perjantai 25. maaliskuuta 2016

Taideruukissa


Eilen tapasimme bloginaisten kesken. Tällä kertaa Jessica järjesti meille kutsun Taideruukkiin Kuusankoskella. Ihan täytyy häpeäkseni tunnustaa, etten ole koskaan ennen käynyt siellä, vaikka asun vain noin 10 km päässä...

Taideruukki on kyllä tosi mielenkiintoinen paikka. Alue on vanhaa tehdasmiljöötä - lopetettu tehdas siis. Ihanaa vanhaa ja rouheaa tiilipintaa sekä suurista saleista tehtyjä pieniä puoteja. Me tutustuimme nyt kolmeen yritykseen, mutta niiden lisäksi löytyy vaikka mitä muutakin: taidetta, käsitöitä, valokuvaajia, suunnittelutoimistoja, entisöijiä... Lisäksi lähirakennuksissa on ainakin tanssistudio, luomuleipomo ja kirpputori. Tulossa on myös kahvila ja terassi, joten alueella voi viettää hetken jos toisenkin kiertelemällä taidenäyttelyssä ja putiikeissa ja jatkossa lisäksi istumalla sitten vaikka kahvilla. 

Taideruukki on avoinna ympäri vuoden ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia esimerkiksi jouluna, pääsiäisenä ja kesäkaudella. Löydät enemmän tietoja tapahtumista vaikkapa Facebookista.


Meidät otettiin vastaan lämpimien halausten kera ja istutettiin herkkujen äärelle. Alkumaljaksi saatiin tosi ihanaa sitruunaista limpparia, jota ostin myös kotiinviemiseksi sitten myöhemmin.

Tapaamamme naisyrittäjät Ulla , Anni ja Pia, olivat ihania ihmisiä, joilla oli huumori ja ilo herkässä. Joka puolella näkyi pieniä kivoja muistutuksia siitä, että elämä on kivaa!


Pöydän äärellä yrittäjät kertoivat enemmän itsestään ja yrityksistään, ja me bloggaajat avattiin vähän omien blogiemme taustoja. Meitähän on porukassamme moneen junaan, pääosa on kuitenkin lähinnä sisustusbloggaajia - itse taidan olla eniten tuosta valtavirrasta poikkeava, koska olen tällainen takakireä angstaaja, joka näyttää myös kodin sotkut ja muutenkin kirjottelee vähemmän positiivisella otteella...

No mutta palataanpa sitten niihin yrityksiin.


Anni kirjoitti aiemmin blogia nimeltä Anni's little corner, jonka "sivujuonteeksi" sitten syntyi tuo Creative corner, josta hänen ihana puotinsakin on sitten saanut nimensä. (Linkin takaa näet tosi hyviä kuvia koruista!) Puodissa on mm. noita hänen "alkuperäisiä" omia korujaan, joista ymmärtääkseni tämä hänen yrityksensä on alkunsa saanutkin. Lisäksi hänellä on myynnissä muidenkin tekijöiden tuotteita, ja esimerkiksi tuolla aiemmassa kuvassa näkyvä "hitsin pimpula"-taulu on sellaiselta yritykseltä kuin Mimage (klik).


Littlebit Design on Annin laajemmalti myynnissä oleva tuotemerkki (linkistä pääset myös nettikauppaan), joka pitää sisällään monenlaisia koruja: rannerenkaita, korviksia, riipuksia... Tykkäsin kovasti noista teksteistä, joista osa oli hyvinkin kantaaottavia. Kuvasta ei nyt näy, mutta esimerkiksi nuo oikeanpuoleisimmat jutut on korvikset, joissa toisessa lukee YES ja toisessa NO. Hauskat!


Noita Littlebit-koruja on myynnissä monessa paikassa (lista kuvassa oikealla) - käy ihmeessä kurkkaamassa, jos kyseisissä liikkeissä vierailet! Koruja saa myös nettikaupasta ja tietenkin myös tuolta Taideruukin myymälästä. Myymälän puoli on siis tuo Anni's Creative Corner, ja Annin työhuone sijaitsee heti siinä viereisessä huoneessa.


