terkkuja syyslomalta

No huhhuh, kuukauden tauko melkein edelliseen postaukseen!! Monen monta kertaa olen ajatellut, että NYT kyllä jotain naputtelen, mutta olenkin sitten tarttunut kirjaan, tai tätä nykyä myös kynään, kumiin ja sudokuvihkoon... Olen aivan hurahtanut tekemään niitä! En ole koskaan aiemmin niistä tajunnut mitään, mutta kerran kokeilin yhden tutun avustuksella ja hitsi, se olikin sitten menoa! Mä teen siis niitä ihan helpoimpia vaan, ja niidenkin kanssa menee välillä ihan ikä ja terveys... mutta ihmeellisen sinnikkäästi olen kyllä aina jaksanut ne valmiiksi tehdä. Yhden ainoan kerran olen luovuttanut, kun ei vaan auennut millään - mutta se olikin sitten jo sellanen vähän kinkkisempi versio. Mutta että joo, täällä ollaan siis edelleen, vaikkakin tauko oli piiiiitkä.

Eikös ole söpöjä nämä meidän puput? Kuvat on ottanut tyttäreni. Hän aina välillä ottaa puput koppaan ja kantaa ne tuonne lähimetsään. Minä en kyllä tuolla lailla uskaltaisi niitä irti päästää, mutta siellä ne kuulemma aina ihan lähistöllä vaan pompottelee ja sitten asettuvat jonnekin pötköttämään. Aika usein kuulemma sinne koppaan takaisin, vaikka olisi koko avara metsä ja pehmoiset sammalmättäät, missä voisi elämästä nauttia. Aika höpsöjä otuksia!

No mutta mitä tässä onkaan kuukaudessa ehtinyt tapahtua... yhtä ja toista. Mulla on nyt suht selvät sävelet koulujutuissa, jotka tuntui alkusyksystä kyllä ihan supersekavilta vielä. Tuossa mun tutkinnossahan on mahdollista valita kolmesta tai neljästä jutusta se pääsuuntaus, mihin keskittyy. No, minä en ole edelleenkään osannut laittaa niitä eri juttuja kiinnostavuusjärjestykseen ja niinpä mä suoritan ne kaikki. Viime keväänähän jo tein näytön yhdestä osiosta (35 osp) ja tänä vuonna on siis tarkoitus tehdä kolme isoa osiota lisää. Sen lisäksi on pakolliset valinnaiset, joita on neljä. Yhdestä valinnaisesta on jo näyttö tehtynä viime vuoden aikana (15 osp). Lisäksi mulla on viime keväältä myös koko sen ekan vuoden opinnot käsittävä näyttö tehtynä (40 osp). 

Kun siis opinnoista valmistuu 135 osaamispisteellä (osp), niin mulle niitä nyt sit kertyy kyllä aika tavalla enemmän. (Äkkiä laskin: 240.) Mä tästä jouduin ihan jopa hiukan kättä vääntämään, että saanko tehdä nämä kaikki, mutta kyllä mä nyt sitten saan. Se on kyllä typerää, että todistukseen ei vissiin voi tulla kuin yksi suuntaus (minkähän siihen nyt sit valitsis, hohhoijaa...) ja ne muut sitten jotenkin tulee "ylimääräisinä" opintoina. Miksi?? Saahan lukionkin käydä amiksen ohella, eikä niitä mitenkään arvoteta erikseen. Miksen siis voisi saada tokaria, jossa on kaikki pläjäytetty samaan?? Sehän on vain paperi, jossa on tekstiä, luulisi onnistuvan!

No, sanomattakin sitten on selvää, että kyllähän mulla hommia piisaa. Olen parhaillaan suorittamassa työharkkaa, jonka päätteeksi marraskuun loppupuolella suoritan kolme näyttöä (yksi iso 35 osp ja kaksi valinnaista á 15 osp). Ne kuitenkin on kaikki niin samaa asiaa, että nivoutuvat sopivasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Eli en koe tätä ongelmaksi todellakaan. Kevääksi mulla on jo harkkapaikka suunniteltuna (ja sovittunakin oikeastaan) ja siellä pystyn tekemään taas tuollaisen useamman näytön setin kerralla, tai ainakin näin on ajatus. Tai sitten kenties kaksi näyttöä, toisessa kaksi asiaa sisällä (35 osp + 15 osp) ja toisessa yksi (35 osp). Ja siinä ne sitten oliskin. No, nämä nyt sitten toki saattaa vielä elää, mutta tämä on suunnitelma just nyt.

