sunnuntai 5. helmikuuta 2017

kokkausmietteitä


On helmikuun viides päivä ja mä oon jo kolme kertaa tämän kuun aikana koittanut väsäillä keittiössä jotain muuta kuin perusruokaa. Tänään se mun yritelmä oli Runebergin tortut, kun on kerta tuo kyseinen päiväkin. Ja koska olin nähnyt yhden tosi helpolta näyttävän ohjeen.

No, nämä ei olleet mun makuun ollenkaan. Mä jätin niistä karvasmantelin pois, koska se vasta kamalaa onkin, mutta ei nämä kyllä muutenkaan erityisen hyviä olleet. Mä en ite maistanut edes muuta kuin niitä "kolosia", jotka siis leikkasin hillon tieltä pois, sekä niiden kanssa hilloa ja tuota valkoista juttua. Mutta no, juu ei. Eikä näyttäneet kyllä muutkaan niistä piittaavan; mies söi yhden, ei kommentoinut mitään, ja toista ei sit enää ottanutkaan. Muut ei oo ees maistaneet. Että silleen.

★ ★ ★

Toinen kokeilemani juttu oli sitten raakasuklaa, jonka aineksina oli nämä:


Tuo pelkkä massa oli ihan hirveetä. Se sulatettiin ja halutessaan voi lisätä makeutusta... No todellakin lisäsin. Aika paljon, eikä siltikään maistunut mitenkään hyvältä. Mun tarkoitus oli tehdä tästä sellasta hampunsiemenillä "kevennettyä" versiota. No yllättäen sitten se massa ensin suli kauniisti, mutta alkoi sitten mennä jähmeäksi, eikä todellakaan enää sulanut takaisin...??? Sinne sitten koitin hädissäni räiskiä siemeniä sekaan vielä, mutta ei siitä oikein mitään tullut. 


Massa oli vaikea levittää, koska se oli jo sellasta tahnaa, eikä mitään sulaa. Lähinnä sitten vaan sormilla levittelin ja painelin sen littanaksi, kuten kuvasta näkyy. Jääkaapissa sitten kovetin ja leikkasin palasiksi. Into piukeena maistoin, ja kamalaksi totesin... *huoh*

★ ★ ★

Kolmas kokeilemani juttu oli itse tehty jäätelö. (Vegaaninen sellanen siis, kuten kaikki nämä muutkin jutut mitä nykyään teen.) Kuulemma ihan hirrrrrveen herkullista! Ostin oikein varta vasten Vegekaupasta tiettyä vispautuvaa "kermaa" siihen ja eka kerran kokeilin sitä ihmeellistä aquafabaa, eli kikhernelientä - tuli muuten todellakin ihan ällistyttävästi valkuaisvaahdon kaltaista siitä vaahdosta! Ei muuta kun vispit ja vaahdot ja sulatetut suklaat sekaisin ja pakkaseen. 

Hyvältä se näytti, aivan kuin tavallinen jäätelö: 


Rakenteeltaan tuo on vähän niin kuin kuivahkoa. Maku oli... no, hirrrveen imelä... toisaalta se voi olla oma vika, kun puolet suklaasta oliskin pitänyt laittaa sekaan rouheena ja mä sulatin kaiken (ja vähän extraakin... ajattelin, että suklaata ei voi koskaan olla liikaa, mutta siis näköjään voi). Se ei kyllä roskiin mene, mutta täytyy sanoa, että jatkossa ehkä hiukan (tai aika paljonkin..) vähemmän sitä suklaata. No, eipä ainakaan tule ihan älyttömiä jäätelö-övereitä vedeltyä, kun tuota syö!

