maanantai 27. heinäkuuta 2015

kaikenlaista kahden viikon ajalta


Heippa vaan pitkästä aikaa! Täällä olen, vaikka kirjoitustaukoa onkin ollu jo reilut pari viikkoa. Ei vaan ole jaksanu, ehtiny tai viittiny... On tässä monenlaista tapahtunut, mutta ei kaikkea voi nettiin laitella. Kuten vaikka erilaisia ihmissuhdekiemuroita... esim että joku ihminen ärsyttää ihan satasella tai ettei vaan voi käsittää joidenkin ajatuksia ja toimintatapoja. Kyse ei ole kenestäkään järin läheisestä, mutta kuitenkin tyypistä jonka kanssa joudun olla tekemisissä aika usein... onneksi en enää kauaa, huoh.


Mun synttäritkin tässä on ollu. Tein aivan ältsin hyvän kakun, jonka ohjeen nappasin kesän alussa siskoltani. Tosin, jostain syystä tää mun versio ei maistunu ihan niin hyvältä kuin se taannoinen siskon tekemä... mutta kelpas tää kuitenkin. Aikamoisen raskas ja tymäkkä kakku, valtavan isokin. No, tulipahan mätettyä. Ja vanheneminenkin oli taas tosiasia. Kääk.


Kaikenmoisten herkkujen jälkeen mietin taas, että "tarttis varmaan tehä jotain"... ja karistella näitä kiloja. Hyvä alku oli tollanen tomaatti-mozzarella-salaatti. Mutta no, siihen se sitten tais taas jäädäkin. Olen kyllä ihan tyytyväinen, että mulla on aikalailla raskas työ, joudun kaiken päivää nostelemaan ja kantelemaan sekä olemaan jaloillani muutenkin koko ajan. Mulla on töissä koko ajan pieni hiki, vaikka kylmässä teenkin pääosin töitä. Siis jos mä vain istuisin toimistossa, joutuisin ihan todellakin todellakin todellakin keventämään aika paljon syömisiäni. Nytkin menen äärirajoilla, eikä yhtään tekis pahaa keventää reilusti jo nyt...


Mummon pieni murunenkin on nähty joka viikko ja välillä useammankin kerran. Tää meidän pikku vauveli seisoo jo itse ja ollaan kovasti houkuteltu ottamaan askelia... yksi askel on saatu aikaan tähän mennessä. Toisaalta ei lienee paha, jos hetken vielä "jumittaa"... saattaapi nimittäin olla, että sitten kun hän lähtee kävelemään, saakin perässä juosta koko ajan! On sen verran vahvat geenit ylivilkkauteen tällä typykällä, että huhhuh vaan. Noh, pitää sitten hänkin osaltaan mummon liikkuvaisena ja vetreänä... 


Syömishommiakin täällä jo kovasti harjoitellaan... vaihtelevalla menestyksellä. Siis vaihtelevasti on ruoka suussa ja päässä... 


Meillä oli täällä myös toiset synttärit. Tämä meidän pieni murunen täytti 8v! Koiruus on minun ekasta itse kasvattamasta pentueesta (ja mulla on myös sen emo) ja voi hyvänen aika että onkin ihana otus! ♥ Poseeraaminen ei oikein ollu sen juttu, mutta aika söpö kuva tuo minusta silti on.


Projektia pukkaa taas. Käytiin eilen jo toisen kerran pienen ajan sisällä äitini luona Keski-Suomessa. Äiti on muuttoaikeissa ja tyhjentää taloa urakalla. Viimeksi kaksi viikkoa sitten tuotiin auton täydeltä tavaraa, joita sitten laittelin myyntiin. Tai osaa en kyllä ole vieläkään saanut laitettua... mutta osa onkin jo myyty ja eilen lähti kirpparille lasti tavaraa (mattoja ja tuppereita). Useita mattoja jo sainkin myytyä ihan vaan facebookin kautta (että on tää kirottu some joskus myös ihan hyvä asia...). 

Eilen sitten tosiaan kiikuttelin äitille mattorahoja ja pakattiin taas auto ja nyt myös peräkärry täyteen tavaraa. Nämä kuvassa näkyvät on siis vain osa lastista... ja nämä ei todellakaan ole kaikki tulossa meille, vaan aika iso osa menee tyttärelle. Mutta joo, osa tosiaan tulee meille, ja näiden kimppuun pitäisi sitten kohta käydä. On mattoja, lakanoita, pyyhkeitä, saunakamppeita... ja sitten tyttärelle kassikaupalla kirjoja, lapselle leluja jne. Ja sitten on vielä se peräkärryn lasti... joka sisältää sitä sun tätä pihalle. Nyt olis mulla vaikka miten monta ruukkua kukkasille, sekä lapiota, talikkoa, viikatetta, trimmeriä sun muuta. Ja talveksi lumikolaa ja -lapiota. Ja pulkka pikku murulle. 


