torstai 25. huhtikuuta 2013

rakkaat elukat


Jos joku on onnellinen tästä kevään ja kesän tulosta, se on meidän nuorempi koira. Sen lempipuuhaa on pelloilla ja ojissa möyriminen, ja aika usein se kotiutuu tuon näköisenä... No, suihkuun vaan, sillähän siitä päästään. Vaikka kyllä mua välillä hiukan mättää, kun pesulla käydään useamman kerran päivässä...

Musta noi eläimet on jotenkin niin hauskoja. Ajattelen usein, millasta meillä sitten on, kun on lapset poissa, koirat poissa, puput poissa... siistiä ehkä, joo. Tai no sanotaan että siistimpää kuin nykyään... Ja helppoa. Ei esteitä, ei vastuita, ei huolia eikä murheita. Ei huonoa omaatuntoa, jos jää vähän lenkit vähille välillä. Mutta voi olla myös aika tylsää. Kukaan ei pakota mua lenkille. Ei oo ketään silitettävänä. Kukas mun vieressä sit nukkuu??? (Miestä ei lasketa.) Kuka oksentelee matoille, kuka syö matot ja tapetit? Kuka kerjää vieressä kun avaan jauhelihapaketin?? 


Kyllä noi elukat vaan antaa sisältöä elämään. Tossa kuvassa ne on kaikki - no ok, etanat on siellä akvaariossaan vielä. Ja toi kuva on muuten otettu just sillein, että avasin sen jauhelihapaketin... meidän kissakin herää taatusti sillä sekunnilla kauneusuniltaan uunin päältä. Kuuluu vaan (aika kova) tömps, kun se hyppää sieltä alas ja on hetkessä mun jaloissa keittiössä.   

Musta on tosi kivaa aina välillä kontata lattialla ja silitellä pupusia. On kiva huomata, miten ne on päivä päivältä tuttavallisempia. Mua aina välillä huvittaa, kun kuuluu se tuttu ääni, kun taas tapettia lähtee... Toi muovimaton jyrsiminenkään ei mua haittaa (koska lattia menee uusiksi joka tapauksessa), lähinnä mietin miten kauan puput selviää hengissä tuollasta syömällä... Saa ne muutakin ruokaa - niillä pyritään pitämään koko ajan jotain järsittävää lattialla - mutta niiden intohimo tuntuu silti olevan toi alakerran muovimatto. Ihme makuelämykset niilläkin!


Kissa kuraa meidän keittiön ikkunan aina ulkopäin. Kuten kuvassakin. Se tulee tuonne ikkunan taakse ja kaapii ikkunaa, kun haluaa sisälle... Meistä se on vaan huvittavaa - jonkun mielestä vois siis olla tosi raivostuttavaa, toi kura ei tietty oo mitenkään kauheen nättiä tossa mutta noh, ei voi mitään. Kissa on mielenkiintoinen persoona. Tää meidän kissa on vielä sellanen juttelija, mä sen kanssa välillä keskustelen, etenkin ruoka-aikaan. Ja takuulla se osaa myös kiukutella; kun sen komentaa alas pöydältä, se ihan selvästi näreissään mulle naukuu. Ja kuinka monta kertaa se on ehtiny jo maistella mun jogurtit, lasten murojen maidot, hellalla jäähtymässä olevat ruoat, voipaketin... Ja useimmiten mua vaan huvittaa sen tekoset.

Tahtoo siis sanoa, että vaikka tottakai välillä ottaa päähän, kun klo 05 herää siihen, että karvamatolle just oksennetaan, tai kun huomaa haisevat terveiset kengässä, tai kun karvaa on joka paikassa, myös kananmunan kuoren alla, tai kun venttailee unissaan koiraa pihalta, kun se onkin päättäny ottaa vähän pidemmät pissat sillä kertaa.. ja vaikka välillä on suurta huolta ja murhetta (meilläkin on koira käytetty parsittavana kun naulalla raapaisi koivesta nahat rullalle), sekä yleensä ottaen ainaista rahanmenoa noiden elukoiden takia.. niin en antais niitä pois todellakaan. Kun se kauhistuttava päivä koittaa, että joudun tekemään sen hirveän päätöksen lopettaa rakas koirani (tuo vanhempi niistä), niin sen jälken mun sy-sy-sydämestä puuttuu palanen... (Molemmat koirat on mulle rakkaita, mutta etenkin toi vanhempi. Molemmista luopuminen tulee olemaan jotain käsittämättömän hirveetä, mutta etenkin ton vanhemman kohdalla se tulee olemaan tosi raastavaa.)

rakkain koira maailmassa ♥
Vielä mä tahtoisin eläimiä lisää: kanoja muutaman. Saa nähdä toteutuuko se vai ei. Ja kyllä meillä aina kuitenkin tulee kissa olemaan. Mut tällainen on siis mun, taikka meidän, eläinlauma tällä hetkellä. ♥

terkuin Heli 

10 kommenttia :

  1. Kauniita eläimiä.

    Koirissakin on varmaan eroja. Meillä on kääpiövillakoira ja se tipsuttaa siististi ja ei tarvitse pestä kuin vain pyyhkäistä tassut.

