sunnuntai 20. lokakuuta 2013

enneagrammini

Edelliseen postaukseeni liittyen laitan tähän tällaisen vuosia sitten tekemäni persoonallisuustestin tuloksen. Tämä on tehty täällä ja sinäkin voit mennä sinne tekemään testin ja katsomaan pitääkö paikkansa. Mulla ainakin pitää. Mä siis olen "Ykkönen" eli "Tarkka laadunvalvoja".

Tarkka Laadunvalvoja
©Marika Borg & Viivi Brunila

"Minulla on paljon vikoja, mutta väärässä oleminen ei ole yksi niistä."

ihanteellinen * objektiivinen * periaatteellinen * järjestelmällinen * vastuuntuntoinen * oikeudenmukainen * eettinen * uudistaja * perfektionisti * korrekti * työteliäs * kontrolloitu * tunnollinen * tienraivaaja * aktivisti * kurinalainen * rehellinen * itseään kehittävä * kriittinen * velvollisuudentuntoinen * 

Parhaimmillaan: ihanteellinen, tunnollinen ja oikeudenmukainen
Huonoimmillaan: joustamaton, tiukka ja kriittinen
1-tyyppiä motivoi asioiden tekeminen oikein

"Tavoittelen mielelläni täydellisyyttä. Pidän siitä, että saan tehtyä asiat hyvin ja oikein. Pyrin välttämään virheitä ja olemaan mahdollisimman tarkka, huolellinen ja objektiivinen. "

Ykkönen haluaa aidosti parantaa asioita ympärillään ja toimia oikeudenmukaisesti, periaatteellisesti ja omille ihanteilleen uskollisesti. Hän haluaa tehdä parhaansa ja yltää moitteettomiin suorituksiin. Ykkönen pyrkii aina oikeaksi katsomaansa ratkaisuun, mutta on harvoin täysin tyytyväinen itseensä tai ympäristöönsä. Ykköset ovat niitä ihmisiä, jotka sisäisestä vastuuntuntoisuudestaan johtuen korjaavat toisten pudottamat roskat kadulta ja soittavat talonmiehelle liukkaista portaista.

Ykköset tekevät yleensä työnsä tunnollisesti ja noudattavat oikeiksi katsomiaan sääntöjä. Ykköset myös olettavat kanssaihmisiltään samaa tarkkuutta, tunnollisuutta ja oikeamielisyyttä, mihin itse uskovat. Ykkönen on yleensä itsensä ankarin kriitikko, mutta huomaa helposti myös toisten ihmisten "virheet ja erheet". Ykkönen asettaa itselleen erittäin korkeat tavoitteet, joiden saavuttaminen on ymmärrettävästi vaikeaa. Ykkösen tarkkuudessa piilee välillä myös pilkunviilaamisen siemen. Silloin Ykkösen on vaikea saada vietyä asioita loppuun liiallisen täydellisyyden tavoittelun piinaamana.

Ykkösellä on yleensä vahvat mielipiteet asioista ja hän neuvoo tai opettaa mielellään myös muita. Ykkönen saattaa tehdä omista säännöistään varsin tiukat ja hermostuu, jos ei itse yllä niihin tai jos kokee, että muut eivät kunnioita sääntöjä tai noudata ohjeita. Ykkönen kokee herkästi moraalista velvollisuutta korjata asiat, puuttua epäkohtiin ja parantaa maailman ja ihmiset ympärillään. Joskus Ykkösen hyvää tarkoittava neuvominen saatetaan tulkita myös arvosteluksi ja kritiikiksi. Ykkönen pyrkii elämässään idealistisesti omiin korkeisiin tavoitteisiinsa, mutta pelkää virheiden tekemistä. Hän saattaa vaikuttaa joskus vähän tiukalta yrittäessään olla hyvä ja virheetön.

Parhaimmillaan Tarkka Laadunvalvoja eli Ykkönen on ihanteellinen, periaatteellinen ja oikeamielinen ihminen. Ykkösellä on selkeä henkilökohtainen käsitys hyvästä ja pahasta ja hän haluaa olla reilu, järkevä ja objektiivinen. Totuus, oikeudenmukaisuus ja eettisyys ovat Ykköselle erittäin tärkeitä arvoja. Hän pyrkii saavuttamaan omat korkeat ihanteensa kaikilla elämänsä alueilla ja on tunnollinen pyrkimyksissään parantaa itseään ja ympäristöään. Ykköset ovat luonnostaan vastuuntuntoisia ja pyrkivät lahjomattomuuteen ja korkeisiin tavoitteisiin. Parhaimmillaan Ykkönen on humaani, inspiroiva ja aidosti esimerkillinen ihminen. Ykkösten huumorintaju on usein nasevan "kuivakkaa" ja tarkkanäköistä.