Tuon kuvan bongasin matkan varrelta, kun käytiin miehen kanssa Karoliinan Kestikievarissa. Mulle tää oli toinen, eikun kolmas kerta siellä, miehelle eka. Tämä kuva oli vessan seinältä, siellä oli kivasti tapetoitu vanhojen lehtien sivuilla seiniä. Kuvassa kiinnitti huomiota tuo pata... siis kun mullakin on tuollanen pata. Että aijaa, onko se ollukin ennen joku pyykkipata?? En tiiä missä käytössä olen sen ajatellu olleen, mutta pyykki ei ole ainakaan käyny mielessäni. No nytpä tiedän!


Myös tuo kuva hauskutti mua... oli pakko ottaa kuva siitä. Minä olen samaa mieltä, että voita sen olla pitää, paitsi että Oivariinia meillä kyllä käytetään... mutta siis ei ainakaan missään nimessä mitään margariineja. Joten ei mulle onnistuis mikään vegaaninen elämä ihan vain tämän takia. Muutenkin, noin niin kuin asiasta viidenteen, olen palannut niistä vegaanisista kokeiluista jo ajat sitten aika lailla siihen missä olinkin. Eli maito, munat ja joskus kala ja hyvin harvoin myös liha käytössä. Pääasiassa elän taas leivällä... ja ehkä jollain rahkalla ja jogurtilla. Töissä ei paljon ehdi ajatella salaatteja pupeltaa, enkä ole koskaan muutenkaan ollu mikään salaatin syöjä. Mutta koitan syödä sit tauolla leivän/jogurtin lisäksi vaikka tomaatin. 


Äitiä on kiittäminen noista sämpylöistä, mitä tänä aamuna söin... (että sinällään sopiikin hauskasti toi aiempi kuva tähän). Eilen äiti laittoi matkaan niin pussillisen sämpylöitä kuin palan kakkuakin. Tänä aamuna meni siis teetä ja sämpylää kurkulla ja juustolla (ja oivariinilla). 


Että tällaista sekalaista höpinää. Nyt on oikeesti painuttava noiden tavaroiden kimppuun. Mun pitää mennä vaihtamaan appiukolta auto - meillä oli lainassa hänen auto, koska siinä on vetokoukku - ja sitten on pakattava omaan autoon tyttären kamat ja laitettava noita meille jääviä paikoilleen, pyykkiin ja niin edelleen. Tänään on siis vapaapäivä, ja nää vapaathan on siis toooooosi rentoja ja vähätapahtumisia aina... Eli kun on auto pakattu, onkin ajeltava viemään tavarat, sitten olis hiukan kyllä harrastettava sitä autokoulun opena toimimistakin, tai noi meidän tyypit ei saa kortteja koskaan... Ei muuta kuin teen rippeet kurkusta alas ja hommiin. Illalla näen sitten blogitututkin vielä, jee!

Kivaa viikkoa kaikille!

Heli

15 kommenttia :

  1. Voi miten suloinen kuva tuo ruokailukuva! Muutenkin olet saanut herkullisia kuvia, mun alkoi tehdä kovasti mieli kurkkuleipää. :)

    Ja mikä mummo! Hassua ajatella että nykyään ihan nuoret ihmiset tulevat mummoiksi, ex- anoppini oli mummo jo 41v. ja hyvänen aika, minä olen pian sen ikäinen!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkuneiti oli tosi huvittava näky, kun oli raejuustot päässäkin. Mutta niin sitä oppii ite syömään, kun annetaan sotkea ja opetella. Lisäksi syö tuolla lailla paljon paremmin...

      Kurkkuleipä on parasta!

      Meillä on aika nuorena tehty lapset ja tultu sitä myöten myös mummoiksi... Äitini sai veljeni kun oli 19v ja veljeni sai tyttären kun oli 21v, eli mun äiti oli kans mummo ollessaan 41v. Mä sain ekan lapseni ollessani 22v ja tytär sitten sai tuon murusen ollessaan 19v... eli mä ehdin jo 42-vuotiaaksi kun tulin mummoksi. Meillä on suvussa naisia nyt jo viidessä polvessa, kun ollaan kaikki oltu niin aikavia. =)

      Poista
  2. No siellä projektia pukkaa, huh! Ja mistä sinä kevennät kysyn vaan, olet niin pikkuruinen muutenkin ja elätkin pelkällä leivällä, höpsis! <3 Kivaa nähdä illalla taas monen viikon jälkeen! :) Mukavaa vapaapäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Projektit sain onneks valmiiksi, välillä ne tuppaa vähän jämähtämään. Jos vaikka huomenna veis mattoja pesuun, sais sitten lattiallekin ne.

      Toi mun ruokavalio vaatis aikamoista rukkaamista, kun se pelkällä levällä elely ei ole oikein hyvä asia...

      Oli ihana nähdä, seuraavaa kertaa odotellessa!!

      Poista
  3. Hyvä kuva mammasta sekä murusesta, eikä tuo nelijalkainen murunenkaan huonommaksi jää =)

    Kakkukuvaakin täällä vahtaan vesi kielellä, sillä tajusin juuri, että en oo tänä "kesänä" tehnyt vielä ainuttakaan mansikkakakkua. Jäätelön sekä kermavaahdon kera ollaan mollukoista nautittu. Pitänee poiketa mansikkakojun kautta kauppareissun päätteeksi.

