keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Diorendhal

kuva on jostain netistä, valitettavasti en muista mistä...
Tämä juttu on todella outo. Ja tää kuuluu nyt varmaan kategoriaan "olis kannattanu jättää kertomatta..." Mutta kerron kuitenkin.

Sain yhdeltä ihmiseltä (jota en tunne) linkin tällaiseen kuvaan. Kyseessä on kuulemma "minun yksisarviseni". Sain asiaan liittyen mulle tarkoitetun viestin ja tämän kuvan kohdalla kysymyksen, että tuntuuko kuva oikealta? En tiedä muuta sanoa, mutta kun selasin siellä linkin paikassa hirmuista määrää erilaisia yksisarvisen kuvia, niin juurikin tämä kuva oli mun mielestäni kaikista kaunein. Eli eiköhän se sitten ollut aivan oikea kuva mulle!

Yksisarvinen liittyy kohdallani yhteen tarinaan. Yksi ystäväni opiskeli sellasia jotain hoitojuttuja ja olin sitten hänellä yhtenä opiskeluhoidettavana. Juu, sellasia "hörhöjuttuja" siis. Siinä tehtiin sellanen mielikuva-matka tms. Minä olen yleensä TODELLA kaikkea muuta kuin mielikuvituksekas, enkä siis tosiaankaan heittäydy helposti tuollasiin juttuihin - ihan vaan taustatietona tämä. Eli siis lähdin tähän hommaan vähän ehkä että just just, mikähän tääkin on... hyvin varautuneena. 

Menin hoitovuoteeseen peiton alle lämpimään pötköttämään. Mua ohjeistettiin ensiksi sulkemaan silmät ja rentoutumaan. Sitten mun piti mennä mielessäni ensin johonkin ihanaan luonnon paikkaan, ja kun en muutakaan keksinyt menin meidän tontin laitaan... (kuten huomaa, ei ollu kovin kekseliästä... ei nyt varsinaisesti mikään ihastuttava paikka ole tuo). Koko ajan kerroin, mitä "näen" ja missä olen. Siitä sitten menin mielessäni ohjeistuksen mukaan eteenpäin, lopulta tulin sillalle ja aloin ylittää sitä. "Ajan usvan laskeuduttua" ja sillan ylitettyäni siirryin toiseen maailmaan... 

Yllättäen se mun "toinen maailma" oli hyvin mielenkiintoinen. Mun seurana siellä oli valkoinen yksisarvinen, paikka oli jylhää, vuoristoista seutua, tai en tiiä oliko ne vuoria vai korkeita kallioita, ja siellä oli havumetsää... jylhää, korpimaista, synkkääkin (vaikkakin aurinkoista). Oli kesä ja oli jotenkin tosi hiljaista. Kuljin polkua, joka kulki jyrkänteen reunalla. Ohitin "matkallani" mm. pelottavan talon, jonka pihalla oli viikatemiehen tapainen pelottava, kasvoton, huppupäinen, kaapuun pukeutunut olento, joka tuijotti mua. 

Mun piti jossain kohtaa sitten miettiä, miten siinä ajassa kuolin. No, olin aurinkoisella metsäaukiolla... ja nousin kohti valoa - olin keiju ja vain sulauduin sinne valoon.

Sen jälkeen matka jatkui. Nyt olin tyttö ja seurassani poni, talutin tai ratsastin sieltä aukiolta pois kohti edessäni avautuvaa kaupunkia - olin siis mäellä ja kaupunki oli siellä alapuolella. Tulin keskiaikaisen kaupungin reunalle, sitä ympäröivän kivimuurin luo. Kohdallani oli aukko, josta pääsi sisälle kaupunkiin. Menin jollekin ovelle, astuin sisään ja olin kivisessä käytävässä joka kaartui vasemmalle... sitä valaisivat tulet, jotka oli seinillä sellasissa telineissä. En muista lähdinkö sitten sinne vai mitä tapahtui... tai miten tarina loppui. (Ehkä se loppui tuohon.)

