tiistai 29. tammikuuta 2013

ärsytysjuttuja


Joskus ottaa kyllä niin sairaasti päähän. Esimerkiks silloin, kun ennen töihin lähtöä tekee perheelle ruokaa valmiiksi ja siivoaa paikat, ja sitten illalla tulee töistä kotiin ja tiskipöydällä on keko astioita ja kuivettunut ruokakattila on hellalla. Tai silloin, kun huomaa, että rahapussista on kadonnut kymppi ja armasta jälkikasvua tentatessa jokainen sanoo kirkkain silmin, että en se ollut minä. Jokuhan se niistä oli, se on selvä, mutta mites sen selvität. Ärsyttää tavattomasti myös silloin, kun on sen samaisen iltavuoron jälkeen kotona kello puoli kymmenen ja toteaa, että lapsilla on velvollisuudet suorittamatta eli kanihäkki siivoamatta. Ja kun sitten vaan lojutaan sängyllä lukemassa ja auotaan päätä siitä siivoomisesta, ja etenkin siitä, että "aina pitää valittaa". Prkl.


Ärsyttää myös sellanen, kun tuo mun ehdottomasti kaikkien aikojen lempikuppisarjani on kuihtunut yhteen melkein ehjään ja yhteen korvattomaan. Kuppeja oli alun perin kuusi kappaletta, niistä on todellakin hajonnut kaikki. Eikä minun syystä, vaan esimerkiksi lapset on vieneet kuppeja milloin mihinkin ja niiden kaveritkin niitä hajottaneet. Sitten on vain peitelty jäljet ja sanottu että hupsis. En ole etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään samanlaisia, joten jos sinulla on noita kuvan valkoisia sinikuvioisia kuppeja ja haluat niistä sopuhinnalla luopua, olen halukas ostamaan. 



Nuo kaksi karvaista eivät juurikaan ärsytä, päin vastoin ovat ehkä parasta mitä tässä talossa yleensäkin on. Kyllä koira on todellakin ihmisen paras ystävä.

Olen eilisen raivarin jäljiltä vielä tänäänkin niin vihainen. Se sotku kun tulet kotiin.. ja etenkin se rahan katoaminen rahapussista oli todella raivostuttavia asioita. Myös se, ettei toinen kanin omistaja todellakaan hoida velvotteitaan kiitettävästi, saa mut ajoittain niin järjiltäni... Yli vuoden olen joka v***n päivä saanut sanoa, että "onko siivottu, ootko vaihtanu puhtaan veden, onko pidetty vapaana, muistakaa että niille pitää antaa keppejä jyrsittäväksi - hakekaa niitä keppejä" jne jne. Ja viime aikoina olen sitten todennut enenevissä määrin pikku hampaiden aiheuttamia tuhoja siellä täällä, kun ovat vapaina. Aika härskisti käyvät myös koiran häkissä kusasemassa - jopa vaikka koira on itsekin siellä häkissä!! Myös ne riidat, mitä asiasta on armaan puolison kanssa... voi aaaargh!! Niin paha mieli koko ajan!!! Mokomista pikku jyrsijöistä tällainen episodi... No, itehän ne halusin lapsille hommata, että kiitos vain minä ite. 

No, ei tässä sen ihmeempää. Tällainen ärsytysmieliala nyt vaan päällä. Kohta kerään tässä itseni, kattelen elukoille ruoat illaksi valmiiksi, mietin myös jos perheelle tekis ruokaa (vai viittiskö vaivautua??). Meikkaan naaman ja puen päälle, kävelen kolme kilsaa töihin ja olen yhtä hymyä ja asiakaspalvelua iltaysiin saakka. Kyllä elämä on sitten ihanaa, jes.

Parempaa päivää juuri sinulle, joka tätä luet!

terkuin Heli

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

sunnuntai


Villasukkasunnuntai. Olen vaan lukenut (olen lukenut siitä kirjakasasta jo kaksi kirjaa!), katellut telkkaria ja ollut. Edelleen olen yöpaita päällä... aika ihanaa. Olen kyllä lähdössä parin tunnin päästä yhden kamun kanssa jutustelemaan ja varmaan me jonnekin kahvilaan mennään myös. Leppoisa sunnuntai siis!
Kuvassa ihanat ystiksen tekemät sukkani, ne tehtiin Virosta tuomistani langoista. Itsestäni ei ole sukankutojaksi (tai kai musta olis jos vaan viittisin...), mutta onneks on tuollasia ystiksiä jotka osaa ja viitsii! Tulollaan on joskus vielä mustat vastaavat, ihanaa!


Koitin tehdä sitä alakerran suunnitelmaa. Vetelin ruokapöytään mittakaavassa olevat teipit, missä on ikkunat ja oviaukot. Leikkelin paperista kalusteet. Ja sitten koitin sovitella niitä tuohon pohjaan... Mutta täytyy sanoa, että on aika vaikea tehtävä. Makkari olis toi vasen yläkulma, sinne mahtuis just sänky, seinästä pitäis tehdä vino että kulkureitti säilyis jne.

Makkari sinänsä olis ihan ok kokoinen tuolleen, eihän sinne muuta tarttiskaan kuin sänky, meidän vaatekaappi on nytkin olohuoneessa. Mutta sitten se keittiön tekeminen tähän ruokailutilaan onkin aika haasteellinen juttu. Ei yhtään ehjää seinää. Ikkunat niin matalalla, ettei niiden kohdalle vois tehdä kuin madalletun tason - mikään normikaappi tms ei niiden alapuolelle mahtuis. Ruokapöytäkin on korkeampi kuin ikkunan alareuna, tuntuis siis vähän tyhmältä laittaa pöytä siihen ikkunan kohdalle. Osa seinästä on muuria, jonka kohdalle ei tietenkään voi laittaa vaikkapa jääkaappia ja pakastinta. Ja ainoa paikka, mihin edellämainitut kunnolla mahtuis, on olohuoneen oviaukossa, josta ne siis suoraan näkyis sinne... ei hyvä.
En oikein tiiä pitäiskö nyt vain luovuttaa ja odottaa aikaa, kunnes talossa on enää vain yksi lapsi jolloin makkareista toinen sitten viimeinkin vapautuis meille... Kyllä mä varmaan vielä tätä mietintää pyörittelen, mutta noh, kattoo nyt tuleeko siitä koskaan totta. 


Pitäis vissiin saada viimein myös noi odottavat kamat tuosta jonnekin. Mattoja en ole mihinkään hukkaan heittämässä, tykkään erittäin paljon noista valkoisista räsyistä sekä räväkämmistä anopin kutomista myös. Ensi viikolla olen töissä ma-pe joten vissiin noi kamppeet nyt sitten tuohon taas jämähtää odottamaan aikaa parempaa... aika tyypillistä mulle. =)

Harmaa on kyllä keli. Huomaa heti, miten väsyttävä on fiilis, kun ei aurinko paista ulkona. Katselin äsken marraskuisia valokuvia, siellä aurinko paistoi ja oli vielä maa paljaana... Nyt vain odotellaan maaliskuuta, ainakin viime vuonna maaliskuun lopulla jo alkoi maata näkyä lumen alta. Onneks ollaan jo tammikuun lopussa!

Ei kai tässä sit muuta. Mukavaa sunnuntaipäivää kaikille!

terkuin Heli

perjantai 25. tammikuuta 2013

lukemista ja suunnitelmia


Menin sit tooooosi ajoissa nukkumaan eilen. 
Ihan jo tossa klo 02...
Kävin eilen kirjastossa pitkästä pitkästä aikaa. Olen ollu aikanaan tosi kova lukemaan, mutta sitten tuli tää tietokone... No kyllä mä koneellakin luen, en siis pelaa todellakaan. Mun lukeminen vaan on sitä blogien lukemista. Melkeinhän se on kuin lehtiä lukis, eikö niin? 

Joka tapauksessa eilen napsin kainaloon kasan kirjoja ja illalla sitten joskus kymmenen maissa aloin lukea tota kasan päällimmäistä. Enkä olis kyllä malttanut käsistäni laskea ollenkaan!! Oli ihan pakotettava itsensä petiin sillon kahden kieppeillä... Ja aamulla kun nousin jatkoin siitä mihin jäin. Kirja on nyt siis luettu ja voin todellakin suositella!

