 |
| Ihan vaan tsemppikuvaksi itselleni... (vuoden vanha kuva) |
Hellou! Takana on työntäyteinen viikonloppu. Siis palkkatyötä molemmat päivät, ei mitään sen jännittävämpää. Viikonloppuun kuului myös mukava vieras eilen. On se vaan hassua, että vaikka en ole mitenkään kiinnostunut politiikasta, en oikein edes tajua siitä paljonkaan, niin tuon vieraan meillä käydessä puhutaan aina myös politiikasta ja muistakin sellasista viisaista asioista. Ja ne on ihan mielenkiintoisia keskusteluja. Eilen illallakin tarinaa väännettiin neljä tuntia putkeen ja samalla juotiin kahvia/teetä ja syötiin maustevoi-patonkia/munkkeja/keksejä/karkkia.... nam uuuh.
Oikeastaan tuon vieraan piti tulla meille jo perjantai-iltana, mutta jouduin perumaan vierailun, koska iskipä sitten sellanen vatsakipu että oi ja voi. Taas se sellanen samanlainen mistä oon joskus ennenkin valitellu... Kolmisen tuntia kärvistelin ja sitten kattelin kelloa, että pitäis kohta vieraan tulla... ja pakko oli soitella päivystykseen, että mikä tähän auttais. Jolloin käskivätkin sinne näytille.
No, päivystyksessä oli sit "pari" muutakin. Mulla meni siellä aikaa NELJÄ (4) tuntia... Tuli katottua samalla siis Kauniit ja rohkeat ja vaikka mitä. Multa otettiin kolme putkea verta ja vielä ihmetyksekseni keuhkokuvatkin (??). Missään ei ollu mitään, eikä mulla ollu kyllä enää sit kipujakaan siinä vaiheessa kun viimein sinne lääkärin puheille asti selvisin. Sappijuttujahan ne kuitenkin vissiin on, voi argh...
Mulla on kyllä aika kummastunut mieli tästä kaikesta mahdottomasta vaivastelusta, mitä viime aikoina on ollu. Olen aina ollu tosi terve, mulla ei ole tänäkään talvena ollu minkäänlaista nuhaa edes. Kroppa kuitenkin tuntuu nyt kiukuttelevan ihan tosissaan, ja olenkin ajatellu, että kun tuli 40v mittariin, kolottaa näköjään vähän joka suunnasta... selkä vaivaa, samoin vatsa (tai siis sappi), ranne kipuilee, hormonit sekoilee... Mitä elämä koittaa mulle oikein tällä kaikella viestittää?? Ehkä sitä, että NYT jos koskaan on aika alkaa pitää itestään parempaa huolta.
Ei siis muuta kun näissä fiiliksissä kohti tulevaa uutta viikkoa. Mulla onkin huomenna aamulla heti EHKÄ mun tulevaisuuteen vaikuttava tapaaminen. Kerron sit jos on jotain kerrottavaa. Kaikille oikein mukavaa viikkoa!
terkuin Heli
PS. Kysyisin vielä teiltä, että ootteko huomannu samanlaista, että iän mukana tulee jos jonkunlaista vaivaa...? Ja jos ootte, niin millasta vaivaa ja miten ootte asiasta selvinneet? Argh, tunnen itseni ajoittain aika vanhaks ja vaivaiseks...
