maanantai 24. elokuuta 2015

asioita


Ihana elokuu on loppusuoralla. Aamuisin saattaa olla kuvan kaltaisen näköistä. Ja tosi kylmää. Herään useimmiten siinä kuuden maissa (viime lauantaina viideltä, kun menin kuudeksi jo töihin...) ja aika ihania juttuja aamuisin kyllä näkee. Auringonnousuja tai hienoja sumuja. Sumu on minusta ihanaa, samoin hiljaisuus tuolla luonnossa. Tykkään kaikista vuodenajoista ehdottomasti eniten syksystä, monestakin syystä. Sopii varmaan mun melankoliselle luonteellekin parhaiten.

Olen ollu koko kesän aivan älyttömän surkea koirien lenkittäjä, koska laiskuus... ja olen mä kyllä myös ollu aika väsyny raskaasta työstäni. Onneksi kotona on ollu kuopus, jonka olen jatkuvasti laittanu sinne lenkille. Mutta nyt kun arkeen on palattu, olen koittanu taas aktivoitua itsekin lenkeille.


Mun mielestä on kyllä aika painostavaa kieltämättä se, että joka kerta kun liikahdan vähänkin tästä tietokoneeltani, jossain lähistöllä majailevat koirat alkaa välittömästi verrytellä, että jaha, nytkös me sinne lenkille..? Vaikka se lenkkeily todellakin olis hyvä asia itse kullekin, siis niin koirille kuin mulle, mä tosi usein lähden sinne aika lailla pitkin hampain. Huomaan kyllä, että lenkillä sit kuitenkin on ihan kivaa, mutta se lähteminen... huoh. (Kesken tän kirjottelunkin piti sit lähteä lenkille...)


En ole aikoihin paljon muuta tehny kuin lukenu. Esimerkiksi noita Katajamäki-kirjoja, jotka tosin on tarinaltaan ja kieleltään melkoisen kevyitä ja heppoisia ja erittäin ennalta-arvattavia, enkä yleensä sellasia hirveemmin välitä lukea. Kuitenkin koukutuin noihin melkoisen pahasti ja en olis mitään muuta malttanut tehdä kuin lukea vaan, yöt ja päivät. Töissäkin vaan mietiskelin, miten ne jutut jatkuu ja kenen kanssa se päähenkilö nyt sitten meneekään naimisiin (tosin sen sulhasmiehen kyllä arvas aina jo tarinan alussa...). Tarinoiden miljöö oli ihana, maaseutu ja mummonmökki ja sen sellasta, varmaan se mua lopulta siinä niin mahdottomasti viehättikin.


Iltaisin on ollu jo melkoisen pimeää ja kylmääkin. Nythän nää helteetkin vissiin vetelee viimeisiään - mua ei haittaa, kunhan nyt ei suoraan mihinkään räntäsateisiin vaihdu. Syksy on niin ihanaa aikaa, tykkään siitä kun arki alkaa, illat pimenee, villapaidat ja -sukat saa kaivella esille, kynttilät samoin, teetä voi taas lipitellä mielin määrin (ja voi jopa miettiä aina sillon tällön joulua...)... 

Itse asiassa huomenna koittaa päivä, jota olen odottanut to-del-la paljon: arkivapaa, jolloin olen IHAN YKSIN kotona! Tänään alkoi vihdoin viimeiselläkin lapsella koulu, ja mä saan olla täällä ihan rauhassa - en muista millon olis ollut vastaavaa. Kotona oleminen on niin parasta, etenkin kun saa olla ihan yksinään. No niin, koirat on sit kyllä ihan ekana lenkitettävä "alta pois", muuten on koko ajan sellanen olo, että pitäis, pitäis, pitäis... mutku ei saa aikaan...