Noista muista kirjoista sen verran, että olen tykännyt Rissasen kirjoista, lukenut niitä monta ennemmin. Hietamies/Hirvisaari on myös kuulunut mun suosikkeihin. Ton Valkoiset lautalattiat otin ihan vaan kivan nimen vuoksi, en yhtään tiiä millainen kirja se on. Saas nähdä.

* * *

No, TÄNÄÄN on sitten todellakin mentävä ajoissa maate. Mua ihan jo suorastaan stressaa ajatus siitä, että on noustava klo 05.00. Ei hitsi, miten ihmeessä mä pääsen sängystä ylös?? Tai pysyn tolpillani sitten töissä 8 tuntia?? Ihan varmaan heräilen taas kaiken yötä, että apua, oonko nukkunnut pommiin... Lisäksi on aika haastavaa saada täällä sellainen nukkumapaikka, missä voin rauhassa nukkua jo suht aikaiseen.

Tuo haasteessa mainitsemani makkari-vatkaaminen on just tämän takia meneillään... Nyt me nukutaan tuollasessa välitilassa, mihin näkyy ja kuuluu telkkari, minkä ohi mennään lasten huoneisiin, minkä vieressä on vessa... Eli ei todellakaan mikään rauhallinen nukkumapaikka. Ja sitten kun ajatellaan, että kaikilla muilla on huomenna vapaapäivä, ei oo todellakaan sanottua, että tyypit olis hiljaa klo 21 perjantai-iltana. Meidän koiratkin on sellasia ovikelloja, että jos joku avaa ulko-oven, ne aloittaa jo yläkerrassa sen räksytyksen ja juoksee haukkuen läpi talon... että nuku siinä sitten.
Mä voisin joskus tota mun makkarimietintää vähän esitellä tarkemminkin. Ajatuksissa on ollut jo monta vuotta, että alakertaan tehtäis meille makkari tosta keittiöstä. Ensi kesänä (toivottavasti) alakerran lattiat remontoidaan ja siinä samassa sitten pitää se muutos tehdä, jos on tehdäkseen. Silloin nimittäin onnistuis helpoiten vesiputkien siirrot yms siinä samalla. Mulla on jo mitat otettuna, pitäis vaan nyt piirrellä mittakaavaan kaikki ja sitten alkaa miettiä että tuleeko liian ahdasta jne. 

Itse asiassa taidan alkaa siihen piirtelyhommaan just nyt. Joten eipä muuta kuin mukavaa viikonloppua teille kaikille!

terkuin Heli

torstai 24. tammikuuta 2013

11 asiaa

Pohdiskelija haastoi mut. Kiitos! Ensin pitää kertoa 11 asiaa itsestään, sitten vastata haastajan keksimiin 11 kysymykseen ja sitten vielä keksiä itse 11 kysymystä ja jatkaa haastetta eteenpäin. Huh, siinäpä urakkaa!
Tää on nyt ihan hirrrveen pitkä postaus taas, mut lukee ken jaksaa. 

No, tässä 11 asiaa minusta:

1. Tykkään kaappien siivoamisesta. Mieluiten sillä lailla, että saan sieltä kassikaupalla kamaa pois. Musta on jotenkin henkisesti erittäin ihanaa ja puhdistavaa, kun saan kaiken turhan tavaran pois. On esimerkiksi tosi ihanaa, kun lapset kasvaa vaatteistaan viimeinkin ulos ja ne pienet vaatteet saa laittaa veks. Olen tätä raivaamista harrastanut jo vuosikausia, ja jostain syystä aina sitä pois laitettavaa kamaa vaan löytyy. Sinänsä käsittämätöntä.

2. Mulla ei ole minkäänlaista intohimoa kirpparien suhteen. En tee niistä koskaan löytöjä, enkä oikein jaksais itse pitää kirppispöytää. Niinpä mä vaan lahjoitan ne kaappien kaivelun tulokset jonnekin, tai myyn erittäin halvalla pois, mieluiten jotain muuta kautta kuin kirpparilla.

3. Mua ahdistaa liiat tekstiilit. En tykkää verhoista, enkä sohvalla lisätyynyistä, just ehkä 2kpl menee, enkä tykkää torkkupeitoista siellä täällä. Pienimmällä muksulla on vielä ihan hirrrrveesti pehmoleluja, ja että mä meinaan saada pölykeuhkon jo kun mä katon sinne huoneeseen.

4. Mulla on tällä hetkellä laatikkokaupalla kamaa oottamassa loppusijoitusta, eli talosta poistoa, kun keksin suunnan niille. Myönnän, että meinaa iskea kitupiikki välillä, kun lahjoitan vaan kamaa pois.. nyt en kuitenkaan jaksais tehdä noille kamoille muuta kun kantaa ulos.

5. Mua häiritsee tieto, että mulla on jossain tavaraa millä mä en tee mitään. Inhoan sitä säästämistä. Esim vaikka just myin ison kasan kankaita (kahdella kympillä) niin ärsyttää kun tiedän, että vielä olis toinen kasa tuolla yhdessä kaapissa. En oo vielä saanut päätettyä, onko se turhaa tavaraa vai ei, eli säästänkö vai en. Se häiritsee mua tasan niin kauan, että saan tehtyä päätöksen, juu vai ei.

6. Edelliseen liittyen tuollaisten päätösten teko kestää. Ja kestää. Ja kestää. Olen ihan raivostuttava vatkaamaan ja vaivaamaan asioita. En todellakaan ole nopeiden päätösten nainen!! En tiedä miksi vatkaan ja vatuloin - ehkä siksi, että koitan päästä parhaaseen ratkaisuun. Useimmiten, sitten kun olen sen tuskallisen hitaan miettimisen jälkeen tehnyt päätöksen ja vaikkapa jonkun hankinnan, mietin viimeistään tunnin päästä, että olis sittenkin pitänyt valita se toinen. SIKSI koitan siis todella miettiä sen lopullisen ratkaisun tarkkaan... 

7. Täytyy sanoa, että toisaalta sitten kun jotain teen, haluan tehdä sen HETI. Jos esim olen aikani vatkannut vaikka jotain huoneen järjestystä tms, niin sitten kun se visio iskee, se pitää toteuttaa justiinsa. Olen esimerkiksi lähtenyt Ikeaan ihan tosta vaan naps. Ja siis sinne on matkaa meiltä 120km.

8. Tämänhetkinen isomman vatuloinnin aihe on makuuhuone. Siis että tehdäänkö meille makkari vai ollaanko tuolla vanhassa paikassa, läpikulkutilassa. Toisaalta ja toisaalta... eli yllättäen en osaa oikein päättää mikä olis viisainta.

9. Olen (ilmeisesti) tosikko. En vaan oikein jaksa repiä huumoria vaikkapa teemabileistä. En kertakaikkiaan osaa heittäytyä sellaseen. En myöskään osaa nauttia jostain ihan älyttömistä jutuista, kuten vaikka Juoppohullun päiväkirjasta. Työkaverien kanssa käytiin kattomassa se, ja että mä kärsin sen koko ajan. Siis niin typerä.

10. Olen sitku-ihminen. Aina on asiat paremmin "sit ku" sitä ja tätä. Suuri visioni onkin opetella elämään nyt ku.

11. Nää jutut ei nyt liity mitenkään toisiinsa, mutta mä kovasti koitan opetella myös menemään ajoissa nukkumaan. En oikein onnistu siinä koskaan, oon kauhee yökukkuja. Mutta tänään meen ajoissa, koska huomenna vasta onkin mentävä ajoissa, koska ylihuomenna on herätys klo 5.00... (help!!)  

* * *

Sitten ne kysymykset mulle:

1.  Missä näet itsesi vuoden kuluttua?
Todennäköisesti tässä. Sama työpaikka ja muutenkin aika samanlainen elämä.

2. Mikä on tyhmintä, mitä olet elämässäsi tehnyt?
Voi, niin monta typeryyttä mun elämään mahtuu... mutta toisaalta kai ne vaan on pitäny kokea, että nyt on just tässä.

