torstai 27. joulukuuta 2018

joulu 2018


Ja niin se joulu sitten tuli ja meni. Viimeiset hyastintit sinnittelee katkaistuina versioina maljakossa vielä. Muutkin koristeet on vielä paikoillaan, mutta taidan alkaa niitä pikkuhiljaa laittelemaan pois. Koristeita on meillä kyllä todella vähän, että ei ole mikään järin suureellinen urakka niiden purkaminen. 


Kuusi on ollut tänä vuonna sellaista sorttia, että ei ole tiputellut kuin muutaman havunneulasen. Laitettiin se lasipurkkiin, jossa oli hiekkaa ja kasteltiin hiekka ihan läpikotaisin (=monta litraa vettä). Se on ilmiselvästi tykännyt tuosta, koska on pysynyt tosi hyvänä. En olisi itse varmaan mitään kuusta edes hommannut, ellen olisi tuota saanut. Jatkossa en tuon isompaa enää huolikaan ja toivon, että tämän kuusen tavoin mahdolliset tulevatkin kuuset on jostain raivauspaikasta (tämä oli siis tienvarsien raivauksesta peräisin), ei varsinaisesti joulua varten kaadettuja. Aion hävittää isoa kuusta varten olevan jalan kokonaan, samoin sähkökynttilät - ei tuollaiseen pikkuiseen niitä tarvita. 


Jouluaatto alkoi meillä perinteisesti riisipuurolla. Edellisenä päivänä testasin ohrapuuroakin, mutta sitä ei meillä äänestetty jatkoon... valitettavasti. Minä tykkäsin siitä kyllä, mutta muut ei. Jatkamme siis riisipuurolla, vaikka ilmastomielessä riisi ei ole hyvä juttu. Ehkä jätetään siis jatkossa riisin syönti lähinnä vain jouluun? Tosin ei sitä meillä muutenkaan järin paljoa mene. Puurot teen meillä kauramaitoon. Siitä ei edes äänestetä... en tosiaan ala tehdä kahta erilaista puuroa, kun kerta kauramaidollakin saan kaikille maistuvan puuron.


Joulun aika on ollut meillä kyllä ihan leppoisa. En ole stressannut YHTÄÄN. Päin vastoin... kun keksin, mitä hommaan lapsille lahjoiksi - eli pienen "mitä te tarviitte?"-kyselykierroksen päätteeksi astioita ja lakanoita - oli homma aivan paketissa. Lähinnä siis vaan luin kirjoja ja ratkoin sudokuja päivät ja illat. Siivouskin täällä on aika iisiä, kun ei ole porukkaa liiemmin sotkemassa. Ja ruokajututkin oli ihan selvät, sen kun haki kaupasta vaan tarvittavat kamat.


Miehelle oli lapset keksineet yhteiseksi lahjaksi lahjakortin yhteen sopivaan kauppaan ja menin siihen lahjaan sitten osaltani mukaan. Ja tiedän, että mies oli myös mukana kimppalahjassa mulle, hehhee. Sain siis tuon kauan haaveilemani iiiiiihanan Smegin tehosekoittimen! Ihan kurillani vihjaisin meidän perheryhmässä, että tuollasen huolisin... ja lapsoset ottikin siitä sitten kopin. Sain toivoa värin ja oli kyllä vaikea päättää, kun ovat niin söpöjä kaikki! Vaaleansininen ja musta oli viimeiset kaksi mitä mietin, ja mustaan sitten lopulta päädyin. On se kyllä niiiiin hieno!! ♥


Syöty on. Etenkin herkkuja... voi huh, kyllä on melkoinen ruotuun palaaminen niiden osalta!! Jouluruokaa meillä oli oikeastaan vain aattona, jolloin kaikki lapset oli täällä syömässä myös. Suvun pienimmäinen oli valitettavasti kipeä, joten hän jäi sitten äitinsä kanssa kotiin, mutta isänsä tuli käymään. Torttujakin tein kertaalleen vaan, eikä suklaatakaan mitenkään loputtomasti ollut. Silti tuntuu, että kylläpä on tullut mätettyä... ja herkut maistuis aina vaan. Mutta pakko on tehdä joku kurinpalautus itselle, kun kerta kaikkiaan kaikki vaatteet puristaa, argh!


Joulun sää oli melko kipakka, pakkasta oli aattona noin -15. Ja luntakin oli, se oli kyllä kiva. Nyt on parina päivänä ollut leudompaa, toisaalta myös tuulisempaa. Meidän talo on taas niin viileä, että on alettava laittelemaan puita pesään... Taidankin laitella heti ja sen jälkeen surautella jotain vihertävää settiä smoothieksi. 

Ihan kiva palailla ruotuun jo. On tää kuitenkin loppujen lopuksi edelleen mielestäni aika turha juttu koko joulu... kuten mun juttuja pidempään lukeneet ehkä muistaakin. Siitä kirjoitan kenties vielä lisää toisella kertaa, tulin nimittäin taas lukeneeksi läpi mun "joululistat", joita on siis vuodesta 1995 asti mulla tallessa. Tein niistä yhden mielenkiintoisen huomion, johon mahdollisesti siis palaan vielä tuonnempana.

Mites teidän joulu meni? 

Heli

torstai 13. joulukuuta 2018

kuukauden kuulumisia


Moi vaan pitkästä aikaa! Kuukausi on taas vierähtänyt... Tässä nyt kuukauden juttuja siis, paljon asiaa, lue jos jaksat.


Syy blogihiljaisuuteen on ollut pitkälti opiskelussa. Marraskuun aikana tein harkkapaikassani kolme näyttöä, joiden valmistelu vaati jonkun verran aikaa ja energiaa. Näytöistä kaksi oli harkkapaikassa, jonne ope tuli katsomaan minun ja luokkakaverini työntekoa. Esiteltiin hommiamme ja käytiin keskustelu, ja lisäksi oltiin etukäteen tehty jo paperille asioita, joita käytiin vielä vähän läpi. Nämä kaksi näyttöosiota liittyi tosi tiiviisti toisiinsa (Luonnontuotteiden tuottaminen ja Luonnontuotteiden jatkojalostaminen) ja siksi oli kätevää suorittaa näytöt samalla kertaa. Hyvin meni ja kolmoset tuli molemmista näytöistä (asteikko siis meillä edelleen 1-3).

Seuraavalla viikolla tehtiin sitten vielä kolmas näyttö, joka oli osaamispisteiltään pienempi, mutta käytännössä vaati kyllä paljon enemmän järjestelyjä ja jännittikin enemmän. Tämä osio oli nimeltään Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla ja me tehtiin sitten näyttönä "illanvietto", jonka aiheena oli kuusenkerkkä ja siitä valmistetut tuotteet. Valittiin kerkkä näyttömme aiheeksi sen vuoksi, että me oltiin jo keväällä keräämässä niitä, joten voitiin esitellä tuotteita, joista osan valmistuksessa oli oltu mukana ihan sieltä alusta asti.

