 |
| Iki-ihana tarjotin on Susannan työhuoneelta ♥ Iki-ihana aamupala on ananasmurskaa, piimää, chia-siemeniä, hampunsiemeniä ja kauraleseitä. |
Tänään oli paljon eilistä parempi päivä opiskelujen suhteen. Päätin tehdä päivästä paremman, vaikka se vaatikin esimerkiksi unohtamaan kuntosalille menon. Heti kyllä helpotti, kun päätin, että nyt en sinne vaan ehdi - yksi "pitäis" poistui päivän ohjelmasta. Samalla kuitenkin hiukan harmittaa, kun jouduin sen jättämään - hyvin äkkiä mulle käy niin, että se jää sitten kokonaan... Mutta salilla käymisestä on ollu viime aikoina ilo poissa ja se on ollu vain pakkopullaa, koska se tuntuu ylimääräiseltä "pitäis"-jutulta kaikkien muiden "pitäis"-juttujen joukossa... No, täytyy katsoa miten sen kanssa nyt käy. Tänään sain kuitenkin siis opiskeluasioita eteenpäin ja mieli on niiden suhteen ihan jees.
Mun piti tehdä tästä seuraavasta aiheesta postaus jo jokin aika sitten, mutta teen sen nyt, kun sattui niin sopivasti Kaarina kommentoimaan edellistä postaustani.
Kaarina (Davis) siis kommentoi edellistä kirjoitustani ja samalla myös joitain muita aiempia juttujani, ja sai mut (taas) miettimään monenlaista. Minähän siis olen oikea Kaarina-fani - ihailen (ja kadehdin) hänen elämäntapaansa ja rakastan hänen kirjojaan. "Irti oravanpyörästä" löytyy itseltänikin, se on yksiselitteisesti LOISTAVA, suosittelen ihan kaikille. Äskettäin luin Kaarinan ekan kirjan "Rankka kutsumus". TODELLA hyvä kirja sekin. Ja juuri tänään aloitin uusimman kirjan "Toisinnäkijän päiväkirja" ja alku on todella lupaava (en taida malttaa nukkua ensi yönä...).
Miten nuo kirjat sitten liittyy minuun?
No, minähän olen oikeastaan jo vuosikausia pyöriskellyt näissä "mikä minusta tulee isona"-ajatuksissa. Oman työn ja ammatin arvostus on ollu mulle aika vaikeaa. Tykkään ja en tykkää työstäni. Olen miettiny näivettyykö mun aivot tuolla, pitäiskö opiskella joku korkeampi tutkinto tai joku muu ala. Mikä se mun ala olis. Haluanko enemmän töitä, siis enemmän tunteja. Vai haluanko olla enemmän kotona. Mitä teen kotona. Pitäiskö laittaa kasvimaa. Miten voisin olla ekologisempi. Miten saisin perheen mukaan ajatusmaailmaani. Miten voisin kokea olevani omalla paikallani. Miten voisin kokea olevani onnellinen. Mikä on elämässäni tärkeää.
Nuo molemmat lukemani kirjat on kovasti aiheuttaneet ajattelutyötä. Mun päähän on jäänyt kaikumaan lauseita, kuten "Se mikä on ihmiselle kaikkein rakkainta, on hänelle oikea tie" (se meni ainakin suunnilleen noin). Mikä on mulle rakkainta? Mikä on mun intohimo? Voinko tehdä jotain repäisevää ja suunnata kohti sitä mitä mä TODELLA haluan? Mutta MITÄ MÄ TODELLA HALUAN???
Tämä juttu, mitä nyt opiskelen, on sitä mihin kaikki tekemäni ammatinvalintatestit näyttää suuntaa. Kun tein niitä testejä muutama vuosi sitten, ja kun teen niitä tänä päivänä - aina tulos on samansuuntainen. Hyvin vahvasti näyttäis siltä, että toimistohommat olis mun juttu. Kuitenkin ajatus ma-pe-8-16-työstä tekemässä KOKO AJAN sitä samaa paperinpyöritystä on kerta kaikkiaan ahdistava. (Mun selkäkään ei sitä kestäis.) Se alan korkeampi tutkinto ei kiinnosta mua lainkaan.
