perjantai 8. toukokuuta 2015

loppurutistusta


Terveppä terve! Täällä minä vietän taas iltaa tietokoneen äärellä. Olen jo monta tuntia pakertanut kasaan sitä viimeistä koulutehtävää... Aivan älytön homma, sanon minä. Meidän pitää tehdä malliyrityksen tasekirja, ja se malliyritys on siis sellanen, minkä mukamas-tietoja ollaan koulussa nakuteltu kirjanpito-ohjelmaan. 

Mulla on paperit levällään pitkin tätä mun tietokonenurkkausta. Piti jo hakea apupöytäkin tuohon viereen, että voin niitä sille levitellä, samoin lattiakin alkaa olla aika täynnä. Tehtävä tuntuu ajoittain todellakin täysin ylitsepääsemättömältä - en ole koskaan tehnyt tällaista käytännössä ja nyt sitten pitäis tajuta miten se rakentuu... Mulla on vissiin neljä erilaista ohjetta, mistä katson mallia, sekä oppikirja. Kaikissa on tietenkin vähän erilailla asia selitettynä, joten mikäs tässä tulkatessa ja mulkatessa, että mikä se olisi juuri oikea tapa tässä nimenomaisessa keississä.

*huoh*


Alan olla aivan saakelin loppu tän kouluhomman kanssa. Toivoisin vain, että saisin tehtävän valmiiksi ja palautettua (vielä on kuukausi aikaa) ja voisin unohtaa sitten koko homman. Käytännössä olen esimerkiksi tämän koko viikon jokaisena iltana pakertanut sen kanssa tuntikausia. En ole ulkoillut yhtään, syön tosi laadutonta ruokaa (tai oikeastaan en ole syöny viime aikoina paljon muuta kun leipää aamusta iltaan...), suklaata on tehny mieli koko ajan (tai mitä vaan makeaa), nukun todella huonosti... yritän siis kyllä mennä ajoissa nukkumaan, mutta uni on huonolaatuista ja heräilen pitkin yötä monta kertaa. Olen koko ajan väsynyt ja ärtynyt. 

Kyllä on ihan pari kertaa käyny mielessä, että mitä järkeä... ja pitikö ihan tosissaan taas tällanen projekti nimeltä koulu ottaa taakakseen. Miksen minä hölmö vaan käyny töissä entiseen malliin, ja vapaa-ajan olis voinu olla vaan. Mutta ehkä tää on tällasta viime metrien totaalista väsähtämistä. Jaksaa, jaksaa... vielä vähän ja sitten se on siinä...


Olen jokakeväiseen tapaan taas alkanu miettiä kasvimaa-asioita. Mä oikeesti oon jo monta vuotta aina keväisin vähän niin kuin syttyny aiheelle, mutta sitten se on kuitenkin jääny - lukuun ottamatta sitä yhtä kertaa, kun oikeesti tein kasvimaan. Jolle sitten kävi vähän huonosti, kun sen perustamisen jälkeen en sitten enää siitä piitannukaan ollenkaan... loppukesästä kaivelin metrisen heinikon keskeltä esille muutaman porkkanan ja retiisin ja kourallisen mintun lehtiä... ja pari mansikkaa.

No, tänä vuonna olen kyllä taas sitten ajatellu yrittää jotain. Suunnitelmissa on laittaa vaikka ees pari jonkunlaista reunallista lavaa, tai mitä ne on... sellaset reunustetut kohopenkit kuitenkin. Vois ees jotain vähän kokeilla kasvattaa. Sit jos innostuis, vois vaikka lisätä aina lavan tai pari seuraavina kesinä. Ja lopulta mulla oliskin sitten mahtava puolen hehtaarin keittiöpuutarha... hehhee. Lisäksi saan yhdeltä kaveriltani pari vanhaa traktorin rengasta, sellasta tosi isoa. Mies on kyllä sitä mieltä, että ne on kauheat, mutta minusta ei ole, päin vastoin ne on mun mielestä oikein kivat ainakin näin ajatustasolla. Ja niihin sais hyvin rajattua pienet kukkapenkit. No, saa nähdä nyt miten mun puutarhasuunnitelmien käy...