Tuo "matka" oli jotenkin tosi mielenkiintoinen ja ihmeellinen. Me ei oo taidettu sen koommin ystäväni kanssa puhua tuosta asiasta, mutta todella paljon se kyllä mua jälkikäteen mietitytti. Onko ihmisillä ollut "entisiä elämiä"? Onko tuollaset kokemukset ihan silkkaa satua ja tarinaa mitä mieli tuottaa... (ja siis hei, mä EN ole mikään tarinatäti ollenkaan...)? Mulla on monia tuttavia, joilla on erikoisia kokemuksia, ja jotka on esimerkiksi saaneet joillekin tosi ihmeellisille mietteille ja tuntemuksille selityksen, kun ovat menneet etsimään niihin vastauksia. (Ja sanomattakin selvää, että ne vastaukset on tullu ihan kysymättä ja minkäänlaisia taustatietoja antamatta.)

Mun mieleen tuli nyt äsken koko ajan vaan sana "Schwarzwald". Olenhan mä sen toki kuullut ennenkin, mutta juuri NYT se pälähti tosi vahvana päähän jankkaamaan. Joten menin googlettamaan, ja kas vain... sanoisinpa että tuossa on se "minun metsä". Aivan juuri tuossa. Siinä mun "matkassa" olin just tuolla lailla korkealla paikalla, eli metsää oli paljon myös siellä alapuolellani. Ja onko tuolla se kylä, minne menin???

kuva löytyi googlen kuvahausta
  Tiedän, että monen mielestä tämä juttu on aivan ufo. Mutta monen mielestä taas sitten ei. Mulle on sanottu, että olen "vanha sielu" ja että mulla on monia entisiä elämiä (miten ihmeessä sana elämä taipuu monikossa...). Ehkä olen siis elänyt niistä yhden keijuna ja toisen keskiaikaisena tyttönä... Kuka näistä tietää. Ja kyllä, nämä riitelee pahasti sen ajatuksen kanssa, että mietin tätä olemassaoloa muutenkin, onko henkisyyttä vai eikö ole, onko Jumalaa vai eikö ole, onko Raamattu totta vai eikö ole... Todellakin: kuka voi tietää varmaksi yhtään mitään muuta kuin tämä näkyvän, kosketettavan todellisuuden mitä just nyt eletään?? Saatikka mitä siellä toisella puolella on - tai ei ole...

No niin. Tällasia mietteitä tällä kertaa. Herättikö ajatuksia? Järkytystä? Ymmärrystä?? Oletko samaa mieltä, eri mieltä vai et mitään mieltä näistä asioista?

Ja tuo otsikko: 
Se on kauniin oman yksisarviseni nimi, joka mulle kerrottiin. 

Heli

12 kommenttia :

  1. ihana teksti
    minulle ei mitään ihmeellistä..näen paljonetiäisiä ja kaikenlaisia muita "hörhö" juttuja
    niin kaunis sielunmaisema sinulla :) jatka vain etsimistä...

    VastaaPoista
  2. Todella mielenkiintoinen kirjoitus, olen itsekin hyvinkin skeptinen kaiken vastaavan suhteen, mutta silti tosi kiinnostunut tämmöisistä vähän erilaisemmistakin jutuista. Monesti kyllä tulee kuitattua ne hölynpölynä, ehkä se on helpointa silloin kun asia on niin mystinen että sitä ei voi järjellä selittää.

    VastaaPoista
  3. Ihana tarina, jään miettimään ;D

    Olen kasvanut noiden, tai paremminkin tuollaisten tarinoiden ja uskomusten ilmapiirissä koko lapsuuteni ;D
    Ja kuka tietää tai osaa selittää mistä mun kuvat tulee ??
    Ensin on tyhjä paperi ja sitten siihen vaan tulee kuva.... minähän sen kuitenkin teen, mutten mieti mitä teen ? , hmmm.
    Monimutkaisia asioita mietittäväksi.
    Jotenkin tuntuu, että olet kokenut jotakin ainutlaatuista. Iloitse siitä, olet ehkä etuoikeutettu ;D

    Jos uskoo entisiin elämiin ja vaikkei uskoiskaan niin hieno homma toi

    VastaaPoista
  4. Mä olen myös "hörhö".
    Minusta sun jutussa ei ole mitään kummallista. Tollasia asioista vaan Tapahtuu, oon kokenut sen niin monta kertaa...toiset meistä vaan on herkempiä noille kuin toiset. Toiset ei usko eikä ehdi nähdä noita asioita...

