maanantai 14. joulukuuta 2015

joulun valmistelua (hidasta sellasta)


Kymmenen päivää jouluun. 

Aika hissukseen tämä homma etenee. Viikonloppuna piti siivota isommin, mutta noh, mentiinkin sitten lauantaina pikkujouluihin... ja niinhän siinä sitten kävi, että sunnuntai meni enemmän ja vähemmän pelastusarmeijalle. Minulta osittain, mieheltä kyllä ihan kokonaan... Mutta ei voi valittaa, meillä oli tosi mukavaa. Kyseessä oli oikeastaan miehen pikkujoulut, mutta se sitten soitteli mulle illan mittaan, että tuu sääkin tänne... Pitihän se sit mennä, kun oikein varta vasten pyyteli. ♥

Siivouksen lisäksi mun listalla komeili yksi jos toinenkin leipomus. Jep, en tehny sitten mitään... Mulla kun oli ajatuksena tehdä pipari- ja torttutaikinatkin ihan ite, niin saa nyt nähdä miten tässä (taas) käy... Toisaalta mulla on täällä seiskaluokkalainen, joka on melko innokas köksäilijä, kenties laitankin siis hänet tekemään niitä taikinoita. Ehtiihän tässä vielä ihan hyvin leipomaan! (Eikö niin??)


Oikeastaan musta oli aika ihanaa löysäillä sunnuntaina. Lukuunottamatta sitä ei-niin-hyvää olotilaa... Mä oon kauhean huono nukkumaan pitkään, vaikka miten myöhään menisin nukkumaan (menin suunnilleen aamuneljältä...), ja nytkin heräilin ysiltä ekan kerran. Koitin sitten vaan jatkaa lojumista ja nukkumista ja puoleen päivään asti sitä kesti. Miten ihanaa olikaan kyhnätä miehen kainalossa siellä lämpimän peiton alla ilman minkäänlaista pakottavaa tarvetta nousta ylös!

Kun sain itseni jotenkin tolkulliseen valvetilaan, lähdin hakemaan pesulasta mattoja, jotka sinne oli lauantaina viety. Sen jälkeen menin tytön kanssa tallille hoitelemaan heppaa. Sainkin samalla reissulla kutsun osallistua Tupperin esittelyyn, ja vaikka yleensä en siihen innostu, nyt ajattelin että mikä jottei. Olikin oikein mukavaa, siellä oli sellasia puolituttuja ihmisiä ja käytiin monta tosi mielenkiintoista ja hyvää keskustelua. Ei siis siitä Tupperista, vaan ihan muista jutuista... Tuli oikeasti hyvä fiilis, että tuli mentyä, koska enpä olis muuten tullu niitäkään syntyjä syviä jutelleeksi.


Tänään satoi vähän lunta. Tai räntää se varmaan ennemminkin oli. Eiköhän se lähipäivinä maasta katoa, mutta onpahan pienen hetken vähän valoisampaa. Toivon kovasti, että jouluna olis lunta, saa nähä kuinka käy.

Eilen oli säätiedotuksessa siitä, että ilmaston lämpeneminen jatkuu täällä vielä noin 50 vuotta, vaikka mitä tehtäis - näin ainakin käsitin. Mä sitten aloin yhtäkkiä ajatella, että ei se sitten tosiaankaan ole vaan sellasta muistojen kultaamaa haihattelua sanoa, että "kaikki oli toisin silloin kun minä olin lapsi"... etenkään siis talvisissa asioissa. Kyllä se nimittäin vaan niin on, että mä en todellakaan muista, että lapsena ollessa olis ollut koskaan tällaisia talvia! Päin vastoin aina oli lunta ja pakkasta, ja aina tartti koulussa hiihtää ja luistella - inhosin molempia lajeja... Nyt on ollu monia talvia, ettei lapset ole päässeet (tai joutuneet...) hiihtämään ja luistelemaan koulussa lainkaan. Aika ikävää, jos talvet nyt sitten jatkossakin on tän kaltaisia...


Niin joo, ekat lahjat on nyt hankittuna! Pikkasen teetti vaikeuksia keksiä lapsille sopivia juttuja, mutta nyt olis jokaiselle jotakin. Ja vielä lisääkin varmaan vähän hommailen. Miehen kanssa käytiin tänään kaupoilla ja mun on kyllä mentävä vielä uudelleen... ja pitää varmaan paketoida huomenna heti noin hankinnat, sikäli mikäli mulla on paperia mihin paketoida...

