torstai 16. lokakuuta 2014

muutoksia ja niiden pelkoja


On jo pitkään tehny mieli uudistaa blogin ilmettä. Olen jopa koittanut tuota mallia muutella aiemmin, mutten ole tajunnut, miksi sitä ei voi muuttaa... olen siis koittanut vaihtaa fonttia tai jotain, mutta mikään ei vaan muutu - juu en tajuu. Olen toisaalta myös vähän pelännyt, että sitten se muutettu versio ei ole enää mun näköinen tai jotain.

No äsken sitten vaan menin ja muutin. Riskipeliä. Menetin kivat pyöreät kulmat kuvista (koska sain ne siihen yhden blogin neuvojen mukaan, enkä enää kyllä todellakaan muista miten ne tehtiin) mutta ei voi mitään. Nyt on sitten mustat reunat ja suorakulmaiset kuvat.


Mä olen todella kova pelkäämään muutoksia. En tiiä miksi. Mä olen vuosikausia haikaillut, että vaihdan työpaikkaa, mutta en sit kuitenkaan saa aikaan tehdä asialle mitään. Työ on tuttu ja turvallinen (ja vakituinen), joten en uskalla ottaa sitä riskiä, että mahdollinen uusi työpaikka ei sit olekaan kiva. (Siitä ei sitten puhuta, että onko se vanha kiva. Se vaan on tuttu ja osaan hommat vaikka unissani.)

No nyt opiskelen uutta alaa ja tällä hetkellä teen työssäoppimista eli työharjottelua, eli katos vaan, olen siis jossain muualla kuin siellä vanhassa tutussa turvallisessa työpaikassani...


Yksi muutospelon kohde on tukka. Mun tekis mieli leikata se sellaseksi pitkäksi polkaksi, eli nykymallista ehkä 10cm pois. Mutta kun. En uskalla. Jos se onkin ihan tyhmä. En nykyään värjää tukkaani, joten se on väriltään ihan perus-maantie. Kaipaan tummempaa tukkaa tosi kovasti, mutta kun ne väriaineet on sellasia myrkkyjä. Ja sitten pitäis värjätä vähän väliä. Ja niin edelleen.

Mallailen harva se päivä tukkaa taivuttelemalla pitkät latvat poikki.  Että jos mulla olis se polkka... En ole tosiaankaan mikään kaunis ihminen ja ulkonäköjutut ei ole sillä lailla mun juttuja, että laittautuisin ja meikkaisin ja panostaisin ulkonäkööni juurikaan. No ok, meikkaan mä vähän aina kun meen töihin tai kouluun tai sellaseen, mutta voin myös liikkua ihmisten ilmoilla ilman meikkiä. Ja tukkaa osaan laittaa ihan niinkin paljon, että laitan ponnarin, josta jätän viimeisen kierroksen vetämättä lenksusta pois, eli mun jokapäiväinen "kampaus" on sellanen puoliponnarinuttura, josta latvat sojottaa joka suuntaan. Jes. 

(Kuvassa pipon alla takaraivolla on juurikin siis se tukkamöykky.)


Jaa-a. Mitäköhän näillekin asioille sitten tekis? Ainakin työpaikan vaihtaisin kyllä ihan heti, jos eteen tulis tätä uuden alan työtä. Mua ei haittais edes osa-aikaisuus taikka määräaikaisuus, jos vain uusi työpaikka olis muuten kiva ja mielenkiintoinen. Tämä mun harkkapaikka olis esimerkiksi tosi mieleinen työ, harmi vaan että siihen ei taida olla paikkaa auki. Mutta onneksi läksin opiskelemaan ja onneksi on nämä harjottelut, niin tällanen paikalleen jämähtäneempikin henkilö saa sitä kautta vähän rohkaisua ja tuntumaa siihen, että muutakin elämää on kuin se vanha ja totuttu.

Mutta mitäköhän sit tekis tän tukan kanssa...? Sitä pitää vielä miettiä.

