torstai 30. tammikuuta 2014

mie romahin


Nyt kyrsii.

Muistatteko, kuinka väänsin tuntikausia ja päiväkausia niitä näyttösuunnitelmia ja itsearviointeja? No tänään oli sitten Se Päivä, kun ensimmäisen näyttöni menin antamaan. Aiheena oli Asiakaspalvelu, joka siis on mun työtä ja sillä tavalla ihan Piece of Cake. Minä tiedän, että olen hyvä asiakaspalvelija ja osaan työni.

Vaan kuinka kävi? 

No ei hyvin. Siis kyllähän se läpi meni, mutta sainkin siitä nyt alustavasti vain kakkosen (kolmonen on se paras). Tais se henkilö aloittaa sen arvostelun sanoilla "me annettiin sulle tästä vahva kakkonen" tai jotain sinne päin. Siinä kohtaa minä sanoin, että EIIII... Ja niin siinä kävi, että mie todellakin romahin. Tuli ihan itku. Kuinka noloa... Sanoin, että nyt kyllä alan itkeä - ja sitten aloin. En sillein dramaattisesti nyyhkimään, saatikka ääneen ulvomaan, mutta niin se vaan pato murtui silmäkulmasta, enkä mitään voinu asialle. Olin niin pettynyt. Esimieheni arvioi mut kolmoseksi, ja sitten jotkut mua täysin tuntemattomat henkilöt, jotka lukee mun asiat paperista, arvioi mut kakkoseksi.


No tottakai arviolle oli syynsä. Mulla niitä oli kaksi:

1. Ruotsin kieli 

Minä tiedän erittäin hyvin, että ruotsini ei ole samalla tasolla kuin enkku. Osaan sitä ja ymmärrän sitä, mutta tällä hetkellä kieli on erittäin ruosteessa - olen opiskellu sitä viimeksi... vuonna 1993?? Meillä alkoi juuri koulussa ruotsin jakso, ekat tunnit on ollu, ja totesin kyllä heti, miten kovasti kaipaa kieli verryttelemistä ja sanavarasto päivittämistä. Kielioppi mulla on kyllä hallussa - jostain syystä olen kielissä hyvä nimenomaan kieliopissa, sanoja en ole koskaan oikein suuremmin jaksanu opetella... Mutta kankeaa se ruotsi todellakin on. Olen ihan varautunut siihen, että siitä ei todellakaan mitään kolmosta napsahda, ei ainakaan niin selkeästi mitä enkusta suorastaan odotin. Ruotsista siis kokisin kakkosen ihan hyvänä numerona itselleni.

Mun suurin ongelma noin yleensäkin noiden kielten kanssa on puhuminen, ja se, että odotan itseltäni jotain täydellistä suoritusta. En ollenkaan osaa puhella rennosti - muuten kuin itsekseni. Niimpä nyt näytössä, kun olis jotain näyttöä siitä kielitaidostakin pitänyt antaa, menin aivan kipsiin. Siis yhtään järjellistä lausetta en todellakaan saanu aikaan. Aivan kauheeta. (Hyvä etten jo siinä kohtaa alkanu itkemään...) Mutta suoraan sanottuna en tosiaan olis osannut arvata, että kielitaidolla on niin iso paino tossa tutkinnossa. Etenkään, kun en ole todellakaan pariinkymmeneen vuoteen sitä tarvinnu, enkä työssäni koskaan... En siis suorastaan tajunnut valmistautua tuohon ruotsi-osioon yhtään millään lailla ennen näyttöä. Sjutton också.

