tiistai 21. marraskuuta 2017

❄ talviterveisiä ❄


❄ Tänne tulla tupsahti talvi yhdessä yössä! Kuvat on kyllä vanhoja, mutta koko lailla tällaiselta täällä on tänään näyttänyt. Aivan ihana talven ihmemaa!! ♥ Ja heti lumen myötä tulee kaikenlaiset jouluiset asiat taas ajatuksiin... Lumi ja joulu vaan kerta kaikkiaan kuuluu yhteen, ja lumettomat joulut ei tunnu joululta ensinkään!! ❄


❄ Joulufiilistelyn lisäksi mulle on iskenyt viime aikoina pienoinen sisustusinspiraatio. Olen periaatteessa ollu tosi tyytyväinen meidän huusholliin ihan just tällaisena, kuin tämä on nyt pari-kolme vuotta ollut. Välillä toki mietin, että olis kiva vähän jotain uudistaa... mutta en ole sitten kuitenkaan keksinyt mitään, kun kaikki on ollut mieluista jo muutenkin. Äskettäin tulin sitten katselleeksi jotain kauniiden kotien kuvia ja aivan yhtäkkiä se ajatus sitten lähti lentoon! Suunnitelmissa onkin nyt vaihtaa sohviin uudet päälliset (ne on tilattuna) ja kenties vähän myös laittaa maalipensseliin vauhtia. Odotan innolla!! ❄


❄ Koulussa on tällä hetkellä yksi projekti tekeillä. Sitä(kin) varten pitäisi vähän ommella. Ompelukone töröttää tuossa ruokapöydän kulmalla ja täällä on oikeastaan ollut aika kaamea kaaos jo jonkun aikaa... Mä oikein odotan, että saan noita koulujuttuja alta pois ja siivottua kunnolla. Yksi pitkään tekeillä ollut ryhmätyö saatiin onneksi tänään valmiiksi (ja voi vitsi me ollaan siitä niin ylpeitä!!). Palautettavia tehtäviä on viikon sisällä kolme odottamassa, tosin ne ei ihan kauhean haastavia ole. Jos nyt seuraavat pari etäpäivää koitan saada ompeluksia tehtyä ja tehtävät ahkeroitua kasaan, niin sitten viikonloppuna voisin vaikka päästä näihin sisustelujuttuihin käsiksi! ❄


❄ Ensi kevään harjoittelupaikka on nyt selvillä ja sitä myöten eräänä päivänä marssin töihin pyytämään jatkoa opintovapaaseen. Mua aina kauheasti stressaa kaikki keskeneräinen ja epäselvä, kuten nyt vaikka tuo kevään tilanne on ollut. Yksi tuskailun aihe on nyt sitten pois päiväjärjestyksestä ja voin keskittyä täysillä vaan opiskeluihin ja harjotteluun sinne alkukesään saakka. Mahtavaa!! ❄

❄ Lumisia terveisiä täältä, mä taidan nyt alkaa miettiä niitä odottavia koulutehtäviä. ❄

Heli

perjantai 10. marraskuuta 2017

viikon varrelta


Vietän täällä taas etäpäiviä. Kyllä tää vaan on ihanaa, kun saa kotona olla!! Olen paljon miettinyt tätä jaksamistani ja työtä ja opiskelua jne jne jne. Välillä on pirtsakka olo, välillä ihan tööt. Välillä on ihan selkeät sävelet, miten tästä eteenpäin ja sitten taas menee kaikki aivan sekaisin, enkä enää yhtään tiedä mitä tekisin. Ensi vuoden alussa tuleva koulutuksen reformi on niin paljon epätietoa aiheuttava asia, että on kyllä oikeesti tosi vaikea tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan. Onnistuuko mun mahdolliset jatkosuunnitelmat esimerkiksi, vai eivät...


