sunnuntai 21. toukokuuta 2017

ihana, aurinkoinen Barcelona ♥


No hei!! Käytiin miehen ja ystäväpariskunnan kanssa Barcelonassa. Lähdettiin lauantaiaamuna ja palattiin keskiviikkona. Miehet meni kattoo formuloita lauantaina ja sunnuntaina ja me naiset sitten kierreltiin sillä välin katselemassa paikkoja (ja kauppoja...). Maanantaina ja tiistaina sitten pyörittiin porukalla ympäriinsä.

Oli niiiiiiiiiiiiiin lämmintä ja ihanaa, ah!!! ♥ Vihreää, kesäistä, kaunista, aurinkoista, upeaa, mahtavaa, ihanaa. Ja sanoinko jo, että lämmintä?? =D Nähtyä tuli niin tavallista katuvilinää kuin monia uskomattomia nähtävyyksiäkin. Nyt on varpaita huljutettu Välimeressä, cavaa juotu, paellaa ja mansikoita syöty. Kuljettiin niin metrolla kuin muillakin kulkuvälineillä, ja sen lisäksi käveltiin joka päivä jalat tainnoksiin ja yhdet kengätkin puhki asti. Aurinkoa tankattiin urakalla.

Oli tosi kivaa reissata ystävien kanssa. Nämä meidän ystävät on reissanneet paljon ja myös Barcelonassa käyneet aiemmin - olikin tosi helppo kulkea siellä, kun oli osaavat oppaat omasta takaa. Jos olisi menty miehen kanssa kaksistaan, olisi kyllä moni paikka jäänyt meiltä näkemättä ja kokematta. Kiitos vielä seurasta ja kaikesta H&J! ♥

Tässä teillekin kuvia iiiiihanasta reissustamme!

Huomaa kellonaika ja lähtöaika... Mentiin jo perjantai-iltana ystävien luokse. Nukuttiin yöllä ehkä 1,5 tuntia ja klo 03 lähdettiin bussilla kohti lentokenttää.

Papukaijoja!! Ihka oikeita!! Ällistyttävää!! Ja näitä hienoja lintuja jotkut siis pitää pienissä häkeissä...

Sagrada Familia. Jä-ri-syt-tä-vän iso ja hieno!!

Gaudin suunnittelema talo. Omalaatuinen, hieno!

Miksi meidän kaduilla ei ole näin hienoja katukiviä, kysyn vaan??

Siis kerta kaikkiaan upeita koristuksia taloissa!!! ♥

Eräiden sandaalien tarina päättyi Barcelonaan... Miesparka tallusti näillä yhden kokonaisen päivän siellä formuloissa - ne hajosivat jo matkalla sinne...

Upea kokemus tämäkin!! Mentiin tällaisella Telefericillä Park de Montjuiciin. Tuolta näki koko kaupungin!

Niin hienoja paikkoja, uuh!!!

Aaah, mikä mahtava meri!! ♥

Ravintola nimeltä Peggy Sue´s. Amerikkalaista ruokaa. Hauskan näköinen paikka!

Matkalla Park Guelliin (jonne ei lopulta edes menty sisälle). Niin jyrkkä mäki, että matkalla oli liukuportaat!

Mäeltä näkyi merelle saakka!

Turisti ihailemassa näkymiä. =D Olisin muuten selvinnyt koko reissun vain muutamalla vaatteella: toppi, shortsit, sandaalit ja huivi (plus alusvaatteet). Pidin tuota samaista settiä joka ikinen päivä... pesin vaan välillä paidan ja vaihdoin puhtaat alusvaatteet. =D Illalla lisäsin asuun vielä pitkähihaisen paidan. En siis ollut osannut varautua, että olisi noin lämmintä... oli käytännössä vain yhdet kunnon hellevaatteet mukana!

Aivan ihana lattia eräästä kaupasta.