    VastaaPoista
  2. Meilläkin vain tuo toinen koira möyryää itsensä tuollaiseksi kuranaamaksi. =)

    VastaaPoista
  3. En kai olekaan ennen nähnyt teidän kaikkia karvakuonoja samassa kuvassa, ja kissasta muutenkin vähän.

    Mie joskus rakensin marsulle näkkileivästä "koppeja", kun se aina jyrsi kopin reunoja. Kaneille sais olla aika isoja näkkärilevyjä :)

    VastaaPoista
  4. Eipä noista kovin montaa yhteiskuvaa ole. Ja aina mä taidan enemmän koiria kuvailla kuin muita elukoita.

    Tollanen näkkäritalohan on hauska idea. Pitäisköhän väsätä pupuille noista isoista näkkärilevyistä. =D

    VastaaPoista
  5. Ihania eläimiä! :)

    Mun kissa on samantyyppinen - jos kissaa komentaa niin kissa kommentoi takaisin. ;)
    Ja käy lipomassa mitä vaan esille jätettyä ihmisten ruokaa. ;)

    VastaaPoista
  6. Jouduin viime syksynä luopumaan 15 vuotta vanhasta koirastani, voin kertoa että hirveää oli. Mutta samalla olin helpottunut koska se oli jo niin sairas että elämää=kärsimystä oli turha enää jatkaa. Mutta sinulla on kyllä melkoinen sekalainen sakki siellä. Minusta on ihana kun suhtaudut sotkuihin ja järsimisiin niin rennosti. Niin se pitää ollakin, kun on eläimiä talossa. Aurinkoista päivän jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  7. Justiinsa tuli Olgan kotona telkkarista ja siinä kerrottiin, että kanaloista saa eläköityviä kanoja, jotka ei enää muni myyntiin kelpaavia munia, mutta mitkä kotosalla kelpaa vielä hyvin elämään ja munimaan, tulee vaan isoa kanamunia :)

    VastaaPoista
  8. Oikeassa olet sillä eläimet antavat sisältöä elämään ja meilläkin on ollut koko ajan koira (itselläni koko elämäni) niin ei sitä ilman osaisi enää ollakaan. Koira on kuin mikä tahansa perheenjäsen oikkuineen kaikkineen.

    VastaaPoista
  9. Sirpa ja Kollo: noi eläimet on niin hauskoja! Kissat etenkin tollasia ettei niitä mitkään säännöt tunnu koskevan... =)

    Annelipponen: uskon, että oli kauheaa!! Kun jouduin viemään meidän joka paikkaan pissivän kissan pois, niin sekin oli ihan hirveetä... vaikka kissa alkoi olla ihan mahdoton riesa. Ja tosiaan pakko tässä on ottaa rennosti, muuten tulis hulluksi tässä sekasotkussa eläinten kanssa. =)

    Kiki: kiitos vinkistä tuohon Olgan ohjelmaan!! En oo muistanut koko ohjelmaa. Olga asuukin tässä lähistöllä ja kana-isäntäkin on mun tuttu. Sieltä juuri mäkin tahtoisin muutaman kanan pelastaa...

    Peppone: meillä taas ei lapsena ollu eläimiä kotona lainkaan, ellei nyt jotain (typeriä) akvaariokaloja lasketa... Musta on ihanaa omille lapsille tarjota tämä onni elää eläinten kanssa. Ovat noiden koirien pennutustenkin aikana saaneet nähdä sitä vauvakoirien kasvua, mun mielestä se on iso rikkaus lapselle ja nuorellekin. Sitä en osaa sanoa mitä sit tapahtuu kun lapset ja koirat on kotoa pois... kissa ainakin tulee talossa varmaan olemaan aina.

    VastaaPoista
  10. Hei! Kiva kun olet taas aloittanut bloggaamisen, olin missanut sen ihan täysin! Hauska nähdä teidän kaikki eläimet samassa kuvassa! Ja koirat pystyvät olla noin hyvin kanienkin kanssa?! Paljon terkkuja, haleja ja rapsutuksia Vaasasta!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