Olen huomannut enkä oo selvinnyt mitenkään. Ekan kerran tuli pään puuttumisen vuoksi kaikenmoisia vaivoja 2.5v. sitten ja sillä tiellä olen edelleen. Niskat, lapojen seutu, alaselkä jumissa ja kipuilua kaikissa oikeastaan aina ja nyttemmin myös vasenta jalkaa särkee. Pää kuvattu, ei mitään. Rintaranka kuvattiin, siellä luupiikkejä, jotka aiheuttaa välillä kovia kipuja. Vatsan tähystystykset on tehty kumpaakin kautta, ei mitään ihan hirveän ihmeellistä selvinnyt. Kaikenmoisia hoitoja, hierontoja ja venyttelyjä on kokeiltu, ei oo oikein mistään apua. Naprapaatilla kävin kolmesti, kuukauden verran oli hyvä olo.. Fysiatri oli sitä mieltä, että jos ei OMT auta, niin pitää magneettikuvata ja poissulkea vakavat jutut. Ja ei siis OMT auttanut.. Et sillee, ei kivaa! Tsemppiä, tiedän miten kurjaa on, kun tuntuu, ettei oo yhtään kivutonta päivää! Ja tsemppiä myös huomiselle, selkeästi jotain jännää tiedossa :)
VastaaPoistaMoi pitkästä aikaa :)
VastaaPoistaOlet ihana kun piristät aina päivää kommeneteillasi. Minä olen niin toivottoman saamaton laittamaan viestejä vaikka aina ensimmäisten joukossa käyn joka jutun lukemassa :)
Tietysti pitkät työpäivät nyt äkistään kotivuosien jälkeen verottavat aikaa. Harrastukset kieltämättä vähän kärsii...
Mitähän osaisin sanoa noihin 40-kremppoihin... Minulla 45v ei ihan luojantosi ole mitään. En muista milloin olisi edes pieni nuha iskenyt - vatsatauti viimeksi ehkä peruskouluvuosina...
Tietysti kotiäitivuodet ovat antaneet aikaa ulkoilla ja liikkua. Peruskunto on lienee suhteellisen hyvä. Maailmalla resutuista vuosista sitten kehittynyt joku superbakteerikanta johon eivät nämä pienen Suomenmaan pöpöt pärjää :)
Huomaan kyllä että kassatyö ottaa hartioihin ja välillä ryhti näyttää quasimodolta - jotenkin huomaamatta nostaa hartioita ylös... Olen nyt yrittänyt kiinnittää asiaan huomiota ja pitää "ylvään" asenteen konetta naputellessa.
Olen nähnyt sinut livenä ja sinulla on kyllä perusainekset kunnossa. Olet ketterä ja näppärä pakkaus. Ehkä sitten kun ruuhkavuodet vähän helpottavat ehdit keskittyä omiin juttuihin ja saat toteutettua toivomasi pienet muutokset arjen rutiineihin.
Mukavaa työ- ja muutakin viikkoa sinulle. Toivottavasti nähdään taas jossain :)
Minulla ainakin alkoi alamäki nelikymppisenä. Alkoi krempat, säryt ja painonnousu. No, säryille löytyi selitys muutama vuosi sitten, mutta ei hoitoa vaivaan. Liikunta on ainoa, mikä kaikkiin noihin auttaa. Paitsi silloin, kun särkyjen takia on nukkunut muutaman viikon niin huonosti, että ei jaksa liikkua. Mutta tulee aina se parempi yö, ja parempi päivä ja saa persuksensa irti sohvanpohjalta. Toinen, mikä auttaa jaksamaan, on elämykset: konsertit, taidenäyttelyt, teatteri, hyvä kirja, hyvä leffa - sellaiset asiat, mistä itse tykkää. Joillekin se voi olla puutarhanhoitokin;) Ja joillekin vaikka siivoaminen ja nauttiminen siististä kodista.
VastaaPoistaAurinkoa sinne - ja toivottavasti saat avun noihin vatsavaivoihin - onhan se ultraäänikuvaus jo sovittu?
Te ihana naiset, suurensuuri kiitos että vastasitte tähän!!! Mä olen jotenkin ajatellu, että olen asian kanssa yksin, mutta näköjään en tosiaankaan ole!!
VastaaPoistaTerhi: voi vitsi, sullakin vaikka mitä!! Se on kummallista, että tutkimuksissakaan ei ole mitään selvinnyt... onko se sit vaan sitä kropan kulumista? Voi apua miltä tuollanen kuluminen ees kuulostaa... tässä iässä!!! Fysiatrille on mulla aika viikon päästä, mielenkiinnolla odotan. Ei mullakaan nimittäin se naprapaatti auttanu mitään, paremminkin pisti vaan ton alaselän ihan tosi kipeeksi.
No tiiä nyt sitten siitä huomisen jännittävyydestä... katotaan.