Niin... ehkä tämä hiukan selittää sitä, miksi olen sellainen kuin olen. Ehkä se, ettei mikään koskaan ole täydellisesti hyvin, on se mun kompastuskivi. 

Oli miten oli, tätä ajoittaista ahdistusta on vaikea itekään tajuta. Kun kaikki on periaatteessa ihan jees, ja sitten kuitenkaan mikään ei ole. Kun tekis vaan mieli avata ovi, lähteä kävelemään ja kävellä maailman reunalta alas. Tai kun tekis mieli vaan mennä nurkkaan kippuralle eikä nousta koskaan. Siellä metsässäkin kun makasin joku aika sitten, niin just sellanen mieli oli, että en tahdo nousta siitä ollenkaan. Mieli kiertää kehää, ja vaikka miten koittaa niin se ahdistus ei katoa. 

Ei sitä ihan totta voi oikein järjellä ees selittää. Mä voin olla ihan "normaali", iloinen, sosiaalinen, puhelias jne. ja silti mulla on samaan aikaan myös ihan käsittämättömän syvä tyhjyys ja suru sisälläni. Enkä mä osa selittää mistä ne johtuu. Eikä se käskemällä mihinkään katoa. Onko se masennusta, en tiiä. Kuitenkin tämä on mulle ns. tuttu juttu. 

Olen aika ristiriitainen tyyppi varmaan, koska olen toisaalta myös "iloinen, vilkas, avoin, auttavainen" - ja moni näkee musta vain sen puolen. Saan kuulla, että olen "aina niin iloinen", tai muuta sellasta. Muuta en välttämättä halua näyttääkään. Mutta pohjimmiltani olen kuitenkin tällainen melankolinen ahdistuja. Ja se ahdistus on myös ihan fyysinen tunne. Eikä kukaan tajua. Paitsi ne, jotka kokemuksesta tietää, mitä mä tarkoitan. Heitäkin on, tiedän.

Jaa, voi olla nyt aika typerää kirjoitella näistä asioista julkisesti. Mut kirjoitan silti. Olisi kiva kuulla, onko muilla samanlaisia ajatuksia... Ja onko muita, kenelle tuo ykkönen kolahtaa. Tuo sama juttu on muuten ollu mulla aiemminkin blogissa, mutta poistin silloin ne monen vuoden tekstit ja se meni muiden mukana. Joten sorry jos oli toistoa jollekin.

Heli

9 kommenttia :

  1. En oo ykkönen, mutta noita "maailman reunalta alas" ja kippurassa oloja on ollu kyllä ihan riittämiin taas. Ja luulen, että esimerkiksi töissä joidenkin ihmisten on vaikea uskoa, että olen masennuksesta sairaslomalla, koska siellä pyrin viimeiseen asti pitämään sitä iloista julkisivua. Kaikille halukkaille irtoaa hymy ja joskus jopa jokunen mukava sana.

    VastaaPoista
  2. Erittäin tutun kuuloista. Suurimmaksi osaksi tuntui, kuin olisit kuvaillut tekstissäsi minua. Mä olen kylläkin joissakin asioissa sitten suurpiirteinen. Esim. kotona meillä on näennäisesti paikat ojennuksessa. Kaapeille ei sitten passaa mennä. On monta sellaista kaappia, jotka on ihan hirveässä sekasotkussa ja täynnä ties mitä. Odottamassa sitä sitkun- päivää. ;-)
    Ja voinet arvata, että tietoisuus sellaisista kaapeista puolestaan taas ahdistaa. Eli olenkohan nyt sitten kuitenkaan suurpiirteinen? Mä tiedostan omalla kohdallani tuon olevan aika pitkälti lapsuudesta opittua. Äitini on ollut aina hyvä arvostelemaan ja arvottamaan ihmisiä sen mukaan, miten he tekevät kotityönsä. Itse ei ole tietenkään yhtään sen parempi, myös hänellä on niitä suttunurkkia. Koetan pyristellä kaikin keinoin sitä vastaan, etten ainakaan lähtisi arvostelemaan muita noiden asioiden perusteella. Riittää, että syyttelen itseäni.
    Myös tuon tunnistan itsestäni, että olen päälle päin iloinen ja sosiaalinen, vaikka sisällä olotila usein näyttää ihan toisenlaiselle. Terapian myötä se on ehkä hiukan helpottanut, mutta en minä osannut terapiassakaan avautua kunnolla. Keskityin lähinnä olemaan se mallipotilas. Miten sitä voikaan seistä itse oman hyvinvoinnin tiellä?! Ja taas tuntea syyllisyyttä siitä, ettei ole tarpeeksi kiitollinen, koska puitteet elämässä ovat pääosin hyvin.
    Sorry pitkä avautumiseni, mutta tämä postaus kolahti taas kovasti.