No, meidän opiskelu kuitenkin on ihanaa. Eräänä koulupäivänä mentiin Repovedelle patikoimaan. Siis oikeesti, voiko mikään opiskelu olla näin mahtavaa?? Käveltiin enemmän ja vähemmän tiiviissä ryhmissä, kiipeiltiin kalliolla, välillä pysähdeltiin. Istuttiin kodalla, tuijoteltiin nuotiota, syötiin eväitä. Kaiken ohessa opiskeltiin asioita. Päivä oli kaunis ja kirkas, mutta melko viileä jo kuitenkin. Pari hurjaa kävi silti uimassa!! 


Mulla on edelleenkin vähän auki, mihin suuntaudun opinnoissani erityisesti. Tahdon edelleenkin kaikesta jotain. Kevään harjottelua olen miettinyt kovasti, parista paikasta olen kysellyt (ne liittyy yhteen) ja tavallaan mulle on jo paikka tiedossa. Silti vieläkin epäröin..... Mua jostain syystä todella paljon hirvittää hyppy uuteen, niin kovasti kuin sitä haluankin. Mietin, vieläkö selvittelen harjoittelun tiimoilta lisää muitakin paikkoja, jakaisinko sen pitkän jakson useampaan paikkaan jne. 


No enivei, Repoveden parkkipaikalla odotti "kiva" yllätys, kun mun autosta oli takakumi tyhjä. En yhtään kotoa lähtiessä huomannut, että siinä on vikaa... vaikka varmaan oli jo lähtiessä (menomatkalla auto oli ihmeen vetku). Onneksi ihanat koulukaverit ja opettaja auttoi asiassa. Mä olisin ehkä osannut vaihtaa ton itekin, jos olisin ihan yksin ollut, mutta meidän reippaat pojat auttoi ja suuri kiitos siitä heille! Sitä paitsi olisin kyllä ilman koulun autosta lainattua pulttiavainta (tai mikä lienee onkaan nimeltään...) ollut totisessa pulassa... renkaassa kun oli kahta eri kokoa olevia pultteja ja mulla avain vain toisiin!


Kelit on ollu kyllä todella vaihtelevia. Välillä sataa vettä ja välillä on aivan ihania pikkupakkasia. Olen nyt koittanut ottaa tavaksi lähteä koiran kanssa vapaapäivinä lenkille heti aamusta. Välillä saan aikaan jopa ottaa kameran mukaan. Aivan mahtavalta näytti yhtenä aamuna, kun sumu leijaili tienoilla!


Mietin tänä aamuna, että asioilla on kyllä lähes aina kaksi puolta. Joskus nimittäin todella, todella ärsyttää, kun on koira, jota pitää lenkittää... (vaikka tottakai rakastan koiraani). Olis välillä kiva vaan tehdä omia juttujaan ajattelematta, että se lenkkikin pitäisi tehdä. On kuitenkin niin, että jos sitä koiraa EI olisi, en tiedä saisinko itseäni ulos ollenkaan. Ja aina siellä lenkillä on sitten kuitenkin mukavaa. Tai no, ainakin melkein aina.... Mutta eipä tulis ihasteltua kaunista luontoa läheskään niin paljon, mitä nyt koiraa lenkittäessä tulee. Joten kiitos vaan pienelle koiralleni, kun "pakottaa" mamman ylös, ulos ja lenkille!


Mulla oli ajatuksissa tällä viikolla vapaapäivinäni (tai siis ETÄpäivinäni, köh köh..) tehdä monenlaista. Sen lisäksi, että tein tän viikon tehtävän valmiiksi ja palautin sen, ajattelin ommella. Mulla on sieltä lapasten ompelemisesta asti ollut kone tuossa alakerrassa töröttämässä, että joku päivä siihen tartun. Mutta miksi se aloittaminen on niin älyttömän vaikeeta?? En vaan saa tehtyä asialle mitään, vaikka mulla olis ommeltavaa ihan jonoksi asti... Pitäis fiksailla työvaatteita, jotka saatiin koulusta (ne on mulle joka suuntaan älyttömän isot), pitäis lyhentää toppahousut, pitäis ommella kestohedelmäpusseja, ja pitäis tarttua myös siihen lapasten ompeluun, jos oikeasti aion niitä väsätä useammat joululahjaksi..... No, jospa kohta...??