Onko teillä ajatuksia epävarmuudesta? 
Tai kokemuksia sen selättämisestä?

Heli

22 kommenttia :

  1. No mähän olen oikea epävarmuuden ruumiillistuma. Tässäkin asiassa minusta tosin löytyy 2 ääripäätä: joihinkin tilanteisiin menen rinta rottingilla ja itsevarmuutta uhkuen, toisissa taas olen henkisesti heiveröinen seiniä pitkin kulkeva epävarmuusläjä. Aika paljon joudun tsemppaamaan, että saisin useammin esille sen itsevarman tyypin. Mut siis joo, mun epävarmuus liittyy lähinnä tilanteisiin, ei niinkään esim. tukkaan, johon olen tehnyt moneen kertaan hyvinkin radikaaleja ratkaisuja. Siitä huolimatta mulla on melkein aina ollut pitkä vaalea tukka, mitä pidän täsmälleen samalla tavalla kuin sä :D Suosittelen kyllä kokeilemaan erilaisia malleja, koska kyllähän ne tosi nopeasti kasvavat taas ennalleen. Ja pitkän polkkiksen saa kyllä jotenkin värkättyä kiinni, vaikkei ehkä sitä nutturahässäkkää kunnolla saakaan :)

    Voi että, mä niin toivon, että löydät unelmiesi työn! Ainakin itse pidän supertärkeänä sitä, että myös työstä nauttii (edes jollain tasolla).

    Ihanaa viikonloppua! Ja niin, tämä uusi ulkoasu on oikein pirteä ja selkeä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullakin taitaa olla nuo kaksi "olomuotoa"... Itse asiassa mä vähän luulen, että harvempi mua epävarmana pitää, kun olen kuitenkin aina äänessä. =D Sellanen sisäinen epävarmuus kuitenkin on ja pysyy. Ja liian paljon annan vaikuttaa sen, mitä muut sanoo. Esim. mun mies sanoo aina tässä tukka-asiassa, että älä leikkaa...

      Mä toivon meille kummallekin, että löydetään ne unelmatyöt joskus!

      Ja kiva kun tykkäät ulkoasusta. =) Tää on tällainen mitä oon pitkään kaivannut, mustaa ja vaaleaa ja selkeyttä. Vaaleansininen on ihana väri, mutta nyt kun sitä on aika paljon kotonakin, niin täällä vois olla vaikka jotain muuta.

      Poista
  2. Ai miten niin et muka ole kaunis ihminen!? Kyllä sie minun mielestä olet.

    Meillä käytetään nykyisin niitä (Biozellin? Ja yks Elvitalin oli kans) värillisiä hoitoaineita ja nuorempi tyttö käyttää suoravärejä, jotka ei sisällä niin kauheita myrkkyjä. Tietysti niitä sitten täytyy olla holvaamassa joka välissä, jos tahtoo väriä olevan, mutta ei se haittaa. Sullakin on oma väri kuitenkin sen verran vaalea, että ne näkyiskin. Mun tukassa ei oikeestaan näy, tuossa juurikasvussa, jota päälaella on kai kymmenisen senttiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kauneus on katsojan silmissä... Mutta oikeesti, kyllä mä en koe olevani millään lailla kaunis, eikä tämä ole mitään säälin kerjäämistä. Kyllä se oma peilikuva lähinnä vaan harmittaa.

      Pitäis varmaan joskus kokeilla tollasia värejä. Oon myös miettinyt kokeilla sellasta kestoväriä, mikä taitaa olla aika luomu... tai voiko ne nyt luomuja olla, mutta kuitenkin mahdollisimman vähämyrkkyinen. Herbatin tai joku sellanen, jos joskus tulis jossain vastaan. Tää harmaa tukka ei minusta välttis ole kauheen kiva.

