torstai 27. joulukuuta 2018

joulu 2018


Ja niin se joulu sitten tuli ja meni. Viimeiset hyastintit sinnittelee katkaistuina versioina maljakossa vielä. Muutkin koristeet on vielä paikoillaan, mutta taidan alkaa niitä pikkuhiljaa laittelemaan pois. Koristeita on meillä kyllä todella vähän, että ei ole mikään järin suureellinen urakka niiden purkaminen. 


Kuusi on ollut tänä vuonna sellaista sorttia, että ei ole tiputellut kuin muutaman havunneulasen. Laitettiin se lasipurkkiin, jossa oli hiekkaa ja kasteltiin hiekka ihan läpikotaisin (=monta litraa vettä). Se on ilmiselvästi tykännyt tuosta, koska on pysynyt tosi hyvänä. En olisi itse varmaan mitään kuusta edes hommannut, ellen olisi tuota saanut. Jatkossa en tuon isompaa enää huolikaan ja toivon, että tämän kuusen tavoin mahdolliset tulevatkin kuuset on jostain raivauspaikasta (tämä oli siis tienvarsien raivauksesta peräisin), ei varsinaisesti joulua varten kaadettuja. Aion hävittää isoa kuusta varten olevan jalan kokonaan, samoin sähkökynttilät - ei tuollaiseen pikkuiseen niitä tarvita. 


Jouluaatto alkoi meillä perinteisesti riisipuurolla. Edellisenä päivänä testasin ohrapuuroakin, mutta sitä ei meillä äänestetty jatkoon... valitettavasti. Minä tykkäsin siitä kyllä, mutta muut ei. Jatkamme siis riisipuurolla, vaikka ilmastomielessä riisi ei ole hyvä juttu. Ehkä jätetään siis jatkossa riisin syönti lähinnä vain jouluun? Tosin ei sitä meillä muutenkaan järin paljoa mene. Puurot teen meillä kauramaitoon. Siitä ei edes äänestetä... en tosiaan ala tehdä kahta erilaista puuroa, kun kerta kauramaidollakin saan kaikille maistuvan puuron.


Joulun aika on ollut meillä kyllä ihan leppoisa. En ole stressannut YHTÄÄN. Päin vastoin... kun keksin, mitä hommaan lapsille lahjoiksi - eli pienen "mitä te tarviitte?"-kyselykierroksen päätteeksi astioita ja lakanoita - oli homma aivan paketissa. Lähinnä siis vaan luin kirjoja ja ratkoin sudokuja päivät ja illat. Siivouskin täällä on aika iisiä, kun ei ole porukkaa liiemmin sotkemassa. Ja ruokajututkin oli ihan selvät, sen kun haki kaupasta vaan tarvittavat kamat.


Miehelle oli lapset keksineet yhteiseksi lahjaksi lahjakortin yhteen sopivaan kauppaan ja menin siihen lahjaan sitten osaltani mukaan. Ja tiedän, että mies oli myös mukana kimppalahjassa mulle, hehhee. Sain siis tuon kauan haaveilemani iiiiiihanan Smegin tehosekoittimen! Ihan kurillani vihjaisin meidän perheryhmässä, että tuollasen huolisin... ja lapsoset ottikin siitä sitten kopin. Sain toivoa värin ja oli kyllä vaikea päättää, kun ovat niin söpöjä kaikki! Vaaleansininen ja musta oli viimeiset kaksi mitä mietin, ja mustaan sitten lopulta päädyin. On se kyllä niiiiin hieno!! ♥


Syöty on. Etenkin herkkuja... voi huh, kyllä on melkoinen ruotuun palaaminen niiden osalta!! Jouluruokaa meillä oli oikeastaan vain aattona, jolloin kaikki lapset oli täällä syömässä myös. Suvun pienimmäinen oli valitettavasti kipeä, joten hän jäi sitten äitinsä kanssa kotiin, mutta isänsä tuli käymään. Torttujakin tein kertaalleen vaan, eikä suklaatakaan mitenkään loputtomasti ollut. Silti tuntuu, että kylläpä on tullut mätettyä... ja herkut maistuis aina vaan. Mutta pakko on tehdä joku kurinpalautus itselle, kun kerta kaikkiaan kaikki vaatteet puristaa, argh!


