perjantai 10. marraskuuta 2017

viikon varrelta


Vietän täällä taas etäpäiviä. Kyllä tää vaan on ihanaa, kun saa kotona olla!! Olen paljon miettinyt tätä jaksamistani ja työtä ja opiskelua jne jne jne. Välillä on pirtsakka olo, välillä ihan tööt. Välillä on ihan selkeät sävelet, miten tästä eteenpäin ja sitten taas menee kaikki aivan sekaisin, enkä enää yhtään tiedä mitä tekisin. Ensi vuoden alussa tuleva koulutuksen reformi on niin paljon epätietoa aiheuttava asia, että on kyllä oikeesti tosi vaikea tietää, mitä tässä tulee tapahtumaan. Onnistuuko mun mahdolliset jatkosuunnitelmat esimerkiksi, vai eivät...


No, meidän opiskelu kuitenkin on ihanaa. Eräänä koulupäivänä mentiin Repovedelle patikoimaan. Siis oikeesti, voiko mikään opiskelu olla näin mahtavaa?? Käveltiin enemmän ja vähemmän tiiviissä ryhmissä, kiipeiltiin kalliolla, välillä pysähdeltiin. Istuttiin kodalla, tuijoteltiin nuotiota, syötiin eväitä. Kaiken ohessa opiskeltiin asioita. Päivä oli kaunis ja kirkas, mutta melko viileä jo kuitenkin. Pari hurjaa kävi silti uimassa!! 


Mulla on edelleenkin vähän auki, mihin suuntaudun opinnoissani erityisesti. Tahdon edelleenkin kaikesta jotain. Kevään harjottelua olen miettinyt kovasti, parista paikasta olen kysellyt (ne liittyy yhteen) ja tavallaan mulle on jo paikka tiedossa. Silti vieläkin epäröin..... Mua jostain syystä todella paljon hirvittää hyppy uuteen, niin kovasti kuin sitä haluankin. Mietin, vieläkö selvittelen harjoittelun tiimoilta lisää muitakin paikkoja, jakaisinko sen pitkän jakson useampaan paikkaan jne. 


No enivei, Repoveden parkkipaikalla odotti "kiva" yllätys, kun mun autosta oli takakumi tyhjä. En yhtään kotoa lähtiessä huomannut, että siinä on vikaa... vaikka varmaan oli jo lähtiessä (menomatkalla auto oli ihmeen vetku). Onneksi ihanat koulukaverit ja opettaja auttoi asiassa. Mä olisin ehkä osannut vaihtaa ton itekin, jos olisin ihan yksin ollut, mutta meidän reippaat pojat auttoi ja suuri kiitos siitä heille! Sitä paitsi olisin kyllä ilman koulun autosta lainattua pulttiavainta (tai mikä lienee onkaan nimeltään...) ollut totisessa pulassa... renkaassa kun oli kahta eri kokoa olevia pultteja ja mulla avain vain toisiin!


Kelit on ollu kyllä todella vaihtelevia. Välillä sataa vettä ja välillä on aivan ihania pikkupakkasia. Olen nyt koittanut ottaa tavaksi lähteä koiran kanssa vapaapäivinä lenkille heti aamusta. Välillä saan aikaan jopa ottaa kameran mukaan. Aivan mahtavalta näytti yhtenä aamuna, kun sumu leijaili tienoilla!


Mietin tänä aamuna, että asioilla on kyllä lähes aina kaksi puolta. Joskus nimittäin todella, todella ärsyttää, kun on koira, jota pitää lenkittää... (vaikka tottakai rakastan koiraani). Olis välillä kiva vaan tehdä omia juttujaan ajattelematta, että se lenkkikin pitäisi tehdä. On kuitenkin niin, että jos sitä koiraa EI olisi, en tiedä saisinko itseäni ulos ollenkaan. Ja aina siellä lenkillä on sitten kuitenkin mukavaa. Tai no, ainakin melkein aina.... Mutta eipä tulis ihasteltua kaunista luontoa läheskään niin paljon, mitä nyt koiraa lenkittäessä tulee. Joten kiitos vaan pienelle koiralleni, kun "pakottaa" mamman ylös, ulos ja lenkille!


Mulla oli ajatuksissa tällä viikolla vapaapäivinäni (tai siis ETÄpäivinäni, köh köh..) tehdä monenlaista. Sen lisäksi, että tein tän viikon tehtävän valmiiksi ja palautin sen, ajattelin ommella. Mulla on sieltä lapasten ompelemisesta asti ollut kone tuossa alakerrassa töröttämässä, että joku päivä siihen tartun. Mutta miksi se aloittaminen on niin älyttömän vaikeeta?? En vaan saa tehtyä asialle mitään, vaikka mulla olis ommeltavaa ihan jonoksi asti... Pitäis fiksailla työvaatteita, jotka saatiin koulusta (ne on mulle joka suuntaan älyttömän isot), pitäis lyhentää toppahousut, pitäis ommella kestohedelmäpusseja, ja pitäis tarttua myös siihen lapasten ompeluun, jos oikeasti aion niitä väsätä useammat joululahjaksi..... No, jospa kohta...??


