sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

aurinkoisia ilmoja ja (pitkän tähtäimen?) haaveita


Mahtava ilma! Aurinko helottaa täysillä aamusta alkaen ja hanget on kivikovat. Eilen ajoin jopa autolla hangen päällä... 

Ihan mielettömän ihanaa, kun voi kävellä pitkin meitä ympäröiviä peltoja vaikka miten pitkälle ja koirat saa sinkoilla vapaana täyttä päätä. Joo, tiedän, että on joku koirien kiinnipitoaika parhaillaan... mutta suoraan sanottuna en välitä. Ei me mennä mihinkään muualle kuin tuonne aavoille pelloille, ja jos sinne joku metsän elävä aikoo tulla, ei takuulla meidät nähtyään tule. En usko että tulis muutenkaan keskellä kirkasta päivää. Ja koirat ei mitään kiinni sieltä saa, paitsi jonkun pahaa aavistamattoman hiirulaisen, jonka jostain heinätupsun välistä saavat kaivettua.


Mulla on vapaa viikonloppu. Olen sitten herännyt molempina aamuina todella aikaisin... eilen ennen seitsemää, tänään ennen kuutta... ja ihan ilman mitään herätyksiä. Valo on ihmeellistä. Olin mä silti toivonut saavani nukkua kunnolla...

Siivottiin jo perjantaina, koska olin aamuvuorossa, ja ajattelin, etten halua viikonloppuani ja vapaatani jälleen kerran tuhlata siihen, että tappelen täällä muiden kanssa siivoamisesta. Tappelin tappelut siis jo perjantaina työviikon päätteeksi - sillä ei meillä IKINÄ siivous tapahdu niin, että jokainen tekis ahkerasti osuutensa ja se olis sitten siinä. Ehei, kuinkahan hemmetin monta kertaa saan potkia vaikkapa poikaa liikkeelle yhden pienen huoneen siivouksen kanssa... kun se tietokone vaan kutsuu niin kovasti, että siihen äärelle pitää joka välissä istahtaa uudelleen. 

Että mä en tajua tuollasta - missään asiassa - ettei asiaa voida hoitaa yhteen syssyyn kuntoon. Pojallakin menis varmaan ihan kokonainen varttitunti siihen, että kerää vaatteensa ja lakanansa ja pyyhkeensä, vie ne pyykkiin (josta minä sitten hoidan ne eteenpäin), imuroi kopperonsa ja pyyhkii pölyt. Ei. Sen sijaan asiasta taistellaan JOKA viikonloppu ja yleensä kaiken päivää. Saamarin vätykset, en voi muuta sanoa. Ja saamarin tietokoneet...


Meillä on tapahtunut muuttoliikettä: isompi poika läks. Pikkuhiljaa oli hivuttanut kamojaan tyttöystävän luokse, ja sinne kuulemma aikoo jäädä. No, mikäs siinä, jos sinne suuntaan kerran asia sopii. Olenhan mä tavallaan odottanutkin tätä hetkeä, kun lapset lähtee pesästä, mutta on se silti jotenkin outoakin. Että tuolla lailla vaan sitten lähtevät. Kantavat romunsa uusiin nurkkiin. Yhteistä huushollia perustavat.

No toki minä sitten myös innoissani mietin, mitä kaikkea voisi lapselle matkaan laittaa, että se ikioma kotonen olisi edes jotenkin varustettu. (Nyt se majapaikka on siis tyttökaverin kotona... omaa yhteistä kotia etsivät.) Onhan mulla astioita ja sen sellaista tuolla ollut varattuna jo pidemmän aikaa, odottamassa näitä lähdön hetkiä. Huonekalujaan poika jo veikin mennessään tuolta omasta kämpästään aitasta. Kun nyt vaan saisivat pian sen asunnon, että saan nuo astialaatikotkin siirrettyä uuteen osoitteeseen...


Siivoushan tuolla aitassa odottelee ihan vaan mua. Kyllä minä poikaakin velvoitan jälkiään korjaamaan, mutta olen todella malttamaton... ja haluan mennä ihan ite puunaamaan ne nurkat. En tiedä vielä mitä käyttöä aitalle nyt tulee, koska nämä kaksi pahnanpohjimmaista ei sinne saa muuttolupaa. En enää halua sitä holtitonta pelaamista katsella yhtään enempää kuin on pakko nyt... nyt saan sentään sanoa, että kone kiinni ja valot pois. Jos pienempi poika olisi ilman valvovaa silmää, ei pelaamisesta tulis loppua ollenkaan. Eikä tartte moralisoida, että "vanhemmat valvoo"... yritetty on. Mutta kun ei elämässä ole mitään muuta mielenkiinnon kohdetta kuin tuo tietokonemaailma, niin minkäs teet. Elämä ei mene niin kuin toivois, tai niin kuin oppikirjoissa sanotaan. Ainakaan meillä.

Itse asiassa olen alkanut kovasti miettiä, mitä me kaikella tällä tilalla edes tehdään. Meillä on iso, kaksikerroksinen aitta, jota pidetään lämpimänä - mikä sähkösyöppö! Siellä on toki asustelleet noi isommat lapset vuosien mittaan, mutta nyt se jää tavallaan pelkäksi varastotilaksi. Järjetöntä. Täysin järjetöntä. Siellä on kuitenkin sellasta tavaraa (miehen!), jotka kärsii, jos lämmöt laittaa pois. Mua harmittaa erityisen kovasti, että aikanaan niin suurella tarmolla ja rakkaudella maalasin ja tapetoin tuota aittaa... ja millainen kamala romuvarasto se siis nykyään vaan on. Lasten asuessakin se oli ihan kaameassa jamassa koko ajan (millähän hinkkaisin ne seinät puhtaaksi...).


Meillä on myöskin tuo ulkosauna, jossa ei saunota koskaan. Siis ok, ehkä kerran, kaksi vuodessa. Muuta saunaa meillä ei ole, ei siis todellakaan olla mitään kovia saunojia. Ehkä oltais kovempia, jos meillä olis sisäsauna, jonka vois vaan napsauttaa päälle... tai tuskin sittenkään. Oli meillä sellanen aikanaan, ennen kuin se sitten remontoitiin pois. Turhana...

Ja meillä on iso tontti, paljon olis tilaa kasvimaille ja ties mille puutarhahommalle, jos vaan olis halua sitä laitella. Mulla ei ole, ei, vaikka miten joka kevät koitan asennoitua niin, että NYT koittaa se kevät kun minä alan sinne jotain laitella. Kun ei niin ei.

No joka tapauksessa, olen alkanut koko ajan enenevissä määrin miettimään, että haluaisin myydä tämän paikan - jollekulle tämä voisi olla kertakaikkinen unelmapaikka. Ihan sievä talo, ulkorakennukset ja tilaa. Itse haluaisin muuttaa ihan pieneen taloon, jossa ei olis mitään ulkorakennuksia. (Mies ei todellakaan tätä haavetta jaa. Hänelle toi iso autotalli on henki ja elämä... ja siinäpä onkin aika monen ongelman ydin...) 

Minä tahtoisin minimoida kaikki kustannukset, myös asumisen suhteen. Mitä ihmeen järkeä on maksaa tyhjän tilan ylläpidosta... Mitä järkeä tehdä paljon töitä, olla poissa kotoa - vain siksi, että saa maksettua kaiken maailman kulut, kuten ison pihan auraamisen, kiinteistöverot, isot sähkölaskut jne. Mitä yleensäkin tekee pelkällä tyhjällä tilalla?? Säilöö siellä turhia rojuja?? Haluan eroon kaikesta turhasta, myös kaikesta turhasta tilasta ja rahanmenosta.


Mun haavekuvissa on pikkuinen mökki, jossa on vain tupakeittiö, makkari ja kylppäri. Pieni talo, jossa on mahdollisimman pienet kulut. Pienet tilat, keskellä taloa varaava takka, josta riittää lämmöksi joka nurkkaan. Kompostivessa (sisävessana kuitenkin). Vähän tavaraa, vain tarpeellista. Ympärillä kenties metsää, ei naapureita lähellä. Oma rauha. Pyykkinaru puusta puuhun. Lintuja ja oravia pihapuissa. Ekologisuutta. 

Mietin tosi usein, mitä tavaroita ottaisin täältä mukaani, mitä huonekaluja tahtoisin mahduttaa pieneen talooni. Tahtoisin, että tupakeittiössa olis pieni pirttikalusto, astiat ja ruokatarvikkeet olis mun Pentikin kaapissa (tarvittaessa ne mahtuis kyllä vain yhteen kaappiin!), en tarttis tiskikonetta ja hellaksikin haluaisin vain sellasen tavallisen, jossa on ne perinteiset levyt. Jääkaappipakastin (ei kahta erillistä kaappia, kuten nyt). Lämmin vesi toki ja viemäri, en ihan kauhean askeettiseen tilaan haaveile lähteväni. Siellä "olkkarin puolella" tupaa vois olla pieni sohva. Telkkarikin varmaan. Makkarissa olis sänky ja vaatteille tuo nykyinen vaatekaappini. Ehkä joku hylly herätyskellolle, kirjalle ja vesipullolle. Kylppärissä olis suihku, pesukoneenkin olis kiva sinne mahtua. Kuivausrumpu ei olis välttämätön sitten enää, koska haaveissani myös porukkamäärä on pienempi... kaksi. Tai kenties vaan minä yksin... (melkolailla yksinäni mä nykyäänkin aikani vietän, koska autotalli...)


Tämä haave siis ajoittuu siihen aikaan, kun kaikki lapset on kotoa lähteneet... Ehkä myös lemmikeistä on silloin aika jättänyt. Olen siis tavallaan velvoitteista vapaa. Toivottavasti haaveeni toteutuu. Jotenkaan en näe itseäni tässä talossa enää kovin montaa vuotta. En, vaikka tämä on nyt kivaksi remontoitu jne. Saa nähdä miten tulevaisuudessa asiat menee. Nämä minun ajatukset, niin sekavia ja sameita kuin viime vuosina on olleetkin, ja ovat kai edelleenkin.... ehkä pikkuhiljaa jotenkin kirkastuu ajan myötä. Tai on osittain jo kirkastuneetkin. On tavallaan joku, mitä kohti kurkottelee... sitten joskus. Kun haaveet on pukenut selkeiksi sanoiksi - jos ne vaikka toteutuis???

Oli miten oli, nyt lähden aittaan. Saa nähdä millainen kaatsikuorma sieltä kasaantuu... Ja miten kauan sen kanssa tuherran, kun koitan kuitenkin jokaisen tavaran ja roskan asianmukaisesti eteenpäin laittaa. Joku menee kierrätykseen, joku roskikseen - mutta mihin roskikseen, siinä se aika meneekin niitä lajitellessa. Pyykkiäkin tulee varmaan kuormallinen. Ihanaa siivota se läävä viimeinkin. 

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Heli

PS. Kuvat on vanhoja. En jaksa nykyään kameraa paljon kanniskella...
PPS. Puoli miljoonaa kävijää jo ollut täällä. Kiitos kiinnostuksesta!! ♥

10 kommenttia :

  1. Mulla oli aina haaveena tooosi iso maalaistalo. Sitten ostettiin tää nippa nappa 120 neliöinen, vanha matala tölli. Mutta kun tää oli niin ihanalla paikalla!
    Vuosien mittaan haikailin isommasta aina välillä, mutta olisin ehkä halunnut rakennuttaa talon tälle tontille.
    No, nyt ollaan kahdestaan. Tyttö muutti avokkinsa kanssa omaan kotiin. Meillä kahdella on neljä huonetta ja keittiö, pikkasen vajaan 2:n hehtaarin tontilla. Ja ikääkin meillä neljänkympin puolessa välissä. Että eiköhän tää nyt kumminkin sit riitä tälle loppuelämälle!
    Pieni talo pysyy nykyään ihan siistinäkin, kun ei porukkaa ramppaa ovissa kokoajan. Ja eikä mua niin kauheesti rassaakkaan enään sotkut!

    Sinä kun sanoit, että ukkos on siä autotallissa koko ajan ja se on hänen valtakuntaa. Ota sinä se teidän aitta haltuun. Laittele sitä mieleiseksesi ja tee siitä oma paikkasi. Ja pyydä miestäsi välillä vieraisille... ;D

    Haaveita on hyvä olla, toteutui ne tai ei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin oli jossain kohtaa haaveena se maalaistalo. Tosin pieni vaan. Eläimiä olisin halunnut, tähänkin, siis kanoja, vuohia ja sellasia. Mies torppasi kaikki sellaset haaveet aivan täysin. Koirankin otin alun perin vähän vastoin hänen tahtoaan. Ja toinen koira jäi ekoista omista pennuista, sitäkään se ei olis halunnut, mutta nyt just se koira on miehen lellikki...

      Olishan meillä tässä tilaa elukoille - olen tuonne käyttämättömään saunaan monta kertaa jo uhannut ottaa kanoja... Mutta kun mies ei to-del-la-kaan halua, tiedän että ihan kaikki jäis mun vastuulle, niin en sitten ole eläimiä alkanut enempää hankkimaan. Mitäpä sitä suotta päätä seinään loputtomasti hakkaamaan... Tuskin siis koskaan eläimiä enempää hankin, ainakaan tämän miehen kanssa.

      Me meinattiin kanssa rakentaa tähän tontille. Mutta sit alettiinkin remontoimaan tätä nykyistä taloa - onneksi, paljon vähemmällä velalla selvittiin.

      Aitta on itse asiassa myös miehen valtakuntaa. Siellä on sen musavehkeet, en voi sietää niitä rumia ämyreitä. Siksikin toi aitta on ollu mulle yksi iso pettymys, kuvittelin että siitä tulee joku yhteinen harrastetila ja laittelin sitä niin kovasti. Mutta siitä tulikin vaan tollanen kamala sekasotkuinen riesa. Lasten kämppänä se toimi ihan hyvin, ne majaili lähinnä siellä yläkerrassa ja niitä nyt ei haitannut lainkaan noi ämyrit. Mutta nyt ei ole sinne enää lapsia laitettavana, elleivät sitten kesäksi mene sinne majaa pitämään - kouluaikoina ei tule kuuloonkaan. Hiukan on mietinnässä, laitettaisko sinne yläkertaan nyt tytön ompelukamppeet, koneet ja kankaat ja sellaset. Sais ne pois täältä sisältä pöllyämästä ja tyttö kyllä tykkäis, kun ei tarttis jälkiään joka välissä siivoilla. Mutta en oikein tiiä vielä.

      Ei sillä, että mua haittais toi, että aitta on "varattu". Ei mulla ole mitään tarvetta omalle tilalle siellä. En tarvii kuin tän tietokonenurkkani ja lukea voin missä vaan. En harrasta mitään, mikä vaatii tilaa tms. Viihdyn kaikkein parhaiten tässä tupakeittiössä vaan. Viihtyisin paljon pienemmissäkin nurkissa.

