tiistai 23. lokakuuta 2018

terkkuja syyslomalta


No huhhuh, kuukauden tauko melkein edelliseen postaukseen!! Monen monta kertaa olen ajatellut, että NYT kyllä jotain naputtelen, mutta olenkin sitten tarttunut kirjaan, tai tätä nykyä myös kynään, kumiin ja sudokuvihkoon... Olen aivan hurahtanut tekemään niitä! En ole koskaan aiemmin niistä tajunnut mitään, mutta kerran kokeilin yhden tutun avustuksella ja hitsi, se olikin sitten menoa! Mä teen siis niitä ihan helpoimpia vaan, ja niidenkin kanssa menee välillä ihan ikä ja terveys... mutta ihmeellisen sinnikkäästi olen kyllä aina jaksanut ne valmiiksi tehdä. Yhden ainoan kerran olen luovuttanut, kun ei vaan auennut millään - mutta se olikin sitten jo sellanen vähän kinkkisempi versio. Mutta että joo, täällä ollaan siis edelleen, vaikkakin tauko oli piiiiitkä.

Eikös ole söpöjä nämä meidän puput? Kuvat on ottanut tyttäreni. Hän aina välillä ottaa puput koppaan ja kantaa ne tuonne lähimetsään. Minä en kyllä tuolla lailla uskaltaisi niitä irti päästää, mutta siellä ne kuulemma aina ihan lähistöllä vaan pompottelee ja sitten asettuvat jonnekin pötköttämään. Aika usein kuulemma sinne koppaan takaisin, vaikka olisi koko avara metsä ja pehmoiset sammalmättäät, missä voisi elämästä nauttia. Aika höpsöjä otuksia!


No mutta mitä tässä onkaan kuukaudessa ehtinyt tapahtua... yhtä ja toista. Mulla on nyt suht selvät sävelet koulujutuissa, jotka tuntui alkusyksystä kyllä ihan supersekavilta vielä. Tuossa mun tutkinnossahan on mahdollista valita kolmesta tai neljästä jutusta se pääsuuntaus, mihin keskittyy. No, minä en ole edelleenkään osannut laittaa niitä eri juttuja kiinnostavuusjärjestykseen ja niinpä mä suoritan ne kaikki. Viime keväänähän jo tein näytön yhdestä osiosta (35 osp) ja tänä vuonna on siis tarkoitus tehdä kolme isoa osiota lisää. Sen lisäksi on pakolliset valinnaiset, joita on neljä. Yhdestä valinnaisesta on jo näyttö tehtynä viime vuoden aikana (15 osp). Lisäksi mulla on viime keväältä myös koko sen ekan vuoden opinnot käsittävä näyttö tehtynä (40 osp). 

Kun siis opinnoista valmistuu 135 osaamispisteellä (osp), niin mulle niitä nyt sit kertyy kyllä aika tavalla enemmän. (Äkkiä laskin: 240.) Mä tästä jouduin ihan jopa hiukan kättä vääntämään, että saanko tehdä nämä kaikki, mutta kyllä mä nyt sitten saan. Se on kyllä typerää, että todistukseen ei vissiin voi tulla kuin yksi suuntaus (minkähän siihen nyt sit valitsis, hohhoijaa...) ja ne muut sitten jotenkin tulee "ylimääräisinä" opintoina. Miksi?? Saahan lukionkin käydä amiksen ohella, eikä niitä mitenkään arvoteta erikseen. Miksen siis voisi saada tokaria, jossa on kaikki pläjäytetty samaan?? Sehän on vain paperi, jossa on tekstiä, luulisi onnistuvan!


No, sanomattakin sitten on selvää, että kyllähän mulla hommia piisaa. Olen parhaillaan suorittamassa työharkkaa, jonka päätteeksi marraskuun loppupuolella suoritan kolme näyttöä (yksi iso 35 osp ja kaksi valinnaista á 15 osp). Ne kuitenkin on kaikki niin samaa asiaa, että nivoutuvat sopivasti yhdeksi kokonaisuudeksi. Eli en koe tätä ongelmaksi todellakaan. Kevääksi mulla on jo harkkapaikka suunniteltuna (ja sovittunakin oikeastaan) ja siellä pystyn tekemään taas tuollaisen useamman näytön setin kerralla, tai ainakin näin on ajatus. Tai sitten kenties kaksi näyttöä, toisessa kaksi asiaa sisällä (35 osp + 15 osp) ja toisessa yksi (35 osp). Ja siinä ne sitten oliskin. No, nämä nyt sitten toki saattaa vielä elää, mutta tämä on suunnitelma just nyt.

