sunnuntai 1. joulukuuta 2013

hoosianna-päivä


Meille satoi eilen lumi! Nyt on harmaata (tänäänkin on satanu), mutta kuitenkin valoisampaa. On se vaan aina jotenkin niin odotettua ja mukavaa tuo lumen sataminen. Heti tulee jouluisempi mielikin. Kiva kiva!

Olin eilen pikkujouluissa. Mietin aika pitkään menenkö ja päätin sitten mennä joksikin aikaa. Oli kyllä mukavimmat pikkujoulut ikinä! Paikalla oli 12 naista, rupateltiin, laulettiin Sing Staria, syötiin ihanaa salaattia ja juotiin kuka mitäkin. Mun juomat koostui teestä, vedestä sekä puolestatoista kupillisesta glögiä, missä oli tilkka punaviiniä höysteenä. Oikein kiva tapa viettää iltaa! Kotiin lähdin siinä vaiheessa, kun muut suunnistivat baariin (tai koteihinsa). Mukava olla aivan kirkkain ajatuksia matkassa, en yhtään kaipaa muuta.


Tänään on ollu vähän huono päivä: mun on koko ajan maha kipeä. En oikein tiiä mitä söisin, kun kaikki alkaa vääntää mahassa... ja närästää myös koko ajan. Näinköhän nämä liittyy nyt jotenkin siihen leikkaukseen... ei ihan kroppa toimi niin kuin pitäis. Inhottavaa kuitenkin.

Mies teki ruokaa - perunamuussia ja savukalaa (jonka siis vaan avasi paketista ja lämmitti uunissa...) - laitan kyllä tekemään toistekin, kun näkyy se siltäkin sujuvan. Miten tää elämä on mennykin siihen, että se on muka automaattisesti mun hommaa toi kokkaus?? No mä sit väkersin äsken joulutorttuja, eka pellillinen on uunissa. Saa nähä mitä maha niistä tykkää...


Joulu lähenee uhkaavasti... Taidan tänään vielä tehdä loput joulukortit valmiiksi (ovat puolivalmiita). Huomenna koitan käydä ostamassa kirjekuoria ja sitten alkaa postitus. Lahjasuunnitelmat on edenneet myös, kun nyt vaan pääsis vähän niitä hankintoja tekemäänkin. Musta on kyllä kiva antaa lahjoja, mutta toisaalta kuitenkin joka vuosi mietityttää tämä koko joulun älyttömyys... No, onneks on suunnitelmia kuitenkin ja osa jo hankittunakin. Pieniä juttuja vaan, mutta on niissä aina miettimistä, kun lapsia ja lapsenlapsia on jo heti yhteensä 9. 

Sukulaisten kesken me ei lahjoja vaihdella ja hyvä niin, paitsi äiti nyt joka vuosi jotain laittaa ja me jotain sille.  Tänä vuonna ostettiin sille siskon ja veljen kanssa kimpassa Hay´n DLM-pöytä (musta), jota äiti katteli kaihoisasti jostain telkkariohjelmasta viimeksi siellä käydessämme. Mitään tuollasta "disainia" en ole koskaan ennen kyllä kelleen ostanukaan, mielenkiinnolla odotan miltä se sitten livenä näyttää. On ainakin mieluinen lahja! Lisäksi mä laitan joka vuosi jotain mun ihanalle kummilleni, ja mummoille viedään jotkut kukat tms siellä käydessämme. Mutta siinä ne sukulais-lahjat sitten onkin, jos nyt jotain tuliais-kahvipaketteja tai -kukkia voi ees lahjoiksi sanoa. Pieniä muistamisia ehkä ennemminkin, ja sellasia mä todella tykkään viedä. Kummilapsetkin meillä on jo sen verran isoja, ettei enää lahjoja laitella.

Mun mielestä tää lahjahössötys on vähän hassua... Mä en esim. ees kehtais toivoa mitään lahjoja keltään. No ehkä mieheltä.. ei, en oikeestaan siltäkään. Mun mielestä lahja on sellanen asia, että jos joku haluaa jotain antaa niin kiva niin. Jos mä alan esittämään jotain listoja, niin sit siitä jo tuleekin vaatimus... Mä mieluummin kyllä ostan sit itelleni jotain kivaa, tiedän ainakin saavani jotain sellasta mistä tykkään. Ja tarviiko sitä nyt yleensä mitään saada... Viime vuonna mä ostin muutaman Kastehelmi-tuikkukipon ja ne ilahdutti mua suuresti ja teki mulle joulun - ja ovat esillä nytkin ja ilahduttavat mua edelleenkin kovasti. Sellaset on paras juttu.