2. Itsearviointilomakkeen puutteet 

!!!!!!!! Ja tämä jos joku mua kyllä niii-iiiin kyrsii... Mielestäni käytin paperini opettajalla näytillä, ja se kehui niitä kovasti. Nyt sitten mulle sanottiin, että ne on tehty aika lailla väärin. Näyttösuunnitelmaan väännettiin kaikki asiat rautalangasta, ja mä kuvittelin, että sitä ja sitten tuota itsearviointia käytetään tavallaan rinnakkain siellä näytössä, joten kirjoitin arviointiin niihin kohtiin lähinnä sitten, että "osaan tämän". Nyt sitten mulle selviskin, että siihenKIN olis pitänyt vääntää rautalangasta kaikki asiat. Että nyt näytön vastaanottajat ei saa käsitystä mitä mä osaan, kun se on noin ylimalkaisesti vaan siihen laitettu. Pitäisi olla VERIFIOITUNA ne osaamiset.

Koko sen mun monen tunnin työn vois siis heivata ihan suoraan roskikseen...


No, minä siinä tuherrukseni seassa sitten ilmaisin, että minä en ole tähän numeroon tyytyväinen ja mitä voin tehdä asiaa parantaakseni. Saan kyllä yrittää nostaa numeroa. Ne tyypit antoi mulle kirjallisen tehtävän, minkä teen ruotsiksi, ja sitten korjaan itsearvioni verifioiduksi (voi hyvää päivää mikä termi). Nämä lähetän sitten yhdelle noista kolmesta henkilöstä, ja sitten he kolme kokoontuu ja arvioi asian uudelleen.

Kyllä mä uskon, että saan paperille ruotsia ihan hyvin ja ton itsearvioinnin nyt saan kyllä korjattua tarvittavanlaiseksi. Mutta voi voi kun voisin antaa näyttöä siitä kielitaidostani myös suullisesti. Mä en kerta kaikkiaan tajua, miten mulle iskee niin kauhea paniikki, kun pitäisi sitä puhua... ihan henki loppuu ja ääni tärisee (ja itkukin meinaa tulla), etenkin tollasessa tilanteessa. Mä luulen, että jos mulle tulis asiakas puhumaan ruotsia, mä siitä kyllä jollain lailla selviäisin. Mä siinä kotimatkallakin pulisin itsekseni autossa, ja ihan hyvin sitä tekstiä tuli, vaikka sanat hakusessa onkin. Se tilanne ja jännitys saa mut vaan näyttämään aivan ummikolta idiootilta.


Niin. Tyhmimmältä tämä kaikki tuntuu siksi, että kuitenkin mun asiakaspalvelutaidot ne kaikki kolme arvioijaa arvosteli ehdottomasti kolmosen arvoiseksi. Tiedän kyllä itekin, että olen siinä hyvä ja osaan homman. Asiakaspalvelijoitakin kun on monenlaisia, taatusti niitä huonojakin. Mun mielestä on sitten ihan hitonmoinen vääryys, jos kolmonen vaihtuu kakkoseksi siksi, etten niiden edessä kykene sitä ruotsia vääntämään. Ei auta nyt kuin elää toivossa, että kirjallinen työ saa ne toisiin aatoksiin. Siitä mä nyt olen satavarma, että uusittu versio itsearvioinnista kelpaa kyllä kolmoseksi. 

Ei auta itku markkinoilla. Vaikka ensin ajattelinkin, että lyön hanskat tiskiin koko koulun kanssa, että mitä varten mä tollasilla jutuilla itteäni murehutan ja nöyryytän, mä tiiän, että osaan työni ja sen asiakaspalvelun jne jne jne... niin sit kuitenkin oon tässä työpäiväni lomassa ajatellu, että ei auta kuin tarttua toimeen. Mä teen ne vaaditut lisätyöt ja jos sitten ei kolmosta heru, niin ei auta kuin tyytyä kakkoseen (vaikka kyllä se ottais päähän ja kovaa!).

Sain muuten näytössä kuulla myös, että jotain portfoliota olis voinut tuosta työstään tehdä, ottaa kuvia ja tuoda paperilla esimerkkejä tekemistään asioista jne. No sehän on kiva kuulla jälkikäteen, juu. Ehkä mä siis vielä senkin teen, että kerään aineistoa silläkin lailla. Mulla on nyt ihan pakottava tarve vakuuttaa ne osaamisestani.