3. Entä mistä saavutuksesta/teosta olet ylpeä?
Hmm.. hirveän vaikeita tällaset kysymykset...

4. Mukavin lapsuusmuistosi?
En mä muista. Ei tuu mitään mieleen...

5. Kaupunki vai maaseutu? 
Maaseutu.

6. Miksi?
Olis ihanaa asua vielä enemmän maalla ja omistaa oikea maatila. Pieni sellainen.

7. Mistä unelmoit?
Jos ihan itsekkäästi ajattelen, niin viikonlopusta jossain hemmotteluhoidoissa. Koko paketti, hiukset, iho, kroppa, mieli... lepoa, hierontaa, erilaisia ihania hoitoja jne. Voi ihanuutta!! Ja jos sitten noin muuten ajattelen, niin unelmoin siitä, että lapset löytää elämässä hyvän paikan itselleen, siis ovat onnellisia, itsellisiä ihmisiä.

8. Milloin itkit viimeksi?
Mä oon kyllä sellanen itkijä, että telkkariohjelmatkin saa mut kyynelehtimään... mutta en nyt muista millon olisin ihan oikeesti itkeny. Ehkä jonkun riidan jälkeen kuitenkin, yhteenotto teiniangstien kanssa tai jotain...

9. Mitä aiot tehdä huomenna?
Mulla on vapaapäivä, joten jos vielä nauttis kotona olemisesta. Ehkä vähän siivoilen, ehkä vaikka kiikutan ne odottavat roinalaatikot jonnekin...

10. TV vai kirja?
Ööö.. saako sanoa netti?? =) Tänään kyllä kävin hakemassa kirjastosta ison pinon kirjoja, en muista millon olisin kunnolla lukenut. Telkkaria kattelen aika harvoin.

11. Lempipiirrettysi?
No se sarjakuva nimeltä Jere. Niin osuvia teinijuttuja. =)

* * *

Ja nyt mä valitettavasti en kyllä keksi niitä kysymyksiä laitella, eli haasteen eteenpäin laittaminen jää tekemättä. Sorry. Joka tahtoo, saa kyllä mielellään napata matkaansa tämän ja vastata vaikka noihin samoihin kysymyksiin mitä mulle laitettiin.

Ja nyt mä lähden lukemaan lapsille ja sitten todellakin koitan mennä itekin nukkumaan... 

terkuin Heli

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

ihana sitruunatorttu


Silloin harvoin, kun mulla onnistuu joku leivonnainen ihan yli kylän, on vissiin pakko se kuuluttaa kaikelle kansalle. =) Ja antaa kaikille muillekin ohje, ja mahdollisuus kokeilla tätä ihan superhyperhyvää sitruunatorttua.
Ohje on uusimmasta Leivotaan-lehdestä, jonka sain tilalle, kun Maalaisunelma lopetti ilmestymisensä (olin siis tilaaja ja tilausjakso loppui kesken kaiken). Oikeesti yritin jopa perua tätä lehteä... ajattelin, että minä en mikään leipuri oo, mitä tuollasella lehdellä teen. Mutta kas vain, siinä on kivoja ohjeita ihan tosi paljon, ja itse asiassa tuntuu, että tuo lehti on mun kohdalla jopa osuvampi kuin Maalaisunelma kuunaan... Toi lehti kun on suurimmaksi osaksi kiinnostava, toisin kuin se M, jonka kerran pläräiltyään melkein jo saikin viskata kaapin perälle.

No, tässä siis kuitenkin teille tämä ohje, suosittelen todellakin kokeilemaan!! 

Sitruunaruudut
12-16 palaa

Taikina:
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
150 g voita sulatettuna

Sitruunakreemi:
3 keskikokoista munaa
2 dl sokeria
0,5 dl vehnäjauhoja
1 ison sitruunan kuori raastettuna
5-6 rkl sitruunanmehua

Tomusokeria koristeluun.

Tee näin:
1. Sekoita kaikki taikinan ainekset kulhossa. (Ohjeessa luki, että käytä yleiskonetta, jos mahdollista, mutta minä kyllä ihan ruokalusikalla vaan sekotin kaikki, ja aivan vaivatta sekottui.) Taputtele taikina uunipannulle, jonka koko on noin 20 x 25 cm. (Minä laitoin halkaisijaltaan 25cm kokoiseen piirakkavuokaan. VINKKI: laita korkeareunaiseen vuokaan/irtopohjavuokaan, koska kreemiä jäi minulta reilusti yli, kun reunat loppui kesken! Taputtelu muuten onnistui ihan sormia sotkematta lusikalla.)

2. Paista pohjaa 200-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia.

3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi sähkövatkaimella. Lisää kreemin muut ainekset. Valmis sitruunakreemi on melko löysää. Levitä kreemi torttupohjan päälle ja paista vielä 8-10 minuuttia. Siivilöi valmiin tortun päälle reilusti tomusokeria.

Aivan ihanaa torttua, tehkää ihmeessä!! Me syötiin se hiukan vielä lämpöisenä, eikä kuulkaa kauaa nokka tuhissut, kun vuoka oli tyhjä... Eli nuo palamäärät (12-16) on varmaan sellasia pikkupalasia... Meitä oli syömässä 5 henkilöä ja helposti hujahti. Ja kaikki tykkäs tosi paljon! Teen taatusti toistekin, myös vieraille uskallan tätä torttua tehdä - toivon ainakin, että onnistuu toistekin näin hyvin, minä kun EN ole mikään huippukokki saatikka leipuri... useinkaan en uskalla luottaa taitoihini vaan tartun kaupan valmisjuttuihin sitten mieluummin. Täytyy varmaan kokeilla, onnistuisiko tämän pakastaminen, jos tekisin sitten vaikka vierasvaraksi pakkaseen joskus valmiiksi.

Nam nam ja sitten vaan mahan viereen makaamaan...

Tein muuten tuosta lehdestä vielä yhden kuivakakun, kerron siitä sitten vaikka huomenissa lisää. Mielenkiintoinen lehti, ohjeet on sillä lailla kivan perusteelliset (tyyliin "laita uuni päälle") että minäkin onnistun. Jee!

Illan jatkoja, terkuin Heli

ja voittaja(t) on...

Kiitoksia paljon arvontaan osallistuneille ja tervetuloa myös uusille lukijoille!

Oli tosi kiva lukea teidän kommentteja. Täytyy sanoa, että mietin ihan useampaan otteeseen, kehtaanko edes laittaa mitään tuollasta kysymystä ilmoille... vähän niin kuin kalastelemaan kommentteja. Mutta olipa kuitenkin kiva kuulla, että tää tavis-arki on luettavan arvoista, sillä ihan oikeesti välillä mietin, että eipä tässä taida juur olla mitään mielenkiintoista. "Olin töissä, siivosin/empäs siivonnukaan, kakarat kiukkuaa, kävin koiralenkillä." =) 

No joka tapauksessa arvonta on suoritettu. Ihan sillein vanhanaikaisesti, että kirjoitin nimet lapuille, ruttasin laput ja heitin kippoon, hölskytin hiukan ja sitten kaivelin sieltä lapun, jossa luki....

Masha

Onnittelut siis Mashalle, laitappa osoitteesi tulemaan mulle tuonne sähköpostiini (löytyy tuosta blogin oikeasta reunasta) niin laitan sulle tuon söötin organizaattorin tulemaan.

No ajattelin sitten olla kiltti ja arpoa kuitenkin vielä sen suklaalevynkin... ja arpa osui siinä kohtaa lappuun, missä luki...

EevaK

Laitappa siis Eeva myös osoitteesi tulemaan, niin saat paluupostissa levyn Fazerin sinistä. =)

* * *

Mulla on tässä vapaapäivä meneillään. On aina vähän ristiriitainen fiilis, kun sitten vapailta kutsutaankin töihin... jotenkin tosi vaikea ottaa se oma vapaa ja mielessä vaan kolkuttelee, että olisko kuitenki pitäny mennä... Olin kuitenkin eilen illalla siellä kaverini hierottavana, ihana kaksituntinen selän, niskan ja käsien hieronta, voi autuus sentään, että siinä voisi olla vaikka vielä toiset kaksi tuntia aina! Ja olis vähän tuntunu kuin olis sen hieronnan heittäny suoraan kaivoon, jos olis aamulla menny tonne töihin ja alkanu rehkiä painavien laatikoiden kanssa viileässä... Joten tänään olen kotona ja aion ottaa rennosti.

Aurinkoista päivää kaikille!

terkuin Heli
  

tiistai 22. tammikuuta 2013

ihana päivä!


Tänään on taatusti edessä ihana päivä! On vapaapäivä, eilen jo imuroin ja laitoin paikat kuntoon - vaikkakin ajattelin eilen imuroidessani, että OIKEESTIKO tää on tehtävä taas, justhan mä vasta täällä hulluna siivosin...

