kuukauden kuulumisia

Moi vaan pitkästä aikaa! Kuukausi on taas vierähtänyt... Tässä nyt kuukauden juttuja siis, paljon asiaa, lue jos jaksat.

Syy blogihiljaisuuteen on ollut pitkälti opiskelussa. Marraskuun aikana tein harkkapaikassani kolme näyttöä, joiden valmistelu vaati jonkun verran aikaa ja energiaa. Näytöistä kaksi oli harkkapaikassa, jonne ope tuli katsomaan minun ja luokkakaverini työntekoa. Esiteltiin hommiamme ja käytiin keskustelu, ja lisäksi oltiin etukäteen tehty jo paperille asioita, joita käytiin vielä vähän läpi. Nämä kaksi näyttöosiota liittyi tosi tiiviisti toisiinsa (Luonnontuotteiden tuottaminen ja Luonnontuotteiden jatkojalostaminen) ja siksi oli kätevää suorittaa näytöt samalla kertaa. Hyvin meni ja kolmoset tuli molemmista näytöistä (asteikko siis meillä edelleen 1-3).

Seuraavalla viikolla tehtiin sitten vielä kolmas näyttö, joka oli osaamispisteiltään pienempi, mutta käytännössä vaati kyllä paljon enemmän järjestelyjä ja jännittikin enemmän. Tämä osio oli nimeltään Hyvinvoinnin tuottaminen luonnontuotteiden avulla ja me tehtiin sitten näyttönä "illanvietto", jonka aiheena oli kuusenkerkkä ja siitä valmistetut tuotteet. Valittiin kerkkä näyttömme aiheeksi sen vuoksi, että me oltiin jo keväällä keräämässä niitä, joten voitiin esitellä tuotteita, joista osan valmistuksessa oli oltu mukana ihan sieltä alusta asti.

Näytössä meillä oli ihanat alkumaljat (kuvassa), kerrottiin perustietoja kerkästä, valmistettiin käsikuorinta asiakkaille, testattiin voiteita, surauteltiin parit erilaiset smoothiet maisteltavaksi jne. Ja kaikissa oli siis mukana se kerkkä. Tämäkin näyttö meni oikein hyvin ja taas pätkähti arvosanaksi kolmoset, jee!

Harkka-aika oli tosi kivaa, vaikka kieltämättä välillä melko rankkaa. Keiteltiin, pullotettiin, purkitettiin, tarroitettiin, pakattiin... Oli päiviä, että tuli seisottua lähes koko aika, ja se oli mun jaloille aika rankkaa. Mulla on toisessa jalassa luupiikki vaivannut jo kuukausia ja se oli välillä kyllä tosi kipeänä. Kenkinä mulla oli vanhat kaupan ajan työkengät, jotka ei nyt ihan parhaassa terässä varmaan enää olleet... Lisäksi mulla oli ajomatkaa sellanen kolme varttia suuntaansa tuonne, joten syksyn edetessä olin usein kotona vasta iltahämärissä. Aika usein vietin loppuillat koivet oikosenaan telkkarin äärellä.

Harkkaviikkojen aikana vietettiin töiden lisäksi tunti jos toinenkin joko nenätysten tai puhelimessa, kun suunniteltiin ensin sen ekan näytön asioita ja sitten tän toisen näytön illan kulkua ja vuorosanojamme, testailtiin hyviä yhdistelmiä smoothieihin jne. Sen kerkkä-illan päätteeksi oli kyllä vähän hassu olo, että nytkö se on sitten hoidettu..?? Harkkapaikka jätettiin molemmat kyllä melko haikealla mielellä. Tuntui aivan hullulta, että sekin aika tuli päätökseensä! 

Nyt mulla on sitten Luonto-ohjaajan lisäksi Luonnonvaratuottajan paperit. Ja opiskelut jatkuu... 

  

No, mulla oli marraskuun lopun ja joulukuun alun aikana harkan ja näyttöjen lisäksi muutakin puuhaa koulun tiimoilta, kun olin mukana kahdessa eri tapahtumassa. Kolmessa piti olla, mutta yksi sattui juuri samalle päivälle kuin se meidän eka näyttö, niin jätin sen sitten suosiolla väliin, vaikka senkin etukäteisjärjestelyihin kyllä osallistuin.

