sunnuntai 6. syyskuuta 2015

muuttonatsi

Tyhjä laatikko, paras laatikko...

Olin viikonloppuna auttamassa äitiäni muutossa. Sinällään muuttaminen on minusta ihan huippuhommaa, minä kun rakastan sitä raivaamista, ja mikä onkaan parempi hetki karsia turhaa roinaa kuin muutto? Nyt oli vaan niin, että vaikka olin jo aikaisemmin raivannut äitin luona kaappeja ja tavaroita vietiin kierrätykseen ja muualle vaikka miten paljon, oli sitä tavaraa kyllä edelleen aivan älyttömästi. Äiti muutti maalta kaupunkiin, omakotitalosta pikkuiseen kerrostaloasuntoon. Ei ihan ollu hanskassa se asia, että miten paljon sitä tavaraa ihan oikeesti mahtuu uuteen kotiin. Saatikka sitten, että mitä kaikkea oikeesti kannattaa raahata mukanaan...

Meillä meni kyllä lauantaina ihan rattoisasti aika, kun minä tiukkana tyttönä pistin äitin lajittelemaan tavaransa. Juu, näin ikävä ihminen olin. Kaatelin laatikon toisensa jälkeen lattialle, ja sanoin, että käydääs läpi... Monta kertaa äiti sanoi ensin, että "se on katottu, siihen ei tarvii kajota" mutta siitäkös minä välitin... Niin justiin, luit oikein. En välittänyt, vaan oikeastaan vähän suorastaan pakotin käymään ne roinat läpi. Lähes tulkoon kaikki käytiin läpi, aika vähän tavaraa oli sellasta, mihin en puuttunut.

Saattoi olla esimerkiksi niin, että äiti sanoi, että "kaikkia kenkiä pidän", kun minä ällistelin kenkien määrää. Joita siis oli ehkä jotain pari jätesäkillistä. Kun sitten vaan sitkeästi sanoin, että jos nyt kuitenkin katottais ne läpi, niin kyllä sieltä sitten kuitenkin säkillisen verran niitä turhia löytyikin... Silti sinne vielä jäikin vaikka miten paljon. Kyllä mä en tajua, miten voin olla äitini lapsi... ollaan me niin erilaisia. Mä en vaan tajua, mihin ihminen tarvii 3-6 paria lenkkareita. Itse omistan yhden parin. Ostan uudet, kun vanhat menee rikki. Äiti vissiin ostaa uudet, kun jostain halvalla saa. Siis niinku Minimanista tai silleen.

Taikka sitten oli joku ihan älytön pussukka, jonka sisällöstä äiti myös sanoi, että ei tarvii kattoa. Katoin kuitenkin. Oli 95% jotain aivan älytöntä muovikorua ja mitälie krääsää. Pussissa oli myös tosi ihania juttuja, säästämisen arvoisia, mutta pääosin sisältö oli silkkaa roskaa. Sitten oli aivan älyttömiä säästettyjä juttuja, kuten minun tekemä vuoden 2007 vuosikalenteri. Tai jotain aivan kammottavia tavaroita, joita äiti oli saanut lahjaksi. Minä kyllä ihan melkein tuskastuin niistä ja puhuin äitille järkeä, että mitään ei todellakaan tarvii velvollisuudentunnosta säästää. Siis oikeesti. Ei edes lasten tekeleitä. Yksikin tavara oli paitsi kauhean iso niin myöskin aivan kaamean hirveä ja ruma, eikä äitikään selvästikään siitä tykännyt. Mutta kun oli saanut lahjaksi, niin kantoi sitäkin hirvitystä mukanaan...

Loppujen lopuksi kävi niin, että meidän mukaan lähti tavaraa aika hirmuinen määrä. (Kyllä tuntui viisaalta ensin kantaa sinne kolmanteen kerrokseen ne laatikot ja sitten niistä puolet takaisin autoon...) En siis omi todellakaan äitin tavaroita itselleni, vaan kiikutan kierrätykseen. Tiedän, että äitin on niitä tavaramääriä vaikea saada mihinkään vietyä, joten kaikki otin matkaan. Kävin ne vielä eilen illalla kotiin palattuamme läpi ja nyt on roinat valmiina vaihtamaan maisemaa vaikka heti huomenna, kun on kierrätyskeskus ja sellaset auki. Jotain jäi meillekin, kuten vaikka tälläkin hetkellä lattialla olevat matot. Äitillä olikin tarkoitus muutenkin karsia mattojaan sitten, kun oli tarkemmin tiedossa uuden asunnon lattiat ja kalustus, että miten paljon mattoja sinne mahtuu. (Äitini mattovarasto on ollut todella mittava. Siis oikeesti. Kymmeniä mattoja. Huoh.)