Joulun sää oli melko kipakka, pakkasta oli aattona noin -15. Ja luntakin oli, se oli kyllä kiva. Nyt on parina päivänä ollut leudompaa, toisaalta myös tuulisempaa. Meidän talo on taas niin viileä, että on alettava laittelemaan puita pesään... Taidankin laitella heti ja sen jälkeen surautella jotain vihertävää settiä smoothieksi. 

Ihan kiva palailla ruotuun jo. On tää kuitenkin loppujen lopuksi edelleen mielestäni aika turha juttu koko joulu... kuten mun juttuja pidempään lukeneet ehkä muistaakin. Siitä kirjoitan kenties vielä lisää toisella kertaa, tulin nimittäin taas lukeneeksi läpi mun "joululistat", joita on siis vuodesta 1995 asti mulla tallessa. Tein niistä yhden mielenkiintoisen huomion, johon mahdollisesti siis palaan vielä tuonnempana.

Mites teidän joulu meni? 

Heli

8 kommenttia :

  1. Minusta joulu on vuoden suurin ja merkityksellisin juhla. Meillä sitä vietetäänkin aina loppiaiseen tai jopa Nuutin päivään asti. Minusta on sääli, että monet kokevat joulun olevan ohi heti tapaninpäivän iltana. Kyllä joulun tunnelmasta pitää saada nauttia pidempään kuin kolmen päivän ajan.

    Kiva kuulla, että olet pystynyt viettämään stressitöntä joulua. Se on tärkeä asia joulun vietossa. Mukavia joulun välipäiviä sinulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukin tyylillään. Mä en ole mikään juhlaihminen muutenkaan ja mulle riittää joulua vain pieni hetki ihan oivallisesti. En tosiaan haluaisi, että kotona näyttää viikkokausia jouluiselta! Ja joulun tunnelma on varmasti jokaisella ihan omanlaisensa kokemus ja jokainen voi varmaan itse päättää, miten kauan siitä haluaa nauttia, vai haluaako ollenkaan. Ei ole mitään "pitää".

      Minusta nää pitkät vapaat on oikeastaan aika väsyttäviä ja tylsiä. Jouluruoka ei ole koskaan meillä maistunut kenellekään kuin ehkä max pari päivää, enkä pidä koristeista oikein muutenkaan. Sen sijaa karsiminen ja turhan krääsän pois siivoaminen on oikein kivaa. Olenkin useimmiten kerännyt joulujutut pois aika nopeasti (kukat ja kuusi on yleensä pisimpään, kynttilöitä poltan muutenkin) ja esimerkiksi uusi vuosi on mun mielestä kiva aloittaa "puhtaalta pöydältä" ja puhtaasta, siivotusta kodista ilman mitään joulun merkkejä enää.

      Stressittömyys oli kyllä hyvä juttu. Mutta siihen pyrin muutenkin, en ainoastaan joulun suhteen.

      Hyvää loppuvuotta!

      Poista
  2. Mukavasti meni, kiitos kysymästä :). Nyt olen taas jo töissä (luova kahvitauko meneillään köhköh) ja muutenkin tuntuu, että kevät voiskin alkaa jo heti perään. Ja vaikkei se varmasti vielä oikeasti missään näy, niin musta tuntuu, että päivätkin on jo selvästi pidempiä.
    En nyt kuitenkaan ala varsin mitään odottamaan, vaan tulee sitten kun on tullakseen.

    Mietin, että toisaalta tekis mieli kirjoittaa joulumuistot ja -mietteet blogiin, mutta sitten taas toisaalta tuntuu, ettei koko joulu enää jaksa kiinnostaa. Kattoo nyt..

    Ihanan lahjan sait! Mun muutaman vuoden vanha tehosekoitin on ollut niin kovilla, että alkaa jo vähän häröillä, eikä kannu pysy enää kunnolla kiinni siinä moottorissa. Vähän pelottaa, milloin päättää lähteä lentoon.