No onhan mulle tätä opettajatkin sanoneet, että mitä mä oikein hyödyn tällaisesta setistä..? Minusta aika outo kysymys. Jos haluan tehdä näytöt niistä, niin miksei? Minähän sen työn teen, paperit kirjoitan ja näytön annan. Opettaja katsoo miten menee ja antaa arvion. Meillä ei juurikaan ole lähiopetusta edes, itse ne on harkkapaikat hankittava ja näytöt suunniteltava. Ja siis oikeesti, miksei? Jos kerran on halua ja intoa tehdä. Kyllä minä mieluummin otan saman tien ulos paperit, joissa näkyy ne näytöt, kuin pelkät "olen tässä opiskellut tällaista ja tuollaista". Ymmärrättehän mitä tarkoitan?


No, jotta ei tekeminen loppuisi, olen tässä vielä tämän syksyn aikana mukana kolmessa muussakin eri jutussa. Ne on siis kaikki koulun juttuja ja liittyvät opintoihini. Ne vain nyt kaikki sattuu kasautumaan juuri tähän samaan aikaan kuin harjoittelu ja näytöt... Mutta ei voi mitään. Ne on kaikki helppoja ja mukavia juttuja, vaikka nyt vaativatkin vähän työtä ja aikaa kaiken muun ohessa. Tämä mun opiskelu kun siis ei kuitenkaan ole mitään rakettitiedettä, eli ei tässä mitenkään aivot ole piiputtamassa liiasta ajattelemisesta. Päin vastoin, mukava kun on puuhaa! Kevätpuoli tuntuu ajatuksissa todella tyhjältä, kun nyt just on nämä kaikki tässä niin tiiviisti tapahtumassa.

No, kouluhan se päälimmäisenä taitaa elämässä just nyt olla, tehtäviäkin on vielä pari odottelemassa valmistumistaan. Ajattelin nyt kuluvan viikon aikana saada niitä pois - meillä kun on nyt syysloma. Loman jälkeen jatkuu harjoittelu ja sitten olisi kyllä ihan kiva saada keskittyä niihin näyttösuunnitelmiin ja muihin tuleviin juttuihin, eikä enää vatvoa ainakaan yhtä tehtävää, joka on mulla ollut kesken tosi kauan... se on sellanen tehtävä, mitä taas hion ja hion, ku toivoisin sen olevan taas niin priima... ehkä voisi vähän tuota omaa rimaa välillä laskeakin?!


Muuta elämää sen verran, että ollaan käyty miehen kanssa elokuvissa katsomassa parikin leffaa. Katsottiin se Oma maa ennakkonäytöksessä, oli ihan ok, mutta ei nyt mitenkään erityisen mahtava. Sitten katsottiin Olavi Virta, se oli myös ihan hyvä, jotenkin aika surullinen tarina. Käytiin myös syömässä miehen kanssa Haikon kartanossa, kun meillä oli sellainen lahjakorttijuttu. Se oli aika koominen reissu, ei olla kyllä sitten yhtään kotonamme tuollasessa hienossa paikassa... lisäksi ne hinnathan on siellä aivan pöyristyttävät, ei ikinä olis raaskittu mennä noin kalliisti syömään, jos ei sitä lahjakorttia olis ollut! 

Koulussa meillä oli retki Repovedelle. Kävinkin nyt ekaa kertaa ihan toisen reitin, mitä yleensä. Ajateltiin, että jos kelit sallii, mennään tällä viikolla tytön kanssa patikoimaan se sama reitti. Onneksi mulla on tuollanen tyttö, jonka kanssa voi lähteä, mies kun ei yhtään innostu moisesta. Tuo tytär on muutenkin kyllä melkoinen sissi, se esimerkiksi viikko sitten halusi välttämättä tulla koulusta kotiin pyörällä. Matkaa oli siis vähän vajaa 100km... Ja toissa yön se halusi telttailla. Pakkasi rinkan, otti koiran ja meni tuonne muutaman kilometrin päähän umpipimeään metsään. Yöllä oli lämpötila lähes pakkasella, tuuli oli ehkä jopa vaarallisen kova ja niin edelleen, mutta tämä neiti se vaan telttailee (ei ole eka kerta). Että kummankohan meistä pitäisi olla se luonto-ohjaaja ja eräilijä, hmm... minua kun ei oikein hevillä telttaan saa nukkumaan, jos vaan mitään muita vaihtoehtoja on tarjolla!!

Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa vielä viimeinen tervehdys rakkaalle mummolleni, kun oltiin uurnan siunaamisessa ja laskussa. Sen jälkeen oli suvun kanssa kenties viimeinen kokoontuminen mummolassa, se talo kun on siis myynnissä nyt, snif! Se oli kyllä toisaalta tosi surullinen ja toisaalta kiva reissu, mun suku kun on kaikki melkein tuolla 200 km päässä ja näen heitä tosi harvoin.


Näin mennään siis kohti lokakuun loppua. Aamulla oli (taas) jo pakkasta, pellot on täynnä muuttoaikeissa olevia hanhia, kynttilät palaa ja toppaa täytyy alkaa kaapista kaivelemaan päälle. Kyllä se talvi sieltä pikku hiljaa tänne hiipii!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Heli 

14 kommenttia :

  1. Teille on mahtunut kuukauteen niin iloa kuin suruakin ♥ Ihanat nuo pupuset, nauttivat varmasti vapaudesta ja luonnostakin, kun sitten pääsevät turvalliseen kotipesään. Mukavaa viikonjatkoa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on tosiaan monenlaista mahtunut kuukauteen. Elämän koko kirjo!

      Puput todella on aika söpöjä ja nuo kuvat on kyllä mielestäni tosi kivoja. Tyttö tuota mun järkkäriä ulkoiluttaa, kun itse ei enää juurikaan ole saanut sitä aikaan... Mua yllättää se, miten puput niin tuolla metsässä onkin, etteivät karkaa! Tyttö pitää niitä kotipihassakin välillä vapaana ja siellä ne pomppii ees taas, mutta ihan hyvin antavat sitten kiinni tai jopa itse palaavat takaisin tukikohtaan. Hassuja!

      Kivaa viikon jatkoa sullekin! ♥

      Poista
  2. Kauniita syyskuvia, varsinkin tuo pakkasen puraisemat lehdet. Nostan hattua opintourakallesi ja hyvä että pidät pääsi :) Kannattaa tosiaan kaikista näyttöviikkojen arvosteluista säästää paperit jos ne eivät sisälly lopulliseen tutkintotodistukseen. Sitten kun hakee töitä on mukava kun on jotain "näyttöä" monipuolisesta opiskelusta. Hyvää syyslomaa sekä opintointoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nuo pakkasen puremat lehdet on minustakin aivan ihanan näköisiä! ♥

      Ja opinnoista; mä todella väänsin tätä näyttöasiaa. Onneksi onnistuu näin, muuten olis kyllä ärsyttänyt! Paljon on näyttöjä edessä, mutta jotenkin mulla vaan on ajatus, että kyllä mä niistä selviän. Monet asiat saa niputettua yhteen ja se helpottaa. Ja kyllä mä koen, että on ihan kiva sitten niitä papereita tarvittaessa esitellä, jos sellanen tilanne tulee, just esim. töitä hakiessa. Se ei ihan mahdu mun järkeen, miksei niitä saisi yhteen paperiin kaikkia näkymään... ihme hommaa.

      Kivaa viikkoa sinne! =)

      Poista
  3. Hyvää syyslomaa, meillä oli viime viikolla.
    Osanotto suruunne. Elämä on juuri tuollaista, rakas asuu ja sitten se talo myydään. Pakko siihen on tottua. Olen käynyt tuon läpi, aika parantaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta! Surullista oli mummo haudata, mutta sellaista elämä on. Ja mummolan myynti on myös surullista, mutta pakollinen toimenpide sekin.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  4. Osanotto mummosi poismenon johdosta. Tyttäresi taas vaikuttaa hienolla tavalla sissiltä! Tsemppiä koulukuvioihisi - vaikka nuo arvoitukset vaikuttavat (tällaiselle maallikolle) vähän oudoilta. "Haukkuvia" hanhilaumoja on näkynyt paljon meidänkin taivaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta!

      Mun tyttö on kyllä oikeesti aika sissi. Se on pieni kooltaan ja aikoo silti mennä esim. armeijaan. Tahtoisi olla poliisi, sitä en tiedä onnistuuko. Sitkeyttä ainakin piisaa!!

      Koulukuviot etenee, tänään sain aamulla palautetuksi ison tehtävän. Teki mieli melkein hyppiä ja hihkua sen jälkeen!!

