Kuten ehkä joku minua pidempään seurannut tietääkin, olen ollu tosi kauan kiinnostunut näistä terveysasioista. Siis sellaset reilu 20 vuotta. Vuonna 1992 taisin jo surautella pirtelöitä, joissa oli siemenmaitoja (itse tehtyjä, ei sellasia silloin kaupoissa myyty...), hedelmiä, pähkinöitä, carob-jauhetta... Olen myös opiskellut niin elävää ravintoa, paastoa, luontaishoitoja kuin vegaaniasioitakin jo silloin (lukuvuoden 1992-1993). Olen tehnyt homeopaattisia valmisteita ja kukkatippoja, kasvattanut luomukasviksia, suorittanut sieni- ja yrttipoimijakortit. Olen kokkaillut erilaisten ruokavalioiden mukaisesti ja värjännyt lankoja kasviväreillä.
Eli siis luontais- ja terveysasiat on olleet mun kiinnostuksen kohteina puoli elämää. Väliin tuli kuitenkin perhe. Vielä silloin, kun odotin ekaa lastani, käytin Vogelin appelsiiniöljyä, ettei mahaan tule raskausarpia. Ja silloin, kun toinen lapsemme oli todella allerginen, vein hänet homeopaatille. Mutta sitten jotenkin väsähdin. Kului vuosikausia, etten ajatellut suuremmin noita juttuja. Välillä kyllä vähäsen, ja aina ne on mua kiinnostanut, mutta en vaan suuremmin jaksanut juurikaan mitään toteuttaa.
Viimeisten ehkä parin vuoden aikana nämä asiat on nostelleet päätään taas todella vahvasti. Terveellinen ravinto ja toisaalta sitten myös enenevissä määrin eläinten oikeudet on olleet sydäntä lähellä. Kasvissyönti sekä veganismi mietityttää koko ajan vaan enemmän. Olen muutaman viime vuoden aikana liittynyt niin Animaliaan kuin Oikeutta eläimille-järjestöönkin. Olen lukenut kirjoja ja tutkinut nettisivuja. Ja jakanut (kauhu)kuvan jos toisenkin eläinten kohtelusta Facebookissa. Olen siirtynyt käyttämään vain eläinkokeetonta kosmetiikkaa.
Olen yhä vain enemmän alkanut ahdistua kulutustottumuksistani - etenkin eläinten syömisestä. Niimpä olen kaikessa hiljaisuudessa alkanut miettimään ihan vakavissani vegaaniksi alkamista. Olen ostellut aina välillä kasvimaitoja ja tehnyt niistä puuroja ja pirtelöitä. Olen vähentänyt lihan syömistä koko ajan lisää niin, että lopulta se oikeastaan jo jäi ruokavaliostani pois ihan tyystin. Maitotuotteiden käyttökin alkoi mietityttää. Ja kananmunien. Ajoittain olen pitänyt ihan vegaaneja päiviä - esimerkiksi tuo kuvan sosekeitto taitaa olla vegaaninen, koska siinä on tuorejuuston tilalla soijatuorejuustoa. En huomaa maussa mitään eroa entiseen.
Huomasin kyllä jo loppuvuodesta netissä, että tammikuussa alkaa toisen kerran tempaus nimeltä Vegaanihaaste. Mietin lähtisinkö mukaan. En kuitenkaan kokenut olevani valmis siihen. Oli muutamia asioita, jotka erityisesti mietitytti:
1. Voin pois jättäminen. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että teolliset margariinit on suurinpiirtein suoraan paholaisesta. Niiden valmistusprosessi ällöttää mua, ja olen vältellyt niiden käyttöä yli 20 vuotta. Vaihtaisinko siis nyt Oivariinin ja voin johonkin öklö-Keijuun tai voin johonkin leivontamargariiniin?? No way!!
2. Kerman vaihtaminen johonkin kasvikermaan, jonka valmistusainelista on kilometrin mittainen. Never ever.
3. Soijatuotteet. Uuuh. Mielestäni soijatuotteet EI ole terveellisiä. Plus ne maistuu kauhealle, niin tofu, soijamaito kuin kaiken maailman soijarouheetkin. Ei ei.