Kiertoon lähtevässä tavarassa kyseessä ei siis ole mikään romu, vaan esimerkiksi astioita on mukana. Minusta kun vaan ei ole järjen häivää tunkea muutenkin pieniin tiloihin vaikkapa 20 juomalasia, etenkään kun ihminen asuu yksinään. Tai vinoa pinoa varapeittoja ja lakanoita, kun käytännössä kylään ei enää mahdu kuin max kaksi ihmistä yöksi kerrallaan. Äiti ei myöskään enää kerta kaikkiaan vaan tarvitse puutarhakamppeita ja pihavaatteita, kun ei ole pihaa ja puutarhaakaan. Soisin myös, että lenkillä pukisi päälleen kohtuullisen "säälliset" vaatteet, eikä enää mitään ihan kauheimpia verkkareita ja ikäloppuja tuulipukuja.

Tottakai muutto oli äitini muutto. Tavarat hänen tavaroitaan. Elämä hänen elämänsä. En silti koe huonoa omatuntoa siitä, että vähän suorastaan pakotin äitin tekemään tätä karsintaa. Ja siis vaikka intressit on enemmän ehkä minulla tähän karsimiseen kuin hänellä, niin olen sitä mieltä, että tämä oli hyvä asia, eikä äiti tule kaipaamaan niitä roinia, mitkä nyt viimeinkin pois laittoi. Ja voin todellakin taata, että tyhjyyttään ei mikään kaappi siellä edelleenkään kumise...

Loppujen lopuksi minun tavoite kuitenkin on, että äitin uusi koti on viihtyisä ja kiva, siellä on nättiä ja mukavaa ja äitin näköistä, esillä ja käytössä on vain ihanimmat ja parhaimmat astiat ja tavarat - sen sijaan että ovat tungettuna kaappien perille ja käytössä on jotain vanhaa kulahtanutta sälää. Piti oikeasti ihan patistella, että lasivitriiniin laitettais esille ne kauniit tavarat eikä niitä työnnettäis vaan kaapin uumeniin. Ja että säästäis vain ne ihanimmat lasit ja kupit ja käyttäis niitä sen sijaan, että ne on kaapissa ja käytössä on jotkut ikäloput muovijutut.

Tämmönen natsi mä olen. Mutta kyllä äiti ihan kiitolliselta vaikutti, kun lähdettiin. Tartti vähän potkua persuksille, että sai sitä turhaa kamaa laitetuksi pois. Niin, ellei se sitten ollu kiitollinen siitä, että todellakin viimein lähdettiin... heheh.

Heli

27 kommenttia :

  1. voi että - minä taidan olla juuri kuin sinä - ja äitini juuri kuten sinun äitisi. Ehkä se on tuo aika - on eletty niinpaljon tiukempaa aikaa ja opittu säästämään - on ehkä ollut pakkokin..ja sitten jäänyt päälle kun ei enään niin ole pakko. tänä päivänä maailmanmeno on niin levotonta, että ei kyllä tiedä mitä tulevat ajat tuo. Minun äitini asuu vielä isoa omakotitaloa yksin ja pyhimme siskoni kanssa jo valmiiksi hikeä otsaltamme kun tulee muuton aika... hän kun on asunut siellä reippaasti lähes 70 vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin, että onko mun äiti sen ikäinen, että on kaikki pitänyt säästää... (hän on nyt 66v) Ennemminkin mun mummo (89v) on sen ikäinen, mummo siis on säästänyt voipakettien paperitkin ja joka ikisen muovipussin ja rasian ja kaikki ikivanhat aikakauslehdet ja lastensa koulutehtävät vuosikymmenten takaa ja kaikki vanhat vaatteet ja voi herranjestas sentään mitä lieneekään vielä... mun mummola se oliskin oikea aarreaitta, sinne kun pääsis raivaamaan... Toinen mummo (90v) muutti joitakin vuosia sitten isosta kerrostaloasunnosta, jossa oli asunut vuosikymmeniä, samanlaiseen pieneen asuntoon kuin äitini (samassa talossa asuvat nyt) ja hän teki kanssa silloin ihan valtavan raivauksen. Siis tiiäthän, kun ihmisillä on ne valtavat tiilisikivi-tietosanakirjasarjat ja sellasta kaikkeekin vuodelta 1 ja 2... *huoh*