Tapaatteko te laitella lahjoja koko laajalle suvulle? 
Entä esittää toivelistoja?

Tällainen eka adventti siis täällä. Rauhallista on, suorastaan unettavaa...

Heli

11 kommenttia :

  1. Meillä naisilla tuppaa olemaan vähän niinku tapana totuttaa nuo miehet siihen, että hoidetaan niiden puolesta asioita. Kiva, että pääsit tänään valmiiseen pöytään!

    Mä tykkään saada ja antaa lahjoja, mutta pakko-ostamisesta en pidä. Jos on joku idea, mitä jollekin ostaa, se on ihan ok. Ökykalliita lahjoja en ymmärrä eikä itsellä onneksi edes ole varaa sellaisia hankkiakaan. Itse listasin omaan blogiini Joulupukin kirjeeseen joitain omia toiveitani. En siksi, että mun täytyis ne saada. Kunhan listasin, hih..

    Tunnelmallista ja mukavaa adventin aikaa Sinulle, Heli!

    VastaaPoista
  2. Miehen kanssa ei vaihdeta lahjoja ja lapselle riittää kun käyn ennen aattoa pankkiautomaatilla. Ei kestä kauaa joululahjojen hankinta :D Jos jollekin sukulaiselle täytyy viedä pikkuvieminen niin sitten ronskisti kierrätän puolison töistä raahaamia lahjuksia. Miten tämä nyt näin hävettää, samahan se kuka ne glögipullot on ostanut.

    VastaaPoista
  3. Me laitetaan lahjat kummilapsille. Ja läheisimmille kaverien/serkkujen lapsille. Lisäksi meidän lasten kummit saavat jotkut muistamiset. Mummuille ja papoille ollaan annettu kalenteri lasten kuvilla tai jotain lasten tekemää. Molempien vanhemmilta lahjat saadaan. Lisäksi minun täti muistaa myös meitä vanhempia, vaikka mun mielestä voisi vain muistaa tyttöjä jos jotain haluaa antaa. Tietysti aina otettu on lahjoista.

    VastaaPoista
  4. Krisse: niimpä!! Mun mies tekee tosi harvoin mitään sisähommia kotosalla, varsinkaan pyytämättä... mitäs oon passannu!! Tää aukas vähän silmiä ja tuli mieleen, että mikäs laki sen sanoo että vain mun tarvii täällä kaikki tehdä ja vielä kiukutella perään... =)

    Sama juttu, lahjoja on ihana antaa ja saada, mutta pakko-ostaminen ei oo kivaa. Harmillista kyllä, teen sitä jossain määrin kuitenkin, koska kaikki lahja-asiat on käytännössä mun kontolla. Musta ei itestäkään ole mukavaa saada jotain väkisin hankittua, ja etenkin mieheltä toivoisin, jos se nyt jotain hommaa, että olis sit sellasta mitä olisin kenties jopa vaikka puhellut, että tahtoisin tai tarttisin. Sitäkin on käyny, että se lähtee aatonaatto-iltana ilman ajatuksen häivää ostamaan jotain, kun tietää että mä en oo kovin iloissani jos se ei muista mua mitenkään... (myös sitä on käyny, että se ei anna mulle mitään)

    Mukavaa adventin aikaa sullekin!

    Kiki: no teillä on melko lahjaton joulu! Meidänkin lapsille varmaan mieluisinta olis toi automaatti-keikka, mutta mä kuitenkin tykkäisin niin kovasti laitella paketteja lapsille... pikku juttuja, mutta jotakin.

    Hei, mä harrastan tota ihan samaa kierrätystä tavaroiden kanssa... että ihan hyvä idea on viedä saatuja juttuja, jos niille ei itellä ole käyttöä!

    La Petite Princesse: toivotaan, että tulee pian!

    Marru: tuollanen suvun kesken lahjominen on ihan kivaa, jos ollaan paljon tekemisissä ja läheisiä. Meillä ei sellasta kauheesti ole ja suvun lapset on jo isoja kaikki (meidän kuopus taitaa olla pienin).