Joulukorttejakin laitoin tänä vuonna. Oikein silleen viime tipassa kiikutin sen joulukuoren postilaatikkoon... no en ollu ainoa joka laatikolla on tänään käyny, tuo meidän kylän loota oli ainakin ihan täysi!! Nyt sitten vaan odotellaan kun kortteja alkaa sadella tähän suuntaan... ja sitten voikin tuskailla, että sai kortin joltain, jolle ei ollu ite laittanut... tänään itse asiassa jo tuli eka sellanen...

No joo. Oikeasti en kyllä meinaa ottaa tästä joulusta mitään stressiä. Olis tosi kivaa keksiä kaikille tosi kivoja lahjoja ja toki se puhtauttaan kiiltelevä talokin kelpais... mutta jos en saa aikaan siivota niin sit en saa. (No kyllä mä saan, tunnen itseni...) Lahjoja ei kelleen tule montaa, mutta toivottavasti ovat sitäkin mieluisampia. Ja toivottavasti mäkin saan jotain, ehhehe... Vaikee on sinänsä kyllä ees miettiä mitä mä toivoisin. Paitsi että kun kävelin reppuhyllyn ohitse niin saatoin mainita miehelle, että edelleen mä jotenkin himoitsen sitä Kånkenia ja että sellanen olis tooooosi kiva... =)

Nyt mä taidan kuitenkin mennä nukkumaan. En enää meinaa saada tekstistä selvää kun väsyttää niin kovin... Hyvää yötä ja palaillaan asiaan huomenna paketoinnin merkeissä, tai jotain!

Heli

8 kommenttia :

  1. Hauska kuulla, että teillä on ollut kivat pikkujoulut! Mutta mikähän siinä on, että aina tulee vähän morkkis vaikka on ihan omalla luvalla pitänyt hauskaa. Ei nuorena ollut oikeastaan koskaan morkkista. Ja sai nukuttuakin vaikka koko seuraavan päivän!

    Leipoon ehdit vielä moneen kertaan. Ja jos et ehdi, ainahan voi syödä suklaata! =D

    Muistan sellaisen joulukuun 13. päivän, kun täytin 14. Silloin oli kyllä pakkasta, mutta lunta ei ollut vielä satanut. Ja se oli tosi outoa! Ihan lapsuudestani muistaisin, että olisi ollut kerran musta joulu. Meillä oli serkkujen kanssa aina tapana mennä aattoiltana pulkkamäkeen ja silloin ei päästy. Oli tosi tylsää!

    Kattelin kans Partiokaupassa noita reppuja ja ovat sikakalliita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan mulla ei ole pikkujouluista morkkista, koska siellä oli niin hauskaa ja miehen kanssa oli niin ihanaa olla siellä. Meidän suhteelle tekee jostain syystä tosi hyvää vetää välillä niin sanotut överit - mies kun on niin huono puhumaan nättejä, niin silloin senkin sanainen arkku aukeaa... =D Joo, siis oli ihana ilta ja ajattelin, että ihan sama niiden leipomusten kanssa, ehtiihän sitä vielä... samoin kuin siivota, joka tapauksessa pitää vielä siivoilla kun ei täällä montaa päivää, saatikka viikkoa, siisteys pysy kuitenkaan. ja todellakin, jos ei ehdi leipoa niin suklaata voi sitten vedellä kaksin käsin... (vetelen toki muutenkin, mutta...)

      Me miehen kanssa oikein mietittiin, eikä muistettu kumpikaan mustia jouluja lapsuudesta. Toki voi olla, ettei vaan muistettu. Mä oon asunu lapsuuden Keski-Suomessa, ehkä siellä on normaalistkin vähän lumisempaa kuin täällä etelämmässä? Tosin mies on asunut melkein koko ikänsä täällä samassa paikassa...

      Noi reput vaan jostain syystä on niin ♥ vaikka ovatkin sellasia, mitä on "kaikilla". Musta Kånken oli mietinnässä jo sillon ennen Ruotsin reissua, mutta ajattelin että se on siihen ehkä vähän liian pieni... olis ollukin, mutta silti mä edelleen sitä himoitsen...

