyt sitten:


Ylimmäinen vaaleansininen tietty olisi minusta ihanin... Valkoinen on ehkä turhan arka kuitenkin, vaikka toisaalta sekin olisi kiva. Alimmainen beige on ihan ok, se olisi edullisinkin. Mutta onko oikea väri, kun olkkarissa on harmaata muuten...? Tuo nykyinen turkoosi antaa sinne niin kivasti väriä, mutta se on niin armottomasti nyt kulahtanut, aurinko on haalistanut värejä ikkunan luona ja muutoin se alkaa olla niin pinttyneen tahrainen, ettei enää oikein auta mikään siihen. Plääh. No, mietintämyssyssä ovat nämä siis. Katsotaan sitten reissun jälkeen, ehkä... Telkkarikin pitäisi ostaa uusi, meillä ei kohta enää digikanavat näy ja muutenkin alkaa telkku olla aika lailla matkansa päässä.


Kirkan "fanituskuva" on tässä siksi, että se on aasinsilta isoon ärsytykseen nimeltä puhelin ja etenkin sen kamera... Vaihdoin puhelinta äskettäin ja mua tosi, TOSI, paljon ärsyttää sen huono kuvanlaatu - vaikka siinä pitäisi olla hyvä kamera. Siis tosi hyvä. Kuvat on kuitenkin sumeita ja en minä niistä hienoja saa millään. No, kyseessä on käytetty puhelin... mutta kuitenkin, ihan ton kameran takia siihen vaihdoin. Muutoinkin ärsyttää "nykytekniikka": minäkin viimein otin käyttööni sen Whatsapin, ja nyt sitten kaikki siihenkin tulevat kuvat tallentuu jostain syystä puhelimen albumiin... Ja mikä kaikkein ärsyttävintä: kaikki joka suunnasta sinne sinkoilevat kuvat on siellä albumissa moneen kertaan. Siis niin kuin tyyliin neljä kertaa sama kuva. Kysyn vain, että MIKSI? Minä haluan, että albumissa on vain ne kuvat, mitä ite sinne olen ottanut, ja vain yhtenä kappaleena, kiitos! Enkä tietenkään osaa tehdä asialle mitään, vaikka kuinka yritän.


Luin juuri äsken tuollaisen aika innostavan kirjan. Kaikin puolin kiva kirja, mukavasti jäsennelty, kiinnostava ja positiivinen. Melkein tekisi mieli alkaa hissukseen uudelleen joogaamaan... Mulla on tapana vähän liikaa innostua asioista ja lähteä ihan täysillä suorittamaan. Olen kuitenkin todennut sen vääräksi tavaksi tehdä asioita, koska sitten herkästi myös kyllästyn, jos ei heti tule tulosta. Jooga on vielä sellasta "ei minunlaista", kun siinä pitäisi olla aloillaan, hengittää rauhallisesti, keskittyä hengitykseen... ja minä kun oon vähän toisen sorttinen toheltaja. Mutta entä jos ihan vaan pikkuisen kerrallaan nyt alkaisi tuohon... Kunnon kohottaminen olisi kohdallaan, ennen helposti sujuneet joogaliikkeet tuottaa nyt ähkimisiä eikä vetreydestä ole tietoakaan. Mutta jos edes yksi aurinkotervehdys aamuisin, näin aluksi... ja siitä sitten kohti tavoitetta:

kuva on kirjasta napattu
Ystävän kanssa mietittiin, että kun tässä kohtapuoliin meidän reissu koittaa, niin jos me sitten tuollasia kuvia rannalla otettais... ehhehe. =) No, tällä hetkellä olen päättänyt joka päivä lankuttaa. Otin ekana päivänä ajan kauanko meni (1min 16sek), ja otan sitten kuukauden kuluttua uuden ajan. Se lankutus vaan on niin tyyylsäää... pitää melkein ottaa siihen joku lukeminen nenän alle, että viitsii könöttää aloillaan. Toisaalta mietin, että onko vähän älytöntä, jos ei ihminen jaksa minuuttia tai paria olla vaan keskittyneesti paikallaan... että kannattaisikohan ihan oikeesti opetella meditoimaan tai jotain. Plääh. Inhoan kroppaani, mutta silti en viitsisi tehdä mitään, enkä saa lopetettua herkuttelua. Mutta jos nyt (taas...) pienesti koittais jostain alottaa... esim voisin nyt syödä nuo herkut tuolta kaapista pois, niin sitten ne ei enää siellä mua houkuttelis... ;)