Mielettömän herkullinen paella! ♥

Iltavilinää Ramblalla. Kaikenlaisia kaupustelijoita riitti, esim. etualan mies. Kun paikalle saapui poliiseja, tyypit kietaisi kamppeensa kankaan sisään, heitti nyytin olalle ja katosi!! Nähtiin muuallakin monta vastaavaa näppärää katoamistemppua. =D Taskuvarkaista varoiteltiin hotellillakin, mutta yhtään sellaista tilannetta ei tullut onneksi kohdalle.

Ihana ranta! ♥ Tuossa etualalla näkyy miekkosia, jotka myy tuollasia ranta-alusia/kankaita. Ostin sellaisen kotiinkin, tykkään siitä kovasti!

Turistin varpaat on Välimeressä!

Hurjan hyvä falafelkäärö. 

Hauska koristus. Jotenkin oli tosi paljon koristeellisuutta tuolla näkyvillä joka suunnassa.

Melko kapoinen katu!! Ja tuolla meni autojakin!!!

Jälleen joku mahtavan upea ja uskomattoman suuri kirkko.

Tämä oli ehkä joku stadion?? En ole varma... Kauppoja oli alakerroksessa kyllä, ja ihan ylhäällä kenties joku baari.

Tuliaisiksi tuotiin Suomeen lämpöaalto! Olkaapa hyvät! 


Me matkustetaan miehen kanssa todella, todella vähän. Perheen kanssa ei sitäkään vähää - koska rahaa sellaiseen ei vaan ole. Onneksi ystävämme osasivat etsiä meille kohtuuhintaiset lennot ja hotellit. Formulaliput oli aika hintavat, ja ihmetyttää, miten surkeat ne paikat siellä ymmärtääkseni olivat - siis tarkoitan sitä, että siellä kuulemma istuttiin ihan hartiat yhdessä ja ylemmän rivin ihmisten polvet alempien selässä. Harmi, että Suomen pojat ei nyt oikein pärjänneet. Mukavaa oli silti ollut. 

Pienestä budjetista huolimatta ajateltiin, että reissussa kun ollaan, niin ei ihan hirveästi pihistellä. Me syötiin muutaman kerran ulkona, käytiin kahvittelemassa ja jätskillä ja cavallakin muutaman kerran. Ostettiin myös eväitä ihan vaan kaupasta - ah niitä tuoreita aprikooseja ja mansikoita ja croissanteja... Ostin myös muutaman paidan itselleni ja tuliaisiakin vähän tuotiin. Hintataso oli mielestäni ehkä aavistuksen halvempaa kuin Suomessa, ei kuitenkaan paljoa. Ruoka oli kyllä aika halpaa.

Syömisissä yritin pitää niin vegaanista linjaa kuin mahdollista, kuitenkaan menemättä mahdottomuuksiin - en esim todellakaan tiedä mitä croissanteissa oli, oliko paella paistettu voissa (se oli niiiiin hyvää, että jotain rasvaa siinä oli pakko olla...) tai oliko falafelien kanssa kuitenkin jotain jogurttikastikettakin. 

Sen huomion tein, että englantia tuolla ei oikein osata. Vaatekaupoissa eivät tajunneet sanaakaan mistä puhuttiin... ja ruoan kanssakin oli välillä melkoisia ymmärrysongelmia; esimerkiksi kun kysyin onko heillä "anything vegan", he vastasivat että "becon??" =D No, hotellissa ja muissa turistipaikoissa kyllä myös enkku taipui.

Tämä reissu oli siis meille harvinaista ja ihanaa herkkua, josta ainakin minä nautin ihan täysillä! (Miehellä oli kaikesta tallustelusta jalat välillä niin kipeänä, että meni jo hitusen ehkä kärsimyksen puolelle...) On ihan mielettömän mahtavaa, kun pääsee näkemään livenä kaikkia noita upeita rakennuksia ja paikkoja, vuoria ja meren, ja kokemaan sen mahtavan lämmön ja auringon - varsinkin, kun reissumme aikana taisi koti-Suomessa tuprutella vielä lunta.