Annin puodin takaosassa sijaitsee Ullan työtila. Ulla tekee LETHERgo-yrityksessään monenlaisia koruja ja laukkuja kierrätysnahasta ja yhdistelee niihin hauskasti metallia - nimittäin prikkoja ja muttereita! Mielestäni tuotteiden idea on tosi hyvä ja kekseliäs ja arvostan sitä, että vanhasta tehdään uutta.

Harmikseni totesin kotona, että en ollut kuvannut näköjään noita nahkajuttuja lainkaan... (vegaani minussa vissiin kuitenkin sitten kiersi nahkatuotteet, vaikka kierrätysajatus onkin mielestäni todella loistava) Linkkaan kuitenkin teille Ullan verkkokaupan ja suosittelen lämpimästi tutustumaan siihen, mikäli kierrätys ja persoonalliset nahkatuotteet ovat lähellä sydäntäsi!


Kolmas yrittäjä johon tutustuimme oli Pia, joka pitää White Capricorn Lifestyleputiikkia. Pia tekee myös monenlaista viestintä- ja sisustussuunnittelua putiikkinsa tiloissa. Puoti on tosi tyylikäs ja sieltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia niin kotiin kuin herkuiksikin - esimerkiksi alkumaljaksi saamaamme sitruunalimpparia saa juuri täältä. Sisustukseen ja vaikka lahjaksikin täältä löytyisi kyllä vaikka mitä kivaa.


Koska olen melkoinen "anti-ostaja" ja lisäksi hyvin päättämätön, "kun olis niin monta kivaa juttua, mutta onko mulla nyt varaa ja onko tää nyt just tarpeellinen" jne jne jne... niin lopulta päädyin ostamaan vain ihanaa sitruunalimpparia. Ajatus on kyllä palata puoteihin jatkossa esimerkiksi silloin, kun on tarvista vaikkapa lahjalle tai tuliaiselle. Tulevien tapahtumien suhteen aion myös aktivoitua - voin kuvitella miten ihanat joulumarkkinat tuolla on!

Mikäli Sinä siellä ruudun äärellä suunnittelet kesälomalla jotain paikkaa, missä pistäytyä, suosittelen lämpimästi Taideruukkia! Se löytyy siis Kouvolan Kuusankoskelta, osoitteesta Kyminväylä 2. Tutustu tarkemmin yrityksiin ja alueeseen linkin takaa!

* * *

Me saatiin lähtiäisiksi vielä ihanat yllätyspussit ♥ Jokainen yrittäjä muisti meitä omanlaisellaan lahjalla. Tämä aamu alkoikin sitten tyylillä:


Ja ranteeseen pujotin aivan mahtavan ihanan korun:


Paljon kiitoksia ihanista muistamisista ja erittäin lämmin, kaunis ja suuri kiitos Anni, Ulla ja Pia, kun kutsuitte meidät vieraisille, kerroitte itsestänne ja yrityksistänne ja otitte meidät niin lämpimästi vastaan! ♥ Toivon teille ja yrityksillenne onnea ja menestystä jatkossakin siellä ihanassa Taideruukin miljöössä!

Kiitos seurasta myös Marikalle, Jessicalle ja Katjalle! ♥

Heli

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

aurinkoisia ilmoja ja (pitkän tähtäimen?) haaveita


Mahtava ilma! Aurinko helottaa täysillä aamusta alkaen ja hanget on kivikovat. Eilen ajoin jopa autolla hangen päällä... 

