perjantai 17. tammikuuta 2014

haaveita(ko vain?)


Mun mielessä pyörii ihan mahdottoman paljon asioita, joista mun tekis mieli kirjoittaa. En vaan saa asioita jotenkin nyt sanoiksi. Mulla ei tahdo olla aikaa pysähtyä niiden mietteiden kanssa tähän koneen äärelle. Tai jos yritän jotain tekstiksi laittaa, se ei sit tunnukaan sellaselta, mitä haen. Ehkä niitä ajatuksia on nyt vaan liikaa, enkä osaa aloittaa mistään.


Sanotaan niin, että ajatukset pyörii opiskeluiden ja töiden ympärillä, sekä sellasten mietteiden pyörittelyssä kuin "mitä mä oikeasti haluan elämältäni". Siis mitä mä haluan opiskella ja tehdä elämälläni. Mitä mä tekisin, jos kaikki olis mahdollista - niin kai sitä ruukataan kysellä, jos ei elämässä mikään tunnu kunnolla aukeevan eikä elämän tarkoitus selviävän.


Opiskeluissa on edelleen jotenkin niin kauheen turhauttava fiilis. Tuntuu, ettei siellä kukaan (siis opettajat) tiedä, miten nää hommat pitäis mennä. Mulla on jo kertaalleen vaihtunu suunnitelmat, ja nyt vaihtui taas, kun keskustelin sijais-opemme kanssa... Nyt näyttää siltä, että mahdollisesti olen tehnyt ne molemmat näyttösuunnitelmat turhaan. Ensin nimittäin vaihdettiin toinen näyttöaihe kokonaan toiseksi valinnaiseksi. Tänään tuli tieto, että ehkä sittenkin mun aiemmat opinnot hyväksiluetaan siinä toisessa. Eli kaikki ne uurastetut tunnit on kenties olleet silkkaa ajan haaskausta...


Olen tuonut opettajan kanssa keskustellessani julki tän mun turhautumisen koko hommaan, sekä kaikki muutkin asiat mitkä mua harmittaa tuolla. Olen sellanen, että sanon jos siltä tuntuu - eihän ne asiat muuten miksikään muutu. Sanoin jopa sen, etten tiiä onko tästä koko koulusta mulle mitään hyötyä ja en oikein ees enää tiedä miksi olen yleensäkin siellä. Hyvä keskustelu se oli. Päivä kerrallaan nyt vaan menen.


Olen ajatellu tehdä aarrekartan, kun vaan saisin keskittyä sen tekemiseen ihan kunnolla. Nyt näyttää siltä, että mulla on koulua viikot ja töitä viikonloput - jotenkaan ei innosta tämä kuvio... Mutta vois olla ihan hyvä laittaa nyt oikein paperille (tai koneelle tai jonnekin) konkreettisesti esille asiat, mitä elämältäni haluan. Jos vaikka päässä asiat menis sillä lailla järjestykseen ja alkais kenties vaikka tapahtumaankin sitten jotain, mikä edesauttais asioiden kulkua toivomaani suuntaan.


Nyt jos ihan äkkiseltään vetäisisin tähän asiat, mitkä mua oikeesti kiinnostaa, niitä olis

ravitsemusopintojen jatkaminen
valokuvauksen opiskelu
työnteko perustoimeentulon turvaamisen verran, ei enempää 
mahdollisesti yrittäjyys
 reilu määrä vapaa-aikaa = kotona olemista
terveellisten elämäntapojen sisäistäminen osaksi jokapäiväistä elämää
-
noiden kaikkien yhdistäminen sellaiseksi kombinaatioksi, että nauttisin työstä mitä teen ja tekisin sitä niin, että ehtisin viettää reilusti myös vapaa-aikaa eli käytännössä olla kotona...
-
onko se mahdollista? 

Useimmat sanoo tähän varmasti, että ei se ole. Ihan hullua höhhäilyä tällanen. Mutta voisi se ollakin. Kyllä on ihmisiä, jotka elää unelmaelämäänsä, sellasta missä työ, koti ja ihmissuhteet on oikeassa järjestyksessä. Eli just päinvastaisessa kuin tuossa kirjoitin... Ja ne haaveet voi oikeesti muuttua todeksi ja niitä saa toteuttaa ihan joka päivä.