4. Juusto, jogurtti, piimä.... milläs mä ne sit korvaisin??
5. Perhe. Ketään ei vois vähempää kiinnostaa lihan pois jättäminen ruokavaliosta.
Proteiinin saanti ei mua todellakaan huolettanut ajatuksena. Sen verran olen opiskellut noita ravintojuttuja, että en epäile hetkeäkään, etteikö kasvisravinnolla pärjäis ja sais kaikkea tarvitsemaansa, myös proteiineja. (Tämä on muuten sivumennen sanoen asia - kalkin saannin ohella - joka aina ja ikuisesti herättää kysymyksiä ja epäilyksiä sekasyöjien keskuudessa.) No ok, B12- sekä D-vitamiinit tarvitaan muualta.
Mua huvittaa, että myös herkkujen kohtalo mietitytti mua kovasti. Toisaalta tiedänhän mä, että lähes kaikkea saa myös vegaanisena versiona, niin karkkia ja keksejä kuin suklaata ja jäätelöäkin. Onneksi lempisuklaani onkin jo valmiiksi tummaa.
Niin siinä sitten kuitenkin kävi, että lähdin kuin lähdinkin mukaan vegaanihaasteeseen. Aloitin sen tosin viikkoa myöhässä, mutta hälläpä väliä. En muutenkaan toteuta sitä ihan justiinsa, siis sillä lailla, että tekisin joka päivä ne ruoat, mitä ohjeistettu on. Muuten kyllä toteutan ihan sataprosenttisesti. Eikä tämä yllättäen ole oikeastaan ees vaikeeta.
Ylitin esteen toisensa jälkeen. Ostin Keijua. Vaikka se on ehdottomasti kamalan makuista leivän päällä sellasenaan, voin kuitenkin sitä käyttää, kun laitan päälle reilusti porkkanaraastetta. Koitan unohtaa sen valmistusprosessin, ja ajatella, että ainakaan en sitä käyttämällä käytä lehmänmaitotuotteita. Olen myös hommannut niitä soijatuotteita. Myös jogurttina, jota laitan piimän sijasta pirtelöön (etenkin vaniljainen jogurtti on aivan ihanaa siellä!). Olen ottanut kasvimaidoista käyttöön kauramaidon, jonka valmistusainelistassa on kauran lisäksi vain vesi ja suola.
Suurin ja ylittämättömin este on perhe. Minä olen tehnyt meillä ruoat aina, mies kokkaa vain tosi vähän ja sillonkin lähinnä paistaa kananmunia tai keittää nakkeja. Olen joutunut kuuntelemaan etenkin poikien (16v ja 18v) hirvittävää vastustusta ja narinaa. Joudun koko ajan puolustelemaan valintojani ja selittelemään, miksi en halua syödä lihaa ja nyt vielä sen lisäksi maitotuotteitakaan (ja munia). Kukaan ei halua edes maistaa ruokaa, jota teen. Itse tykkään ihan hirveästi sosekeitoista, eikä minusta niiden maku todellakaan eroa yhtään, laittoi sekaan sitten tavallista tai vegaanista tuorejuustoa tai kermaa. Mutta ei, periaatteesta eivät tykkää tai maista.
Sinänsä huvittavaa on, että on todella monia juttuja, mitä ihmiset ihan normaalistikin syö, ja ne on vegaanisia. Siis vaikkapa nyt mehujäätelöt, monet keksit, leivät ja sellaset. Mutta annas olla kun sanot, että tämä on vegaaninen... yhtäkkiä se on ihan yök yök. Esim. tuo kuvan setti - ranskalaiset potut ketsupilla ja kurkkusalaatilla - on ihan täysin vegaaninen...
Ajoittain perheen vastustus meinaa olla aika lannistavaa. En tiedä mitä tekisin noiden ruokajuttujen suhteen. Jos mun eettinen näkökanta on, että en halua ostaa/valmistaa/syödä eläinkunnan tuotteita, niin miksi mun sitten kuitenkin pitää niitä perheelle ostaa ja valmistaa? On hiukka ristiriitaista ostaa kaupasta maitoa ja jauhelihaa ja kokata niistä ruokaa muille, ja sitten kuitenkin teen itselle jotain muuta ruokaa... Koska perhe ei oikein suostu syömään näitä ruokia, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä ne kaksi ruokaa, tai sitten teen vain sen vegaanisen ja jos eivät syö, niin voi voi. Ja sitten taas riidellään...