No onhan mulle tätä opettajatkin sanoneet, että mitä mä oikein hyödyn tällaisesta setistä..? Minusta aika outo kysymys. Jos haluan tehdä näytöt niistä, niin miksei? Minähän sen työn teen, paperit kirjoitan ja näytön annan. Opettaja katsoo miten menee ja antaa arvion. Meillä ei juurikaan ole lähiopetusta edes, itse ne on harkkapaikat hankittava ja näytöt suunniteltava. Ja siis oikeesti, miksei? Jos kerran on halua ja intoa tehdä. Kyllä minä mieluummin otan saman tien ulos paperit, joissa näkyy ne näytöt, kuin pelkät "olen tässä opiskellut tällaista ja tuollaista". Ymmärrättehän mitä tarkoitan?

No, jotta ei tekeminen loppuisi, olen tässä vielä tämän syksyn aikana mukana kolmessa muussakin eri jutussa. Ne on siis kaikki koulun juttuja ja liittyvät opintoihini. Ne vain nyt kaikki sattuu kasautumaan juuri tähän samaan aikaan kuin harjoittelu ja näytöt... Mutta ei voi mitään. Ne on kaikki helppoja ja mukavia juttuja, vaikka nyt vaativatkin vähän työtä ja aikaa kaiken muun ohessa. Tämä mun opiskelu kun siis ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, eli ei tässä mitenkään aivot ole piiputtamassa liiasta ajattelemisesta. Päin vastoin, mukava kun on puuhaa! Kevätpuoli tuntuu ajatuksissa todella tyhjältä, kun nyt just on nämä kaikki tässä niin tiiviisti tapahtumassa.

No, kouluhan se päälimmäisenä taitaa elämässä just nyt olla, tehtäviäkin on vielä pari odottelemassa valmistumistaan. Ajattelin nyt kuluvan viikon aikana saada niitä pois - meillä kun on nyt syysloma. Loman jälkeen jatkuu harjoittelu ja sitten olisi kyllä ihan kiva saada keskittyä niihin näyttösuunnitelmiin ja muihin tuleviin juttuihin, eikä enää vatvoa ainakaan yhtä tehtävää, joka on mulla ollut kesken tosi kauan... se on sellanen tehtävä, mitä taas hion ja hion, ku toivoisin sen olevan taas niin priima... ehkä voisi vähän tuota omaa rimaa välillä laskeakin?!

Muuta elämää sen verran, että ollaan käyty miehen kanssa elokuvissa katsomassa parikin leffaa. Katsottiin se Oma maa ennakkonäytöksessä, oli ihan ok, mutta ei nyt mitenkään erityisen mahtava. Sitten katsottiin Olavi Virta, se oli myös ihan hyvä, jotenkin aika surullinen tarina. Käytiin myös syömässä miehen kanssa Haikon kartanossa, kun meillä oli sellainen lahjakorttijuttu. Se oli aika koominen reissu, ei olla kyllä sitten yhtään kotonamme tuollasessa hienossa paikassa... lisäksi ne hinnathan on siellä aivan pöyristyttävät, ei ikinä olis raaskittu mennä noin kalliisti syömään, jos ei sitä lahjakorttia olis ollut! 

Koulussa meillä oli retki Repovedelle. Kävinkin nyt ekaa kertaa ihan toisen reitin, mitä yleensä. Ajateltiin, että jos kelit sallii, mennään tällä viikolla tytön kanssa patikoimaan se sama reitti. Onneksi mulla on tuollanen tyttö, jonka kanssa voi lähteä, mies kun ei yhtään innostu moisesta. Tuo tytär on muutenkin kyllä melkoinen sissi, se esimerkiksi viikko sitten halusi välttämättä tulla koulusta kotiin pyörällä. Matkaa oli siis vähän vajaa 100km... Ja toissa yön se halusi telttailla. Pakkasi rinkan, otti koiran ja meni tuonne muutaman kilometrin päähän umpipimeään metsään. Yöllä oli lämpötila lähes pakkasella, tuuli oli ehkä jopa vaarallisen kova ja niin edelleen, mutta tämä neiti se vaan telttailee (ei ole eka kerta). Että kummankohan meistä pitäisi olla se luonto-ohjaaja ja eräilijä, hmm... minua kun ei oikein hevillä telttaan saa nukkumaan, jos vaan mitään muita vaihtoehtoja on tarjolla!!

Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa vielä viimeinen tervehdys rakkaalle mummolleni, kun oltiin uurnan siunaamisessa ja laskussa. Sen jälkeen oli suvun kanssa kenties viimeinen kokoontuminen mummolassa, se talo kun on siis myynnissä nyt, snif! Se oli kyllä toisaalta tosi surullinen ja toisaalta kiva reissu, mun suku kun on kaikki melkein tuolla 200 km päässä ja näen heitä tosi harvoin.

Näin mennään siis kohti lokakuun loppua. Aamulla oli (taas) jo pakkasta, pellot on täynnä muuttoaikeissa olevia hanhia, kynttilät palaa ja toppaa täytyy alkaa kaapista kaivelemaan päälle. Kyllä se talvi sieltä pikku hiljaa tänne hiipii!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Heli