Näytössä meillä oli ihanat alkumaljat (kuvassa), kerrottiin perustietoja kerkästä, valmistettiin käsikuorinta asiakkaille, testattiin voiteita, surauteltiin parit erilaiset smoothiet maisteltavaksi jne. Ja kaikissa oli siis mukana se kerkkä. Tämäkin näyttö meni oikein hyvin ja taas pätkähti arvosanaksi kolmoset, jee!


Harkka-aika oli tosi kivaa, vaikka kieltämättä välillä melko rankkaa. Keiteltiin, pullotettiin, purkitettiin, tarroitettiin, pakattiin... Oli päiviä, että tuli seisottua lähes koko aika, ja se oli mun jaloille aika rankkaa. Mulla on toisessa jalassa luupiikki vaivannut jo kuukausia ja se oli välillä kyllä tosi kipeänä. Kenkinä mulla oli vanhat kaupan ajan työkengät, jotka ei nyt ihan parhaassa terässä varmaan enää olleet... Lisäksi mulla oli ajomatkaa sellanen kolme varttia suuntaansa tuonne, joten syksyn edetessä olin usein kotona vasta iltahämärissä. Aika usein vietin loppuillat koivet oikosenaan telkkarin äärellä.

Harkkaviikkojen aikana vietettiin töiden lisäksi tunti jos toinenkin joko nenätysten tai puhelimessa, kun suunniteltiin ensin sen ekan näytön asioita ja sitten tän toisen näytön illan kulkua ja vuorosanojamme, testailtiin hyviä yhdistelmiä smoothieihin jne. Sen kerkkä-illan päätteeksi oli kyllä vähän hassu olo, että nytkö se on sitten hoidettu..?? Harkkapaikka jätettiin molemmat kyllä melko haikealla mielellä. Tuntui aivan hullulta, että sekin aika tuli päätökseensä! 

Nyt mulla on sitten Luonto-ohjaajan lisäksi Luonnonvaratuottajan paperit. Ja opiskelut jatkuu... 

  
No, mulla oli marraskuun lopun ja joulukuun alun aikana harkan ja näyttöjen lisäksi muutakin puuhaa koulun tiimoilta, kun olin mukana kahdessa eri tapahtumassa. Kolmessa piti olla, mutta yksi sattui juuri samalle päivälle kuin se meidän eka näyttö, niin jätin sen sitten suosiolla väliin, vaikka senkin etukäteisjärjestelyihin kyllä osallistuin.

Eka tapahtuma oli Tavaranvaihtotori, joka järjestettiin täällä en-nyt-muista-monettako kertaa. Meidän luokka piti siellä kahviota ja saman linjan ekaluokan väki oli sitten mukana niissä muissa hommissa, eli kiikutteli tavaraa pöytiin ja siivoili niitä jne. Olin mä tosin itsekin sitten päivien päätteeksi aina siivoamassa ja mukana myös loppusiivouksessa. Tapahtuma oli ihan valtava menestys, väkeä oli aivan hirveästi ja tavaraa vielä hirveämmin! Ja kahviossa meni herkut kaupaksi ihan huiman hyvin myös. Tapahtuma kesti kolme päivää ja mä leivoin sinne yhteensä YHDEKSÄN kakkua... tasan yksi pala jäi myymättä, mutta sekin meni lopuksi talkooväelle parempiin suihin. Kakku oli aivan hullun hyvää, ja hahaa, se oli vegaanista... Kirjoittelin ohjetta siellä asiakkaille ja linkkasin myös sivua, mistä sen olen itse ottanut (eli täältä). Suosittelen lämpimästi!!


Toinen tapahtuma, jossa olin mukana, oli nimeltään Hyvän mielen joulu. Siinä eri tahot oli kertomassa erilaisia tapoja ympäristöystävälliseen jouluun. Ylläoleva teksti löytyi Kymenlaakson Jätteen ympäristöneuvojan pisteestä. Meidän pisteessä oli pientä muistuttelua jokamiehenoikeuksista liittyen jouluisiin koristeisiin (tästä aiheesta myös aiemmassa postauksessani), ohjetta ja mallia linnunruokaan, munakennoista tehtyjä sytykeruusuja, kierrätystarpeista tehtyjä paketteja... Krääsän välttely ja luonnon kunnioittaminen on aiheita, jotka on hyvin lähellä minun sydäntä ja pääsin niistä sitten oikein lehteenkin kertomaan... heh!


Tästä sitten voidaankin sujuvasti siirtyä jouluun. Mulla on ollut tänä vuonna oikein erityisen vaikeaa saada kiinni yhtään minkäänlaisesta joulumielestä. Ehkä muistatte, että olen tätä samaa asiaa ennenkin valitellut... mutta tämä vuosi on silti ollut aivan erikoinen. Tuossa joskus kuun vaihteessa musta tuntui joka ikinen kerta ihan kummalliselta, kun jossain oli jotain mainosta tai muuta jouluun liittyen. Ihan että "häh, joulu??". Ajattelin, että oon vaan jotenkin ihan koomassa ton harkan ja näyttöjen ja tapahtumien valmistelujen ja kaiken kanssa, ja että kaippa tässä sitten fiilikset ylenee, kun harkka loppuu, tapahtumat on ohi jne.

Mutta ei. Yhtään ei edelleenkään tunnu miltään. En voi käsittää, että joulu on reilun viikon päästä! Olen koittanut vähän jotain koristetta miettiä laittavani, mutta tuossa yläkuvassa on melkeinpä ainoa koristus, mitä täällä on. Tuo ihana puinen kuusi oli meillä siellä joulutapahtumassa pöytäkoristeena ("koristeet luonnosta, pudonneita käpyjä ja keppejä saa kerätä jokamiehenoikeuksilla") ja sen askartelijat olivat molemmat junalla, eivätkä halunneet sitä alkaa kantamaan, joten se kotiutui sitten meille.


Samasta tapahtumasta meille tuli pikkuinen söpö kuusi. Mulla on viime vuosina ollut hyvin vahvasti vastenmielinen ajatus myös kuusen katkominen metsästä mokoman muutaman hetken takia (ja muovikuusi on vielä kauheampi ajatus), mutta tämä oli sellanen ylijäämä sieltä tapahtumasta ja sen sai sieltä ottaa, joten nappasin mukaani. Se on kyllä söpö, ei käy kieltäminen. Pikkuneidin kanssa sitä koristeltiin:


...ja nyt sen paikka on olkkarissa:


Kyllä se kauniilta siellä näyttää ja valaisee ihanasti iltaisin. Noin muuten olen laitellut kokonaista kolme jouluista koristetta mun valopuuhun ja hankkinut kolme hyasinttia. Ai juu, ja ulkoeteisen ikkunoilla on kyntteliköt. Mutta ei kyllä muuten irtoa tosiaankaan tämä joulu-aihe.