En uskalla vannoa tässä vaiheessa, että musta tulee sataprosenttisesti vegaani. Toivon sitä kyllä. Mulla on hirveän hyvä olla omatuntoni kanssa tällä lailla. Mutta edessä on todennäköisesti paljon vaikeita tilanteita, joiden kohdalla saatan joutua miettimään toimintatapojani. Esimerkkinä vaikka kyläreissut. Tosi paljon täytyy tutkailla ainesosaluetteloita joka tuotteesta ja etsiä uusia tapoja leipoa ja kokata. Toisaalta en ole koskaan ollut minkään monimutkaiset ruoan ystävä, eli tässäkin kohtaa haluaisin opetella ihan vaan helpot perusjutut.
Mun pitää miettiä suhtautumistani eläintuotteisiin myös muissa asioissa kuin vain ruoan suhteen. Mähän olen villasukkien suurkuluttaja... ja mulla on myös pari lampaantaljaa, untuvatakki ja villakangastakki. Ja meillä on villainen peitto sekä mulla taitaa olla myös untuvatyyny. En mä niitä ala hävittämään todellakaan, mutta ainakaan untuvatuotteita en osta uusia. Sitten tulee nuo kaikki kemikaalit... viinitkin on osin ei-vegaanisia.
Vegaanisuus on siis tosi moniulotteinen juttu. Mutta mä aloitan nyt tästä ruoka-asiasta ja loppu tulee sitten ajan kanssa, jos tulee. Mä vierastan ajatusta, jossa ollaan täysin fanaattisia, oli asia sitten mikä hyvänsä. Siksi mä pyrin nyt toimimaan niin, että maailma ei kaadu, jos joskus joku asia poikkeaakin siitä "oikeasta". Lisäksi mun on todellakin ymmärrettävä, että läheskään kaikkia ihmisiä ei vaan kiinnosta tällainen ajattelutapa.
On tietty surullista, jos vaikkapa mun perheestä ketään ei kiinnosta, jos asia on kuitenkin mulle iso ja tärkeä. Mutta en voi päättää kenenkään puolesta. Toivon silti salaa, että nämä kauheat taistelut poikien kanssa juurruttaa niiden mieliin edes jotain ajatuksia - pojat kun todella pistää minut koville tässä jutussa. Mä olen joutunut kuulemaan eräänkin kerran, että "eikö ole parempi tappaa onnettomia eläimiä kuin onnellisia?", "mites ne porkkanat, eihän niitäkään saa tappaa", "miksi koirat saa syödä lihaa, mutta me ei saatais?" ja muuta sellasta. Turhauttavaa ja raivostuttavaa...
Sellasta mielessä tänään.
Onko teillä ajatuksia asiasta?
Onko teistä kukaan vegaani, tai osallistuiko kukaan haasteeseen?
Nyt telkkarin ääreen...
Heli
Tsemppiä Heli sinulle! Auttaisko ihan järkevä keskustelu perheen kanssa?Ymmärrän,että tuollainen toisten asenne kyllä latistaa omaa fiilistä.Mutta ihan mahtavaa,että jaksat innostua ja kokeilla..ja mennä kohti muutosta.Siitä saa energiaa ja hyvää mieltä..onnea haasteeseen!
VastaaPoistaJotenkin sitä järkevää keskustelua ei vaan meillä saa aikaan... musta tuntuu, että poikien ainoa tavoite on "murtaa" mut. =D Itse asiassa monestikin mun innostuksen saa latistettua just sillä sitkeällä vastustamisella, en vaan sitten jaksa taistella vastaan enää. Tai olla ainoa, jota asia kiinnostaa. Jos elelisin ihan yksin, niin eipä tässä olis minkään sortin ongelmaa. No, saa nähdä miten tässä käy. Kiitos tsempistä!