Toivottavasti piditte kuvista ja saitte osanne siitä ilosta ja ihanuudesta, jota matka meille toi! Ja jos vain mahdollisuus tulee matkustaa, niin suosittelen lämpimästi Barcelonaa! ♥

Heli

PS. Pahoittelen lukuisia huutomerkkejä!!! Mutta ei voi kertoa reissusta muuten kuin intoa täynnä!!! ;)

perjantai 5. toukokuuta 2017

elämän suuria ristiriitoja


Mua tuskastuttaa juuri nyt aika paljon asia nimeltä älypuhelin.

Mä olen niiiiiiin vannonut, että en ala tuon älypuhelimen orjaksi. Olen ajatellu, että mä en tarvii sitä puhelinta koko ajan ja joka paikassa. Mutta näköjään olen siinä nykyään ihan yhtä paljon kiinni, kuin vaikkapa nuoriso. Tsekkailen jokaisen kilahduksen perään, että kuka se siellä minua kaipailee tai mitä sinne facebookkiin joku just naputteli... Ja mitä mä tänään tein?? No jotain, mitä vannoin, että en ainakaan IKINÄ ihan VARMASTI tee: latasin puhelimeen pankkisovelluksen. Joka on itse asiassa jo TOINEN pankkisovellus puhelimessani...

Mua ärsyttää ihan oikeesti, kun ihmiset nykyään tuijottaa puhelimiaan kaikkialla. Vielä ärsyttävämpää on, että teen sitä itsekin. Kuitenkin mä olen oikeesti tosi vainoharhainen ton kapineen suhteen. En halua laittaa sinne mitään paikannustietoja ja kammoan syvästi ajatusta, että puhelinta voi joku näppärä kuunnella, siis myös silloin, kun se vaan yksikseen lepää vaikkapa vieressäni pöydällä. Nykyään ihan oikeesti joskus jotain syvällistä jutellessani mietin, että missä on puhelin, ja eihän se vaan oo niin lähellä, että sitä kautta vois joku kuulla mun jutut...

Mä ihan oikeesti INHOAN tätä tilannetta. Myöskin sitä, että kun menet tuonne puhelinkauppoihin, siellä on lapseni ikäiset henkilöt opastamassa mulle millainen liittymä kannattaa olla jne. Ja kun mä EN TAJUA asioista mitään!! Tyypit selittää asiat hurjalla nopeudella ja puhuu kieltä jota en todellakaan käsitä. Mua ärsyttää vertailla liittymien ominaisuuksia, hintoja, netin määrää jne jne jne... Eiiiiiih, en kestä!! Äskettäin vaihdoin meidän liittymät just operaattorilta toiselle ja voi että sitä tekstaripommitusta, mikä alkoi sieltä ex-operaattorilta siinä vaiheessa....

Ja ne kaiken maailman viestit, mitä sieltä tulee muutenkin - ellet ole tajunnut laittaa jotain markkinointiestoa liittymääsi. Voi elämä sentään. Ja jokainen lasku on yhtä kuin kuusi sivua heprean kieltä, kun koittaa setviä niiden etujen ja alennusten ja gigojen ja megojen maailmasta, että millainen olis se ihan oikea tarve ja käyttömäärä ja millainen liittymä kannattais olla.

Oikeesti: hirveä ristiriita!! Haluaisin elää luolamiesten aikaista yksinkertaista elämää (no, hitusen ehkä kärjistettyä tämä nyt...), mutta "joudun" elämään tätä digiaikaa. Ja imeydyn siihen mukaan ihan sujuvasti itekin, ja hamuan vaan lisää, lisää, lisää... 

Mulla oli vielä pari vuotta sitten ihan peruskännykkä, jossa oli ihan supersurkea netti, josta joskus vilkaisin sähköpostit. Sitten sorruin ostamaan sen Lumian, jonka kamera alkoi lopulta ärsyttää, eikä se Windowskaan vissiin enää oikein pelittänyt. Ja sitten sorruinkin tuohon uusimpaan puhelimeeni, joka on siis käytetty kylläkin, mutta siinä piti olla tosi hyvä kamera (ties vaikka olisikin, en vaan osaa käyttää...) ja jonka kanssa olen todellakin nyt sitten sortunut kaiken maailman sovelluksiin.