      Poista
  2. Hiljaa hyvä tulee,ja jos joku jääkin tekemättä,tulee se joulu sittenkin :D Joskus tekee ihan hyvää poiketa suunnitelmista ja tehdä toisin,jälkeenpäin senkin vasta tajuaa ;)
    Mä pidän vuodesta toiseen listaa,kelle oon laittanu kortin ja keltä saan. Tosin muutamia laitan ihan periaatteesta muutenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä sillon lauantaina olin jo vähän kireenä, että AINA mun vapaapäivät menee siihen, että on miljoona hommaa mitä pitäis tehdä ja koko vapaa menee vaan suorittaessa hommia... ja vaikka mulla sitten lopulta jäi pyykit koneeseen ja toiset kuivausrumpuun ja vessat pesemättä ja kaikki leipomatta, niin hällä väliä, läksin kuitenkin sinne miehen pippaloihin. Ja kyllä se kannatti, on ollu jotenkin niin hyvä mieli kun tuli mentyä.

      Mä en pidä korttilistaa, vaikka just eilen kyllä mietin että olis ehkä pitäny laittaa johonkin ylös kenelle nyt kortti meni... Lahjalistaa sitten taas pidän. Multa lähti nyt postitse 26 korttia ja vielä olis muutama väkerrettävä käteen annettavaksi. Joskus olen laitellu paaaaljon enemmän kortteja... mutta vuosien saatossa sieltä on sitten vaan pudonnut väkeä pois. Eipä haittaa.

      Poista
  3. Joulu tulee aina liian aikaisin ;D ensin sitä hulluna suunnittelee ja sitte tuudittautuu siihen että aikaa kaiken toteuttamiseen on rajattomasti ja kun ei sitte olekaan niin johan sitä ihan hölmistyy että, joulu tuli taas yllättäin, heh. Me laitettiin kanssa viimetingassa kortit postiin. 30 lähtee aina vakkarina. Lahjojakaan en montaa kerkee tänävuonna tehä. No, tulee se joulu vähemmälläkin höösäämisellä.....mutta kun sitä vaan on niin kaavoihin kangistunut ja kuvittelee joulun menevän jotenkin rikki jos kaikki ei ole, kuin silloin ja aina. Teen joulusiivouksen viikonloppuna ja jouluviikolla oon vielä töissä maanantaina ja tiistaina, uuuh ja hih tip tap. Hyvä siitä joulusta tulee aina kuitenkin loppujen lopuksi. Meillä on yksi kirjottanu pukille toivovansa kankea...hahahaa siis kånkenia. Tää kone ei vissiin tiiä mikä on kånken ku korjaa kangeksi ;)
    Tulipa pitkä höpinä ja vissiin aiheen vierestä. Siitä huolimatta mukavaa joulun odotusta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kaivelen aina joululistat esiin jo ajoissa. Sitten homma jotenkin kuitenkin pysähtyy, koska joka vuosi alan sitten kuitenkin miettiä koko touhun älyttömyyttä... Tänä vuonna pääsin jotenkin ajatusteni kanssa sinuiksi ja joulun odottelu on ollu ihan kivaa. Vaikka kyllä mä aina välillä edelleenkin mietin, että mitä järkee...

      Kyllä mullakin tuntuu joka vuosi hyvin samalla kaavalla tää homma menevän kaikilta osin: ruoka on samaa, lahja-angsti on samaa, lopulta se intokin on samaa... ja päivän kulku aattonakin on hyvin samanlainen. Ehkä joskus asiat sitten on toisin, kun lapset ei enää asu kotona?

      Mä oon tänään ollu vapaalla (torstai) ja hoidellu monta puuttuvaa asiaa. Seuraava vapaa on sunnuntaina, jolloin meillä on "esi-joulu", koska yksi lapsi on jouluna ulkomailla. Ja sitten seuraava vapaa onkin aattona... Että jossain välissä pitäis kai monenlaista vielä tehdä. Haluaisin leipoa ainakin vielä.

      Kånken on niin siisti, mä kyllä tykkäisin saada sellasen. Mutta ilmankin voin elää. =D Saa nähä mitä se pukki tuo, vai tuoko se mitään... ;)

      Mukavaa joulun odotusta sulle kanssa, sulla onkin ihania juttuja blogissa koko ajan nyt ollu!