Ihan mielettömän ihanaa, kun voi kävellä pitkin meitä ympäröiviä peltoja vaikka miten pitkälle ja koirat saa sinkoilla vapaana täyttä päätä. Joo, tiedän, että on joku koirien kiinnipitoaika parhaillaan... mutta suoraan sanottuna en välitä. Ei me mennä mihinkään muualle kuin tuonne aavoille pelloille, ja jos sinne joku metsän elävä aikoo tulla, ei takuulla meidät nähtyään tule. En usko että tulis muutenkaan keskellä kirkasta päivää. Ja koirat ei mitään kiinni sieltä saa, paitsi jonkun pahaa aavistamattoman hiirulaisen, jonka jostain heinätupsun välistä saavat kaivettua.


Mulla on vapaa viikonloppu. Olen sitten herännyt molempina aamuina todella aikaisin... eilen ennen seitsemää, tänään ennen kuutta... ja ihan ilman mitään herätyksiä. Valo on ihmeellistä. Olin mä silti toivonut saavani nukkua kunnolla...

Siivottiin jo perjantaina, koska olin aamuvuorossa, ja ajattelin, etten halua viikonloppuani ja vapaatani jälleen kerran tuhlata siihen, että tappelen täällä muiden kanssa siivoamisesta. Tappelin tappelut siis jo perjantaina työviikon päätteeksi - sillä ei meillä IKINÄ siivous tapahdu niin, että jokainen tekis ahkerasti osuutensa ja se olis sitten siinä. Ehei, kuinkahan hemmetin monta kertaa saan potkia vaikkapa poikaa liikkeelle yhden pienen huoneen siivouksen kanssa... kun se tietokone vaan kutsuu niin kovasti, että siihen äärelle pitää joka välissä istahtaa uudelleen. 

Että mä en tajua tuollasta - missään asiassa - ettei asiaa voida hoitaa yhteen syssyyn kuntoon. Pojallakin menis varmaan ihan kokonainen varttitunti siihen, että kerää vaatteensa ja lakanansa ja pyyhkeensä, vie ne pyykkiin (josta minä sitten hoidan ne eteenpäin), imuroi kopperonsa ja pyyhkii pölyt. Ei. Sen sijaan asiasta taistellaan JOKA viikonloppu ja yleensä kaiken päivää. Saamarin vätykset, en voi muuta sanoa. Ja saamarin tietokoneet...


Meillä on tapahtunut muuttoliikettä: isompi poika läks. Pikkuhiljaa oli hivuttanut kamojaan tyttöystävän luokse, ja sinne kuulemma aikoo jäädä. No, mikäs siinä, jos sinne suuntaan kerran asia sopii. Olenhan mä tavallaan odottanutkin tätä hetkeä, kun lapset lähtee pesästä, mutta on se silti jotenkin outoakin. Että tuolla lailla vaan sitten lähtevät. Kantavat romunsa uusiin nurkkiin. Yhteistä huushollia perustavat.

No toki minä sitten myös innoissani mietin, mitä kaikkea voisi lapselle matkaan laittaa, että se ikioma kotonen olisi edes jotenkin varustettu. (Nyt se majapaikka on siis tyttökaverin kotona... omaa yhteistä kotia etsivät.) Onhan mulla astioita ja sen sellaista tuolla ollut varattuna jo pidemmän aikaa, odottamassa näitä lähdön hetkiä. Huonekalujaan poika jo veikin mennessään tuolta omasta kämpästään aitasta. Kun nyt vaan saisivat pian sen asunnon, että saan nuo astialaatikotkin siirrettyä uuteen osoitteeseen...


Siivoushan tuolla aitassa odottelee ihan vaan mua. Kyllä minä poikaakin velvoitan jälkiään korjaamaan, mutta olen todella malttamaton... ja haluan mennä ihan ite puunaamaan ne nurkat. En tiedä vielä mitä käyttöä aitalle nyt tulee, koska nämä kaksi pahnanpohjimmaista ei sinne saa muuttolupaa. En enää halua sitä holtitonta pelaamista katsella yhtään enempää kuin on pakko nyt... nyt saan sentään sanoa, että kone kiinni ja valot pois. Jos pienempi poika olisi ilman valvovaa silmää, ei pelaamisesta tulis loppua ollenkaan. Eikä tartte moralisoida, että "vanhemmat valvoo"... yritetty on. Mutta kun ei elämässä ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin tuo tietokonemaailma, niin minkäs teet. Elämä ei mene niin kuin toivois, tai niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Ainakaan meillä.