      Että tsemppiä vaan sitten joskus tulevaisuudessa teille siihen raivaukseen... tosin saattaahan sieltä löytyä myös aivan ihania, muistorikkaita aarteita, kun on niin pitkään asunut samassa paikassa. Mutta silti... tarviiko oikeesti IHAN KAIKKI säästää...?? *huoh*

      Poista
  2. Muutot ovat ihanan kamalia. :) Paljon saa silloin heitettyä pois, jos haluaa. Muistan muuttomme tähän taloon. Äitini muutti kanssamme ja pitkälti pakkasin myös hänen tavaransa. Heitimme paljon pois ja olemme hettäneet lisää täällä niin meidän kuin äitinikin tavaraa. Kaikkea ei vain tarvitse eikä kaikkea voi säästää. Kiva on, jos on tilaa ja avaruutta ympärillä eikä joka nurkka täynnä jotain kampetta. On sitä uuttakin kampetta kuitenkin nurkkiin taas kertynyt... No aikanaan sitten karsitaan taas. :D

    Ihanaa iltaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta kun lapset on pieniä, tavaraa onkin aivan erilailla. Kyllä meilläkin oli, vaikka aina olenkin ollu hanakka heittämään turhaa kamaa pois. Lasten kanssa joutuu kuitenkin myös hankkimaan uusia vaatteita ja leluja iän ja kasvamisen myötä, ja kun on monta lasta niin mielelläänhän sitä säästelee hyvää tavaraa seuraavallekin.

      Tämä raivausvimma on kuitenkin vuosi vuodelta vain vahvistunut minussa, ja kun saatiin vuosi sitten loputkin talosta remontoitua, eli keittiö uusittua, sain talosta viimeinkin sellasen, mistä todella nautin ja mikä palvelee mua täydellisesti. Myös siinä mielessä, että sain karsittua kaapistot minimiin... minusta nimittäin se turha kaappitilakin on ahdistavaa, kun sitä ei tarvii. Vuosikausia sitten jo yksinkertaisesti revin liiat kaapit seiniltä alas...Taidan olla jokseenkin outo... =)

      Ja kuule, kyllä mullakin niitä roinakasoja on aika ajoin, mä nimittäin todellakin otan usein "ristikseni" muiden roinat, eli kuten nytkin noita äitini tavaroita ihan älyttömät kasat (useitä jätesäkillisiä ja useita banaanilaatikollisia). Mä kun en kuitenkaan kestä sitäkään, että kaikki työnnettäis vain roskiin, vaikka se helpoin konsti oliskin. Mä mielelläni hoidan sen kierrätykseen kiikuttamisen, jos vaihtoehto on roskis, kuten se taatusti mun äitini kohdalla olis, hän kun ei pahemmin piittaa noista kierrätysasioista... Nyt on sitten lajiteltu poltettavat roskat kierrätykseen lähtevistä - enää tarttis saada itseään niskasta kiinni ja viedä ne...

      Poista
  3. Joskus pieni natsius vaan toimii parhaiten ;) Mä oon vähän sitä mieltä, että ihmisen pitäisi viiden vuoden välein muuttaa, jolloin tulee pestyä kaikki kaapit ja käytyä läpi kaikki roinat :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä ennemmin kannatan sitä, että pitää ne kaapit niin tyhjinä, että ne voi pyyhkäistä milloin vaan... ;) Mä tosi usein ihan hinkuan siivoomaan kaappeja!! Jos esim vaihtoehtona on pihahommat tai kaappien siivous, on ihan selvää että mä valitsen ne kaapit...