Eka tapahtuma oli Tavaranvaihtotori, joka järjestettiin täällä en-nyt-muista-monettako kertaa. Meidän luokka piti siellä kahviota ja saman linjan ekaluokan väki oli sitten mukana niissä muissa hommissa, eli kiikutteli tavaraa pöytiin ja siivoili niitä jne. Olin mä tosin itsekin sitten päivien päätteeksi aina siivoamassa ja mukana myös loppusiivouksessa. Tapahtuma oli ihan valtava menestys, väkeä oli aivan hirveästi ja tavaraa vielä hirveämmin! Ja kahviossa meni herkut kaupaksi ihan huiman hyvin myös. Tapahtuma kesti kolme päivää ja mä leivoin sinne yhteensä YHDEKSÄN kakkua... tasan yksi pala jäi myymättä, mutta sekin meni lopuksi talkooväelle parempiin suihin. Kakku oli aivan hullun hyvää, ja hahaa, se oli vegaanista... Kirjoittelin ohjetta siellä asiakkaille ja linkkasin myös sivua, mistä sen olen itse ottanut (eli täältä). Suosittelen lämpimästi!!

Toinen tapahtuma, jossa olin mukana, oli nimeltään Hyvän mielen joulu. Siinä eri tahot oli kertomassa erilaisia tapoja ympäristöystävälliseen jouluun. Ylläoleva teksti löytyi Kymenlaakson Jätteen ympäristöneuvojan pisteestä. Meidän pisteessä oli pientä muistuttelua jokamiehenoikeuksista liittyen jouluisiin koristeisiin (tästä aiheesta myös aiemmassa postauksessani), ohjetta ja mallia linnunruokaan, munakennoista tehtyjä sytykeruusuja, kierrätystarpeista tehtyjä paketteja... Krääsän välttely ja luonnon kunnioittaminen on aiheita, jotka on hyvin lähellä minun sydäntä ja pääsin niistä sitten oikein lehteenkin kertomaan... heh!

Tästä sitten voidaankin sujuvasti siirtyä jouluun. Mulla on ollut tänä vuonna oikein erityisen vaikeaa saada kiinni yhtään minkäänlaisesta joulumielestä. Ehkä muistatte, että olen tätä samaa asiaa ennenkin valitellut... mutta tämä vuosi on silti ollut aivan erikoinen. Tuossa joskus kuun vaihteessa musta tuntui joka ikinen kerta ihan kummalliselta, kun jossain oli jotain mainosta tai muuta jouluun liittyen. Ihan että "häh, joulu??". Ajattelin, että oon vaan jotenkin ihan koomassa ton harkan ja näyttöjen ja tapahtumien valmistelujen ja kaiken kanssa, ja että kaippa tässä sitten fiilikset ylenee, kun harkka loppuu, tapahtumat on ohi jne.

Mutta ei. Yhtään ei edelleenkään tunnu miltään. En voi käsittää, että joulu on reilun viikon päästä! Olen koittanut vähän jotain koristetta miettiä laittavani, mutta tuossa yläkuvassa on melkeinpä ainoa koristus, mitä täällä on. Tuo ihana puinen kuusi oli meillä siellä joulutapahtumassa pöytäkoristeena ("koristeet luonnosta, pudonneita käpyjä ja keppejä saa kerätä jokamiehenoikeuksilla") ja sen askartelijat olivat molemmat junalla, eivätkä halunneet sitä alkaa kantamaan, joten se kotiutui sitten meille.

Samasta tapahtumasta meille tuli pikkuinen söpö kuusi. Mulla on viime vuosina ollut hyvin vahvasti vastenmielinen ajatus myös kuusen katkominen metsästä mokoman muutaman hetken takia (ja muovikuusi on vielä kauheampi ajatus), mutta tämä oli sellanen ylijäämä sieltä tapahtumasta ja sen sai sieltä ottaa, joten nappasin mukaani. Se on kyllä söpö, ei käy kieltäminen. Pikkuneidin kanssa sitä koristeltiin:

...ja nyt sen paikka on olkkarissa:

Kyllä se kauniilta siellä näyttää ja valaisee ihanasti iltaisin. Noin muuten olen laitellut kokonaista kolme jouluista koristetta mun valopuuhun ja hankkinut kolme hyasinttia. Ai juu, ja ulkoeteisen ikkunoilla on kyntteliköt. Mutta ei kyllä muuten irtoa tosiaankaan tämä joulu-aihe.