Tässä kuvassa on kaikki joulukortit, jotka tein ja lähetin... ja nekin aivan viime hetkillä, viimeisenä lähetyspäivänä (siis sen halvemman hinnan mukaan). Alun perin mietin, että en laita ollenkaan, mutta laitoin sitten kuitenkin nuo muutamat. Mulla on tainnut yhtenä vuonna jäädä kortit laittamatta, ja heti mummo ihmetteli, kun ei edes korttia tullut... joten mummo oli nytkin yksi niistä neljästä, joille kortti lähti. Lahjat mulla on vielä aivan täysin hankkimatta, enkä niitäkään tänä vuonna montaa hanki.


No, jos ei joulu oikein meinaa nyt mun päähän sisäistyä, niin herkut kyllä maistuu. Ekat tortut on maisteltu (ja niitä maistelinkin heti aika monta...) ja glögiäkin on tullut vähän juotua.


Ja suklaa on myös maistunut... Yksi tuttu toi meille ihan järkyttävän kasan konvehteja ja minä olen kyllä todella paneutunut niiden tuhoamiseen, voi itku sentään. Olen vedellyt taatusti rasiallisen per päivä. Nyt ne on onneksi loppu. 

Noiden herkkujen kanssa on kyllä ihme juttu. Kun ekana päivänä mättäsin menemään varmaankin sen rasiallisen verran Geishoja, vannoin itselleni, että tähän saa tämä herkuttelu kyllä nyt jäädä. En voinut kuvitellakaan koskaan enää laittavani suuhuni mitään vastaavaa. Vaan miten kävi?? Seuraavana päivänä meni sitten vissiin rasiallinen Julioita. Eikä auttaneet nytkään mitkään vannomiset, vaan tänään on sitten maistunut Mariannet... Kielsin tuota tuttua tuomasta enää koskaan meille herkkuja, koska minä vaan en yhtään pysty niitä vastustamaan!!!


Onneksi olen tässä viime aikoina saanut kehitettyä itselleni myös parempia tapoja ja tottumuksia, nimittäin aamuisin olen tykännyt surautella tuollasta vihreää smoothieta. Aineksina on kurkkua, pinaattia/salaattia, omenaa/päärynää, avokadoa, ananasta... ja lisäksi vielä kuivattua nokkosta ja koivua ja välillä myös sitä kuusenkerkkääkin jauheena. Hyvää kuin mikä ja tulee tuota vihreää edes jonkun verran kaiken sen suklaan vastapainoksi.


Olen myös siivonnut. Mä haaveilin koko loppuharkan ajan, että "sitten kun harkka loppuu ja mulla on AIKAA, mä siivoan koko talon lattiasta kattoon ja joka ikisen kaapinkin..." No, harkan loputtua oli vielä edessä se joulutapahtuma ja sen jälkeen vaikka mitä muutakin, eikä sitä aikaa lepoon ja relaamiseen meinannut löytyä ollenkaan. Mulle kun siis se kaappien siivoaminen ON lepoa ja relaamista, eikä todellakaan pakkopullaa. 

Viime viikonloppuna aloin sitten kuitenkin viimein siivoilla ja ekana projektina oli keittiön avohyllyt. Tyhjensin hyllyt, pyyhin ne, tyhjensin jokaisen purkin, purkasin sen palasiksi, pesin, kuivasin, täytin uudelleen... Tuo homma on yllättävän hidasta ja tuntui, että koko keittiö oli ihan räjähdyksen vallassa, kun sitä tein. Mutta tulipahan lopulta valmiiksi kuitenkin. Hirveesti paljon en kyllä sitten muita kaappeja ole siivoillut, mutta sain sentään tänään vietyä viimein joka paikassa lojunutta tavaraa eteenpäin: kierrätykseen, postiin, kirjastoon jne. Ehkä jatkan siivoilua vielä ennen joulua, kun nyt on aikaa. Tai sitten en, sen näkee sitten. 


Aikaa ja energiaa on vienyt myös koira. Se satutti silmänsä lokakuun alkupuolella - näytti, että sen silmässä on haava siinä pupillin kohdalla. Silmä oli selvästi aristava ja vuotava. Nyt, pari kuukautta tapahtuneesta, ollaan käyty VIISI kertaa lääkärissä. Aluksi luultiin siis haavaksi ja hoidettiin yhteensä kolmella eri tipalla. Kolmannella kerralla oli eri lääkäri ja todettiinkin, että se "haava" onkin tikku, joka rauhoituksessa saatiin sieltä pois. Taas uudet tipat, mutta ei vaan parane... Neljännellä kerralla lääkäri nosti kädet pystyyn ja kehotti menemään erikoislääkärille. Viides kerta oli siis silmäeläinlääkäri ja taas saatiin kahta eri tippaa... (tai kolmea oikeastaan, mutta yhtä annettiin vain ekana päivänä) 


Tuossa kuvassa on taulukkoa, kun koitan pysyä kartalla mikä tippa ja mihin aikaan annetaan. Ensi viikolla mennään sitten kuudes keikka lääkäriin tarkastuttamaan, onko mikä tilanne nyt. Melkoinen juttu siis ollut tämäkin ja rahaa palaa myös ihan "kivasti"... Mutta ilman muuta on tärkeää, että saadaan rakas hauveli kuntoon. Onneksi rahatilanne on ollut sellanen, että tähän on pystynyt repeämään.


Tämä pieni neitikin on täällä ollut välillä mummon ilona. On se hauska katsoa, miten paljon pikkuinen on aina oppinut uutta. En voi käsittää, kun yksivuotias osaa jo laittaa sukan itse jalkaan!


Vauhtia on niin paljon, että tarkkaa kuvaa on vaikea saada! Mutta se sukka nyt ainakin näkyy. ♥

Tämä neiti on kyllä varsin napakka tapaus, ei puhettakaan, että saisi vaikkapa syöttää (muuta kuin mitä nyt siinä vahingossa onnistuu suuhun tuikkaamaan). Isänsä kertoi, että eräänkin kerran oli kauhea draama, neidin piti suusta asti kaivaa jugurtit ja viskellä lattialle hirveän rääkymisen kanssa, kun oli syötetty niitä hänelle... ja sitten pisteli ITE omalla lusikalla sitä aivan samaa jugurttia hetken päästä suuhunsa. Elämä on rankkaa!! =D

Heh, on nuo lapsenlapset kyllä kivoja, etenkin kun voi hankalassa tilanteessa sanoa vaan, että jaaha, otappa sinä tämä lapsesi ja hoida! =D 


Jaahas, se olis pian viikonloppu taas (miten nää viikot vierii näin nopeaan??) ja joulu aina vaan lähempänä. Ensi viikolla on vain yksi päivä koulua ja ihanasti aikaa olla rauhassa kotosalla. (Tosin yksi päivä menee siihen eläinlääkärireissuun, kun joudutaan menemään Porvooseen asti erikoislääkärille.) Ajattelin tehdä lisää mehiläisvahakynttilöitä ja kasailla valmiiksi pieniä viemisiä, kun joulun välipäivinä käyn varmaankin Jyväskylässä sukuloimassa. Samalla reissulla on sitten varmaankin se ihan vihoviimeinen käynti mummolan talossa, nyt se talo on nimittäin myyty ja se pitäisi ihan lopullisesti tyhjentää. Hiukan siis saattaa olla haikeita tunnelmia luvassa, vaikka myynti onkin sinänsä hyvä juttu, koska talo on ollut tyhjillään jo pitkään. 