    Säläkuvasta otti silmään pöydällä nököttävä somistus, eli lintujen juoma-allas. Meillä se kyyhöttää kesäisin tuolla kivimurikan päällä vuorenkilpien syleilyssä. Tiedä sitten miten hanakasti ne lintuset siellä juomassa tahi kylpemässä käyvät.

    Myös toinen kesäinen juttu, eli auringonkukat on meikäläiseltä tyystin jääneet unholaan. Kyllä se on tämä vetinen/kylmä kesä, joka saa dementian kukkimaan ;)

    Muksaa tapaamista bloggarien kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Omasta mielestä noi omat kuvat on aina ihan karmeita, mutta luotan siihen, että enemmän huomioo kiinnittää tuo lapsonen kuin minun naama. =D

      Mäkään en ole tehnyt sitä perinteistä mansikkakakkua lainkaan. Enkä hommannut mansikoita pakkaseenkaan yhtään... Ovat niin kamalan kalliita, ettei meinaa raaskia ostaa ollenkaan!!

      Joo, toi lintujen juoma-allas on mietinnässä, että minne laittaisin. Meillä oli sellanen typerän näköinen korkea kanto, jonka mies lopulta sitten kaatoi pois kun aina siitä valittelin... ja kuinka ollakaan, toi sopis nyt sitten siihen tooooosi hyvin...

      Eka ja varmaan myös vika auringonkukkanippu mulla tänä kesänä. Ovat ehkä ihanimpia kukkia ikinä, mutta harvoin mä kukkia ostelen.

      Tapaaminen oli kiva! Ja hei kiitos sähköpostista, se oli myös tosi ilahduttava juttu!! Kirjottelen kuulumisia jossain vaiheessa sulle... ♥

      Poista
  4. Herkullisen näköinen kakku! Kyllä istumatyö olisi vallan turmioksi; oon jo valmiiksi pullero vaikka töissä joudun aika lailla liikkuun ja välillä todetaan että käy ihan kuntosalista työnteko. Vastaanpanevien dementoituneiden vanhusten hoito saa välillä hien pintaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kakku oli kyllä hyvää!

      Juu, en tiiä mitä tapahtuis, jos mä vaan istuisin kaiket päivät. Nyt olen työssä, jossa hiki virtaa joka päivä. Onneks!

      Poista
  5. Niin herkun näköinen tuo täyskäri, lurps...ja sinä et muka osaa leipoa. Höpö, höpö!! Tosi suloinen tuo mummon murunen ♥ Minulle tulee tänään pikku prinssi yökylään ekan kerran ilman isosiskoa. Kuinkahan meillä ensi yönä nukutaan?

    Ps. Tosi hyvä kuva muuten sinusta tuo!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan suoraan ohjetta luin kun kakkua tein. =D Kooltaan oli kyllä ihan valtava, ja maultaan herkkua!! (ja kaloreita varmaan miljoona... mutta ehkä just siksi niin hyvää!)

      Mites teillä meni pienen kanssa?? Mä en oo vielä uskaltanut ottaa meidän murusta yökylään...

      Kiitos kehuista, omasta mielestä ei kuvat kyllä koskaan näytä hyviltä...

      Poista
    2. Ihan hyvin meillä meni. Äsken just lähti. Söi ja nukkui hyvin. Ihan erilainen luonne kuin siskonsa, mutta niin murunen tämäkin ♥

      Ps. Nainen ei kai koskaan ole tyytyväinen omiin kuviinsa ;)

      Poista
  6. Muuttotunne tuttu.. meilläkin tyhjätään lapsuuden kotia, isä vihdoin muuttaa lähemmäs <3 mutta voi jee...tavaran määrä mitä pitäis vielä myydä pois. Voimia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me kannettiin vaan kierrätykseen iso satsi kaikenlaista. Osan otin myyntiin, mutta vaan noita arvokkaampia ja helpoiten myytäviä. En ees harkinnut ottaa myyntiin niitä miljoonia erilaisia laseja ja kippoja ja vanhoja lakanoita jne... vaikka ne on täysin käyttökelpoisia, ei maksa vaivaa myydä, helpompaa kun vaan antaa pois tarvitseville!

      Voimia sulle myös!! ♥

      Poista
  7. Suloisia ovat nuo molemmat pienet. :) Ihania vanhoja lehtileikekuvia. Meillä taitaa muuten olla samanlainen pata. Enpä tiennyt alkuperäistä tarkoitusta. Kukilla se nyt meillä. :D Aurinkoista viikkoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä suloisuuksista! ♥ Ja noi lehtileikkeet on kivoja kanssa. Tuo pata on varmaan useimmilla just kukkien patana, meilläkin - tosin naapurilla poltetaan tuollasessa roskia ja joskus myös halkoja pihalla tunnelmaa tuomassa. Aurinkoista viikkoa sullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