Tavallaan on aivan hiton kätevää, että yhdessä pikkuruisessa luurissa on koko maailma: sähköposti, messenger, whatsapp, facebook. Pankki, wilma, ePassi. Työvuorot, herätyskello, kalenteri, kamera. Katsomo, Areena ja Telia TV (mutta hei, nolla euroa eka kuukausi...!!). On hetkiä, että mä selailen Play-kaupasta, mitä kaikkea kivaa siellä oliskaan... Ja on hetkiä, kun mun tekis mieli ihan oikeesti vaihtaa takaisin siihen vanhaan perusluuriin, koska en vaan kestä tätä, että roikun itekin ton luurin kimpussa koko ajan!!!

Tämä todella, todella on ristiriitaista! Mä tykkään, kun kaikki on puhelimella niin kätevästi hoidettavissa - ja toisaalta mä en kestä, kun puhelin on tullut melkein elämääkin tärkeämmäksi asiaksi. Mä silmäilen mainoksia, että pitäiskö hommata VIELÄKIN parempi puhelin - ja toisaalta en TODELLAKAAN ole valmis laittamaan puhelimeen satoja euroja. Mä ihastelen muiden puhelimissa niitä tosi hyviä valokuvia ja haluaisin itekin saada otettua sellasia (eli uusi puhelin???) ja sitten toisaalta mä en kestä sitä, kun vaan kuvataan ja kuvataan ja kuvataan KAIKKEA. On TOSI kätevää, kun voi googlata ihan mitä vaan, missä vaan. Ja toisaalta.... *huokaus* tarviiko sitä nyt IHAN OIKEESTI olla koko ajan niin ajan hermolla??? 

Mä tiedän, että mä voisin yksinkertaisesti vaan laittaa puhelimen syrjään. Poistaa sieltä kaikki appsit ja mitä ne nyt onkaan ja käyttää sitä jatkossa vaan puhumiseen ja ehkä tekstareihin. MUTTA. Toisaalta mä en tiedä voinko. Koska on NIIIIIIN kätevää, kun voin viestitellä (ilmaiseksi) ystävälle Englantiin. Tai kattoa paljonko tilillä olikaan rahaa (ja tarvittaessa ihan pikapikaa siirtää sitä tililtä toiselle). Ja yhdellä viestillä saan kiinni koko rakkaan lapsikatraani. Voin tuosta vaan maksaa leffaliput ja vilkaista lapsen wilmaa. Ja voin nappasta puhelimen kautta telkkariin (chromecastin kautta..) ohjelman, jota en ehtinyt katsoa, koska olin silloin töissä. Ja mitä näitä kaikkia nyt onkaan...

Digiaika on kamalaa. Ja sitten se on ihanaa. En tiiä kumpaa enemmän. Aika ajoin sekoan tän asian kanssa. Aika ajoin sitten koen kaiken vaan ihan hyvänä. Pelkään, että oikea elämä valuu ohi, kun vaan tuijottelen ruutua. Ja toisaalta en ole koskaan ennen voinut näin hyvin vaikkapa pitää yhteyttä kaukana asuviin ystäviin.

Molempi parempi. Tai pahempi.
Mitä mieltä te ootte??

Heli

PS. Ja taas puhelin sanoi pling...

maanantai 1. toukokuuta 2017

vappuna


Aurinkoista vappua! Täällä aukeni aamu kirkkaana ja aurinkoisena, vaikkakin kylmänä - sen tulin toteamaan, kun käytin koiraa pissillä noin kello 8 ja vetäisin vain ohuen takin yöpaidan päälle, sekä kumpparit paljaisiin jalkoihin... Hyytävä viima oli! No, kauniin näköinen keli tuosta kuitenkin tuli, kun ajattelee, että täälläkin päin maata kävi kuitenkin lumipeite vielä pari päivää sitten.


