keskiviikko 20. tammikuuta 2016

pakkasta pitelee!


Voi että sentään näitä pakkasia! Alan olla erittäin sitä mieltä, että kiitos, nyt jo riittäis... Tällä hetkellä on -23 astetta, melko kipakkaa, sanoisin. Toki on ihan hirmuisen kaunista ulkona, kun aurinkoinen paistaa, mutta kaikenlaista harmia tässä silti pakkasen takia on. Mies esimerkiksi parhaillaankin koittaa sulatella meidän keittiön putkia. Ei oikein tunnu nyt sulavan... yleensä ne suht helpolla aukeaa.

Läksytin tänään vähän auramiestä. Eilen kun tulin töistä kotiin, teki suoraan sanottuna mieli alkaa itkemään. Pihaa oli aurattu ihan ristiin rastiin miten sattuu. Hiekkaa oli kynnetty metritolkulla tuonne nurmikoille, aivan ihme kuviot vedelty tähän talon edustalle jne. Näky oli todella ruma ja sitä nyt sitten katsellaan niin kauan kunnes lumet sulaa tai uutta sataa päälle... Kaiken muun "henkisen harmin" lisäksi tyyppi myös katkaisi meidän jatkojohdon, joka sijaitsi kyllä joo lumen alla, mutta sellaisessa paikkaa, mitä ei tosiaan ole tarkoitus aurata.

Mä soitin auraajalle ja pyysin käymään. Tänään kävivätkin sitten, isä ja poika, katsomassa miten tää olis pitänyt aurata... Omaa tyhmyyttä ehkä, ettei asiaa katsottu ennen lumia, mutta toisaalta en olis kyllä ikinä uskonut, että kukaan kykenee noin kamalaan jälkeen... saatikka että kenellekään tulee edes mieleen ajella ihan miten sattuu toisten pihoissa. Sen verran oli kuitenkin luntakin, että näki ihan varmasti, missä meillä esimerkiksi autot liikkuu ja missä todellakaan ei. Että mua ottaa päähän... 

Olin ajatellut, että vaadin sen johdon korvattavaksi, mutta niinhän siinä sitten kävi, että kun tyyppi heti alkuun aloitti keskustelun tyyliin "meillehän tulee konkurssi heti ekasta aurauskerrasta, kun teillä on niin suuret vaatimukset" (olin siis puhelimessa sanonut, että nyt on kyllä huomautettavaa tuosta auraamisesta ja meillä on johdotkin poikki...), niin minä lopulta melkein anteeksi pyytelin ja sanoin, että anna olla... Vähän kyllä sitten harmitti maitoiluni, kun menin Prismaan katsomaan vastaavaa kelaa, jossa on neljä johdon paikkaa ja hinta oli 75€... en sitten samanlaista raaskinut ees ostaa tilalle.


Kissa-info: se mato sitten todellakin oli leveä heisimato eli lapamato. Eläinlääkäri epäili, voisko se olla se, kun on niin tosi harvinainen nykyään... Minä sitten kaivelin matosen tuolta pihalle heitetystä roskapussista, sulattelin sen jäätyneen olion (muistuttaa kyllä aivan erehdyttävän paljon nauhamakaronia...) ja laitoin pussiin ja vein näytille. Oli muuten varmasti yli 20cm pitkä. Oikein kaksi tohtoria sitä sitten katseli ja totesivat, että se se on. Jaiks. Tuon matosen saa lähinnä raa'asta järvikalasta, jota ei meillä ole koskaan...??? En oikeasti käsitä, mistä kissa on sen voinut saada. Ja miten kauan se on mahtanut sillä olla...

No kissapa sitten lääkekuurille lykättiin. Kissaa kun on muutenkin aivan ihana lääkitä tableteilla, niin pistettiin sitten kerralla oikein kunnon setti menemään: 8 tablettia peräperää kurkusta alas... (ainoa lääke (Droncit) ja annostus, mikä kyseiseen vaivaan auttaa) Sama setti annettiin myös molemmille koirille, mutta koirien lääkintä nyt on aivan lasten leikkiä; tabletit vaan jauhelihaköntin sisälle ja ne suorastaan ahmi ne. Koirat oli erittäin kateellisia, kun kissa sai aina vaan uuden ja uuden ja uuden tabun (voilla voideltuna), ja ne yritti kovasti tulla osingoille, vaikka jo omat settinsä olivat saaneet. Kissa kyllä oli hiukan eri mieltä tapahtumaketjun ihanuudesta.

No, nyt vain toivotaan parasta. Odotuksen iloa hiukan himmentää se, että noin kolme tuntia lääkkeen antamisesta kissa heitti oikein kunnon yrjöt taas... *huokaus* Kissa vaikuttikin kyllä todella huonovointiselta sen lääkkeen jälkeen, kyhjötti vaan silmät "nurin päin". Todennäköisesti lääke kuitenkin ehti vaikuttamaan. Joudun silti ensi viikolla keräämään kisulta kolmen päivän ajalta kakkanäytteet ja viemään ne tutkittavaksi, jotta saadaan varmuus siitä, että matonen on poissa. Peukkuja pystyyn...