Tällaista täällä. Vettä ja räntää paiskoo ikkunaan ja sitä rataa... Mitäpä siellä?
Mukavaa viikon jatkoa!

Heli

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Silja Europe; hauska reissu, mutta huono ruoka


Olimme viime viikonloppuna miehen kanssa Tallinnan risteilyllä. Miehen liitto järjesti reissun ja olikin kyllä edullinen matka, kun pelkän ruoan hinnalla saatiin käytännössä koko setti: matkat, iltaruoka ja aamupala. Me reissataan hirmu vähän, joten tällanen pienikin reissu yhdessä on ihan luksusta!

Matkasimme Tallink Siljan Europalla, joka oli kiva ja siisti laiva. Tämä oli sellanen perusristeily, joka meni peruskaavalla: syömistä ja illanviettoa, aamulla silmät ristissä aamupalalle ja sitten hetkeksi maihin. Ja sitten kotimatkalla väsähtänyttä sakkia... osa jatkoi juhlintaa ja osa torkkui hytissä tai vaelteli laivalla muuten vaan.


Laiva oli tosiaan kiva. Tykkäsin hytistä, joka oli mun mielestä hitusen isompi kuin mitä yleensä ne kopperot ovat. Kaksistaan nyt tietty sinne mahtuikin paremmin kuin vaikkapa nelistään (jos on vaikka lapsetkin mukana). Me nukuttiin vain yhdellä pedillä yhdessä, joten sekin lisäsi tilaa, kun toisen alapedin sijaan auki olikin vain se sohva. 

Siistiäkin oli, mua kun yleensä hitusen ällöttää esimerkiksi suihkut ja vessat, niin nyt tuntui ihan hyvältä käydä aamulla suihkussa. Vaikkakin mietin aina, että miten ihmeessä isompi ihminen voi käydä suihkussa, kun se tila on niin hurjan pikkuruinen...

Tykkäsin myös siitä kävelykatumaisesta kauppakäytävästä. Vähän tuliaisia ostettiin, karkkia lähinnä ja pikkumurulle pari muuta juttua. Alkoholia ei ostettu ollenkaan, en kyllä viitsi sitä alkaa laivalta raahata todellakaan. Monellahan on sieltä tullessa vetokärryt täynnä kaljalaatikoita.

Ja kyllä mä viihdyin oikein hyvin myös siellä baarissa illalla...


MUTTA: Annan laivan ruoasta kyllä todella pitkän miinuksen!!! Mä otin ennen reissua sinne yhteyttä ja kysyin, saako laivalta vegaanista ruokaa. Kyllä vaan, saa. Ja voi kysellä henkilökunnalta vielä lisää. Vaan eipäs kyllä saanutkaan, ainakaan sieltä seisovasta pöydästä!!! 

Kysyin jokaisella pisteellä vegaanisen ruoan saatavuutta. Kylmissä ruoissa kaksi henkilökunnan ihmistä alkoi supista vaan keskenään, enkä saanut mitään vastausta. Söin sitten kurkkua ja tomaattia ja riisikakun... Lämpimien ruokien kohdalla sain aika ylimalkaisen vastauksen: "jos et syö maitoakaan, niin sitten ei ole muuta kuin nuo perunat ja riisit". Söin sitten perunoita ja riisiä, sekä löytämiäni lämpimiä kasviksia... Jälkiruokien kohdalla puisteltiin vain päätä ja osoiteltiin säilykehedelmiä... 