      Kuten tuolla aiemminkin jo kirjottelin, niin pienten lasten kanssa tilanne on erilainen, koska lapset tarvii sitä sun tätä. Meilläkin oli aikanaan aivan kaameasti sitä tavaraa, kun oli neljä lasta ja kaikki niiden vaatteet ja leluja joka ikäkaudelle ja sekä tytöille että pojille... ja jemmassa niitä vaatteita odottamassa seuraavaa käyttäjää. Mä olen niin onnellinen, kun lapset alkaa olla sen ikäisiä ja kokoisia, että ne ei enää tarvii joka vuosi monia eri kokoisia vaatteita ja kenkiä, taikka erikseen piharönttövaatteita ja kauppavaatteita ja sitä rataa. Mä myös olen aika kova karsimaan lasten vaatteita nytkin, ne on aina "tosi innoissaan" kun mä alotan sen ruljanssin... pojat ei suostu ollenkaan siihen mutta tytön mä pakotan tekemään karsinnan, koska me saadaan aika paljon kierrätettyä vaatetta ja niitähän sitten tulee vähän ehkä hamstrattua ja sitten huomaa, että onkin jotain jota ei kuitenkaan koskaan pidäkään...

      Poista
  4. Minä tarvitsisin juurikin tuollaista "natsia" meille! Minulla on välillä tosi vaikeaa luopua tavaroista, vaikken niitä käytä/tarvitse. Mutta olen huomannut "parantumisen" merkkejä itsestäni ja välillä tulee sellaisia tarpeitakin jopa, hieman karsia kamaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä mun sit pitää tulla kylään teille?? ;) Mä voisin varmaan alkaa ammattijärjestäjäksi ja laittaa firmani nimeksi Kaappinatsi... =D

      Raivaaminen ja karsiminen on tänä päivänä kovin muodikasta ja on tosi monia blogeja jotka käsittelee sitä aihetta, ja kirjojakin on aiheesta kirjoitettuna. Mä en oo ollenkaan tajunnut iskeä aikanaan jo tähän kultasuoneen, voihan hitsi. Oon kuitenkin karsinut jo vuosikausia, vaikken oo todellakaan tehnyt sitä minkään muodin takia, vaan ihan "sisäisestä tarpeesta" kun olen halunnut yksinkertaistaa elämää ja karsia turhaa tavaraa kotoani pois.

      Poista
  5. Kuulostaa niin tutulta. Toissaviikonlopulla muutettiin anoppi palvelutaloon ja tavaraa on vieläkin kaapit ja varasto täynnä. Eilen juuri ostin häneltä vanhoja arabian astioita meille mökkikäyttöön, kun en ole niitä nähnyt käytettävän tämän 40 vuoden aikana, jonka siellä olen käynyt.
    Ihanaa syksyä Sinulle ahkeralle!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että noita ihmisiä, kun hienoja astioita haudotaan vaan kaapeissa odottamassa jotain "parempaa tilaisuutta" käyttää niitä... mä niin vastustan sellasta, etenkin jos ne hienot kipot ja kupit hautautuu vaan kaappiin ja sitten käytössä on jotku paripuolet ja muuten vaan kamalat astiat... kun vois joka päivä nauttia niistä ihanistakin astioista. Onneksi ostit nyt ne kupit ja ne pääsee kaapista valoon ja käyttöön!

      Tsemppiä tavaroiden läpikäymiseen!! Minusta se on ihanaa hommaa, ja mä oon myös vähän sellanen, että haluan saada homman tehtyä mieluummin heti pois, en malttais oottaa että teen sen "sitten joskus". Tosin eihän se aina ole mahdollista, mutta nyt mulla oli siihen hyvä tsemppi päällä ja aikaakin.

      Mukavaa syksyä sinullekin!

      Poista
  6. Teit muuten ihan oikein :) Äitisi varmasti on sitä ikä-luokkaa,että kaikki säästetään "pahan päivän varalta"? Saman tekisin omien vanhempieni asunnolla,mutta siihen ei anna isäni lupaa.Ehkä sitten kun hänestä aika jättää ja äiti jää yksin,mene ja tiedä...Hamstraajan sukua :D Isäni meinaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuolla aikaisemmin jo mietinkin tätä, onko äitini sellanen säästelijä, vai miten lie kertynyt kamaa... Ehkä velvollisuudentunnosta osittain, nyt annoin "synninpäästön" ja lupasin ettei mitään meiltä tullutta todellakaan tarvii säästää, tai keltään muultakaan, jos ei vaikkapa tykkää jostain esineestä.