Kivasti on jo kevättä ilmassa, vaikka ihmeen sitkeästi se vaan kylmää pitelee. Mä olen tosin viime aikoina ihaillut aurinkoa ja sadetta lähinnä vaan ikkunan läpi, että en paljon siitä kylmyydestä ole kärsiny... On vähän hiipiny mieleen sellanen olo, että elän taas oikein kunnon sitku-elämää: sitku tää tehtävä on tehty, ehdin käydä lenkillä/joogata/miettiä kunnon syömisiä/saan ehkä nukuttua paremmin/ja mitä nyt kaikkee sitten onkaan mielessä ollu. 

Todellakin on tunne, että elämä on tuolla jossain... aivan ärsyttävän tyhmää tällanen!! Ihailen blogeista, miten ihmiset on kuvannu kevään kukkasia ja puiden ekoja lehtiä, miten on käyty lenkillä nauttimassa kevätilmoista, miten on kasvatettu miljoonat taimet ja niitä jo innolla kiikutetaan ulos taikka kasvihuoneisiin... ja mä vaan väsään jotain typerää tehtävää... No jospa saisin sen nyt viikonlopun aikana valmiimmaksi, kun armas siskoseni (kirjanpitäjä, jes!!!) tulee kylään ja on luvannu katsoa sitä mun kanssa.

Nyt on varmaankin parasta sammutella kone ja mennä nukkumaan. Pitää aamulla vielä siivota tämä sekasotkuinen talo (en ole juuri sille aikaa antanut...) että kehtaa päästää vieraat sisälle.

Kivaa viikonloppua just Sulle, joka jaksoit lukea loppuun asti!

Heli

10 kommenttia :

  1. Sähän onneks olet just niin sitkeä ihminen, että sä vaan sisulla pakerrat sen tehtävän loppuun ja vielä tosi hyvin! Luulen, että nuo epäröivät ajatukset hiipii sun mieleen vaan sen takia, että tuohon hommaan on mennyt paljon aikaa ja vaivaa ja onkin oikeasti iso urakka. Mutta kyllä vain, sä vedät sen läpi ja jälkeenpäin olet tyytyväinen, että uhrasit tästä yhdestä elämäsi keväästä nämä muutamat (ihanat) viikot. Joo - ja kun ei tässä nyt ole mistään kunnianhimosta kysymys, vaan sä haluat pysyä päätöksessäs ja kyllä tämä kaikki sulle eduksi ja hyödyksi koituu.
    Suosiolla voit jättää puutarhajuttujen ajattelemisen vaikka kesäkuun puolelle. Silloin on kaiken lisäksi taimikaupoissa hyvät alennukset ja voit keskittyä pihalla mylläämiseen, jos se sitten vielä houkuttelee. Tokihan se nyt houkuttelee, kun vastapainona on kouluhommat.
    (Ja pidä vähän suklaata varalla. Sen voimalla saadaan paljon aikaan tiukan paikan tullen.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen oikein pohtinut tätä sinun viestiä. Että olenko sitkeä vai olenko ehkä sittenkin enemmän kunnianhimoinen..? Mä haluan tästä hyvän numeron. Ja haluan toisaalta tämän myös tehdä, kun se kerran tehtäväksi on annettu. Samalla kuitenkin olen tosi monta kertaa miettiny, heitänkö hanskat tiskiin.

      Siskoni kanssa tänään olen tehtävää käynyt läpi, ja myös opiskelukavereiden kanssa facessa vähän asiasta "jutellut". Josta sitten juontuukin ajatus, koitanko nyt tehdä tätä jotenkin vaan liian vaikeasti??? Opiskelukaveri sanoi, että rauhoitu... että eihän meillä ole kaikkea tietoa (materiaalit siis ei oikein vastaa oikean yrityksen materiaaleja...) Minä kun tahtoisin tehdä tämän(kin) parhaalla mahdollisella tavalla, niin ärsyynnyn ja stressaannun siitä, kun se ei ole mahdollista. Ja sitten tulee sellanen "mitä mä nyt sit oikein tän kanssa teen"-fiilis... Tuntuu jo nyt, että olen tuhlannu aikaa ihan liiaksi.

      Suklaata on mennyt jonkun verran... ja tulee menemään. Se on kyllä välillä ainoa toimiva lääke!!