    Mun äiti on aina antanut lahjoja, miehen isä taas ei taida ajatukselle korvaansa lotkauttaa (miehen äiti on kuollut)... mä olen sitten myös ajatellu, että ei munkaan tarvii ajatella sen lahjomista (mieshän ei ajattele meillä myöskään lahjoja yhtään mitenkään, kaikki on mun hommana).

    Mä olen aikanaan antanut kans mummoille ja papoille lasten tekemiä kalentereita tai lasten kuvakoosteita tms, joskus myös kummeille ja isovanhemmille annettiin tyynyliinat mihin lapset oli piirrelleet kangastusseilla, ne tais olla aika tykättyjä!

    Mun ihana kummitäti on sellanen joka aina muistaa mua lahjoilla, vaikka oon jo näin aikuinen. =) Mutta niin mäkin muistan sitä, se on niin ihana tyyppi!

    VastaaPoista
  5. Eka kynttilä syttynyt ja ihan kirkossa on tänään Hoosiannaa tullut lauleltua =)

    Toivelistoja esittelee vain meidän teini, ei tulis itselle edes moinen mieleen. Jos jotain kaipailen/haluan tahi kuolaan vallan mahdottomasti haen sen ihan itse, jotta saan 100%:sti juur oikean.

    Toivottavasti sun vatsa tuosta rauhoittuu, jotta mielikin paranee, ikävää moinen kipuilu :(

    Ja rauhallisuudesta huolimatta tunnelmaa myös sun adventti iltaan!!

    VastaaPoista
  6. Kirsikka: mun tuli himppasen liian myöhään mieleeni, että olis voinut mennä kirkkoon kuuntelemaan Hoosiannan... Kynttilääkään en ole sytyttänyt.

    Meilläkin oli lapsilla listat, mutta lapsille sen ihan hyvin ymmärtääkin. Tosin meidän lasten listat oli ihan älyttömät, ei mitään oikeesti toivottavaa vaan kaikkea ihan muuta hölmöilyä vaan. =)

    Eiköhän tässä illan ja yön myötä rauhoitu kaikin puolin - tuuli tosin tuntuu vaan villiintyvän ulkona!! Saa nähä miten sähköt pysyy, ovat jo vähän räpsyneet...

    VastaaPoista
  7. Voi että, toivotaan, että massu asettuu..
    Mä rakastan joulua. Ja sitä, että saan antaa jotakin jollekin. Kuitenkin sellaista, jossa on mukana ajatus, tai tiedetty toive tai järkeä. Ei todellakaan mitään posliinitonttuja hyllyn päälle :)
    Itse voin rakkaimmille vihjata tai sanoa suoraa jos kysyvät, mutta mitään kallista en koskaan sano. Ne pyrin hommaamaan itse, jotta saan oikeasti sen, mitä haluan :) Lahjat ei ole joulussa mulle se juttu, vaan se kaikki muu, tunnelma <3

    VastaaPoista
  8. Pohdiskelija: on se maha onneks nyt jo asettunu. Mulla on hyvin samanlaiset ajatukset noista joululahjoista kuin sulla.

    VastaaPoista
  9. Kurjia vatsavaivoja. Ja kyllä ne miehetkin osaavat ruokaa henkensä pitimiksi laittaa ja siinä samalla muillekin.

    Lahjoja meillä annetaan Jouluna oman perheen sisällä ja vain lähimmille sukulaisille/ystäville jotain harkittua, itsetehtyä tms. Mies yleensä kysyy minulta lahjatoivetta ja olen sitten sellaisen esittänyt. Toiveeni ovat hyvin maltillisia. Joulussa tärkeintä on yhdessäolo, tunnelma ja hyvä ruoka :)

    VastaaPoista
  10. Susanna: niin on kurjia, ja tuntuu jatkuvan heti taas nyt aamusta, vaikka eilen jo luulin että ohi meni. No, jos ne nyt menis ohi taas...

    Mä aloin oikein miettiä että mikä on mulle joulussa tärkeintä. Moni sanoo just ton yhdessäolon ja tunnelman... meillä ei oikein oo sellasia yhdessä tehtäviä asioita ollenkaan, enkä siis oikein osaa sanoa mikä mulle olis siinä tärkeintä. Ehkä keskeisin asia joulussa mulle kuitenkin on sit ne lahjat.... lähinnä siis niiden miettiminen, että mitä kenellekin antais. Huh, ja sitten kuitenkin vastustan sitä lahjahössötystä jollain lailla...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