Irti oravanpyörästä-kirjassa on opastettu laskemaan omalle työlle hinta. Mitä loppujen lopuksi käteen jää, kun palkasta vähentää kaikki työntekoon liittyvät kustannukset, joihin kuuluu vaikkapa mun tapauksessa esimerkiksi se, että on pakko (?) vähän meikata ja laittaa tukkaakin, kun on töissä kuitenkin tollasessa asiakaspalveluhommassa. (Työvaatteet ja osin kengätkin on onneks talon puolesta.) Matkakulut, eväät, kaikki sellaset. Ja loppupeleissä miten paljon tarttee tehdä töitä elääkseen - etenkin jos elää aika vaatimattomasti.
Näitä kaikenlaisia juttuja miettiessäni olen vaan aina päätynyt siihen, että mulle riittää osa-aikatyö (no, ei ehkä riittäis jos ei olis miestä joka myös tienaa). Loppujen lopuksi aika sama, missä teen sen osa-aikaisen tuntimäärän, kunhan jossain teen. Miksi siis ressailla sitä tuleeko mulle enemmän tunteja? Tai olenko omalla alallani? No tahtoisin kyllä edelleen löytää sen oman juttuni... Miksi opiskella alaa jolla en ehkä ees tahtois tehdä työtä... ainakaan kokoaikaisena? Vai olenko mä vaan niin nössö että muutokset ja uudet jutut jotenkin pelottaa mua? (En ole muutosten ystävä, sen tunnustan.)
No tää on nyt sen verran mutkikasta juttua jo, etten pysy enää itekään kärryillä että mitä tällä haen. Aukesko kenellekään nää ajatukset...? Ja ajatteleeko joku muu kenties samalla lailla??
Suosittelen todella lämpimästi lukemaan nuo Kaarinan kirjat. Mun mielestä hän on oivaltanut elämästä sen tärkeimmän. Tahtoisin osata saman ja löytää oman polkuni mitä kulkea vahvana ja pystypäin - ja ennen kaikkea elämääni tyytyväisenä ja onnellisena.
Nyt kuitenkin siirryn sen kolmannen kirjan kimppuun... vielä kupillinen teetä kaveriksi ennen kuin siirryn kirjan kanssa pötkölleen.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Ja Kaarinalle suuri kiitos ihanista kirjoista ja monista, monista ajatuksista ja oivalluksista, mitä niiden pohjalta olen saanut!!
Heli
Linkki vielä Kaarinan kotisivuille, josta voit lukea ihania blogitekstejä. Siellä on myös tosi hyvä teksti tästä samasta aiheesta: Tiedätkö mikä sinusta tulee isona? Ja sieltä kautta voi myös ostaa noi kirjat.
Kyllä mie olen noita asioita omalla kohallani miettiny, tullu toivottomaksi ja todennu, että tulevaisuudella ei ole mulle mitään. Mutta tietysti tällä depressiolla on oma iso osuutensa loppupäätelmässä... En usko voivani yhtään paremmin missään muualla, siis työpaikalla, vaikka tuo nykyinen ahdistaa ihan sikana. Eläintenhoito olis mulle kaikkein rakkainta, mutta se juuri on kaikista sitovinta työtä (ihmistenhoidon ohella), ei voi lykätä huomiseen eikä pitää välillä saikkua ja kun oma jaksaminen on kiikun kaakun... mutta mitäpä mie näistä.
VastaaPoistaToivon, että sinä löydät oman tiesi!
Kiitos kirjavinkkauksesta! Mähän olen kaikkien self help-opusten suurkuluttaja. Pikkuhiljaa alkaa tuntua että tiedän mitä elämältä haluan, nyt vaan pitää ottaa pikkuhiljaa suuntaimet sitä kohti ja uskoa että asiat järjestyy. :)
VastaaPoistaMukavaa lauantai ehtoota sinne! <3
Sanna: voi vitsi, tosi surullista jotenkin että sulla on tuollanen ajatus, että tulevaisuudella ei olis muka sulle mitään. On varmasti, kun vaan saat sen sieltä jostain masennuksen takaa kaivettua esille. Eläintenhoito oliskin ihan sun juttu, voi kun vaikka siitä joskus tulisi oikeasti sun työ. Mistä sitä koskaan tietää, kun ei me tiietä mitä huominen tuo tullessaa. Jaksamista sulle!!