      Poista
  2. Tää ei nyt liity varsinaisesti mihinkään, mutta kun näin, että olet "linjoilla", mun oli pakko tulla tunnustamaan, että olit oikeassa siinä, että mun kannattais lukea se KonMarin kirja. Ostin sen hetken mielijohteesta eilen ruokakauppareissulla (selattuani sitä kaupassa muutaman sivun), kun oli niin edullinen. Ja nyt on pakko tunnustaa, että olen ihan liekeissä sen suhteen. Ja sen(kin), että olen tietämättäni raivannut justiin KonMarin opeilla. En täysin, mutta hyvin pitkälle. Ja sieltä löytyi monta kohtaa mitä kummallisimpien (turhien) asioiden säilytykselle, jotka oli ihan kuin suoraan mun elämästä. Esim. sähkölaitteiden pahvilaatikot, joita on säilytetty ihan siltä varalta, että jos ne laitteet vaikka joskus myydään. Tai jos niitä vaikka tarvitaan muutoissa. Hehhee. Niitähän meillä riittää. Tosin ei mun säilömänä, mutta tässä talossa kumminkin. Ja "perunoiksi" taiteltuja (valkoisia) sukkamöykkyjä mulla on kans yllinkyllin :D. Voi jestas, miten nöyryyttävää joissain kohdin lukea just kaikista omista hölmöistä ajatuksistaan. Mutta samalla palkitsevaa huomata tehneensä paljon asioita ihan fiilispohjalta "oikein". Jos nyt yhtä oikeaa tapaa edes on olemassa, mutta tää KonMari kyllä kolahti muhun. Että kiitos ja anteeks, kun en heti uskonu :). Joskin musta tuntuu, että tää meni nyt just oikeinpäin, kun kerkisin tehdä omalla tyylillä ja sit vasta luin. Voi olla, etten olis niin hyvin sisäistänyt asiaa, jos olisin aloittanut lukemalla kirjan.

    Ja mitä tohon sun tekstiin tulee, niin täysin samoilla linjoilla olen siinä, että on alkanut harmittaa kaikki se, mistä tulee maksettua turhaan. Meillä se on enimmäkseen ihan turhaa sähkönkulutusta. Ja piharakennuksestakin tuli todelliseen käyttöön nähden ihan liian suuri ja kallis (mun oma syy, koska itse sen suunnittelin ja rakennutin). Siellä on kans lämmitys koko ajan päällä ja kuitenkin se on lähinnä kausitavaran (sukset, golfmailat ym.) varasto. Kaduttaa oma tyhmyyteni, mutta en voi sanoa sitä ääneen :). Tehty mikä tehty ja mies maksanut kaikesta kiltisti puolet. Joskin itse olen osallistunut yhtälailla auton ostoon ja kuluihin ja ne vasta ihan järjettömiä onkin. Ei huvita edes ajatella, ettei tuu vihaiseksi.

    Haaveilu on kivaa. Ja sopisit hyvin sinne kohtuullisen kokoiseen mummonmökkiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, mä tiesin että tykkäisit siitä KonMarista!! =) Siinä on todella paljon hyvää, ja kuten sanoit itekin, sä oot jo nyt toiminut pitkälti sen oppien mukaan tietämättäsi - kiinnitin siihen kyllä huomiota. =) Toisaalta siinä on toki paljon sellastakin, mikä ei niin kolahda (esim. vaatteiden rullaus ei ole mua varten, mun vaatteet on viikattuna ja sukat perunoina =D), mutta enemmän kuitenkin sitä kolahtelevaa osuutta. Mä saattaisin haluta omistaa ton kirjan itekin, ja mä en monia kirjoja todellakaan elämääni kaipaa.

      Joo, on asioita missä ei vaan järkeä näe, kun ei näe. Kuten vaikka sun varasto. (Tai meidän sauna.) Jälkikäteen on sit pikkasen huono enää tehdä asioille mitään.

      Mulle itelleni on vuosien mittaan tullu ihan suoranainen raivo kaikkea turhaa kohtaan, ja tuo meidän sauna on kyllä turhuuksien huippu... se maksoi varmaan likemmäs 10000€ silloin (eikä se ole vieläkään edes lopullisesti valmis. Enkä tykkää yhtään miehen laatoituskuvioista siellä). Ja aittaan on mennyt varmasti joku 15000€, ainakin. Että kyllä on meillä nyt arvokkaassa suojassa polttopuut (saunaan kuuluu puuvaja-osio) ja miehen soittimet!!!!!! En tajua, miksi sauna ees hankittiin, koska ei olla koskaan ennenkään oltu mitään innokkaita saunojia. Ehkä se vaan jotenkin "pitää olla"???