      Poista
  2. Tsemppi haleja täältä :)
    Opiskelu ei ole enään sama kuin nuorempana ja älä välitä mitä kelläkin on, kyllä teet just sen mitä haluut ja jaksat etkä yhtään enempää..
    Kivaa viikonloppua sinullekin ja ota välillä rennosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!!

      Minusta tuntuu, että olen aina ottanu opiskelut vakavasti ja nykyään otan ne vieläkin vakavammin... hirvee tarve saada hyviä arvosanoja ja ihan epäonnistunut fiilis, jos niitä ei tule. No tähän asti on tullu hyviä, enkä tahtois viimeisen tehtävän kanssa epäonnistua. Ärsyttää, kun ei ala valmista tulemaan...

      Otin lasin punaviiniä, jos se vähän rentouttais. =)

      Poista
  3. Pinnistä vielä vähän niin sit se on ohi! Ja se tunne kun saat sen tehtävän palautettua ja kaikki tehtävät on tehtynä :) Mä rakensin yhden kasvatuslaatikon ite ja sit mulla on pari lavankauluksista tehtyä ja niissä kasvatus on ihanaa. Sanomalehteä vaan kunnon kerros pohjalle ja multaa päälle. Rikkaruoho-ongelmakin on paljon pienempi kuin maan tasalla olevalla kasvimaalla. Niin ja työasento on myös mukavampi tuon kanssa puuhaillessa. Kokeile ihmeessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koitan vielä vähän pinnistää!!

      Kiitos hyvistä vinkeistä kasvatuslaatikko-asiassa! Kovasti sellaset houkuttais!

      Poista
  4. Aikanani kävin Yrittäjyyden perustutkinnon. Lopputyönä piti tehdä toimintasuunnitelma oikeasti, leikkiyritykselle. Eli piti soitella pankit, kirjanpitäjät ym. joita yrityksen perustamisessa tarvitaan. Piti hankkia yhteistyökumppaneita ja ottaa yhteyttä maahantuojiin. Kauhea homma, yritystä varten, jota ei koskaan perusteta. Mietin silloin kanssa onko tässä mitään järkeä. Kävin töissä, tytär oli pieni ja neljänä iltana viikossa opiskelin. Se järki hommassa oli, että huomasin koulutuksen käytyäni, suunnittelemani yritysidean olevan liian työläs. Vaikka minusta ei tullut yrittäjää, opin mitä se olisi ollut.
    Kasvilavasuunnitelmasi kuulostaa hyvältä! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ei kannata tehdä liian työlästä ja lavasta yleensä saa jonkinlaista satoa. Kannattaa poistaa pieni kerros vanhaa multaa alta, jotta saa rikka ruohot pois. Kostutettuja samomalehtiä alle, ehkäisemään uusien rikkisten kasvua ja ostomulta päälle, niin pääsee hyvään alkuun.
    Minulla on muutama traktorinrengas. Niistä on poistettu pieni soiro, jotta jää hieman avarammaksi päältä. Minulla on niissä yrttejä, maa-artisokkia ja yhteen aion pistää salaattia tms. Ja ihan kivan näköisiä ovat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho millainen tehtävä, jos pitää oikeesti ottaa yhteyttä sinne sun tänne!! Meidän piti tehdä myös sellanen liiketoimintasuunnitelma, ideana että se olis sellasesta yrityksestä minkä vois ihan oikeesti perustaa. Minä tein sen sillä mielellä ja totesin, että vois jopa toimia. Mutta oli niitäkin, jotka teki aivan älyvapaan suunnitelman... Hyvä oppi se tehtävä kyllä minunkin mielestä oli.

      Mä kattelin sun blogin kuvista, että sullahan on ihan mahdottoman paljon noita lavajuttuja! Oliko ne porkkanatkin sellasessa kasvaneita?? Mä toivon, että pikkuhiljaa innostuisin siihen puuhaan ja vuosien saatossa kenties sitten joskus olis enemmänkin kasvatettavaa mulla. Mut koitan aloittaa pienestä ensin.

      Mä kerroin miehelle ton sun kommentin traktorinrenkaista, että kivoja ovat. Ei uskonut. No vielä se tulee näkemään, että ne ON kivoja!! =)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