VastaaPoistaTaina: suosittelen todella noita kaikkia, aivan älyttömän hyviä ovat! Asiat järjestyy aina - jotenkin. ;)
Tsemppiä!kyllä se sulleki se oma paikka aukiaa :) Joskus lienee hyväki pohtia tulevaisuutta,oli elämän tilanne mikä tahansa..
VastaaPoistaPitääpä käydä Kaarinan sivuilla lueskelemassa...
Hih hii, tulipa epätodellinen olo, kun luin tämän postauksesi. Punastun. Kiitos sanoistasi! :D
VastaaPoistaOman tien löytäminen ei ole aina kovin helppoa. Monet asiat vaativat mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä ja pelkojen kohtaamista. On suuri asia, että olet oivaltanut, että sinulle riittää osa-aikatyö ja olet kiitollinen siitä. Silloin olet jo perillä.
Ammatinvalintatesteistä: Ne eivät välttämättä osaa tarjota oikeanlaisia vaihtoehtoja. (Sellaisia ammatteja ei välttämättä ole edes olemassakaan vielä.) Jos kaipaat muutosta, mitä jos räätälöisit itsellesi sopivan tavan olla ”osa-aikayrittäjä”? Olet kertonut pitäväsi siivouksesta, lastenhoidosta, asiakaspalvelusta, paperinpyörittelystä, eläimistä ja luonnosta. Mitä jos perustaisit ”Lasten ja lemmikkien lomaparkin” tms.? Yrittäjyys kulkisi osa-aikatyösi rinnalla sesonkiluontoisesti ja saisit tehdä kaikkia haaveilemiasi asioita kotoa käsin.
No, tuo oli vain heitto. Muista ettei ole oikeita tapoja toimia, on vain sinun tapasi toimia. Sinä saat laatia säännöt. Aina ei tarvitse tietää kuinka asiat järjestyvät. Ne järjestyvät kuin itsestään, kun jättää pitäisi-asioita pienemmälle ja seuraa iloa tuottavia asioita. Kiitos vielä postauksestasi! (Toivottavasti viihdyt Toisinnäkijän päiväkirjan parissa.)
Suvi, toivotaan, että löytyy... ehkä se on lähempänä kuin arvaakaan sitten loppujen lopuksi. Kun vaan lopettaisin tän hätäilyn sen etsimisen kanssa... Käy ihmeessä lukemassa Kaarinan juttuja!
VastaaPoistaKaarina: olen tosiaan tykännyt uusimmasta kirjastasi!! Paljon ajateltavaa!!
Mun sisko puhuu mulle just tosta mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä... että mä en vaan uskalla sitä. Mä taas mietin, että jotkut asiat ei vaan tunnu omalta ja siksi mieli hannaa vastaan...
Osasit muuten tosi hyvin koota asiat, mitkä mua kiinnostaa, jännä nähdä ne noin. Mun pitää opetella ajattelemaan noin, jos sitten näkisi "metsän puilta" ja se oma asia alkais erottua sieltä seasta. Tuo heittosikin on ihan ajattelemisen arvoinen, toisaalta en haluais tehdä sekä palkkatyötä että jotain muuta. Mieluummin se "muu" on sitten vapaa-aikaa.
Kun luen tuota sun kirjaasi, huomaan taas kuinka mä niin kovasti kaipaisin sen tyylistä elämää. Olen monesti ajatellu, että tahtoisin vain pikku talon, ulkohuussinkin vaikka (tai sisävessan, mutta se olis ehdottomasti sellanen kuivavessa), ulkosaunan. Luontoa ympärille, ja hiljaisuutta. Olen tuollasta haaveillu jo vuosikaudet - ehkä sen vielä joskus toteutan.