Täällä on nyt pakkasjakso, tälläkin hetkellä -17. Kaunista mutta kylmää, ja puita saa mättää uuneihin joka päivä. No, oikeesti tämä lämmitysmuoto on paras mitä olla voi, en vaihtais.

Ja ne kolme positiivista asiaa tästä päivästä:

1. Oli viimein hyvää opetusta koulussa tänään.
2. Sain syksyiset enkun tehtävät takaisin arvosanalla K3 (asteikko 1-3). Virheitä ei monikymmensivuisessa nivaskassa ollu kuin muutama hassu. Olin kyllä kieltämättä tosi tyytyväinen itseeni!
3. Kävin koiralenkin, vaikka pakkasta olikin reippahasti. Eikä ees palellu, ja lenkin jälkeen oli tyytyväinen mieli, kun tuli mentyä.

No jos menis nyt nukkumaan. Kellohan ei ookkaan kuin vasta 0:39. Vielä ehtii ottaa kuuden tunnin kauneusunet ennen aamuista herätystä ja huomista koulupäivää... Jos vaikka asiat yön aikana taas vähän prosessoituis eteenpäin.

Kaikkea hyvää ja ihanaa teille kaikille!

Heli

22 kommenttia :

  1. Moi Heli,
    en usko että uurastetut tunnit hukkaan on menneet. varmasti jotakin on siitäkin hyötyä. se selviää sitten myöhemmin, että mitä hyötyä oli : ).

    Tsemppiä muutenkin ja tee viikonloppuna se kartta, ja paljon eri aiheen lehtiä viereen, jotta on mistä valita kuvia : ). Ja paljon liimaa ; ).

    VastaaPoista
  2. Niin, se aarrekartta... mieki oon ollu tekemässä sitä jo monta vuotta.
    Toivottavasti sulla selkeytyy ne opiskelujutut.

    VastaaPoista
  3. Jokainen meistä varmasti haluais olla enemmän kotona, mutta kun tuo työ on vähän sellainen välttämätön paha, että pysyy leivän syrjässä kiinni. Valokuvaustahan voit tehdä ihan harrastuksena, jos ei sitä pysty työkseen tekemään. Paljonhan järjestetään kaikenlaisia valokuvauskursseja, joihin voisit osallistua. Kurssien myötä voit sitten saada valokuvauksesta vaikkapa sivu/lisätyön.

    Jos toi sun koulunkäynti oikeesti tuntuu noin vaikealta ja vastenmieliseltä ja hyödyttömältä, en ymmärrä, miksi olet siellä ja kulutat siihen voimavarojasi. Jatka niitä ravitsemusopintojasi, jos näet, että niillä työllistät itsesi jatkossa paremmin kuin nykyisellä työlläsi. Ravitsemusterapeuttina yrittäjyyskin onnistuisi. Elämä on valintoja.

    VastaaPoista
  4. kirjoititkohan minusta?:) vaikka en opiskelekaan,silti niin mun ajatuksiani ettei oo tosikaan!
    ihan sama homma on meinaan täällä,kaikkea bloggaamisen arvoista pyörii yötä päivää mielessä,mutta ikinä ei oo aikaa kirjottaa.
    ulkonakin niin kylmää ettei tarkene kameran kans sinne lähtee :( no,tässä mennään....

    VastaaPoista
  5. Kiitos mukavista hetkistä <3

    VastaaPoista
  6. Virpi: kyllä ne tehdyt hommat ihan hyödyksi on ollu ton nykytyön kannalta. Turhauttaa vaan, kun ensin tulee yhtä ohjetta ja sitten toista ja sitten vielä kolmatta... että olispas kiva, kun joku nyt tietäis mitä tässä pitää tehdä.

    Mulla ei ole niitä lehtiä, sen vuoksi ton kartan teko on vähän vaikeeta. Pitäis varmaan jostain haalia niitä pilkottavaksi.

    Sanna: samaa toivon minäkin. Ja kartasta: mulla on jo pari vuotta sitten ollu aikomus tehdä se, mutta oon unohtanut. Nyt se taas tuli mieleen.