Ja juu, kyllä mä tästä kaikesta ihan itteäni saan syyttää. Taisin lähteä vähän turhan löysin rantein tohon näyttöön, en etukäteen esimerkiksi jännittäny yhtään. Luokkakaverini oli myös näytössä ja sai siitä kolmosen. No, hänellä oli sitten niitä valokuvia yms (oli erityyppisessä kaupassa sen harjoittelun kuin minä), lisäksi hän on rohkea puhumaan tuota ruotsiakin. Lisäksi hän oli valmistautunut tuohon ruotsi-osioon - häneltä siinä kuulinkin, kun kävi näytössä ennen minua, että siellä piti puhua ruotsia ja siinä kohtaa voi sanoa, että mulle alkoi tulla hiukan epämukava olo ja paniikki...

* * *

No niin, nyt on vedettynä suklaalevykin murheeseen. Ei muuta kun leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä... vai menikö se jotenkin noin? Vai pitäiskö sanoa, että ei muuta kun tsemppi ja uusi yritys päälle vaan. Ja seuraavaan näyttöön sitten himppasen parempi valmistautuminen... Itse asiassa me saadaan nyt ennen tämän kevään harjoitteluihin lähtemistä sitten ohjeistus näyttöpaperien tekoon. No, parempi myöhään ja miten se nyt menikään...

Ehkä mie tästä toivun. Ja nousen. Ja saan vielä sen kolmosenkin, jonka mä nyt vaan kerta kaikkiaan tästä mun osaamisalueestani haluan...

Heli

17 kommenttia :

  1. Kolmonen ropsahtaa jotta kolina kuuluu ; ). Tuttuja tunteita luettelet, mutta onneksi vuosikymmenten takaa. Jaksamisia sinne!

    VastaaPoista
  2. Virpi: kiitos!! saa nyt nähä miten käy. Aion kyllä yrittää kaikkeni, mutta minkäs teet, jos se siihen ruåtsiin tyssää.

    VastaaPoista
  3. Leuka pystyyn ja tsemppiä vaan - niinkuin itsekin jo totesit. Ensiksikin tuo verifiointijuttu: kyllä siinä olisi kuulunut olla niin selkeä ohjeistus ja ohjaajan puuttua tuohon, ettei tuollaista pääse tapahtumaan. Minusta ihan selkeästi huonosti hoidettu opinajon puolelta! Ja tuo ruotsi menee kyllä niillä lisätehtävillä.
    Se on jännä juttu, miten joskus jännitys tai mikä lie saattaa vaikuttaa - olin itse aikoinaan työhaastattelussa, jossa haastattelija ykskaks käänsi jutut saksaksi. Minä en osannut vastata yhtään mitään. Menin ihan lukkoon. Vaikka saksaa käytin silloisessakin työssäni päivittäin.
    Ja suklaa lohduttaa - aina:)

    VastaaPoista
  4. Lady: voi toki olla, että mä olen tajunnut ton asian vaan sitten väärin. Se suunnitelman teko oli niin veemäistä hommaa, ja mä onneton kuvittelin sitten että ton itsearvioinnin saa helpommalla tehtyä. Mä itse koko ajan tietenkin katsoin sitä kolmostason osaamiskohtaa siinä arviossa ja tavallaan vastailin siihen että juu, osaan. Mutta arvioijat sanoi, että he ei tästä osaa päätellä mun osaamista. Ja että lähtökohta tietenkin aina on, että osaa, mutta MITÄ osaa ja MILLÄ TASOLLA. Kyllä mä ihan hyvin ymmärsin niiden pointin. Enemmän mua nyt pelottaa sen ruotsin takia tämä homma.