Seuraavana aamuna aamupalalla söin leivän, kurkkua ja puuroa - missään en nähnyt merkintöjä mitä mikäkin tarjolla oleva sisältää (esim. piirakat) enkä ainakaan nähnyt maidottomia jogurtteja tms. Päivällä söin kahvilasta sitten ranskalaisia perunoita ("pikkasen" teki suolasta mieli...) ja ketsuppia... Siellä kahvilassa olis ehkä ollut jotain falafel-pulliakin, mutta ei ainuttakaan vaikkapa sämpylää, mitä olisin voinut syödä. Ala carteen ei menty syömään, en tiedä sen tarjonnasta sitten.

Yleensähän laivan ruoka on sellainen mitä odotetaan. Minäkin odotin jännityksellä, millaista vegaanista ruokaa siellä on, kun kerta sitä luvattiin. No, nytpä tiedän, ettei siis minkäänlaista. Nälkä jäi iltaruokailun jäljiltä. Yhteydenottoni yhteydessä pyydettiin antamaan vegaanisesta tarjonnasta palautetta, ja juu, kyllä annoinkin... Saapas nähdä mitä vastaavat. Tuskin olen laivalla reissaajista ainoa vegaani (tai esimerkiksi jostain muusta syystä maidoton!!), joten aihetta lienee heillä kehittää sitä osastoa jonkun verran.


No, muuten ei ole kyllä reissussa valittamista. Paitsi että aamulla särki päätä (köh köh) ja jalatkin oli rakoilla... Mutta voi miten mah-ta-vaa oli pitkästä aikaa jorata oikein olan takaa tanssilattialla!! Mun mies ei ole mikään tanssi-intoinen, joten tanssin sitten hänen työkaverien ja muiden tuttujen kanssa. Siis ihan sellasta diskoheiluntaa, ei mitään humppaa. Porukkaa oli lattian täydeltä. Oli hyvä bilebändi (Gebardi), kauhea hiki ja superkivaa!! 

Mä oon tosi huono kaikenlaisissa vaateasioissa, ja olinkin nyt sitten käynyt tyttären vaatekaapilla. En yleensä myöskään käytä korkkareita, joten nyt kun sitten niillä kipsuttelin koko illan, sain todellakin varpaani aivan rakoille... (diskosta kävelin hyttiin sukkasilleen, kun ei vaan kyennyt muuta...) Seuraavana päivänä hipsuteltiin pari tuntia Tallinnassa, toisilla korkkareilla... auts... (muita kenkiä ei mukana ollut) Eli siis todellakin minä hipsuttelin aika hitaasti ja vaivalloisesti. Ja edelleen on varpaat kipeät. Mutta kestän tämän, koska oli kuitenkin niin kivaa muuten! 

★ ★ ★

Semmoinen reissu meillä siis. Kiva muuten, mutta ruoka oli pettymys. (Ja oli muuten sitä myös miehelleni. Ei ole laivan buffet enää maineensa kaltainen herkkutaivas sekasyöjällekään.) Oli tietty myös ihanaa olla miehen kanssa "kaksistaan" matkassa (plus bussilastillinen hänen työkavereita...). ♥

Tällä hetkellä on moni bloggaaja kirjoittanut kokemuksiaan samaisesta laivasta 40+-portaalin reissusta, jossa olivat pari päivää meitä aikaisemmin. Heillä on hiukkasen glamourimmat kokemukset matkasta, on ollut mahtavat luksushytit ja myös hyvät ruokakokemukset, mutta no, heistä ei varmaankaan kukaan ole tällainen ruokarajoitteinen (?). Mutta siis tällainen kokemus minun katsantokannasta tällä kertaa. Ruoan puolesta en voi kyllä vegaaneille laivaa suositella (tai sitten omat eväät mukaan...), mutta muuten kyllä laiva oli oikein jees!

Oottekos te muut kovasti risteilleet?