    Krisse: en ole samaa mieltä. On ihmisiä, jotka ei todellakaan halua olla kotona vaan työ on niiden elämä. Sitten on niitä, joiden ei tarvii olla rahan takia töissä (mies elättää, tai on sitä rahaa muuten vaan olemassa). Joten nämä mun haaveilut ei varmasti päde kaikkiin.

    Opiskelussa on turhauttavaa nimenomaan se, että siellä ei ole vieläkään tullu eteen mitään uutta. Se alkoi huonosti, koska eka puoli vuotta oli aihetta jota teen työkseni - siinä ei siis ehtinyt juuri motivaatiota uuden oppimiseen tulla, kun uutta ei ollut. Tätä kevään osuutta odotin mielenkiinnolla (ja odotan yhä!), mutta alku jo tökki ihan ton koulun puolesta, kun taas jälleen kerran kävi ilmi, että mulle tehdyt suunnitelmat ja tiedot mitä mun pitää suorittaa ja mitä ehkä sittenkään ei onkin kenties ihan väärin tehty. Ja se siis ei ole minun vika, vaan opettajan tiedoissa on ollut aukko tms. Se todellakin turhauttaa, aika menee ihan hukkaan koulussa istuessa, kun mitään järkevää ei tapahdu. Tai sitten teen hirveät määrät työtä, joka yhtäkkiä kenties osoittautuukin ihan turhaksi.

    Ja kenties mä vielä jatkan niitä ravitsemusopintoja. Kenties. Ja valokuvaustakin pystyn opiskella ihan ite kirjoista. Olin valokuvauskurssilla yhden puoli vuotta, enkä oikeastaan oppinut siellä mitään. Eikä ollut kyllä innostuksen puute, vaan huono opettaja kyseessa siinäkin... (vaikka osaa kuvata, ei välttämättä osaa todellakaan opettaa...)

    Mua noin yleensä ottaen turhauttaa suuresti, jos menen jonnekin ja ajatus on oppia asioita, mutta opetus tms sitten ei ollenkaan vastaa odotuksia.

    Ravitsemusterapeutti ja ravintoterapeutti on muuten kaksi eri asiaa. Ensiksi mainittu on yliopistossa valmistunut, jälkimmäinen on se luontaispuolen juttu, mitä mä oon vähän matkaa jo opiskellut. Nämä menee usein ihmisillä sekaisin, tai niitä luullaan samaksi asiaksi.

    Onhan se elämä toki valintoja. Aina vaan silti se ei oo ihan kauheen suoraviivaista tehdä niitä valintoja, koska on myös monenlaisia olosuhteita. Onneks esim. lapset koko ajan kasvaa ja lähestyy se aika, kun ne ei enää asu kotona, eikä elämä sitten enää vie niin paljon rahaa ja mahdollisuudet omiin juttuihin muuttuu helpommaksi. Tämä nykyopiskelu kuitenkin antaa tietoa (toivottavasti ainakin!!) myös vaikkapa yrittäjyydestä, ja sitä osiota odotan kovasti.

    Suvi: meillä on aika usein samanlaisia mietteitä, olen huomannu. =)

    VastaaPoista
  7. Peppone: ole hyvä, vaikka en nyt oikein tiedäkään mitä hetkiä tarkoitat...? ;)

    VastaaPoista
  8. Niin mennään samoilla aalloilla :) Ihan hyväksiluku asioissakin - täälläkin säätöä niiden kanssa ja odottelua :)

    Sanat löytävät paikkansa, kun ovat tarpeeksi jäsentyneet - tunnet kyllä kun aika on valmis kirjoittaa <3

    Voi hyvin. Haaveillaan ja uskotaan mahdottomaankin :)

    VastaaPoista
  9. Mä tein sen aarrekartan muutama vuosi sitten kuntoutuskurssilla - ja kyllä ne perimmäiset haaveet, mitä siihen silloin liimailin, ovat edelleen ihan samat. Harmi, etten pysty ihan tarkkaan tarkistamaan, kun kerran kun oikein meni persuksilleen, pistin suutuspäissäni koko kartan silppuriin;)
    Sä olet jo niin paljon tehnyt hommia tuon tutkintosi eteen, että kannattaa se loppuun suorittaa - vaikka nyt tuntuisi, ettei siitä sinulle mitään hyötyä ole, niin ajan saatossa saattaapi kuitenkin olla. Mutta muuten noista sinun haaveistasi - älä unohda niitä. Aina ei elämäänsä pysty uusiksi just tänään pistämään, mutta haaveita pitää olla. Ja joskus jotkut niistä toteutuvatkin.
    Oikein hyvää loppuviikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  10. No joo, tarkoitin ravintoterapeutin hommaa! Sori, tietämättömyyteni :(

