sunnuntai 29. toukokuuta 2016

märehtimisestä Maijaan ja kaikkea siltä väliltä


Hei vaan! 

Minä olen märehtinyt monenlaisia asioita kaiken kevättä (ja viikkokaupalla!), mutta nyt on märehtimiset loppu. Kai niistä vaan pitää tehdä loppu, jos ne ei muuten lopu?? Piti kyllä todella mietiskellä asioita ja ne alkoi jo olla aika isoja möykkyjä mielessä... onneksi apuna ajattelemisessa oli muutama ystävä, joista erityiskiitoksen lähetän Sinulle, jonka kanssa laiteltiin sähköposti jos toinenkin (ja vielä on vastausta tulossa täältä suunnalta, kunhan ehdin...). Joskus vaan tarvii nähdä itsensä ja ajatuksensa ikään kuin toisen silmillä, ennen kuin tajuaa, mikä mättää ja mitä vois asioille tehdä. Kiitos tuhannesti ihana A! ♥

Joka tapauksessa blogi oli hetken kiinni ja tuumaustauolla. Oli kyllä ajatus myös tehdä jotain ulkoasu-muutoksia siinä samalla, mutta noooooh... se nyt taas jäi.


Mitäs kaikkea tässä on nyt sitten tapahtunut? 

No käytiin ainaskin blogitreffeillä. Mulla oli kamerana vain (surkea) kännykkäkamera, jolla otokset ei todellakaan onnistuneet... Harmillista, sillä Katjan koti oli todella, todella kaunis! ♥ Valkoinen ja maalaisromanttinen, aivan ihania yksityiskohtia joka paikassa. Pieni koti, mutta silti niin suuren tuntuinen ja monenlaista ihanaa täynnä. Pöytä oli katettu todella kauniisti ja kaikki oli niin viimeisen päälle taas, voi että! ♥ Yläkuvassa on yksityiskohta terassilta ja alakuvassa olohuoneen nurkkausta. Jotkut ne vaan osaa!!

Treffeillä oli kerrankin koko meidän vakkariporukka, ja suosittelenkin katselemaan kuvia heidän blogeistaan... mua kyllä niin harmittaa, miten surkeita omani olivat - puhelimella näyttivät ihan ok:lta, mutta sitten kun siirsin koneelle niin plääh... Käyppä siis katsomassa Katjan kotia Lauran, Marikan, Krissen tai Jessican blogeista (ainakin Laura ja Krisse on jo tehneet postauksen vierailusta, ja Marikan blogista löytyy ihana mansikka-raparperi-herkku, jota syötiin muiden herkkujen lisäksi tapaamisessamme). Kiitos seurasta kaikille teille IhaNaisille taas! ♥ 


Puutarhaa en ole edelleenkään laittanut, vaikka se taitaa olla asia, joka vie lähes kaikkien vapaa-ajan juuri nyt. Meidän piha päin vastoin on aivan räjähtänyt ja villiintynyt... mä vähän niin kuin sanoin miehelle, ettei ajeltais tota nurmikkoa, annettais kasvaa vaan... mutta no, on se kyllä aika kauheen näköinen just nyt, kun voikukat on ihan entisiä (niitä oli taas kerran todella paljon!) ja timoteitä pukkaa hullunaan... Meillä on viikon päästä pojan valmistujaiset täällä ja nyt on kyllä hiukkasen alkanut mietityttää, että tarttis ehkä sittenkin tehdä jotain... Patakukkaset kyllä kukoistaa ja on kauniita, edes.


Koirilla on aivan jär-kyt-tä-vä karvanlähtö. Sietämätöntä, kun joka paikassa hukkuu karvaan... silti mamman muruset tunkee koko ajan syliin ja kylkeen kyhnäämään, ja pakkohan niitä on rapsutella ja kupsutella. Aika ajoin tuntuu, että on silmät ja suukin täynnä karvaa, jaiks! Ja sohva, sänky... no, joka paikka. Myös ruokapöytä, sillä meidän koirat kiipeää sinne erittäin näppärästi. Aina kun tulee kotiin, on tervetulokomitea nähtävillä pihalle asti... korvista tunnistaa, kumpi koira kulloinkin pöydällä päivystää. Ärsyttävää, mutta toisaalta myös huvittavaa.


Olen nauttinut suuresti ihanista kesäisistä ilmoista, mitä tässä jokin aika sitten oli. Saatoin jo aamulla lähteä ennen kahdeksaa koirien kanssa lenkille ihan pikkupikkuvaatteissa. Oli jotenkin kaiken kaikkiaan energinen olotila sen auringon ja lämmön takia - ainakin sitten heti huomasi sadepäivien tullessa, että taas on elo ja olo tahmeampaa... Olenkin tässä miettiny viime talven olotiloja ja sitä, voiko mulla sit kuitenkin olla jonkin sorttista kaamosmasennusta... jotenkin olen nimittäin viime vuosina ollu etenkin keväisin aivan lamaantunut. Vaikka ei kai enää keväällä voi olla kaamosmasennusta??

Tuo yläkuva on otettu Repovedeltä, jossa käytiin miehen ja kotona asuvien lasten kanssa yhtenä ihanana sunnuntaina vaeltamassa. Voi että miten siellä olikin kaunista ja ihanaa! ♥ Otettiin reput selkään ja ostettiin matkalla kaupasta eväät mukaan. Käveltiin viiden kilometrin lenkki, johon ällistyksekseni meni varmaan kolme tuntia aikaa... Tosin oli meillä taukojakin matkalla, syötiin niitä eväitä ja ihailtiin maisemia ja yhdessä kohtaa tytär kävi uimassakin. Koirat oli myös mukana siellä. Päivän päätteeksi oltiin kyllä joka iikka aivan poikki... koiratkin makasi reporankana koko loppuillan. Itsellä oli seuraavina päivinä pohkeet kuin puupökkelöt. Mutta mieli oli kyllä todella hyvä, joten se korvasi kaiken hien ja tuskan, mitä siellä ylämäki-alamäki-poluilla tuli puuskutettua. Tuonne ehdottomasti uudelleen, toivottavasti vielä tänä kesänä!


Olen ihastellut tätä suloista pientä autoa. ♥


Vielä kauniiksi lopuksi tähän postaukseen kuva iki-ihanasta Maija Vilkkumaasta, jota oltiin eilen katsomassa ja kuuntelemassa. Voi jee, miten tämä täti riehaantuikin siellä taas... mä oon kyllä niin superfiiliksissä Maijan musiikista aina, tykkään siitä todella paljon. Mikä energia naisella onkaan keikoillaan (nyt olen nähnyt hänet kaksi kertaa), en mitenkään malta olla itsekään hyppimättä ja pomppimatta, huitomatta ja laulamatta mukana... aaah, se oli kyllä todellakin kaiken sen vuodatetun hien ja survoontuneiden varpaiden veroinen ilta! ♥ 

Tänään on ollut hiukan tukka kipeä ja ääni käheä, mutta ei se mitään - mieli on loistavan hyvä ja tästä jaksaakin alkaa tekemään viikkosiivousta, räjähtänyt kämppäkään ei paljon rasita, kun on saanut tehdä jotain superkivaa edellisenä iltana!

Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille ja iloa ensi viikkoon! ♥

Heli

22 kommenttia :

  1. Meijän treffi-ilta oli kyllä taas niin kiva ja miten ihanissa puitteissa me aina saadaankin treffailla! :)
    Ja kuinka ihana pieni auto sieltä kätevistä käsistä valmistui! Vautsi!

    Me oltiin tiistaina siellä Repovedellä ja käveltiin ketunlenkki. Hitsi mitä portaita ja nousuja siinä lenkillä oli! Kieltämättä oli seuraavana päivänä reidet vähän tukossa :D Mutta kaunis paikka ja upea se grillauspaikka rannassa! Sinnekin vois järkkää jotkut treffit joskus ihan uimisen ja grillailun merkeissä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin mentiin just toi Ketunlenkki muistaakseni. Toihan olis aivan ihana idea, että mentäis Repovedelle joskus treffeille!! Kaikki ei kyllä ehkä tykkäis sitä lenkkiä mennä, mä voisin mennä senkin, vaikka jalat ihan soossina sen jälkeen viimeksi olisin. =)

      Auto on kyllä todella söpö minunkin mielestä, vaikka vähän meinaskin olla hermo kireellä sen takia, kun sitä valmisteltiin niin ahkerasti... ;)
      Ja meidän treffeillä oli mukavaa, niin kuin aina! ♥

      Poista
  2. Kiva, että palasit paikallesi. Toivottavasti asiat on nyt likimain prosessoitu ja hyvä, että sait toisenlaisen katsantokannan ystävältäsi.

    Eilen otin urakaksi putsata kukkapenkit, jotka rehotti enemmälti rikkaruohojen kuin nousevien perennojen toimesta. Kauan siinä meni, mutta siistiä tuli. Piti tänään jatkaa vielä yhden penkin kimpussa, mutta laiskamato pääsi yllättämään ja päivä on mennyt sisähommeleita tehdessä. Huomenissa miespuoliset hoitelee nurtsin siistimisen, jotta kyllä se siitä vähän hitaammallakin vaihteella...

    Mukavia juhlien valmisteluita sinne! Mekin juhlimme, tosin kutsuvieraina.

    Ps. Fiat on tosi namu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskoisin, että asiat alkaa olla aika hyvin mietittynä nyt.

      Sä oot niin ahkera noiden kukkapenkkien kanssa, mistä ihmeestä mä saisin sen kipinän siihen hommaan?? Mä joka kevät mietiskelen kyllä, että JOS laittais jotain, mutta... nytkin mulla on pikkuruinen ajatus, mutta... no, katellaan kehkeytyykö siitä koskaan mitään. En aio ottaa ressiä... =D

      Mä en ole vieläkään aloittanut ees mitään juhlajärjestelyjä... toivottavasti perjantai ei ole aivan epätoivoisen kiireinen sen takia!!

      Ja kyllä, pikku-Fiiu on supersuloinen! ♥

      Poista
  3. No voihan -- tuo auto on niiin söpö :) kun on taitoa niin kyllä tulosta syntyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. Vaikka aika ajoin voisin ampua ton koko autotallin jonnekin atmosfääriin, niin kyllä sieltä todella laatukamaa syntyy, voin ylpeänä näin sanoa.

      Poista
  4. Ihania tuollaiset retket, eväineen ja kaikkineen!

    Ja voi, mikä Fiuden-söpöliini! Tuollaisen ottaisin heti, jos saisin! Rakastuin!

    Oltiin kans eilen Beiben kaverin 5-kymppisillä. Aimo Pamaus ja Luodinkestävät liivit oli illan esiintyjä. En nyt niin ole tuollaisen Suomipop-kovereiden fani, mutta kyllä meikäkin riehaantui parin alkoholijuoman jälkeen. Oikein Beiben kanssa tanssittiin hitaitakin! Hihi! Aamuun meni ja tänään onkin ollut sitten vähän rauhallisempi meininki! ='D Mutta kyllä se vaan on kivaa välillä käydä vähän irrottelemassa ja livemusahan on aina hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retki oli todella ihana, etenkin kun me niin älyttömän vähän ollaan sellasia perheenä tehty - se nosti sen arvon todella korkealle mulle, että mies lähti ja että isot lapsetkin vielä lähti mukaan! ♥

      Fiiu on söpö, mullekin kelpais. Saatiin kyllä lupa lainata ja ehkä me tässä kesällä sillä joku pikkuinen reissu ajellaankin vielä.

      Vai että Aimo Pamaus! =D Kyllä täytyy myöntää, että pari alkoholijuomaa oli itselläkin alla, se varmaankin auttoi sitä riehaantumista. Toisaalta mä rakastan tollasta livemusiikkia ja saattaa olla, että olisin ilman sitä alkoakin hillunut... =D

      Poista
  5. Mukava oli taas nähdä ja huippua kun tänne taas pääsee! :)

    Ja siis mä katoin sen viimeisimmän satuhäiden jakson, missä sulhanen värkkäsi autojen kanssa (ja paikallislehdessäkin oli vastaavaa juttua) niin mietin ihan samaa, että mä en ymmärrä miten miehet jaksaa värkkäillä autojen kanssa. No, eihän mun sitä tarvitse ymmärtääkään, eikä kaikki miehet sitä harrastakaan. (esim. omani, mut sil on sitte ne omat harrastuksensa.. :D ) Mutta tuo lopputulos. Ihana!! Ja minusta on hienoa toisaalta, että harrastus viedään niin pitkälle että opetellaan ompelemaan itse päällyset ym.

    Jännästi kaikki juhlat yms. saa katselemaan ympärilleen eri silmällä. Tuota piha-asiaa siis tarkoitan. :) Pakko muuten tähän kertoa juttu, mikä nyt ei omalla tavallaan liity mitenkään ja toisaalta liittyy. Nimittäin tuossa vuosia sitten kerran kun yksi ystäväpariskunta oli lähdössä meiltä huomasin tuulikaapin katonrajassa hämähäkin seitin. Mainitsin asiasta jotain siinä ja naureskeltiin asialle. No, joskus viikkojen päästä kun pariskunta oli taas meillä huomasin taas sen seitin. :D Sit naurettiinkin enemmän. Välissä ei seitti ollut osunut edes silmään! :D (että vähän niinku eri silmillä tuli katsottua ympärilleen... ;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tosi kiva nähdä ja kiva kun ootte heti tänne palailleet!

      Hei, mikä sattuma... mä en kyllä sitä viimekertaista Satuhäiden jaksoa nähnyt, mutta just nyt tässä parhaillaan kattelin sitä ohjelmaa samalla kun tänne napsuttelin (loppui just, oli ihanat Frozen-tyyliset häät, herttainen mies ja superkaunis morsian!! ♥) Mutta siis joo, autojen rassailu on naisille varmaan yhtä käsittämätöntä kuin bloggailu ja sisustaminen miehille... kai se vaan on annettava jokaisen tehdä sitä mistä tykkää. =)

      Todellakin juhlat ja vieraat saa aina vähän kattelemaan ympärilleen tarkemmin. Ite todella sokeutuu sille kodille ja sen jutuille - ja toisaalta sitten kun alkaa oikein kovasti syynäämään, näkee sellasia totaalisen epäolennaisia juttuja, kuten vaikka hämähäkinverkot, mitä kukaan vieras ei olis edes huomannut ellei olis ite tullu niistä mainittua... =D Mutta hei, elämä on ja hämähäkit myös! =D

      Poista
  6. Ihanaa, että blogisi on taas avoinna meille lukijoille ♥ Välillä on tosiaan hyvä pysähtyä miettimän asioita. Se helpottaa ja avaa solmuja. Kiitos seurasta tuolla blogitreffeillä! Oli kiva nähdä, vaikka aika hujatikin taas ihan hurjan nopsaan ja osa jutuista jäi juttelematta. Tosi suloinen kyllä tuo auto ♥ ja niin ihanaa, että pääsit taas katsomaan Maijaa. Kivaa alkavaa uutta viikkoa Sinulle, Heli ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla, että tykkäätte kun palasin takaisin! ♥

      Mun tapana on ollu märehtiä asioita ihan liikaa, jään aivan jumiin niihin... mutta tältä erää olen onneksi taas selvinnyt siitä prässistä ja fiilis on ihan hyvä ja joidenkin asioiden suhteen jopa toiveikas...

      Treffeillä oli kivaa! Ei muuta kun uutta putkeen niin saadaan taas juteltua kunnolla!

      Auto on söpöyden huippu ja Maija oli ihan mahtava. Että jos on ollu ajoittain aika synkkää tää elo, niin on siinä sitten ajoittain noita huippuhetkiäkin onneksi.

      Mukavaa viikkoa sullekin! ♥

      Poista
  7. Kiitos kivasta seurasta, oli niin mukavaa rupatella ja tavata taas ♥ Ihanaa että olet taas täällä, nyt nokka kohti aurinkoa ja iloisia asioita kesään :) Toivottavasti nähdään pian!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Mua harmittaa niin kovasti, kun kuvani olivat ihan surkeita, teidän koti olis ansainnut paljon paremman postauksen. Onneksi muut on saaneet kunnon kuvia ja tehneet parempia postauksia!

      Juu, nokka kohti aurinkoa ja positiivisempia hetkiä, lupaan sen! Ei enää silkkaa angstia... ;) Näkemisiin! ♥

      Poista
  8. Olipa kiva kuulla kuulumisia! Tuossa Repoveden kuvassa on ihana tunnelma, aivan päihittää kaikki huippusisustetut paratiisikodit! Iloja sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tossa kuvassa on jotain tosi hienoa. Se on otettu kohdasta, jossa oli aivan jyrkkä kallion reuna, maisemat oli aivan mahtavat!!

      Iloja sinullekin!

      Poista
  9. Huih, mä jo säikähdin, että blogisi on kadonnut kokonaan... Onneksi ei sentään :) Meidänkin koira on aina pöydällä, kun me ollaan poissa kotoa, tosin lapsen kirjoituspöydällä, josta on parhaat näkymät ulos.
    Kiva kuulla, että solmut ovat vähän auenneet. Olen monelta ihmiseltä kuullut, että juurikin kevät on vaikeaa aikaa. Oiskohan siinä se, että luonto ympärillä heräilee ja itse on vielä pimeyden jäljiltä jonkinlaisessa horrostilassa, tiedä häntä. Kiva kuitenkin, että aurinko ja lämpö on piristänyt sua. Mäkin olen aivan fiiliksissä näistä upeista ilmoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kadonnut kokonaan, vähäksi aikaa vaan. =)
      Ihme juttu noilla koirilla kun tahtovat ikkunoista katella ulos... =D
      Ja joo, kyllä auringolla on piristävä vaikutus todellakin. Ja muutenkin toi ihanan lämmin ilma on rentouttavaa jotenkin. Täytyy vissiin nyt illalla vielä olla ulkona, jos se keli siitä sitten kylmemmäksi kääntyy taas.
      Aurinkoa sulle! ♥

      Poista
  10. Tän tekstin lukeminen oli parasta mitä mulle on viimeaikoina tapahtunut <3. Kiutos kun oot taas täällä <3. T. Sama vanha Annukka, vaikka tolla lamppuprofiililla tuleekin, kun puhelimella kirjoitan

    VastaaPoista
  11. Mulle tuli sun postauksesta tosi hyvä mieli. :) Kiva lukea että sielläkin välillä paistaa aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo... oli aika synkkä talvi ja kevätkin, nyt on jo paremmin asiat. Aurinko paistaa risukasaan jne. =)

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