Itse asiassa olen alkanut kovasti miettiä, mitä me kaikella tällä tilalla edes tehdään. Meillä on iso, kaksikerroksinen aitta, jota pidetään lämpimänä - mikä sähkösyöppö! Siellä on toki asustelleet noi isommat lapset vuosien mittaan, mutta nyt se jää tavallaan pelkäksi varastotilaksi. Järjetöntä. Täysin järjetöntä. Siellä on kuitenkin sellasta tavaraa (miehen!), jotka kärsii, jos lämmöt laittaa pois. Mua harmittaa erityisen kovasti, että aikanaan niin suurella tarmolla ja rakkaudella maalasin ja tapetoin tuota aittaa... ja millainen kamala romuvarasto se siis nykyään vaan on. Lasten asuessakin se oli ihan kaameassa jamassa koko ajan (millähän hinkkaisin ne seinät puhtaaksi...).


Meillä on myöskin tuo ulkosauna, jossa ei saunota koskaan. Siis ok, ehkä kerran, kaksi vuodessa. Muuta saunaa meillä ei ole, ei siis todellakaan olla mitään kovia saunojia. Ehkä oltais kovempia, jos meillä olis sisäsauna, jonka vois vaan napsauttaa päälle... tai tuskin sittenkään. Oli meillä sellanen aikanaan, ennen kuin se sitten remontoitiin pois. Turhana...

Ja meillä on iso tontti, paljon olis tilaa kasvimaille ja ties mille puutarhahommalle, jos vaan olis halua sitä laitella. Mulla ei ole, ei, vaikka miten joka kevät koitan asennoitua niin, että NYT koittaa se kevät kun minä alan sinne jotain laitella. Kun ei niin ei.

No joka tapauksessa, olen alkanut koko ajan enenevissä määrin miettimään, että haluaisin myydä tämän paikan - jollekulle tämä voisi olla kertakaikkinen unelmapaikka. Ihan sievä talo, ulkorakennukset ja tilaa. Itse haluaisin muuttaa ihan pieneen taloon, jossa ei olis mitään ulkorakennuksia. (Mies ei todellakaan tätä haavetta jaa. Hänelle toi iso autotalli on henki ja elämä... ja siinäpä onkin aika monen ongelman ydin...) 

Minä tahtoisin minimoida kaikki kustannukset, myös asumisen suhteen. Mitä ihmeen järkeä on maksaa tyhjän tilan ylläpidosta... Mitä järkeä tehdä paljon töitä, olla poissa kotoa - vain siksi, että saa maksettua kaiken maailman kulut, kuten ison pihan auraamisen, kiinteistöverot, isot sähkölaskut jne. Mitä yleensäkin tekee pelkällä tyhjällä tilalla?? Säilöö siellä turhia rojuja?? Haluan eroon kaikesta turhasta, myös kaikesta turhasta tilasta ja rahanmenosta.


Mun haavekuvissa on pikkuinen mökki, jossa on vain tupakeittiö, makkari ja kylppäri. Pieni talo, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Pienet tilat, keskellä taloa varaava takka, josta riittää lämmöksi joka nurkkaan. Kompostivessa (sisävessana kuitenkin). Vähän tavaraa, vain tarpeellista. Ympärillä kenties metsää, ei naapureita lähellä. Oma rauha. Pyykkinaru puusta puuhun. Lintuja ja oravia pihapuissa. Ekologisuutta. 