    VastaaPoista
  11. Mun täytyy vielä lisätä tuohon Krissen kommenttiin sellanen pointti, että kyse ei ole siitä ettenkö työllistäis itseäni nykyisellä työllä. (Kun siellä luki, että "Jatka niitä ravitsemusopintojasi, jos näet, että niillä työllistät itsesi jatkossa paremmin kuin nykyisellä työlläsi.") Mulla on töitä ihan tarpeeksi tässä nykytyössä. Kyse on ennemminkin nyt siitä, että mulla olis tiettyjä haaveita ja mietin onko ne mahdollista toteuttaa. Tämä nykyinen koulutus edesauttaa EHKÄ asiassa, mutta tällä hetkellä opiskelu on ollu turhauttavaa niin monesta syystä. Enkä tosiaan ole ainoa, joka siellä ajattelee samoin, eli syyttävä sormemme kyllä osoittaa oman motivaation tms sijaan sinne opettajien suuntaan...

    Katja: jänniä juttuja nuo, ja tuntuu rattaat olevan aika hitaita pyörimään... joten ei auta kuin ootella vaan tietoja ja ratkaisuja. Ihanasti sanottu, että haaveillaan ja uskotaan mahdottomaankin! ♥ Tehdään niin!!

    Lady: mä olen ihmeekseni säästänyt ton, yleensähän en säästä oikein mitään. Olen varmaan vähän halunnut tutkailla miten kartan toiveet toteutuu.

    Sepä tässä tutkintoasiassa on, että voi olla etten ees tee noita näyttöjä mihin olen töitä tehnyt. Tuntuu, että tietääkö siellä siis oikeesti kukaan että saanko hyväksilukuna edelliset opinnot... hirveen tyhmää, etenkin kun nämä mun edelliset opinnot on ollu tiedossa jo hakuvaiheessa... Olen myös aika pettynyt sen oman, nyt saikulla olevan opettajan sanomisiin ja tekemisiin. Huonoa opintojen ohjausta. Tänään viimeksi opiskelukaverini ihmetteli kanssa asiaa.

    Mutta jospa se tästä taas, kiitos teille kommenteistanne!

    VastaaPoista
  12. Krisse: nää kommentit menee nyt ihan ristiin... =) Joo, noi menee usein sekaisin. Yhdessä lehdessä just oli juttua tutustani, joka on valmistunut sieltä samaisesta paikasta missä opiskelin, ja jutussa sanottiin, että se on ravitsemusterapeutti. Ihan kivaa, kun toimittajan tietämättömyys varmasti aiheuttaa kilahduksia ihmisissä. En usko, että monikaan tietää tätä eroa nimityksissä.

    VastaaPoista
  13. Minusta näyttää, että sulla on syksyn aikana paljonkin selkiytynyt, mitä tahdot elämältä! Tuossahan oli hyvin selkeä lista, siitä vaan toteuttamaan! Tuo oli minusta jo tärkeä osa aarrekarttaa, sanoisinko sen runko. Jos ei ole lehtiä, voi ottaa netistä kuvia tai piirtää itse; ei tarvitse odottaa, kun tulee aarrekartantekoinspiraatio.

    Harmi, että olet saanut noin huonoa opintojenohjausta! Niin kuin täällä jo kommentoitiinkin, sitä ei vielä tiedä, mitä hyötyä tästä kaikesta on tulevaisuudessa.

    Suunnitelmia ei tarvitse saada edes valmiiksi, ennen kuin jo alkaa jostain reunasta toteuttaa niitä. Tai useasta yhtaikaa. Kyllä ne matkan varrella tarkentuvat. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  14. Joo ja mun sana valinnat menee ihan pieleen. En ihan tarkoittanut tuota tuolla työllisymisellä, mutta...antaa olla. Parempi, etten enää sano mitään.