Joka tapauksessa tänä aamuna on ollu hyvä fiilis. Vein porukoita aamulla bussiin/töihin että sain auton käyttööni ja päätinkin samaan syssyyn sitten olla reipas ja viedä koiratkin lenkille. Niin me sitten aamuhämärässä (noin klo 8) tuolla pakkasessa tallattiin menemään. Oli muuten aika kylmä, katsoin että -10 oli mittarissa, mutta täytyy sanoa, että tuntui jotenkin paljon kylmemmältä. Ei mulla yleensä tossa asteessa vielä tunnu, että naamaa nipistää ja kunnolla. Lenkiltä kun kotiuduin, laitoin kynttilöitä palamaan ja söin aamupalaa.

Ohjelmassa on kai seuraavaksi paperihommia, eli kaivan kuitit ja tiliotteet esille ja teen noita laskelmiani. Ajattelin vuodenvaihteessa, että voiskohan ton jo lopettaa, mutta en vaan raaskinut! Olen jo yli kaksi vuotta siis ottanut joka ikisen kuitin talteen ja laskenut tulot ja menot niin pilkulleen kuin vain voi. Ihan aina ei voi, koska mies ei ihan kaikkia kuitteja muista tuoda - aika hyvin kuitenkin on jo tässä ajassa oppinut =) Välillä kuitenkin joudun vähän arpomaan tiliotteesta, mitä milläkin kertaa on ostettu. Joku hulluus mua vaan ajaa totakin hommaa aina vaan tekemään... tykkään kovasti kyllä niiden kuittien kanssa välpätä. Mutta monta tuntia siihen saa kyllä aikaa kulumaan, kun joka kuitista sitten erittelee ostot eri kategorioihin. No, huvinsa kullakin!!


Mun lammas on hyvin suosittu myös karvatassujen kesken. Tai siis ei noin voi sanoa, koska aina toi toinen koira siinä vaan makaa... siis aina kun silmä välttää. Nyt tässä kuitenkin törötän minä, nenän edessä kupillinen teetä ja seuraavaksi siis niiden kuittien kimppuun.

Ai niin, ja mun siis piti kertoa vielä mitä muuta mukavaa tänään on tiedossa: vähän shoppailua ihan yksin ja rauhassa, ehkä jossain teellä tai syömässäkin käyn, sekä visiitti kaverille, joka tekee mulle jonkun hieronnan/hoidon. Kaverini on sellanen moniosaaja tolla alalla, joten katotaan mitä tällä kertaa tehdään. Hän on mulle tehnyt pari hoitoa, ekalla kerralla aivan ihanan jalkahieronnan ja tokalla sitten selkäjuttuja enemmän. Ai että odotan sinne pääsyä!!! On oikeesti aika harvinaista herkkua tollanen hemmoteltavana oleminen mulle, nyt olen vähän siihenkin päättänyt aika ajoin panostaa.

Ja vielä kiitän kovasti paljon kommenteistanne tuohon arvontapostaukseen!! Kiva kuulla, että nimenomaan nämä tavisjutut on se mikä tänne vetää. En mä muuta osaiskaan, vaikka ajatuksissa kyllä on tehdä esim kauneuspostaus... No, ken minut tuntee, tietää, että sekin on hyvin "tavis". Mut mua vaan on ajatteluttanut sellanen tehdä, joten ehkä tässä joku päivä se tulee. Tällä viikolla kun vapaapäiviä on aika monta ja aikaa tähän bloggailuunkin mukavasti.

Vielä ehtii osallistua arvontaan, ken organisaattoria taikka suklaalevyä kaipailee omakseen!

Aurinkoista päivää kaikille!

terkuin Heli

lauantai 19. tammikuuta 2013

arvonta!


Kuinkas olis pieni arvonta?!
Mä ajattelin jo ennen joulua, että arpoisin kalenterin/muistikirjan teidän kesken. En vaan sitten muistanu... Mutta jospas nyt. 

Eli osallistua saa kommentoimalla tähän postaukseen, kuitenkin niin, että kommentti ei ole vain "osallistun"-huikkaus, vaan vastaisitte kysymykseen, joka kuuluu:

Miksi seuraat blogiani?

Oikeesti välillä nimittäin mietin, onko näissä mun postauksissani mitään kiinnostavaa... Lukijoita on oikein huima määrä, en vaan tiedä miten moni täällä oikeesti käy ja käykö miten moni sitten lukijakunnan ulkopuolelta. Jos tilastoja tuijottaa, on päivittäisiä käyntejä blogissani kuitenkin aika paljon enemmän kuin vaikkapa kirjautuneita lukijoita.
Mullahan on sitten toi anonyymien kommentointi estettynä, johtuen aiemmista tosi asiattomista nimettömistä kommenteista, joten valitettavasti tähän ei voi osallistua anonyyminä. Mutta anonyymiys olkoot kunkin oma valinta.

Jokaiselle yksi arpa, halutessasi saat toki myös linkittää arvonnan omassa blolgissasi.
Osallistumisaikaa on muutama päivä... aika päättyy tiistaina 22.1. klo 21.00. Eiköhän siihen mennessä jokainen halukas ole jo ilmoittautunut. =)

Mielenkiinnolla odotan kommenttejanne ja toivon runsasta osallistumista arvontaan!

terkuin Heli

PS. Jos et mitenkään haluaisi kalenteri/muistikirjaa, voit halutessasi kertoa senkin. Jos arvonnan voittaa sellainen, joka ei halua kalenteria, hän saa sitten vaikka suklaalevyn. =) 

perjantai 18. tammikuuta 2013

aurinkopäivä, aurinkofiilis


Aamupalalla hapankorppua, teetä ja lanttua, nam!

Ai että miten ihana fiilis oli herätä aamulla puhtaaseen huusholliin! Paljon kivempi lähteä viikonlopuksi töihinkin, kun on saanut tän urakan päätökseen. Kirppiskamaa on edelleen tuossa kasallaan, mutta olkoon. Jos en saa niitä viikonlopun aikana kaupaksi, kiikutan ne ensi viikolla sitten eteenpäin. Osan varmaan sujautan takas omaan kaappiin.

Älkää saako muuten nyt väärää käsitystä. Kyllä meillä muutkin siivoaa tarpeen mukaan/pyydettäessä/käskettäessä, mutta nää isot projektit (kaapit tyhjäks) on ihan mun juttu. Mä todella tykkään penkoa ja kaivaa kaappeja ja karsia tavaraa, enkä ees halua, että muut sitä tekee. Mutta kyllä täällä välillä lapset imuroi, tai mies. Nyt oli kuitenkin sellanen isompi tää projekti, kun tosiaan halusin noita kaappeja koluta ja muutenkin siivota tosi perusteellisesti (mitä ei siis se lasten suorittama pikaimurointi välttämättä ole...). Ja jostain syystä mulla on aina tapana tehdä hommat niin, että aloitan kaapeista... Jotenkin se vaan on minusta loogisempaa niin: ensin kaapit tyhjäksi ja sitten muut paikat siistiksi. Ja aina silloin, kun teen noita kaappien räjäytyksiä, se räjähdys on hirmuinen sitten myös siellä kaappien ulkopuolella... plus että nyt oli kyllä toi imurointivälikin "pikkasen" venähtäny.

Lapsilla on kyllä siivousvelvoite omien huoneiden kohdalla. Mä koitan kovasti olla puuttumatta niiden huoneiden kaaokseen... koska ne on niiden huoneet ja niiden pitää pitää niistä ite huoli. Tai sitten elää siellä sotkussaan.. Joskus vaan tarvii vähän potkia persuksille, että siellä alkaa tapahtumaan. Koska välillä se siivousväli vaan kasvaa vähän turhan pitkäksi. Meillä on nyt oltu myös aika flunssaisia ja huomaan, että tykkään siivota silloin tosi hyvin, että saa ne pöpöt myös pois. Nyt oli niitä nenäliinojakin lasten huoneissa aika paljon siellä täällä pyörimässä...

No, eilen sitten lopulta melkein yötä myöten koluttiin viimeisiä juttuja siistiksi. Lasten kohdalla siivouskin on kuitenkin vähän sellasta, että siihen tarvii mennä apuun, kun muuten unohdutaan leikkimään ja lukemaan jne jne, pienin etenkin. Tai sitten muuten vaan laiskotellaan ja lorvaillaan.. eli tarvii vähän antaa siihen hommaan vauhtia. Ja edelleen mulla itelläkin on toi ulkoeteinen vaiheessa, koska siinä on tavaraa oottamassa eteenpäin lähtöä.