      Poista
  3. Kiva yksinkertainen leiska! Vaihtelu virkistää :) Eikös Blogger olekaan sellainen, että siitä voi vaihtaa ulkoasun suunnilleen yhtä nappia painamalla..? Niin mä olen jotenkin kuvitellut. Tosin myös monesti lukenut, että siellä bugii yksi sun toinen toiminto ajoittain paljonkin. Höh.

    Muutospelkoon mulla ei valitettavasti ole neuvoja. Ite oon niin impulsiivinen, että jos saan jotain päähäni niin sitten mennään vaikka perse edellä puuhun, ja mielummin heti :D Juu, ei käy aika pitkäksi tai tylsäksi. Mutta kaikella on kyllä puolensa, myös tutulla ja turvallisella :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen tainnut niin paljon muokata sitä blogipohjaani, ettei nnistunut enää mikään muuttelu. Vaihdoin sit koko pohjan... Siten se oli kyllä sit ihan helppoa.

      Mä en ole tainnut koskaan suuremmin tykätä mistään muutoksista. Nykyään vielä vähemmän... toisaalta tekis mieli räväyttää, mutta...

      Poista
  4. No todellakin! Mä saatan (ainakin livenä) vaikuttaa itsevarmalta ihmiseltä,, mutta juurikin tuo tuntemattoman pelko vähän kaikessa on kuitenkin minussakin. Selätän sen kyllä aina hetkessä kun vaan menen ja teen , mutta kyllä ne minussa on. Hiukset on ihan just se juttu ollut pitkään - ja kun sitten päänahan sairaus ja siihen käytetyt lääkkeet vei hiuslaadun mennessään niin oikeastaan on ollut vapauttavaa ajatella että voisin ajella vaikka kaikki pois. Ihan sama... Mutta tohon blogipohjaan: hyvältä näyttää! Mä itse vaihdoin blogin nimeä ja osoitetta, kun vanha kertakaikkiaan ei jaksanut enää toimia, en ole niin tekninen että tietäisin miksi, mutta ei ladannut kuvia eikä tekstejä eikä oikeastaan mitään kuin joskus harvoin. Nyt sitten tavallaan sama blogi jatkuu mutta uudessa "osoitteessa" ja olo on kuin olisin kotooni lähtenyt ja jättänyt kaiken sinne taakseni. Ihan kamalaa! Mä kaipaan kokoajan sinne tekstieni tykö, joo...sairasta :D Mutta hei, et tiedä kuinka ihanaa oli kuulla että joku muukin nelkytplus miettii työasioita noin! Mä olen ihan hukassa kun tuntuu että tää on vaan tätä (ja se on vaan tätä just siks että mitäs muutakaan se olis :D )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ihan samanlainen fiilis, musta saa kenties reippaan ja joskus hauskankin, ainakin suulaan ja itsevarman kuvan, mutta mutta... pinnan alla olen ihan onneton, mietin koko ajan mitä minusta joku ajattelee, tunnen helposti alemmuutta... plus nämä ulkonäkö-alemmuudentunteet... no, elämä on.

      Mä olen muuten usein ihmetellyt, miten joillain menee blogit täyteen - mä kirjottelin noin 500 postausta ennen kuin poistin ne ja aloitin vähän kuin alusta tän blogini, mulla oli aivan hirveesti kuvia siellä jne, mutta koskaan ei tullut mitään sellasta että olis mennyt täyteen. (Ja arvaa olenko monta kertaa miettinyt, että miksi mä ne kaikki tekstit poistin.... ne on mulla tallessa mutta ei blogissa. Kauhee määrä aikaa ja energiaa niihin juttuihin meni... argh.)

      Poista
    2. No mä aloitin eka vuodatuksessa ja kun se tökki, niin siirryin bloggeriin, ja reippaasti melkein puoltoistatuhatta postausta tein, kunnes alkoi tökkiin sekin. En tiedä kyllä johtuuko se mistä, mutta en osannut asialle mitään tehdäkään ja harmitti aina vietävästi kun kirjoitti jotain kommentteihin tms ja kaikki katos - joskus ne muidenkin kommentit! Mutta sain kyllä nyt jälkeenpäin vinkin että syy oliskin voinut seljetä vaihtamalla esim chromeen ton IE:n sijaan, mutta enhän mä sellaista osannut silloin ajatella . Nyt on sitten jo toinen blogi bloggerissa ja katotaan nyt mitä tulee. Tykkään muuten tästä fontista tosi paljon!