    VastaaPoista
  15. Tuosta kiinnostusten listasta tuli ajatus, että susta tulisi varmasti hurjan hyvä elämäntapavalmentaja :)

    VastaaPoista
  16. Keskeneräinen: niin, toi lista näyttää selkeältä mutta silti tuntuu että plaah, en tiiä mitä tekisin. No mutta tuossa on kyllä tosiaan tietynlainen runko ajatuksille. Ja kyllä mä jotenkin uskon, että joku tarkoitus tällä koulullakin on, ja siitä ehkä on vielä hyötyä. Kun nyt eka päättävät siellä mitä mun loppujen lopuksi nyt sitten tarvii tehdä... Kiitti tsempistä!

    Krisse: sano vaan. Sama mulla on fiilis, että mun sanomisia ei aina ihan ymmärretä oikein. Ei aina oikein tiiä mitä viitsii edes blogiin kirjoitella, kun siitä saattaa tulla väärä käsitys.

    Kiki: jaaha, siinä siis yksi ajattelemisen aihe lisää. Mutta eikös ne elämäntapavalmentajat oo sellasia jotka tietää mitä haluaa...? Ja mä kun vaan jahkaan. =)

    VastaaPoista
  17. Ei oo todellista!!
    Miten meillä voi kulkea ajatukset niin samanaikaisesti niin samoja latuja.. :)

    Vannon, että en käyny lukemassa tätä sun tekstiä ennenkuin julkaisin omani (just äsken) ja silti sisältö on taas kerran ihan kuin mun päästä. Paitsi paljon paremmin ilmaistu. Omasta kun ei tullut mitään viisasta ulos.

    Mutta käy vaikka kokeilemassa mun testiä. Jos sieltä löytyis ratkaisu :)

    VastaaPoista
  18. Annukka: me vaan ollaan niin samassa tilanteessa ja samanlaisilla aatoksilla. Oon huomannu samaa, että sun tekstit on tosi osuvia mullekin! Ja tuo sun teksti oli todella hyvä, äläs nyt vähättele!! Testinkin tein. =D

    VastaaPoista
  19. Sinä pohdit paljon asioita ja se on hyvä juttu. Uskon vakaasti että asioista seuraa lopulta hyvää, että kaikki menee lopulta hyvin.
    Sun haaveet ja tavoitteet kuullostaa ihan realistisilta. Niitä kohti vaan, jotain reittiä joka selviää jossain vaiheessa :)

    VastaaPoista
  20. Taina: niin, jossain vaiheessa varmaan kaikki selviää. Toivotaan, että kaikki nää pähkäilyt johtaa hyvään lopputulokseen. Mut mielellään kuitenkin aika pian. ;) Kiitos kivasta viestistäsi!! ♥

    VastaaPoista
  21. Moikka!

    Elämäntapavalmentaja (life coach?) vois ollakin ihan hyvä juttu. Siis että sellaiseksi kouluttautuisit. Itseänikin tavallaan vähän kiinnostaisi sellainen. Ja hei, mitäs se haittaa, vaikkei itsekään aina niin tietäisi, mitä haluaa?! Eihän niillä suutarin lapsillakaan ole kenkiä ;) Ja olishan se sitä paitsi hyvä, että valmentajalla itselläänkin olis kokemusta siitä, miltä tuntuu "haahuilla" ilman selvää päämäärää. Osais sitten paremmin asettua valmennettavansa tilanteeseen.

    No joo, voin vain edelleen sanoa, et tiedän hyvin, miltä tuntuu tässä iässä miettiä, että mistähän löytäis sen oman paikkansa... TSEMPPIÄ! :)

    VastaaPoista
  22. No moikka itelles, Terhi! =) Täytyyköhän mun käydä kattelee, mitä se sellanen life coach oikein tekee, kun sitä mulle nyt niin ehdotellaan... Ainakin tosiaan kokemusta ikuisesta jahkaamisesta multa löytyis. =D

    Tänään kävin kattelee vähän sitä professional organizer-hommelia, täytyy siihenkin tutustua lisää. Jostain syystä en ole aiemmmin tainnu tajuta ees tutkailla, olisko siihen hommaan jossain koulutusta.

    Jatkamme harjoituksia ja etsintää...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