    Mukavaa oloa sinne <3. Mulle valikoitui töihin jalkaan mahdollisimman joustavat housut, ja lounaaksi kutsuu kasviskeitto :D


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun meni mukavasti! =) Mulla tää toimeton löffäily vaan jatkuu ja jatkuu... oonkin jo siivonnut vähän kaappeja, että tulis tehtyä hiukan muutakin kuin vaan lorvittua, luettua ja täytettyä sudokuita. Huoh. Lähipäivinä varmaan kyllä lähtee jo koristeet, ne vähät mitä nyt yleensäkin olen esille laittanut. Siivoussormia syyhyttää!!

      Ja hei, kyllä minustakin päivät tuntuu jo pidemmiltä! Eilen koiralenkillä kattelin, että ihan on ku kevät, kun oli suojan mukana puista varissut neulasia. Luonto mokoma meitä hämää, talvikaan ei ole vielä kunnolla tullut...

      Mä kirjoitin nää joulujutut osin just siksi (säätietoineen kaikkineen), että olis muistona. Ei joulu muakaan enää kyllä suuremmin muuten liikauta. Aina vaan turhemmalta tuntuu kaikki.

      Lahjani oli kyllä kieltämättä aikkas kiva. Silti esim sen suhteen on tunne, että "olishan mulla toi vanhakin ollut"... vaikka täytyy sanoa, että mullakin on sellasia surinoita toi aiempi (melko tehoton) sekoitin pitänyt, että välillä oon ajatellu, että kohta se taitaa hajota. Tarpeeseen siis tuli tämä uusi kaunotar. Myös siinä mielessä, että ne vihersmoothiet TODELLA tulee tarpeeseen.... voi itku noita vaa'an lukemia, oikeesti...

      Kivaa loppuvuotta ja tsemppiä töihin! ♥

      Poista
  3. Tuntuipa lohduttavalta lukea sinun kyllästymisestäsi jouluun. Minulla on ollut samoja tunteita jo piiiiitkään. Laitan vähän valoja ja joulun tuntua marraskuun lopussa ja joulupäivän mentyä, alan keräämään kaikkia (vähiä) koristeita pois. Kaikki ovat nauraneet minulle jo vuosia, että kuusi lentää alta aikayksikön:))) Eilen tein jo suursiivouksen meillä mieheni kanssa (koko päivä) ja nyt olo tuntuu puhtaalta ja raikkaalta. Mieheni vähän ihmetteli punaisia joulutähtiä ulkopöydällä, että eikös ne palellu pakkasessa. Sanoin, että olen kyllästynyt niihin. Mutta ne näyttää vieläkin siellä ulkona hyvältä. Puppua niitten herkkyys!!!!
    Ihanaa ja Onnellista Uutta Vuotta sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että meitä "jouluun kyllästyjiä" on muitakin! Tosin tämän joulun aikaan olen kuullut hyvin, hyvin monelta, että joulu ei tunnu enää oikein yhtään miltään. Harvemmassa tuntuu olevan ne, jotka joulua laittaa ja pitää pitkään.

      Mä en tainnut tänä vuonna laitella oikein mitään valojakaan kuin ihan vähän ennen joulua ja koristeita mulla tosiaan oli hyvin vähän, vähemmän kuin koskaan ennen. Aattelin isosta osasta koristeita muutenkin hankkiutua nyt eroon ja tytölle annoinkin opiskelupaikkaan mukaan ne mitä halusi sinne ottaa - osa sellaisia, joita olen monet vuodet varjellut ja käyttänyt itse kotona... nyt ei vaan enää iske oikein yhtään nekään!