No, ei kai tässä auta nyt muuta kuin aloittaa ja kokeilla, josko se ompeleminen jotenkin alkaisi sujua. On se vaan todettava, että porukassa kaikki sujuu kivemmin, niin ompeleminen kuin kokkauskin. Vaikka tykkään olla yksin ja tehdä itsekseni asioita, jotkut asiat vaan kaipaa pientä potkua ja tsemppiä, että saa edes aloitettua. Joka tapauksessa NYT mä tästä nousen ja aloitan. Tulen sitten esittelemään, mitä kaikkea hienoa sainkaan aikaan... hah!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Heli

8 kommenttia :

  1. Ihania koulupäiviä teillä siellä! Ole tyytyväinen, kaikessa epävarmuudessasi siitä, että olet saanut jotain aikaiseksi kuitenkin. Kuten opiskelemaan lähtö!

    Voi että, kun osaisi ommella! Nuo kestohedelmäpussit olisivat tarpeellisia! Edellyttäen, että muistaisi ottaa ne mukaan kauppaan! ='D

    Minä en varmaan menisi kurjilla keleillä ulos ollenkaan, jos minulla ei olisi noita elikoita! ='D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo opiskelemaan lähtö oli ehkä se helpoin osuus. =D Jatko mietityttää paljon enemmän...

      Voi kuule, en minäkään osaa ommella sen ihmeemmin. Suoraa saumaa lähinnä vaan. Ne hedelmäpussit olen sentään nyt saanu aikaan, mutta kaikki muut mainitut on edelleen oottelemassa...

      Jep, kyllä noilla elukoilla on kumma voima, saavat ihmiset pihalle vaikkei muuten tosiaankaan tulis mentyä. Ihan hyvä niin!!

      Poista
  2. Niin, ja piti vielä kiittää siitä blogivinkistä! Sattui vielä niin kivasti, että näistä Maahisten maan -ihmisistä oli juttu vinkistäni seuraavana päivänä Aamulehdessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oleppa hyvä! Arvelin, että kolahtaisi sinuun varmasti!! Kuulinkin, että lehtijuttua oli ollut. Harmi etten näe sitä lehteä.

      Poista
  3. Nyt suosittelen sua olemaan rohkea opiskelujen suhteen ja toteuttamaan kaikki toiveet, kun kerta ala tuntuu kivalta ja tykkäät siitä. Kyllä muakin välillä pelottaa ja mietityttää tulevaisuus, kun nyt suuntaautumassa ihan uudelle alalle. Uskon kuitenkin, että olen tehnyt oikean valinnan ja kaikki järjestyy. Välillä on tosi rankkaa opiskelun kanssa, mutta sitten mietin, että tämä on vain väliaikaista eikä kestä loputtomiin. Tsemppiä opintoihin, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Joku ihme juttu vaan meinaa olla, kun niin kauheesti kaikki epäröityttää... Ennen kaikkea mietityttää rahoituksen loppuminen ja mitä sitten tapahtuukaan... Harjottelupaikan suhteen olen nyt saanu ns. rauhan, edes se asia on järjestyksessä.

      Tsemppiä sullekin! ♥

      Poista
  4. Ihana toi renkaanfiksaus -kuva! :D Just sellanen tiimityö- ja kaveria ei jätetä -henki huokuu tosta kuvasta.

    Mä niin tunnistan ton alottamisen vaikeuden ompelussa. Mullakin ois visioita vaikka kuinka, mutta ei vaan tuu aloitettua. Luulen, että mulla se johtuu siitä että inhoan keskeytyksiä ja ei vaan koskaan ole "riittävän" pitkää aikaa keskittyä ompeluun niin että sais ommeltua juttuja alusta loppuun. Dilemma. Mutta otetaanpa joku sun vapaapäivä, anteeksi, etäpäivä, sellainen kimppapotku pepulle ja ryhdytään lahjaompeluksiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, meillä on mahtava porukka tuolla. Ihan heti ja pyytämättä tyypit tarttui toimeen ja rengas alkoi vaihtua. Opettajaa myöten siis apua tuli. Ihania!! ♥

      Voi kyllä, todellakin tsemppiä tässä tarvii, jos aikoo ompeluksien kanssa valmiiksi ehtiä! Mä sain pikkuisen edettyä omissa suunnitelmissani, mutta kyllä olis vielä paaaaljon tekemistä... No, tässä olis taas niitä etäpäiviä tuloillaan, josko sitten... Mua ärsyttää, kun ei ole muuta paikkaa ommella kuin ruokapöytä. Jokseenkin rasittavaa veivata konetta ees ja taas. Kyllä tämä tästä, uskotaan niin! Paranehan pian siellä!! ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