No, ei kai tässä auta nyt muuta kuin aloittaa ja kokeilla, josko se ompeleminen jotenkin alkaisi sujua. On se vaan todettava, että porukassa kaikki sujuu kivemmin, niin ompeleminen kuin kokkauskin. Vaikka tykkään olla yksin ja tehdä itsekseni asioita, jotkut asiat vaan kaipaa pientä potkua ja tsemppiä, että saa edes aloitettua. Joka tapauksessa NYT mä tästä nousen ja aloitan. Tulen sitten esittelemään, mitä kaikkea hienoa sainkaan aikaan... hah!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli

torstai 2. marraskuuta 2017

ihana, aurinkoinen aamu ♥


Ulkona on reilut kymmenen astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Aivan mahtava ilma!! Aurinkoinen aamu innosti pukemaan ulkovaatteet päälle jo ennen aamupalaa ja käymään vähän tuolla kävelemässä koiran kanssa. Kun oli vaatetta tarpeeksi, ei ollu yhtään kylmä. Olen siis jo kaivanu toppahousut ja -takin esille.


Mulla on etäpäivä koulusta. Olen kyllä niin onnellinen siitä, että voin olla kotona tällä lailla!! Toivon tosi paljon, että voin rauhassa opiskella nyt nämä opinnot ilman, että olen pakotettu menemään töihin jossain kohtaa. Ja töihin siis siksi, että raha kerta kaikkiaan loppuu. Saa nähdä. Toivon, että opintojenkin jälkeen voin kuitenkin tehdä vain osa-aikaista työtä. Jotenkin tuntuu, että en mitenkään jaksaisi täysiä viikkoja. Enkä edes haluaisi.


Nykypäivän maailmassa tuntuu olevan jotenkin tosi tärkeä asia se, että on täydet tunnit töitä. Ymmärrän asian, jos on vaikka yksin ja on kaikista kuluista ihan pakko selvitä yksin. Mutta entä jos on kaksi palkansaajaa perheessä? Voisiko riittää pienempikin panos työelämään? Vaikka jopa molemmilta? Kuvittelisin, että kaksi osa-aikaista työtä tekevää pystyisi yhden talouden pitämään pystyssä. No, riippuen tottakai siitä missä, miten ja kenen kanssa asuu (onko vaikka lapsia jne). Mutta... olen silti taipuvainen ajattelemaan, että jokainen voi tehdä valintoja elämäntapansa suhteen. Elää voi kalliisti tai vähemmän kalliisti.


Olen tässä syksyn mittaan koittanut pistää todella kovasti kuluja kuriin. Ei sillä, että meidän kahdenkaan tuloilla erityisen leveästi eleltäisi... mutta jos tulossa on ajat, että todella vain mies on töissä ja minä opiskelen jollain onnettomalla opintotuella, on kyllä mietittävä, mihin pennosensa laittaa.


Esimerkkinä säästöstä vaikka se, että lopetin sanomalehden tilauksen. Tänään on eka päivä, ettei aamulla ollutkaan enää postilaatikossa lehteä. Sinänsä tykkäsin kyllä lukea uutiset perinteisestä paperisesta lehdestä. Oli jotenkin rauhoittavaa istua alas ja selailla lehteä. Mutta no, näkeehän nuo jutut telkkarista ja netistäkin, vaikka en kyllä suuremmin tykkää netistä mitään lehtiä lukea. Joka tapauksessa aika kallis on mielestäni tämä meidän paikallinen lehti, joten se nyt sitten jäi pois meidän elämästä.


