viikon varrelta

Vietän täällä taas etäpäiviä. Kyllä tää vaan on ihanaa, kun saa kotona olla!! Olen paljon miettinyt tätä jaksamistani ja työtä ja opiskelua jne jne jne. Välillä on pirtsakka olo, välillä ihan tööt. Välillä on ihan selkeät sävelet, miten tästä eteenpäin ja sitten taas menee kaikki aivan sekaisin, enkä enää yhtään tiedä mitä tekisin. Ensi vuoden alussa tuleva koulutuksen reformi on niin paljon epätietoa aiheuttava asia, että on kyllä oikeesti tosi vaikea tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan. Onnistuuko mun mahdolliset jatkosuunnitelmat esimerkiksi, vai eivät...

No, meidän opiskelu kuitenkin on ihanaa. Eräänä koulupäivänä mentiin Repovedelle patikoimaan. Siis oikeesti, voiko mikään opiskelu olla näin mahtavaa?? Käveltiin enemmän ja vähemmän tiiviissä ryhmissä, kiipeiltiin kalliolla, välillä pysähdeltiin. Istuttiin kodalla, tuijoteltiin nuotiota, syötiin eväitä. Kaiken ohessa opiskeltiin asioita. Päivä oli kaunis ja kirkas, mutta melko viileä jo kuitenkin. Pari hurjaa kävi silti uimassa!! 

Mulla on edelleenkin vähän auki, mihin suuntaudun opinnoissani erityisesti. Tahdon edelleenkin kaikesta jotain. Kevään harjottelua olen miettinyt kovasti, parista paikasta olen kysellyt (ne liittyy yhteen) ja tavallaan mulle on jo paikka tiedossa. Silti vieläkin epäröin..... Mua jostain syystä todella paljon hirvittää hyppy uuteen, niin kovasti kuin sitä haluankin. Mietin, vieläkö selvittelen harjoittelun tiimoilta lisää muitakin paikkoja, jakaisinko sen pitkän jakson useampaan paikkaan jne. 

No enivei, Repoveden parkkipaikalla odotti "kiva" yllätys, kun mun autosta oli takakumi tyhjä. En yhtään kotoa lähtiessä huomannut, että siinä on vikaa... vaikka varmaan oli jo lähtiessä (menomatkalla auto oli ihmeen vetku). Onneksi ihanat koulukaverit ja opettaja auttoi asiassa. Mä olisin ehkä osannut vaihtaa ton itekin, jos olisin ihan yksin ollut, mutta meidän reippaat pojat auttoi ja suuri kiitos siitä heille! Sitä paitsi olisin kyllä ilman koulun autosta lainattua pulttiavainta (tai mikä lienee onkaan nimeltään...) ollut totisessa pulassa... renkaassa kun oli kahta eri kokoa olevia pultteja ja mulla avain vain toisiin!

Kelit on ollu kyllä todella vaihtelevia. Välillä sataa vettä ja välillä on aivan ihania pikkupakkasia. Olen nyt koittanut ottaa tavaksi lähteä koiran kanssa vapaapäivinä lenkille heti aamusta. Välillä saan aikaan jopa ottaa kameran mukaan. Aivan mahtavalta näytti yhtenä aamuna, kun sumu leijaili tienoilla!

Mietin tänä aamuna, että asioilla on kyllä lähes aina kaksi puolta. Joskus nimittäin todella, todella ärsyttää, kun on koira, jota pitää lenkittää... (vaikka tottakai rakastan koiraani). Olis välillä kiva vaan tehdä omia juttujaan ajattelematta, että se lenkkikin pitäisi tehdä. On kuitenkin niin, että jos sitä koiraa EI olisi, en tiedä saisinko itseäni ulos ollenkaan. Ja aina siellä lenkillä on sitten kuitenkin mukavaa. Tai no, ainakin melkein aina.... Mutta eipä tulis ihasteltua kaunista luontoa läheskään niin paljon, mitä nyt koiraa lenkittäessä tulee. Joten kiitos vaan pienelle koiralleni, kun "pakottaa" mamman ylös, ulos ja lenkille!

Mulla oli ajatuksissa tällä viikolla vapaapäivinäni (tai siis ETÄpäivinäni, köh köh..) tehdä monenlaista. Sen lisäksi, että tein tän viikon tehtävän valmiiksi ja palautin sen, ajattelin ommella. Mulla on sieltä lapasten ompelemisesta asti ollut kone tuossa alakerrassa töröttämässä, että joku päivä siihen tartun. Mutta miksi se aloittaminen on niin älyttömän vaikeeta?? En vaan saa tehtyä asialle mitään, vaikka mulla olis ommeltavaa ihan jonoksi asti... Pitäis fiksailla työvaatteita, jotka saatiin koulusta (ne on mulle joka suuntaan älyttömän isot), pitäis lyhentää toppahousut, pitäis ommella kestohedelmäpusseja, ja pitäis tarttua myös siihen lapasten ompeluun, jos oikeasti aion niitä väsätä useammat joululahjaksi..... No, jospa kohta...??

No, ei kai tässä auta nyt muuta kuin aloittaa ja kokeilla, josko se ompeleminen jotenkin alkaisi sujua. On se vaan todettava, että porukassa kaikki sujuu kivemmin, niin ompeleminen kuin kokkauskin. Vaikka tykkään olla yksin ja tehdä itsekseni asioita, jotkut asiat vaan kaipaa pientä potkua ja tsemppiä, että saa edes aloitettua. Joka tapauksessa NYT mä tästä nousen ja aloitan. Tulen sitten esittelemään, mitä kaikkea hienoa sainkaan aikaan... hah!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli