tiistai 1. marraskuuta 2016

ei oo isillä enää auto(j)a


Kävi sitten sillä lailla, että talvi yllätti autoilijan. Tällä kertaa ihan oman perheen autoilijan.

Ekat mustat jäät koitui tämän biilin kohtaloksi..


..mutta ei onneksi kuitenkaan kuljettajan tai kenenkään muun kohtaloksi. 

Tuo auto meni ihan romuksi, mutta se ei kyllä sureta mua pätkääkään. Enemmän mietityttää se, että mistä nyt sitten saadaan äkkiä tilalle auto (ja millä rahalla...), kun se kuitenkin on aika lailla välttämätön kapistus meille. Onhan mulla oma auto, mutta meidän aikataulut ei käy oikein yksiin miehen kanssa, ja toinenkin auto tarvitaan.

Kuskina tuossa oli meidän nuori mies. Ikää 18v ja ajokortilla ikää 3 viikkoa. Ainekset katastrofiin oli aika lailla valmiina: upouusi ajotaito, pimeä vilkasliikenteinen leveäkaistatie, satasen alue, hitaan rekan ohitus... sitten olikin yllättäen jäinen tie, liian tiukka liike omalle kaistalle palatessa, auto lähti heittelehtimään ja tuli se kohtalokas virheliike: jarrun painaminen... ja sitten ympäri pyöriminen, kaiteisiin osuminen...

Lopulta kuitenkin vain tuo materia kärsi vahinkoa, pojalla lähinnä säikähdys ja vähän niskalihaksissa kipua, röntgenkuvissa ei ollut mitään. Ei siinä paljon samana päivänä vaihdetut talvirenkaatkaan näköjään auttaneet, kun auto lähti. Onneksi takana tullut rekka ei ajanut saman tien yli...

Kieltämättä oli järkyttävä näky, kun paikalle sännättiin - poika itse soitti, oli tuossa lähellä - ja nähtiin siellä se REKKA... Mutta kyseessä olikin vain ystävällinen teiden ritari (jota unohdin kiittää, argh!!), joka pysähtyi, suojasi tuon tiellä poikittain olevan romun ja siellä olevan pojan omalla autollaan, laittoi hätävilkut loimottamaan ja soitti apua paikalle. Tiellä oli silppua pitkin poikin, tien reunan kaiteet oli vääntyilleet sinne tänne ja autossa istui melko kauhistunut lapsi.

Tässä nyt seuraamuksia sitten kai vaan odotellaan. En tiedä mitä tapahtuu pojan ajokortille tai kuka korvaa ne kaiteet. Sakkoja sieltä varmaan tulee ja ehkä se korttikin lähtee saman tien. Ja liekkö vakuutus korvaisi sitten ne kaiteet. Samapa se. Vähällä selvittiin. Kiitollinen pitää olla.

Varokaa mustaa jäätä.

Heli

PS. Mikä tässä onkaan hulluinta ja melkein huvittavaa: meidän isompi poika kolaroi vasta muutama viikko sitten isin toisen auton... Syy ei tosin ollut pojan, vaan parkkipaikalla tuli auto kylkeen. Niin kovaa kuitenkin, että lunastukseen meni. Että anna lapselle auto, kerää silput perässä...

20 kommenttia :

  1. No huh huh... Onneks ei käyny pahemmin...Hirvittää ajatuskin,meidän esikoinen saanee tämän kuun aikana kortin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvi on kyllä pahin aika saada kortti. Heti joutuu suht kokemattomana liukkaille ajamaan. Toivotaan, että esikoisesi talvi sujuu turvallisesti!

      Poista
  2. Ihan kamalaa!! Mutta samalla onnekasta. Luojan kiitos, pojalle ei käynyt kuinkaan. Peltiä saa kaupasta, poikia ei <3

    (Olen ihan hermona täällä, kun meidän sotapojalla on kesärenkaat alla ja lähtee niillä viikonloppuna liukastelemaan lomille.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin on isompi poika odottanut pari päivää renkaitaan, jotka on tilannut... kauheeta ajatella, että sekin tuolla lipsuttelee menemään.

      Onneksi täällä tosiaan kävi tuuri, eikä mitään pahempaa sattunut. Jostain oudosta syystä toi auton ruttaantuminen ei kerta kaikkiaan tunnu missään. Olisin voinut kuvitella, että harmittelen sitä enemmänkin.

      Poista
  3. Voikamala!! Onneksi mitään ei sattunut. Toi on varmasti jokaisen vanhemman pahin painajainen!!

    Voimia säikähdyksen voittamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jostain syystä mitään hypersuurta säikähdystä ei edes tullut. Ehkä johtui siitä, että poika itse soitti ja kuulosti puhelimessa lähinnä vähän säikähtäneeltä (sanoi mies, joka oli siellä puhelimessa). Se näky paikalle mennessä oli aika pelottava kyllä. Mutta koska mitään isoa ei sattunut, pysyi mammakin rauhallisena. Ja siis todellakin jos olis jotain sattunut pahempaa niin siinä olis ne pahimmat painajaiset toteentuneet. Onneksi ei kuitenkaan tällä kertaa!!