Koitan myös tiristellä vesilaskun kanssa entistä enemmän. Koulun myötä tietoisuus maapallon vesitilanteesta on iskenyt ihan tosissaan tajuntaan ja osaltani koitan siis vähentää selkeästi veden käyttöä - hyöty on sekä rahallinen, että ekologinen. Hankin meille ekosuihkun, jonka pitäisi kuluttaa vettä suunnilleen puolet normaalia suihkua vähemmän. Tunnustan, että sen käyttöön on vielä totutteleminen... mutta sitkeästi koitan nyt vaan tottua siihen. Olen myös koittanut nopeuttaa suihkukäyntejä ihan reilusti - minähän siis rakastaisin seistä siellä kuuman veden alla vaikka miten kauan... Otin kerran oikein aikaa ja noin kolmessa minuutissa kyllä selviän suihkusta (pesen tukan shampoolla, mutta käytän sitten hiuksiin jätettävää hoitosuihketta vasta pyyhekuiviin hiuksiin suihkun jälkeen, enkä käytä mitään sientä tms. saippuan levittelyyn, vaan otan saippuaa käsiin ja pesaisen sillä naaman, kainalot jne. ja huuhdon samantien).


Me katsottiin koulussa yksi aivan kaamea dokumentti... Kyllä tuli taas niin toivoton olo. Surullista, miten piittaamattomia ihmiset on. Niin surutta tuhotaan luontoa ja tapetaan eläimiä sukupuuton partaalle. Ei välitetä paskaakaan siitä, että ilmasto lämpenee ihan niiden omien arkipäivän valintojen kautta. Ja sitä ihmettelen todella paljon, että vaikka on aivan selkeästi todistettu eläinten kasvatuksen (ruoaksi) olevan yksi suurimpia luonnon saastumisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttajia, niin edelleen vegaanit on todella tuomittavia "hipstereitä", joita sopii irvailla joka välissä... Minun henkilökohtainen mielipide on, että ihan helpoin ekoteko, mitä ihmiset voi omalla kohdallaan tehdä, on eläintuotteiden käytön vähentäminen. Siis edes vähentäminen, ei kaikkien todellakaan tartte vegaaneiksi alkaa.

   
No, syömisistä puheen ollen... Mulla on ollut viime aikoina taas niin hirveitä vatsaongelmia, että mun on nyt pakko kokeilla jättää ruisleipä kokonaan pois. Mä rrrrrrakastan niitä ohuita ruispaloja (ja syön niitä tosi paljon...). On oikeesti tosi kamalaa jättää ne pois. Nyyh. Mutta ei ole enää mitään tolkkua siinä ripulin määrässä... Joten täällä nyt sitten kaurapuuroa ja mansikoita söin aamupalalla (ja hipelöin ruispalapussia...). Eilinenkin meni jo ilman ruisleipää ja myönnettävä on, että muutos oli heti huomattavissa. Sinänsä on aivan älytöntä, että en meinaa kyetä olemaan ilman leipää, vaikka aivan selkeästi huomaan, että oireet on todennäköisesti siitä johtuvia. Mulla on joku käsittämätön nälkäkuoleman pelko, jos/kun joudun jättämään mun "jokapaikansyömisen" eli sen ruispalan pois... No, koitan edetä nyt päivä kerrallaan. Ja lohduttautua kauraleivällä...  


Pompin nyt ihan asiasta toiseen, mutta pitää vielä tästä kotona olemisesta tuoda esille tämä puulämmitys. Mä koen jotenkin sellasta tosi ihanaa vanhanaikaisuutta, maalaisuutta ja jotain ihmeen "alkukantaisuutta" siinä, kun kannan puita sisälle ja laitan tulia uuniin. Just joku oikein napakka pakkasaamu vaikka... kun tumppaan vaatteita päälle, että tarkenen yleensä mennä hakemaan puita tuosta piharakennuksesta, ja koira viipottaa siinä lähistöllä, sitten raahaan puita sisälle, riisun paksut vaatteet pois ja alan viritellä niitä tulia... Teekuppi käteen, villasukat jalkaan - tai vaihtoehtoisesti vaikka sitten tiskaaminen tulen rätinä taustalla... siis niin parasta ja ihanaa!! (Tiskaaminenkin on minusta ihanaa oikeesti! Toivoisin, että meidän tiskikone joskus vielä hajoaa - uutta EI tule!!) Tällainen aurinkoinen päivä on vielä oikein tuplabonus tähän fiilikseen! ♥