Täällä tosiaan pyrytti ihan hirmuisesti lauantaina. Minä olin kuitenkin töissä koko piiiiitkän päivän ja illan silloin, enkä suuremmin asiasta "kärsinyt" - katselin vaan ikkunoista ulos, että ohhoh, mikä keli! Näky oli toisaalta masentava ja toisaalta suorastaan huvittava - sehän se, perinteinen vappusää... Lumi ei onneksi sen kummemmin sitten maahan jäänyt ja nyt se on lähes kokonaan poissa, joissain varjopaikoissa saattaa vielä olla nokare jäljellä.

Itse asiassa koko tämä kevät on ollut kelien kannalta jotenkin tosi hassua aikaa. Välillä yhtä aikaa sataa ja paistaa ja näkyvillä on sateenkaariakin - tämän taisin kuvata ikkunan takaa eilen:


Muistaisin jonkun sanoneen, tai jostakin lukeneeni, että vaikka kevät tuntui silloin maaliskuussa tulevan aivan hurjan aikaisin, niin keväästä olisi kuitenkin tulossa pitkä ja kolea. Silloin se tuntui ihan siltä, että ei kai sentään... Kun maa oli jo kuiva ja lumeton, ja kevät tuntui KERRANKIN tulevan tosi ajoissa! Mutta niin vaan ne ennusteet kuitenkin piti paikkansa... Tämä kevät on TODELLAKIN ollut pitkä ja erittäin kylmä!! Harva se yö on ollut pakkasta ja sitten on satanut vähän mitä milloinkin, jäätävästä vesisateesta rakeisiin, räntään ja lumeen. Maahan se ei ole enää suuremmin kyllä täällä jäänyt siltikään. Myös tuulet on olleet kovia tämän kevään aikana. Minun mielestä kevät on ollut tosi erilainen kuin mikään aikaisempi, tai sitten olen vain unohtanut nämä ilmojen keväiset temput! 


Sääliksi kyllä käy nuo kaikki muuttolinnut, mitä täälläkin jo pelloilla on... Mutta hei, juuri NYT näenkin ikkunasta kaksi västäräkkiä!! Eli ei se kesä enää niiiiiin kaukana kuitenkaan ole, vaikka kelit onkin näin oikuttelevaisia! ♥ No enivei, pelloilla on ollut joutsenia, sinne on tainnut joku pariskunta kehitellä oikein vakituisen evästelypaikkansa, kun useimmiten siellä ainakin ne kaksi on nähtävillä. Usein myös monta niiden kaveria. On niin hauska katsella, kun ne vaappuu eteenpäin, välillä menevät ojiin ja päät vain sojottaa näkyvillä... ja sitten ne lepäilee makailemalla siellä myös.


Yhtenä päivänä katselin, että mitäs porukkaa tuolla pellolla myös on... otin kameran mukaan ja meinasin mennä koiraa käyttämään lenkillä ja samalla kuvata, mutta mitä vielä... hyvä että ulos ovesta pääsin, kun nämä vieraat päätti häipyä. Jotain hanhia olivat ja näköjään to-del-la arkoja. Matkaa lintuihin oli kuitenkin useampi sata metriä ja silti sinkosivat siitä karkuun, vaikka vaan omassa pihassa kävelin.

*Nyt pihalla kävelee harakka. Voi että miten on kaunis lintu sekin! Tosin on myös melkoinen sotkija - aina kun näen tai kuulen harakoita, alan ensimmäisenä miettiä, että voi ei, onko pihalla joku roskapussi... Jos nimittäin on, se on takuuvarmasti revitty säpäleiksi ja levitetty pitkin poikin!


Koiralle kevät on supertylsää aikaa... Se nimittäin pyritään pitämään silloin lenkillä kiinni, ja sehän ei ole kivaa ollenkaan. Se rakastaa kaivella pelloilla ja juosta milloin minkäkin linnun (siis taivaalla lentävän...) perässä, mutta nyt haluan pitää "meidän" joutsenet pelloilla rauhassa ja siksi on koiran tyytyminen naruun kaulassaan. Tuo kuva on lähimetsästä, jossa tyttö on sen kanssa käynyt ja näköjään päästänyt myös irti... (kuva siis tytön ottama) Periaatteessa kyllä kunnioitamme lakeja siitä, että koira pitää olla kiinni, mutta lähimetsä on, noh, lähimetsä, pikku pläntti, jossa ollaan sen annettu olla irti. Pelloilla on kuitenkin nyt pääosin oltava kiinni ja tietenkin tien reunassa kulkiessa.

