lauantai 26. lokakuuta 2013

joutsenen surullinen kohtalo

Nämä joutsenet on bongattu jo aikaisemmin
Tänä viikonloppuna vietetään joutsenbongaus-viikonloppua. Me tehtiin ensimmäinen surullinen bongaus äsken, kun neljähenkisestä porukasta yksi törmäsi näihin meidän lähipelloilla risteileviin sähkölinjoihin... en nähnyt sitä törmäystä, mutta näin kun joutsen vielä hetken räpisteli maassa, kunnes vaikeni. Näin myös kuinka muu joukkio vielä hetken kaarteli lähistöllä - teki mieli huutaa niille, että pois täältä vaaran paikasta - ja kutsui kaveriaan. Sitten ne lensivät pois ja suuri valkoinen surullinen mytty jäi pellon reunaan.

Nämä linjat koitui joutsenparan kohtaloksi =(
Mietin jo eilen, että nämä sähköjohdot voisi ilmoittaa BirdLifelle. No nyt ilmoitin. Tästä lentää paljon joutsenia yli, tosin koskaan ne eivät ennen ole ihan noin matalalla menneet. Nyt on sumuinen ilma, johtuisiko siitä? Tai olisivatko olleet pellolla ruokailemassa ja lepäilemässä ja lähtötohinoissaan lensivät niin alhaalla. Minusta näytti, että ne oli lentäneet johtojen alapuolelta, se muu parvi ainakin lenteli todella matalalla siinä tätä onnetonta kutsuessaan.

Voi itku. Ei ollut hyvä alku päivälle. Surettaa katsella tuota myttyä tuolla pellon reunalla... Soitin eläinlääkärille, että mitä sille pitää tehdä, mutta ei kuulemma mitään. Käytiin sitä katsomassa, ja kuollut se oli... "Äkkiä sen siitä joku syö" - mutta kuka? Meidän koiratko? Vai uskaltautuisiko kettu avopellolle sitä syömään? Varikset? Sen voisi kuulemma metsän puolelle hilata, mutta kun se metsä ei ihan vieressä ole... heitänkö lintuparan kottareihin ja kiikutan jonnekin? En minä sitä tuohon lähimetsään tahtoisi, koska me liikutaan siellä koirien kanssa (koirat irti), enkä tahdo, että koirat sen kimpussa sitten olis...

Kaarina, jos olet linjoilla niin onko sinulla neuvoa tilanteeseen? 
Tai jollain muulla asioista enemmän tietävällä?
Sinne BirdLifeen ei voi soitella kuin arkena...

Harmittaa tosi paljon kyllä nyt, meni vähän niin kuin puhti tästä aamusta tämän myötä.

Heli

12 kommenttia :

  1. Voi surku... oliko se aikuinen valkoinen, vai nuori harmaahko? Kyllä mua olis ihan itkettäny. Mie varmaan kaivaisin montun ja hautaisin sen.

    VastaaPoista
  2. Voi ei... :( Tosi surullista! Olet kyllä ihana, kun välität ♥

    VastaaPoista
  3. Meillä oli vähän aikaa sitten joentakaisella pellolla joku raato, varmaan hanhi. Kaksi päivää siinä oli korppeja kovasti, muutama variskin, sitten loppui eväät heiltä. Kettukin tosiaan nähtiin ihan avopellolla ruuanhaussa, laitoin blogiin kuvan hänestä. Varmaan teilläkin löytyy syöjiä. Jos et tahdo niitä odottaa, voihan joutsenen haudatakin.

    VastaaPoista
  4. Sanna: kyllä se minusta oli valkoinen. Kurainen tosin... =( Kyllä mullakin oli aika lailla suru puserossa, ja on vieläkin. Mutta en kyllä ala hautaamaan, tuo on toisten ihmisten viljapeltoa. Jos tää olis nyt vaikka sitä luonnon kiertokulkua... toisen elämä loppuu ja toinen saa juhla-aterian.