★ ★ ★

Mä en siis edelleenkään ole kummoinen velho keittiössä. Vegaanius ei todellakaan ole ainakaan parantanut mun kokkaustaitoja ja pöperöitä... melkeinpä päin vastoin, se on vaan vähentänyt mun ennestäänkin melko vähäistä intoani tehdä mitään. Toiset kun taas siis aivan villiintyy ja innostuu kaikenlaista uutta kokeilemaan vaikkapa Vegaanihaasteen aikana - no mä en. Oon sellanen tuttujen ja onnistuneiksi todettujen ystävä, en halua uusia asioita kokeilla juurikaan. Mä vaan en saa niistä useinkaan sellasia, että tekis mieleni toiste tehdä. Ja kun se vaan on niin, että noi vegaaniset versiot ei mielestäni ihan saavuta sitä samaa, mitä voilla, kermalla ja sen sellasilla saa aikaan. Mua myös todella tökkii se, että vegaaniset jutut on erittäin teennäisiä, siis kaikki ne kermat ja muut. Vegaaninen ei siis todellakaan ole sama kuin terveellinen ja puhdas ja luonnollinen...

No, joku aika sitten mä mietin, että pakkohan mun on alkaa kokeilla jotain ihan tavallisia ruokia ees tehdä, sellasia helppoja ja yksinkertaisia - mua kun useinkin rasittaa ruokaohjeissa se, että ne vaatii sitä, tätä ja tota, eli mausteita ja aineksia, joita en oo koskaan maistanut ja joistain en ole koskaan edes kuullut... 

Menin sitten kirjastoon ja lainasin kaksi LASTEN vegaanista keittokirjaa: 


Ja johan alkoi mullekin tulla viimein tunne, että "tuota voisinkin kokeilla, ja tuota, ja tuota..."! Tykkään myöskin siitä, että noissa ohjeissa on sellasia perusaineksia. Eikä juurikaan mausteita, ainakaan siis mitään kovin vahvoja. Nyt olen sitten kirjoitellut ylös ohjeita kirjoista ja tarkoitus olis ihan oikeasti myös kokeilla jotain. 

★ ★ ★

On harmillista, että perheeni ei todellakaan syö mun ruokia - ne on älyttömän asennevammaisia tätä vegaanisuutta kohtaan, eivät edes suostu maistamaan. Jos siis haluan muonittaa koko perheen, joudun tehdä kahta eri ruokaa. Tosin: joka kerta laitan jauhelihan sekaan myös soijarouhetta, kaikki käyttämäni ruokakerma on kasvikermaa, perunamuussit ja pinaattikeitot teen kauramaidolla, samoin riisipuuron... Ja ihan ihmeen hyvin ne niille uppoaa... Olen joskus myös huijannut perhettä niin, että tein mukamas oman ruoan pienempään vuokaan, vaikka ihan samaa kamaa oli molemmissa vuoissa. Lapsille meni ihan täydestä... mies sen sijaan kaiveli ja tonki ruokaansa epäluuloisen näköisenä.

Kaikessa mahdollisessa siis kyllä käytän vegaanista vaihtoehtoa. Sitä paitsi moni juttuhan on "vegaaninen" jo ihan itsessään, mutta jos sitten erikseen mainitsen asiasta, tai porukka näkee, että mulla on oma ruoka, enkä syö sitä samaa kuin ne, niin ai ai miten paha...  Mutta sit jos ne ite tekee ruokaa, niin se ei kyllä ole vegeä nähnykään. 


Leipominen tai muu keittiöväsääminen on tavallaan ihan kivaa. Siinä on vaan sellanen ongelma, että melko harvoin saan mitään tosi herkkua aikaiseksi, etenkään nykyään. Aika ajoin mä mietin, pitäiskö olla jotenkin parempi ja ennen kaikkea innostuneempi ruoanlaitosta tai leipomisesta... Olishan se kiva, kun tietäis mitä syö ja kun tekis ihan ite. Toisaalta se vaan ei ole mun intohimo sitten millään, ennemminkin ihan pakkopullaa. Mä voisin aivan hyvin elää muutamalla ruokalajilla, en kaipaa vaihtelua tai uusia makuja. Ja aina harmittaa, jos sit ne harvatkin kokeilut menee pieleen. Parasta siis pitäytyä vaan kaupan suklaassa ja vanhoissa tutuissa hyväksi koetuissa ohjeissa.

No, on täällä kuitenkin tänään leijunut aika ihana leivonnan tuoksu. Ihan kuin olis pätevämpikin emäntä talossa häärännyt...

Mukavaa uuden viikon alkua!