* * *

No, asiasta toiseen. Täällä oli tänä aamuna ihan kauhupakkanen: toinen mittari näytti -26 ja toinen -30!!! En oikein tajua tuota eroa mittareiden välillä... ovat eri puolilla taloa mutta ei nyt niin kaukana toisistaan kuitenkaan. Minä sit en tietenkään ajatellukaan, että lapset koulussa menis tollasella ilmalla luistelemaan... ja niin jätettiin luikkarit kotiin. Ja sitten koululla kaikilla muilla oli ne, ja pakkastakin niillä oli ollut "vain" jotain -20. What??

Nyt alan värkkäilemään koirille sapuskaa pakkaseen, sekä varmaan jotain ruokaa tänne ihmisillekin valmiiksi, kun ite tosiaan menen töihin illaksi ja koko viikonlopuksi muutenkin. Ja pyyksäkonekin tuolla just parahiksi piippaa, että ohjelma loppui... 

Aurinkoista ja mukavaa viikonloppua kaikille!

terkuin Heli

torstai 17. tammikuuta 2013

siivouspäivä


Väliaika. Kahvia ja pullaa. Eli tässä tapauksessa teetä ja piparia. On muuten päivä eka teekuppi - oon lämmittäny teeveden jo varmaan viis kertaa, mutta aina sit unohtunu taas tekemään jotain muuta. 

Oon siivonnu täällä ihan hurjana. Olen esimerkiks imuroinut taloa jo pari tuntia. Siis oikeesti. Mulle on vaikkapa lasten aivan turha tulla sanomaan viiden minuutin imuroinnin jälkeen, että valmista on - ei tasan ole. Kun joka nurkan ihan oikeesti nuohoaa, siihen menee aikaa. Tähän mennessä imuroituna on VASTA yläkerran puolikas sekä alakerrasta suurin osa (sentään). No ehkä mä jynssäsin sen yläkerran vessankin ton parin tunnin sisällä... mutta kuitenkin.

Mä oon täällä tänään niin moneen kertaan huokaillu OMG, etten ees osaa laskea enää. Pölypallot voi todellakin olla ihan us-ko-mat-to-man kokoisia. Telkkarin taus voi myös olla jotain aivan karseeta. Kissankopan ympäristöstä ois saanu varmaan villasukkalangat kehrättyä. Ja entä se yläkerran vessa.... Siis OMG.

Lasten huoneet aiheutti myös aika isoja huokauksia. Mä oon koittanu olla iisisti niiden suhteen, mutta siis... OMG. Mä pakotan ne tänään siivoomaan... siellä saa muuten kohta pölykeuhkon. Lakanat kiskaisin sängyistä jo pois, ja vaadin, että kaikki räkäliinat ja roskat on nyt siivottava lattioilta niin, että imuroimaan pääsee. Ja siis noi kuopuksen pehmot... ne vasta onkin yks OMG. Isoimmat on niin isoja, että kun ne on sängyssä, tyttö ei meinaa sekaan mahtua. Kiinnostais nähdä jollain mikroskoopilla niissä majaileva asujaimisto... tai sitten ei.

Oon tässä samalla siivouksen lomassa käyny vilkuilemassa myös facea. Laitoin sinne aamulla myyntiin taas tavaraa - saa nähdä miten nyt käy. Mä olen noiden astioiden myynnistä niin innoissani, että melkein tuntuu, että jos noi laittamani tavarat ei mene, kannan ne sitten vaikka koulun hyväksi menevälle kirppispaikalle lahjoituksena. Ne kankaat muuten meni välittömästi!! No, hinta oli taas todella alhainen (20€ koko kasa, joka muuten painoi 8kg...). Ne laitan postiin yhdelle tutulle - postikulut on varmaan kyllä aika isot, mutta no, hän tahtoi ne postin kautta ostaa. 

Jaaha, tauko on ohi.

Jatkan hommia, vielä on imuroitavana eteinen, ulkoeteinen ja sitten pitäis vihdoinkin pestä kunnolla myös kylppäri. Ennen imurointia on tietty monta muuta asiaa, kuten tavaroiden roudaaminen edestä pois - se vie itse asiassa enemmän aikaa kuin ite imurointi. Mulla on monta kasaa tuolla nyt sinne sun tänne lähtevää tavaraa edessä... Mies saa pestä täällä lattiat kun tulee kotiin (meillä aina mies pesee ne, kun se jaksaa paremmin jynssätä).

 Aurinkoista päivää kaikille!
Uskotteko, että kaadun illalla onnellisena puhtaaseen petiin??!!! 
=)

terkuin Heli

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

myyntitykki!!


Siis voihan vautsi sentään!!! 

Eilen illalla sain oikein vauhdin päälle, kun aloin tytön kanssa kaivelemaan jemmalaatikoita yläkerrasta. Tämä esikoistyttö täyttää ens kuussa 18v ja on luultavasti eka, joka meillä pesästä lentää. Olenkin sit tosiaan säästelly astioita, että on mitä lasten mukaan pukata sitten aikanaan... mutta nyt on alkanu hiukka ahistaa ne säästöt. Kun asiahan voikin olla niin, että sitten kun se lähdön hetki koittaa, ei ne mamman säästelemät jutut ookkaan niin mieleisiä... Niimpä päätettiin, että suurin osa jemmoista tyhjenee ja menee kirpparille myyntiin.
Tänä aamuna kuvailin sitten astioita erilaisina setteinä. Ajattelin laittaa ne Facebookin kirpparille, mutta koska en osannu niitä sinne heti siihen hätään laittaa laitoinkin vain omalle sivulleni. Tai seinälle, tai mikä se nyt onkaan... Meni ehkä minuutti, kun kamuskainen soitti, että "mä ostan ne punaiset kipot". Aika pian naapuri laitteli faceen viestiä, että ostais ne keltaiset astiat. Jossain välissä yksi tuttava oli ilmoittautunut yksien Pentikkien ostajaksi. Ja äsken nuori sukulaispoika oli sitten käynyt laittelemassa parin setin kohdalle ostokommenttia.

Eli siis puoli päivää, paria juttua vaille kaikki myyty. Olen ällistyny!!!

Mä myin siis keltaisia Oliivi-sarjan astioita ison läjän, pari punaista valkopilkullista Green Gate -mukia, Pentikin Ainoa, Omenaa, jotain kukallista Pentikin sarjaa... Salaisuuteni taisi olla edulliset hinnat. Kävin nimittäin katselemassa Tori.fi-sivuilla vähän hintoja ennen omien ilmoitusten laittoa, ja järkytyin. Siis ihmiset ilmeisesti mieluummin hautoo vanhoja astioitaan ja pyytää niistä liki uuden hintoja, kuin pääsee niistä eroon edullisesti. No tapansa kullakin. Multa lähti laatukamaa alle euronkin kappalehintaan... sillein niistä eroon pääsee. 
Kauppa se on mikä kannattaa!!
Nyt alan miettiä mitäs mä sit seuraavaks myisin...
No Maalaisunelmat ainaki. Ketä kiinnostais, euron kappale??
=)

terkuin Heli 

tiistai 15. tammikuuta 2013

ja sit hommiin!


No otetaas taas tollanen oranssi kuva alkuun. 
Ihanaa herkkua; ruispalaa, voita ja porkkanaraastetta!

Vapaapäiviä vuorossa tällä kertaa ja vieläpä kolme kappaletta peräkkäin. Jee!! Harmi vaan, että nyt mulle meinaa selvästi flunssaa pukata... Oon koittanu kovasti lääkitä jo monta päivää auringonhatulla, eilen illalla naukattiin miehen kanssa molemmat myös lasinpohjalliset ihan hirveetä tököttiä, joskus vuosia sitten Riikasta ostettua Black Balsamia. Se on käsittääksemme vähän sellanen latvialainen vastine Suomen "viina, terva ja sauna"lle. Me siis hyvässä uskossa nyt sitä otettiin, että tää koko perhettä vaivaava lentsu ei tän enempää meihin iskis - mieskin siis vähän kipeän oloinen...