Huomisen ohjelmaan kuuluu kotihommeleita, eli keittiön siivoilua ja pyykkäilyä nyt ainakin. Tosin en ajatellu edelleenkään pyykätä padassa, vaan pesukone saa pyöriä urakalla. Meillä on nyt uudet pesukone ja kuivausrumpu, kun ne molemmat vanhat sitten todellakin tilttas. Pyykkikone piti jo pitkään kamalaa ääntä ja sitten se lopulta ruittas jotku laakeriöljyt sinne vaatteiden sekaan. No, meillä on lähinnä tummia/mustia vaatteita, joista sitä ei näy, mutta just siinä koneessa oli myös vaaleita pyykkejä... Kuivausrumpukin piti ihme mäiskettä jo jonkun aikaa, ja mies sen sitten avasi ja totesi, että sekin todella oli tullu tiensä päähän. 

Uudet masiinat siis haettiin ja jonkun aikaa niillä on jo pestykin. Ihmetyttää vaan, miten järjettömän pitkiä noi perusohjelmat nykyään on... jos pesisin täysiä koneellisia, mikä kai olis se suositus, saisin jympsyttää yhtä koneellista kolmisen tuntia. Joten pesen vajaita ja lyhennän pesuajan tällä vähän päälle tuntiin... mikähän järki siinä pitkässä ohjelmassa ihan oikeesti siis on??? Tällä minun logiikalla on kyllä paljon viisaampaa pestä vajaina ne koneelliset, saa paljon enemmän aikaan niin. (Laskennallisesti: yksi täysi koneellinen on 8kg, kesto 2h45min. Yksi vajaa koneellinen on 5kg, kesto 1h6min. Eli kaksi vajaata konetta on 10kg, kesto yhteensä 2h12min....!!)


Pihajuttuja olen mietiskelly. Tuo kuvassa näkyvä puu ainakin tarvii kaataa. Ärsyttävää toisaalta kaataa täältä puita, kun niitä on muutenkin niin vähän, ja toikin koivu on ihan hieno ja iso. Mutta laho myös... latvan laho osuus vaan suurenee vuosi vuodelta. Kaadettiin joitain vuosia sitten pihasta toinenkin koivu, joka myös ihan samalla lailla oli latvasta laho, ja kyllä se sitten olikin laho. Tämä koivu on lisäksi ihan tossa talon vieressä, se siis roskaa katon aika lailla. No oikeesti mua ei haittais noi, mutta kyllä toi nyt silti kaatotuomion taitaa saada. Sen juurelta ponnistaa pikkuinen pihlaja, toivon että se voisi siihen jäädä kasvamaan isoksi.

Myös muita pihamietteitä olen koittanu viritellä välillä, mutta no, katotaan nyt sit miten niiden kanssa käy. Jotain rajaamista täällä tarttis tehdä ainakin, ei tällanen iso lääni oo mistään kotosin, ellei sit harrasta jalkapalloa, pesistä tai golfia... Olis niin kiva, kun olis jonkunlainen terassi, missä vois ees joskus istuskella. Jotain pensasta jossain, ehkä joku runsas ja rönsyilevä kukkapenkkikin sais olla. Ja tahtoisin noi talon ja muidenkin rakennusten reunat laittaa siistiksi jollain kivireunalla tms. No, ne on kaikki sit ensi kesänä (tai seuraavana...) tapahtuvia asioita.


Vuodet vierii... tuo kuvan kultainen karvakorva täyttää ensi kuussa jo 10v. Minun pieni kuopus täytti eilen 14v ja mummon pikku pupunen täyttää ensi viikolla jo vuoden!! Pikkuakka on kyllä aivan supersuloinen, kun kävelee jo. ♥ Eilen kävivät täällä meillä ja pikkumurulla oli tädin synttärien kunniaksi päällään mekko, joka on ollut hänen äidillään, eli minun tyttärellä aikanaan. Otin puhelimella kuviakin, mutta eipä ole aavistustakaan, miten ne kuvat saa siirrettyä tietokoneelle, joten en voi nyt näyttää millasesta mekosta on kysymys...

Sellasia juttuja tällä kertaa... Nyt taitaa kuitenkin olla aika mennä nukkumaan.