Heli

PS. Kuvat on joiltain muilta reissuilta. Mutta sama meri on kuitenkin kuvissa. =)

perjantai 7. huhtikuuta 2017

bloggaajien ystäväkirja


Tällainen kiva ystäväkirja kiertää blogistaniassa. Olen lukenut vastaavan ainakin Tiialla, Annukalla ja Krissellä. Näitä on aina yhtä kiva lueskella, siksipä minäkin haluan siihen osallistua. Tässä siis mun vastauksia kysymyksiin!

★ ★ ★

Nimeni on...
Heli-Riikka virallisesti, mutta ihan Heli vaan, kiitos. On jotenkin erittäin ärsyttävää, kun jossain uusissa paikoissa mua kutsutaan koko nimellä. Esim. kun menin aikanaan 9. luokalle uuteen kouluun, mua ihan suorastaan hävetti, kun opettaja esitteli mut uudelle luokalleni koko nimellä. Ja viralliset paperithan tulee useimmiten koko nimellä, kun on toi viiva tuossa.

Jotkut kutsuvat minua...
äidiksi, mammaksi, mummoksi, siskoksi, emännäksi, ystäväksi. Lemmikkieläimille olen mamma, mutta eihän ne mua sillä nimellä kutsu, itse vaan itseäni sillein tituleeraan. Olisin ehkä halunnut olla lapsenlapsellekin mamma, mutta olis tuntunut hassulta olla mamma omille eläimille ja sitten myös ihmislapselle. Tosin kyllähän nuo omat lapsetkin sanoo mua välillä mammaksi, etenkin isompi tytär. Mies ei sano mua koskaan vaimoksi tai millään hellittelynimellä (kulta, muru tms.), vaan aina joko Heliksi tai sitten tosiaan emännäksi (!).

Olen syntynyt...
Lahden sairaalassa. Syntymäpaikkani on virallisesti Nastola, mutta en kyllä muista sieltä yhtään mitään. Ollaan muutettu sieltä pois kun olin ihan pieni, ja minua alle 2v nuorempi siskoni on jo syntynyt ihan muualla - itse asiassa Jyväskylässä, vaikka virallinen syntymäpaikka onkin sitten Kirkkonummi, josta sieltäkään en muista mitään, kun ollaan jo taas muutettu... Ensimmäinen paikka, josta jotain muistan, on Säynätsalo Jyväskylän maalaiskunnassa. Sen jälkeenkin on ollut monia, monia koteja... En oikein osaa sanoa, mistä olen kotoisin, kun sellasta selkeää ja pysyvää lapsuudenkotia ei ole ollut. Olen muuttanut kotoa omillenikin eri paikasta missä vanhemmat sen jälkeen vielä asuivat.


Pienenä olin ihan varma, että minusta tulee...
opettaja tai lastentarhanopettaja. Joku lapsiin liittyvä kuitenkin, tykkäsin aina etenkin vauvoista ihan hirveästi. Isompanakin musta vielä piti tulla lastenhoitaja, joko sairaalan vauvalaan taikka sitten päivähoitopuolelle. Jälkimmäistä alaa jopa opiskelin hetken...

...mutta minusta tulikin...
kaupan täti. *huokaus* En ole todellakaan unelma-ammatissani, joskaan en itsekään oikein tiedä mikä se mun unelma-ammatti sitten olis. Kaupan alan opiskelu oli kyllä ihan mielenkiintoista ja alussa tykkäsinkin hommasta, ja tykkään kyllä itse työstä vieläkin, mutta nämä nykyiset aukioloajat repii hermoa tosi kovasti. En todellakaan halua olla töissä iltaisin, sunnuntaisin, saatikka sitten yhtenäkään juhlapyhänä - ja nythän kaupat on ihan joka ikinen päivä vuodessa auki, myös tuo meidän putiikki. Argh. Myöskään tuo tuollanen "aina on saavutettava enemmän"-ajattelutapa ei ole mua ollenkaan, saatikka sitten se hävikkitouhu, mitä kaupoissa on.