      Poista
  4. Mä luulen että se että meneekin pikkujouluihin eikä siivoa on paljon enemmän sitä "joulua" kuin se vessan siivous. Se kun on hauskaa ja hyvä mieli niin kantaa pidemmälle.
    Ja joskus on ihan sikakivaa olla krapulassa peiton alla kylki kyljessä. Sellasta vähän "puolikiellettyä" meiltä työorjentoituneilta ihmisiltä.

    Me myös syödään suvun yhteinen ruoka sisarusten kanssa ennen joulua, tehdään niin joka vuosi. Siitä on tullut meille tärkeä perinne, ja kun se on nyt onneksi siirretty pois meiltä kotoa niin ei tarvi enää edes kotona siivota. Me vaan imuroidaan kuten tavallisestikkin, siivoilen sitten vaikka tammikuussa, silloin on enemmän virtaa muutenkin kuin nyt. Mä en enää oikein edes tiedä mistä mun joulu tulee, kun ei ole huvittanut edes askarrella.

    Onko se sitten hyasinttien tuoksusta? Tavallaan ne perinteet on ärsyttäviä, mutta toisaalta niistä haluaa pitää kiinni. Mä tiedän että kaipaan mun ja miehen mökkijouluista nimenomaan sitä että ollaan vaan. Nyt kun on tällänen sukulaisjoulu niin on enemmän sitä pakollista siirtymää ja seurustelua sukulaisten kanssa. Silloin ei voi röhnöttää tuntikausia sohvalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin tällä kertaa kyllä pikkujoulut oli ihan nappijuttu. Yleensä mulla on aina baareilun jälkeen pieni ahistus, että oliko nyt ollenkaan järkevää mennä... mutta nyt on ollu vaan huvittunut ja hyvä mieli. Ja todellakin se peiton alla kyhnääminenkin oli niin mukavaa. Mun on vaikee päästää itteeni vapaalle, kun on aina sellanen "pitäis tehä sitä ja tätä"-olo, mutta joskus jopa minä onnistun siinä... =)

      Tuollanen suvun yhteinen ruoka on minusta tosi kivan kuuloinen perinne. Olispa meilläkin. Vaan ei tosiaankaan ole, mun sisarukset asuu molemmat kaukana ja vielä eri suunnissa molemmat, ja miehen sisarusten kesken (vaikka asuvat pääosin täällä) ei tuollasta perinnettä ole. Mä koitin sillon meidän alkuvuosina kehitellä sellasta aaton glögi-hetkeä tälle suvulle, mutta voin sanoa, että metsään meni... en kokeillut sitten enää seuraavana vuonna...

      Meidän joulusiivous on myöskin ihan vaan tavallinen viikkosiivous: imurointi, lattioiden pesu, pölyjen pyyhkiminen, lakanoiden vaihto, tavaroiden järjestely. Jotenkin oli oikeastaan aika hassukin ajatus, että tekisin sen siivouksen yli 2vko ennen joulua... koira/kissa/kani-perheessä... hah! Joten eiköhän me siivota nyt lauantaina ja sitten jos vaikka vielä imuria näyttäis ennen aattoa... tai sitten ei.

      Mä varmaan joka joulu mietin kans tota että mistä se joulutunnelma tulee... No sillon kun lapset oli pieniä, se oli selkeempää. Mutta monta kertaa mulla oli sellanen olo, että lahjojen jakamisen jälkeen se joulu sitten olikin siinä. Ja siis kun meillä on annettu lapsille lahjat jo aattoaamuna, kun minusta se iltaan odottaminen oli niin piinaavaa koko perheelle... Nyt kuopus ehdotti, että lahjat avattais vasta illalla, mutta saa nähä. Jotenkin se on minusta niin teennäistä vitkuttelua, kun tässä kotona kuitenkin vaan keskenään ollaan. Mä luulen, että meidän joulu koostuu hyvin pitkälle vaan sohvalla lojumisesta. Toivottavasti ehdin kirjastoon hakemaan jotain lukemista... työvuorot on aika tyhmät sen kannalta, voi olla etten ehdi, plääh.

      Toivottavasti saat hyvän joulumielen ja vietät mukavan sukujoulun. Ens vuonna sitten se omanlainen mökkijoulu taas?

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