PoistaSehän on tärkeintä, Heli, että olet itse sinut asiasi kanssa. Mutta se, että perheesi haluaa syödä lihaa ym., on taas heidän valintasi. Rakentavaa ja syyllistämätöntä keskustelua, etteköhän jonkinlaiseen, kaikkia tyydyttävään ratkaisuun pääse! :)
VastaaPoistaItse en kuulu mihinkään eläinsuojelujärjestöihin. Pidän eläimistä todella paljon ja niitä pitää kohdella hyvin. Eläintensuojelemisessa on vaan niin paljon asioita mitä en hyväksy. Esimerkiksi 90-luvulla metsästäjät tekivät hirvittävän työn saadakseen Suomen rabieksesta vapaaksi. Jakamalla metsiin luonnoeläimille rokotesyöttejä. Ei tarvinnut lemmikkikoiriakaan rokottaa. Sitten tulivat Rekku reskuet ym. ja alettiin rahtaamaan koiria ulkomailta ja eläintaudit alkoivat lisääntymään. Mutta kuten tyyliini kuuluu se, että jokainen saa tehä mitä tykkää, ei siitä sen enempää!
Ruuan suhteen olen samoilla linjoilla: joka jamppa saa syödä mitä haluaa, mutta kunhan ei kauhistele toisten syömisiä. Minulla on kaksi työkaveria, kasvissyöjiä. Istutaan usein samassa lounaspöydässä ja he hyväksyvät minut, vaikka minulla saattaa olla itsekasvatetusta ja - teurastetusta elukasta tehtyä ruokaa eväänä.
Minua kiinnostaa paljon kaikki luontoon ja luontaiseen liittyvä, niin ruuan kuin kosmetiikan, lääkinnän ym. suhteen. Ehkä asiat kuitenkin kiinnostavat minua siksi, koska olen pidän vanhoista perinteistä ja taidoista ja niiden säilyttämisestä.
Mutta kaikille asioille täytyy olla avoin, mielestäni mitään tai ketään ei saa tyrmätä mielipiteidensä, aatteidensa ja elämäntapojensa takia!
On totta, että jokaisella on oma valintansa. Kyse onkin nyt siitä, pitääkö MINUN toteuttaa heidän valintojaan, vaikka ne on vasten minun valintoja... eli laitanko tyypit kokkaamaan ite omat ruokansa tai jotain. Myös rahallisesti asia on monimutkainen, sillä eipä noilla lapsilla ole rahaa omia ruokiaan ostella. Ja miehen kokkaustaidot on melko vajaat. Käytännössä siis joudun elämään vastoin omia periaatteitani, joskin niin olen joutunut vuosikausia jo muutenkin.
PoistaMulle vittuillaan jopa siitä, että ostan meille luomumaitoa - siis jopa meillä käyvät vieraat kommentoi hyvin kärkkäästi sitä asiaa... "ihan samaa maitoa se on, hällä väliä vaikka ostaa sitä halvinta, luomu on vaan huijausta ja rahan kiskomista" jne jne jne. Myös lapset, siis nää isot pojat, on vähän väliä vänkyttämässä mun luomuistani. Mun on siis ajoittain oikeesti todella vaikea olla omaa mieltä asioista, kun joka tuutista tulee vastustusta. Hyvin usein mietin, miten helppoa se oliskaan asustella ihan ypösen yksin...
Joka asiassa voidaan mennä äärimmäisyyksiin, niin myös eläinsuojelussa, olen sitä mieltä. Olen ehkä vähän samoilla linjoilla noista rescue-koirista kuin sinä. Ymmärrän, että eläinrakas haluaa pelastaa eläimet joka paikasta rajoja katsomatta, mutta... Mähän olen itse koirankasvattaja, siis on kennelnimi ja olen tuottanut maailmaan neljä pentuetta. Mutta senkin asian suhteen olen nykyään sillä linjalla, että en halua enää sitä jatkaa.
Summa summarum: jokaisella saa olla mielipide. Kyllä mä tietty silti toivoisin, että ihmisiä enemmän kiinnostais ja koskettais eläinten olot. Erityisesti mä vastustan tehotuotantoa, enkä vaan voi sellasta hyväksyä. Sellanen "entisaikainen" pienimuotoinen omavarainen maatalouselämä on asia aivan erikseen.
Voi ku hyvä kirjoitus! Meillä ollaan oltu kerran 10 vuoden ajan sinne-päin -syöjiä, eli ei kasvatettua lihaa, vain villiä eli käytännössä lihaa vain vähän. Just muuten tein mantelimaitoon nokkos-pinaattikeiton. Tulee parempi kuin maitoon tehtynä. Proteiini on joo se ongelma meillä, kun sitä halutaan paljon, ja herne- ja hamppuprotskuista ei näy ainakaan meän kaupassa mitään maistuvan näköistä pihviä tehtynä. Soija joo on aikas lailla pois pelistä kun ei niin terveellinen tosiaan ole. Luomumunia meillä menee aika paljon. Joo-o, ihailen kannanottoasi.