    Terhi: niin on tosi surullista. Itse asiassa en tajua kuka ei välittäis? Tai kai niitäkin on, ketä ei vois vähempää kiinnostaa. Mä suren joka kerta kun näen oravan/siilin/variksen/supikoiran/ketun jne tien varressa liiskana... =(

    Susanna: niin on. =(

    Keskeneräinen: mä taidan odotella ja katella miten sille käy. En tosiaan sitä ala hautaamaan, vaan mieluummin annan luonnon tehdä tehtävänsä. Toivon vaan, että kettu käy sitten mieluummmin pimeän aikana, koska tuolla pellon toisella laidalla asuu yksi innokas ketuntappaja... tosin eipä se nyt tuohon avonaiselle pellolle sitä vois ampua. Onneks. Inhoan metsästystä ja sitä murhanhimoa noiden metsästäjien päässä. =(

    VastaaPoista
  5. Yleensähän noissa korkeajännitelinjoissa on ne punaiset pallukat joiden pitäisi auttaa kaikkia ilmojen halki kulkevia havainnoimaan ne.
    Surullinen juttu mikä pitää ajatella niin että se on luonnon kiertokulkua eli se raato voi pelastaa toisen elikon hengen. Saattaa kuulostaa julmalta mutta niin se menee.

    VastaaPoista
  6. Peppone: niin, noissa meidän lähellä olevissa ei ole niitä palleroita ja olin ajatellu että ilmoitan ne sinne, kun kuulin että sinne voi ilmoitella. Harmi vaan, että ehti se reppana jo niihin törmätä. Mä ajattelenkin, että se on luonnon kiertokulkua, toisaalta ajattelen, että eipä olis totakaan sattunut ilman noita ihmisen tekemiä rakennelmia. =(

    VastaaPoista
  7. Moikka Heli,
    ilmoita BirdLifelle niistä sähkölinjoista tästä Joutsenbongauksen verkkolomakkeesta (toimii vielä tiistaihin asti): http://www.tiira.fi/joutsenbongaus_2013/joutsenbongaus1.php
    Siellä lomakkeella on havainnot-kohta (sivulla 3), jossa voi ilmoittaa joutsenille vaarallisista sähköjohdoista ja kertoa miksi paikka on vaarallinen linnuille ja mainita, että joutsentörmäys on jo ehtinyt tapahtua (laita vaikka blogistasi linkki sinne niin saavat kuvatkin).
    Jos ensi kevääseen mennessä ei ala ”punaisia pallukoita” näkyä linjoilla, soittele sähköyhtiölle ja kysy missä ne viipyvät. On tuo niin surkeaa, että eläimet joutuvat kärsimään ihmisten puutteellisista virityksistä.
    Jätä se joutsenenpoikanen sinne vaan. Luonnossa toisen kuolema on aina toisen elämä. Eiköhän se pian ole kadonnut parempiin suihin. Luonnoneläimiä ei saa koskaan haudata, siten toiset eläimet saavat hyödynnettyä sen. Varikset, harakat, närhet, talitiaiset, kärpät ja ketut (ja ties mitkä monet muut) käyvät syömässä ja saavat kerättyä vähän ylimääräistä rasvaa talven varalle. Laulujoutsenen elämä jatkuu mutta vain vähän eri muodossa toisissa eläimissä.

    VastaaPoista
  8. Suvi: =(

    Kaarina: joo, ilmoitin sinne heti silloin jo aamulla noi johdot. Siinä kysyttiin sitä, että onko nähnyt osumia, ja laitoin että kyllä. Ilmoitin muutenkin sen joutsenhavainnon samalla ja laitoin siinäkin lisätietoihin, että neljästä joutsenesta yksi osui lankoihin ja kuoli. Mielenkiinnolla odotan, tapahtuuko asian eteen mitään...

    Eilen aamulla oli naapuri nähnyt, kun 8 joutsenta lensi taas tästä yli. Sanoi, että olivat tuon kuolleen kohdalla kaarrelleet hetken ja kovasti huudelleet. Olisko ne nähneet sen ja luulleet että on jäänyt jostain porukasta ja kutsuivat mukaansa?

    Joutsen oli itse asiassa tänä aamuna kadonnut. Ihmettelin asiaa, kunnes selvisi, että se samainen naapurin mies oli käynyt sen hakemassa ja vienyt johonkin metsästysseuraan, jossa tekevät jotain tilastoja noista (?). Olisin suonut sen kyllä jäävän tuohon eläinten ruoaksi, mutta ehkä se meni nytkin ihan hyvään tarkoitukseen (en tosiaan kyllä tiiä...).

    VastaaPoista
  9. Hienoa että ilmoitit asiasta eteenpäin, eiköhän ne pallurat siihen ilmesty toivon mukaan jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
  10. H: niin, toivotaan että asian suhteen tapahtuu jotain. Ikävä kun tuollasta sattuu.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