Niin, ensi viikolla (tai ehkä jo nyt viikonloppuna) pitää kyllä sitten kunnolla mietiskellä niitä muitakin jouluisia juttuja. Lahjoja ja ruokia ja sen sellaisia. Tai ei ehkä enää mikään mietiskely riitä vaan pitää jo tarttua toimeenkin... Mutta aion kyllä aika rennosti joulun ottaa. Kyllä mä mielelläni annan lahjoja, jos ja kun keksin jotain järkevää ja tarpeellista. Ja ruokien kanssa meillä nyt on menty jo vuosikausia hyvin matalalla profiililla: riisipuuro, kinkku, herneet, peruna- ja porkkanalaatikko on lähestulkoon ainoat, mitä meillä syödään. Jako on sellainen, että mä syön kaikkea muuta paitsi kinkkua, ja muut syö kinkkua, muttei juuri mitään muuta... =D 

★ ★ ★ ★ ★

No, eiköhän tässä taas ollut riittävästi tarinaa tälle kerralle. Eipä muuta kun mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Heli

lauantai 10. marraskuuta 2018

kysyithän ainakin luvan?


Nytpäs ajattelin kirjoitella sellaisesta ajankohtaisesta aiheesta kuin luonnosta kerättävät koristeainekset. Syksyn mittaanhan moni tekee retkiä metsiin keräilemään havuja, varpuja, sammalia ja muuta sellasta kivaa, joista sitten voi väkerrellä talveksi ja jouluksi erilaisia kransseja ja asetelmia.


No, tämä aihe vaivaa mua aika paljon. Osittain siksi, että itse ajattelen tienvarren kukkasistakin, että ne on kauniimpia siellä omalla paikallaan kuin minun maljakossa näivettymässä... lukuun ottamatta ehkä lupiineja, jotka sieltä luonnosta saisi pois keräilläkin, mielellään vaikka ihan joka ikisen, vaikka ne niin nättejä onkin. Mutta joo, niin kauniita ja ihania kuin ovat myös ne havukranssit ja varpuasetelmat sammalpedillään, niin mietityttää, että kuinka moni kyseisiä aineksia keräävä oikeesti tietää, että niitähän ei sieltä luonnosta noin vain saisi kerätä. Että siihen tarttisi vähintäänkin sen maanomistajan luvan.


Mä olen näiden opintojeni myötä tutustunut jokamiehenoikeuksiin vielä ehkä tavallista tallaajaa enemmänkin useiden eri koulutehtävien ja muun sellasen tiimoilta. Ja olen huomannut, että  ne on nousseet mulle aika tärkeäksi asiaksi kaikkineen ja ennen kaikkea juuri noiden ns. koristeainesten kohdalla. Me ollaan koulujuttujen kautta mukana joulukuun alussa yhdessä pienessä jouluaiheisessa tiedotusluontoisessa tilaisuudessa ja sinnekin mä ehdottelin meidän osioon yhdeksi osaksi noita jokamiehen oikeuksia ja niistä kertomista. Mua siis ihan oikeesti aivan ahdistaa se, miten iloisesti ihmiset kertoilee keränneensä havuja, sammalia ja varpuja ja tekee sitten niistä niitä koristeita! Kuulin jopa, että kaupungeissa ihmiset kerää havuja puistojen puista, voi hyvä ihme sentään!!


Eli siis, kysythän luvan, jos keräät havuja, varpuja, sammalia, jäkäliä - jopa pajunkissoja! Kaikki maa on jonkun maata, eli edes tienvarret ja ojanpielet ei ole mitenkään "vapaata riistaa". Ruohovartisia kasveja saa kerätä jokamiehenoikeudella lähes mistä vaan (poikkeuksena luonnonsuojelualueet), mutta puuvartisia ei saa kerätä mistään! Ja puuvartisia ovat siis juurikin esimerkiksi nuo varvut; puolukka, mustikka, kanerva, suopursu... Puista EI saa kerätä oksia. Ja tiesittekö, että edes maahan kaatuneista tai kaadetuista puista ei saa ottaa osia! Eli edes kaatuneesta kuusesta ei saa ottaa havuja eikä käpyjäkään. Maahan pudonneita irrallisia oksia saa kerätä, samoin maahan pudonneita käpyjä.


Ja entäs sitten ne sammalet ja jäkälät. Ne surettaa mua erityisesti! Ne kasvaa ja uudistuu melkoisen hitaasti ja sitten niitä riivitään maasta irti jonkun koristeen takia... Toivottavasti niiden kerääjät tietää ainakin sen, että niitä ei missään nimessä saa ottaa sieltä paljoa kerrallaan. Ja että niidenkin keräämiseen tarvitaan siis se maanomistajan lupa!


Otan tähän vielä yhden aiheen: kuntan. Mua ahdisti aika paljon, kun Mikkelin asuntomessuilla oli alueella erittäin paljon sitä kunttaa käytetty pihoissa. Sehän on siis todella kaunis, ihana ja luonnollinen ja sopii ihanasti pihaksi jonnekin mäntykankaalle. Mutta jos se on revitty jostain toisista metsistä irti sitä varten, niin voi itku... se on aivan kuin revittäisi nahka pois ihmisestä!! Mä ymmärrän kuntan talteen ottamisen ja muualle siirtämisen, jos se otetaan pois joka tapauksessa vaikka jonkun rakennettavan alueen tieltä - esimerkiksi jos se kuntta siellä messualueella olisi ollut jotain talteen otettua metsänpohjaa juuri sieltä. Mutta nähdäkseni sen oli sinne toimittanut joku yritys ihan muualta. Enkä siis tiedä, miten sen suhteen nuo sitä myyvät yritykset toimii, mistä se revitään jne. Mutta ajatuksena on kyllä kauhea se, että jossain on revitty ja raiskattu metsä sillä välin, kun sen "iho" kaunistaa jonkun pihaa...


Ja kyllä, tällaista tiukkaa mielipidettä tässä nyt sitten taas. Mutta luonto on mulle tärkeä asia ja toivoisin, että sen turha repiminen loppuisi mitä pikimmin. Itsekin olen pajunkissoja taitellut (se, että nekin kuuluu tuohon ilman lupaa kiellettyihin kerättäviin, oli oikeasti itsellenikin ylläri) ja tunnustan myös, että kerran ollaan raahattu salaa lähimetsästä joulukuuseksi siellä pitkään makaillut kaadettu kuusi... Viimeiset vuodet mulla on ollut aina joulun aikaan melkoinen mietintä siitä, hankitaanko kotiin kuusta ollenkaan ja esimerkiksi viime vuonna sellasta ei tainnut olla. Kohta on taas tämä pohdinta ajankohtainen, voi argh.