    Kauhee juttu, kun tietää että osaa, mutta aivot laittaa kaiken solmuun... Mä siis oikeesti unohdin siellä jopa että mikä se on se toinen rahajuttu, kun on eurot ja on ...??? (sentit) Siis en muistanu sitä ees suomeksi, kun aloin mennä niin kipsiin!! Vaikka kuvittelen, että en oo jännittäjä, niin herranen aika että oon kuitenkin. Menin sinne löysin rantein ja ajatuksella että en jännitä, mutta huomaan nyt just tollasissa tilanteissa kuitenkin jännityksen olevan ihan hillitön ja vievän mun aivot aivan lukkoon. Samoin kävi yhdessä työhaastattelussa mullekin - en saanu mitään järkevää suustani.

    Ja arvaa vaan, miten paljon enemmän tulen jännittämään niitä seuraavia näyttöjä sitten, kun tämä meni näin perseelleen, vaikka tän piti olla mulla aivan hallinnassa... *help*

    VastaaPoista
  5. No sie oot todella täydellisyyden tavoittelija :) mie aattelisin, että kakkonen on ihan ookoo. Epäilen kyllä sun kertomien asioiden perusteella, että siellä koulussa ei oikein paneuduta teidän asioihin. Johan tuokin sen osoittaa, että yks kehuu ja toinen huomaa puutteita samasta paperista.

    Tsemiä vaan, kyllä sie sen homman osaat! Ruotsinkin.

    VastaaPoista
  6. Mä olen Heli ihan satavarma, että sä handlaat "uusinnan" loistavasti. Silla on nyt sisu päällä ja hommat hanskassa, senkun vaan näytät niille!! Hyvä sinä!

    VastaaPoista
  7. I feel you! Haluatko kuulla mun yhden tentin? Se oli eka ja exceliin tehty (oppimisympäristöön) ja mä katoin ookoo täs on nää tehtävät , tein ne ja lähetin. SItten tuli , mun muistaakseni ykkönen. Mä olin ihan että mitä, kun oli ollut aika helppo mun mielestä (no okei, tosi helppo!). No katos katos, siinä Excelissä oli alareunassa pienellä präntillä ne sivut, niitä oli yhteensä KOLME ja mä en ollut tämmöstä tajunnut. Tein siis vain ekan sivun eli kolmasosan kaikista tehtävistä! Ne oli kyllä kaikki oikein. Opettaja EI antanut mun tehdä mitään korvaavaa koetta EIKÄ ottanut kuuleviin korviinsa mun selityksiäni etten edes tiennyt että ne sivunumerot voi olla niin pienellä siellä. Vaikka en niin perfektionisti olekaan, niin kyllä mua riivas loppuun asti se ykkönen, kun olen senverran jukuripää että yritän kyllä enemmän kuin ykkösen verran (okei, kolmosia mä jokaisesta tavoittelin - ja sainkin muista). Ja se opettaja kirjoitti mulle pitkän sähköpostin kuinka aikuisopiskelijalta luulis odottavan vähän enempi motivaatiota! Enempi kuin MULLA?!! Mä olin siis niin loukkaantunut sen haukuista.

    Mutta että joskus käy näin.

    Koita jaksaa! Mä olen muuten ruotsin ja saksan kans semmoinen että puhun niitä sekaisin :D Kun ymmärrän kyllä aika hyvin mitä mulle puhutaan mutta vastaan sekakielellä, joskus! Eikä ole ketään haitannut, kaikki on ymmärretty :D Mä ylläpidän kielitaitoa telkkarin avulla, katson saksalaisia sarjoja ilman tekstitystä ja jotain muita sarjoja ruotsinkielisellä tekstityksellä. Jää se puhekieli päähän!

    Tsemppiä! Oot paras!

    VastaaPoista
  8. Sie kyllä siellä sieltä romahuksen keskeltä vielä nouset! :)

    Tunnistan kyllä tuntemuksesi monessakin asiassa - itsekin näissä opinnoissani näyttösuunnitelmia vääntänyt ja samat asiat moneen kertaan siihen nippuun. Ja sitten vielä täällä ainakin huomattu, että eri arvioijat odottaa eri asioita (osa enemmän, osa perusteellisemmin) ja siitäkös monta tulista keskustelua opiskelijoiden välillä syntynyt :)

    Ja työpaikan edustaja jossain infossa juuri totesi tuon, että näyttöviikolla täysin hyvin aiemmin hommat osannut ihminen, menee ihan kipsiin - että tämä systeemi olisi parempi olla niin että arviointia tehdään koko jaksolta eikä esim vain viikolta niinkuin meillä on.