Mietin tosi usein, mitä tavaroita ottaisin täältä mukaani, mitä huonekaluja tahtoisin mahduttaa pieneen talooni. Tahtoisin, että tupakeittiössa olis pieni pirttikalusto, astiat ja ruokatarvikkeet olis mun Pentikin kaapissa (tarvittaessa ne mahtuis kyllä vain yhteen kaappiin!), en tarttis tiskikonetta ja hellaksikin haluaisin vain sellasen tavallisen, jossa on ne perinteiset levyt. Jääkaappipakastin (ei kahta erillistä kaappia, kuten nyt). Lämmin vesi toki ja viemäri, en ihan kauhean askeettiseen tilaan haaveile lähteväni. Siellä "olkkarin puolella" tupaa vois olla pieni sohva. Telkkarikin varmaan. Makkarissa olis sänky ja vaatteille tuo nykyinen vaatekaappini. Ehkä joku hylly herätyskellolle, kirjalle ja vesipullolle. Kylppärissä olis suihku, pesukoneenkin olis kiva sinne mahtua. Kuivausrumpu ei olis välttämätön sitten enää, koska haaveissani myös porukkamäärä on pienempi... kaksi. Tai kenties vaan minä yksin... (melkolailla yksinäni mä nykyäänkin aikani vietän, koska autotalli...)


Tämä haave siis ajoittuu siihen aikaan, kun kaikki lapset on kotoa lähteneet... Ehkä myös lemmikeistä on silloin aika jättänyt. Olen siis tavallaan velvoitteista vapaa. Toivottavasti haaveeni toteutuu. Jotenkaan en näe itseäni tässä talossa enää kovin montaa vuotta. En, vaikka tämä on nyt kivaksi remontoitu jne. Saa nähdä miten tulevaisuudessa asiat menee. Nämä minun ajatukset, niin sekavia ja sameita kuin viime vuosina on olleetkin, ja ovat kai edelleenkin.... ehkä pikkuhiljaa jotenkin kirkastuu ajan myötä. Tai on osittain jo kirkastuneetkin. On tavallaan joku, mitä kohti kurkottelee... sitten joskus. Kun haaveet on pukenut selkeiksi sanoiksi - jos ne vaikka toteutuis???

Oli miten oli, nyt lähden aittaan. Saa nähdä millainen kaatsikuorma sieltä kasaantuu... Ja miten kauan sen kanssa tuherran, kun koitan kuitenkin jokaisen tavaran ja roskan asianmukaisesti eteenpäin laittaa. Joku menee kierrätykseen, joku roskikseen - mutta mihin roskikseen, siinä se aika meneekin niitä lajitellessa. Pyykkiäkin tulee varmaan kuormallinen. Ihanaa siivota se läävä viimeinkin. 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Heli

PS. Kuvat on vanhoja. En jaksa nykyään kameraa paljon kanniskella...
PPS. Puoli miljoonaa kävijää jo ollut täällä. Kiitos kiinnostuksesta!! ♥

torstai 10. maaliskuuta 2016

asiasta toiseen, kolmanteen, neljänteen...


Ruusuja, ruusuja. Kun naistenpäivä läheni, vihjailin miehelle erittäin suoraan ja ankarasti, että ruusut olis suotavia. En kuitenkaan hetkeäkään uskonut, että niitä tulee... sitä paitsi ei kukkien saamisessa ole oikeasti mitään mieltä, jos niitä on oikein pyytämällä pyytänyt ja vinkunut ja syyllistänyt miestä, että KAIKKI kunnon miehet ostaa vaimoilleen kukkia...

Ostin sitten itse kaksi kimppua noita iki-ihania roosan värisiä. Olen joskus aiemminkin niitä ostanut, ja ne on kestäneet yllättävän pitkään hyvinä. No toi se mieskin sitten. Nuo valkoiset. ♥


Löytöjä lähikaupasta. Eli omalta työmaalta, washiteippejä. Kaikki tarjolla olevat teipit oli erilaisia ja minä napsin samantien parhaat päältä itselleni. 