    VastaaPoista
  3. Mä kyllä ymmärrän sua täysin :) Tein myös uteliaisuudesta testin ja olin tietenkin KASI :D Tiesin sen kyllä jo ennestään, koska mulle tulee aina nuo johtajatyypit, punaiset ja muut mitä ikinä onkaan väri-luonne-juttuja tai ammatti(persoonallisuus) systeemeitä. Mutta siinäKIN, kuten sunkin tossa kuvailussa, on kaksi (ainakin) puolta, olen hyvinkin empaattinen ja suojeleva ja auttavainen, en siis aina mikään pelottava jyrä joka pomottaa. Se kolahti ehkä eniten, että en meinaa kestää epävarmuutta koska en salli sitä itselle. Tämä siis tietenkin vain työelämässä, mä olen hyvinkin mielestäni tehnyt itselleni selväksi että siviilissä ihmiset eläkööt elämäänsä miten vaan, mutta että töissä jotkut jahkaa ja jahkaa jotain päätöstä... ou mai :)

    Iloa päivääsi!

    VastaaPoista
  4. mielenkiintoista:) ja juurikin siksi,ett ihan samanlaisia aatoksia itselläni...
    oon päälle päin tyyni,rauhallinen,iloinen,avoin,auttavainen,eloisa,mutt... todellisuudessa sisältä aivan muuta.Pää on kuin "Haminan kaupunki",yhtä-aikaa 10 tv-kanavaa päällä,aikamoinen kaaos siis..
    teenpä mielenkiinnosta testin itsekin ;)

    VastaaPoista
  5. Mäkin olen aikaisemmin tehnyt tuon saman testin ja taisi silloinkin olla samat tulokset eli mä olen sekoitus nroista 6 & 2. Kyllähän mä molemmista itseäni löydän, eli ei siinä mitään.

    Mä olen siis uskollinen kyseenalaistaja sekä avulias huoltaja. Ja niin tuttua, että en ole varma onko asia sekä että vai joko tai ja lisäripauksena autan aina kun tarvitaan ja mielelläni myös muina aikoina...

    Luotettava, sitoutunut sekä tunnollinen ja samalla huolestunut, epäilevä, varuillaan.

    Lämminhenkinen, huomaavainen sekä avulias ja samalla tunkeileva, uhrautuva, manipuloiva.

    Jep, jep, että sellainen ihminen täällä :)

    VastaaPoista
  6. Mä olin ysi. Hämmästyin oikeasti, miten oikeassa testi on. Juuri tuollainen mä olen!!

    VastaaPoista
  7. Sanna: arvasinkin, että sä ainakin tiedät mistä puhun. Masis on aika usein sellanen tosi sisäinen juttu, ei se välttis ulospäin näy ollenkaan, eikä ihmiset siksi sitä tajuakaan.

    Simpukka: päin vastoin kiitos pitkästä kommentistasi, oikein mielelläni luen tuollasia! Ja joo, tutulta kuulostaa sun mietteet. Ei mullekaan oo sen ihmeemmin mitkään terapiat auttanu.

    Kupla: mä kans just mietin että onhan joka jutussa kaksi puolta. Mulla on vaan viime aikoina oikein korostunut se ykkönen huonoimmillaan.

    Suvi: testit on mukavia ja yllättävän osuvia. Ja me ihmiset aika monitahoisia, ulospäin ei todellakaan välttämättä näy mitä siellä sisällä on.

    Kirsikka: mullekin aikasemmin tuli joku toinenkin tyyppi, mikä oli lähellä mua, mutta nyt kun tein taas ton testin niin tuli pelkästään tämä ykkönen. Kaksi puolta joka asiassa, tässä sinunkin.

    Pohdiskelija: kyllä noi testit vaan aika hyvin näyttää totuuden, olen todennu!

    VastaaPoista
  8. Sieltä tuli omalle kohdalle nelonen ja olen kyllä kovin tyytyväinen jos sieltä edes muutama niistä positiivisista ominaisuuksista passaa itseen. Ne huonommat; loukkaantuva, oikutteleva, ylitunteellinen nyt ainakin osui kohdalle, koska mies ei useammasta yrityksestä huolimatta pysty sanomaan nauramatta "Et ole yhtään tuommoinen" :D

    VastaaPoista
  9. Kiki: hih, miten minusta tuntuu, että noi hyvinkin sopii suhun... =D

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