    Mutta joo, tsemppiä! <3

    VastaaPoista
  9. Nyt hei nainen.... Mikä huono arvosana tuo kakkonen on?

    Toivottavasti et arvota itseäsi noiden arvosanojen mukaan. Nehän eivät kerro sinusta itsestäsi yhtään mitään. Arvosanoja varten voi jokainen tsempata ja lopulta saada sen kiitettävän. Mutta se ei muuta yhtään mitään meissä itsessämme.
    Itsellesi on varmasti rankempaa ottaa vastaan "huono" arvosana, kuin tehdä lisää töitä paremman arvosanan eteen.
    Mutta siinä juuri onkin se haaste. Jossain vaiheessa me emme ole täydellisiä ja se on hyväksyttävä.

    VastaaPoista
  10. Sanna: no kakkonen on ok, mutta ei tässä kohdassa. =) Mä en menetä järkeäni, jos muista näytöistä tulee kakkonen, koska ne on alueita jotka on mulle vieraampia. Mutta tämä on mun työtä ja koen olevani siinä jopa hyvä, joten tästä mä ihan ite kyllä odotan iteltäni sen kolmosen. Etenkin, kun kakkoseen johti myös väärin tehty kaavake, joka on korjattavissa oikeanlaiseksi. Myös toi ruotsi on petrattavissa.

    Mun opiskelukaverini kertoi mitä oli näytössä ruotsiksi sanonut, ja täytyypä sanoa, että olisin kyllä osannut ihan saman. Kaveri oli muutenkin valmistautunut todella hyvin näyttöön, toisin kuin minä... eli mun suurin virhe oli mennä näyttöön ihan löysin rantein ja suuremmin valmistautumatta - onneksi voin tilanteen korjata vielä ja näyttää, että vaikka siellä menin paniikkiin niin oikeesti kyllä osaan. Jos en täydellisesti, niin kuitenkin auttavasti.

    Pohdiskelija: joo, ensin meinasin luovuttaa, mutta sitten tuli sisu ja ajattelin, että tästähän vielä voittajana ulos tullaan. =)

    Kupla: voi eeeeei miten harmillinen moka!! Uskon todellakin, että tuo ottaa päähän. Minusta kyllä aika outoa, ettei sitten anneta uusintayritystä tehdä!! ja vielä laitetaan moitteet perään...

    Meillä on osa porukasta sellasia, jotka ei ole käyttäny noita wordeja ja exceleitä paljon yhtään, jos koskaan, ja ne hermoilee kamalasti, kun aikovat suorittaa A-ajokortin tässä keväällä. Mä käytin esimerkkinä niille tänään tätä sun harmillista mokaa... että kannattaa tarkkana olla.

    Mulla on noissa kielissä kanssa ongelmana se, että aina meinaa tulla se enkun sana mieleen... koitan siitä sitten vääntää että mikä tää vois olla ruotsiksi, aika usein onneks se on jotain sinne päin. Nyt täytyy kiltisti kaivella ruotsin matskut esille ja ajattelin jopa pyytää uutta tilaisuutta keskusteluun, että saavat vähän näyttöä, että vaikka takkuaa niin kuitenkin ymmärrettävästi osaan asian hoitaa. Tai sitten edes sanoa, että hetkonen, pyydän apuun jonkun viisaamman!

    Ite oot paras! =)

    VastaaPoista
  11. Katja: juu, on jo noustu. Se oli hyvin hetkellinen romahdus. =)

    Tämä on opin paikka itelleni ja erittäin tarpeellista suorastaan. Olen ollu tuolla koulussa niin että aaaargh, kaikki on niin helppoa... en oo oikein ottanut sellasta asennetta, että asiat silti pitäis kuitenkin tehdä ihan tosissaan ja kunnolla. No, nyt otin!! En mene enää muihin näyttöihin tollasella asenteella todellakaan.