No tänään sitten suunnitelmissa ette ikinä arvaa mitä... no siivousta tietenkin! Eka pyyksäkoneellinen tuolla pyörii (ja vissiin viis oottaa vuoroaan...). Mietin, että ottaisin kuvia tästä meidän huushollista, mutta taidan nyt kuitenkin jonkun rajan pitää tässäkin, mitä näytän, vaikken niin kauheen nökönuuka olekaan... =) Joka tapauksessa voin sanoa, että TYÖTÄ RIITTÄÄ eikä sitä ollenkaan edesauta himppasen nuhju ja väsähtänyt olemukseni, saatikka se, että tänään joudun sinkoilemaan moneen suuntaan lasten kuskausten takia. Huomenna mulla olis hieroja, mutta saas nähä pitääkö se perua, ei kai vissiin tee kauheen hyvää tällasena puolikuntoisena olla hierottavana (?).

Jaaha, leivät syöty, mustaherukkateen vielä hörppäsen, niistän nenän ja sitten menen aloittelemaan tuolta yläkerrasta tätä urakkaani. Täytyy sanoa, että vaatii kyllä melkoista itsehillintää, etten mene siivoomaan lasten huoneita... mä koitan niille aina välillä mainita, että onks täällä teistä viihtyisää...?? Kuulemma on. Siinä A4-kokoisessa kohdassa koulupöydän romujen seassa mahtuu kuulemma ihan hyvin piirtämään ja tekemään läksyt, sanoi tyttö. Ja poika sanoi, että sen pöydällä mahtuu tekemään hyvin kaksi tärkeintä asiaa: kääntämään radion nappuloita ja tekemään SodaStreamilla limsaa... Isojen huoneessa taas vaatteiden sijoituspaikka lattialla on ilmeisesti hyvinkin looginen ja koulukirjat löytyy parhaiten ollessaan myös levitettyinä lattialle...

Mä sanon vaan, että tollasiks en oo niitä opettanu.
En varmasti oo.
Mutta... miksi meidän ruokapöytäkin on sitten koko ajan kuin lähtevä laiva??? Ja sen laivan mukana näkyy olevan lähdössä lähinnä MUN tavaroita... köh köh.. =D

No nyt loppui tee, ei muuta kun hommiin.
Muksaa päivää kaikille!

terkuin Heli

lauantai 12. tammikuuta 2013

suunnitelmiin muutos


Jatketaan oranssia teemaa... laitoin juuri kuppiin lillumaan teelaatikosta tuollaisen appelsiiniteen. En ole maistanut ennen, vaikka tämä olikin viimeinen kappale kyseistä laatua. Mä koitan nyt ihan tosissani juoda pois noita olemassa olevia teejuttuja (miten toi taipuu monikoissa - teitä??) ennen kuin ostan yhtään uutta. Saa nähdä miten äkkiä lankean salaa iteltänikin ostamaan kuitenkin lemppariani vadelmateetä...

Tää viikonloppu meni suunnitelmiltaan nyt ihan uusiksi. Aamulla soi puhelin ja töihinhän sieltä tuli kutsu.. minkäs noille sairaslomille voi, ja jonkun on töihin mentävä. No, mulla piti olla vain 1 työpäivä tällä viikolla, nyt niitä onkin sitten yhtäkkiä 5, koska menen huomennakin. Ja vielä maanantaina, joten olenkin sitten 6pv putkeen töissä... Tuleepahan sitten parempi tili, en valita.

No, arvata saattaa miten kävi siivoussuunnitelmien. Siirtyivät. Jonnekin hamaan tulevaisuuteen... Vapaaehtoisia siivoojia ei ole tänään näkynyt kotona. ;) Ja mä en kerta kaikkiaan illalla jaksa siivota. Ainakaan en tänä iltana jaksanu. Oon vaan istuskellu silmät ristissä teekupin äärellä. No ok, myös telkkarin ja tietsikan äärellä. 

Ajattelin mennä tänään ajoissa nukkumaan. Itse asiassa menin eilenkin. Ja kuinkas ollakaan, heräsin klo 5.11 puhelimen ääneen!! Ihan kauhistuin, että nyt on jotain kauheeta tapahtunu, kun joku sitkeesti soittaa ja soittaa vaan... (tuli mieleen se juhannusaamu vuonna 1999, kun äiti soitti, että isä oli yöllä kuollut onnettomuudessa...) No, viime yönä ei kuitenkaan sen kummempaa ollu sattunu kuin että pojalla oli puhelin taskussa kun nukkui ja tasku sitten soitti mulle... *huoh* Mutta meni kyllä lahjakkaasti unet siinä. Aamulla sitten puoli 8 soi puhelin, johon taas heräsin... ja uudestaan ysin maissa. Siinä vaiheessa kampesin itseni sängystä ylös ja suorastaan arvasin, että töistä soitetaan. 

Mutta hei, nyt on kello vähän yli kymmenen. Teen ennätyksen ja menen iltapesulle nyt ja sitten piakkoin petiin. Iltalukemisena mulla on ihanan ystiksen lähettämiä englantilaisia sisustuslehtiä.

Hyvää yötä ja hyvää viikonlopun jatkoa kaikille!

terkuin Heli

PS. Tee EI ollu hyvää... (Domino oli)

perjantai 11. tammikuuta 2013

saamattomuus on päivän sana...


Huiiiii miten kirkasta oranssia!! Osallistuin Facebookissa ennen joulua Luhta Homen kisaan, piti äänestää kaunein joulukuva. Äänestin Johannan kuvaa, ja se kuva voitti, onnea Johannalle! Mä olin sitten yksi viidestä, jotka voitti äänestäjän tuotepalkinnon. Ja tuollaset sitten tuli. Kiitos vaan Luhta! Ei nyt ihan mun makuun, mutta laitetaan jemmaan, jos vaikka lapset ottais sit aikanaan mukaansa.. tai jos tulee joku äkillinen lahjan tarvis. Tai pyyhkeen tarvis itelle. =)

Siivous ei etene. Yllätys... No mutta siihen on syynsä (enkä nyt tarkoita sitä, että roikun vaan tässä koneella koko ajan....). Eilen ja tänään mulle tulikin nimittäin sitten työvuorot. Ja mä kun olin taas laskenut sen varaan, että on mooooonta vapaapäivää, ehdin laitella "sit huomenna". No, oikeesti joku tarmokkaampi kyllä olis siivonnu tän jo viime vuonna, mutta...


Mitähän mä nyt tekisin noille kankaille. *huoh* Kaksi alinta ostin monta vuotta sitten Ikeasta. Tarkoitus oli tehdä niistä jotain.. ja sitten se jäi. Siinä on mulla metritolkulla vahvaa hyvää kangasta. Oon pari viime vuotta ajatellu tehdä niistä kasseja, mutta noh, ei oo aikeista tullut totta. Keskellä kirjavat ja raitaiset on olleet meillä lasten sänkyverhoina. Jotenkin en raaskis hävittää, mutta mitä ihmettä näillä muka teen?? No en niin mitään. Pikkukukkainen kangas on musta niin ihanaa. Sain sitä aikanaan monta metriä mummoltani lahjaksi. Noi on verhoiksi tehtyjä paloja. Joita en enää verhoiksi laita. Mut mihin sitten?? Kaappiin hapantumaan??

Mä en oo ollenkaan mikään tekstiili-ihminen. En kaipaa verhoja, tyynyjä tms. Ehkä paras nyt vaan kiikuttaa noi kankaat jonnekin. Odotan, että saisin tän rempan joskus loppuun, tietäisin voisinko kiikuttaa myös jemmoissa olevat verhot kaikki pois. Vai säästäisinkö ne lapsille... jos tahtoisivat sit mukaansa. Ihan valkoisia perusverhoja ne on kuitenkin.


Mulla on muutama kirjakin, mitkä vois muuttaa uuteen kotiin. En vaan saa noista tehtyä mitään. Ihan kiinnostavia, mutta mutta. Ovat kuin uusia, kiinnostaisko jotakuta? Sopuhintaan lähtis (samoin kuin kankaat...)

Ilmoittelin perheelle, että HUOMENNA siivotaan sitten kaikki yhdessä. Ne hyppi riemusta ja kysyi, saako sit aloittaa jo heti aamukasilta??!! Ja siivotaanko varmasti koko päivä?? No niin varmaan joo. Mutta ovatpa nyt varautuneet, ei sit tuu yllärinä. Jos mä sit saisin noi kankaat ja kirjat ja kaikki täältä pois tuomasta huonoa Feng Shuita. Älytöntä, miten sitä ei vaan saa aikaan. Mutku ei vaan saa.