      Aitan funktiokin on näin jälkikäteen ajateltuna aika käsittämätön... no, olihan se lasten "huoneena" jokusen vuoden. Mutta olis me tänne mahduttu muutenkin, tiukasti mutta kuitenkin. Väliaikaistahan toi lasten kotona asuminen kuitenkin loppujen lopuksi on, ja se aika, että ovat sillä lailla isoja että kaipaavat omia huoneita. Itellähän meillä ei ole vielä koskaan ollut makuuhuonetta miehen kanssa... aina ollaan oltu lasten kanssa tai jossain muussa tilassa. Sit kun lapset viimein lähtee, meillä on tilaisuus omaan makkariin - mutta mitä väliä sillä omalla tilalla sitten enää on??? Ihan sama, vaikka makais olohuoneessa, jos talossa ei ole ketään "häiritsemässä" enää...

      Mun haaveet on sellasia, mitä mies ei valitettavasti jaa. Joten saa nähdä... kuka lähtee ja milloin, vai lähteekö kukaan. Tästä talosta siis.

      Poista
  3. Moi! Halusin vaan äkkiä tulla kommentoimaan, että kanat on ihan iisejä keissejä, että älä työn määrää pelkää niiden kohdalla. Mun mies halus pitkään kanoja ja mä mietin että kun se on työreissuissa niin miten ihmeessä mä niitä sitten osaan hoitaa... no ne on niin helppoja ja hauskoja ettei ole kyllä huolia siitä.

    Mäkin kyllä kehottaisin sua valtaan omaa tilaa teidän tontilta, sähän voit niitä vegaanijuttuja kasvatella siellä ja tehdä vaikka mitä.

    Muuten tuohon tilan määrään, mä olen ajatellut että olen tässä talossa tappiin asti. Haluan että lasten lapsilla on tilaa tulla ja olla ja tiedä kuinka kauaks lapsetkin vaikka päätyvät, niin on tilaa heillekin sitten tulla olemaan ja katsomaan meitä vanhuksia :D :D :D

    Sun pohdinnot on kyllä ihan äly hyviä! Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat olis ihania. Mutta mä en ainakaan tällä hetkellä jaksa enää oikein mitään muutakaan, saatikka lisää eläimiä, joista ei piittaa kukaan muu kuin minä. En usko, että työmäärä olis mitenkään valtavan iso, mutta en kuitenkaan jaksa sitä vähääkään. Ehkä joskus, tai ehkä ei.

      Niin, tontilla olis tilaa kasvatella vaikka mitä. Mutta kun se vaan ei ole mun juttu. Mä olen koittanut ajatuksissani työstää sitä omaksi jutukseni, mutta kun ei. Mä rehellisesti sanottuna siivoan paljon mieluummin sisällä kaappeja, kuin kuopsuttelen kasvimaita. Ja kuten kaikessa muussakin, myöskin se kasvimaa olis vain ja ainoastaan mun keissi... miehestä ei apua siihen(kään) olis. Eli juu ei. Ainakaan nyt.

      Mä en ajattele niin, että haluan tilaa, jotta lapset ja lapsenlapset tulee sitten kylään. Mä uskon, että ne mahtuu majailemaan myös pienempään mökkiin, jos haluavat. Vaikka sohvalle. Meillä ei ole sellanen perhe, että innoissaan halutaan viettää aikaa yhdessä (valitettavasti!). Mä luulen, että lapset saattaa kahvilla ja syömässä ehkä joskus käydä, mutta tuskin kaipaavat yökylään. Lapsenlapsia kyllä toivon voivani joskus yökylässä pitää. Odotan jo, että pikkumuru on vähän isompi ja voi tulla mummon iloksi tänne yöksi. Kainaloon otan sen kyllä sitten nukkumaan. ♥

      Kiva kun tykkäät mun jutuista. Kiitos itsellesi, kun käyt ja kommentoit! ♥

      Poista
  4. Kauniita kuvia!! Suomen talvi(kin) on tosi kuvauksellinen kun vaan uskaltaa ottaa kameran esiin.