VastaaPoista-Hellu ja Blackie Kahden Naisen Loukussa-
Tässä vegaanihommassa on niin monta juttua, mitä periaatteessa vastustan... just esim. toi soijan runsas käyttö. Mä koitankin tutkailla, jos voisin jättää sen ihan tyystin pois ja ottaa proteiinit vaikka linsseistä. Toisaalta kasviksissa on itessäänkin kyllä proteiinia jonkun verran. No, täytyy katella... Jos käytössä olis maito ja munat, ei olis mitään ongelmaa minkään kanssa, ruokavalio helpottuis kertaheitolla tosi paljon. Mutta sit tulee ne eettiset mietteet...
PoistaMielenkiintoinen postaus! Mietin monesta jutusta samalla tavalla kuin sinä ja kasvissyöntiä (+ kala ja kanamuna) on mulla jo 24 vuotta (kääk) takana. Myös mieheni oli kasvissyöjä yli kymmenen vuotta ennen kuin meidän lapsi syntyi. Itsekin silloin pohdiskelin lihan syönnin aloittamista, mutta en siihen (onneksi) pystynyt. Olin kuitenkin sitä mieltä, että lapsesta tulee sekäsyöjä ja hän saa päättää ruokavaliostaan itse sitten vanhempana. Tällä hetkellä tilanne on se, että molemmat "miehet" syövät kyllä kasvisruokaakin, mutta hyvin usein kokkaillaan eri ruuat, eli heille lihaversio.
VastaaPoistaMargariinia minä en huoli leivän päälle myrkyllisten transrasvojen takia. Usein teen levitteen itse voista ja kylmäpuristetusta oliiviöljystä + vedestä. Sen sitten maustan miten milloinkin. Kanamunista olen jo vuosia maksanut vähän enemmän toivoen, että kanoilla olisi paremmat elinolosuhteet. Kalassa suosin mielummin järvikalaa, mutta välillä kyllä sorrun edulliseen kirjoloheenkin.
Nuorempana olin aika radikaalikin eläinten olojen puolustaja, kirjoitteilin paljon yleisönosastoille jne. Vanhemmiten olen "rauhoittunut", mutta aika samalla tavalla ajattelen edelleen. En kuitenkaan tuputa kasvissyöntiä kenellekään, minusta jokaisella on oikeus syödä ihan kuinka tykkää... Kotona tosin meuhkaan välillä lapselle terveellisestä ruokavaliosta.
Tsemppiä sulle vegaanikokeiluun, olisi kiva kuulla joskus lisääkin!
Tuo voi/margariini-kysymys on mullekin tässä se suurin ongelma. Mä en tosin sanois, että trans-rasvat on varsinaisesti myrkyllisiä, mutta erittäin haitallisia ne kyllä on. Olen todella periaatteellisesti vastustanut niitä vuosikausia (no varmaan sen yli 20v) vaikka välissä olikin yksi puolivuotinen kausi, kun kolesterolin kohoamisen takia vaihdoin voin hetkeksi Floraan... tosin vaihdoin sen sit kyllä taas takaisin. Tai tarkemmin sanottuna Oivariiniin, jossa sinällään kyllä myös on niitä trans-rasvoja... Kevytvoita en ole tehnyt koskaan, vaikka monesti kyllä on pitänyt.
PoistaTäytyy sanoa, että tämä voi-asia on se, mihin vegaanisuuteni kaatuu, jos kaatuu!!! Mikäli keksin jonkun muun ratkaisun leivälle kuin Keijun, sitten saattaa olla, että tavoitteesta tulee totta. Mutta mikäpä sen voin korvaisi??
Kananmunat mullakin on vuosikausia ollu paikallisen kanalan munia - iso kanala tosin, mutta siellä kiinnitetään tarkkaan huomiota eläinten hyvinvointiin. Mutta - kyllähän nekin kanaset sitten lopulta teuraaksi menevät, kun muninta alkaa vähentyä...
Miten sä muuten koet noi eläinsuojelulliset asiat kalan, maitotuotteiden ja kananmunien suhteen?