      Meidän kuusi alkoi yllättäen pukkaamaan kerkkää!!! Joten nyt onkin vähän sellanen olo, että mitäs ihmettä sen kanssa tehdään... en mitenkään raaskisi heittää sitä vaan pihalle kuolemaan, kun se selvästi elää edelleen. Eli se on nyt riisuttu (vähistä) koristeistaan ja pelkät pienet valot on jäljellä ja se on edelleen olkkarissa... Myös joulutähti näyttää edelleen tosi kauniilta, mikä on ihme minun ollessa kyseessä. =D Joten sekin vielä saa olla. Mulla oli varmaan kaiken kaikkiaan koristeet niin vähän aikaa, että vielä niitä jaksaa hetken lisää katsella, joten kukkakin saa lähdöt vasta sitten, kun se oikeasti on entinen.

      Me tehtiin tänään siivous miehen ja tyttären kanssa. Mä haluan uuden vuoden aloittaa ihan siistissä kodissa, se on niin ihana tunne! Ihanaa, ihanaa uutta vuotta sulle ja perheellesi myös! ♥ (Mä koitan ottaa sinusta oppia, ja ottaa sanan "liikunnallista" omaankin uuteen vuoteen käyttöön... =D)

      Poista
    2. Kiva, kun vastailet aina kunnolla ja kivasti:))) Minä sain asiakkaalta lahjaksi 10 kerran kuntosalikortin. Pakkokin nyt innostua... se on yhdistelmäkortti, et pääsen kokeilemaan cyclingiä, joogaa, bodypumppia, kuntonyrkkeilyä (jos kehtaan), bodybalancea ym. vähän jännittää, kun en ole yleensä ryhmissä käynyt ja salillakin viime keväänä vain muutaman kuukauden. Nyt aloitin hiihtelyn, mutta kyllä hölkkäily olis mun laji.... Mut enhän minä mikään himourheilija ole. Harvoin ehdin (jaksan), mutta pyrin 1-3 kertaa viikossa liikkumaan. Kolme on mulle jo huippusuoritus.

      Poista
    3. Minä tykkään, että jos joku näkee vaivan kommentoida minulle, niin minä kyllä myös haluan vastata kommenttiin. Toivon sitä samaa myös jos itse kommentoin jollekin, ja jos huomaan, että kommentteihin ei koskaan vaivauduta vastaamaan, en kyllä sitten enää kommentoikaan...

      Vitsi, tuollanen kuntosalikorttihan olis tosi mahtava! Vielä kun siinä voi kokeilla monenlaista, voi vaikka löytyä joku ihan yllättävä laji, mihin itse tykästyykin. Ties vaikka se kuntonyrkkeily olis aivan justiinsa sun juttu, kokeile siis ihmeessä sitäkin, kun kerran tilaisuus siihen on!

      Mun liikunta on tällä hetkellä vain ja ainoastaan tuota koiran lenkitystä. Mä en siis millään tahdo saada itseäni tekemään mitään muuta, vaikka oikeesti pitäis kyllä... (Kesäaikaan käyn enemmän ja vähemmän säännöllisesti suunnistamassa.) Oon jo iät ja ajat suunnitellut, että alan käymään vaikka uimassa kerran tai pari kertaa viikossa, mutta kun ei vaan tule mentyä. Uskoisin, että jos olis kaveri, joka vähän niin kuin hoputtaisi mukaansa, menisin paljon helpommin. Nyt teen yleensä kaiken aina yksinäni. Hiihtoa en ainakaan saisi aikaiseksi... se on kyllä niin inhokkilaji mulle. Hölkkäilyäkin toivoisin saavani aikaiseksi harrastaa, mutta mun on nyt eka koitettava saada jalkani kuntoon (luupiikki.... joka askeleella sattuu, mutta oon jo niin tottunut siihen, kun sitä on kestänyt varmaan vuoden. Nyt aattelin viimeinkin hankkia siihen apua...)

      Sulla on kuitenkin hei liikkuva ja oletan, että myös aika raskas työ, joten siinä saat kyllä liikuntaa myös. Mä kun vaan istun paikoillani yleensä, niin ei tässä kunto kyllä muuta kuin rapistuu rapistumistaan vaan. Mutta jospa sitä nyt taas kerran lupaisi itselleen uuden vuoden alkajaisiksi kunnostautua liikunnan saralla... =)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