Jotain iloa on kuitenkin nyt sitten siitä, että on näin kovat pakkaset: matot ja taljat on ulkona ja toivottavasti kaikki mahdolliset madon pätkät niistä kuolee. Mehän siis siivottiin sunnuntaina ja laitoin puhtaat matotkin lattialle, pesin sohvanpäällyset ja kaikkee - ja sitten se kissa mokoma meni ja oksensi ne lääkkeet... Maanantaina sitten laitettiin matot ja taljat ulos, sohvanpäällysetkään ei ole vielä paikallaan takaisin. En tiiä pitäiskö tässä nyt sit odotella oikeesti sinne asti, että saadaan ne tulokset... on vaan melko tyhmää, kun sohvat on ihan sekaisin ja lattiat on paljaat ja sitä myöten tosi kylmät. No, onpahan kerrankin todella tuuletettu mattoja!

Mun tarvii varmaan muutenkin vielä kertaalleen siivota vähän hartaammin täällä. Elukoiden aluset pitää pestä vissiin uudelleen ja kissan hiekkakin pitää vaihtaa kokonaan (taas... ja olin sen just viikkoa sitten tehnyt viimeksi, argh...). Tosi hankala tietää, mikä on jo liikaa ja mikä sitten vastaavasti liian huoletonta ja vähän tehtyä, ja kaikkein vaikeinta on tietää mikä on siivouksen oikea ajoitus. Mä en edelleenkään mitään hysteeristä kauhua asiasta koe, mutta en nyt varsin iloinenkaan ole. Onhan noita matoja ja täitä ja oksennuksia ja paskannuksia ja mitä lienee ennenkin nähty, tosin ei ehkä nyt ihan näin vaativaa tapausta. On varmasti ihmisiä, jotka suunnilleen ennemmin kuolis kuin kokis tällaista, mutta no... mä nyt en oo sellanen.

No, näissä mietteissä, taidan alkaa hiippailla petiin päin. Oon menny parina aamuna töihin jo kuudeksi, hiukkasen alkaa silmä luppastaa kun kello tulee kymmenen illalla... Mukavaa viikon jatkoa teille siellä ruutujenne äärellä! ♥

Heli

14 kommenttia :

  1. Voi ei! Aikas rumba yhen madon takia! Toivottavasti lähtee kertakuurilla.

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat Heli! <3
    Ja voihan auraaja, siis oikeesti! Uskon että ottaa päähän ihan tosi lujaa! Mä täällä "naureskelen" kun lunta sataa sopivasti juuri niinä päivinä kun mies tekee pitkää päivää, joten lumityöt jää mulle. Ja kas, viikonloppu tulee eikä yhtään lunta, mutta ootas maanantaita taas...

    Toivottavasti kissukka paranee nyt pian <3 Mä oon jotenkin ajatellut, ettei noi lemmikkien loiset tartu ihmiseen? Mutta toki tartuttavat toisiaan ja itseään sitten senkin edestä. Hyih. Kaikkea eläintenpito teettääkin; mä niin nään sut tonkimassa roskapussista matoa ja kuskaamassa sitä pitkin kyliä, hehhee :D :D

    Hyvää loppuviikkoa, muista levätä touhutäti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kuvat tosin on jo parin vuoden takaa.....

      Ihanaa, että joku ymmärtää mun tuskaa tosta pieleen auratusta pihasta. Mä yleensä loikin tuolla pihalla kun auraaja eka kerran tulee ja kerron sille miten pitää aurata. Nyt vaihtui auraaja, enkä ollu paikalla, ja tässä sitten tulos.

      Ei kai kaikki loiset tartu, mutta tämä kyseinen kyllä, valitettavasti... Odotan tietoa työterveydestä, että pitääkö mun tehdä asialle jotain omalla kohdallani.

      Vapaa viikonloppu, mutta tuskin silkkaa lepoa... siivoomista, kuinka ollakaan. Kun nyt sais noi putket auki, auttais kummasti asioita.

      Poista
  3. totta,sais jo pakkaset hellittää :) meilläki vielä tänä aamuna -26,eipä oo sen alle paljo menny pariin viikkoon.. Kurjaa tuo,jos ei auraaja tee toivottua jälkeä,ei oo kiva maksaa epäonnistuneesta työstä..Ja toivotaan,ett matonen on lopullisesti pois,se siivoaminenkaa ei oo kivaa. Jaksamista sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä on edelleen -22, toivon kyllä hartaasti, että pian lauhtuu. Meillä on nyt jo toista päivää putket pois pelistä, ne ei nyt tykkää sulaa ollenkaan.

      Ja totta, itekin ajattelin, että kai sitä voi jonkunlaista siistiä tulosta odottaa auraajalta, kun me kuitenkin maksetaan sille siitä työstä. Hiukan edelleen nyppii se johtokin...