      Hanhia on piisannut, minusta niitä on tosi kiva seurailla, vielä kun ne täällä nyt on. Kohta taitavat vaihtaa maisemia jo.

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
  5. onpa ihanat kuvat, varsinkin nuo puput! Tuli mieleen joku suloinen satukirja pienten pupujen seikkailuista <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanoppa, minustakin jotenkin sellasia epätodellisia ja satumaisia noi pupukuvat! ♥

      Poista
  6. Mainiota nuo puput! 😂

    Mitä ne teidän näytöt sisältää? Olisi kiva kuulla enemmänkin tuosta sinun opiskelustasi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on ne kyllä kieltämättä mainoita. Aina silloin ainakin, kun eivät järsi mattoja rikki... =D

      Näytöissä on niin monenmoisia juttuja. Nyt tän syksyn jutuissa on luonnonvaratuottajan asioita. Tehdään tuotteita kahteen eri osioon liittyen (luonnontuotteiden jatkojalostaminen ja hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla, nämä on ne kaksi 15 osp osiota) ja sitten on vielä se isompi varsinainen 35 osp osio, joka on se varsinainen isompi tutkinnon osa. Esimerkiksi yhtenä näytön osana esitellään yhden tuotteen koko tuotantoprosessi ajatuksesta ja ideasta valmiiseen tuotteeseen, kustannuksineen. Ja näyttötilaisuus meillä on sellanen hyvinvointi-ilta, missä tuotteita käytetään, maistetaan, esitellään... Tehdään tämä osio kahdestaan yhden luokkakaverini kanssa. Viime vuonna tein luonto-ohjaajan näytön, jossa paperitöiden lisäksi pidin käytännössä ohjauksen luokkaretkiryhmälle. Ensi keväänä teen jäte- ja ympäristöasioista sitten näyttöjä, kenties jonkun laittoman kaatopaikan siivouksen ja neuvontatilaisuuden ja sen sellaisia. Kaikkiin näyttöihin sisältyy myös ennakkotehtäviä paperilla. Eli monenmoista. En osaa päättää mikä olis kivointa ja kiinnostavinta, kun kaikki on kiinnostavia!!!

      Poista
  7. Oi mitä pupuja!! ♥

    Mutta kyllä, opiskelijaohjaajana ihmettelen tätä nykykoulutusta. Tuollaisia opiskelijoita kuin sinä pitäisi olla enemmän ja heitä pitäisi nimenomaan "suosia" ja mahdollistaa kaikki mahdollinen tuki. Höh!!
    Kun nykyään monet haluaa nipinnapin rimaa hipoen läpi ja tehdään vaan ihan pakolliset, jos joku on motivoitunut, pitäisi hänelle sallia mahdollisuus vaikka mihin extraan.

    Hurjasti tsemppiä vielä opiskeluun!! Ihana kuulla tuosta mahtavasta motivaatiosta ja innosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puput on ihan jees, ainakin aika ajoin... Juuri nyt taas vähän otti päähän, kun ovat jälleen yhden maton järsineet säpäleiksi. No, itseppä sen maton sinne laitoin ja tiesin kyllä mitä tuleman pitää... Silti välillä toivoisin, että ne olis sellasia lemmikkejä, jotka ei tekis tuhoa...

      Juu, kyllä muakin kummastutti tuo opiskelujuttu. Nimenomaan mäkin ajattelen, että miksi siitä pitäisi jotenkin rankaista, että haluaa tehdä enemmän..? Että eikö nimenomaan voisi olla että jee, joku tahtoo tehdä ihan oma-aloitteisesti noin paljon!! Olin valmistautunut vääntämään asiasta jopa ylemmällä taholla, jos siitä olisi tullut sellanen ongelma, että omat opet ei olis siihen suostuneet. Pari opea kuitenkin sanoi, että ei ole mahdollista... kunnes se kolmas ja "ratkaiseva" sitten sanoi, että onnistuu.

      Kiitos tsempeistä! Kyllä on ilo, kun asiat etenee... tässä on puoli lomaakin mennyt tehtävien parissa ja kansioita selvitellessä jne. Saa nähdä, onko kaikesta tästä sitten jatkossa oikeasti myös jotain hyötyä... juuri nyt ei ole mitään haisua siitä, mitä sitten oikeesti voisin ja haluaisin tehdä työkseni. Koitan olla ajattelematta sitä nyt vielä kovin paljoa... (alkaa ahdistaa...)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