Kotona otin teipit kätöseen ja aloin kuljeskella pitkin taloa, miettien mihin teippejä lykkäisin. Laitoin sitten tähän tietokoneen luokse tuollaista kannustavaa tekstiä... MAGIC WISH DREAM LOVE CALM PEACE HOPE JOY HARMONY siinä lukee. Koitan niitä tavata ja imeä itseeni toivoa, iloa, rauhaa, harmoniaa....


Lykkäsin rakkautta ruusujen ympärille ja tähtiä tulitikkulaatikkoon.


Purkillinen maailman söpöimpiä pieniä ruusunnuppuja (on jotain teetä) sai myös rakkausnauhaa ympärilleen.


Kevät on mielestäni oikeastaan aika ruma vuodenaika. Joka paikassa on loskaa, tienvarret on aivan kamalan näköiset. Armahtavan lumen alta paljastuu kaikki törky, mitä sinne syksyllä/talvella unohtui. Lumi on kammottavaa nuoskaa, tiellä on vaikea ajella siinä sössössä. Sitten vasta, kun lumi on poissa ja alkaa vihertää, on mielestäni mukavan näköistä.

Tietenkin kevät ja lumien sulaminen on täysin eri asia vaikkapa metsässä ja pelloilla - tarkoitan nyt rumuudella sitä ihmisten rakentamaa ympäristöä, kaupunkeja etenkin ja isojen teiden varsia.


Kaipaan kyllä kovasti valoa ja aurinkoa. On ihan erilaista oma jaksaminenkin, kun on kirkasta.

Olen edelleen koko ajan väsynyt. Koitan mennä nukkumaan niin, että unelle riittää kohtuullisen hyvin tunteja - mutta minkäs teet, jos kuitenkin joku herättää kesken unien. Olis kiva sellanen aktiivisuusmittari, josta näkis myös unen määrän ja laadun.


Syön edelleen vegaanisesti. Näinköhän tämä jää tavaksi? Olis kyllä tosi hienoa. Välillä on vähän hankalaa, kun tekis mieli jotain "tavallista", etenkin jotain herkunpuolta. Mutta sitten otan tummaa suklaatani ja olen taas tyytyväinen. Sitä paitsi vaikka mitä herkkujakin on kyllä vegaanisina. Myös lähes kaikkea muuta mahdollista löytyy vegaanisena: juustoa, jogurttia, rahkaa, makkaraa jne jne jne. 

Ostin uuden keittokirjankin. Mulla oli jo aiemmin se Vegaanin keittiössä, joka on todella upea kirja ulkoasultaan. En ole kuitenkaan saanut tehtyä sieltä oikein mitään. Monet ainesosatkin on niin ihmeellisiä, etten ole koskaan käyttänyt, enkä tunne tarvetta käyttää nytkään... Kaipasinkin jotain enemmän perusohjeita sisältävää, ja ostin sitten Vegaanin keittokirjan. Luulen että tulen sitä enemmän kyllä käyttämään.

Vitamiinit olen ottanut nyt tehokäyttöön, B12 menee suihkeena, D isolla annoksella (100 mikrogrammaa) ja C-vitamiiniakin otan joka päivä poreena. Jos vaikka talttuisi noiden avulla ja valon lisääntyessä viimein tämä kaamea väsymys. 


Olen laskenut tuloja ja menoja. Alkuvuosi on ollut kyllä todella hirmuista rahanmenoa.. Oli vaate- ja kenkähankinnat, joita oli poikkeuksellisen paljon ja valtavat sähkölaskut (pelkästään tammikuun sähkölasku oli 479,86€!). Myös eläinlääkäri rikastui meidän rahoilla useamman sata euroa. Niin, ja hajotin vahingossa silmälasini ja jouduin ostamaan uudet (409€). Tuollaisia suuria menoja ei ole nyt näköpiirissä, mutta muutenkin täytyy silti olla tarkkana. Turhat ostokset - kukat, washiteipit..... - saa jäädä ostelematta. Kunpa kissa pysyisi nyt terveenä...