      Poista
    3. No joo, sulla on siis ollut kolminkertainen määrä noita postauksia verrattuna mun vanhoihin juttuihin, joten en mä tainnut koskaan sinne asti päästä että olis tullut blogi liian täyteen. =) Chrome mulla on, vaihdoin just tuosta Explorerista siihen.

      Poista
  5. Moi:)
    Aina kun mulle iskee epävarmuuden tunteita, muistelen Deepak Chopran menestysteosta: 7 onnelisen elämän ohjetta, jossa on yksi henkinen laki jokaiselle viikonpäivälle. Ja kas, perjantaille on... takertumattomuuden laki joka tarkoittaa että turvamme on epävarmuudessa! Kirja on todella hyvä ja lohdullinen, ja ohut, helppo lukea, suosittelen kaikille epävarmuus-kohtauksiin :)
    t
    -Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaaha, tuohan kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta! Aloin oikein miettiä missä mulla olis tollasia epävarmuuskohtauksia... ei ehkä ihan sillein huomattavasti, mutta joku sellanen sisäinen epävarmuus mulla on aika usein.. Ja ehkä ennen kaikkea tollasissa asioissa kuin vaikka toi työjuttu.

      Poista
  6. Kiva uusi ilme, raikas ja selkeä. Muutokset osaa olla haastavia. Itse vaihdoin työpaikkaa noin vuosi sitten. Aluksi otin virkavapaata ja kävin sen turvin kokeilemassa uutta paikkaa 4kk ajan. Sen jälkeen olin vielä kesän-13 entisessä paikassa. Viime syksynä sitten tein lopullisen ratkaisun. En ole katunut.

    Tukka onkin minulla suunnilleen ainoa asia, josta olen ulkonäössäni suorastaan ylpeä. Isältäni olen saanut paksun ja vahvan hiuslaadun ja sitä on paljon. Aiemmin ajattelun, että pitkä tukka on kaunein. Nuorempana oli toki lyhyttäkin. Viime vuodet on ollut sitten sellaista leukaperät-olkapäät välimaastoa. Tänä syksynä, pari viikkoa sitten repäisin. Vasen puoli on lyhyt, korva paljaana. Oikealle puolelle ja päälle jätettiin pituutta. Hankala selittää, mutta ihan toispuoleinen on. Mies kommentoi, että loppuiko rahat kesken :) Väri on tosi tumma, lähes musta. Ja kyllä, värjään tukkaani vaikka tiedän tämän myrkkyasian. Oma peilikuva näytti alkuun tosi oudolta, mutta nyt olen iloinen että uskalsin.

    Koen kyllä minäkin olevani pohjimmiltani ihminen, joka ei pidä suurista muutoksista eikä epävarmuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun tykkäät uudesta ilmeestä! Mä jotenkin kovasti tykkään näistä fonteista. Ja muutenkin tästä mustavalkoisuudesta.

      Sulla on ollut kyllä kivan kuulonen tuo työnvaihto-prosessi, olet saanut rauhassa katsella ja tehdä sitä muutosta. Mahtavaa, että muutos on ollu onnistunut!

      Paksu tukka on varmasti ihana juttu! Mun siskolla on tukka aivan eri maata kuin mulla, just sellanen paksu kun mulla on aika ohut luiru. Ja siskoni myös osaa värkätä tukkaa kaikilla kivoilla tavoilla. Se on aina ollut sellanen tukanlaittaja, pienestä asti, toisin kuin minä jolla on aina ollu sellanen "pese ja pidä"-tyyli... =) Hauskaa kun olet uskaltanut tehdä noin ison muutoksen! Ja hauska tuo miehesi kommentti! =D

      Täytyy sanoa, että mitä enemmän mietin, sitä enemmän mun tekee mieli leikata tukka ja myös värjätä se....