Heli

18 kommenttia :

  1. Mä ihailen joka aamu ihanaa sumupeittoa peltojen yllä. Joka kerta mietin, että ois ihana päästä kuvailemaan sitä. Täytyykin pistää nuo Katajamäki-kirjat mieleen ja käydä lainailemassa niitä, kunhan saan ensin nämä kotona olevat entiset luettua. En nyt oikein meinaa päästä niissä alkua pidemmälle. Mä olen myös suuri syksyn ystävä. Pimenevät illat on niin ihania ja kauniita, kun voi sytytellä kaikenmaailman tuikkuja, valoja ja lyhtyjä palamaan. Tee kuuluu nyt munkin suosikkilistalle. Villasukat jalkaan ja viltin sisään juomaan kuumaa teetä...ah, niin ihanaa ♥ Meilläkin on ensi kesälle terassin tekoa. Odotan sitä jo tosi paljon, kun sitten olis paikka, missä vois oikein kunnolla istuskella ja viettää aikaa...vaikka sitten lueskella niitä kirjoja. Mukavaa vapaata Sinulle, Heli ja nähdään taas pian ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy sumuineen on ihanaa aikaa. Saisinpa aikaan tarttua useammin kameraan.. ennen kuvasin paljon, nykyään en juuri mitään.

      Mulla on se ongelma noiden kirjojen kanssa, että sit en saa yhtään mitään muuta aikaan. Eli välillä olis oikein hyvä keskittyä kotihhommiinkin lukemisen sijaan. Tällä hetkellä mä ehkä vähän pakenen arkea lukemiseen...

      Huomiseen, Krisse! ♥

      Poista
  2. <3 monenlaista mahtuu mietintöihisi,syksyn lähestyessä kovaa kyytiä :) tuo kirja-kasa rupes kiinnostaan,itelläki menny kesä lukiessa kasoittain kirjoja ;) jaksuja sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsekkaa ihmeessä noita kirjoja, myös toi Keyes on tosi hyvä kirjailija, suosittelen! Luen parhaillaan sen uusinta...

      Just nyt tartten oikeestaan vähän lisäjaksuja, joten kiitos toivotuksesta! Mukavaa arkea sinnekin! ♥

      Poista
  3. Oi toi kirjasarja näyttää just sellaselta mitä mäkin jaksaisin lukea! Ja jos on vähän romantiikkaa niin aina parempi mulle hömpälle :D
    Teille kyllä kävisi siihen talon päähän kivasti terassi! Siihen varmaan paistaa aurinkokin pitkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, romantiikkaa kyllä noista löytyy. Maalaisromantiikkaa sanan varsinaisessa merkityksessä!

      Meillä on ollu ajatuksissa terassi oikeastaan tohon etuovelle ja sen ympärille. Siihen paistaa iltapäivällä ja illalla aurinko. Saa nähä saadaanko koskaan aikaan...

      Poista
  4. Mää en kävis varmaan ollenkaan lenkillä IKINÄ, jos ei olis koiraa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en minäkään.... siksi onkin ihan hyvä, kun on koira, että on pakko joskus vähän liikuttaa itteään.

      Poista
  5. Todellakin, aamulla näkee kaikkea ihanaa - aamuvuoroon tullessa kuvannut ja yövuorossakin tullut niin tehtyä. Muuten kun nukun siihen aikaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on niin lyhyt työmatka (ja lähden aina niin viime tipassa...) etten sillon koskaan mitään kuvaile. Muutenkin erittäin saamatonta ollu kuvailut viime aikoina... Koitan sit ees vähän ihailla aamuisin maisemia, vaikkei kameraa käsillä olekaan.

      Poista
  6. Niin samaa mieltä aamuista ja sumusta/usvasta. Viimeksi eilen kun ajoimme klo 6.45 töihin peltojen ohi - harmitti niin, ettei ollut aikaa, eikä kameraa mukana. Sadunomaista on - pitää kyllä lähteä joku viikonloppuaamu asiasta tehden kuvaamaan. Kunpa ei tulisi sadeaamuja ihan heti - niitä en nyt sateisen kesän jälkeen kaipaa yhtään. Maalla luonto on niin lähellä - kun vain aukaisee oven.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on just niin upeeta asua tässä keskellä peltoja, kun noi sumut on niin hienot tällasella aukeella. Välillä ei näe kerta kaikkiaan minnekään, ollaan ihan kuin omassa maailmassa sumun sisällä. Maalla on kyllä mahtava asua!!