Johanna: musta tuntuu, että sun erittäin terveellinen elämäntapa ja monipuolinen liikkuminen on pitkälti avaimia sun hyvään oloon ja terveyteen. Muakaan ei ne flunssat, kuumeet ja vatsataudit ole vaivannu koskaan sen ihmeemmin, mutta nyt taitaa olla sitten kroppa sitä mieltä että venyttely tms ja terveellisempi syöminen olis ehkä kannattanut aloittaa aikaa sitten... Sun kroppa on varmasti tosi liikkuva (mietin tässä niitä huimia venytyksiä mitä teet vaikkapa siinä tiibetiläisessä aamuvoimistelussa... kyllä ranka kiittää!!!) ja terve kaikin puolin, se on upea asia!!
Ja kyllä me nähdään, pidetään huoli siitä!!
Lady: liikunta on varmasti avuksi moneen juttuun, niin henkiseen kuin fyysiseen, ja tärkeä tässä iässä (kuten joka iässä). Tuo oli muuten todella hyvä ajatus, että hoitaa itseään myös vaikkapa kulttuurilla tai muilla sellasilla elämyksillä, mistä nauttii!!
Ultraa ei vielä ole tilattu... mutta ajatus kyllä on soitella tonne terkkulaan ja kysellä sitä. On mulla kuitenkin noita sappikohtauksia muutaman vuoden sisään ollu monta kertaa... (help...) Muistelen, että serkullani, joka on mun kanssa samanikäinen, on tehty leikkauskin jo monta vuotta sitten. Toivon kuitenkin, mieluummin kuin leikkausta, että saisin jotenkin tietoa, miten voisin jatkossa estää niiden kivien muodostumisen.
Et todellakaan ole yksin! Ihan selkeästi mä huomasin about 38:na, että kroppa alkoi krempata: polvet oikuttelee, sanoin nivelet. Vatsa mulla onkin kiukutellut koko ikäni.
VastaaPoistaKevään korvalla sitä taas kuvittelee, että aloittaisi terveemmän elämän ja alkaisi pitää itsestään huolta....voi, jospa se TÄNÄ VUONNA onnistuisi, meiltä molemmilta??
Ps. mitenkäs ne ravintoon liittyvät opinnot? Onko multa mennyt ohi, vai enkö vaan muista? Loppuiko ne vai yhäkö käyt?
Henk. koht. olen kärsinyt pääkivuista ja selkävaivoista koko 2000-luvun mutta vasta kolmena viimeisenä vuotena ne ovat äityneet todella pahoiksi. Vielä olisi kolme vuotta viisikymppisiin mutta saas nähdä elääkö sitä niin kauan.
VastaaPoistaVaan eipä valiteta eli oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Tulinpa minäkin vaivojani valittamaan tänne, kun kerran kysyit :D Pari vuotta sitten magneettikuvattiin polvi, kun ei kärsinyt sillä pahimmillaan astua. Lääkäri epäili kulumaa, mutta onneksi ei sitä ollut, vaan ruston repeämä, joka paranee/helpottuu levolla. Lienee rasitusvamma, jonka on aiheuttanut juoksuharrastukseni.
VastaaPoistaMyös olkapääni menevät sijoiltaan silloin tällöin, jopa nukkuessa väärässä asennossa. Kipu on hivittävä, mutta taistelen viimeiseen asti, että selviäisin ilman leikkausta. Tämä vaiva ei kyllä mene "vanhuuden" piikkiin vaan on vaivannut tasaisin väliajoin nuoruudesta saakka.
Toivottavasti apu löytyy noihin sun vaivoihisi.. Sä elät varmasti kuitenkin ihan terveellisesti etkä ole ylipainoinen. Tsemppiä!
Mun täytyy sanoa, että jos sulla vaan on sappiongelmaa ja pääset leikkaukseen niin mene hyvä ihminen! Se tehdään siis päiväkirurgisesti, pääset samana päivänä pois ja sen jälkeen mahassasi on vain muutama "sukkapuikon piston jälki" ei mitään mahanyli menevää tikkirivistöä siis.