    Minä luulen, että aika moni menee ihan kipsiin tollasessa tilanteessa, kun pitäis antaa itsestää hirveen hyvä kuva ja sitten jännitys sekoittaakin pään...

    Tsemppiä sullekin! ♥

    Simpukka: no eihän se huono ookkaan, mutta tästä mä nyt vaan haluan sen kolmosen, koska se kerran on mahdollista siihen yrittää korottaa. Mun näyttö meni jotenkin niin persiilleen, tuntuu muutenkin että hölötin mitä sattuu. Mun opiskelukaveri kun kertoi miten hirmu hyvin ja tunnollisesti oli siihen valmistunut, mä ihan häpesin mun meininkiä... että sinne vaan ja sieltä se kolmonen tupsahtaa.

    Oppia ikä kaikki, todellakin. Ja tästä sai myös muut luokan tyypit apuja, kun kerroin, että ei se ihan noin vaan mennykään. Että sekä minä voitin, kun sain vähän palautusta maan pinnalle, että muut voitti, kun saatoin jakaa kokemukseni ja antaa sitä myöten erittäin hyviä vinkkejä muille näytön ja siihen valmistautumisen tärkeyden suhteen. Minullehan tää oli lähinnä kolhaus itsetunnolle, mutta no, ehkä se oli ihan paikallaan...

    ***

    Ja tuosta itkemisestä muuten vielä ihan näin yleisesti sanon, että mä oon todella herkkä pirahtamaan asiasta kuin asiasta. Kun näen vauvan / kun kuulen ihanaa musiikkia / kun puhun jostain minulle hyvin tärkeästä asiasta / kun katson telkkarista jotain kivaa - jopa lasten elokuvat (siis piirretyt...) saa mut itkemään / ilo / suru / jännitys... Että sinällään tällainen jännittävä tilanne ei ole mitenkään ihme, jos saa mut parkumaan. Vaikka no, olihan se aivan hemmetin noloa.

    VastaaPoista
  12. Niin ja vielä Simpukalle sanon, että en minä kuvittele olevani täydellinen. Toivottavasti en ole antanut sellasta kuvaa... Ehkä minun tavoitteet on korkealla tässä koulutuksessa, koska tämä tosiaan on tähän asti ollu aivan suorastaan lapsellisen helppoa. Nyt on tullu kuitenkin onneksi jo mukavan haastaviakin juttuja vastaan. Niistä se kolmosen repiminen ei enää tosiaankaan ole helppoa!

    Olen miettinyt, että tämä osio vaan on sellanen mistä haluan hyvän arvostelun. Ne muut tulevat sitten on eri asia, tulen todennäköisesti olemaan oikein tyytyväinen siihen kakkoseen niiden kohdalla.

    Niin, olen ehkä täydellisyyden tavoittelija. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että en tosiaankaan ole täydellinen, kun siihen on vielä niin paljon sitä tavoiteltavaa. =) Ja vuosien myötä olen onneks kyllä oppinut, että en todellakaan kaikessa voi koskaan saavuttaa täydellisyyttä. Mutta niissä missä voisin kyetä parempaan, en tahtoisi hyväksyä rimani alla olevaa tulosta. Kuten nyt vaikka tässä näytössä. =)

    VastaaPoista
  13. En muista (?!) olenko aiemmin kommentoinut, mutta nyt oli pakko, kun liippasi niin läheltä.