      Poista
    2. Laittelen uutta blogia nimellä Tavallinen osoitteessa http://taanytvaanontammosta.blogspot.fi/
      Käy joskus vierailulla :) Vielä on kovasti alkutekijöissään ;)

      Poista
  7. Luulen, että epävarmuuden selättämisessä auttaa se kun tajuaa että kaikki muutkin on epävarmoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, oikeesti aika harva kai sitä on ihan tosi tosi itsevarma. Mutta on niitäkin.

      Poista
  8. Nyt vain parturiin rohkeasti. Ajattele, jos otat kymmenen senttiä pois, niin sehän kasvaa takaisin noin vuodessa. Vaikka onhan sekin pitkä aika, jos ei yhtään tykkää mallista. Mutta ei sekään murhe ole niin vakavaa. Ja miehelle voi "perustella", että nyt saat todella hyväkuntoiset hiukset. Mulla ainakin tahtoo olla latvat useamman sentin matkalta huonossa kunnossa, silloin kun on pidemmät hiukset
    Ja kivalta näyttää blogin uusi ilme!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mun tukka taida olla kauhean huonokuntoinen... Miehen mielestä naisella kuuluu olla pitkä tukka. =D Ja se on sanonut mulle monta kertaa, että älä leikkaa, ei näyttäis hyvältä... Tää on niin tyhmää kyllä miettiä sitä mitä muut sanois. Mut täytyy myöntää, että toi miehen kommentointi kyllä on se syy, miksi tätä asiaa niin vaikea on toteuttaa... Muistan kun isompi tyttö vetäs ihan ite joskus tukkansa pitkästä polkaksi. Minusta se oli tosi kiva ja pirtsakka - ja mies oli suorastaan äksyn näköinen... ei todellakaan kehunut tytön uutta lookia!

      Poista
  9. On kokemuksia epävarmuudesta!Niitä kun alkaisin listaamaan niin kirjan saisin aikaiseksi..Mieti kuitenkin raaskitko leikata hiuksiasi..Aina sanotaan,että kasvaahan ne takaisin mutta minulla meni kyllä pari vuotta kasvatelle pitkiksi.Haaste ois blogissani-käy kurkkaamaassa.Mukavia syyspäiviä Heli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta, toteutan sen kyllä kun vaan saan tartuttua kameraan joskus valoisalla ajalla. Hauska ja erilainen haaste, olen jo miettinyt mitkä olis mulla ne värit ja mitä niihin kuvaisin...

      Tukka-asia on edelleen mietinnässä. Ihan totta tuo, että kestää sen taas kasvaa. Mulla on ollut ihan lyhytkin tukka, ja aina olen sitten vähän katunut sitä leikkaamista... Voi olla, että pidän tämän nykytukan, mutta ehkä sitten sorrun sitä joskus värjäämään. Jotain piristävää tarttis, kun tää on tällanen väritön roikko vaan. Harmittaa, etten osaa väkertää tukkaa mitenkään, tähän pituuteenkin jo jotain sais tehtyä, vaikkei tää nyt ihan kauheen hirveen pitkä olekaan. Ja vähän ehkä ahistaa mennä vaikkapa johonkin juhliin, kun tukka on suorana roikkumassa vaan. Viikonloppuna on meidän pikkumurusen ristiäiset, ja olis ihan kiva että tää mummokin olis edustavan näköinen siellä...

      Voi meitä epävarmuuden kanssa eläviä... Koitetaan oppia siitä pois, ees vähän! Ei sillä että mua välttis kukaan edes pitää epävarmana - se vaan on sellanen sisäinen asia, jonka itse tietää ja tunnistaa.

      Mukavaa syksyä sullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