      Mutta joo, onhan se meidän äiti myös säästelly aikanaan vaikka mitä, kuten vaikka minun ja siskoni teiniaikaisia vaatteita, kun ne nyt oli ehjiä ja sopivan kokoisia hänelle... *huoh* Ne mä olen onneksi saanut jo aikaisemmin raivattua äitin kaapeista veks - tosin esimerkiksi yksi paituli-yöpaita, joka on ollut aikanaan mulla, on nyt tyttärelläni... ja oli siis tässä välissä äitin käytössäkin. Mutta että ne kaikki kauheat vaatteetkin se todella säilytteli ja mikä kauheinta, jopa käytti niitä... =D

      Ei äiti myöskään meinannu millään antaa lupaa aikanaan hävittää vaikkapa koulukirjoja, vaikka ite olisin vipannut ne roskiin saman tien kun niitä ei enää tarvinnu. Minä en ole ollenkaan sellanen, hävittäisin edelleenkin heti saman tien kaiken mahdollisen, jos totean, että käyttöä ei enää ole.

      Isäni on kuollut jo vuonna 1999. En tosiaankaan tiiä, olisko isä antanut tuolla lailla hävittää tavaraa... Ehkä tosiaan tuollasen 40-luvun lopussa syntyneet ihmiset vielä on sellasta hamstraaja-kansaa.

      Poista
  7. Toivottavasti mun ei tarvi ikinä muuttaa :D. Justiin noista syistä. Huuuuuh. Pelkkä ajatus hirvittää.

    Mutta oon kyllä ihan varma, että vaikka muuttonatsi-nimitys osuukin aika nappiin ;), niin taatusti äiti on huokaissut helpotuksesta, kun teit hänen puolestaan niitä kipeitä, mutta tarpeellisia ratkaisuja. Nythän sitä voi joskus vaikka ostaa jotain uutta tilallekin.. Jos uskaltaa ;)

    Ihailen sua kyllä tossa sun päättäväisyydessä. Ja etenkin kärsivällisyydessä, koska itselle jo yhden lipaston laatikon kaataminen keskilattialle käsittelyyn tuottaa tuskaa. Tai siis ei se kaataminen, vaan jonkun miljoonalaatikon lajittelu. Sen takia otinkin nyt tällä kertaa käyttöön sellasen metodin, että en tyhjennä yhtään hyllyä tai laatikkoa yhteen toivottamaan kasaan, vaan otan sieltä hyllyltä tai laatikosta käteeni yhden tavaran/tekstiilin kerrallaan, laitan sen samantien sinne minne se kuuluu (mulla on valmiina tyhjiä laatikoita, joista osan sisältö päätyy kirpparille, osa SPR:n tms. keräyksiin, osa poistotekstiilien kierrätykseen jne.) ja sit otan sieltä kaapista seuraavan ja teen samat. Ei ehdi ahdistua :). Näyttäis toimivan mulla hyvin ja oon saanut jo aika paljon aikaiseksi. Tai siis enemmän kuin olin kuvitellut ja se on jotain se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mä sanoin äitille just sitä samaa, että ensinnäkin nyt käyttäis niitä kaikkia kivoja asioita mitä sillä on, säästää yleensäkin ottaen asiassa kuin asiassa vaan ne kauneimmat ja ihanimmat jutut, ja sitten vois tosiaan vaikka ostaa jotain uuttakin kivaa, jos siltä tuntuu, kun ei ole kaapit pullollaan kaikkee aivan kaameeta vanhaa ja turhaa krääsää - etenkin nyt, kun tilaa on aika vähän.

      Minusta on just ihaninta, kun voi ns. "räjäyttää" paikat, eli kipata koko kaapillinen tyhjäksi ja sitten siitä alkaa että mitäs mä laitan takaisin ja mikä lähtee... Sen vuoksi meillä oli männä vuosina tosi usein tosi kauhee siivo täällä, kun mä yritin epätoivoisesti siivota ja raivata, mutta kun tavaraa oli vaan niin kauheesti ja säilytystiloja niin vähän... nyt olen päässyt omassa kotona ihan ideaalitilanteeseen tavaramäärien suhteen.