      No, mä kyllä toisaalta tykkään siivota. Nyt harmitti, että meni siivous tavallaan hukkaan, kun tehtiin jo iso siivous ja nyt se kai sitten pitää tehdä uudelleen.

      Samoin sinne! ♥

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Niinpä, sais jo parantua. Ihan hyvin se tuntuu muuten voivan, mutta turkki on jotenkin tosi kiilloton ja likaisen tuntuinen.

      Poista
  5. Voi että auraushommeleita... :/ Ei sinänsä kadehdita heidän ammattikuntansa, mutta mäkin aina joskus oon ihmetellyt erinäisiä kuvioita mitä tuolla näkee. Sen enempiä menemättä niihin... ;)

    Voihan mato. yök.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tavallaan joo, eihän se oo kivaa varmaan milloin mihinkin vuorokauden aikaan lähteä aurailemaan. Silti, vois kyllä vähän kattoa minkälaista jälkeä tekee...

      Niin just, yök minustakin.

      Poista
  6. Kyllä mäkin alan pikku hiljaa olemaan sitä mieltä, että nämä pakkaset voisivat jo hellittää! Onneksi viikonlopuksi on luvattu jo huomattavasti lauhempaa. Sitten täytyy vaan toivoa, ettei vesiputket ala halkeilemaan lauhtumisen myötä.

    Voi kisua, toivottavasti lääke tehoaa ja pääsee matosesta eroon! Noi on niin kurjia juttuja niin eläimelle kuin niiden isännillekin, kun teettävät niin kauheesti ylimääräistä työtä. Itse olisin varmaan aika hysteerisenä pesemässä ja tuulettamassa suurinpiirtein kaikkea mahdollista. Oksutaudinkin jälkeen aina pyykkään ja kuljen desinfiointiaineen kanssa vielä pitkään.

    Jaksuja sulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että viikonloppuna viimeistään noi meidänkin putket aukeaa. Aika usein ne on jäätyneet just silloin, kun lauhtuu, jos ovat onnistuneet pysymään auki sen pakkasjakson ajan. Nyt on joku isompi ongelma vissiin tuolla, eivät sula sitten millään.

      Mä en oo kauhean hysteerinen noiden matojen sun muiden kanssa. Tosin kyllä mäkin sillon viime sunnuntaina kaiken pistin pesuun. Flunssien jälkeen mulla on usein kova tarvis siivota kunnolla, saada ne kaikki ajelehtivat nenäliinat pois ja muutenkin pitää jotenkin raikastaa taloa. Me kyllä tosin sairastetaan niin harvoin, että eipä sitä usein joudu sellasia siivoja tekemään.

      Samoin sulle! ♥

      Poista
  7. Eläinten loiset on jotain niin oksettavaa että hyi hitto. Muistan kun hevosia madotettiin ja joskus paskan seassa oli just tollasia karmean pitkiä matoja ja niitä sitten kärrättiin oksennus kurkussa.

    Kai eläinlääkäri kertoi onko vaaraa että ne vois tarttua ihmisiin, se on se mitä aina pelkään. Meidän koirilla oli viimevuonna täitä, ja oli tosi lähellä etten hakenut itsellekkin täishamppoota vaikka tiesin ettei ne tartu ihmisiin.

    Toivottavasti menis ohi yhdellä hoitokerralla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän ne kivoja todellakaan ole. Enkä mitenkään niitä meille hinkua. Totuus kuitenkin on, että esimerkiksi kissalla on varmaankin lähes koko ajan jotain matoja, koska se syö hiiriä. Mä en usko siihen, että pitäis madottaa vaan vaikkapa kaksi kertaa vuodessa - ehei, melkein pitäis kerran kuussa madottaa. Mutta se on kissan elimistölle niin rankkaa puuhaa, että koitan kuitenkin sitten pitää sen jossain muutaman kuukauden väleissä vaan. Samoin koirien madotukset tehdään aina samaan aikaan. En menis vannomaan, ettei niilläkin olis jatkuvasti matoja, koska nekin kyllä syö niitä hiiriä ja myyriä jos kiinni saavat. (Ja kyllä ne saa.) Lisäksi toinen koira on erityisen ihastunut syömään kissanpaskaa.....

      Ja kyllä tuo lapamato voi tarttua tosiaan myös ihmisiin. Se tässä nyt ihmetyttää, että mistähän senkin sitten tietäis, onko niin käynyt... Koirat ja kissakin nukkuu jatkuvasti meidän sängyissä, kävelee pöydillä jne. Jaiks.

      Toivotaan todellakin, että menis tällä ohi. Kissa oli niin huonovointinen siitä lääkkeestä, että ainakaan sillä annoksella ei voi enää uudelleen antaa. Tosin annos olikin varmasti liian iso, varmuuden vuoksi... mutta ihan kyllä eläinlääkärin siunauksella.

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