Hirmu vaikeita asioita nämä on. Sen luulen, että liha taikka kala ei enää ruokavaliooni palaa, mutta maitotuotteista ja munista en mene vannomaan. Katsellaan. Ja saatan kyllä kirjoitella asiasta vielä lisää. Ainakin noista margariini-asioista olin vähän ajatellutkin, että kirjoitan... musta olis kiva avata vähän ihmisille sitä, miten niitä tehdään ja mitä p***aa ihmiset suuhunsa mättää. Ja siis mitä tässä nyt itekin teen... tosin hyvin vähän, se Keiju vaan on niin hirveetä.
Kiitos sulle tsempistä!
Kyllä eettisen ja terveellisen ravinnon yhteen sovittaminen on joskus tosi hankalaa. Ja mulle noi on yhtä tärkeitä molemmat. Siksi mäkin olen tehnyt kompromisseja omantuntoni hinnalla. Tuo margariini on tosiaan mulle ehdoton EI! Olisi kiva lukea sun postaus joskus aiheesta :)
PoistaKanamunat mä tosiaan valitsen sen mukaan, mitä kennon kyljessä lukee... mutta niin kuin joku kommentoikin, ei niihin voi sokeasti luottaa. Ja kirjolohtakin ostan joskus, koska sen maku vain kovasti miellyttää... Onneksi kuitenkin mies on innokas perhokalastaja, joten ainakin kesällä on saatavilla ihan luonnon kaloja järvistä ja koskista. Maitoa mä en juo ollenkaan, mutta toki käytän maitotuotteita kuten rahkaa, jugurttia ja juustoja. Mä suhtaudun samoin soijatuotteisiin, kuten sinäkin ja ne jäävät kaupan hyllyyn.
Vegaaniksi minusta ei olisi, mutta ajattelen asian niin, että teen kuitenkin jotain eettisesti oikein ja tämä tyyli on juuri minulle se oikea ja sopiva. Oikeastaan nämä mun ruokajutut menevät jo niin "automaattisesti", että kaupassa ei tarvitse pitkään pähkäillä :)
Palataan taas!
Hyvin samanlaiset on siis meidän ajatusmaailmat! Voi olla, että loppujen lopuksi johonkin tuon tyyliseen ratkaisuun minäkin päädyn, ihan jo siksikin, että olis kotona helpompaa tää ruokahomma.
PoistaMusta on oikeesti tosi vaikeeta vuosikymmenten vakaan kannan kääntäminen etenkin tuon voin ja margariinin suhteen. Taikka sen soijan... Mulla vaan ainakin tällä hetkellä niin kovasti omatuntoa pistelee noi jutut, että en tiiä miten päin olisin ja mitä tekisin. Siis joka kerta kun tartun lihapakettiin, maitoon tms, väkisinkin ajattelen, että voi niitä eläinparkoja. Olen ajatellu, että kun niitä ajatuksia laittaa tänne, ne jotenkin ehkä selkiintyis.
Olen aika lailla sellanen "kaikki tai ei mitään"-ihminen, ja tunnen jonkunlaista epäonnistumista, kun en saavuta korkeita tavoitteitani. Helposti sit ajattelen, että hällä väliä, sama se sitten teenkö asialle yhtään mitään...
Kyllä tämä ristiriita on ihan "itseni ja itseni" välillä. Haluaisin ihan tyystin eläimetöntä kaikin puolin, mutta vastakohtana on sitten teollinen huttu, jota taas en myöskään haluais kannattaa... Todella raskas ristiriita, jota koitan tässä parhaillaan itseni kanssa selvitellä. Saa nähdä kumpi voittaa! =D
VastaaPoistaMyös tämä perhe-asia on vähän hankala. En jaksais riidellä ja pitäishän mun kunnioittaa muiden valintoja. MUTTA niin pitäis niidenkin kunnioittaa mun valintoja, eikä koko ajan ruikuttaa ja olettaa, että mä teen asioita jotka on vastoin omaatuntoani.
Joo, vaikeeta on. En tosiaan tiiä miten tässä aikaa myöten käy. En tahtois olla fanaattinen, enkä sinällään aio tehdä tästä itelleni jotain omituista kilvoittelua. Mutta tahtoisin kuitenkin sisäisen rauhan tän asian kanssa, suuntaan tai toiseen. Huomaan, että vegaaninen ruokavalio poistais mun "maailmantuskan", joka koskee eläinten väärinkäyttöä, mutta sitten se taas tuo tullessaan tuskan, joka koskee terveysasioita... Mä kun en usko, että terveydellisesti on hyväksi nuo soijat ja Keijut.