Kolme parasta piirrettä minussa...
on kyllä todella vaikea keksiä... koko postaus meinasi jäädä saamatta valmiiksi, kun oli niin tuskallisen vaikea keksiä itsestään hyviä piirteitä!!! Mutta noh, sanotaan nyt vaikka että järjestelmällisyys, tunnollisuus ja oikeudenmukaisuus. Jotka kaikki voi myös olla todella huonoja ja itseäni vastaan kääntyviä piirteitä...


Kaupunki...
Jyväskylä. Jotenkin se on sellanen rakkain kaupunki Suomessa. Johtuu ehkä siitä, että siellä on ollu molemmat mummolat ja lähes kaikki sukulaiset muutenkin. Osaan siellä kulkea hyvin kaupunginosasta toiseen, koska olen siellä lapsena niin paljon pyörinyt. Haaveilen aina, että ostaisin mummolan talon ja muuttaisin sinne, vaikka totta puhuakseni sitä tuskin tulen tekemään. Nykyinen kotikaupunkini Kouvola tuntui pitkään tosi hyvältä paikalta, mutta viime vuosina jotenkin on mennyt vähän maku tähän mestaan. Ihme touhua tuolla politiikassa, huoh... Ulkomailta voisin kuvitella lempikaupungiksi jonkun englantilaisen kaupungin. Toivottavasti pääsen niitä vielä katselemaan elämäni aikana enemmänkin.

Biisi...
Finlandia. Se on todella, todella upea kappale, joka saa aina jotenkin juhlavan olon. Ihan tulee kyynel silmään sitä kuunnellessa! Toinen ihan superhieno biisi just tällä hetkellä on tämä ihana kappale. Jostain eksyin ton kuuntelemaan ja voi eiiiiiiiii.... se on niin ihana! ♥ Kauniin laulun ja lauluäänen (ja todella kauniin naisen myös!) lisäksi tuo kieli on myös niiiiiiin kaunista, mä tykkään hirveästi venäjän kielestä. Oliskohan pitänyt aikanaan jatkaa sen opiskelua kuitenkin.... (mulla on venäjästä 10 yläasteelta ja lukiosta) Jos haluat, käyppä vilkaisemassa myös tämä linkki, jossa Aida on ekassa koelaulussa tuomareiden edessä, eikä tuomarit ole uskoa korviaan hänen äänensä kuullessaan... uuuh! ♥

Juoma...
jota lipitän paljon, on tee. Milloin mustana, milloin vihreänä, milloin valkoisena, milloin minkäkin makuisena. Ja ihan sellasenaan, ei maitoja saatikka makeutuksia sekaan. On aikoja, että juon yhtä ja samaa teetä koko ajan, ja sitten on aikoja, että se "lempitee" ei menisi alas enää millään - näin on käynyt esim. kamomillalle, Keisarin morsiamelle, ja ajoittain myös mintulle. En suuremmin tykkää makean makuisista teejuomista, esim. lakritsa ja vanilja. Rooiboksestakaan ei suuremmin välitä. Toinen mitä juon myös paljon on ihan tavallinen vesi. Kassissa on AINA vesipullo mukana, samoin yöpöydällä, töissä... joka paikassa!


Sarja...
josta olen nähnyt todennäköisesti joka ainoan tuotantokauden joka ainoan jakson, on Amazing Race. Se vaan on niin hyvä!! Toinen superlemppari oli Downton Abbey. Miksi, miksi, miksi siitä ei tehty lisää jaksoja??? Olen tykännyt kovasti myös esimerkiksi Ex-onnellisista ja nyt seuraan mielenkiinnolla Riisuttuja. 

Kosmetiikkatuote...
jota ilman en voisi olla, on......? Hammastahna? Käsirasva? Voin aivan hyvin olla ilman meikkiä, vaikka töihin useimmiten kyllä meikkaankin - huom, en kuitenkaan aina... jos olen vaikka sellasessa vuorossa, että käytännössä olen vaan jossain maitokaapin uumenissa, en koe tarpeelliseksi meikata. Ei tarvii siihenkään aamulla aikaansa uhrata... Jos nyt sit ihan meikkejä ajatellaan, niin mun meikki koostuu värivoiteesta, puuterista ja ripsiväristä. Joskus lisänä on luomiväriä ja rajauskynää. Muita en taida ees omistaa. Valokynä kyllä varmaankin tarttis hankkia, koska mulla on aina niin mustat silmänaluset.

