torstai 5. huhtikuuta 2018

luottamuksesta


Mietiskelen sellaista asiaa kuin luottamus. Se on mulla aika lailla murentunut vuosien varrella... luottamus ihmisiin ja luottamus elämän järjestymiseen yleensäkin. Ei ole yksi eikä kaksikaan kertaa, kun olen kokenut jonkun ihmisen tosi kivaksi, suorastaan ystäväksi ja luotetuksi - ja saanut karvaasti pettyä, kun olenkin joutunut petetyksi jollain tavalla: on puhuttu pahaa, juoruttu henkilökohtaisia asioita, suorastaan huijattu jne. Luottamus ihmisten rehellisyyteen ja aitouteen on todellakin saanut vahvoja kolauksia ja epäluottamus alkanut itää.


Olen elämässäni pettynyt moniin lupauksiin, joita on annettu, mutta joita ei olekaan pidetty. Olen aina uudelleen ja uudelleen uskonut ja luottanut, että jospa NYT voin luottaa ja se luvattu asia tapahtuu... mutta ei. Kyllä siinä alkaa väkisinkin luottamus murentua sitten lopulta, ja tulee sellanen tunne ja ajatus, että kannattaako noihin lupauksiin enää yhtikäs mitään perustaa ja ihmiseen ja hänen antamiinsa lupauksiin luottaa. Miten ihmeessä jaksaisi uskoa johonkin muutokseen tai luottaa lupauksiin, jos on vaan pettymyksiä pettymysten perään?


Usein myös puhutaan, että kyllä elämä hoituu, siihen pitää vaan luottaa. No entäs, jos on odottanut sitä elämän hoitumista jo aika kauan, vuosikausia? On koittanut tehdä asioille ja olosuhteille ja sille sun tälle jotakin, mutta ei se vaan aukene?? Miten kauan voi, taikka paremminkin jaksaa luottaa siihen, että kyllä se siitä ja kaikki järjestyy??


Mietin usein myös sellaista, että ihmiset puhuu julkisesti yhtä ja privaatisti toista. Tai yhdelle yhtä ja toiselle toista. Yhteen suuntaan kun kumartaa, niin toiseen sitten pyllistää... Siitä syntyy kyllä lopulta ihan käsittämätön selkkaus ja suo. Aiempien kokemusteni perusteella minussa hiipii nykyään aika helposti esiin epäluuloisuus ja varovaisuus sekä epäluottamus. Joskus aiemmin se lamppu syttyi vasta liian myöhään, nykyään jo paljon herkemmin. Alan miettiä, että jos joku puhuu jostakin jotain, niin entäs sitten minusta? Olen ollut tällaisissa yhteisöissä, missä kukaan ei ole niin sanotusti "turvassa", vaan voi olla ihan varma, että kaikista puhutaan... Eipä siinä kyllä luottamus ihmisiä kohtaan ainakaan kasva - jos ei kyllä omakaan suoritus nyt niin järin puhtoinen ole.


Olen pohjimmiltani tosi rehellinen ihminen ja lähtökohtaisesti luotan ihmisiin ja heidän rehellisyyteensä. Tai kyllä mä ennen luotin enemmän, suorastaan sinisilmäisesti... Mua hyvin paljon kalvaa omatkin puheet ja kaksinaamaisuus, sillä kyllä sitä ihan peiliin katsomallakin on valitettavasti havaittavissa. Olen jo monen vuoden ajan - niiden omien karvaiden kohteeksi joutumisen kokemusten takia - pyrkinyt ihan tosissani välttämään siihen lauluun liittymistä. Joskus onnistuu paremmin, joskus huonommin. Ja saahan sitä toki ihmisistä ja asioista mielipiteitä jokaisella olla... monesti vaan mietin, että olisipa ollut viisainta jättää joku asia ihan vain omaan tietoonsa. Tai olla ottamatta osaa keskusteluun.


Tällaisia tänään mietin sateen ropinan kuuntelemisen ja näyttösuunnitelmien kirjoittelun lomassa... Mitä sinä mietit tästä asiasta? Kopsahtaako nilkoille (kuten minulla)?? Minusta tämä on miettimisen ja parannuksen tekemisen arvoinen asia hyvin monelle, ellei jopa ihan meille jokaiselle - myös siis mulle itselleni, jälleen kerran... 

Oletko Sinä luottamuksen arvoinen ja puheittesi mittainen?