VastaaPoistaMulle ainakin kun nelikymppiä alkoi näkyä, alkoi oireet van pahenemaan ja elämä rajoittui entisestään kokoajan. Lopulta kun asialla oli kiire, pääsin kahden kuukauden kiireellisyydellä leikkaukseen ja kävin sinä aikana varmaan 20 kertaa sairaalassa saamassa litalginia suoneen!!!!
Nyt on ihanaa kun voin elää ilman rajoitteita, suosittelen siis ilman muuta, sitä operaatiota ei tarvitse pelätä toipumisen kannalta.
Kupla
Pohdiskelija: toivottavasti saadaan tänä keväänä molemmat itseämme niskasta kiinni. =) Ja ne ravinto-opinnot jätin vähän niin kuin vaiheeseen. Tuli niin kalliiksi ja mietitytti niiden hyödyllisyys jatkoa ajatellen. Eli siis turhan kallis opiskella omaksi iloksi...
VastaaPoistaPeppone: koitahan nyt vaan sinnitellä sinne viiskymppisille - ja ylikin!! Toivottavasti saat hyvää hoitoa vaivoihisi kuitenkin. Hirveän yleisiä tuntuu kyllä olevan selkäkivut!!
Taina: urheilija ei tervettä päivää näe... ;) Se on kyllä niin väärin, että sitten kun urheilee niin sen takia tulee kaikkee kremppaa. Omituinen juttu noi sun olkapäät!! Hirveetä, jos nukkuessakin menee sijoiltaan! Kyllä mä uskon, että kunhan tässä nyt tarpeeksi tutkitaan niin edes jonkunlainen selvyys ja ratkaisu tulee näihin vaivoihin.
Kupla: mulla on vielä niin vähän ollu noita juttuja että en oikein näe itseäni leikkauksessa. Monta kertaa kyllä, mutta hyvin harvakseltaan... Mutta hyvä kuulla että se ei ole iso homma eikä mahdoton toipua. Kiitos!
Joo mulle se oli ihka elämäni eka leikkaus ja kun se tehdään siis täystyksenä, niin se on ihan rutiini juttu :)
VastaaPoistaSun kannattaisi seuraavan vatsakipukohtauksen tullessa miettiä mitä olit syönyt ennen sitä kohtausta ja googlettaa täsmääkö niihin ruoka-aineisiin, jotka yleensä aiheuttaa sappikohtauksen. Kuullostaa kyllä kovin siltä. Ja vastaus kysymykseen tunnetko itsesi vaivaiseksi niin kyllä. Jokin aikaa sitten olin hyvässä asennossa ja mihinkään ei kivistänyt. Ohikiitävän hetken pelästyin etten kai mää vaan ole kuollut :D Kokoajan on jotain ja tuntuu, että apteekissa tulee käytyä yhtä taajaan kuin ruokakaupassa :D Oikein paljon onnea huomiselle! Niin juu, olen sitä mieltä, että pyydä terveyskeskuksesta aika ultraan, että kurkkaavat miltä sun sappi näyttää, että onko siellä kiviä.
VastaaPoistaKupla: meidän naapurille taidettiin tehdä just toi sappileikkaus. Ihan pikkuiset haavat silläkin vaan siitä tuli.
VastaaPoistaKiki: sehän se on, että mä en ole koskaan sitä yhdistänyt mihinkään. Se kipu vaan tulee yks kaks, kuten nyt viimeksikin. Kyllä mä vahvasti uskon, että sappikipua se on - kaikki merkit viittaa siihen. Huomenna soittelen terkkulaan muistakin jutuista niin kyselen myös sitä ultraa.
Voi ei, kaikkiko me ollaan vaivasia kun päästään tähän ikään... hauskasti sanottu, että luulit olevasi kuollut, kun ei mihinkään sattunut! =)
musta tuntuu että 3. lapsi ja 35 mittariin niin siitä alkoi kyllä alamäki...
VastaaPoistavaikka itsestään pitää kuinka huolta ja syö hyvin niin ei vaan oo enää samassa vedossa kuin parikymppisenä - jännä juttu! :D
Taina: niin se vaan valitettavasti on! Mäkin olen ollu kauheen väsynyt ja jotenki sellanen ettei vaan jaksa mitään. Osittain varmasti ikäjuttuja tämäkin!
VastaaPoista