Sellaista sekalaista settiä täältä suunnalta.

Nyt olis varmaan aika pistää pillit pussiin ja koneet säppiin. Pitää mennä suihkuun ja valmistautua iltavuoroon töissä... Tällä viikolla olikin myös pari aamuvuoroa, ja kyllä sitä vaan on aivan erilainen olotila ja virkeystaso, kun pääsee kotiin jo ajoissa. Iltavuoroon mennessä koko päivä menee vaan käkyillessä... kelloa tuijotellen. Sinänsä hyvä, että nousen kuitenkin ajoissa, tuntuu edes vähän pidemmältä aika täällä kotona ja ehtii mukavasti tehdä rauhallisen lenkin koirien kanssa ja valmistaa perheelle ruokaakin valmiiksi - mieskin kävi äsken kotosalla ruokatunnilla syömässä. Mutta on se kuitenkin jotenkin niin plääh sitten mennä illaksi töihin. Edelleen mietin ihan joka ikinen päivä, että mitä muuta keksisin tehdä...

Mukavaa viikon jatkoa teille kaikille!

Heli

tiistai 1. maaliskuuta 2016

luettua, puettua, ostettua, mietittyä...


No hei. Olen hengissä. Ja juhlatkin meni hyvin - siitä ei siis hiljaisuus johdu, että haluaisin unohtaa koko jutun... Olen vaan koko ajan niin älyttömän väsynyt, etten saa aikaan mitään. Törötän tuntikausia koneella ja tuijotan läpi kaiken maailman videoita, siis esimerkiksi sellasesta paikasta kuin Arvostettu. Juttu toisensa perään vaan, kun ei muutakaan jaksa...

Ja sitten olen taas lukenut. Voi että oli hyviä nuokin kuvan kirjat. Mä luen aika usein sillä lailla, että kun löydän jonkun kivan kirjailijan, lainaan häneltä kirjan toisensa perään, kunnes olen lukenut kaikki. Nuo kolme oli ekat mitä tältä kirjailijalta luin, ja taatusti käyn hakemassa lisääkin. Mä jostain syystä olen erityisen tykästynyt englantilaisiin ja irlantilaisiin kirjailijoihin ja tarinoihin - nämäkin on irkkuja. Suosittelen, todella ihania kirjoja!


No sitten niitä pyydettyjä juhlakuvia. Mulla ei ollut kameraa siellä juhlissa, ja nämä kaikki kuvat on otettu kotona joskus yöllä, kun palailtiin juhlista... eli eivät ole häävejä. Muutenkin omat kuvat on kyllä melkoisen kynnyksen takana laitella tänne, mutta no, laitan nyt sitten... Tuossa kuvassa siis noi mun vaatteet. Tykkäsin kovasti kyllä, vaikka jalat olikin ihan soossia illan päätteeksi. Enkä todellakaan osaa kävellä noilla kengillä luontevasti.


Meikin ja tukan laittoi miehen tytär. Tykkäsin tosi kovasti. Halusin juhlavan mutta ei mitään räväkkää, ja meikki oli minusta tosi onnistunut. Huulipunasta nyt ei ole enää tietoakaan, mutta toisaalta ei mulla kyllä ollut mitään räväkkää edes se puna, mitä laitettiin.


Tukkaan ostin tollasen ihanan soljen ja halusin kampaukseksi "löysän nutturasotkun". Ja sellasen sain. Kuvassa se on tosiaankin siis illan lopuksi, eli ehkä hivenen irtoilua on jo tapahtunut... Joka tapauksessa tukka oli tosi kiva ja mielestäni tollanen tyyli sopii mulle. Mielenkiintoista oli sitten kotona kiskoa ne kaikki miljoonat pinnit päästä irti.