      Edelleenkin mä teen vaikkapa vaatekaapin kanssa niin, että otan sen ihan typötyhjäksi ja sitten pyyhin pölyt ja sitten alan viikata vaatteita takas paikalleen. Samalla poistan turhat, jos niitä nyt enää on edes... Tosin... mun ja miehen vaatteet nyt mahtuu yhteen pienehköön kaappiin, tyttären vaatteet on myös yhdessä aika pienessä kaapissa ja pojan vaatteet vielä pienemmässä lipastossa... (Ikean Malm, 3 laatikkoa... pienemmän pojan (17v) vaatteet: noin 10 T-paitaa, ehkä 10 sukat ja pikkukalsarit, vissiin 3 hupparia, yhdet farkut, yhdet collegehousut, parit reisitaskuhousut... ja siinä ne tais ollakin). Meidän perheen kaikki ulkovaatteet on yhdessä kaapissa ja lähes kaikki kengät yhdessä hyllykössä. Meidän lähes kaikki astiat on yhdessä irtokaapissa (Pentikin kaappi), lähes kaikki kuivaruoka-tarvikkeet on tossa avohyllyllä lasipurkeissa, pyyhkeet on kaikki kylppärin kaapissa, lakanat on kaikki yhdessä pienessä kaapissa jne. Eli todellakin meillä on aika vähän yleensäkään yhtään mitään, joten helppoahan tää raivaus kyllä meillä on.

      Minä siis en osais ollenkaan tehdä raivausta tuolla lailla kuin sinä, mutta hei, yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen tyyli, ja hyvä että olet omasi löytänyt! Tsemppiä sulle, teet sitä mukaa kun hyvältä tuntuu ja kyllä se sillä lailla onnistuu!! ♥ (Onko tuo muuten KonMari-tyyli, kuulostaa ihan siltä??? (Sen kirjan haluaisin lukea, kun vaan muistaisin hakea kirjastosta joskus...) Vai opettaako Sandy tuollasta tapaa??)

      Poista
    2. Ihan itte oon ottanut käyttöön tän oman tyylin. Kurssi kun ei kerinny vielä alkaa :). Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää.

      Poista
    3. No niin, sullahan on kohta aihetta vaikka raivaus-alan kirjaan, kun oikein saat homman pyörimään ja innostut!!! ;)

      Poista
  8. Ihan mielettömän hommat olet tehnyt. Minä ainakin uskon ja ymmärrän, että tarkoitit todellakin vain hyvää. Joillakin ihmisillä, kun on vain tapana säilyttää hirveästi ihan turhaa tavaraa ns. pahan päivän varalle. Uskon, että äitisi osaa kuitenkin arvostaa tekemääsi työtä ja antamaasi apua. Onhan hänen nyt kivempi asua kauniiden ja hyvien tavaroiden kanssa uudessa kodissa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se iso homma, mutta niin mieluinen, että meni ihan ilman väsymistä. =) Ja kyllä mä rehellisyyden nimissä välillä myös väsähdän, jos vaikka haalin jotain roinaa kotiin valkattavaksi... sit ne kamat seisoo iät kaiket ennen kuin taas tartun toimeen. Nyt meni kotonakin vielä samalla vauhdilla se loppuvälppääminen.

      Äiti kyllä tosiaan kiitteli avusta ja sanoi, että joskus vaan tarvii toisen ihmisen kattomaan ne kamat, kun ite tavallaan ei ees näe mitään kun on niin tottunu kaikkeen. Minusta on kiva, että ne ikivanhat ja kauheet kamat lähti (vaikka no, kyllä niitä vielä jäikin...) ja koitin kovasti kannustaa siihen, että heittäis hittoon ne kauheet vanhat muovikipot ja käyttäis ja pitäis esillä niitä kauniita astioitaan, joita siellä kuitenkin myös oli kokonainen sarja. Pitää joku viikonloppu käydä kurkkaamassa, miltä asunto näyttää, kun on kaikki loputkin tavarat löytäneet paikkansa.