      Poista
  7. Mystisen hieno toi eka kuva! Tulee ihan iholle toi viileä sumu, mutta myöskin se tunne, kun alkaa aurinko pikkuhiljaa lämmittää ja viileä ja kostea haihtuu. Todella hieno <3

    Meikäläinen käyttää kuvien siirtämiseen puhelimelta koneelle niinkin alkeellista konstia kuin että lähetän ne puhelimesta itselleni sähköpostiin, jonka sit avaan koneella :). Ei ehkä ihan vimpanpäälle edistyksellistä, mutta toimii.

    Ihanaa vapaapäivää! Se on just niin parasta olla arkena vapaalla. Ja ihan yksin. Siivoaminenkin on sillon kivaa, kun kukaan ei oo samaan aikaan sohvalla tai muuten vaan paikalla tekemättä mitään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho, kiitos kuvakehuista ja hieno analyysi kuvasta!! Harmittavasti siinä kuitenkin näkyy se, että olen ottanut kuvan ikkunan läpi... tollanen ihme heijastuma tullu siihen ja kun tarkkaan katsoo, näkee jopa kuvaajan! Mutta muuten joo, noi sumukuvat on minusta hienoja yleensä ottaenkin. Mystisiä, niin kuin sanoit!

      Mun tarttee varmaankin koittaa tota samaa keinoa puhelimen kuvien siirtoon, kiitos vinkistä! Mä en tosiaan tajua, miten ne saa piuhan kautta, koitin kyllä mutta kun ei tajuu niin ei tajuu...

      Vapaapäivä meni oikein kivasti keittiön kaappeja siivotessa. Lempipuuhaani! ♥ Ja erityisesti sillon, kun voi vaan haahuilla sen homman läpi, välillä istua ja juoda teetä ja sitten taas jatkaa... ihan ajan kanssa. Ei sillä, että mun kaapit sekaiset tai täydet olis, mutta aina voi vielä vähän tiristää niistä jotain turhaa pois... =)

      Poista
  8. Meille tuli uusi pesukone vuositakaperin. Ainakin siinä on sellainen kätevä lyhytohjelma, jota käytän aika paljon, koska se on riittävä meidän pyykillemme ja siihenkin saa tarvittaessa lisätä pesuaikaa ja tehoa ja silti se on lyhyempi kuin ne hirvityspitkät ohjelmat. Ihanat kuvat sinulla taas ja kirjasarja näyttää kyllä ihanan kevyeltä. :)

    Husband-haasteen sain muuten vihdoin blogiini. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin käytän meillä vaan niitä lyhennettyjä ohjelmia, onneksi löysin kun tarpeeksi kaivelin ja kokeilin mistä nappulasta mitäkin tulee (meillä ei vieläkään ole käyttöohjetta tuolle koneelle...).

      Kiitos kuvakehuista, ja kirjat todellakin on ihanan kevyitä. =) Jaksaa lukea hyvin.

      Sun haasteen kävinkin lukemassa, kivoja oli jutut!

      Poista
  9. Syksy on kyllä ihana. Ja sumuiset maisemat - hieno kuva tosiaan tuo ensimmäinen.
    Itse olen joskus koira allergisena miettinyt että olisi kyllä kätsyä kun olisi koira niin olisi pakko lähteä lenkille säällä kuin säällä. Nyt voi mennä päiviä niin että istun toimistossa ja autossa ja urheilenkin vielä sisätiloissa. Kuitenkin ulkoilusta tulisi niin ihana olo, kun pääsee yli siitä lähtemis-kohdasta. :)
    Leppoisaa oloa sinne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syksy on parasta. Kiitos kuvakehusta, mä itekin tykkään tollasista kuvista kovasti.

      Aina ei tosiaankaan ole kätsyä, kun on pakko lenkittää koirat... onneksi on lapsi, jonka voi passittaa lenkille ja onneksi on myös iso piha, jonne koirat voi välillä päästää ihan vaan kun avaa oven... Mutta totta, lenkillä on loppujen lopuksi oikein kivaa, kun vaan saa lähdettyä. Ja kun saa lenkeistä rutiinin, sitä ulkoilmaa oikein kaipaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