Tässä kuvassa on kaikki joulukortit, jotka tein ja lähetin... ja nekin aivan viime hetkillä, viimeisenä lähetyspäivänä (siis sen halvemman hinnan mukaan). Alun perin mietin, että en laita ollenkaan, mutta laitoin sitten kuitenkin nuo muutamat. Mulla on tainnut yhtenä vuonna jäädä kortit laittamatta, ja heti mummo ihmetteli, kun ei edes korttia tullut... joten mummo oli nytkin yksi niistä neljästä, joille kortti lähti. Lahjat mulla on vielä aivan täysin hankkimatta, enkä niitäkään tänä vuonna montaa hanki.

No, jos ei joulu oikein meinaa nyt mun päähän sisäistyä, niin herkut kyllä maistuu. Ekat tortut on maisteltu (ja niitä maistelinkin heti aika monta...) ja glögiäkin on tullut vähän juotua.

Ja suklaa on myös maistunut... Yksi tuttu toi meille ihan järkyttävän kasan konvehteja ja minä olen kyllä todella paneutunut niiden tuhoamiseen, voi itku sentään. Olen vedellyt taatusti rasiallisen per päivä. Nyt ne on onneksi loppu. 

Noiden herkkujen kanssa on kyllä ihme juttu. Kun ekana päivänä mättäsin menemään varmaankin sen rasiallisen verran Geishoja, vannoin itselleni, että tähän saa tämä herkuttelu kyllä nyt jäädä. En voinut kuvitellakaan koskaan enää laittavani suuhuni mitään vastaavaa. Vaan miten kävi?? Seuraavana päivänä meni sitten vissiin rasiallinen Julioita. Eikä auttaneet nytkään mitkään vannomiset, vaan tänään on sitten maistunut Mariannet... Kielsin tuota tuttua tuomasta enää koskaan meille herkkuja, koska minä vaan en yhtään pysty niitä vastustamaan!!!

Onneksi olen tässä viime aikoina saanut kehitettyä itselleni myös parempia tapoja ja tottumuksia, nimittäin aamuisin olen tykännyt surautella tuollasta vihreää smoothieta. Aineksina on kurkkua, pinaattia/salaattia, omenaa/päärynää, avokadoa, ananasta... ja lisäksi vielä kuivattua nokkosta ja koivua ja välillä myös sitä kuusenkerkkääkin jauheena. Hyvää kuin mikä ja tulee tuota vihreää edes jonkun verran kaiken sen suklaan vastapainoksi.

Olen myös siivonnut. Mä haaveilin koko loppuharkan ajan, että "sitten kun harkka loppuu ja mulla on AIKAA, mä siivoan koko talon lattiasta kattoon ja joka ikisen kaapinkin..." No, harkan loputtua oli vielä edessä se joulutapahtuma ja sen jälkeen vaikka mitä muutakin, eikä sitä aikaa lepoon ja relaamiseen meinannut löytyä ollenkaan. Mulle kun siis se kaappien siivoaminen ON lepoa ja relaamista, eikä todellakaan pakkopullaa. 

Viime viikonloppuna aloin sitten kuitenkin viimein siivoilla ja ekana projektina oli keittiön avohyllyt. Tyhjensin hyllyt, pyyhin ne, tyhjensin jokaisen purkin, purkasin sen palasiksi, pesin, kuivasin, täytin uudelleen... Tuo homma on yllättävän hidasta ja tuntui, että koko keittiö oli ihan räjähdyksen vallassa, kun sitä tein. Mutta tulipahan lopulta valmiiksi kuitenkin. Hirveesti paljon en kyllä sitten muita kaappeja ole siivoillut, mutta sain sentään tänään vietyä viimein joka paikassa lojunutta tavaraa eteenpäin: kierrätykseen, postiin, kirjastoon jne. Ehkä jatkan siivoilua vielä ennen joulua, kun nyt on aikaa. Tai sitten en, sen näkee sitten. 