Jos mulla olis omat kanat, en yhtään pitäis pahana munien syömistä. Mutta ei minusta olis niitä omia kanoja sitten tappamaan, eikä mitään muutakaan omia eläimiä. En myöskään pidä metsästyksestä. Ja maidon kanssa on se ongelma, että en kestä ajatusta siitä, että vasikat otetaan emoilta pois vain siksi, että ihmiset vois viedä niiden ruoan... Eli eettisin eläinperäinen ruoka on mielestäni onnellisten kanojen munat. Siis sellasten kanojen, jotka saa elää mahdollisimman vapaana ja lajinmukaisesti ja jotka kuolee vasta vanhuuteen...
Hienoa, Heli! Minusta ei olisi tuohon (ainakaan vielä). Onnea ja tsemppiä haasteen kanssa!
VastaaPoistaMaijan kanssa olen samaa mieltä: voihan muuten syödä vegaanisesti ja sitten lisäksi luomuvoita/luomuingmariinia tai vastaavaa. Tai sitten jättää sen Keijun vaan pois, pistää vaikka ketsuppia leivälle jos siihen pitää jotain pistää.
Mielestäni myös kaikki teidän talon miehet ovat niin isoja, että voivat tehdä itse omat ruokansa, jos ei sun tekemät ruuat kelpaa. Tai jos eivät viitsi tehdä itse, syökööt vänkyttämättä jos joku on niin kiltti että kokkaa heillekin.
Niistä "onnellisten kanojen" munista: sinähän tiedät, että kanat eivät tule onnellisiksi siitä, että tuollainen teksti painetaan munakartongin kylkeen. Minäkin haluan syödä vain onnellisten kanojen munia, mutta niissä munalaatikoissa lukee jotain muuta.
Sitä en ole vielä ymmärtänyt, miksi vegaani ei voi käyttää villasukkia; eikö lampailla ole älyttömän tukalat olot ellei niitä keritä.
No, en tiedä onko minustakaan tähän sataprosenttisesti. Mutta ees sinne päin, tai jotain. Mä en oikein vielä tiedä, miten tässä voi-asiassa käy... tai maitotuotteiden kanssa.
PoistaVähän samaa mietin noiden miesten suhteen... Vielä kuitenkin teen erillisiä ruokia itelleni, ainakin useimmiten. Välillä saavat kyllä luvan syödä sitä mitä tarjolla on.
Joo toki tiedän tuon munajutun. Luomua ne olla pitää... vähintään. Mutta tossa edellisessä kommentissani tarkoitinkin lähinnä sellasia onnellisia kanoja, jotka olis vaikkapa tässä meillä kotosalla. Joiden elämässä olis vapaata ulkoilua, hyvää ruokaa ja sellasta kaikkea, mihin ei taida mikään kauppaan muniaan myyvä taho pystyä. Omat onnelliset pihakanat. ♥
No tuo villasukkajuttu taas sitten... Jotainhan niillä vegaaneilla on sanottavanaan myös lampaiden oloista. Muistaakseni ainakin se, että ei luonnossa lampaalle kasvais sellanen karva, mikä pitää pois ottaa että eläin pystyy olemaan. Ja että tuotantoeläin se on lammaskin ja lihan lisäksi villa on riistoa. En mä muista nyt tarkkaan... Mutta tiedän, että Vegaaniliitossa (tai jossain) on tarjolla myös esitteitä lampaiden oloista ja miksi niitäkään ei pitäisi kasvattaa, kun pääasiassa lampaat kuitenkin kasvatetaan lihaksi.
(Myös silkin ja tietenkin nahan käyttö on nou nou, samoin hunajan ja kaikkien muidenkin mehiläistuotteiden. Mä en ole ihan niin pitkällä vielä näissä asioissa... No silkin ymmärrän, kuulemma niitä toukkia tapetaan ihan tuhansittain, että saa jonkun köntin silkkiä... mutta hunaja-asiaan en ole perehtynyt sen isommin. Paitsi että tietty sekin on riistoa mehiläisvauvoilta, kun ihmiset vie niiden ruoat.)