Mä kyllä oikein hyvin ymmärrän sen, että luonnon ainekset on kauniita ja kivoja ja tuntuu kovin luonnonmukaisiltakin. Mutta kuitenkin mietityttää myös se, että ne on siellä metsässä ehkä enemmän tarpeeseen kuin meidän terasseilla ja maljakoissa... No, tämä on vähän tämmöinen ikuisuuskysymys kyllä. Sama juttuhan se on vaikka kuusenkerkkien kanssa, olen niitä kerännyt niin omista puista kuin metsän puistakin (ihan luvan kanssa sieltä kylläkin ja keruupaikkana oli vielä pääosin sähkölinjan alunen, josta niitä puita kaadetaan joka tapauksessa, joten sieltä kerääminen ei haitannut luontoa).


Pääpointtini oli kuitenkin, että muistattehan kysyä aina luvan niiden havujen ja muiden keräämiseen! Ja toinen erittäin tärkeä pointti myös on se, että mitään aineksia ei saa kerätä kuin vähän sieltä täältä. Ehdottaisin, että havujen, varpujen ja sammalten sijaan koristeena käytettäisikin pääosin puista pudonneita käpyjä ja oksia, joista ihan varmasti myös taitavissa käsissä syntyy mitä ihanimpia koristeita.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Heli

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

ekologinen pesuaine ja itse tehtyjä kynttilöitä


Mulla on ollut vuosikausia käytössä Methodin pyykinpesuaine, sellanen nestemäinen tiiviste. Ja sit kävikin niin, että sitä ei enää saanutkaan... höh. Voi että tuollanen ottaa kyllä aina niin päähän, just kun oot hyvän tuotteen löytänyt ja sitten sen tekeminen tai maahantuonti tai joku lopetetaan! No, ei auttanut kuin etsiä tilalle joku muu. Ja mä siis todella inhoan sitä etsimistä... ala siinä nyt sitten kokeilemaan erilaisia aineita, että mikä toimii ja mikä ei. Huokaus. 

Valitsin sitten kaupasta tuollasen Mulieres-pönikän. Iso 1,5 litran pullo, en tykkää! Aine on periaatteessa ihan ok, mutta se tuntuu kuitenkin olevan lähinnä vesilitkua. Samasta syystä en muuten alkanut käyttämään niitä Methodin uusia aineita, en pidä siitä valtavasta putelista ja hirmuisesta veden määrästä, jonka sitä kautta kotiin kantaisin. (Hmm... miksiköhän sitten kuitenkin otin testiin tuollasen ison pullon?? Ei voi aina ihan itseään ymmärtää...)

No, joskus se pakollinen muutos kuitenkin johtaa sitten viimeinkin tekemään jotain, mitä on jo pitkään aikonut, mutta ei vaan ole saanut aikaan. Eli tässä tapauksessa sain vihdoin aikaiseksi kokeilla tehdä ihan ite pyykinpesuainetta. Tuossa jauheessa on siis aineksina ruokasoodaa, pesusoodaa, epsom-suolaa ja tavallista suolaa. Ja siinä kaikki. Olen tämän viikonlopun ajan nyt sitten sillä pyykännyt ja kyllä; sehän todellaki toimii!! Esimerkiksi TODELLA karsean hajuinen (hikinen) miehen T-paita oli aivan putipuhtoinen ja hajuton pesun jälkeen. Tuo mun ainehan on tuoksuton, siihen voisi kyllä lisätä vaikka jotain eteeristä öljyä. En ole kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi.  

Mä en ole käyttänyt huuhteluaineita pyykinpesussa vuosikausiin. No, nyt huvikseni kokeilin tuota etikkaa ja kyllähän ne pyykit sellasia mukavan pehmoisia sen jäljiltä olivat. Taitaa siis etikka jäädä käyttöön! Mä en tod. osta jotain kallista pyykkietikkaa, kun ihan saman efektin saa lorauttamalla huuhtis-lokeroon tuota tavis-etikkaa. (Pullo ei toki mikään maailman kaunein ole...) Sen sekaan olen välillä laittanut muutaman tipan eteeristä appelsiiniöljyä (joka on aivan iiiiihanan tuoksuista ♥), mutta koska se tuoksu ei oikeastaan pyykkeihin kuitenkaan jää, en sitä varmaan jatkossa viitsi laittaa. Etikalle pyykit ei kuitenkaan haise yhtikäs yhtään.

Kokeilin muuten myös villapaitaani sekä silkkiseen aluspaitaani etikka"pesua". Eli laitoin ne likoamaan veteen, jossa oli loraus etikkaa. Ja sitten vaan huuhtelin, kumpikaan vaate kun ei ollut varsinaisesti likainen ja pesun tarpeessa, ne oli vaan vähän hikisiä. Toimi oikein hyvin! Ja hei, kokeilin huvikseni myös tiskikoneessa pelkkää pesusoodaa... ja sekin toimi, jee!

Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan tuollasta luonnonystävän pyykkijauhetta! Ohjeen ja aineet siihen saa esimerkiksi Limepopista, josta ne itse ostin. (Ei ole maksettu mainos!) Linkki suoraan ohjeeseen on tässä


On toinenkin juttu, mitä olen aika pitkään aikonut tehdä. Nimittäin kynttilät. Me tehtiin noin vuosi sitten koulussa mehiläisvahakynttilöitä ja voi kun se oli hauskaa hommaa! Siitä asti olen miettinyt, että jos vaikka tilaisin ison satsin noita levyjä ja alkaisin talkoilemaan (ihan itsekseni) niitä. Yksi luokkakaveri lähti messiin ja niinpä tilasin meille puoliksi viiden kilon satsin keltaisia levyjä ja sitten vielä itselleni kilon valkoisia. Ja kyllä vaan olikin mukavaa niitä rullailla. Siihen hommaan tulee kyllä ihan himo!

Lisäys jälkikäteen:

Nuo vahalevyt ja muut vermeet olen tilannut Lahtisen Vahavalimosta, jossa on vaikka mitä värejä saatavilla. Ja huomattavaa muuten on, että se mitä alkuun luulin, että olisi se luonnollisin vaihtoehto (nimittäin "hunaja") ei olekaan luonnollisin! Tämä onneksi selvisi, kun asiaa sieltä kysyin. Siinäkin värivaihtoehdossa on siis väriainetta. Jos haluaa sitä kaikkein luonnollisinta, värivaihtoehto on "keltainen". Linkki tuonne vahoihin suoraan tässä. Ja jos tekee noita tuollasia rullattuja kynttilöitä, niin sydänlangaksi kannattaa valita tämä. (Eikä ole maksettu mainos tämäkään.)


Se harmi tässä on, että mulla ei oikein ole sellasta alustaa, missä niitä polttaisin... Tuo yksi ainoa vain, joten en voi poltella kuin yhtä kerrallaan. Ja noh, noi keltaiset ei nyt ihan varsin sovi sisustukseenkaan... Ne on kuitenkin niitä luonnollisimpia, valkoiset on jotenkin valkaistu, en tiedä millä. Joten pääasiassa nyt koitan sitten vain tottua noihin keltaisiin ja kenties hankkia jonkun kivan isomman alustankin. Joka tapauksessa tykkään siitä, että nuo on luonnon aineksia ihan kokonaan. Vegaanisiahan ne ei ole, mutta mä olen muutenkin noiden mehiläisjuttujen suhteen vähän sitä mieltä, että en niiden käyttöä pidä pahana.