      Poista
  4. hui sentään mitä siellä on tapahtunut :/. Onneksi rutussa oli vain kuitenkin auto! Ymmärrän sen aiheuttaman hässäkän ja järjestelyt, mutta kuitenkin vain peltiä ja se tärkein siellä auton sisällä kunnossa, ihan loistavaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto on tosiaan aika rusina. Meidän autot on onneksi tollasia halpoja rutkuja vaan ja tostakin autosta mies saa irti monta juttua, joiden takia toi oikeastaan pääasiassa on hankittu meille. Eli vaikka toi auto meni nyt omaan piikkiin, niin menetys ei ole kuitenkaan valtaisa rahallisesti. Hankalinta on nyt se uuden (tarpeeksi halvan, mutta kuitenkin hyvän..) auton hommaaminen.

      Ja todellakin hienointa on, ettei mitään vakavaa sattunut. Olis kuitenkin voinut sattua ja pahasti, nyt kävi ihan ihmeellinen tuuri.

      Poista
  5. Hui kamala sentään, ihan meni kylmänväreet! Mikä onni ettei käynyt pahemmin. Nuoria kuolee ja loukkaantuu ihan liikaa liikenteessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni todellakin. Meidän muu nuorisokin taisi säikähtää. Isoveli pisti välittömästi kunnon talvirenkaat tilaukseen (vaikka siis tuossa tapauksessa ei nastarenkaatkaan auttaneet). Ja isosiskokin taitaa ajella varovaisesti tästedes. Hyvä opetus tämä oli kaikille.

      Poista
  6. Onneksi ei pojalle käynyt kuinkaan. Mutta kyllähän toi romuksi meno varmasti harmittaa. Vielä kun autoa tarvitaan. Jaksamista ja toivotaan että uusi auto löytyy pian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi todellakin. Sinänsä auton romuttuminen ei harmita muuten, mutta tosiaan onhan se vähän hankalaa, kun pitää nyt kyytejä järjestellä. Mä menen huomennakin aamulla jo 6.15 töihin, mies joutuu viemään mut että pääsee sit ite töihin... Voi kun olis rahaa, niin uuden auton hommaaminen ei olis homma eikä mikään. Nyt ei olis yhtään varaa laitella autoon, se hankaloittaa kyllä tosi paljon sitä hankintaa. Ehkä me taas joku satasen ritsa jostain löydetään...

      Poista
  7. Onneksi lapsille ei käynyt mitään. Peltiä saa aina uutta mutta ihmisiä ei.

    VastaaPoista
  8. Voi ei ja onneksi ei pojalle käynyt kuinkaan. Peltiä aina saa..jos ei muuten niin pankin kautta. Nyt saa varoa ..niin mustaa jäätä kuin hirviä.. Toivottavasti peltikään ei enään rutise :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä pelkään hirviä ihan kamalasti, oikeastaan enemmän kuin liukkautta. En ollenkaan mielelläni ajele hämärässä tai pimeässä just niiden hirvien takia.

      Pitää miettiä tuota autoasiaa. Että onko halua mitään lainoja ottaa... vai onnistuisiko joku muu ratkaisu. Yksi auto on ehkä jo kiikarissa, katsotaan nyt sitten miten käy. Ehkä tämä yksiautoisuuskin vois toimia, jos olis tarpeeksi halua siihen... Vähän ees taas ajelua se on, mutta toisaalta mun työpaikka on oikeastaan kävelymatkan päässä. Ja kesällä vois pyöräillä, jos olis pyörä... Ennen kaikkea tahtoa se vaatis ja mulla ei oo sitä oikein nyt liiemmin ollut.

      Poista
  9. Olipa säikähdys ja varmasti sellainen, jonka tuore kuski muistaa lopunikää. Onneksi poika on ehjä. Meillä myös pojalla parin viikon ikäinen kortti.....ja huokaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No toivottavasti otti tuosta opikseen. Sinänsä tilanne ei ollut mitään kaahaamista kaahaamisen ilosta, vaan ihan perus-ohitustilanne, kun edessä oli pitkä avoin tie ja hidas rekka... Mutta se tien liukkaus oli yllätys. Poika jopa yritti suoristaa autoa, mutta sitten painoikin sitä jarrua, joka oli ilmeisesti viimeinen niitti siihen, että pyörähti. Onneksi ei käynyt pahemmin ja autonkin vielä ilmeisesti joku varaosiksi ostaa. Mutta on tää mielestäni kyllä pahin aika saada se ajokortti, kun heti kokemattomana joutuu liukkaille ajamaan. Suojelusta matkaan teidänkin ajokorttilaiselle!

      Poista
  10. Ai kamala. Onneksi poika on tosiaan ehjänä! Huhhuh, miten onni onnettomuudessa!

    Käyttökelvottomat autot ei varmasti hirveesti lämmitä, jos ihan käytännön vaikutuksia ajattelee, noin niinku irrallaan ja pelkästään. Voi peppu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, onni onnettomuudessa. Ja jospa vähän oppikin jotain.

      Uusi auto on jo pihassa... auttaa kummasti asiaa, että mies on autoalalla töissä. Tuo rusinakin on jo osin pistetty palasiksi, se olikin tavallaan varaosiksi ostettu meille. No nyt tuli sitten laitettua varaosiksi jo vähän aiemmin kuin oli tarkoitettu... Mutta en mä todellakaan noita auton raatoja täällä pihassa mitenkään erityisesti rakasta. =D

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