Sit pientä ahdistusta. Olikohan noi nyt viimeiset suklaat hetkeen...?? Mä olen edelleen mättäny suklaata joka päivä. Eilen kävin ohimennen tarkistamassa töissä, että noita nimenomaisia vielä olis hyllyssä... -30% alella... mitenköhän mun käy, käynköhän vielä työajan viime minuuteilla kuitenkin ostamassa itelleni lisää?? Kauhistuttaa ajatella suklaatonta aikaa. En tiiä kestäisinkö sitä... mut onhan mun pakko kestää myös Downton Abbeytonta aikaa, joten ehkä tonkin sit kestäis, vai??

Aurinkoinen paistaa. Ja pakkasta on kymmenen astetta. Olis aika täydellistä, kunnes kattoo miten kauhee tuuli siellä on... Onneks mulla on auto pihassa, ei tartte ajatella mennä töihin kävellen. Tarttisin kyllä nyt jotain piristysruisketta, kerta kaikkiaan. Oon ihan töttis koko ajan. Tai ehkä tarttisin vaan jonkun tiltin tietokoneeseen kello 22, että menisin ajoissa nukkumaan. Ajattelin eilen taas, että oon ihan sairaan koukussa tähän koneiluun. Mietin jo töissä, että ihanaa päästä kohta kotiin ja lukeen blogeja. Voi hyvää päivää.

Nyt taidan jatkaa päivää laskujen maksun merkeissä.
Ihanaa perjantaina kaikille! 

terkuin Heli

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

ei tässä oikein tulosta synny...

Se tunne, kun illalla menet nukkumaan ja mietit, että olipas monella tapaa mukava ja mielenkiintoinen päivä... ja sitten aamulla nousetkin sängystä ihan väärällä jalalla... 

Ratkaisu: lasten kuskaamisen jälkeen takaisin peiton alle. Torkuin melkein kolme tuntia (!!!) ja lopulta nousin. En mitenkään virkkuna edelleenkään... Näin vain ja ainoastaan painajaisia.
No, mun ei pitäny mitään paasausta laitella tänne, vaan itse asiassa esitellä eilisiä siivoiluja ja vähän pohtia tuota siivousasiaa. Eli tässä näitä laiskan aikaansaannoksia:


Siivosin siis keittiötä. "Hiilarihylly" on nyt pyyhitty ja siistitty. Ja muutama kaappikin on ojennuksessa. Mutta... 


Sori vaan kaikki, kenen silmiä särkee sotku. (Mulla muuten särkee aika usein silmiä... tästäköhän se johtuukin??) Siis jälleen kävi eilen se, mitä aina. Eli kaapit suoristuu ja siistiytyy, mutta muualla senkun sekasorto lisääntyy. Mä eilen keksin siihen syyn: mä alan aina miettiä, tarviinko sitä, tätä ja tota vielä. Siihen mun aika hukkaantuu. Mä itse asiassa varmaan laittaisin yhtä sun toista pois, mutta kun alkaa noi lapset olla siinä iässä, että ne alkaa varmaankin kohta lennellä pesästä niin säästelen sit niille jotain astiaa sun muuta täällä. Ja ne esmes eilen aiheutti just tätä ettei asiat etene. Kävin hakee noi pari banaanilaatikkoakin mihin pääsen pakkaamaan kampetta lapsia varten.

Siis mä oon sisimmässäni siisti ihminen. Jämpti ja tarkka. Sitä ei vaan kukaan usko kuka meillä käy ja näkee mun "siivoukset". Mut keskeneräistä ei saa arvostella, ja hei mulla on aina siivous kesken!!! 

Oikeesti, kattokaa nyt, mulla on jopa valokuvat pilkun tarkassa järjestyksessä koneellani:


No ok, vuoden 2005 ja 2010 välistä puuttuu monta vuotta, mutta ne on mulla työn alla. Joka tapauksessa tossa listalla olevat kuvakansiot sisältää tarkkaan järjestetyt, numeroidut ja nimetyt kuvat. Tollaseen saan kulumaan päiväni oikein mukavasti. Toi imurointi sit vähän niin kuin jää...

No, tänään on työilta. Mä en varmaan aio nyt tehdä muuta kun olla vaan tän ajan ennen töihin lähtöä. Tai jos innostun pikkasen noita banaanilaatioita täyttelemään. Mutta ei mitään sellasta "pakko saada tää laitettua"-juttua. Porukka kyllä pyörtyy kun tulee kotiin, kun ei äiti saa täällä siistiä aikaan sitten millään... mutta siivotkoot ketä kiinnostaa.

Onneks mulla on tän työvuoron jälkeen taas koko loppuviikko vapaata. Ehdin jatkaa siivousta... =) Pitäis vaan miettiä muutama asia, että luovunko niistä vai en. Esim iso kasa kankaita ja Maalaisunelma-lehdet. Mä en tapaa lueskella vanhoja lehtiä, mutta joka kerta kun mietin, että heitänkö nää pois, alan sit selailla niitä ja miettiä, että ehken sittenkään... Sama noiden kankaiden kanssa; säännöllisin väliajoin otan ne, että nyt nää lähtee. Sit alan katella niitä, että JOS mä kuitenkin vaikka "sitten kun oon saanu tän muun huushollin siivottua" ottaisin ja alkaisin vihdoin niistä jotain ommella. Hahhah, näin on kulunut jo vuosia, eikä niistä oo mitään tullu. (mut entä jos just nyt vaikka ens kesänä tulis??? ja sit olisin JUST ne laittanu pois...)

Kyllä on ihmisen vaikee omastaan joskus luopua. Ja niin kuin mä pidän itteäni järkevänä tässä suhteessa, en haali turhaa kamaa ja heitän surutta tarpeettomat pois...

Mukavaa keskiviikkoa teille!
terkuin Heli

PS. Mua ärsyttää niin paljon se eilinen Downton Abbeyn loppuratkaisu. Mä sitä paitsi arvasin mitä tapahtuu heti siitä ekasta kohdasta, missä näky miten se viiletti sillä autolla... Ärsyttääkö ketään muuta?? Ärsyttää myös ajatus, että saa taas kärvistellä kuukausikaupalla ennen seuraavaa jaksoa... voisivat tehdä tuota sarjaa mun mielestä sellasella Kauniit ja rohkeat -vauhdilla, jatkuvalla syötöllä. =D

tiistai 8. tammikuuta 2013

edessä (jälleen) puuhapäivä


Koska laiska töitään luettelee, tulin kertomaan, että eilen sain aikaiseksi pakastimen sulatuksen ja inventaarion. Kuvan keitto on pakkasen kätköistä löytynyttä tomaatti-bataatti-keittoa. Pakkasessa oli myös mustikkaa 35 rasiaa, omenasosetta 15 rasiaa, punaisia viinimarjoja vissiin 11 isoa pussillista ja vähän jotain muutakin. Mansikat oli kadonneet - kuka ne söi?? Omenasose ja herukat on nyt vähän niin kuin ongelmia mulle, en tiiä mihin ne upottaisin. Eilen tein kyllä herukoista mehua, mutta tiedän jo etukäteen, ettei tee kauppaansa meillä. Eikä tee kyllä toi omppusosekaan. Olis vaan pitäny laittaa siihen sokeria ja tehdä hilloksi... se olis mulle itellekin maistunut turkkilaisen jogurtin kera. Nyt on vähän... njääh.

Eilen pesin myös useamman koneellisen pyykkiä. Mutta koska sekä pakastimen siivous että pyykin pesu on molemmat aika lailla sellasia näkymättömiä hommia, ts. vaikka miten siivoot jonkun kaapin sisältä, se ei samalla aiheuta siivoutumista lattioilla ja pöydillä... ja koska toi kello pahanen on taas kiiruhtanut puolen päivän yli ja se aika taas lähenee kiitämällä, että on lähdettävä hakemaan lapsukaisia koulusta, on mun vissiin nyt vaan potkastava itteäni taas persuksille ja alettava hommiin, ja ripeestikin vielä. Mä en tahtois tätä seisahtunutta sotkutilaa katella enää kovin kauan, sitä paitsi haaveilen taas illan tähtihetkestä - Downton Abbey, teekuppi, ympärillä hiljaisuus ja SIIVOTTU KOTI... 