Aikaa ja energiaa on vienyt myös koira. Se satutti silmänsä lokakuun alkupuolella - näytti, että sen silmässä on haava siinä pupillin kohdalla. Silmä oli selvästi aristava ja vuotava. Nyt, pari kuukautta tapahtuneesta, ollaan käyty VIISI kertaa lääkärissä. Aluksi luultiin siis haavaksi ja hoidettiin yhteensä kolmella eri tipalla. Kolmannella kerralla oli eri lääkäri ja todettiinkin, että se "haava" onkin tikku, joka rauhoituksessa saatiin sieltä pois. Taas uudet tipat, mutta ei vaan parane... Neljännellä kerralla lääkäri nosti kädet pystyyn ja kehotti menemään erikoislääkärille. Viides kerta oli siis silmäeläinlääkäri ja taas saatiin kahta eri tippaa... (tai kolmea oikeastaan, mutta yhtä annettiin vain ekana päivänä) 

Tuossa kuvassa on taulukkoa, kun koitan pysyä kartalla mikä tippa ja mihin aikaan annetaan. Ensi viikolla mennään sitten kuudes keikka lääkäriin tarkastuttamaan, onko mikä tilanne nyt. Melkoinen juttu siis ollut tämäkin ja rahaa palaa myös ihan "kivasti"... Mutta ilman muuta on tärkeää, että saadaan rakas hauveli kuntoon. Onneksi rahatilanne on ollut sellanen, että tähän on pystynyt repeämään.

Tämä pieni neitikin on täällä ollut välillä mummon ilona. On se hauska katsoa, miten paljon pikkuinen on aina oppinut uutta. En voi käsittää, kun yksivuotias osaa jo laittaa sukan itse jalkaan!

Vauhtia on niin paljon, että tarkkaa kuvaa on vaikea saada! Mutta se sukka nyt ainakin näkyy. ♥

Tämä neiti on kyllä varsin napakka tapaus, ei puhettakaan, että saisi vaikkapa syöttää (muuta kuin mitä nyt siinä vahingossa onnistuu suuhun tuikkaamaan). Isänsä kertoi, että eräänkin kerran oli kauhea draama, neidin piti suusta asti kaivaa jugurtit ja viskellä lattialle hirveän rääkymisen kanssa, kun oli syötetty niitä hänelle... ja sitten pisteli ITE omalla lusikalla sitä aivan samaa jugurttia hetken päästä suuhunsa. Elämä on rankkaa!! =D

Heh, on nuo lapsenlapset kyllä kivoja, etenkin kun voi hankalassa tilanteessa sanoa vaan, että jaaha, otappa sinä tämä lapsesi ja hoida! =D 

Jaahas, se olis pian viikonloppu taas (miten nää viikot vierii näin nopeaan??) ja joulu aina vaan lähempänä. Ensi viikolla on vain yksi päivä koulua ja ihanasti aikaa olla rauhassa kotosalla. (Tosin yksi päivä menee siihen eläinlääkärireissuun, kun joudutaan menemään Porvooseen asti erikoislääkärille.) Ajattelin tehdä lisää mehiläisvahakynttilöitä ja kasailla valmiiksi pieniä viemisiä, kun joulun välipäivinä käyn varmaankin Jyväskylässä sukuloimassa. Samalla reissulla on sitten varmaankin se ihan vihoviimeinen käynti mummolan talossa, nyt se talo on nimittäin myyty ja se pitäisi ihan lopullisesti tyhjentää. Hiukan siis saattaa olla haikeita tunnelmia luvassa, vaikka myynti onkin sinänsä hyvä juttu, koska talo on ollut tyhjillään jo pitkään. 

Niin, ensi viikolla (tai ehkä jo nyt viikonloppuna) pitää kyllä sitten kunnolla mietiskellä niitä muitakin jouluisia juttuja. Lahjoja ja ruokia ja sen sellaisia. Tai ei ehkä enää mikään mietiskely riitä vaan pitää jo tarttua toimeenkin... Mutta aion kyllä aika rennosti joulun ottaa. Kyllä mä mielelläni annan lahjoja, jos ja kun keksin jotain järkevää ja tarpeellista. Ja ruokien kanssa meillä nyt on menty jo vuosikausia hyvin matalalla profiililla: riisipuuro, kinkku, herneet, peruna- ja porkkanalaatikko on lähestulkoon ainoat, mitä meillä syödään. Jako on sellainen, että mä syön kaikkea muuta paitsi kinkkua, ja muut syö kinkkua, muttei juuri mitään muuta... =D 

★ ★ ★ ★ ★

No, eiköhän tässä taas ollut riittävästi tarinaa tälle kerralle. Eipä muuta kun mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Heli