On mulla kuitenkin myös ihan vegaaninen versio kynttilöistä. Mä innostuin ihan hirmuisesti, kun Jovelan Johanna kertoi noista soijavahakynttilöistä! Laitoin ihan saman tien tilauksen menemään (nämäkin on tuolta Limepopista!) ja sitten innoissani sulattelin vahat ja tein satsin tuoksukynttilöitä. Tilailin siis samalla niitä tuoksuja ja myös nuo purkit on sieltä. (Oli vissiin pari muutakin innokasta sieltä tilaillut, en nimittäin saanut edes niin montaa tuollasta purkkia kuin olisin tahtonut...) 

Soijakynttilöiden tekeminen oli aivan superhelppoa ja nopeaa, ja kynttilät vaikuttaa olevan todella kestäviä, palavat varmasti useita kymmeniä tunteja per purkki. Itse olen koepolttanut yhtä jo vissiin 11 tuntia, eikä siitä ole vielä kulunut kuin ehkä sentin verran. Tuoksujen suhteen on vielä pieni kysymysmerkki, siis että miten hyvin niistä sitä tuoksua poltettaessa lähtee - valmistusvaiheessa oli ainakin kyllä niin huumaavat aromit täällä, että ihan meinasi jo päässä heittää! Toivottavasti ne nyt sitten toimii niin kuin ajattelin ja saan niistä kivoja jouluviemisiä.

Tällaista ekoilua täällä. Olen hirmuisen iloinen, että olen nämä kaikki postauksessa olevat asiat saanut elämääni viimeinkin! ♥

Heli

tiistai 23. lokakuuta 2018

terkkuja syyslomalta


No huhhuh, kuukauden tauko melkein edelliseen postaukseen!! Monen monta kertaa olen ajatellut, että NYT kyllä jotain naputtelen, mutta olenkin sitten tarttunut kirjaan, tai tätä nykyä myös kynään, kumiin ja sudokuvihkoon... Olen aivan hurahtanut tekemään niitä! En ole koskaan aiemmin niistä tajunnut mitään, mutta kerran kokeilin yhden tutun avustuksella ja hitsi, se olikin sitten menoa! Mä teen siis niitä ihan helpoimpia vaan, ja niidenkin kanssa menee välillä ihan ikä ja terveys... mutta ihmeellisen sinnikkäästi olen kyllä aina jaksanut ne valmiiksi tehdä. Yhden ainoan kerran olen luovuttanut, kun ei vaan auennut millään - mutta se olikin sitten jo sellanen vähän kinkkisempi versio. Mutta että joo, täällä ollaan siis edelleen, vaikkakin tauko oli piiiiitkä.

Eikös ole söpöjä nämä meidän puput? Kuvat on ottanut tyttäreni. Hän aina välillä ottaa puput koppaan ja kantaa ne tuonne lähimetsään. Minä en kyllä tuolla lailla uskaltaisi niitä irti päästää, mutta siellä ne kuulemma aina ihan lähistöllä vaan pompottelee ja sitten asettuvat jonnekin pötköttämään. Aika usein kuulemma sinne koppaan takaisin, vaikka olisi koko avara metsä ja pehmoiset sammalmättäät, missä voisi elämästä nauttia. Aika höpsöjä otuksia!


No mutta mitä tässä onkaan kuukaudessa ehtinyt tapahtua... yhtä ja toista. Mulla on nyt suht selvät sävelet koulujutuissa, jotka tuntui alkusyksystä kyllä ihan supersekavilta vielä. Tuossa mun tutkinnossahan on mahdollista valita kolmesta tai neljästä jutusta se pääsuuntaus, mihin keskittyy. No, minä en ole edelleenkään osannut laittaa niitä eri juttuja kiinnostavuusjärjestykseen ja niinpä mä suoritan ne kaikki. Viime keväänähän jo tein näytön yhdestä osiosta (35 osp) ja tänä vuonna on siis tarkoitus tehdä kolme isoa osiota lisää. Sen lisäksi on pakolliset valinnaiset, joita on neljä. Yhdestä valinnaisesta on jo näyttö tehtynä viime vuoden aikana (15 osp). Lisäksi mulla on viime keväältä myös koko sen ekan vuoden opinnot käsittävä näyttö tehtynä (40 osp). 

Kun siis opinnoista valmistuu 135 osaamispisteellä (osp), niin mulle niitä nyt sit kertyy kyllä aika tavalla enemmän. (Äkkiä laskin: 240.) Mä tästä jouduin ihan jopa hiukan kättä vääntämään, että saanko tehdä nämä kaikki, mutta kyllä mä nyt sitten saan. Se on kyllä typerää, että todistukseen ei vissiin voi tulla kuin yksi suuntaus (minkähän siihen nyt sit valitsis, hohhoijaa...) ja ne muut sitten jotenkin tulee "ylimääräisinä" opintoina. Miksi?? Saahan lukionkin käydä amiksen ohella, eikä niitä mitenkään arvoteta erikseen. Miksen siis voisi saada tokaria, jossa on kaikki pläjäytetty samaan?? Sehän on vain paperi, jossa on tekstiä, luulisi onnistuvan!


No, sanomattakin sitten on selvää, että kyllähän mulla hommia piisaa. Olen parhaillaan suorittamassa työharkkaa, jonka päätteeksi marraskuun loppupuolella suoritan kolme näyttöä (yksi iso 35 osp ja kaksi valinnaista á 15 osp). Ne kuitenkin on kaikki niin samaa asiaa, että nivoutuvat sopivasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Eli en koe tätä ongelmaksi todellakaan. Kevääksi mulla on jo harkkapaikka suunniteltuna (ja sovittunakin oikeastaan) ja siellä pystyn tekemään taas tuollaisen useamman näytön setin kerralla, tai ainakin näin on ajatus. Tai sitten kenties kaksi näyttöä, toisessa kaksi asiaa sisällä (35 osp + 15 osp) ja toisessa yksi (35 osp). Ja siinä ne sitten oliskin. No, nämä nyt sitten toki saattaa vielä elää, mutta tämä on suunnitelma just nyt.

No onhan mulle tätä opettajatkin sanoneet, että mitä mä oikein hyödyn tällaisesta setistä..? Minusta aika outo kysymys. Jos haluan tehdä näytöt niistä, niin miksei? Minähän sen työn teen, paperit kirjoitan ja näytön annan. Opettaja katsoo miten menee ja antaa arvion. Meillä ei juurikaan ole lähiopetusta edes, itse ne on harkkapaikat hankittava ja näytöt suunniteltava. Ja siis oikeesti, miksei? Jos kerran on halua ja intoa tehdä. Kyllä minä mieluummin otan saman tien ulos paperit, joissa näkyy ne näytöt, kuin pelkät "olen tässä opiskellut tällaista ja tuollaista". Ymmärrättehän mitä tarkoitan?