Joten ei auta, hommiin ja HETI!!
Kivaa ja rentoa tiistaita teille muille.... =D
terkuin Heli

PS. Tervetuloa uudet lukijat, aina on mahdottoman ilahduttavaa nähdä mittarin värähtäneen!!!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

vapaiden ja arjen odottelua


Kuusipäiväinen työviikko takana. Puh-huh. Tänään tosin oli aika rauhaisa työpäivä. Kuitenkin on eri asia olla töissä kuin kotona. Esim. kotityöt ei tule tehdyksi töistä käsin. =) Ens viikolla mulla on (tällä tietoa) vain yksi työpäivä. Olenkin ajatellu panostaa kotihommiin vapaapäivinä. Kyllä on sitten rentoja vapaita tiedossa... 
Oikeesti olis ihanaa, jos vois vapaapäivinä vaan rentoilla, käydä lenkillä, vaikka vähän vaellella alennusmyynneissä.. lueskella, bloggailla jne. Mutta kyllä nyt täytyy vaan hommiin tarttua, mulla on kyllä jonkunlainen intokin siivoilla, ainakin nyt kun se ei ihan vielä ole oikeesti ajankohtaista... saa nähä onko aamulla vielä intoa!!


Olen tässä nyt muutamana päivänä kävellyt töihin. Matka on ihan kiva, vain 3km, ja tänäänkin se taittui puolessa tunnissa. On vaan aina mukamas joku syy, ettei viitsis kävellä... Olen ihan tyytyväinen, että tänäkin aamuna kuitenkin vaan vedin vaatteet niskaan ja läksin kävelemään. Muu perhe vielä nukkui... samoin eilen kävelin ja annoin muiden nukkua. Voisin siis mennä autollakin tai pyytää miehen kuskaamaan. Mutta jos tästä nyt sais vähän vaikka energiaa päiviin, kun ulkoilis. Oikeesti toi on pieni matka ja aika, kuitenkin olisin sen ajan vain koneella tai jotain muuta yhtä turhaa tekemässä. Ensi viikolla koitan tarmokkaasti lenkitellä koiria, kun ei ole sitä töihin kävelemistä.


Toi meidän toinen karvakuono istuu aina tollein hassusti. Ja yleensä jossain nurkassa tai just vaikka tuolin alla. En oo kenenkään muun koiran nähny istuvan tuollein. =) Miksi se ei makaile, miksi se istuu?? Joskus se jopa "pilkkii" siinä asennossa. Koomista!


Voihan jänönen. Nää söpikset ne vaan on meillä ainainen taistelun aihe. Vuosi sitten kirjoiteltiin jos jonkinlaista lappusta, että "lupaamme hoitaa" ja siihen malliin. No tyttö kyllä hoitaakin ihan mallikkaasti, mutta pojan kanssa on aina vähän vääntöä aiheesta... tai vähän enemmänkin. Välillä niin kyllästyttää se tappelu. No, koitan tässä ottaa himmaillen välillä ja ymmärtää, että tää on nyt tätä teinarien kanssa taistelua. Jokainen minuutti on eteenpäin kohti sitä hetkeä, kun ne aikuistuu ja muuttaa pois kotoa... =D

Huomenna muuten palataan meillä VIIMEINKIN kunnolla arkeen. Nuorimmaisetkin lähtee viimein kouluun taas. Voi onnea ja autuutta! Kyllä minusta niiden loma on hiukkasen liian pitkä, etenkin kun ne kuluttaa aikansa lähinnä liimautuneena telkkariin tai tablettiin. No pienimmäinen kyllä sentään välillä ulkoileekin vähän.

Kuis teillä meni viikonloppu?
Mukavaa tulevaa viikkoa kaikille!

terkuin Heli

torstai 3. tammikuuta 2013

lupauksia


Huhhei. Järki ei oikein tahdo enää juosta... Mulla piti olla tänään vapaapäivä, mutta lupauduinkin sitten töihin aamuvuoroon. Herätys oli klo 5.00... siis aivan kauhee aika nousta, etenkin kun on tässä viime aikoina lorvehtinut puoli yötä hereillä ja herännyt millon sattuu. Koskaan en oo mikään kauheen myöhään nukkuja ollut - mun ennätys on ehkä 10.30 - mutta ei tää kukonlauluinen nouseminenkaan nyt ihan parasta oo. Töissäkin iski aamupäivän mittaan ihan armoton unetus... piti mennä kittaamaan pari kupillista teetä, että taas jaksoi painaa hommia.

No, silti oon sitä mieltä, että olis kaikkein kivointa tehdä säännöllistä työaikaa, missä tunnit alkais aina aamusta. Seiska on ihan inhimillinen alkamisaika, silloin on herätys klo 6, mutta jos toivoa saisin niin tekisin kaikkein mieluiten työtä klo 8-15. No okei, 9-15 ja ma-pe. Se olis hienoa se. Mutta nyt mennään näin, tällä viikollakin on 6 työpäivää joista kaksi viikonloppuna... vapaata oli siis vain tiistaina. Ja työajat pääosin iltavuoroa.

Ja tästä piiiiiitkästä aasinsillasta pääsenkin sitten asiaan, eli Uuden Vuoden Lupauksiin. Olen niitä aika kovasti miettiny, enkä nyt osaa mitään sellasta tarkkaa listaa antaa, mutta jotakin voisin koittaa lupailla. Pääosin lupaukset auttais mua itteeni jaksamaan paremmin, eli ne on sit tietty tätä perussettiä "laihdutan, syön paremmin, liikun enemmän, nukun enemmän". Joista siis tämä viimeinen on sitä aasinsiltaa, koska tosiaan esimerkiks toi aamuinen uuvahdushan olis ihan hallittavissa, kun vaan osais asettaa päänsä tyynyyn ajoissa iltaisin.

Mä olen koittanut myös hiukan konkretisoida tota "liiku enemmän" -kohtaa. Ajattelin, olisko ihan mahdotonta saada ittensä liikkeelle esim niin, että kahtena päivänä viikossa kävisin kuntosalilla ja kerran tai kaksi uimassa. Sen lisäksi ulkoilua koiralenkkien muodossa ja vaikka ihan hissukseen jos koittais alkaa hölkkäilemäänkin... Mun kunto on varmaan aika huono ja läskimakkaratkin valtaa koko ajan enemmän keskivartaloa... mutta ennen kaikkea oon alkanut ajattelemaan selkäparkaani, joka ei tule olemaan kovinkaan voimissaan jos sama lorvehtiminen koneen äärellä jatkuu aina vaan. Tartten myös työssäni hyväkuntoista selkää.

Nyt kun vielä keksis, mistä sen motivaation vois hommata?? Mä äskenkin kattelin FitFarmin sivustoa (tiiättehän, se Pikadieetti-Jutta), ihailin hienoja saavutuksia sieltä Onnistumisia-osiosta ja söin samalla leipää ja muffinsseja ja tais suuhun parit suklaatkin sujahtaa... Mistäköhän ihan oikeesti sais sellasen potkun persuksiin, että sais tehtyä asioille jotain, eikä vaan haaveiltua??

Oon miettinyt myös muita kuin tollasia "perus"lupauksia, ja yksi niistä vahvimmista, joihin toivottavasti mun motivaatio riittää, on se jo aiemminkin mainitsemani stressaamisen lopettaminen. Se kun ei auta asioissa mihinkään suuntaan, käytännössä saan vain pahan mielen ja olon itelleni. Koitan oppia elämään tätä omaa elämääni, esim lasten kohdalla mä en vaan voi elää niiden juttuja, niiden (isojen lasten) pitää ihan ite tajuta vaikkapa opiskelun tarpeellisuus. Mä koitan olla myös hermoilematta lasten huoneiden kaaoksesta - itehän ne siellä sotkuissansa elelee. Jos puhtaat vaatteet loppuu niin ei ole mun probleema... Oon tainnu passata porukan pilalle ja opettaa siihen että äiti sit lopulta tekee jos ne ei tee... 

No mutta jos tänään toteuttais sitä nukkumislupausta. Otan Talo&Koti-lehden uniluettavaksi ja koitan sammuttaa valot ajoissa. 

Ootteks te tehneet lupauksia? Millaisia?

terkuin Heli