Ajattelen aika usein tätä eläinten omistamista ja ristiriitoja siinä... Meillä on kissa, joka todellakin saa olla ulkona irti - mutta toisaalta se ei kyllä edes taida tontilta poistua, mitä on tuossa sen kulkemista seurattu. Koirankin pitää mielestäni saada olla vapaana ulkona, ei tietenkään joka paikassa ja holtittomasti, mutta esim tässä meidän omalla isolla pihalla se onnistuu kyllä. Meitä toisaalta ympäröi nuo pellot, jotka sinänsä on turvallisia (monta sataa metriä peltoja joka suuntaan) eli koiralla ei ole vaaraa joutua esim auton alle, mutta sitten on tämä kevätaika ja linnut, sekä muutkin eläimet poikasineen (jänikset lähinnä), joiden perään siitä pihasta on hyvin helppo singahtaa, kun aitoja ei ole... joten kevään aikaan etenkin on koira sitten pidettävä tarkemmin silmällä, toisin sanottuna narussa, myös ihan pienten pihapissien ajan. Se on hitusen kyllä vastoin ajatuksiani... Mä vähän luulen, että kun meidän eläimistä aika jättää, mä en välttämättä enää eläimiä tule hankkineeksi, johtuen pitkälti siitä, että mua riipii juuri tällaiset ristiriidat. Eläimistä kyllä tykkään todella paljon. Mutta myös luonnon eläimistä, joiden pitäisi saada olla rauhassa...


Osa rippiruusuista on edelleen tosi kauniita! Niille muille tehtiin eilen tytön kanssa silppuritemppu...


Olen isommallekin tytölle aikanaan samalla lailla kuivattanut rippi- ja vissiin myös yo-ruusujen terälehdet ja ne on hänellä edelleen lasipurkissa kotonaan. Ovat kyllä kauniita sisustuksessakin sellaiset kuivat käppyräiset ruusunlehdet, kun ne on nättiin lasipurkkiin säilöttynä! Näiden kanssa on siis samat aikeet, ja ehkä nuo vielä auki olevatkin ruusut kuivatetaan sitten, kun alkavat väsähtää enemmän. Säästettiin myös joitakin kauniisti kuivahtaneita nuppuja laitettavaksi sinne terälehtien sekaan purkkiin. Ainoastaan yhden ruusun tyttö kuivattaa kokonaisena muistoksi.

★ ★ ★

Jaaha, pyykkikone tuolla piippaa. Minun vappu"hulinat" on siis ihan tässä kotosalla vaan... Ei eilenkään illalla tehty yhtikäs mitään sohvalla lojumista kummempaa. Meillä oli nuorisokin ihan vaan kotosalla - ollaan me aika tylsää sakkia! No, mulla oli usean iltavuoron "putki" alla, ja aivan hirveän kiireisiä päiviä/iltoja kaikki... Ei vaan jaksanut! Koitin kyllä illalla, että ottaisin vaikka lasillisen Fresitaa, mitä jääkaapissa oli jemmassa... mutta noh, sehän olikin ihan väljähtänyttä, kun oli ilman tiivistä korkkia siellä ollut... Kaadoin sitten lavuaariin vaan. En ole oikein mikään "otanpa yhden sidukan"-ihminen, minusta siinä yhdessä ei ole varsinaisesti mitään järkeä (otetaan kunnolla, jos otetaan...), joten eilenkin sitten otin sen sijaan kupin teetä ja vähän jäätelöä vaan.

No, tänään olis tarkoitus paistaa munkkeja, joten laitanpa nyt eka pyykkihommia eteenpäin ja jos sitten alkaisin vaikka niitä munkkeja valmistelemaan. Oikein mainiota vappupäivää kaikille, ei muuta kun suut sokerilla muikeiksi ja simaa perään!

Heli