Sovellus...
jota olen ihan äskettäin opetellut käyttämään on Whatsapp. Mä olen sitkeästi kieltäytynyt edes opettelemasta moisia "hapatuksia", kunnes sitten sen latasin ja ohhoh, olenkin siellä vähän väliä... (juuri siksi olen ehkä kieltäytynytkin kaikesta, kun tiedän, että se on menoa sitten...) No, pakko on ollut todeta, että se on kätevä. Voin laitella ilmaisia viestejä sen kautta ja se onkin ollut ahkerassa käytössä. Ja voi vaikka soitellakin sitä kautta ilmaiseksi. Ja olla yhteyksissä yhtä aikaa kaikkien lasten kanssa. Ja on todella mahtavaa, kun voi laitella vaikka videoitakin ystävälleni Englantiin asti, ihan ilmaiseksi!! (Taikasana: ILMAINEN!!)

Instagrammaaja...
öö, mikä?? Instagramiin en ole (vielä.......) mennyt. Enkä mene (!!!). Joten en osaa sanoa tähän ketään.


Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen...
nukkuisin enemmän. Tulee niin usein valvottua liian pitkälle. Tässä eräänäkin iltana ihan vahingossa kello olikin yhtäkkiä 01... menin "ajoissa" petiin klo 23 ja sitten tartuin kirjaan...

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä...
en mitään, koska en tajua mitään koko Spotifystä. Harvemmin otan mitään lasillisiakaan kyllä. Mutta JOS otan joskus jotain, niin kyllä mun heti kovasti tekee mieleni kuunnella Metallicaa täysillä. Aika usein olen kaivanut netistä jonkun keikkapätkän, jossa on Master of Puppets.... uuh, se on niin paras!! ♥

Pakkaan mukaan matkalle...
kirjan. Ainakin useimmiten. Ja hammasharjan, käsirasvan, varavaatteita, ja mitä noita peruasioita nyt onkaan. Mutta kyllä mulla taitaa aina olla myös sitä lukemista matkassa, joko kirjana tai sitten lehtinä.

Mitä teen kotona, kun kukaan ei näe...
tuijotan naamaani peilistä ja mietin, millainen tukkamalli mulle sopis. Tosin kun olin eka aika hirveän kauan tuota tehnyt ja sitten viimein rohkaistuin leikkauttamaan puolet tukasta pois, ei ole enää moista tarvinnut tehdä. En kyllä keksi mitä muuta erityistä tekisin... no, kökötän konella ehkä... tai nypin naamasta karvoja pois... =D 


Viimeisin sisustusostokseni...
lasketaanko astiat sisustukseen? Viimeksi ostin kaverin yhdelle kipolle, joita oli vain yksi. Ei, kun kävinhän mä Ikeassa lauantaina... sieltä ostin juomalaseja ja muutaman pyyhkeen. Onko ne sisustustavaroita? Äh, en kyllä yhtään nyt keksi, mitä varsinaista sisustusjuttua olisin ostellut viimeksi...

Paras tapa tuhlata 50€...
on ostaa koko rahalla suklaata. Mutta se ei tietenkään ole mitenkään järkevä tapa...

Ohjenuorani elämässä...
on kaikenlainen järkevyys, taloudellisuus ja toivottavasti myös ekologisuus asioissa. Osta vain tarpeeseen, sammuta turhat valot, vähemmälläkin pärjää jne. Ehkä joku sellanen vois olla mun ohjenuora.

★ ★ ★

Sellasia juttusia. Oliko jotain uutta tai yllättävää tietoa?
Tätä saapi mielellään jatkaa, tule vinkkaamaan jos teet omasi niin tulen sitten lukemaan!

Ja sitten teetä keittelemään ja hammasharjaa pakkailemaan, edessä olisi pieni reissu...

Heli