Heli

maanantai 2. huhtikuuta 2018

5 x 3 hyvää asiaa


No niin, pääsiäispyhät alkaa olla vietettynä. Kelit oli kirkkaat ja aurinkoiset, lukuun ottamatta tätä päivää, jolloin on satanut lunta ihan urakalla taas lisää... Täällä oli jo isot ja vähän pienemmätkin tiet ihan sulat ja sai käytyä lenkillä kesälenkkareissa, mutta tänään piti sitten vetää taas kuuliaisesti nastakengät jalkaan. Keli on näyttänyt aika lailla tältä:


..paitsi että sumun sijaan ilmassa oli loputtomasti lunta ja tiet on lähes ummessa, pellolla kun ollaan ja tosiaan lunta on tullut tuulen kera kaiken päivää. No, tätä tää kevät on. Kuvat ei oo nyt mitkään tästä viime ajoilta, mutta ihan  vertailun vuoksi etsin myös viimevuotisia suht koht saman ajankohdan kuvia. Silloin siis ei enää lumesta ollut tietoakaan, vaan kaikkialla oli jo ihan oikeesti kevät:


No, tämän postauksen ajatuksena ei nyt ollut ainoastaan taivastella tätä omituista keliä ja takatalvea, tai siis eihän tässä nyt vielä ole kevättä ees ollut, silkkaa talvea vaan. Vaan siis mulla oli aikeissa vastailla haasteeseen, jonka sain Anninalta Olipa kerran arki -blogista.

Mulla on ollut ilo tutustua Anninaan opiskeluiden merkeissä - löysin hänen bloginsa ihan sattumalta samaan aikaan, kun oltiin samalla ensiapukurssilla. Tiedättekö, se jännä tunne, kun lukee jotain ja alkaa miettiä, että siis hetkonen.... tää kuulostaa nyt jotenkin todella tutulta! Ja jep, samaisen Anninan tehtävien palautuksia olen siellä nettipalautuspaikassa lukenut kaiken vuotta, ja sitten yhtäkkiä ollaan samalla lähikurssilla ja juurikin hänen siellä kertomistaan jutuista yhtäkkiä bongasin, että tässä täytyy olla nyt kyseessä just tuo tyyppi!

 
Ja se haaste sitten: viidestä eri osiosta kertoillaan kolme hyvää asiaa. Ei oo heleppo homma, ei, etenkään kun olen tällainen pessimisti ja mielessä pyörii monia ei niin kivoja asioita juuri tällä hetkellä. No mutta yritellään!!

Kolme hyvää asiaa tässä päivässä

★ Vapaapäivä, sillä vapaa nyt vaan on aina vapaa.
★ Leuto keli, joka on lupaus keväästä, vaikka ulkona juuri nyt onkin...
★...lumimyräkkä, josta oikeastaan tykkään, sillä myrskyt, tuulet ja tuollaset lumimyräkätkin nyt vaan on mun mielestä kivoja luonnonilmiöitä.

Kolme hyvää asiaa minussa

No, tämä on kyllä vaikea. En koe todellakaan olevani mitenkään hyvä ihminen tai että olisin hyvä yhtään missään (paitsi valittamisessa, mutta en nyt varsinaisesti sitä hyväksi ominaisuudeksi sanoisi...). Sanon nyt sitten vaikka, että
★ tunnollisuus, sillä pyrin aina suorittamaan tehtäväni tosi tarkasti, tunnollisesti ja ajallaan,
★ oikeudenmukaisuus, jonka vuoksi elämä on välillä niin mahdottoman raskasta, sekä
★ järjestelytaito; antakaa mulle sekainen kaappi/mappi ja saatte takaisin jämptin järjestyksen.

Kolme hyvää asiaa elämässä

★ Opiskelu; olen niin onnellinen, että läksin tuonne kouluun!
★ Lastenlapset, nuo mummon pienet ihanat kullanmurut ♥ ♥
★ Lukeminen, jota harrastan välillä paljon ja välillä tosi paljon - ja välillä on ihan pakko pitää taukoa kirjastossa käymisestä, koska muuten en saa mitään muuta tehdyksi kaikelta siltä lukemiseltani. Lukeminen on oikeesti ihan täydellistä ajanvietettä!

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

★ Opiskelu ja kaikki siihen liittyvä pääsee tässäkin ykköseksi, sillä ne on todellakin mulle tärkeitä asioita: luonto, oppiminen, ystävät, uudet haasteet...
★ Mahdollisesti jonkinlaisten ratkaisujen tekeminen. Jos vaikka vatvominen viimeinkin loppuisi?
★ Vuodenajat, joista parhaat on vielä edessä. Toivottavasti saamme nopean ja kukkean kevään, ihana lämpimän kesän ja kauniin, värikkään syksyn! Ja onhan meillä nyt ollut pitkästä aikaa ihan kunnollinen talvikin.

Kolme hyvää asiaa blogissa

★ Se on paikka, jossa voin käsitellä asioita ja pyöritellä ajatuksiani.
★ Se on oma luomukseni. Se on juuri sellainen kuin haluankin sen olevan, sisäisesti ja ulkoisesti. Se on "minun näköinen".
★ Ihmiset, joihin olen tutustunut blogin kautta. Osaan ihan livenä, osaan netissä. Saan paljon iloa kommenteista ja inspiraatiota muiden blogeista.

- - - -

Ohhoh, olipas tätä muuten ihan älyttömän vaikea saada kasaan!! Tässä näitä nyt kuitenkin olisi, ja mukaan haastan Marketan Rakkautta ja maan antimia -blogista, jonka kautta muuten tuonne Anninan blogiin yleensäkin päädyin. Kiitos vielä haasteesta Annina!

Eipä mulla nyt sitten muuta. Toivottelen tsemppiä arkeen taas kaikille!

Heli