No, jotta ei tekeminen loppuisi, olen tässä vielä tämän syksyn aikana mukana kolmessa muussakin eri jutussa. Ne on siis kaikki koulun juttuja ja liittyvät opintoihini. Ne vain nyt kaikki sattuu kasautumaan juuri tähän samaan aikaan kuin harjoittelu ja näytöt... Mutta ei voi mitään. Ne on kaikki helppoja ja mukavia juttuja, vaikka nyt vaativatkin vähän työtä ja aikaa kaiken muun ohessa. Tämä mun opiskelu kun siis ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, eli ei tässä mitenkään aivot ole piiputtamassa liiasta ajattelemisesta. Päin vastoin, mukava kun on puuhaa! Kevätpuoli tuntuu ajatuksissa todella tyhjältä, kun nyt just on nämä kaikki tässä niin tiiviisti tapahtumassa.

No, kouluhan se päälimmäisenä taitaa elämässä just nyt olla, tehtäviäkin on vielä pari odottelemassa valmistumistaan. Ajattelin nyt kuluvan viikon aikana saada niitä pois - meillä kun on nyt syysloma. Loman jälkeen jatkuu harjoittelu ja sitten olisi kyllä ihan kiva saada keskittyä niihin näyttösuunnitelmiin ja muihin tuleviin juttuihin, eikä enää vatvoa ainakaan yhtä tehtävää, joka on mulla ollut kesken tosi kauan... se on sellanen tehtävä, mitä taas hion ja hion, ku toivoisin sen olevan taas niin priima... ehkä voisi vähän tuota omaa rimaa välillä laskeakin?!


Muuta elämää sen verran, että ollaan käyty miehen kanssa elokuvissa katsomassa parikin leffaa. Katsottiin se Oma maa ennakkonäytöksessä, oli ihan ok, mutta ei nyt mitenkään erityisen mahtava. Sitten katsottiin Olavi Virta, se oli myös ihan hyvä, jotenkin aika surullinen tarina. Käytiin myös syömässä miehen kanssa Haikon kartanossa, kun meillä oli sellainen lahjakorttijuttu. Se oli aika koominen reissu, ei olla kyllä sitten yhtään kotonamme tuollasessa hienossa paikassa... lisäksi ne hinnathan on siellä aivan pöyristyttävät, ei ikinä olis raaskittu mennä noin kalliisti syömään, jos ei sitä lahjakorttia olis ollut! 

Koulussa meillä oli retki Repovedelle. Kävinkin nyt ekaa kertaa ihan toisen reitin, mitä yleensä. Ajateltiin, että jos kelit sallii, mennään tällä viikolla tytön kanssa patikoimaan se sama reitti. Onneksi mulla on tuollanen tyttö, jonka kanssa voi lähteä, mies kun ei yhtään innostu moisesta. Tuo tytär on muutenkin kyllä melkoinen sissi, se esimerkiksi viikko sitten halusi välttämättä tulla koulusta kotiin pyörällä. Matkaa oli siis vähän vajaa 100km... Ja toissa yön se halusi telttailla. Pakkasi rinkan, otti koiran ja meni tuonne muutaman kilometrin päähän umpipimeään metsään. Yöllä oli lämpötila lähes pakkasella, tuuli oli ehkä jopa vaarallisen kova ja niin edelleen, mutta tämä neiti se vaan telttailee (ei ole eka kerta). Että kummankohan meistä pitäisi olla se luonto-ohjaaja ja eräilijä, hmm... minua kun ei oikein hevillä telttaan saa nukkumaan, jos vaan mitään muita vaihtoehtoja on tarjolla!!

Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa vielä viimeinen tervehdys rakkaalle mummolleni, kun oltiin uurnan siunaamisessa ja laskussa. Sen jälkeen oli suvun kanssa kenties viimeinen kokoontuminen mummolassa, se talo kun on siis myynnissä nyt, snif! Se oli kyllä toisaalta tosi surullinen ja toisaalta kiva reissu, mun suku kun on kaikki melkein tuolla 200 km päässä ja näen heitä tosi harvoin.


Näin mennään siis kohti lokakuun loppua. Aamulla oli (taas) jo pakkasta, pellot on täynnä muuttoaikeissa olevia hanhia, kynttilät palaa ja toppaa täytyy alkaa kaapista kaivelemaan päälle. Kyllä se talvi sieltä pikku hiljaa tänne hiipii!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Heli 

torstai 13. syyskuuta 2018

intohimonsa kullakin!


Olen joskus, ehkä useammankin kerran (?) kertonut, että kirjaan ylös kaikki menot ja tulot ja teen niistä sitten taulukkoa. Jostain syystä se on hommaa, joka kiehtoo mua erityisen paljon. En ehkä sellasta ihan jokapäiväiseksi työkseni jaksaisi tehdä, mutta aivan sujuvasti kuluttelen kotosalla siihen tuntikausia. Viilaan ja höylään lukemia taulukkoon ja sit huokaisen onnellisena, kun on taas yksi kuukausi paketissa.

Olen tehnyt ennenkin asiasta postausta, ajalta jolloin kirjasin kaiken muistaakseni vielä ruutuvihkoon. Tai en muista, vaikka olisin tehnyt myös nykyisestä Excelistäni jotain juttua? Aikanaan löysin kuitenkin sitten tuollasen postaukseni jälkeen itseni/blogini haukuttavana jostain mistälie vauva-lehden keskustelupalstalta... että on siinäkin ihminen, kun tuolla tavalla perheensä raha-asiat tuo julki. *huokaus* No, meitä on kuulkaa moneen junaan ja intohimonsa kullakin! Minusta ei siis ole lainkaan kauheeta tällaisista puhua. Jos jostakusta tämä nyt tuntuu pahalta, niin äkkiä toiselle sivustolle vaan sitten, mars!


Tähän tyyliin minä kirjaan siis kaiken. Säästelen kuitit ja sitten kuun lopussa alan tulkkaamaan, mikä mihinkin osioon kuuluu. Noita sarakkeita siis on paljon enemmän kuin kuvassa näkyy. Sen verran tulkintaa tuohon kuvaan, että vasemmassa reunassa on kuukauden päivät. Osioista pt tarkoittaa perustarvikkeita, kuten vessapaperia, shampoota ja muuta sellasta. Asumiseen kuuluu asuntolaina, sähköt, vedet, jätemaksut yms, ja koti ja sisustus tarkoittaa sitten vaikka jotain pyyhkeitä ja astioita tai muuta sellasta. Autoilu-osioon merkataan muut autokulut paitsi vakuutukset (joille on oma osio), eli esim. trafi-maksut ja bensat. Lapset-osioon tulee vaikkapa koulutarvikkeet, harrastukset ja kuukausirahat. Ja niin edelleen.