    VastaaPoista
  5. Haluaisinpa itsekin päästä johonkin tollaseen "hoitoon", ois varmaan hyvin jännää muistaa jotain entisistä elämistä. Koska munsta sellasia on :o)

    VastaaPoista
  6. Siellä pinnan alla on niin paljon kaikkea, josta me ei tiedetä eikä kaikilla ole keinoja (eikä haluja) ottaa edes selvää...

    VastaaPoista
  7. Olipa mielenkiintoinen tarina. Mä niin uskon noihin edellisiin "elämiin". Tuollainen hoito olis itsekkin mahtavaa kokeilla.
    Mä oon ihan varma että mun joku elämä on vietetty muinaisessa Egyptissä. Niin fanitan sitä aikakautta. Aina kun menen johonkin antiikin aikaiseen muistomerkille/kivikasalle mulle iskee hirvee tarve halata niitä pylväitä :) Joo, seko mikä seko!

    VastaaPoista
  8. Hei. Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Kesällä ystäväni kertoi käyneensä jossain samantapaisessa "hoidossa". Ja tuollaisia ihan uskomattomia erilaisia maailmoja ja aikakausia oli hänkin nähnyt. Aivan kuin entisiä elämiään. Minusta se kuulosti tosi jännältä vaikka samalla hiukan pelottavaltakin. Kiva kun jaoit kokemuksesi meille.

    VastaaPoista
  9. Jaana: minä kun taas olen nii-iin realisti jotenkin, että en osaa uskoa ennen kuin näen, niin nämä jutut on vähän sellasia mietityttäviä... Jatkan siis etsimistä. =)

    Ninnu: juuri noin ajattelen itekin. Silti ne mielessä pyörii...

    Maarit: niin, taiteilija kyllä "näkee" jotenkin enemmän, jossain sisällänsä, ja on siitä onnellisessa asemassa että saa myös tuotua näkemisensä ulos. Sitä mä ihmettelen, että olen tällanen omituinen vaikka mua kuinka isä yritti kasvattaa "uskomaan vain itseeni", eli olen erittäin uskonnon vastaisesta kodista kotoisin.

    Tuo kokemus oli lähinnä ehkä jotenkin hämmentävä, enkä ole tainnut palata siihen tämän hoitajani kanssa sen koommin. Kun en tiiä mitä oikein asiasta ajattelisin.

    Pohdiskelija: mäkin uskon tavallaan ja sit kuitenkin kovasti myös epäilen. Mutta aika paljon mietin tollasia, ja sitä onko totta vai ei.

    Vianna: kyllä tollasia hoitoja varmaan on jossain tarjolla. Voi harmi kun en nyt muista yhtään mikä sen hoidon nimi mahtoi olla...

    Sanna: niimpä! Oli sekin jotenkin niin kummallista, että vaikka mä en mukamas usko tollasiin niin voi että kun sitä juttua vaan tuli ja tuli aivan luontevasti!!

    Outi: just tollanen kuulostaa niin siltä, että kyllä niitä entisiä elämiä on täytynyt olla. Joku asia tuntuu omalta, tai paikka tms, eli jostain sen täytyy johtua. On kuitenkin esim lapsia jotka ei tasan varmasti ole koskaan nähny, kuullu tai käyny jossain ja silti ne osaa kuvailla sen ihan täysin. Ällistyttävää.

    Suvi: niin on! Ja samalla kuitenkin myös aika kammottavaa...

    Eija: niin, mistä ne jutut tulis mieleen jos ei jotain olis joskus ollu. Kummallisia asioita tuollaset. Ja tosiaan myös hieman pelottavia.

    VastaaPoista
  10. Kaunis ihana tarina! Mä olen aina ajatellut että dejavu (en nyt todellakaan osaa kirjoittaa tuota tähän niinkuin se pitäisi)-ilmiö on osaksi sitä. Siis kun tulee jostain uppo oudosta paikasta, ihmisestä, tavarasta, tuoksusta, tilanteesta mieleen joku tuttu, mutta ei itsekään oikein hahmota että mikä. Mulla on noita aika paljon, yritän vaan olla ihan cool niiden suhteen että ei täs mitään vaikka tiedänkin tän jo etukäteen... :D

    VastaaPoista
  11. Kupla: no hyvinkin voi olla noin!!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