Oli ihan kivaa olla välillä hienona. Juhlat oli tosi kivat, siellä oli mukavaa ohjelmaa, hienoa ruokaa - minä sain vegaaniset ruoat suoraan eteeni tarjoiltuna, kun muut haki seisovasta pöydästä omat syömisensä! - ja tanssia. Mutta oli kyllä oikeesti helpotus sitten viimein viskata korkkarit nurkkaan kun kotiin päästiin...


No mitäpä muuta... Hankin itselleni joku aika sitten viimeinkin ton haaveideni Kånkenin. Olen tuon perään jo tovin haikaillut, ja lopulta marssin kauppaan ja ostin. Mua viehättää ton repun koko (=pieni) ja yksinkertainen muoto. Kaipasin reppua, jonka kanssa voin kävellä töihin, ja tuo on kyllä erittäin hyvä siihen hommaan. Muutaman kerran olen kävellyt, pitäis kyllä potkia itseään liikkeelle enemmän...


Mummon pikkuista kultaa olen ollut hoitamassa vähäsen. Neiti on todellinen ilmeilijä, pyydettäessä esittää esimerkiksi tuon "tuiman ilmeen". ♥


Onnistuin hajottamaan silmälasini, taas. Viimeksi korjautin ne kesällä. Mulla ei ole kauhean vahvat lasit, mutta kuitenkin sen verran vahvat, että ilman niitä en ajais autoa. (Onneksi on vanhat lasit tallella, vaikka ne onkin vanhoilla vahvuuksilla... mutta on ees jotkut laittaa päähän kunnes uudet tulee.) Lisäksi mulla on taittovirhettä sen verran, että ilman laseja tuntuu silmät aivan vääntyvän. Nyt tehtiin sitten saman tien näöntarkastus ja kauhukseni kuulin, että se olis aika kaksiteholasien..... että nyt voi kai sitten viimeistään todeta, että kyllä tässä alkaa ikä painamaan pahemman kerran. Uuh, vanhuus tulee...

Kuvassa muuten ei ole utuisen katseeni tulos, vaan ikkunalasi kuvattuna jäätävän sateen jälkeen. Meni tosi jännän näköiseksi koko ruutu, kun siihen tuli hetkessä tuollanen röpöinen jääpinta!

Keräsin tähän muutaman tällä hetkellä erittäin osuvan tekstin netistä:







Juu, olen vähän väsynyt. Tai aika paljonkin. Vuorotyö ei oikein ole mun juttu, mutta mitä muuta sitten tekisin... en tiedä. Asioiden vatkaamisesta aiheutuvan väsymyksen lisäksi mua väsyttää moni muukin asia, kuten esimerkiksi surkea syöminen, flunssainen mies, joka yskii yöt niin, ettei kukaan nuku, koirat ja kissa, jotka hilluu pitkin meidän sänkyä tai muuta taloa öisin taikka viimeistään aamuvarhaisella... Mulla on kuitenkin sellanen olo, että todellakaan mikään määrä unta ei paranna tätä uupumusta. Ja nukun sitten vähän tai paljon, aina oon väsy. En jaksais olla koko ajan näin töttis, en jaksais olla koko ajan miettimässä että mitämäteen kaikkien asioiden kanssa... En edes muista milloin olisin tuntenut oloani oikeasti virkeäksi. Aamulla kun  herään, olen jo valmiiksi väsynyt jne.

No, nyt meen kuitenkin nukkumaan. Huomenna pukkais Lahti-keikkaa, lupasin viedä tyttären sinne taidetarvikekauppaan. Tyttö on todella hyvä piirtämään ja jotain erikoiskyniä yms on vailla sieltä. Täällä on nyt lapsilla hiihtoloma ja mulla sattuu vapaapäivä viikolle, siksi mennään tollein keskellä viikkoa. Omat lomat on jo vietetty, voi itku sentään... seuraavan kerran lomaa on vasta heinäkuussa, miten ihmeessä sinne asti jaksaa? 

Joka tapauksessa mukavaa viikkoa teille kaikille! Ootteko lomalla nyt, onko loma vasta tulossa vai ootteko lomailleet jo?

Heli