Tämä jaottelu on kieltämättä aikamoisen aikaa vievää. Joskus on myös vähän pohdittava, mihin osioon mitäkin laitan... esimerkiksi jos ostan lapselle lahjaksi vaatteen, meneekö se lahjat-, lapset- vai vaatteet-osioon. No, tulkkailen sitten vähän miten milloinkin just tuntuu. Kaikkien kuittien ja tiliotteiden läpikäynti on myös aika hidasta. Yleensä jos meillä on silloin joku täällä kylässä (eli siis miehen kavereita lähinnä tässä kahvilla), saan aina kuulla olevani vähän hullu, kun tällaista teen. Mutta mä siis todellakin tykkään tästä. Ainoa mistä en tykkää on tuon tupakka/alkoholi-osion lukema!! (mieheni tupakoi ja natkutan siitä joka kuukausi)

Ja niin juu, mä oon meillä se, joka vastaa näistä raha-asioista. Meillä on aina ollut yhteiset tilit, eli palkat yms menee kaikki samalle tilille ja molemmilla on käyttöoikeus kaikkiin tileihimme. Joten tämä mun taulukko koskee siis kokonaisuudessaan meidän perheen menoja (paitsi lasten omia rahoja). Meillä mies ei esimerkiksi maksa koskaan laskuja, vaan se on ihan mun juttu. Mies ei myöskään suuremmin noita kuitteja keräile, joten sitten aina tiliotteelta kyselen, mikä toi ja toi mahtaisi olla... Toisaalta osaan myös hyvin tulkita summista ja ostopaikoista, mitä hän on milloinkin ostanut. Eli tupakkaa, bensaa ja ruokaahan ne useimmiten on. Mies käyttelee loppupeleissä aika vähän rahaa mihinkään sen kummempaan eikä koe tätä minun systeemiä pahana. Että älkää suotta kauhistelko, miten mä täällä vaan kaikki langat pidän käsissäni ja mikä lapanen mahtaa mieheni olla!


Noilla väreillä on ihan oma tarkoituksensa. Huomasin nimittäin joskus, että jälkikäteen mietin usein, että mihinköhän tuollanenkin summa on oikein mennyt. Aloin sitten merkata niitä tarkemmin ylös, ja sehän on oikeesti ihan kauhean helppoa tuolla Excelissä. Lukemaan vaan väri ja sama väri sitten tuonne alas ja sinne selvitys, mistä on kysymys.

Ainoa vaikeus on välillä se, että asioita on niin monia ja yhteen pieneen ruutuun ei paljoa mahdu. Monesti mulla sitten onkin noi tollein limittäin ja lomittain. Eikä se päivämääräkään ihan aina mene oikeaan kohtaan, jos on yhden päivän aikana monia eri asioita samassa kategoriassa, mitä tahtoisin eritellä näkyviin. Mutta koska teen tätä hommaa ihan vaan omaksi ilokseni, niin ei se niin nuukaa ole, onko kaikki nyt ihan just pilkulleen kohdallaan!


Mä kerään sitten tuollasta vuositason taulukkoa myös. Joka kuukausi kattelen sitten, miten meni noin niinku omasta mielestä kyseinen kuukausi. Esimerkiksi ruokaan meillä tuntuu aika tasaisesti kuluvan rahaa joka kuukausi. Mies syö usein työpäivän aikana jossain ruokapaikassa, siksi lukema on noinkin iso. Herkkujen osio on vähän hävettävä kyllä... mutta toisaalta siihen kirjailen myös vaikkapa synttäritarjottavat. Hk-ale me saadaan, koska mies on S-ryhmässä töissä - se on oikeesti aika mittavakin summa välillä ja vuoden aikana sitä kyllä kertyy, kuten alareunasta näkyy. Puhumattakaan tuosta tupakka-osiosta, argh!!

Sitä en tajua nyt vaan, että viime aikoina toi Excel on nyt jotenkin tempunnut ihan tosi paljon. En ymmärrä, miksei noita kaavoja saa toimimaan... jos vaikka lisään tonne väliin jotain, niin eipä vaan päivity lukemat kohdalleen. En ymmärrä miksi!! Aina pitää melkeinpä laskimella tarkistella, onko alarivit yleensäkin ees oikein. Eikä ne sit oo, jos oon tehnyt niitä lisäyksiä. Häh?? Onko tossa joku päivitys tekemättä vai enkö mä todellakaan vaan enää osaa?? Excel on kuitenkin ihan megapaljon helpompi systeemi tähän kuin se aiempi ruutuvihko, jossa kaikki sarakkeet piti sitten lopuksi laskea laskimella ihan ite. Soisin siis todellakin tän systeemin myös pelittävän oikein!

Niin ja se on toki mietityttänyt välillä, että toisaalta tällainen tulojen ja menojen jälkikäteinen tarkastelu ei ole mitenkään järin hyvä konsti vaikkapa karsia menoja. Olis viisaampaa tehdä joku budjetti, joka olisi sitten vaikka ruokaan. Yleensä mä siis vaan jäljestä päin kauhistelen, miten tohonkin taas noin paljon meni. Ehkä mä joskus siirrän systeemin niin päin, että otan käyttöön etukäteisbudjetoinnin. Jos eläisin yksin, se ehkä toimisikin, mutta nyt se on vähän hankalaa. (Paitsi oon kyllä ehdottanut miehelle, että jos olis joku (pieni!) tupakka-budjetti, jonka sisällä olis vaan pakko pysyä, mut ei se oo lämmennyt ajatukselle. =D Mut oikeesti vuositasolla tuo tupakointi on ihan itkettävän iso summa!!)


No, tällainen postausaihe tuli nyt vaan mieleeni, kun sain juuri äsken viimein väkerrettyä valmiiksi elokuun osion taulukostani. Mun tietenkin pitäis tehdä jotain aivan muuta just nyt, kuten vaikka sitä isoa koulutehtävää... mutta jotain "kevennystä" tarttein välillä siihen. Oon tällä viikolla tehnyt kolme muuta tehtävää ton yhden työn ohella, joten ehkä tää oli sallittua "muuta puuhaa". 

Ylin ja alin kuva ei liity sitten mitenkään tähän muuhun aiheeseen, kunhan vaan jotkut nappasin. Mutta kerrottakoon, että yläkuvassa on haitallinen vieraslaji jättipalsami, jonka löysin yhdestä paikasta, jonne se on ehtinyt aivan sikanaan levitä. Tein siitä ilmoituksen kaupungin ympäristötarkastajalle, eli jos tekin löydätte vastaavia niin sinne voi aina ilmoitella! Ne todellakin pitäisi Suomen luonnosta hävittää, vaikka ihan kauniita kukkasia ovatkin.

Ja alakuvassa on sitten aivan ihanat vanhat kahvikupit! ♥ Tuollaset kupit huolisin itsellenikin kaikista niistä vanhoista arabioista, ihan supersöötit! ♥Nuo kupit löytyy Ankkapurhan Makasiinikahvilasta, jossa käytiin miehen kanssa kahvilla sen viimeisenä aukiolopäivänä... koko kesä sinnekin piti mennä, vaan mites sitten kävikään!

Kivaa päivän jatkoa teille, ja ai niin, teettekö te kirjanpitoa omista menoista? Vai onko tää teidänkin mielestä ihan "hullun hommaa"?? =D

Heli