Tuohon puulämmitykseen ja käsitiskaukseen liittyen on ihan pakko vielä tästä haavetalosta vähän kertoa... Mä siis todella, todella, todella haluaisin asua pienesti. Ihan pienesti. Vain tupakeittiö ja makkari, plus jonkunlainen kylppäri. Puulämmitys, käsitiski ja pulsaattoripesukone. Tämä pieni talo olis ollut niin unelma... Pihassa oma kaivo (pumppailin jopa vettä sieltä, kirkkaalta näytti), taloon ei siis tule vettä ollenkaan, eikä siellä ole viemäriäkään. Pihasauna oli myös ja vielä yksi toinen piharakennus, jossa oli mm. varastotiloja ja kolmereikäinen puucee. Mutta tarkempi tarkastelu valitettavasti osoitti valtaisan remontin tarpeen... katto, välikatto ja lattiat kaikki uusiksi, piipun muuraus uusiksi, varmaan uunienkin... ja kyllähän se veden tuleminen ja meneminen olis myös ihan toivottava uudistus... eli jäljellä olis enää ollut suunnilleen seinät. Siellä oli useassa kohtaa lahovauriota ja nähdäksemme myös hometta ja jotain sientä. Saunarakennus oli ihan paskana jne. Vielä eilen illalla mietittiin, josko kuitenkin... Mutta ei, parempi unohtaa. Hintapyyntökin oli ihan huima kuntoon nähden. Ja naapuri turhan lähellä. No, ehkä joskus löytyy joku toimivampi juttu. Tai sitten ei - jää nähtäväksi.


No, palataanpa haaveista ja haihatuksista tähän nykyhetkeen... Vaikka mun jaksaminen ja mieliala ei todellakaan huido missään suurissa korkeuksissa noin niin kuin yleisellä tasolla, niin just vaikka tänä aamuna mulla oli kyllä todella vahvoja onnen fiiliksiä. Tuolla ulkona kävellessä, pakkasen huurtamia heiniä ihaillessa, auringon lämmittäessä pakkasenpuraisemia poskia... voi että miten hyvä mieli olikaan! Suureksi osaksi se johtui siitä, että voin olla kotona. Mä vaan nyt tarviin niin kovin tätä rauhaa ja hiljaisuutta, yksin olemista ja siis todella vain olemista ilman työtä. Tarviin sitä, että voin tehdä jotain mistä todella tykkään - esim. opiskella tuota alaa, joka kiinnostaa aivan valtavasti.


En ole ihmisenä mikään yleispositiivinen todellakaan, ennemminkin aika vahvasti negatiivinen... tai sitten vain realisti. Mutta just nyt tänä aamuna ja päivänä olo on hyvä, oikein hyvä. Pitäis varmaan opetella positiivista ajattelua enemmän... etsiä niitä hyviä juttuja, mitä jo on  sen sijaan, että märehtii ja murehtii jatkuvasti erilaisia asioita - joille ei välttämättä edes voi mitään. Pitää elää se oma pieni elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla - esim. minun kohdalla tarkoittaa sitä, että koitan omilla valinnoillani elää ekologisesti, vaikka se onkin vain pisara meressä... mutta jo se, että kuitenkin yritän parantaa maailmaa, edes vähäsen, parantaa omaa mielialaa sen sijaan, että se on koko ajan sellanen "ei tästä mitään tuu, ihan turhaa kaikki".

Näillä puheilla; positiivista päivää kaikille, minä käyn nyt etätehtävän kimppuun!

Heli