Heli

8 kommenttia :

  1. Ei munkaan kokkailut aina suju putkeen ja välillä kun itse mukamas onnistuu ja sattuu löytämään reseptin jota miettii kokeilevansa toistekin niin saattaa muut perheenjäsenet sanoa että ei tarvitse sitä enää kokata ;) Mukavaa maanantai iltaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makuja on niin monia. =) Musta tuntuu, että mä tykkään muutenkin aika erilaisesta ruoasta kuin muu perhe.

      Aurinkoista tiistaita sinne! =)

      Poista
  2. Hauska postaus, vaikka ei siinä mitään hauskaa ole, jos ei onnistu. Mutta yrität ainakin. Minä tein tyttärelle kasvispizzaa ja meille kinkkupizzaa. Täytyy myöntää, että vegaaninen oli paljon parempaa ja maukkaampaa. Söin itse myös sitä. Mies söi perus(mautonta)pizzaa. Meillä pizzassa oli paprikaa, purjoa, pepperonea, ananasta ja aurinkokuivattua tomaattia. Tosi hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mäkin joskus onneksi onnistun. Toisaalta ne missä onnistun, ei välttämättä siltikään kelpaa muille - koska vegaaninen... Mä söin erinomaisen ihanaa pizzaa Helsingissä, siitä innostuneena ajattelin joskus itekin kokeilla vegaanista pizzaa. Mä en yleensä tosiaankaan tykkää rucolasta, mutta nähdäkseni siinä pizzassa oli sitäkin, joten ainakin siihen pizzan päälle se sopi tosi hyvin. Myös aurinkokuivattu tomaatti on mulle aivan erikoisuus, en ole koskaan laittanut sitä mihinkään, mutta pizzassa sekin oli oikein hyvää.

      Poista
  3. Hahhaa, kuulostaapa tutulta! Tein viikonloppuna ekaa kertaa gluteenittomia pullia ja jestas mitä mauttomia lätysköitä sainkaan aikaan :D Ei pelastanut edes väliin ujutetut hillo ja kermavaahto! :P
    Mutta kokeilemalla oppii! Ainakin haluan uskoa niin ja jatkan kokeilemista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä nyt oot sellanen leipuri, että taiot vaikka mitä! Jos yksi satunnainen kerta menee pieleen, se ei tunnu missään. Mutta mä leivon niin vähän ja harvoin, että sit kun kerrankin jotain teen ja se menee pieleen, niin... plääh.

      No, mä tein vegaanisen makaronilaatikon. Se onnistui ihan ok, vaikka ei mitään superherkkua olekaan. Syön sitä tänään... hmmm... oliskohan viidettä päivää... =D

      Poista
  4. Se on harmillista, jos epäonnistuu ja vieläpä, jos raaka-aineet eivät olleet kovin edullisia. Valmistamiseen käytetty aikakin meni ihan hukkaan. Tai eipä sittenkään mennyt, koska siinä oppii uutta.
    Kaikille ruoan laitto ei vaan ole intohimo. Mulla se vaihtelee suuresti. Toisinaan se on pakkopullaa ja toisinaan innostun väsäämään vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, kieltämättä on tosi tylsää, että sitten jos jotain vaivautuu tekemään, se menee pieleen. Mä oonkin sit vähän päätynyt siihen, että en viitsi suuremmin mitään uutta ja ihmeellistä edes yrittää...

      Joskus mietin, että miten ihmeessä olen ruokkinut perheeni lasten ollessa pieniä - silloin sitä ruokaa piti vääntää paljon useammin mitä nykyään teen. Toisaalta se oli paljon helpompaa silloin, kun ei ollut näitä (itse tehtyjä) ruokarajoitteita. Aina joskus mietin, että jos jostain syystä lakkaisin olemasta vegaani, niin se olisi vain ja ainoastaan siksi, että elämä olisi ihan kauheen paljon helpompaa ruoanlaitollisesti jos söisi ihan kaikkea ilman mitään rajoitteita.

      Joskus on ihan kiva kokata ja joskus sitten taas ei yhtään! Mä aina niin ihailen sinua, kun kokkailet videoilla vaikka minkälaisia juttuja!!

      Poista

Kiitos kommentistasi! ♥