    Meillä on paljon samoja ajatuksia. Minäkin pohdin jo nyt (nuorin vasta 15v), että josko voisi ajatella talon ja tontin myymistä ja siirtymistä johonkin helppohoitoisempaan. Tykkään kyllä talosta ja pihasta kovasti, ja esim. kesäaika on parasta kun pihalla voi olla vaikka alasti naapureiden siitä häiriintymättä. Mutta sitten on se toinen puoli: se vaatii tosi kovin työtä. Nurmikkoa tai lunta, molempia se 2500 neliötä.
    Teidän pihapiiri kuulostaa viehättävän idylliseltä. Itsellä oli joskus haaveina sellainen nukkuma-aitta. Haave oli pistää pystyy jonkunlainen b&b tyyppinen majatalo. Seutu tosin on siihen täysin väärä eikä sitä aittaakaan ole..... =)
    Iloisen rauhallista ja ehdottoman aurinkoista pääsiäistä! Jatketaan haaveilua. Ilman haaveita elämä on oikeastaan varsin turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvella saa todellakin kauniita kuvia! Mä en vaan ole saanut oikein aikaiseksi kuvailla viime aikoina... Nämä on vanhoja kuvia kaikki.

      Meidän nuorimmainen on 14v, ja mä jo mietin tällaisia... Vaikka meidän piha on iso, en tee sen eteen oikeastaan mitään. Mies ajelee nurmikkoa, minusta se on täysin turhaa... antais olla vaan sellaisenaan, tässä kasvais vaikka mitä luonnonkukkaa, se olis paljon kivempaa kuin tollanen iso tyhjä kenttä. Sinänsä tykkään tilasta ja avaruudesta, talossakin, mutta toisaalta haluaisin pienemmät tilat ja pihat.

      Meidän pihapiiri ehkä kuulostaa hyvältä, joo. Mutta käytännössä aitta on tosiaan nyt lähinnä varasto, lisäksi se on osittain ulkopuolelta vähän kesken. Saunaa ei käytetä koskaan ja sen pukuhuonepuoli on, yllättävää kyllä, kesken... Autotalli taas sitten, se on kyllä kovassa käytössä, mutta miten ollakaan, kesken... ulkopuolelta se on todella kamalan näköinen. Pihassa ei ole ainuttakaan kukkaistutusta tai pensasta tai mitään, paitsi joku aikojen alusta asti ollut juhannusruusu. Ja yksi omenapuu, joka kasvattaa jo ties monettako poikasta juurelleen... Ei siis yhtään niin hienoa, kuin ehkä voisi kuvitella.....

      Pääsiäistä tässä vietellään, tai siis pitkäperjantaihan nyt vasta on. Lauantai on mulla koko päivän töitä (tiedossa todennäköisesti melkoisen rankka päivä...) ja loput päivät sitten vapaata. Aurinko äsken vähän pilkahteli... lumet sulaa kovaa kyytiä!

      Hyvää pääsiäistä sullekin!

      Poista
  5. Toi teidän koiruus vaan on niin ihana! Mä tykkäisin jos ois enemmän tilaa, nauti nyt vaan siitä mitä on. Just ootte rempanneet keittiönkin niin nätiksi. Mä en voi sietää sitä konmarin kirjaa, hih. Ymmärrän kyllä että jotkut ovat siitä ihan into piukeena:) Mutta mä oonkin keräilijä:)) Ihanaa pääsiäistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on itse asiassa kaksi koiraa. =)

      Toiset nauttii isosta tilasta, toiset ei. Ei ne kauniiksi remontoidut tilatkaan onnelliseksi tee...

      Minusta se konmari on just tosi hyvä. Mutta sama siinäkin kuin kaikessa muussa, toiset tykkää ja toiset ei ollenkaan. Mä oon raivaajatyyppiä, niin mulle se passaa justiinsa.

      Hyvää pääsiäistä!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