ja hommat hoituu...

Tää koittaa tehdä täällä läksyjä. No ok, koneella on kylläkin blogijutut esillä... (mut mähän sanoinkin, että "koittaa" tehdä läksyjä...). Meininki on samanlainen kuin silloin, kun opiskelin niitä ravintojuttuja:

No joo, tuossa alemmassa kuvassa on kyllä paremmat eväät... "oi niitä aikoja..." Mutta sama paikka, ruokapöydän kulma, mihin koitan mahtua kamoineni. 

Valtaan puolet pöydästä ja nostelen papereitani ees ja taas - hermostuttavaa. Tulostin näkyy tuolla kuvan yläkulmassa vasemmalla, suoraan kanien pissalaatikon vieressä...

Tulostin on ihanassa pölyssä (pupsit tykkää välillä kaivella purujaan niin että pölinä käy...) eikä se nyt oikein toimikaan (värit loppu, epäilen...). Joka tapauksessa kaipaisin kyllä kipeästi omaa työpöytää, mihin voisin levittää paperini ja kansioni ja tietokoneeni ja tulostimeni... (ja teeni ja suklaani ja keksini ja ja ja...).

Otin tuon aurinkoisen kuvan noin 10 minuuttia sitten, ajatuksena huokailla että ulkonakin on noin hieno keli ja mä vaan sisällä kökin... mutta nyt siellä jo sataakin vettä, että se siitä sitten. 

Mielenkiintoista, mitä kaikenlaista pikku puuhaa, ja miksei isompaakin, sitä keksis just nyt kun täytyis noita tehtäviä vääntää kasaan. Pyykkiä olis ja ikkunat on edelleen pesemättä ja pitäis jääkaappikin pestä ja itse asiassa varmaan vessanpöntötkin... 

Ja kaikkee hässäkkää on tässä ympärillä. Kärpäset lentelee mun tukkaan (aaaargh, raivostuttavaa!!) ja lapset laittelee miljoonittain tekstareita, puhelin senkin vaan piippaa alvariinsa, ja koirat haukkuu kun joku tulee ja toinen menee... tosin potkasin just miehen ja lapset ulos, saatesanoilla "menkää vaikka mäkkärille".

Pakko on myös koko ajan häiriintyä keittiön ikkunan takana kahisevasta pressusta (joo, siinä on TAAS pressu edessä... suojaamassa joskus aikaa sitten maalattuja ikkunalautoja...):

Ja sit on mentävä ihmettelemään tomaattia, jonka tyttö toi pikku taimena koulusta keväällä ja jonka tökkäsin paremman puutteessa mansikkamaahan (joo, tiedän... ei varsinaisesti tomaatin koti). Ja joka siis ällistyttävästi tekeekin tomaatteja.

Nuo palleroiset ei kyllä varmaan punastu milloinkaan (etenkään ollessaan nyt sisätiloissa ikkunan edessä, jota peittää pressu...), mutta täytyy silti ihailla niitä. Tomaatille ei oo tehty koko kesänä mitään, joten se makasi siellä mansikkamaassa oikosenaan ja kaikki mahdolliset varkaat ja mitälieovatkaan on saaneet aivan vapaasti rehottaa. Mutta silti: tomaattia pukkaa!

No niin, nyt on tää tekstikin kirjoitettu ja aika palata tehtävien pariin... vai meniskö alottelemaan sitä ikkunanpesua just ehkä nyt??

Mitäs teille kuuluu?

Heli