    Saat suuret sympatiani, sillä olen itse kokenut jotain hyvin samankaltaista. Kuvittelin olevani täydellinen kokki, mutta sitten sainkin näytössä vain kolmosen (asteikolla 1-5). En minäkään kuvittele olevani täydellinen, mutta olisin kuitenkin kuvitellut pärjänneeni paremmin kuin kolmosen edestä. :-)

    Tykkään blogistasi oikein kovasti. Ihana lukea elämänmakuista tekstiä. :-)

    VastaaPoista
  14. Satu: kiva kun kommentoit! Ja kiitos sympatiasta. Näitä sattuu... Pientä maan pinnalle palauttelua tää mulle ainakin oli. Ehkä jopa ihan tarpeellista. Mutta tuleepahan oltua skarpimpi ja minusta on tosi hyvä, että tässä vaiheessa selviää tuokin mitä siihen arviointilomakkeeseen sitten jatkossakin oikeesti tarvii laittaa. Ja mun tarvii nyt myös tosissani suhtautua siihen ruotsiin. Mä lasken aika paljon sen syyksi nyt, että mä en jännitykseltäni kyennyt oikein mihinkään järkevään ajatteluun edes. On siis petraamista myös esiintymistaidoissa.

    Kiva kun tykkäät! Yksi lukija taas näkyi häipyneen, ei varmaan jaksanut mun juttuja enää... mutta mukava tietää, että jotkut kuitenkin viihtyy.

    VastaaPoista
  15. Sinussa taitaakin asua pienoinen perfektionisti! Kakkonenhan on hyvä ja valmistumisesti jälkeen ketään ei kiinnosta numerosi pätkääkään, riittää, että olet tutkinnon suorittanut. Multa ei ole aina edes papereita katsottu.

    Olet onnekas, että ruotsi sujuu noinkin hyvin. Olen ruotsinkielisen kunnan asiakaspalvelutyössä ja ymmärrän, mutta kun pitäisi puhua, takertuvat sanat kurkkuun tai muuttuvat englanniksi. No, eipä ole sormi suuhun mennyt eikä kukaan ole koskaan valittanut. Kuuntelen ruotsiksi ja vastaan suomeksi, ja homma on toiminut ihan hyvin. Sen tiedän, että tuolla en koskaan ylene kielipuolen asemassa, mutta sekään ei oikeastaan haittaa. Olen tainut syntyä ilman kunnianhimoa....

    VastaaPoista
  16. Nyt vaan häntä pystyyn! Meilläkin koulussa mm. ohjeistus tökkii melko pahasti, oon monesti miettinyt miten vaihtelevia tuotoksia mahtavat saada kun ei ole kunnon ohjeita annettu. "Kun aikuisopiskelijoiden pitää itse selvittää asiat." Hohhoijakkaa.. Ja eikö se ole pääasia että itse tietää osaavansa, sanoo muut mitä vaan. Tsemppiä! (Onneks meidän tutkinnonperusteissa sanottiin että pitää hallita asiat suomeks ja enkuks, minen varmaan osais ruåttiks enää lausettakaan muodostaa..)

    VastaaPoista
  17. Mustakissa: ai pienoinen...? ;) Niin, se kakkonen on ihan hyvä, mutta ei tästä osiosta kelpaa mulle. Kyllä se siitä vielä kolmoseks muuttuu ja sitten olen tyytyväinen. Ja seuraaviin näyttöihin menen hiukka nöyremmällä asenteella ja reilusti paremmin valmistautuneena.

    Mun ruotsi on sellasta, että ymmärrän sitä kyllä, mutta tosi tankeroruotsia ja sanoja puuttuu rutkasti sit kun alan sitä puhumaan. Oot sinä rohkea, kun pärjäät ruotsinkielisessä kunnassa tuollasessa työssä!!

    Vianna: häntä on jo pystyssä. Sain oikein rohkaisevan ja kannustavan sähköpostin yhdeltä opelta, joka oli näytössä arvioimassa (kysyin häneltä vähän lisäohjeita).

    Minusta on hassua, jos kouluissa ajatellaan, että koska ollaan aikuisia niin pitäis ottaa ite selvää ja osata yhtä ja toista. Hyvänen aika: siksi me ollaan koulussa, että meitä opetetaan!!!

    Uuh, olet onnekas, kun ei tarvii kuin suomi ja enkku. Ne multa sujuis kyllä. Tsemppiä sullekin!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi! ♥