      Poista
  9. Voi hitto, mä tarvisin tuollaisen "karsinta-natsin" meille! Paljon tulisi varmasti kierrätykseen joutavaa kamaa kasaan meidänkin säästöistä.. nyt töihin paluun jälkeen ei juuri ole ollut aikaa esim. askarrella joten sekin tekosyy romun hautomiseen on vähän huono.
    Varmasti oli äitisi kuitenkin lopputulokseen tyytyväinen eikä karsittuja kamoja enää kaipaa kun homma on saatu tehtyä!
    Mukavaa viikonloppua sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella on tavaraa joutavaksi asti. =) Elämäntilanteet kun muuttuu, tavaran tarvekin on erilaista. Mun äiti on kans askarrellu kaikenlaista ja niitä kamoja se vielä säästeli. Mut paljon kyllä hävittikin sit onneks. Uskoisin, että sille oli helpottavaa, kun mä vaan pakotin ne tavarat läpi käymään ja vielä vein ne mennessäni pois nurkista pyörimästä. Nyt ne oottaa jonnekin suuntaan kuskaamista... toivoisin, että voisin viedä ne jonnekin pakolaisapuun tms, pitää selvitellä onko täällä jotain sellasta paikkaa.

      Kivaa viikonloppua sullekin!

      Poista
  10. Meille kanssa saisi tulla vähän harrastamaan kaappinatsi toimintaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D Musta tuntuu, että aika moni kaipaa sellasta jeesiä.

      Mulla on tavoitteena viedä huomenna kaikki aittaan ja muuallekin jemmaan survomani kamat pois kuleksimasta. Ja taidan kyllä tänä iltana vielä hyökätä kaikkien kaappienkin kimppuun, jos sieltä kuitenkin vielä ees vähän jotain lähtevää löytyis... Muutamakin paikka on, minne voi ylimääräisiään viedä ja ne menee oikeesti jollekulle avuksi.

      Poista
  11. Kävin kurkkimassa kuulumisiasi. Uutta ei ollut tullut, mutta ei se mitään. :) Ihanaa kuluvaa viikkoa sinulle ja kauniita syyspäiviä. ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, en ole oikein saanut aikaan mitään kirjoitella... olen vaan lukenut kaiket vapaa-ajat. Mutta kiva kun kävit kuitenkin! =) Mukavaa viikon jatkoa sinulle myös!

      Poista
    2. Lueskele ihan rauhassa. Nauti ja rentoudu. :)

      Poista
  12. Oi mä olen kateellinen sun kaltaisille, jotka siis saa tavarat pysymään minimissä. Mä en vaan siihen pystyis, kiinnyn liikaa tavaroihin... Mutta kyllä meilläkin karsittavaa riittäisi, ihan todella paljon! Mut oon just tuommoinen tuolla aiemmin mainittu "pahan päivän varalle" säästäjä. Tai lähinnä mä ajattelen että "saatan tarvita tätä vielä jossain hommassa" tai vielä pahempaa: "mä saatan kaivata tätä jos laitan pois"...vaikka en olis pariin vuoteen muistanut koko esinettä/tavaraa...huhhei. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mullekin aina välillä tavaraa kertyy... esim just nyt oon huomannu, että ehkä vähän sit kuitenkin hamstrailin turhaakin kamaa äitini muutosta. Siis vaikka suurin osa jo pois vietiinkin niistä sieltä tulleista tavaroista, niin jotain kuitenkin otin jemmaan, esim mattoja mulla on kyllä nyt melkeinpä liikaa. Ootan, jos vaikka toi isompi poika jossain kohtaa lähtee omilleen, vippaan sitten sille kamaa mukaan... ja jos ei ala lähtö häämöttää, todennäköisesti hävitän ne sitten muuten vaan... Nyt mulla onkin tiedossa kolme vapaapäivää, voipi olla, että raivausinto taas iskee...

      Mä oon huomannu, että melkeinpä ihan kaikki kama, mitä olen pois raivannut, on ollu sellasta, mitä en ole koskaan jälkikäteen kaivannu. Mutta joo, on varmasti joskus myös ollu jotain sellastakin, mistä olen jälkikäteen vähän miettiny, että ou nou, miksi mä nyt sen tulinkin hävittäneeksi...

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